Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?

Ei kaduta. Moni asia joita harrastan ja teen jäisi tekemättä jos minulla olisi lapsia. Tai niitä pitäisi siirtää hamaan tulevaisuuteen kun lapset on isoja. Näkeehän sen ihan ystävistäkin joilla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Kumppanit ne on veloillakin.

Mutta ei lapsia. Oman lapsen ja aikuisen välinen suhde on erilainen kuin kahden aikuisen. Ja tämän tietää vain sellainen, jolla on omia lapsia. Tiedän, että tämä loukkaa, mutta asia vaan on näin.

Miksi loukkaisi? Ei kaikki halua sellaista. Ihmiset on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä minä onnellisesti lapsivapaana tajuan että en tule koskaan kokemaan sitä maagista rakkautta mitä lapselliset kuulemma kokevat. Mutta se ei haittaa minua - ja tämäkös sinun kaltaisiasi lapsellisia harmittaa. En tajua miksi te yritätte tuputtaa sitä ihmeellistä rakkautta kaikkien koettavaksi - minulle on 100% ok että en tule sitä koskaan kokemaan. Miksi se siis kaivelee sinua, kun ei se sinulle kuulu mitenkään?

Samoin, olen eri. Itse olen huolissani lähinnä nuorista, jotka vannovat mitä typerimmillä syillä, että eivät halua lapsia. Kuitenkin suurimmalla osalla mieli jossain vaiheessa muuttuu ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Omassa tuttavapiirissäni on neljä tällaista esimerkkiä - kaikki naisia, jotka eivät halunneet lapsia, mutta mieli sitten muuttui kolmenviiden tienoilla. Jokainen heistä yrittää nyt lasta tavalla tai toisella, eikä meinaa millään onnistua. Jokaisen elämä on heidän omasta mielestään täyttä p*skaa ja katuvat ankarasti omaa tyhmyyttään.

Media, niin kuin tämäkin palsta toitottavat lapsettomuuden ihanuutta. Todellisuus on kuitenkin suurimmalle osalle täysin toinen, koska kuten todettua, mieli muuttuu sitten kuitenkin todella usein. Ja se on todella, todella kovaa touhua sitten kun mieli muuttuu ja lasta ei enää tulekaan. Elämä on monille ihan turhaa sen jälkeen.

Kyllähän niitä lapsia voi  vaikka adoptoida jos mieli muuttuu. Ja näyttää nuo ihmiset niitä tekevän jopa 50 vuotiaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä minä onnellisesti lapsivapaana tajuan että en tule koskaan kokemaan sitä maagista rakkautta mitä lapselliset kuulemma kokevat. Mutta se ei haittaa minua - ja tämäkös sinun kaltaisiasi lapsellisia harmittaa. En tajua miksi te yritätte tuputtaa sitä ihmeellistä rakkautta kaikkien koettavaksi - minulle on 100% ok että en tule sitä koskaan kokemaan. Miksi se siis kaivelee sinua, kun ei se sinulle kuulu mitenkään?

Samoin, olen eri. Itse olen huolissani lähinnä nuorista, jotka vannovat mitä typerimmillä syillä, että eivät halua lapsia. Kuitenkin suurimmalla osalla mieli jossain vaiheessa muuttuu ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Omassa tuttavapiirissäni on neljä tällaista esimerkkiä - kaikki naisia, jotka eivät halunneet lapsia, mutta mieli sitten muuttui kolmenviiden tienoilla. Jokainen heistä yrittää nyt lasta tavalla tai toisella, eikä meinaa millään onnistua. Jokaisen elämä on heidän omasta mielestään täyttä p*skaa ja katuvat ankarasti omaa tyhmyyttään.

Media, niin kuin tämäkin palsta toitottavat lapsettomuuden ihanuutta. Todellisuus on kuitenkin suurimmalle osalle täysin toinen, koska kuten todettua, mieli muuttuu sitten kuitenkin todella usein. Ja se on todella, todella kovaa touhua sitten kun mieli muuttuu ja lasta ei enää tulekaan. Elämä on monille ihan turhaa sen jälkeen.

Ja vielä useampi on tyytyväinen ettei niitä hankkinut.

