Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?
Kommentit (607)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on perhe ja olen kyllä matkustellut paljon enemmän, kuin perheettömät kaverini ja rahaakin on enemmän säästössä. Unohtakaa nämä typerät ideat siitä, että lasten kanssa elämä on vankila ja kaikki rahat menee lapsiin. Matkustelu on mielenkiinnosta kiinni ja taloudellinen tilanne työpaikasta. Koira sitoo enemmän, kuin lapsi, kun ei pääse edes lentokoneeseen tai ravintolaan matkoilla.
Lopeta nyt se jankkaus kun ilman sinua tämä on mielenkiintoinen ketju. Usko nyt, ketään EI kiinnosta tietää sinusta tai elämästäsi.
Oli ihan ensimmäinen viesti, minkä laitoin... Ja keskustelupalsta tarkoittaa keskustelua. Älä lue jos ei kiinnosta. Te velat olette kyllä aggressiivista porukkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilla näyttää olevan hyvin negatiivinen kuva perheestä ylipäänsä. Oletteko hyvissä väleissä vanhempienne ja sisarustenne kanssa? Mistä tämä negatiivisuus oikein kumpuaa? Kirkuvia lapsia, vapauden menetystä, parhaiden vuosien uhraamista...? Täh!? Onkohan teillä kenties jotain lapsuustraumoja?
Lapset ovat ihmisiä, parhaassa tapauksessa oma perhe on maailman parasta seuraa. Ja vaikka jokainen kaipaa myös yksinoloa, ei ihmiselle ole laumaeläimenä luonnollista elää yksin. Jostain se sitoutumiskammokin kertoo.
Mutta jokainen tyylillään olkoon onnellinen mitä valintoja onkin tehnyt. En vaan ymmärrä tätä äitien haukkumista ja mollaamista. Mikä tarve tähän?
Kerropa nyt vähän, mitä "äitien haukkumista ja mollaamista" täällä on? Ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, mielipiteistään, valinnoistaan. Ei liity muihin ihmisiin mitenkään. Miten on niin mahdotonta sietää toisten ihmisten yksityisiä ratkaisuja?
Et ole kovin tarkkaan ketjua lukenut kyllä... Ilkeä ketju kaikenkaikkiaan.
Ilkeä vain parin persoonallisuushäiriöisen mamman harjoittaman häiriköinnin osalta. Kaikki ne saavatkin lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilla näyttää olevan hyvin negatiivinen kuva perheestä ylipäänsä. Oletteko hyvissä väleissä vanhempienne ja sisarustenne kanssa? Mistä tämä negatiivisuus oikein kumpuaa? Kirkuvia lapsia, vapauden menetystä, parhaiden vuosien uhraamista...? Täh!? Onkohan teillä kenties jotain lapsuustraumoja?
Lapset ovat ihmisiä, parhaassa tapauksessa oma perhe on maailman parasta seuraa. Ja vaikka jokainen kaipaa myös yksinoloa, ei ihmiselle ole laumaeläimenä luonnollista elää yksin. Jostain se sitoutumiskammokin kertoo.
Mutta jokainen tyylillään olkoon onnellinen mitä valintoja onkin tehnyt. En vaan ymmärrä tätä äitien haukkumista ja mollaamista. Mikä tarve tähän?
Äitejä on haukuttu tässä keskustelussa korkeintaan siitä, että otsikon mukainen keskustelu on pilattu heidän toimestaan. Minusta sietääkin vähän haukahtaa, sen verran ärsyttävillä viesteillä keskustelu on pitänyt vesittää.
Täällä on muutama hyvä viesti, joista voit saada vähän hajua siitä, mitä vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa. Ei se ole pelkoa tai laiskuutta. Eikä se ole negatiivisuutta. Useimmat meistä veloista tietää varsin hyvin, mitä perhe-elämä on, ollaanhan mekin oltu lapsia. Ei tarvita traumaa, huonoja kokemuksia tai oikeaa kokemusta, että osaa sanoa olevansa mieluummin ilman jotain.
