Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?
Kommentit (607)
Mitä järkeä on katua mitään sellaisia valintoja, joita ei voi muuttaa? Ei mitään. On myös mahdotonta tietää, millaiseksi elämä olisi muodostunut, jos olisi valinnut toisin. Koska jokaisella on vain se yksi kokemus elämästä. Kannattaa tehdä siitä se paras mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi katua asioita, joille ei voi mitään. Itse en koskaan löytänyt miestä, jonka kanssa olisi voinut tehdä lapsia. Nykyään olen hyväksynyt tilanteen, ja alkanut kääntyä sille kannalle että on varmasti hyvä ettei niitä lapsia tullut. Maailma on liian epävakaa että voisin olla turvallisin mielin lasten ja mahdollisten lastenlasten suhteen. Toisekseen mietin, etten ehkä olisi pystynyt olemaan sellainen vanhempi kuin olisin halunnut olla, lähinnä taloudellisista syistä. Olen koko ikäni joutunut tekemään hirveästi töitä elättääkseni edes itseni. Lapsen kanssa yhtälö olisi ollut mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Olen 41 ja en pitkään halunnut lapsia tai tuntenut minkäänlaista vauvakuumetta, mutta muutaman viimeisen vuoden olen miettinyt jäänkö paitsi. Ehkä jään. Jos olisin löytänyt hyvän miehen ajoissa, luultavasti mulla olisi lapsi tai lapsia (jos siis yleensä voisin lapsia saada). En tiedä vielä tulenko katumaan, ehkä vähän. Eniten olisin toivonut sitä hyvää parisuhdetta.
Tottakai sä jäät jostain paitsi, jäät paitsi siitä äitiydestä ja synnytyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Toisaalta, aina jää jostain paitsi, kun tekee päätöksiä elämässään. Muuttaako sinne vai tuonne, ottaako tämä vai se toinen työpaikka, lapsia 0 vai 1 vai 2 vai 4, tuo vai se toinen puoliso. Jokainen valinta on ovi yhteen suuntaan, ja samalla suljetaan toinen ovi, ainakin hetkeksi. Lapsettomat jäävät paitsi vanhemmuudesta ja suvunjatkamisesta, lapsia hankkivat jäävät paitsi hyvistä yöunista, rauhallisesta elämästä ja toisenlaisesta vapauden mahdollisuudesta. Se, kumpi on sitä "oikeaa, hyvää elämää" on sitten jokaisen oma, henkilökohtainen valinta ja päätös. Joitain valinnat kaduttaa, joitain ei. Mutta saavuttaako sillä katumuksella mitään? Ruoho on aina jossain vihreämpää, ja jossain ruskeampaa, ja jossitella voi hamaan tappiin saakka.
Joo. Mutta tarina on pitkä eikä kaikki ollut
omaa valintaa.
Perheelliset saa joka elämänvaiheessa etuja
ja parempaa palvelua.
Se on hyvä pitää mielessä.
Yksinäinen ihminen ei ole minkään arvoinen.
Meinaan jos vaikka sattuu vakava onnettomuus, sairaus tms, niin siinä rauhat ja elämykset on toissijaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
Kylläpä jaksat jankata ja vieläpä väärässä ketjussa. Meitä vapaaehtoisia lapsettomia ei kiinnosta.
Ai tämä olikin vain velojen ketju!
Luulin että otsikossa kysyttiin "Kaduttaako", mutta siinä taisikin lukea että "Eikö olekin ihanaa, pönkitetääs vähän yhdessää tätä vela-elämän ihanuutta " ;)
Ja edelleen jankkaat ketjussa, joka ei ole sinulle tarkoitettu? Ettei vaan sinua hieman kaduttaisi?
Ei kaduta =)
Mutta vähän surettaa teidän velojen aggressiivisuutenne =(
Olet provoksikin nolo. Miksi sinua niin suututtaa se, että muut ovat tyytyväiset valintoihinsa? Etkö sinä ole?
Minua ei suututa mikään. Mutta ihmetyttää liian mustavalkoiset ajaukset, ja niitä halusin korjata. Hyvähän se vain on jos velat olette tyytyväisiä valintoihinne =)
Mutta täyspäinen ihminen yleensäkin toimii näin: tekee valintansa ja on tyytyväinen niihin, ja etsii ja kertoo sellaisia perusteluja (kuten vapaa matkustelu ja vapaa pihasaunominen) jotka tukee omia valintoja.
Koska itse olen tyytyväinen lapsivalintaani (Luojan kiitos myös saimme heitä haluamisen lisäksi), nup perusteet tuntuu joskus hieman defensiivisiltä, koska itse koen että lapset eivät ole oleellisesti haitanneet matkusteluamme tai pihasaunottelua. Ja kyllä, olemme voineet juoda saunajuomia kohtuudella (mutta ei kohtuuttomuutta ole haluttukaan) myös silloin kun lapset oli pieniä.
