Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?

Tunne, että jotain puuttuu, ei helpota. Kyllä niiden ikääntyvien elämässä on enemmän iloa ja turvaverkostoa, joilla on jälkikasvua, kuin lapsettomien, olen huomannut. Vaikkei vanhempien elämän rikastuttaminen olekaan lasten tehtävä, se on luonnollista ja usein niin käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.

Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;) 

Yli 40v onnellinen nainen

Sinulta ei kysytty mitään.

:(

Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on  pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.

Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?

Tuo, jolle vastasit, kirjoitti "Voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi".

Silloin kun nämä kolme lastasi olivat pieniä, sanotaan nyt alle viisivuotiaita, niin väitätkö todellakin että voit lomailla ihan milloin sinua huvitti, ja ottaa tuosta vain äkkilähdön etelään?

Sitä paitsi kukaan tämän ketjun vastanneista tuskin (ainakaan toivottavasti) jätti lapset tekemättä lomamatkojen vuoksi, vaan siksi, että yksinkertaisesti ei koe vanhemmuutta asiana, jonka itse haluaa saavuttaa.

Kyllähän nyt jokainen, velakin, tietää, että matkustaa voi lasten kasvettua isoiksi

Tai jos saa hoitajan kotiin tai mukaan. Aika moni vanhempi on matkatöissäkin.

Ei todellakaan kaduta, olen tosi tyytyväinen näin. Saan tehdä mitä haluan ja koska haluan, työni on joustavaa ja voin reissata koska haluan. Ei päiväkoti-leikki-iltapesu-nukkumaanmenorumbaa vaan voin nauttia olostani. Kotini on aina tiptop ja rahaa on kivasti.

Miksi tämmöistä edes kysytään?  Sehän on ihan selvää, että KUKAAN ei vastaa, että kaduttaa.  Ei, vaikka kaduttaisikin.  Koska kukaan ei halua tunnustaa katuvansa.  Tai kukaan ei halua katua vaikka katuisikin.  Kaikki, huolimatta siitä, miten asiaan suhtautuvat, vastaavat, että juu ei kaduta.  

Ihan sama asia, kun jos menet kysymään puolisoltasi, että onko hänellä toinen nainen (tai mies).  Jos nimittäin epäilee jotain sellaista.  Vastaus on kuitenkin aina sama: ei ole.   Ja jäät epätietoisuuteen.  Koska ei kukaan tunnusta puolisolleen käyneensä vieraissa, vaikka olisi käynytkin.  Ja se, joka ei ole vieraissa käynyt, vastaa tietenkin myös, että ei ole.  Summa summarum: ihan sama kysyitkö vai et, edelleenkään et voi olla varma, jos kerran epäilet.

Hyvin harva tunnustaa katuvansa sitäkään, että teki lapsen tai useamman.  Vaikka kaduttaisikin.  Mutta siinä suhteessa ehkä jonkun verran enemmän on aitoa rehellisyyttäkin, kyllähän sitä joku on joskus niinkin sanonut, että kaduttaa, kun tuli tuo lapsikin tähän tehtyä.  Yleensä silloin vika on tilanteessa, ei kuitenkaan lapsessa itsessään.

Ei näihin vakuutteluihin voi välttämättä luottaa.  Eikä kannata kysyäkään mitään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.

Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;) 

Yli 40v onnellinen nainen

Sinulta ei kysytty mitään.

:(

Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on  pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.

Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?

Pihasaunoja taalla. :) Meilla kylla kay lapsiperheita ihan pidemmankin ajanjakson vierailuilla, kokemusta siis on ikavuosista 0-12, yhdesta tai useammasta lapsesta kerrallaan.

Kylla siina on eri meininki lammittaa se sauna lasten kanssa tai aikuisten kesken. Jonkun pitaa kuitenkin vahtia sita lasta/niita lapsia, olutta ja viinia pitaa ottaa maltilla, pitaa olla ruokaa ja valipaloja lapsille jne. Eika ne lapset sauno niin kuin aikuiset, se "chillauksen" fiilis on aika akkia ohi kun pitaa olla koko ajan lapsen takia skarppina. (Ei meilla siis muutenkaan kanneja vedeta, mutta tietysti otetaan eri lailla kun lapsia on paikalla.) 

