Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut :O Harmittaako jos joku äiti-ihminen sanoo olevansa onnellinen? Eikö voi olla totta? Pitääkö lasten väistämättä olla asia joka pilaa kaiken elämässä, muuta ei uskota?

Saatte minun puolesta olla onnellisia lapsettomia, mutta en ymmärrä, miksi alapeukutatte. Tulee väkisinkin mieleen, oletteko sittenkään ihan onnellisia kun ei voi hyväksyä erilaisia tapoja elää.

Alapeukut koska sinulta ei kysytty mitään. Et ole lapseton, vaan kolmen lapsen äiti ja koet tarpeelliseksi tulla pätemään asioillasi, vaikka kukaan ei niitä kysynyt. 

Meillä päin tuollaista sanotaan kusipäiseksi käytökseksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Vanhana on muutenkin pskaa joten ihan sama.

Ei olla kaduttu ja miehen kanssa ollaan lähes 60 vuotiaita.

Syy lapsettomuuteen on molempien kokemukset huonosta lapsuudesta, kun vanhemmilla ei ollut rahaa eikä huolenpitoa meille lapsille. Jouduttiin muuttamaan molemmat jo 18v ja pärjäämään omillaan ja kesätöihin 15v. Ja erityisesti äitini ei voinut hyvin ja edelleen yrittää pitää kynnysmattonaan ja käyttää muita hyväksi.

Kaduttaa. Vauvakuume iski vasta 35-vuotiaana, mutta sitten ei enää onnistunutkaan. Tuntuu, että jään paitsi hienoista hetkistä, joita olisin halunnut oman lapsen kanssa kokea. Eikä tässä iässä enää jaksa mitään adoptioprosessia. Ovat liian pitkiksi ja hankaliksi tehtyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.

Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;) 

Yli 40v onnellinen nainen

Sinulta ei kysytty mitään.

:(

Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on  pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.

Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?

Kylläpä jaksat jankata ja vieläpä väärässä ketjussa. Meitä vapaaehtoisia lapsettomia ei kiinnosta.

Ai tämä olikin vain velojen ketju!

Luulin että otsikossa kysyttiin "Kaduttaako", mutta siinä taisikin lukea että "Eikö olekin ihanaa, pönkitetääs vähän yhdessää tätä vela-elämän ihanuutta " ;)

Ja edelleen jankkaat ketjussa, joka ei ole sinulle tarkoitettu? Ettei vaan sinua hieman kaduttaisi?

Ei kaduta =)

Mutta vähän surettaa teidän velojen aggressiivisuutenne =(

Olet provoksikin nolo. Miksi sinua niin suututtaa se, että muut ovat tyytyväiset valintoihinsa? Etkö sinä ole?

Minua ei suututa mikään. Mutta ihmetyttää liian mustavalkoiset ajaukset, ja niitä halusin korjata. Hyvähän se vain on jos velat olette tyytyväisiä valintoihinne =) 

Mutta täyspäinen ihminen yleensäkin toimii näin: tekee valintansa ja on tyytyväinen niihin, ja etsii ja kertoo sellaisia perusteluja (kuten vapaa matkustelu ja vapaa pihasaunominen) jotka tukee omia valintoja. 

Koska itse olen tyytyväinen lapsivalintaani (Luojan kiitos myös saimme heitä haluamisen lisäksi), nup perusteet tuntuu  joskus hieman defensiivisiltä, koska itse koen että lapset eivät ole oleellisesti haitanneet matkusteluamme tai pihasaunottelua. Ja kyllä, olemme voineet juoda saunajuomia kohtuudella (mutta ei kohtuuttomuutta ole haluttukaan) myös silloin kun lapset oli pieniä. 

Mutta näinhän se on, että kukin perustelee omasta näkökulmasta, täysin normaalia ja ymmärrettävää.