Ei todellakaan kaduta! Minulla on elämä, jollaisen halusin. On mies ja 2 kissaa sekä vapaus tehdä ja mennä miten haluan. Tiesin jo lapsena, että lapsiperhe-elämä ei ole minua varten. Ajatuskin ahdistaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä lapsia voi  vaikka adoptoida jos mieli muuttuu. Ja näyttää nuo ihmiset niitä tekevän jopa 50 vuotiaina.

Ei todellakaan tee. Munasoluilla on vanhenemisaikansa. Adoptiollekin on ikärajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Hahhah, monilla 40+ on jo aikuisia lapsia, että kyllä hekin voivat ottaa sen äkkilähdön ja pohtia pelkkiä lehtiä siinä iässä. 

Itse kysymykseen, kaksi lasta on ja ikää pukkaa. Kolmatta vielä haluaisin mutta riskit tässä vaiheessa pelottaa. En ole vielä 40 mutta se jo häämöttää. Eli ainoa mikä ehkä kaduttaa on, että vähän hitaanpuoleisesti etenin lapsiasiassa, jos niitä haluaa, kannattaa aloittaminen tosiaan aloittaa tarpeeksi aikaisin. 

Mikä sinua vaivaa? Miksi yrität pakottaa lastenhankintaa ketjuun joka koski nimenomaan lapsettomia? Tuollainen tyrkytys on luotaan työntävää, etkä anna itsestäsi kovin fiksua kuvaa.

Ei hän tässä lastenhankintaa minusta millään lailla tyrkyttänyt. Ainoastaan toi esiin sen, että lapset rajoittavat elämää vain tietyn aikaa. Ei se niin mene, että lapsen synnyttyä ei voisi tuosta vapaammasta elämästä enää ikinä nauttia ja loppuiän on sidottu lapsikatraaseen. Tosiaan monen nelikymppisen lapset ovat jo teinejä tai jopa aikuisia, jotka eivät enää vanhempien kanssa edes halua lomailla.

Niin, on totta että lapset vääjäämättä aikuistuvat ja lähtevät pesästä. Mutta miksi pitäisi tuhlata 18 vuotta elämästään niin ettei siitä voisi nauttia täysillä ja tehdä mitä haluaa? Tämä on mahdollista vain lapsettomana. Lapsesta ollaan juridisesti ja moraalisesti vastuussa sen 18 vuotta. Lapset ovat uskomattoman sitovia teini-ikään asti ja silloin astuvat muut murheet kehiin. Minä - ja varmasti moni muu - haluan nauttia elämästäni NYT enkä sitten kun fiktiiviset lapseni olisivat isompia. Olisi hirveä ajatus pistää nyt elämä holdille 18 vuodeksi, olisin 58v kun lapseni täysi-ikäistyisi. Olen tyytyväinen elämääni ja haluaa elää sitä NYT, en vuosien päästä.

-eri- Lisää, että kyllä kai jokainen aikuinen myös tajuaa, että ei se side lapsiin 18-vuotispäivänä katkea. Lapsi muuttaa koko loppuelämän, eikä aina mitenkään myönteisesti. Kyllä moni avustaa myös aikuisia lapsiaan paljonkin, puhumattakaan sitten kun lapsenlapset astuvat kuvioihin ja isovanhempia vingutaan taas hoitamaan pikkulapsia milloin milläkin syyllä. Myös vankilakundeilla, narkeilla ym. on vanhemmat, ja toisinaan ne vanhemmat ovat ihan kunnollisia ihmisiä.  Fakta on, että lapsen saaminen on laji jossa moni asia voi mennä hirveällä tavalla tiellä, ja monelta meneekin. Tai sitten lapsi voi olla vakavasti sairas ja hupsistavaan, normaali elämä on vaihtunut jatkuvaan huoleen, hoivatyöhön ja omaishoitajan elämännäkymiin jota eletään tietäen ettei tilanne koskaan tule ainakaan paremmaksi muuttumaan. Ihminen joka hehkuttaa lapsiperhe-elämän onnea on paitsi vanhemmaksi hyvin sopiva, myös tosi onnekas. 

Bonuksena tähän vielä, että lapsi myös sitoo vanhemmat yhteen paljon tiukemmin kuin avioliitto. Exästä voi ottaa eron ja toivottaa sen hevon kuuseen, mutta jos tyypin kanssa on erehtynyt vääntämään lapsen, on hän eronkin jälkeen tavalla tai toisella tiiviisti osa elämää. Lapsen hoito/hoitamattomuus, elarit, juhlapäivät...vaikka lapsi olisi nelikymppinen ja sinä olisit ollut uuden kumppanin kanssa 39v, niin silti ei taatusti ole ex päässyt unohtumaan.