Nama siis mun omat fiilikset, enka edes hirveasti ole niitten lasten peraan vierailujen aikana katsonut.

Kylla tietysti voi tehda kaikkia samoja juttuja, voihan niitten lasten kanssa menna fine dining -ravintoloihin tai kaupunkilomillekin (ja ollaan oltukin), mutta kylla se koko tekemisen rytmi on ihan erilainen. Ja kun vertaan sita lapsiperheen rytmia ja aikuisten kesken tehtyjen reissujen rytmia, niin preferoin itse jalkimmaista. Naen itse henkilokohtaisesti lapset rajoitteina aikuisten aktiviteeteissa. 

Sulla on kokemusta vain suht pienistä lapsista. Isot lapset voi laittaa lämmittämään sen saunan ja grillaamaan evästä koko porukalle.

Meillä lapset on jo teinejä ja hyvää seuraa. Teinipoika on myös tosi innostunut kokkaamaan ja tekee meille usein maukkaita aterioita alkupaloineen ja järkiruokineen. Aivan mahtavaa!

Omat lapset on myös siinä hyvää seuraa, että he ovat tietyllä tavalla samanlaisia kuin minä ja kiinnostuneita samoista asioista. Kiinnostavaa keskustella teini-ikäisen pojan kanssa historiasta, josta olen myös itse tosi kiinnostunut. Hän on opettanut minulle uusia asioita, sillä lukee niin paljon historiasta. Kenenkään muun kanssa ei tule sellaista hauskaa "kuin peiliin katsoisi" tunnetta.

Lapsettomat usein tarkoittava vain pieniä lapsia, kun puhuvat kuinka paljon työtä ja rajoitteita lapsiperhe-elämässä on. Isot lapset myös helpottavat elämää, sillä heidät voi laittaa käymään kaupassa, kokkaamaan, siivoamaan tai ulkoiluttamaan koiraa.  

No minä en ainakaan tarkoita. Tarkoitan, että en halua

-olla raskaana ja synnyttää

-hoitaa vauvaa

-elää taaperon, leikki-ikäisen, koululaisen tai teini-ikäisen kanssa

-olla ihminen jolla on aikuisia lapsia

-tulla isovanhemmaksi

En.halua.näistä.mitään. Onko tämä nyt varmasti ihan selvä? En myöskään kaipaa jatkuvasti seuraa, silloin kun tarvitsen voin tavata ystäviä tai harrastaa jotain sosiaalista. Viihdyn yksin, tahdon omaa aikaa ja hiljaisuutta, etenkin kotona. Osaan tehdä maukkaita aterioita itse, tai vaihtoehtoisesti tilata kotiin jotain hyvää. En kaipaa lapsia mitään, ja sinun elämäsi ei kuulosta minusta yhtään kivalta tai tavoittelemisen arvoiselta. 

Suorastaan karmivaa on tuo vetoaminen siihen mihin tehtäviin lapset voi vastuuttaa heidän kasvaessaan. Minä en tarvitse orjatyövoimaa, vaan saan elämästäni sopivan helppoa ja mukavaa ilmankin (vinkki: lapsivapaus auttaa kummasti). Jos haluan passausta, menen vaikka hotelliin, jos en halua leikata nurmikkoa, palkkaan vaikka naapurin teinin.  Kaikkiin tällaisiin pulmiin on muitakin ratkaisuja kuin lapset, ja usein ne ovat paljon miellyttävämpiä. Tämä lohduttavaksi tiedoksi äideille, sillä jossain vaiheessa ne lapset voivat kaikkien suunnitelmienne vastaisesti kyllästyä hyysäämään teitä.