Minulla on 2 aikuista lasta. Kyllä suurin osa energiasta meni lasten ollessa pienempiä lapsiin. Vaikka olen hyvätuloinen myös kaikki rahat menivät lapsiin. Töistä piti rynnätä päiväkodin kautta kotiin tekemään ruokaa. Toki pienistä lapsista on paljon iloa, mutta oli se silti intensiivistä aikaa. Luksusta tällä hetkellä on mm. se että voin mennä suoraan töistä lenkille tai jumppaan ja voin olla tarpeen tullen pidempään töissä. Voin ostaa pienemmän auton. Ei tarvita enää tehdä iltaisin ruokaa. Ja kyllähän lasten pärjääminen aina mielessä on. Pääsevätkö opiskelemaan, töihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Todella surullista ja itsekästä luettavaa, kun lapsi hankitaan siksi, että oma elämä olisi helppoa ja vanhempana olisi seuraa ja ilmainen hoitaja, jota voi itsekkäistä syistä pompittaa ja kieltää häneltä elämästä omaa elämää, kun minä koen olevani niin tärkeä ihminen, että ympärille pitää luona hovi, joka palvelee ja kun muut ei suostu, omia lapsia voi sitten kiristää sillä, että olen synnyttänyt.

Päätin jo varhain, etten koskaan tule hankkimaan lapsia, enkä ole sitä katunut, sillä jouduin jo lapsuudessa pikkupiiaksi, kun peti tehdä kotitöitä ja passata vanhempia, eikä aikaa kouluun ja harrastuksille ollut. Ja äiti yrittää sitä edelleen ja ainoa ratkaisu oli muuttaa kauaksi, muuten ei olisi saanut elää elämäänsä.

Härskimmät vanhemmat jopa pyytävät rahaa ja kiristävät lapsiaan vanhuutensa vedoten.

Ja usein nämä on äitejä, mentiin naimisiin ja hankittiin lapsia, jotta mies elättää ja myöhemmin lapset, kun omat kyvyt eivät siihen riitä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Ei se, että on lapsia, millään lailla takaa että vanhana on joku huolehtimassa. Itse asun lähes 3000 kilometrin päässä Suomesta ja näen äitiäni kaksi kertaa vuodessa. Missään arkiasioissa en tietenkään pysty mitenkään auttamaan.

Mitä sinä ajattelit tehdä, jos käykin niin että nämä vanhuutesi turvaksi tekemäsi lapset valitsevatkin oman elämänsä, joka voi olla jossain todella kaukana? Mariset, syyllistät ja painostat heidät jäämään?

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa. Vauvakuume iski vasta 35-vuotiaana, mutta sitten ei enää onnistunutkaan. Tuntuu, että jään paitsi hienoista hetkistä, joita olisin halunnut oman lapsen kanssa kokea. Eikä tässä iässä enää jaksa mitään adoptioprosessia. Ovat liian pitkiksi ja hankaliksi tehtyjä.

Hiukan samankaltainen tilanne itsellä, vaikka en kadukaan sitä, etten yrittänyt aikaisemmin. Ei vain tuntunut oikealta. Toivottavasti elämässäsi on muita iloa antavia asioita ja lähipiirissä lapsia, joiden kanssa voit jakaa kokemuksia, vaikka se ei olekaan sama kuin oman lapsen kanssa.

Miten sellaista voi katua, jota ei voi itse päättää?

20v sitten ei olisi voinut kuvitella, että Suomi on sellainen kuin nyt. Siltä kantilta nykyiset 40v eivät osaa kommentoida, kannattaako lapsia tehdä nyt. Millainen elämä on nuorilla aikuisilla 2040? Mielestäni näyttää siltä, että ihmiset köyhtyy.

Harvemmin kait lapsettomat katuvat lapsettomuuttaan, kun seuraavat lapsellisten perhe-elämää.

Edellekään lapsen elämä ja ihmisarvo ei ole kummoinen ja niin moni lapsi ja nuori voi huonosti. Vanhemmat äyskivät ja huutavat lapsilleen. Vaativat tekemään sitä ja tätä. Säilötään lapsi 10h päiväkotiin ja heti kun kynnelle kykynevät, lapsi laitetaan siivoamaan, tekemään kotitöitä ja 15v kesätöihin, vaikka lapsi on ollut hoidossa tai koulussa 10h/pv. Lapsi laitetaan raatamaan ja mikään ei ole vanhemmille kyllin hyvää ja tarpeeksi. Ja kun sekään ei riitä, pyydetään isovanhemmat ja suku apuun, jotka pitäisi olla palvelu- ja hälytysvalmeudessa 24/7.

