Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?

Vierailija kirjoitti:

Aika harvat asuu siellä kotikaupungissa vanhempien lähellä enää koko elämäänsä vaan perheen, miehen ja työn perässä tulee muutetua ihan toisiin maihin ja toiselle puolelle suomea. Yksin ne vanhemmat jää silloinkin.

Olemme muutelleet töiden perässä vähän syrjemmälle syntysijoiltamme. Appi jo kovasti kyselee, että "ettehän te sinne jää, kai te muutatte kaupunkiin takaisin" (siis vaihtoehtoisestihan joku voisi sanoa, että onpa hienoa kun ura ja elämä vie).

Itse olen vela ja se onkin kriisi erikseen, mutta jotenkin tuntuu, että oletetaanko tässä nyt niin, että meidän pitäisi kaiken lisäksi elää sitä "Apen unelmaa ja ajatusta, miksi hän hankki lapsia" :D Lapsi on erillinen ihminen, jolla on oma elämä ja oma persoona.

Nykyään ihmiset muuttaa opiskelujen ja töiden perässä muualle kotikunnastaan, ehkä jouluna käydään vanhempia morottamassa.

Ei kaduta. Olen 44 v. Asun eri kaupungissa kuin muu perheeni. Miehen vanhemmista toinen on kuollut ja toinen on 80-vuotias sairas ja raihnainen vanhus. Ei olisi mitään tukiverkkoa. Tulemme nyt ihan ok toimeen rahallisesti mutta jos olisi lapsia vaatisi se toista autoa, isompaa kotia yms. Työ myös sellaista molemmilla ettei voisi olla paljon pois jos lapsi esim sairastaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan kaipaakaan sellaista ihmistä, tässä tapauksessa omaa lasta, jota ei ole koskaan ollutkaan.

Mutta voi toivoa sitä, että olisi saanut oman lapsen. Silloin voi tulla mieleen sekin, että olisi mukavaa jos olisi oma lapsi ja kenties lapsenlapsia. Ne toisivat enemmän sisältöä elämään.

Tällainen katuminen on minusta ihan järjetöntä. Eihän se mielikuvituslapsi mistään tyhjästä olisi ilmestynyt, vaan muuttaakseen asioiden tilan sen katujan olisi pitänyt elää ihan eri elämä; olla raskaana, synnyttää, hoitaa vauva ja taapero ja koululainen ja teini ja kaikki se mikä siinä lapsiperhe-elämän mukana olisi tullut.

Kaipaisiko se katuja siis yhtäkkiä kokonaan erilaista elämää kuin mikä hänellä oli? Jos kyllä, silloinhan kyseessä ei olisi pelkästään lapsettomuuden katumista, vaan koko elämän katumista. Jos taas olisi niin naiivi että olisi vaan halunnut outoftheblue ilmestyneen aikuisen lapsen ilman mitään lisääntymisen vaivoja, niin no, silloin kyllä olisi jo aika pöljä. Kaikella on hintansa, eikä se lapsi olisi tyhjästä ilmestynyt - ja olisi saattanut jäädä ilmestymättä vaikka sellaisen olisi tehnytkin (kuolla nuorena, olla vammainen, katkaista välit, muuttaa toiselle puolelle maapalloa...)

Aivan turhaa ja lapsellista jossittelua, ja toivon ettei kukaan noin epäkypsä enää vanhusiässä olisi.

Jos olisi lapsia niin omat harrastukset saisi unohtaa vuosiksi. Etenkin ne kumppanin kanssa yhdessä harrastettavat.

544 jatkaa

Ja siis minä ainakin voin ihan rehellisesti sanoa että jos jostakin tuollainen "blop nyt sinulla on aikuinen, kunnollinen terve lapsi joka huolehtii sinusta" joskus vanhuksena ilmestyisi hyvän haltijan sauvasta, niin toki sellaisen ihan mielelläni varmaan ottaisin. Mutta en mä halua TEHDÄ lapsia, koska en halua elää sitä lapsiperhe-elämää jota se lapsen kasvattaminen vaatisi. Enkä haluaisi olla raskaana enkä synnyttää enkä imettää. Enkä haluaisi tehdä tätä etenkään kun lopputulos voisikin olla jotain ihan muuta kuin se aikuinen, terve, lähellä asuva huolehtiva lapsi.

Eli en osaa mitenkään kuvitella että joskus vanhana alkaisin kaivata täysin erilaista elämää, sitä lapsiperheen, koska ajatuskin sellaisesta on koko tähänastisen 43v elämäni ollut todella epämieluisa. Enkä voi kuvitella joskus olevani niin naiivi, että alkaisin luulla sen aikuisen lapsen olleen saatavilla "ilmaiseksi". Vähän niinkuin "hitto silloin yksi päivä kun olin 24v en laittanut rastia ruutuun "haluatko että sulle ilmestyy aikuinen lapsi sun 70v synttäreillä"" 😅.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Lapsellinen ei myöskään tiedä miten ihanaa on elää velana ilman lapsia. Joten ihan turha väitellä ja kilpailla.

Siis mitä helvettiä? Itse ainakin elin 45-vuotiaaksi ennen kuin lapsia tuli. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä se "vapaana" eläminen on. Minä siis tasan tarkkaan tiedän kaiken minkä sinä, mutta sinä et tiedä mitä omien lasten kanssa eläminen on.