Tietenkään sinun ei tarvitse haluta vanhemmaksi, se sinun valintasi. Juuri tänään vaan mietin kun tulin töistä tyhjään kotiin, että onhan tämä muutaman päivän mukavan rauhallista (mies on lasten kanssa lomailemassa), mutta eihän sitä lapsetonta elämää oikeasti kaipaa. Nuorena sinkkuna oli hauskaa mennä ja tulla, mutta aikansa kutakin. Perhe on perhe, minun oma "laumani", jota ilman en voisi enää tätä elämää kuvitellakaan. 

Lapsille kotitöiden opettaminen on ihan normaalia lastenkasvatusta eikä mitään orjatyötä. Bonus on tietysti, että hommat hoituvat kotona usean henkilön voimin.  Osaan minäkin toki ruokaa laittaa, mutta on se vaan mukava tulla joskus valmiiseen pöytään. Rakkaudella tehty ruoka vain jotenkin maistuu paremmalta kuin hienoinkaan ravintolaillallinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Vaikka hankkisit lapsia, se ei takaa ketään hoitamaan sinua ollessasi vanha :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.

Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;) 

Yli 40v onnellinen nainen

Sinulta ei kysytty mitään.

:(

Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on  pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.

Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?

Pihasaunoja taalla. :) Meilla kylla kay lapsiperheita ihan pidemmankin ajanjakson vierailuilla, kokemusta siis on ikavuosista 0-12, yhdesta tai useammasta lapsesta kerrallaan.

Kylla siina on eri meininki lammittaa se sauna lasten kanssa tai aikuisten kesken. Jonkun pitaa kuitenkin vahtia sita lasta/niita lapsia, olutta ja viinia pitaa ottaa maltilla, pitaa olla ruokaa ja valipaloja lapsille jne. Eika ne lapset sauno niin kuin aikuiset, se "chillauksen" fiilis on aika akkia ohi kun pitaa olla koko ajan lapsen takia skarppina. (Ei meilla siis muutenkaan kanneja vedeta, mutta tietysti otetaan eri lailla kun lapsia on paikalla.) 

Nama siis mun omat fiilikset, enka edes hirveasti ole niitten lasten peraan vierailujen aikana katsonut.

Kylla tietysti voi tehda kaikkia samoja juttuja, voihan niitten lasten kanssa menna fine dining -ravintoloihin tai kaupunkilomillekin (ja ollaan oltukin), mutta kylla se koko tekemisen rytmi on ihan erilainen. Ja kun vertaan sita lapsiperheen rytmia ja aikuisten kesken tehtyjen reissujen rytmia, niin preferoin itse jalkimmaista. Naen itse henkilokohtaisesti lapset rajoitteina aikuisten aktiviteeteissa. 

Sulla on kokemusta vain suht pienistä lapsista. Isot lapset voi laittaa lämmittämään sen saunan ja grillaamaan evästä koko porukalle.

Meillä lapset on jo teinejä ja hyvää seuraa. Teinipoika on myös tosi innostunut kokkaamaan ja tekee meille usein maukkaita aterioita alkupaloineen ja järkiruokineen. Aivan mahtavaa!

Omat lapset on myös siinä hyvää seuraa, että he ovat tietyllä tavalla samanlaisia kuin minä ja kiinnostuneita samoista asioista. Kiinnostavaa keskustella teini-ikäisen pojan kanssa historiasta, josta olen myös itse tosi kiinnostunut. Hän on opettanut minulle uusia asioita, sillä lukee niin paljon historiasta. Kenenkään muun kanssa ei tule sellaista hauskaa "kuin peiliin katsoisi" tunnetta.

Lapsettomat usein tarkoittava vain pieniä lapsia, kun puhuvat kuinka paljon työtä ja rajoitteita lapsiperhe-elämässä on. Isot lapset myös helpottavat elämää, sillä heidät voi laittaa käymään kaupassa, kokkaamaan, siivoamaan tai ulkoiluttamaan koiraa.  