Ja moni tässä vaiheessa laittaa tällä hulluudelle stopin ja jättää lapset hankkimatta, kun on vielä tuoreessa muistissa on lapsuus, miten auvoista se oli.

En ehtinyt katumaan 40 v että ei oo lasta tosin yritys oli käynnissä. Hyväksyin jo etten enää ehdi. Sain viimehetkellä terveen vauvan yli 42 v. Paljon olisin menettänyt ellei lasta olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Todella surullista ja itsekästä luettavaa, kun lapsi hankitaan siksi, että oma elämä olisi helppoa ja vanhempana olisi seuraa ja ilmainen hoitaja, jota voi itsekkäistä syistä pompittaa ja kieltää häneltä elämästä omaa elämää, kun minä koen olevani niin tärkeä ihminen, että ympärille pitää luona hovi, joka palvelee ja kun muut ei suostu, omia lapsia voi sitten kiristää sillä, että olen synnyttänyt.

Päätin jo varhain, etten koskaan tule hankkimaan lapsia, enkä ole sitä katunut, sillä jouduin jo lapsuudessa pikkupiiaksi, kun peti tehdä kotitöitä ja passata vanhempia, eikä aikaa kouluun ja harrastuksille ollut. Ja äiti yrittää sitä edelleen ja ainoa ratkaisu oli muuttaa kauaksi, muuten ei olisi saanut elää elämäänsä.

Härskimmät vanhemmat jopa pyytävät rahaa ja kiristävät lapsiaan vanhuutensa vedoten.

Ja usein nämä on äitejä, mentiin naimisiin ja hankittiin lapsia, jotta mies elättää ja myöhemmin lapset, kun omat kyvyt eivät siihen riitä.

Ikävä kuulla, että omat vanhempasi ovat ”itsekkäitä” olleet, mutta kaikilla ei ole. Monet vanhemmat rakastavat lapsiaan ja antavat heille valmiudet jatkoon hyvään elämään. Oman elämäni ja toivottavasti muidenkin kultainen sääntö on, että kohtelen muita ihmisiä niin, niinkuin toivon heidän kohtelevan minua. Omakin äitini on lapsuudessani tehnyt virheitä, mutta olen antanut hänelle anteeksi ja olen kiitollinen siitä, että hän saattoi minut maailmaan ja, että olen saanut nyt kokea sen mitä olen nyt kokenut. Niin vastoinkäymisissä kuin hyvissä asioissa. Jokaisella on oma menneisyytensä, mutta katkeruudesta on päästävä yli, jotta pystymme elämään elämäämme. Jos valitset olla lapseton, se on täysin ok asia minulle. Jokainen elätköön elämäänsä miten haluaa, mutta täytyy muistaa myös se kultainen sääntö, jos haluaa hyvää elämää elää jatkossa.

Olen 52 v ja vapaaehtoisesti lapseton. Ei kaduta. Pidän kyllä lapsista, kuten muistakin ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Todella surullista ja itsekästä luettavaa, kun lapsi hankitaan siksi, että oma elämä olisi helppoa ja vanhempana olisi seuraa ja ilmainen hoitaja, jota voi itsekkäistä syistä pompittaa ja kieltää häneltä elämästä omaa elämää, kun minä koen olevani niin tärkeä ihminen, että ympärille pitää luona hovi, joka palvelee ja kun muut ei suostu, omia lapsia voi sitten kiristää sillä, että olen synnyttänyt.

Päätin jo varhain, etten koskaan tule hankkimaan lapsia, enkä ole sitä katunut, sillä jouduin jo lapsuudessa pikkupiiaksi, kun peti tehdä kotitöitä ja passata vanhempia, eikä aikaa kouluun ja harrastuksille ollut. Ja äiti yrittää sitä edelleen ja ainoa ratkaisu oli muuttaa kauaksi, muuten ei olisi saanut elää elämäänsä.

Härskimmät vanhemmat jopa pyytävät rahaa ja kiristävät lapsiaan vanhuutensa vedoten.

