Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?
Kommentit (607)
Olen onnellinen 44-vuotias nainen. En ole koskaan katunut valintaani, jos sitä nyt voi valinnaksi edes kutsua. Elämäni on sellaista, kun olen halunnut. Rakastava mies, 2 kissaa, hyvä työ ja vapaalla matkustelua, konsertteja, hyvää ruokaa, viiniä ja rentoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaduttanut, koska kumpikaan meistä ei halunnut lapsia, vaan halutaan elää toisenlaista elämää kuin lapsiperheen arkea esim. pidetty pitkiä vapaita työelämästä/vuorotteluvapaita useamman kerran ja työelämästä kokonaan pois 55v ja eletään pääomatuloilla. Nyt eletään maalla ja mutta päästään kaupunkiin kun siellä kakkosasunto. Ja eletään ihan hyvää elämää ja ollaan tästä onnellisia.
Joskus olen miettinyt, miten erilaista elämä olisi voinut olla, jos kuitenkin olisi hankkinut lapsen / lapsia. Mutta kun en koskaan niitä ole halunnut, niin en voi sanoa myöskään katuvani -- lopulta lapsen paras, ettei joutunut kasvamaan äidin kanssa, joka ei sitä koskaan halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että odotin liian kauan. Piti olla sitä ja tätä ennen perheen perustamista, kun ne oli saavutettu ja aika oli sopiva, kävikin ilmi että oli jo liian myöhäistä. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa, katumuksen tunnekin hälvenee jatkuvasti.
Miksi tätä on alapeukutettu? Eikö tähän ketjuun saa tulla sanomaan jos kaduttaa että ei yrittänyt saada lasta? Onko siis niin että ainoastaan saisi pönkittää velojen joukkuehenkeä olemalla yhtä mieltä siitä, että koskaan ei kukaan lapseton voi katua ja että vela ei voi kasvaa ihmisenä erilaiseksi ja muuttaa mieltään lapsettomuudesta?
Tätä minäkin tarkoitin velojan aggressiivisuudella =( Alapeukutus toisen (erilainen kuin oma) kokemukselle ei osoita kypsää aikuisuutta. Kyllä, tulee vahva defensiivisyys mieleen.
Edelleen: mistä tiedät, ovatko peukuttajat veloja vai eivät?
t. kyseisen kommentin yläpeukuttanut vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Miksi alapeukut :O Harmittaako jos joku äiti-ihminen sanoo olevansa onnellinen? Eikö voi olla totta? Pitääkö lasten väistämättä olla asia joka pilaa kaiken elämässä, muuta ei uskota?
Saatte minun puolesta olla onnellisia lapsettomia, mutta en ymmärrä, miksi alapeukutatte. Tulee väkisinkin mieleen, oletteko sittenkään ihan onnellisia kun ei voi hyväksyä erilaisia tapoja elää.
Veloja harmittaa kun he kuvittelevat ettei joku voi saada kaikkea, lapsia JA kaikkea sitä mitä he tekevät.
Ainut vaan, että veloille lapset eivät edusta "kaikkea" tai tavoiteltavaa osaa siitä. Sinä lähestyt asiaa kannalta "haluaa sekä syödä kakun, että säästää sen". Vela ei halua syödä sitä kakkua, koskaan, eikä näin ollen sen säästämisellekään ole tarvetta.
Vaikka vela voisi saada lapset, ajan ja kokemukset ja tämä olisi ihan mahdollista, haluaisi vela vain ajan ja kokemukset, näin rautalangasta vääntäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni oli pitkään yli nelikymppinen lapseton, kunnes tuli raskaaksi ja saimme lapsen. En tiedä kaduttiko siihen asti.
No en varsinaisesti, mutta on vähän yksinäistä. Mies lähti ja sai lapsen nuoremman naisen kanssa. Kavereilla on perhe ja omat kiireet. Ei ole matkaseuraa tai muihinkaan huvituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49, lapseton, tyytyväinen valintaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapselliset... Tajuatteko te että asiat ovat usein HELPOMPIA ilman lapsia? Ei täällä kukaan väitä että koko elämä pysähtyy lapsien takia. Mutta fakta on se, että voin suunnitella elämäni ihan miten huvittaa, te ette. Älkää loukkaantuko näin verisesti, samahan on vaikka koiran kanssa.
Me lapselliset.....
En ymmärrä miten elämäni olisi muuttunut yhtään vaikeammaksi :) Lapsen saaminen on elämäni täyttymys. Koen äitiydestä syvää tyytyväisyyttä. Ystäviä on tullut vauvakerhotoiminnan ja muiden perheellisten aktiviteettien myötä enemmän kuin koskaan. Ennen olin melko yksinäinen. Harrastan ja teen samoja asioita kuin ennenkin. En ole ennenkään matkustellut paljon eikä matkustelu ole kaikille se tärkein.