No minä en ainakaan tarkoita. Tarkoitan, että en halua

-olla raskaana ja synnyttää

-hoitaa vauvaa

-elää taaperon, leikki-ikäisen, koululaisen tai teini-ikäisen kanssa

-olla ihminen jolla on aikuisia lapsia

-tulla isovanhemmaksi

En.halua.näistä.mitään. Onko tämä nyt varmasti ihan selvä? En myöskään kaipaa jatkuvasti seuraa, silloin kun tarvitsen voin tavata ystäviä tai harrastaa jotain sosiaalista. Viihdyn yksin, tahdon omaa aikaa ja hiljaisuutta, etenkin kotona. Osaan tehdä maukkaita aterioita itse, tai vaihtoehtoisesti tilata kotiin jotain hyvää. En kaipaa lapsia mitään, ja sinun elämäsi ei kuulosta minusta yhtään kivalta tai tavoittelemisen arvoiselta. 

Suorastaan karmivaa on tuo vetoaminen siihen mihin tehtäviin lapset voi vastuuttaa heidän kasvaessaan. Minä en tarvitse orjatyövoimaa, vaan saan elämästäni sopivan helppoa ja mukavaa ilmankin (vinkki: lapsivapaus auttaa kummasti). Jos haluan passausta, menen vaikka hotelliin, jos en halua leikata nurmikkoa, palkkaan vaikka naapurin teinin.  Kaikkiin tällaisiin pulmiin on muitakin ratkaisuja kuin lapset, ja usein ne ovat paljon miellyttävämpiä. Tämä lohduttavaksi tiedoksi äideille, sillä jossain vaiheessa ne lapset voivat kaikkien suunnitelmienne vastaisesti kyllästyä hyysäämään teitä.

No tuo kuulostaa järkevältä.

Jotkut lapsettomat vetoavat "vapauteen", joka vaikuttaa enemmän rajattomuudelta.

Pitäähän kaikkien elää tarpeeksi ihmisiksi, oli lapsia tai ei.

Muuten löytää itsensä ojasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Vaikka hankkisit lapsia, se ei takaa ketään hoitamaan sinua ollessasi vanha :D 

Aivan. En hoida vanhempaani, miestäni eikä mies minua. Lasten ei tarvitse vaivautua vuoksemme. Jos ei osaa valmistella asioitaan vanhuutta varten, on todella hölmö.

Ei kaduta. En halua hankkia lapsia oman maailmankuvani vuoksi. En halua tuoda uutta viatonta elämää maailmaan. Kun lapsi jätetään hankkimatta, on yksi kärsivä ihminen vähemmän. 

Ja vielä tuohon, että eikö pelota kun ei ole hoivaajaa vanhana. Lapset eivät ole automaattisesti vastuussa vanhemmistaan ikinä. He eivät pyytäneet tulla tähän maailmaan. Jos haluaa hoivata vanhempiaan, niin mikäs siinä.

Ois kestämätön ajatus käyttää koko elämä itseensä.

Itsekkyyttä pahimmillaan💁

No tästäkin tuli tällainen eipäs-juupas -ketju kun mammat löysivät tänne. Ihan sama kuin kinastelussa pakkoruotsista, niin kaikki väitteet arvaa jo etukäteen, huoh. Eli nämä: Ilman lapsia on yksinäistä/epäkypsä/vanhana yksin … Niin arvattavaa.

Osalle ihmisistä on selvästi mahdotonta hyväksyä toisten erilaisia valintoja. Kertoo paljon näistä ihmisistä, eikä mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

No tästäkin tuli tällainen eipäs-juupas -ketju kun mammat löysivät tänne. Ihan sama kuin kinastelussa pakkoruotsista, niin kaikki väitteet arvaa jo etukäteen, huoh. Eli nämä: Ilman lapsia on yksinäistä/epäkypsä/vanhana yksin … Niin arvattavaa.

Osalle ihmisistä on selvästi mahdotonta hyväksyä toisten erilaisia valintoja. Kertoo paljon näistä ihmisistä, eikä mitään hyvää.