Minulla on oikein hyvät suhteet lapsuudenkotiini, kiitos vain kysymästä. Tykkään sisaruksistani ja heidän lapsista, tykkään vanhemmistani. Se ei liity yhtään mitenkään siihen, etten halua lapsia.
Minusta on käsittämätöntä, miten vähän ihmiset pystyvät ymmärtämään. Esimerkiksi nyt tämä, ettei vaan pystytä älyämään, että kaikki eivät halua samaa kuin sinä.
Ei kaduta.
T. 98 lapsen täti ja 15 lapsen isotäti sekä 12 lapsen kummitäti ja työura lasten parissa
Sekö nyt tässä hiertää, että kun kaikki ei pidäkään samoista asioista? Vähentääkö se sen asian arvoa, jos joku ei siitä pidä? Ja nimenomaisesti ei pidä omalla kohdallaan, antaen kuitenkin muille tilaa pitää tai olla pitämättä.
Ajatellaampa, että sinulla on levy lempisuklaatasi. Mutustelet suklaatasi taivaan tyytyväisenä ja sitten AV:lla luet ketjua, jossa joku sanoo, että suklaa hänelle ei maistu. Alkaako suklaa maistua suussa yhtäkkiä kitkerältä, pahalta, suorastaan ällöttävältä? Luultavasti ei. Samaa tavaraahan se pitäisi olla niin kuin ennenkin, eikös. Normaali ihminen jatkaisi tyytyväisenä suklaan mussuttamistaan ja ajattelisi korkeintaan, että ohhoh.
Sori nyt suora rinnastus suklaan ja lastenhankinnan välillä. Jotenkin tuntuu, että rautalanka alkaa loppua tuon jankkamamman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduta.
T. 98 lapsen täti ja 15 lapsen isotäti sekä 12 lapsen kummitäti ja työura lasten parissa
Unohtui mainita että itse olen 2/16 lapsi perheessäni.
Vierailija kirjoitti:
Sekö nyt tässä hiertää, että kun kaikki ei pidäkään samoista asioista? Vähentääkö se sen asian arvoa, jos joku ei siitä pidä? Ja nimenomaisesti ei pidä omalla kohdallaan, antaen kuitenkin muille tilaa pitää tai olla pitämättä.
Ajatellaampa, että sinulla on levy lempisuklaatasi. Mutustelet suklaatasi taivaan tyytyväisenä ja sitten AV:lla luet ketjua, jossa joku sanoo, että suklaa hänelle ei maistu. Alkaako suklaa maistua suussa yhtäkkiä kitkerältä, pahalta, suorastaan ällöttävältä? Luultavasti ei. Samaa tavaraahan se pitäisi olla niin kuin ennenkin, eikös. Normaali ihminen jatkaisi tyytyväisenä suklaan mussuttamistaan ja ajattelisi korkeintaan, että ohhoh.
Sori nyt suora rinnastus suklaan ja lastenhankinnan välillä. Jotenkin tuntuu, että rautalanka alkaa loppua tuon jankkamamman kanssa.
Ilmeisesti joillain ihmisillä tapahtuu juuri näin. Hirveä hätä, viha ja epävarmuus siitä, onko ehkä valinnut väärin kun joku on kehdannut valita toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekö nyt tässä hiertää, että kun kaikki ei pidäkään samoista asioista? Vähentääkö se sen asian arvoa, jos joku ei siitä pidä? Ja nimenomaisesti ei pidä omalla kohdallaan, antaen kuitenkin muille tilaa pitää tai olla pitämättä.