Mutta näinhän se on, että kukin perustelee omasta näkökulmasta, täysin normaalia ja ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan kaduttanut hetkeäkään päätös olla hankkimatta lapsia. Olen aina tiennyt etten halua lisääntyä ja nyt nelikymppisenä muiden ruuhkavuosia katsoessani entistä tyytyväisempi siihen miten saan käyttää aikani vain itseeni ja mikä minua itseäni kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapselliset... Tajuatteko te että asiat ovat usein HELPOMPIA ilman lapsia? Ei täällä kukaan väitä että koko elämä pysähtyy lapsien takia. Mutta fakta on se, että voin suunnitella elämäni ihan miten huvittaa, te ette. Älkää loukkaantuko näin verisesti, samahan on vaikka koiran kanssa.
Kyllä ihan tosissaan lapsen kanssa voi tehdä mitä lystää. Ei kukaan kiellä, ihan samat tarpeet lapsillakin on kuin isommillakin. Eli niin sanotusti samalla vaivalla kaikki menee. Pikkuvauvan kanssa vasta helppoa onkin, koska ruoka kulkee mukana koko ajan. Ei elämän tarvitse olla suorittamista vaikka lisääntyisikin, valintoja voi tehdä itse.
Aikalailla tuntemani velat elävät sitä ihan normaalia koti-työarkea puolisonsa kanssa.
Koira on muuten huono vertaus, niitä joutuu komentamaan , kakkaavat pitkin katuja, nuolevat pyllyä ja naamoja. Ja pakkohan sitä on tulla oikaisemaan asioita kun näkee miten harhaisia ihmiset ovat lapsiarjesta, pahoittelut tästä.
"Kyllä ihan tosissaan lapsen kanssa voi tehdä mitä lystää"
No ei kyllä todellakaan voi. Ihan vaikka vaan pari esimerkkiä. et voi lähteä baariin milloin huvittaa tai et jos lapsi sairastuu, et voi toteuttaa suunnitelmiasi.
Tästä lapselliset varmaan vetävät herneen nenään, mutta ihan turha tulla väittämään, että lapsen kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.
T: yhden lapsen aikuiseksi kasvattanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta, mutta yllätyksenä, jopa järkytyksenä on tullut se miten monia ihmisiä elämänvalintani suorastaan raivostuttaa.
Vihaisena puhistaan siitä miten en ole vastuullinen aikuinen , vain koska en ole kokenut tarpeelliseksi siirtää geenejäni eteenpäin.
Kun olen kysynyt, että ovatko kaikki lapsiaan laiminlyövät alkoholistit ja nistitkin vastuullisia aikuisia vain siksi että ovat lisääntyneet, ei kukaan vastaa mitään.
Tähän tahtoisin vastauksen joltain joka sitä mieltä on, ettei vela voi olla vastuullinen.
Omasta mielestäni hassu ajatus, että joku todellakin ajattelee noin vanhanaikaisesti ja kapeakatseisesti. Että lisääntyminen on jokin portti aikuisuuteen ja vastuullisuuteen.
Vastuuta nimenomaan on se, että ei hanki niitä lapsia holtittomasti, vaan osaa ajatella pidemmälle.
Ei kaduta yhtään. Olen pikemminkin helpottunut ja onnellinen siitä etten ole tehnyt lapsia tähän tuhoutuvaan, materialistiseen, itsekeskeiseen ja sekopäiseen maailmaan, ja toisaalta en ole koskaan halunnut elää lapsiperhearkea enkä kasvattaa lapsia. Nainen 46 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
No minä en voisi. Ei ole tukiverkkoja, enkä haluaisi lomailla tai saunoa lasten kanssa. Vaan nimenomaan ilman mitään velvotteita. Yksinkertaisesti, lapsivapaata elämää voi elää vain ilman lapsia.
En ole vielä YLI 40, mutta kaduttaa se, etten uskaltanut parikymppisenä etsiä seuraa ja että olin liian pitkään suhteessa, missä toinen ei halunnutkaan loppujen lopuksi yhtään mitään. Elämättömyys siis enemmän kaduttaa, vaikka olin myös aina kuvitellut, että yksi lapsi tulisi ihan suunnittelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tippakaan. Elämä on ihanaa. Siinä vuorottelee rauha ja elämykset. Rahaakin on vaikka mihin kivaan niin usein kuin haluaa.