Niinpä. Näistä voi tehdä bullshit-bingon.

- Kuka hoitaa sinua vanhana?

- Elämä on muuten yksinäistä

- Elämä on muuten tylsää

- On epäkypsää olla lisääntymättä

- On itsekästä olla lisääntymättä

- Lapset eivät tarvitse mitään

Kun jankkamamman argumentit loppuivat, yhtäkkiä tänne tuli katuvien velojen rynnistys. How come. 🙄

Sattumaahan toki tämä voi olla, mutta mulla on kutina jostain muusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tästäkin tuli tällainen eipäs-juupas -ketju kun mammat löysivät tänne. Ihan sama kuin kinastelussa pakkoruotsista, niin kaikki väitteet arvaa jo etukäteen, huoh. Eli nämä: Ilman lapsia on yksinäistä/epäkypsä/vanhana yksin … Niin arvattavaa.

Osalle ihmisistä on selvästi mahdotonta hyväksyä toisten erilaisia valintoja. Kertoo paljon näistä ihmisistä, eikä mitään hyvää.

Niinpä. Näistä voi tehdä bullshit-bingon.

- Kuka hoitaa sinua vanhana?

- Elämä on muuten yksinäistä

- Elämä on muuten tylsää

- On epäkypsää olla lisääntymättä

- On itsekästä olla lisääntymättä

- Lapset eivät tarvitse mitään

Tuosta unohtui se, että lapset ovat ilmaista työvoimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun jankkamamman argumentit loppuivat, yhtäkkiä tänne tuli katuvien velojen rynnistys. How come. 🙄

Sattumaahan toki tämä voi olla, mutta mulla on kutina jostain muusta. 

Niinpä, varmasti ihan sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämmöistä edes kysytään?  Sehän on ihan selvää, että KUKAAN ei vastaa, että kaduttaa.  Ei, vaikka kaduttaisikin.  Koska kukaan ei halua tunnustaa katuvansa.  Tai kukaan ei halua katua vaikka katuisikin.  Kaikki, huolimatta siitä, miten asiaan suhtautuvat, vastaavat, että juu ei kaduta.  

Ihan sama asia, kun jos menet kysymään puolisoltasi, että onko hänellä toinen nainen (tai mies).  Jos nimittäin epäilee jotain sellaista.  Vastaus on kuitenkin aina sama: ei ole.   Ja jäät epätietoisuuteen.  Koska ei kukaan tunnusta puolisolleen käyneensä vieraissa, vaikka olisi käynytkin.  Ja se, joka ei ole vieraissa käynyt, vastaa tietenkin myös, että ei ole.  Summa summarum: ihan sama kysyitkö vai et, edelleenkään et voi olla varma, jos kerran epäilet.

Hyvin harva tunnustaa katuvansa sitäkään, että teki lapsen tai useamman.  Vaikka kaduttaisikin.  Mutta siinä suhteessa ehkä jonkun verran enemmän on aitoa rehellisyyttäkin, kyllähän sitä joku on joskus niinkin sanonut, että kaduttaa, kun tuli tuo lapsikin tähän tehtyä.  Yleensä silloin vika on tilanteessa, ei kuitenkaan lapsessa itsessään.

Ei näihin vakuutteluihin voi välttämättä luottaa.  Eikä kannata kysyäkään mitään tuollaista.

Tässä ketjussa on useampi kommentti siitä, että kaduttaa tai ehkä kaduttaa. Ota silmä käteen ja katso.

Ja vai on enemmän rehellisyyttä sen suhteen, että lapsen saaminen kaduttaa? Joopa joo. Aihe on käytännössä tabu, josta puhuminen johtaa hirveään vihaviestitulvaan.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.

Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;) 

Yli 40v onnellinen nainen

Sinulta ei kysytty mitään.

:(

Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on  pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.

Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?