Ajatellaampa, että sinulla on levy lempisuklaatasi. Mutustelet suklaatasi taivaan tyytyväisenä ja sitten AV:lla luet ketjua, jossa joku sanoo, että suklaa hänelle ei maistu. Alkaako suklaa maistua suussa yhtäkkiä kitkerältä, pahalta, suorastaan ällöttävältä? Luultavasti ei. Samaa tavaraahan se pitäisi olla niin kuin ennenkin, eikös. Normaali ihminen jatkaisi tyytyväisenä suklaan mussuttamistaan ja ajattelisi korkeintaan, että ohhoh.
Sori nyt suora rinnastus suklaan ja lastenhankinnan välillä. Jotenkin tuntuu, että rautalanka alkaa loppua tuon jankkamamman kanssa.
Nimenomaan tämä tuntuu hiertävän.
Miksi?
Koetaanko erilaiset valinnat omien valintojen arvosteluksi tai paheksunnaksi?
Onko erilaisuus ylipäätään pelottavaa?
Alkavatko omat valinnat jotenkin arveluttaa, jos kuulee ihmisistä jotka ovat valinneet toisin ja ovat tyytyväisiä niin?
En ole ikinä nähnyt vielä suurta parkua siitä että jotkut haluavat palomiehiksi, kasvattaa hevosia, tai välttää sokeria vaikka itseä sellaiset asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Mutta auta armias jos joku kertoo että ei kiitos, hän on valinnut olla yrittämättä saada omia lapsia. Jo repeää suuri ulina ja ihmeellinen aggressiivis-holhoava asenne äiti-ihmisten taholta.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
Pihasaunoja taalla. :) Meilla kylla kay lapsiperheita ihan pidemmankin ajanjakson vierailuilla, kokemusta siis on ikavuosista 0-12, yhdesta tai useammasta lapsesta kerrallaan.
Kylla siina on eri meininki lammittaa se sauna lasten kanssa tai aikuisten kesken. Jonkun pitaa kuitenkin vahtia sita lasta/niita lapsia, olutta ja viinia pitaa ottaa maltilla, pitaa olla ruokaa ja valipaloja lapsille jne. Eika ne lapset sauno niin kuin aikuiset, se "chillauksen" fiilis on aika akkia ohi kun pitaa olla koko ajan lapsen takia skarppina. (Ei meilla siis muutenkaan kanneja vedeta, mutta tietysti otetaan eri lailla kun lapsia on paikalla.)
Nama siis mun omat fiilikset, enka edes hirveasti ole niitten lasten peraan vierailujen aikana katsonut.
Kylla tietysti voi tehda kaikkia samoja juttuja, voihan niitten lasten kanssa menna fine dining -ravintoloihin tai kaupunkilomillekin (ja ollaan oltukin), mutta kylla se koko tekemisen rytmi on ihan erilainen. Ja kun vertaan sita lapsiperheen rytmia ja aikuisten kesken tehtyjen reissujen rytmia, niin preferoin itse jalkimmaista. Naen itse henkilokohtaisesti lapset rajoitteina aikuisten aktiviteeteissa.
Sulla on kokemusta vain suht pienistä lapsista. Isot lapset voi laittaa lämmittämään sen saunan ja grillaamaan evästä koko porukalle.
Meillä lapset on jo teinejä ja hyvää seuraa. Teinipoika on myös tosi innostunut kokkaamaan ja tekee meille usein maukkaita aterioita alkupaloineen ja järkiruokineen. Aivan mahtavaa!
Omat lapset on myös siinä hyvää seuraa, että he ovat tietyllä tavalla samanlaisia kuin minä ja kiinnostuneita samoista asioista. Kiinnostavaa keskustella teini-ikäisen pojan kanssa historiasta, josta olen myös itse tosi kiinnostunut. Hän on opettanut minulle uusia asioita, sillä lukee niin paljon historiasta. Kenenkään muun kanssa ei tule sellaista hauskaa "kuin peiliin katsoisi" tunnetta.