Itselläni taas ei ole rauhaa (hyvin harvoin), elämyksiä eikä varsinkaan rahaa. Öapsettomuushan ei takaa mitään näistä. Lapsia en ole kyllä ikinä halunnut, eikä kaduta.
En halunnut nuorempana lapsia.
Olin hiukan alle 40, kun annoin asialle mahdollisuuden, mutta en tullut raskaaksi.
En kadu enkä sure asiaa. Joskus mietin, millaista elämäni olisi, jos lapsi tai lapsia olisikin tullut. Tällä hetkellä elämäni on hyvää monin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduta, mutta yllätyksenä, jopa järkytyksenä on tullut se miten monia ihmisiä elämänvalintani suorastaan raivostuttaa.
Vihaisena puhistaan siitä miten en ole vastuullinen aikuinen , vain koska en ole kokenut tarpeelliseksi siirtää geenejäni eteenpäin.
Kun olen kysynyt, että ovatko kaikki lapsiaan laiminlyövät alkoholistit ja nistitkin vastuullisia aikuisia vain siksi että ovat lisääntyneet, ei kukaan vastaa mitään.
Tähän tahtoisin vastauksen joltain joka sitä mieltä on, ettei vela voi olla vastuullinen.
Omasta mielestäni hassu ajatus, että joku todellakin ajattelee noin vanhanaikaisesti ja kapeakatseisesti. Että lisääntyminen on jokin portti aikuisuuteen ja vastuullisuuteen.
Vastuuta nimenomaan on se, että ei hanki niitä lapsia holtittomasti, vaan osaa ajatella pidemmälle.Ehkä se ajatus tulee näistäkin kommenteista ”ihana olla vela kun voi ottaa VIINIÄ ja lähteä BAARIIN ihan yhtäkkiä, ei tarvitse huolehtia kenestäkään!” Niin..
Niin, kait joku noinkin ajattelee, se on hänen asiansa. Varsinkin jos ei tunne ketään velaa oikeassa elämässä ja muodostaa kuvan asiasta nettijuttujen perusteella, voi saada yksipuolisen kuvan.
Joo, en juo alkoholia enkä käy baarissa, ja olen vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kaduta ainakaan yhtään, joskus hävettää kun mietin kuinka helppoa mun elämäni onkaan. (Lähinnä silloin kun ystäväni avautuu ongelmalapsensa tunteja kestävistä raivokohtauksista, joiden vuoksi ovat saaneet jo varoitukisa naapurilta.)
Olen 44 v, ja tiedin jo teininä, etten halua lapsia. Onneksi löytyi samanlainen mies, nyt ollaan oltu kimpassa jo 18 vuotta.
Meille molemmille reissaaminen on tärkeää, ja jos pitäisi matkustaa lasten kanssa, se maksasi mansikoita. Tai sitten pitäisi olla tunkemassa heitä noin kerran kuussa johonkin hoitoon, tuskin toimisi.
No tuskin tuossa iässä ja noin pitkässä parisuhteessa lapsien hoitopaikkaa pitäisi miettiä, vähän järkeä nyt näihin kauhukuviinkin :)
Itsekin olen 43v ja ollut mieheni kanssa noin 20 vuotta. Lapsemme kirjoittelee parhaillaan ylioppilaaksi.
Ja jos olisit tehnyt 7-päiväistä tyoviikkoa ilman lomia 20 vuotta, asuen teltassa ja säästäen kaikki tulot, olisit miljonääri joka voisi jäädä nyt elämään säästoillä. Miksi et ole tehnyt tätä? Ei kai vaan siksi, että tuo 20 vuotta tauotonta tyotä ilman vapaata olisi ollut kauheaa - ihan samalla lailla kuin niiden lasten kasvattaminen aikuisiksi olisi ollut velan mielestä kamalaa.
Kyllä mäkin voisin ottaa valmiit, 20+ ikäiset fiksut itsenäiset aikuiset lapset. Mutta missään nimessä en ottaisi niitä 20+ vuotta joka tähän pääsemiseen olisi tarvittu. Siksi moinen heitto "sullahan olisi jo aikuiset lapset".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ketju, kun päätyikin olemaan lapsia hankkineiden itsepuolustelua. Saa todella hämmästelemään, että ei taida kaikki ihan olla kunnossa noilla ihmisillä. Ihan kuin otsikko olisi ollut "Kadutko lasten tekemistä?"
Ketju olisi muuten tylsä jos tänne kaikki palstalla viihtyvät eivät kirjoittelisi. On kiva keskustella vaikka omat ratkaisut ovat olleet eri.
Voit olla oikeassa, että minulla ei ole kaikki kunnossa, mutta mielestäni täällä on kuvattu lasten kanssa asumista kovin raskaasti. En odota/ toivo, että kukaan lisääntyisi pakosta. Ehkä silloin arjesta tulee juuri raskaampaa.