En ole ihan vielä täyttänyt neljäkymmentä mutta tuskin alan hetkenkään päästä yhtäkkiä katua asiaa, joka on ollut elämässäni selvää hyvin nuoresta asti: En halua mitään lapsiin ja lapsiperhe-elämään liittyvää osaksi omaa elämääni. Puolisoni ja minä emme myöskään ole sen henkisiä ihmisiä yhtään (ja ei, emme biletä, juopottele jne. lainkaan vaikka joidenkin lapsia hankkineiden mielestä tämä ilmeisesti on olennainen osa velana elämistä).

Elämämme on hyvää näin eikä minua pelota mahdollinen yksinäisyys edes vanhana. Olen aina ollut itsekseni viihtyvää erakkotyyppiä ja yksin oloa parempaa on vain puolisoni seura. Hänet olen valinnut itse. Sitä, millaisia lapsia saa, ei voi valita. En todellakaan hankkisi jälkeläisiä ajatuksena turvata vanhuuden päivät. Ensinnäkin se olisi törkeää niitä lapsia kohtaan ja toiseksi itsekin muutin kauas ulkomaille enkä käy Suomessa edes joka vuosi eikä ole aikomusta palata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Lapsellinen ei myöskään tiedä miten ihanaa on elää velana ilman lapsia. Joten ihan turha väitellä ja kilpailla.

Siis mitä helvettiä? Itse ainakin elin 45-vuotiaaksi ennen kuin lapsia tuli. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä se "vapaana" eläminen on. Minä siis tasan tarkkaan tiedän kaiken minkä sinä, mutta sinä et tiedä mitä omien lasten kanssa eläminen on.

Huhhuh, melkosen vanha äiti olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Lapsellinen ei myöskään tiedä miten ihanaa on elää velana ilman lapsia. Joten ihan turha väitellä ja kilpailla.

Siis mitä helvettiä? Itse ainakin elin 45-vuotiaaksi ennen kuin lapsia tuli. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä se "vapaana" eläminen on. Minä siis tasan tarkkaan tiedän kaiken minkä sinä, mutta sinä et tiedä mitä omien lasten kanssa eläminen on.

Mutta vain 45 vuotta. Et koko elämääsi. Tässähän nimenomaan pelotellaan sillä yksinäisellä vanhuudella jolloin kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Kyllähän meillä veloillakin on kumppanit jotka saa rakastaa ja mekin saadaan rakastaa ja osaksemme rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se sit vanhinkodissa kiva kuolla yksikseen kun ei ole lapsia eikä lastenlapsia käymässä. Hieno muistella kuinka kiva elämä olikaan. Lapsethan ei ole lapsia ikuisesti vaan se lapsiaika hyvin pieni osa elämänkaarta.

Kyllä, se kuulostaa ihanalta. Olen viihtynyt 90% yksin jo yli 25 vuoden ajan. 10% ystävien näkemistä. Minulla ei ole koskaan tylsää eikä yksinäistä. Kuulostaa ihanalta olla vanha ja saada vaan elellä hissukseen, kunhan ei hoitajat liikaa häiritse.

Ja jos saan jonkun rappeuttavan sairauden, voin itse hoitaa homman niin etten jää muiden kontolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Kumppanit ne on veloillakin.

Meiltä veloilta on säästynyt kaikki ne lapsiin menevät tuhatlappuset niin kyllä me niillä vanhuuden hoiva saadaan ostettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä minä onnellisesti lapsivapaana tajuan että en tule koskaan kokemaan sitä maagista rakkautta mitä lapselliset kuulemma kokevat. Mutta se ei haittaa minua - ja tämäkös sinun kaltaisiasi lapsellisia harmittaa. En tajua miksi te yritätte tuputtaa sitä ihmeellistä rakkautta kaikkien koettavaksi - minulle on 100% ok että en tule sitä koskaan kokemaan. Miksi se siis kaivelee sinua, kun ei se sinulle kuulu mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Kumppanit ne on veloillakin.

Mutta ei lapsia. Oman lapsen ja aikuisen välinen suhde on erilainen kuin kahden aikuisen. Ja tämän tietää vain sellainen, jolla on omia lapsia. Tiedän, että tämä loukkaa, mutta asia vaan on näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

sori mutta ei ne velat kaipaa sitä lapsen rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Kumppanit ne on veloillakin.

Mutta ei lapsia. Oman lapsen ja aikuisen välinen suhde on erilainen kuin kahden aikuisen. Ja tämän tietää vain sellainen, jolla on omia lapsia. Tiedän, että tämä loukkaa, mutta asia vaan on näin.

Ei loukkaa, en kaipaa sellaista rakkautta. Sen takiahan olen valintani tehnytkin. Monell aystävälläni on lapsia enkä mitenkään kaipaa sitä itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.

Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;) 

Yli 40v onnellinen nainen

Sinulta ei kysytty mitään.

:(

Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on  pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.

Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?

Edellisessä ei puhuttu lehtien selailusta, vaan siitä ettei tarvitse huolehtia mistään muusta lähdön suhteen. Ei pakata muiden tavaroita jne. Toki lasten iän huomioiden heitä olisi kyllä hyvä pitää tarkasti silmällä rannalla/altaallakin.

Pihasaunaakin voi lasten kanssa lämmittää, ei kukaan luule ettei voisi. Mutta heidän ollessa pienempiä tämä on tehtävä heille sopivaan aikaan ja taas valvottava heitä, tai sitten toinen aikuinen jää vahtimaan. Itse ainakin ymmärrän erittäin hyvin, kuinka paljon vahtimista nuoret lapset tarvitsevat. Silmät selässä jne. Toki riippuu lapsen ehtiväisyydestä.