Pihasaunoja taalla. :) Meilla kylla kay lapsiperheita ihan pidemmankin ajanjakson vierailuilla, kokemusta siis on ikavuosista 0-12, yhdesta tai useammasta lapsesta kerrallaan.

Kylla siina on eri meininki lammittaa se sauna lasten kanssa tai aikuisten kesken. Jonkun pitaa kuitenkin vahtia sita lasta/niita lapsia, olutta ja viinia pitaa ottaa maltilla, pitaa olla ruokaa ja valipaloja lapsille jne. Eika ne lapset sauno niin kuin aikuiset, se "chillauksen" fiilis on aika akkia ohi kun pitaa olla koko ajan lapsen takia skarppina. (Ei meilla siis muutenkaan kanneja vedeta, mutta tietysti otetaan eri lailla kun lapsia on paikalla.) 

Nama siis mun omat fiilikset, enka edes hirveasti ole niitten lasten peraan vierailujen aikana katsonut.

Kylla tietysti voi tehda kaikkia samoja juttuja, voihan niitten lasten kanssa menna fine dining -ravintoloihin tai kaupunkilomillekin (ja ollaan oltukin), mutta kylla se koko tekemisen rytmi on ihan erilainen. Ja kun vertaan sita lapsiperheen rytmia ja aikuisten kesken tehtyjen reissujen rytmia, niin preferoin itse jalkimmaista. Naen itse henkilokohtaisesti lapset rajoitteina aikuisten aktiviteeteissa. 

Sulla on kokemusta vain suht pienistä lapsista. Isot lapset voi laittaa lämmittämään sen saunan ja grillaamaan evästä koko porukalle.

Meillä lapset on jo teinejä ja hyvää seuraa. Teinipoika on myös tosi innostunut kokkaamaan ja tekee meille usein maukkaita aterioita alkupaloineen ja järkiruokineen. Aivan mahtavaa!

Omat lapset on myös siinä hyvää seuraa, että he ovat tietyllä tavalla samanlaisia kuin minä ja kiinnostuneita samoista asioista. Kiinnostavaa keskustella teini-ikäisen pojan kanssa historiasta, josta olen myös itse tosi kiinnostunut. Hän on opettanut minulle uusia asioita, sillä lukee niin paljon historiasta. Kenenkään muun kanssa ei tule sellaista hauskaa "kuin peiliin katsoisi" tunnetta.

Lapsettomat usein tarkoittava vain pieniä lapsia, kun puhuvat kuinka paljon työtä ja rajoitteita lapsiperhe-elämässä on. Isot lapset myös helpottavat elämää, sillä heidät voi laittaa käymään kaupassa, kokkaamaan, siivoamaan tai ulkoiluttamaan koiraa.  

Mistä niitä valmiiksi isoja lapsia saa?

Vierailija kirjoitti:

Ois kestämätön ajatus käyttää koko elämä itseensä.

Itsekkyyttä pahimmillaan💁

Aika itsekästä mun mielestä ois hankkia uusia lapsia maailmaan hoidettavaksi, kun voisi keskittyä käyttämään elämänsä jo valmiiksi maailmassa olevien ihmisten, eläinten, luonnon, jne hoitoon. 

Olen 54 ja lapseton, huomaan joka kerta kun tapaan lisääntyneitä kavereitani, että hekin haluaisivat olla yhtä vapaita. Eli on ja ei kaduta.

Vierailija kirjoitti:

Ois kestämätön ajatus käyttää koko elämä itseensä.

Itsekkyyttä pahimmillaan💁

Eikös jokainen käytä elämänsä itseensä? Jos omat tarpeet vaativat yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamista, hakeutuu ehkä työskentelemään politiikan pariin, jos taas on tarve ilmaista itseään taiteellisesti, ryhtyy taiteilijaksi. Ja jos on tarve hoitaa ja jatkaa sukua, lisääntyy. Tai jos on tarve itsenäisyydelle ja riippumattomuudelle, ei lisäänny. Kaikki valinnat palvelevat lopulta omia tarpeitasi.