Ehkä joku suljettu keskustelualusta tälle sinne toiveellesi voisi olla sopivampi.
Mikähän se minun "toiveeni" oli? Ihmettelin sivusta outoa keskustelua kun se ei pysynyt yhtään aiheessa. Valtava aggressiivisuus, viha ja itsepuolustelu parilta henkilöltä on outoa. On ikävää, jos ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä, mutta ehkäpä sen purkaminen tällä tavalla ei ole kovin rakentavaa. Mutta jatka vain.
Mikähän siinä on, että jotkut ihmiset eivät kykene hyväksymään toisten ratkaisuja. Kertoo paljon tyytymättömyydestä omaan elämään ja omiin valintoihin. Silloin ei voi kestää, että joku toinen on tehnyt erilaisia valintoja elämässään. Harmi, että osalle ihmisistä lasten hankkiminen on tuonut noin suurta onnettomuutta. Saa kyllä hieman miettimään, että ei taida ole ollut heille hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kaduta ainakaan yhtään, joskus hävettää kun mietin kuinka helppoa mun elämäni onkaan. (Lähinnä silloin kun ystäväni avautuu ongelmalapsensa tunteja kestävistä raivokohtauksista, joiden vuoksi ovat saaneet jo varoitukisa naapurilta.)
Olen 44 v, ja tiedin jo teininä, etten halua lapsia. Onneksi löytyi samanlainen mies, nyt ollaan oltu kimpassa jo 18 vuotta.
Meille molemmille reissaaminen on tärkeää, ja jos pitäisi matkustaa lasten kanssa, se maksasi mansikoita. Tai sitten pitäisi olla tunkemassa heitä noin kerran kuussa johonkin hoitoon, tuskin toimisi.
No tuskin tuossa iässä ja noin pitkässä parisuhteessa lapsien hoitopaikkaa pitäisi miettiä, vähän järkeä nyt näihin kauhukuviinkin :)
Itsekin olen 43v ja ollut mieheni kanssa noin 20 vuotta. Lapsemme kirjoittelee parhaillaan ylioppilaaksi.
Ja jos olisit tehnyt 7-päiväistä tyoviikkoa ilman lomia 20 vuotta, asuen teltassa ja säästäen kaikki tulot, olisit miljonääri joka voisi jäädä nyt elämään säästoillä. Miksi et ole tehnyt tätä? Ei kai vaan siksi, että tuo 20 vuotta tauotonta tyotä ilman vapaata olisi ollut kauheaa - ihan samalla lailla kuin niiden lasten kasvattaminen aikuisiksi olisi ollut velan mielestä kamalaa.
Kyllä mäkin voisin ottaa valmiit, 20+ ikäiset fiksut itsenäiset aikuiset lapset. Mutta missään nimessä en ottaisi niitä 20+ vuotta joka tähän pääsemiseen olisi tarvittu. Siksi moinen heitto "sullahan olisi jo aikuiset lapset".
Olisi kyllä kiva olla miljonääri. Ehkä olisi pitänyt asua teltassa.
Mikähän se minun "toiveeni" oli? Ihmettelin sivusta outoa keskustelua kun se ei pysynyt yhtään aiheessa. Valtava aggressiivisuus, viha ja itsepuolustelu parilta henkilöltä on outoa. On ikävää, jos ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä, mutta ehkäpä sen purkaminen tällä tavalla ei ole kovin rakentavaa. Mutta jatka vain.[/quote]
Toiveesi oli, että vain velat osallistuisivat keskusteluun ja puhuisivat otsikon määräämästä aiheesta.
Ymmärrän, että aihe on henkilökohtainen ja moni on kokenut omien rajojen ylitystä. Olen itsekkin sanut osani siitä. Huomaan, että aihe on herkkä sinulle. Itse neutraalisti suhtautuvana en ole nähnyt esim. valtavaa agressiivisutta tässä keskustelussa.
Kiitos palauttestasi asian rakentavuuden suhteen, monet haluavat puhua ja tuoda ajatuksiaan esille, mutta kun kysytään perusteluja koetaan se hyökkäävänä. Olen vilpittömästi vain kiinnostunut <3
Ei kaduta. Pelkään, että olisin aivan kamala äiti ja toistaisin parinkin edellisen sukupolven hirvittäviä "kasvatus"menetelmiä ja henkistä väkivaltaa. Ainoa keino suojella näitä teoreettisia lapsiani traumoilta on ettei heitä koskaan tule. Kaikista ei ole pullantuoksuisiksi kotimammoiksi vaikka hampaat irvessä yrittäisivät.
N49