Niin, eli sinä pystyt tekemään lapsiperheellisenä kaiken, mitä ikinä haluat juuri silloin kuin haluat, koska haluamisesi ovat sellaisia, että sopivat yhteen lapsiperhearjen kanssa. Joku muu ei pysty, koska hänen haluamisensa eivät sovi.
Mikä tässä on niin vaikea tajuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta! Elämä on hyvää, kun kukaan ei ole riippuvainen minusta. Ei ole ikinä tullut kausia elämässä, jolloin ajattelisin että milläs sitä aikansa täyttäisi, kun ei ole ketään hoidettavana. Terv nainen 49
Ei nämä mammat petä.
Kun aloitetaan keskustelu: Onko täällä kissattomia ihmisiä? Kaduttaako, että et hankkinut kissaa? ja ihmiset vastaavat, että joo välillä tai että ei, en tykkää kissoista ja pelkään, että ne raapii, eikä voi spontaanisti lähteä pidemmälle lomalle, hoitaja pitää hommata, jne. tulee mamma posket punottaen kertomaan:
Oi! Mulla on ihana elämä mun koiran kanssa! Yhtään ei se raavi, kulkee mukana kopissa lomilla, on innokkaita hoitajia enemmän kuin hoidettavaa, koira on mun elämän täyttymys, kerron tän ihan vaan sen takia, että kukaan ei jättäisi koiraa hankkimatta turhien olettamuksien takia!
Aivan yhtä olennaista kuin jankuttaa lapsistaan tilanteessa, jossa kysytään, miltä lapsettomista tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Hahhah, monilla 40+ on jo aikuisia lapsia, että kyllä hekin voivat ottaa sen äkkilähdön ja pohtia pelkkiä lehtiä siinä iässä.
Itse kysymykseen, kaksi lasta on ja ikää pukkaa. Kolmatta vielä haluaisin mutta riskit tässä vaiheessa pelottaa. En ole vielä 40 mutta se jo häämöttää. Eli ainoa mikä ehkä kaduttaa on, että vähän hitaanpuoleisesti etenin lapsiasiassa, jos niitä haluaa, kannattaa aloittaminen tosiaan aloittaa tarpeeksi aikaisin.
Mikä sinua vaivaa? Miksi yrität pakottaa lastenhankintaa ketjuun joka koski nimenomaan lapsettomia? Tuollainen tyrkytys on luotaan työntävää, etkä anna itsestäsi kovin fiksua kuvaa.
Ei hän tässä lastenhankintaa minusta millään lailla tyrkyttänyt. Ainoastaan toi esiin sen, että lapset rajoittavat elämää vain tietyn aikaa. Ei se niin mene, että lapsen synnyttyä ei voisi tuosta vapaammasta elämästä enää ikinä nauttia ja loppuiän on sidottu lapsikatraaseen. Tosiaan monen nelikymppisen lapset ovat jo teinejä tai jopa aikuisia, jotka eivät enää vanhempien kanssa edes halua lomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
Kylläpä jaksat jankata ja vieläpä väärässä ketjussa. Meitä vapaaehtoisia lapsettomia ei kiinnosta.
Ai tämä olikin vain velojen ketju!
Luulin että otsikossa kysyttiin "Kaduttaako", mutta siinä taisikin lukea että "Eikö olekin ihanaa, pönkitetääs vähän yhdessää tätä vela-elämän ihanuutta " ;)
Minä olen ketjuun ensimmäisenä vastannut enkä ole vela vaan muuten vaan lapseton eikä vastannut pönkittääkseni mitään. Mutta jos aloittaja esitti kysymyksen, joskin epäselvän, lapsettomille naisille niin ehkä sinun näkökantaasi ei nyt kysytty. Mutta vastaile toki jos siltä tuntuu. Vapaa maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen höpinää! Miksi tänne tarvitsee tulla puolustelemaan omia päätöksiä hankkia lapsia? On mahtavaa, jos lapset tekevät onnelliseksi ja elämä on mieleistä. Jotkut haluavat elämältä kuitenkin eri asioita. Lapset voivat olla rikkaus, mutta myös esim palkitseva työ, harrastukset, ystävät ja lemmikit. Olemme kaikki erilaisia ja täytymme eri asioista.
Nelikymppiset+ jotka mielummin valitsevat elämän, johon kuuluu aktiivista tapahtumissa ja baareissa käyntiä (kyllä, myös lapselliset voivat tehdä näitä), eikä se ole yhtään köyhempi elämäntapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Hahhah, monilla 40+ on jo aikuisia lapsia, että kyllä hekin voivat ottaa sen äkkilähdön ja pohtia pelkkiä lehtiä siinä iässä.