Kyllä, lastenteon väliin jättämällä menettää kaikenlaista, eikä voi tietää mitä menettää. Paitsi kaiken mikä liittyy lisääntymiseen, lapsiin ja suvun jatkumiseen. Lasta toivova taas ei todellakaan tiedä, mitä tilaa. 

Hmm, omat lapseni ovat jo aikuisia ja kyllä viimeistään tuolta myöhäisteini-iästä ovat olleet todella hyviä ystäviäni myös, sen lisäksi että ovat lapsiani. Nykyään meillä on ihan tasavertaisten aikuisten välinen suhde, josta saa suurta iloa, ei mikään jatkuvan auttamisen kehä.

Yksi lapsenlapsikin on, ja häntä hoitaisin enemmänkin mitä pyydetään, mutta tyytyväinen olen nykytilaankin.

Onko tällaisen kirjoittaja itse jäänyt henkisesti teini-ikään suhteessa vanhempiinsa?

Hienoa mummo, annat itsestäsi tosi hyvän vaikutelman solvaamalla muita. Olet varmaan tosi hyvä esimerkki.

Tuota luetun ymmärtämistä voisit vielä kypsälläkin iällä yrittää opetella - viestissä luki "eikä aina mitenkään myönteisesti". Onko sinulle sana "aina" kovinkin vieras?

- eri

Jep. Tämä. Mua oikeastaan selkäpiitä karmii ajatus, että tuo henkilö on joillekin vanhempi ja isovanhempi. Eipä anna paljoa tilaa jälkipolvelleen. 

Tosiaan. Itsellä yksi ratkaiseva tekijä on myös ollut se, että en ole ollut heittämään kaivoon elämästäni kahtakymmentä vuotta. Lapset olisivat ehkä olleet kivoja, jos ne olisivat olleet suoraan itsenäisiä ja pärjääviä aikuisia. Kun ne eivät ole, ja millaisia ihmisiä maailmaan putkahtaa on aivan tuurinkauppaa. Ja siltikin, vaikka oma elinikäennuste on liki 80v, niin parhaita elinvuosiani en mielelläni olisi hassannut "vankilassa" oloon. Tässä nelikymppisenä sitä huomaa, että sitä ei ole enää niin notkea ja ketterä kuin parikymppisenä flikkana. Suunnittelen seuraavaksi kesäksi pidempää pyöräreissua ja minun täytyy ottaa eritavoin huomioon vähitellen iän tuomat jaksamisen ja palautumisen rajoitteet. 

Ei minua kiinnostanut jättää elämääni sen parhaimpina vuosina. 

Mutta mutta. Vähän epäilen tuon jankkaajamamman olevan provoilija, ehkä jopa joku vela oikeasti. Oikeasti tämä "mamma" vetää breederbingoa suvereenisti. Googlettakaa, jos ette tunne termiä. 

Mikä ihmeen "vankila" ?

En ole elänyt sellaisessa, vaikka olen ollut nuori yh. Oikestaan vähiten.

Hoidin perheen ihan hyvin, ja silti olen kokenut kaiken sen mitä halusinkin ja mikä ei liittynyt lastenhoitoon millään tavalla.

Ketään täällä ei kiinnosta mitä sä ajattelet siitä sun lapsiperhe-elämästä, sulta ei ole kysytty mitään, joten miksi sun pitää tunkea keskusteluun joka ei mitenkään liity suhun. Täällä keskustellaan siitä kun EI ole lapsia ja kaduttaako se vai ei, ja monia ei kaduta koska näkee lapsiperhe-elämän vankilana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Kumppanit ne on veloillakin.

Mutta ei lapsia. Oman lapsen ja aikuisen välinen suhde on erilainen kuin kahden aikuisen. Ja tämän tietää vain sellainen, jolla on omia lapsia. Tiedän, että tämä loukkaa, mutta asia vaan on näin.

Ei siinä mikään loukkaa. Sinä vain haluat että se loukkaisi, koska haluat hekumoida sillä että lapsettomat jotenkin kadehtisivat ihmeellistä suhdettasi lapsiisi. Emme kadehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä lapsia voi  vaikka adoptoida jos mieli muuttuu. Ja näyttää nuo ihmiset niitä tekevän jopa 50 vuotiaina.