Lapsettomat usein tarkoittava vain pieniä lapsia, kun puhuvat kuinka paljon työtä ja rajoitteita lapsiperhe-elämässä on. Isot lapset myös helpottavat elämää, sillä heidät voi laittaa käymään kaupassa, kokkaamaan, siivoamaan tai ulkoiluttamaan koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö nyt tässä hiertää, että kun kaikki ei pidäkään samoista asioista? Vähentääkö se sen asian arvoa, jos joku ei siitä pidä? Ja nimenomaisesti ei pidä omalla kohdallaan, antaen kuitenkin muille tilaa pitää tai olla pitämättä.
Ajatellaampa, että sinulla on levy lempisuklaatasi. Mutustelet suklaatasi taivaan tyytyväisenä ja sitten AV:lla luet ketjua, jossa joku sanoo, että suklaa hänelle ei maistu. Alkaako suklaa maistua suussa yhtäkkiä kitkerältä, pahalta, suorastaan ällöttävältä? Luultavasti ei. Samaa tavaraahan se pitäisi olla niin kuin ennenkin, eikös. Normaali ihminen jatkaisi tyytyväisenä suklaan mussuttamistaan ja ajattelisi korkeintaan, että ohhoh.
Sori nyt suora rinnastus suklaan ja lastenhankinnan välillä. Jotenkin tuntuu, että rautalanka alkaa loppua tuon jankkamamman kanssa.
Nimenomaan tämä tuntuu hiertävän.
Miksi?
Koetaanko erilaiset valinnat omien valintojen arvosteluksi tai paheksunnaksi?
Onko erilaisuus ylipäätään pelottavaa?
Alkavatko omat valinnat jotenkin arveluttaa, jos kuulee ihmisistä jotka ovat valinneet toisin ja ovat tyytyväisiä niin?
En ole ikinä nähnyt vielä suurta parkua siitä että jotkut haluavat palomiehiksi, kasvattaa hevosia, tai välttää sokeria vaikka itseä sellaiset asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Mutta auta armias jos joku kertoo että ei kiitos, hän on valinnut olla yrittämättä saada omia lapsia. Jo repeää suuri ulina ja ihmeellinen aggressiivis-holhoava asenne äiti-ihmisten taholta.
Tuollahan yksi mamma käyttikin sanaa "puolustautua". Eli ilmeisesti yksinkertaisesti se, että kaikki eivät valitse samoin, johtaa joillain kokemukseen siitä, että heidän valintojaan ja heitä kohtaan hyökätään. Omituista. Ja tämä sitten kostetaan hyökkäämällä toisten kimppuun mahdollisimman ilkeästi. Miten jonkun ihmisen itseluottamus voi olla noin heikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö nyt tässä hiertää, että kun kaikki ei pidäkään samoista asioista? Vähentääkö se sen asian arvoa, jos joku ei siitä pidä? Ja nimenomaisesti ei pidä omalla kohdallaan, antaen kuitenkin muille tilaa pitää tai olla pitämättä.
Ajatellaampa, että sinulla on levy lempisuklaatasi. Mutustelet suklaatasi taivaan tyytyväisenä ja sitten AV:lla luet ketjua, jossa joku sanoo, että suklaa hänelle ei maistu. Alkaako suklaa maistua suussa yhtäkkiä kitkerältä, pahalta, suorastaan ällöttävältä? Luultavasti ei. Samaa tavaraahan se pitäisi olla niin kuin ennenkin, eikös. Normaali ihminen jatkaisi tyytyväisenä suklaan mussuttamistaan ja ajattelisi korkeintaan, että ohhoh.
Sori nyt suora rinnastus suklaan ja lastenhankinnan välillä. Jotenkin tuntuu, että rautalanka alkaa loppua tuon jankkamamman kanssa.
Nimenomaan tämä tuntuu hiertävän.
Miksi?
Koetaanko erilaiset valinnat omien valintojen arvosteluksi tai paheksunnaksi?
Onko erilaisuus ylipäätään pelottavaa?