Ja usein nämä on äitejä, mentiin naimisiin ja hankittiin lapsia, jotta mies elättää ja myöhemmin lapset, kun omat kyvyt eivät siihen riitä.

Ikävä kuulla, että omat vanhempasi ovat ”itsekkäitä” olleet, mutta kaikilla ei ole. Monet vanhemmat rakastavat lapsiaan ja antavat heille valmiudet jatkoon hyvään elämään. Oman elämäni ja toivottavasti muidenkin kultainen sääntö on, että kohtelen muita ihmisiä niin, niinkuin toivon heidän kohtelevan minua. Omakin äitini on lapsuudessani tehnyt virheitä, mutta olen antanut hänelle anteeksi ja olen kiitollinen siitä, että hän saattoi minut maailmaan ja, että olen saanut nyt kokea sen mitä olen nyt kokenut. Niin vastoinkäymisissä kuin hyvissä asioissa. Jokaisella on oma menneisyytensä, mutta katkeruudesta on päästävä yli, jotta pystymme elämään elämäämme. Jos valitset olla lapseton, se on täysin ok asia minulle. Jokainen elätköön elämäänsä miten haluaa, mutta täytyy muistaa myös se kultainen sääntö, jos haluaa hyvää elämää elää jatkossa.

On silti lähtökohtaisesti itsekästä tehdä lapsia omien tarpeiden täyttämistä varten, kuten vanhana huolehtimaan. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Ahaa, ne onkin lapsettomia kaikki, joiden lapset kertoo, että yhteiskunta on pettänyt heidän vanhempansa vanainkodissa, sairauksissa jne. Ovatko nämä aikuiset siis harhaisia, jotka vuodattavat lehtien palstoilla kuinka heillä ei ole aikaa hoitaa vanhempiaan, asuvat toisessa kaupungissa kun on omat perheet ja kiireet jne.?

Vierailija kirjoitti:

Etkö oikeasti voinut lähteä baariin kun huvittaa? Kasvatit lapsesi yksin?

Meidän lapsilla on kaksi vanhempaa, ja toinen pystyy hyvin lähtemään vaikka baariin jos huvittaa. Tietty sitten voi tulla ongelmaa, jos haluaa joka ilta sinne baariin, mutta sanoisin että se ongelma on silloin enemmän joku muu kuin lapset.

Tuo toinen kyllä on koskenut meitäkin, eli lapset ovat joskus sairastaneet silloin kun on ollut jotain ja meno on peruuntunut. Toisaalta, saattaa sitä ihan sinkkuihminenkin sairastua kun on menoa, eli ei ole velatkaan teflonia mukavien tapahtumien peruuntumiselle.

Aina tuosta baarista vänkäämistä. Olen vela enkä käy baareissa, EI KIINNOSTA!

Olen jo yli 50 ja lapseton. Ei kaduta :D. Tarvitsen paljon rauhallista omaa aikaa. Elämä on oikein hienoa ilman lapsiakin!

Vierailija kirjoitti:

20v sitten ei olisi voinut kuvitella, että Suomi on sellainen kuin nyt. Siltä kantilta nykyiset 40v eivät osaa kommentoida, kannattaako lapsia tehdä nyt. Millainen elämä on nuorilla aikuisilla 2040? Mielestäni näyttää siltä, että ihmiset köyhtyy.

Nykyään monet ajattelevat lapsella olevan ihmisarvo, joka on noussut tietoisuuteen korkean koulutuksen ja elintason myötä. Lapsen asema on valtavasti muuttunut sadassa vuodessa.

Nykyään lapsen hankintaa pohditaan eri näkökulmasta ja mitä hänelle pystytään tarjoamaan elämässä, toisin kuin vaikka 50-luvulla, jolloin lapsia tehtailtiin, vaikka siihen ei ollut edellytyksiä.

Ja näin edelleen monissa perheissä, vaikka kehitys on mennyt eternpäin, mutta edelleen moni lapsi ja nuori voi todella huonosti ja elää köyhyysrajan alapuolella, kun vanhemmat ovat tehneet lapsia, mutta eivät pysty huolehtimaan heistä, vaan lapsi joutuu elämään oman onnensa nojassa, vaikka sitä on niin kovasti haluttu.