Ei todellakaan tee. Munasoluilla on vanhenemisaikansa. Adoptiollekin on ikärajat.

Ihan lähipiirissä on useampi 40-46 v äidiksi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Hahhah, monilla 40+ on jo aikuisia lapsia, että kyllä hekin voivat ottaa sen äkkilähdön ja pohtia pelkkiä lehtiä siinä iässä. 

Itse kysymykseen, kaksi lasta on ja ikää pukkaa. Kolmatta vielä haluaisin mutta riskit tässä vaiheessa pelottaa. En ole vielä 40 mutta se jo häämöttää. Eli ainoa mikä ehkä kaduttaa on, että vähän hitaanpuoleisesti etenin lapsiasiassa, jos niitä haluaa, kannattaa aloittaminen tosiaan aloittaa tarpeeksi aikaisin. 

Mikä sinua vaivaa? Miksi yrität pakottaa lastenhankintaa ketjuun joka koski nimenomaan lapsettomia? Tuollainen tyrkytys on luotaan työntävää, etkä anna itsestäsi kovin fiksua kuvaa.

Öö, ketjussa kysyttiin kaduttaako se, ettei hankkinut lapsia. Vastasin kysymykseen vaikken kokonaan lapseton ole, koska on myös tahattomasti yksi- tai kaksilapsisiksi jääneitä. Kapeakatseista jos ei tätä ymmärrä. Taidat itse provota. Mitä järkeä on ketjussa, johon vastaa vain ne, jotka eivät oikeasti halua lapsia? Aika yksipuolinen ketju tulossa jos tämä oli tarkoitus. 

Taidat olla pahasti yksinkertainen. Kysyttiin kaduttaako kun ei ole hankkinut lapsia ja sä sekoilet täällä jotta haluaisit kolmannen mutta peljättää. Eli selvästikin sulle tuottaa suuria haasteita ymmärtää kysymyksen tarkoitus.

Tykkään koirista enemmän kuin lapsista. Joten ei kiitos. Pikkulapsia olisi myös vaikea ottaa mukaan pitkille lapin erämaavaelluksille ja bikepacking reissuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä minä onnellisesti lapsivapaana tajuan että en tule koskaan kokemaan sitä maagista rakkautta mitä lapselliset kuulemma kokevat. Mutta se ei haittaa minua - ja tämäkös sinun kaltaisiasi lapsellisia harmittaa. En tajua miksi te yritätte tuputtaa sitä ihmeellistä rakkautta kaikkien koettavaksi - minulle on 100% ok että en tule sitä koskaan kokemaan. Miksi se siis kaivelee sinua, kun ei se sinulle kuulu mitenkään?

Samoin, olen eri. Itse olen huolissani lähinnä nuorista, jotka vannovat mitä typerimmillä syillä, että eivät halua lapsia. Kuitenkin suurimmalla osalla mieli jossain vaiheessa muuttuu ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Omassa tuttavapiirissäni on neljä tällaista esimerkkiä - kaikki naisia, jotka eivät halunneet lapsia, mutta mieli sitten muuttui kolmenviiden tienoilla. Jokainen heistä yrittää nyt lasta tavalla tai toisella, eikä meinaa millään onnistua. Jokaisen elämä on heidän omasta mielestään täyttä p*skaa ja katuvat ankarasti omaa tyhmyyttään.

Media, niin kuin tämäkin palsta toitottavat lapsettomuuden ihanuutta. Todellisuus on kuitenkin suurimmalle osalle täysin toinen, koska kuten todettua, mieli muuttuu sitten kuitenkin todella usein. Ja se on todella, todella kovaa touhua sitten kun mieli muuttuu ja lasta ei enää tulekaan. Elämä on monille ihan turhaa sen jälkeen.

Mutta tämähän on ihan jokaisen oma valinta. Mitä me muut sitä surkutellaan? Itse liikun sitten erilaisissa piireissä, nimittäin laajasta ystäväjoukostani kaikki lapsia halunneet niitä hankkivat 25-30-vuotiaina. Me, jotka emme halunneet, emme edelleenkään halua emmekä kadu nyt kun 40 on tullut täyteen.