Itse kysymykseen, kaksi lasta on ja ikää pukkaa. Kolmatta vielä haluaisin mutta riskit tässä vaiheessa pelottaa. En ole vielä 40 mutta se jo häämöttää. Eli ainoa mikä ehkä kaduttaa on, että vähän hitaanpuoleisesti etenin lapsiasiassa, jos niitä haluaa, kannattaa aloittaminen tosiaan aloittaa tarpeeksi aikaisin.
Mikä sinua vaivaa? Miksi yrität pakottaa lastenhankintaa ketjuun joka koski nimenomaan lapsettomia? Tuollainen tyrkytys on luotaan työntävää, etkä anna itsestäsi kovin fiksua kuvaa.
Ei hän tässä lastenhankintaa minusta millään lailla tyrkyttänyt. Ainoastaan toi esiin sen, että lapset rajoittavat elämää vain tietyn aikaa. Ei se niin mene, että lapsen synnyttyä ei voisi tuosta vapaammasta elämästä enää ikinä nauttia ja loppuiän on sidottu lapsikatraaseen. Tosiaan monen nelikymppisen lapset ovat jo teinejä tai jopa aikuisia, jotka eivät enää vanhempien kanssa edes halua lomailla.
Mutta tällä esiin tuomisella ei ole mitään tekemistä ketjun aiheen kanssa. Kyllä se tiedetään että lapsi selässä voi kulkea läpi Intian, mutta kun siitä ei ollut kyse, vaan siitä, kaduttaako että lapsia ei ole.
Kaikilla lapsettomilla on syynsä lapsettomuuteen ja itseäni ainakin kiinnostaa enemmän ne + vaikuttavatko ne katumiseen kuin ikuinen jankutus siitä, miten voi saada lapsen JA kaiken, siis tämä irrelevantti lapsien tekemisen hehkutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oo
Vierailija kirjoitti:
Te lapselliset... Tajuatteko te että asiat ovat usein HELPOMPIA ilman lapsia? Ei täällä kukaan väitä että koko elämä pysähtyy lapsien takia. Mutta fakta on se, että voin suunnitella elämäni ihan miten huvittaa, te ette. Älkää loukkaantuko näin verisesti, samahan on vaikka koiran kanssa.
Me lapselliset.....
En ymmärrä miten elämäni olisi muuttunut yhtään vaikeammaksi :) Lapsen saaminen on elämäni täyttymys. Koen äitiydestä syvää tyytyväisyyttä. Ystäviä on tullut vauvakerhotoiminnan ja muiden perheellisten aktiviteettien myötä enemmän kuin koskaan. Ennen olin melko yksinäinen. Harrastan ja teen samoja asioita kuin ennenkin. En ole ennenkään matkustellut paljon eikä matkustelu ole kaikille se tärkein.
Usko nyt, tämän keskustelun aihe ei ole mikään vertailu siitä, kenen elämä on helpointa tai mukavinta. Kannattaa aloittaa uusi keskustelu sitä varten, tuolla otsikolla.
Mutta edellinen vertailijahan toi tahattomasti esiin keskustelun kannalta täydellisen pointin. Ei ole koskaan halunnut matkustella, joten ei koe jääneensä mistään paitsi jos ei lasten vuoksi olisi mahdollista/olisi kallimpaa/vaikeampaa matkustaa/tai mitä ajattelikaan tuossa. Sitten kun matkustelun tilalle vaihtaisikin lapset ja velan joka ei koskaan ole halunnut lapsia..... mistä vela jää paitsi? Ei häntäkään selvästi kaduta ettei ole matkustellut enemmän kun kiinnostusta ei ole.
Ei kaduta, elin lapsuuteni perhehelwetissä ja päätin jo hyvin nuorena, ettei koskaan lapsia minulle.
Hankin sterilisaation heti kun mahdollista. Olen myös aina parisuhteessa tehnyt asian heti selväksi.
Olen, eikä kaduta. Joskus mietin kumman valitsisin 1 vuosi vankilassa vai 1 vauvanhoitovuosi. Täytyy myöntää, että vuosi vankilassa kuulostaisi houkuttelevammalta kuin jääminen kotiin hoitamaan vauvaa vuodeksi.
Harrastukseni ja muut elämääni iloa tuottavat asiat eivät mitenkään onnistuisi jos olisi lapsia. Tai sitten pitäisi olla niin rikas, että olisi 24/7 palkattuna lastenhoitaja, joka toimisi lasten pääasiallisena hoitajana.
Kannattaisiko vähän yleissivistää itseään. Suomessa sterilisaatioita on tehty jo 1930-luvulta alkaen.
Jo 80-lluvulla kuka tahansa 30v sai julkisella sektorin sairaalassa tähystysleikkauksella sterilisaation, vain parin sentin haava navan alapuolelle ja vuorokausi sairaalassa, ei edes sairaslomaa. Missä ihmeen maailmassa olet elänyt ja nukutko koulussa?