Jos joku muuttaa mielensä - kyllä, niinkin toki tapahtuu - liian myöhään, niin se on aivan itsestä kiinni, miten asiaan suhtautuu ja mitä sillä elämällään sitten tekee. Minkään yksittäisen asian tai pieleen menneen unelman ei pidä antaa tuhota koko loppuelämää.

Itken itseni uneen joka ilta

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä lapsia voi  vaikka adoptoida jos mieli muuttuu. Ja näyttää nuo ihmiset niitä tekevän jopa 50 vuotiaina.

Ei todellakaan tee. Munasoluilla on vanhenemisaikansa. Adoptiollekin on ikärajat.

Ihan lähipiirissä on useampi 40-46 v äidiksi tullut.

Puhuttiin 50-vuotiaista, jos huomasit.

Ja yli nelikymppiselle lasten saaminen on vaikeampaa ja hedelmättömyys yleistä. Jos lasten hankintaa lykkää kovin pitkään, on suuri riski jäädä lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä minä onnellisesti lapsivapaana tajuan että en tule koskaan kokemaan sitä maagista rakkautta mitä lapselliset kuulemma kokevat. Mutta se ei haittaa minua - ja tämäkös sinun kaltaisiasi lapsellisia harmittaa. En tajua miksi te yritätte tuputtaa sitä ihmeellistä rakkautta kaikkien koettavaksi - minulle on 100% ok että en tule sitä koskaan kokemaan. Miksi se siis kaivelee sinua, kun ei se sinulle kuulu mitenkään?

Samoin, olen eri. Itse olen huolissani lähinnä nuorista, jotka vannovat mitä typerimmillä syillä, että eivät halua lapsia. Kuitenkin suurimmalla osalla mieli jossain vaiheessa muuttuu ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Omassa tuttavapiirissäni on neljä tällaista esimerkkiä - kaikki naisia, jotka eivät halunneet lapsia, mutta mieli sitten muuttui kolmenviiden tienoilla. Jokainen heistä yrittää nyt lasta tavalla tai toisella, eikä meinaa millään onnistua. Jokaisen elämä on heidän omasta mielestään täyttä p*skaa ja katuvat ankarasti omaa tyhmyyttään.

Media, niin kuin tämäkin palsta toitottavat lapsettomuuden ihanuutta. Todellisuus on kuitenkin suurimmalle osalle täysin toinen, koska kuten todettua, mieli muuttuu sitten kuitenkin todella usein. Ja se on todella, todella kovaa touhua sitten kun mieli muuttuu ja lasta ei enää tulekaan. Elämä on monille ihan turhaa sen jälkeen.

Ja vielä useampi on tyytyväinen ettei niitä hankkinut.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Olen jotenkin aina ajatellut, että kyllä sen perheen sitten joskus perustan, ehkä yksi lapsi, max. kaksi.  Noh, sitten olin parisuhteessa mutta oli sellainen elämäntilanne, että ei ollut edes mahdollista tehdä lasta ja kun ajattelin tarkemmin niin ymmärsin, etten tämän henkilön kanssa olisi halunnut lasta hankkia vaikka olisi ollutkin parempi tilanne. 

Sitten tuli ero ja ei ole löytynyt parisuhdetta sen jälkeen. En kylläkään edes halua lapsia, mutta joskus vielä huomaan ajattelevani että "sitten kun minulla on lapsi, teen näin ja noin" tai mietin jopa lasten nimiä kunnes havahdun, että hei, se juna meni jo! 😄

Ainoa asia, mikä minusta tuntuu vähän pahalta on se, että äitini ei saa kokea sitä mummona olemista. Tosin hän ei ole koskaan kysellyt lastenlapsien perään joten ehkä hän ei olisi edes mummona viihtynytkään. Se on ainoa asia, mikä vähän kaihertaa. Mutta enhän minä äidille voi lastenlasta tehdä vain sen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä minä onnellisesti lapsivapaana tajuan että en tule koskaan kokemaan sitä maagista rakkautta mitä lapselliset kuulemma kokevat. Mutta se ei haittaa minua - ja tämäkös sinun kaltaisiasi lapsellisia harmittaa. En tajua miksi te yritätte tuputtaa sitä ihmeellistä rakkautta kaikkien koettavaksi - minulle on 100% ok että en tule sitä koskaan kokemaan. Miksi se siis kaivelee sinua, kun ei se sinulle kuulu mitenkään?

Samoin, olen eri. Itse olen huolissani lähinnä nuorista, jotka vannovat mitä typerimmillä syillä, että eivät halua lapsia. Kuitenkin suurimmalla osalla mieli jossain vaiheessa muuttuu ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Omassa tuttavapiirissäni on neljä tällaista esimerkkiä - kaikki naisia, jotka eivät halunneet lapsia, mutta mieli sitten muuttui kolmenviiden tienoilla. Jokainen heistä yrittää nyt lasta tavalla tai toisella, eikä meinaa millään onnistua. Jokaisen elämä on heidän omasta mielestään täyttä p*skaa ja katuvat ankarasti omaa tyhmyyttään.

Media, niin kuin tämäkin palsta toitottavat lapsettomuuden ihanuutta. Todellisuus on kuitenkin suurimmalle osalle täysin toinen, koska kuten todettua, mieli muuttuu sitten kuitenkin todella usein. Ja se on todella, todella kovaa touhua sitten kun mieli muuttuu ja lasta ei enää tulekaan. Elämä on monille ihan turhaa sen jälkeen.

Mutta tämähän on ihan jokaisen oma valinta. Mitä me muut sitä surkutellaan? Itse liikun sitten erilaisissa piireissä, nimittäin laajasta ystäväjoukostani kaikki lapsia halunneet niitä hankkivat 25-30-vuotiaina. Me, jotka emme halunneet, emme edelleenkään halua emmekä kadu nyt kun 40 on tullut täyteen.

Jos joku muuttaa mielensä - kyllä, niinkin toki tapahtuu - liian myöhään, niin se on aivan itsestä kiinni, miten asiaan suhtautuu ja mitä sillä elämällään sitten tekee. Minkään yksittäisen asian tai pieleen menneen unelman ei pidä antaa tuhota koko loppuelämää.

Nuo boldaamani kohdat kuulostaa hurjalta liioittelulta, jotenkin on todella vaikea kuvitella että sinulla on joukko ystäviä jotka ovat alkaneet katua vela- valintaansa ja nyt elämä on heidän mielestä ihan täyttä paskaa! Voi jeesus! Elämä ei ole monelle ihan turhaa lapsettomanakaan, vaikka olisi kuinka sitä lasta halunnut. Tämä on myös vain yksi vaikeus elämässä joka pitää vain kohdata ja hyväksyä. Älä turhaan lietso tuollaista. Melkein jo tulee sellainen kuva, että näin puhuu ihminen joka on tehnyt lapsia ja katuu sitä nyt ankarasti. 

Ohis ja sivusta mutta keskustelu näyttää rönsyilevän muutenkin.

Maailman resurssit riittävät paremmin jos vain he, jotka haluavat lapsia hankkivat lapsia. Tämä on myös niiden tulevien lasten etu. Maailmassa, myös Suomessa, on todella paljon enemmän väkeä kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Se, että jostain eläkejärjestelmästä on ajattelemattomasti tehty pyramidihuijaus ei ole mikään syy hankkia jälkeläisiä.

Juuri oli uutinen YK:n tutkimuksesta, jossa todettiin, että lähes puolet alkavista raskauksista maailmassa ovat ei tarkoituksellisia (siis nykyään eli aiemmin tilanne on todennäköisesti ollut tätäkin pahempi). Mitään ilmastokriisiäkään ei olisi ja kurjuuttakin varmasti olisi vähemmän, jos hyvät ehkäisymenetelmät olisi keksitty ja otettu laajasti käyttöön "jo" vaikka tuhat vuotta sitten ja hankittu lapsia vain toivottuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on sinänsä hyvin yksinkertainen. Itse halusin (ja sain) lapsia, koska halusin elämältä paljon. Ja se paljon tarkoittaa sitä, että tiedän mitä tarkoittaa aikuisen ja oman lapsen välinen rakkaus - se on ehdotonta rakkautta, jollaista ei kahden aikuisen välillä ole olemassakaan.

Tämän tietää varmasti lähes jokainen, jolla on oma lapsi, mutta ei yksikään lapseton.

Eli halusit, että joku rakastaa SINUA ehdottomasti. Tiedä sitten, miten "ehdotonta" rakkaus on lapsella, kun ei ole vaihtoehtoa olla rakastamatta. Lapset puolustaa täysin epäkelpojakin vanhempia, koska eivät tiedä muusta ja vanhemman huolenpidon menettäminen tarkoittaa kirjaimellista hengenvaaraa. Eli onpa sydäntälämmittävää, että joku sinusta riippuvainen rakastaa, koska sen on käytännön syistä pakko.

Hyvä esimerkki siitä, miten lapsia hankitaan pelkästään itsekkäistä syistä. Minäminäminä.

t. N52, lapseton, ei kaduta

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka vaan on pihalla. Toki se ei ole ihme, koska olet lapseton.

Todellinen rakkaus on vastavuoroista. Minä saan rakastaa, lapset saa rakastaa, kumppanini saa rakastaa. Ja kaikki saamme osaksemme rakkautta. Se on se ydinperheen juttu, jota on todella vaikea toistaa toisenlaisilla asetelmilla.

Et ymmärrä tätä, mutta ei se mitään.

Olen eri kirjoittaja, mutta kyllä minä onnellisesti lapsivapaana tajuan että en tule koskaan kokemaan sitä maagista rakkautta mitä lapselliset kuulemma kokevat. Mutta se ei haittaa minua - ja tämäkös sinun kaltaisiasi lapsellisia harmittaa. En tajua miksi te yritätte tuputtaa sitä ihmeellistä rakkautta kaikkien koettavaksi - minulle on 100% ok että en tule sitä koskaan kokemaan. Miksi se siis kaivelee sinua, kun ei se sinulle kuulu mitenkään?

Samoin, olen eri. Itse olen huolissani lähinnä nuorista, jotka vannovat mitä typerimmillä syillä, että eivät halua lapsia. Kuitenkin suurimmalla osalla mieli jossain vaiheessa muuttuu ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Omassa tuttavapiirissäni on neljä tällaista esimerkkiä - kaikki naisia, jotka eivät halunneet lapsia, mutta mieli sitten muuttui kolmenviiden tienoilla. Jokainen heistä yrittää nyt lasta tavalla tai toisella, eikä meinaa millään onnistua. Jokaisen elämä on heidän omasta mielestään täyttä p*skaa ja katuvat ankarasti omaa tyhmyyttään.

Media, niin kuin tämäkin palsta toitottavat lapsettomuuden ihanuutta. Todellisuus on kuitenkin suurimmalle osalle täysin toinen, koska kuten todettua, mieli muuttuu sitten kuitenkin todella usein. Ja se on todella, todella kovaa touhua sitten kun mieli muuttuu ja lasta ei enää tulekaan. Elämä on monille ihan turhaa sen jälkeen.

Media ja muut ihmiset nyt toitottavat kaikenlaista, ei sen mukaan voi elämäänsä elää. Jos näin valitsee tehdä, on siitäkin itse kärsittävä seuraukset ja näin käykin.

Itse en ole lapsettomana kuullut erityisen paljon lapsettoman elämän ihannointia, tai ehken vaan ole kiinnittänyt siihen huomiota. Lapsielämän hehkutuskaan mediassa ei haittaa, luen monia lapsiperheellisten blogejakin. Sitten on oman elämänpiirin ihmiset, kaikilla oma polkunsa. Maailmaan mahtuu paljon kaikenlaista, kiinnostavaakin, mutta lopulta elän vain omaa elämääni. En muiden, eivätkä muut elää minun elämääni puolestani. Kiinnostuneena kyllä kuulen muiden tarinoita ja ajatuksia, erottaen nämä kuitenkin omistani.

Paljon sellaista rajattomuutta, että vastuutetaan muita omista tunteista ja toisaalta murehditaan muiden tunteita liikaa laittaen heidät suunnilleen lapsen asemaan. Voi olla huomioiva ja välittävä ihminen sortumatta kumpaankaan. Minun ei tarvitse päättää muiden elämää heidän puolestaan, heidän ei tarvitse antaa minun valintojeni vaikuttaa niin. Olemme erillisiä yksilöitä, eikä ole minun kontollani, jos joku tekisi minun esimerkkiäni seuraten itselleen epäsopivia valintoja. Ei ole muiden vastuulla jos itse teen. Toivon, että voin tehdä viisaita valintoja, mutta muut eivät voi tehdä niitä puolestani, oli miten vain.