Alkavatko omat valinnat jotenkin arveluttaa, jos kuulee ihmisistä jotka ovat valinneet toisin ja ovat tyytyväisiä niin?
En ole ikinä nähnyt vielä suurta parkua siitä että jotkut haluavat palomiehiksi, kasvattaa hevosia, tai välttää sokeria vaikka itseä sellaiset asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Mutta auta armias jos joku kertoo että ei kiitos, hän on valinnut olla yrittämättä saada omia lapsia. Jo repeää suuri ulina ja ihmeellinen aggressiivis-holhoava asenne äiti-ihmisten taholta.
Tuo on varsinkin niin outoa, koska keskustelu edelleenkään ei ole vertailu tai kilpailu. Keskustelua on ollut kiinnostavaa lukea lukuunottamatta noita paria aggressiivista mammaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä ketjua luen, niin thank you lapsettomat, jotka ette KOSKAAN halunneet lapsia niin onneksi ette ole hankkineetkaan lapsia! :D kuulostatte niin itsekkäiltä, että tulevat lapset olisivatkin kärsineet teidän kanssanne eläessä.
Kaikkien ei tosiaan tarvitse lisääntyä ja hyvä niin! Onneksi ehkäisy on keksitty niin ei tarvitse kaikkien lapsien kärsiä!
Olipa heikko yritys ilkeillä.
Se ei ollut ilkeilyä vaan totuus.
Eli todistit, että sinun ei ainakaan oli pitänyt lisääntyä. No, yhteiskunta hoitaa ne sinunkin lapsesi kun olet epäonnistunut. Kaltaisellasi kun ei todellakaan pitäisi olla lapsia. Toivottavasti ei olekaan.
Hyvä, että toimiva yhteiskunta löytyy, kertoo siitä, että hyvinvoiva järjestelmä tarvittaessa toimii, jos joskus epäonnistun mielestäsi. Ilman lapsia ei olisi yhteiskuntaa ja ilman yhteiskuntaa ei olisi myöskään Sinua.
KYLLÄ, elämä käykin tylsäksi ja liian helpoksi 45 veenä, ei olisi arvannut. Vanhenemme itsekin käsiin, toisin kuin lapsekkaat tuttavamme.
Monelle tutulle lapsettomalle parille (joilla piti olla onnellinen parisuhde) on tullut ero, moni on masentunut.
Vaikka harrastaa, tapaa ystäviä ja on kumppani, aikaa jää silti. Tyhjyyden tunnetta. Ei se sarjojen katsominen aina maistu.
Jäämme ulkopuolelle, kun suurimmalla osalla on lapsia. Maailmat ei enää kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lapsellisena aina vähän provosoidun tällaisesta kysymyksestä. Miksi ihmisen pitäisi perustella valintaansa. olipa lapsia tai ei.Toki jos kokee ratkaisun huonoksi siitä kannattaa mainita. Sitten lapsen haluavat tai velat löytävät ne Googlettamalla.
Lapseton jää ulkopuolelle kirjoitti:
KYLLÄ, elämä käykin tylsäksi ja liian helpoksi 45 veenä, ei olisi arvannut. Vanhenemme itsekin käsiin, toisin kuin lapsekkaat tuttavamme.
Monelle tutulle lapsettomalle parille (joilla piti olla onnellinen parisuhde) on tullut ero, moni on masentunut.
Vaikka harrastaa, tapaa ystäviä ja on kumppani, aikaa jää silti. Tyhjyyden tunnetta. Ei se sarjojen katsominen aina maistu.
Jäämme ulkopuolelle, kun suurimmalla osalla on lapsia. Maailmat ei enää kohtaa.
No, itse olen nyt 39. Lapseni on jo aikuinen. Vaikka minulla on lapsi, on aikaa todella paljon siitä huolimatta, että olemme lapsen kanssa erittäin läheisiä. Myöskin omien vanhempieni ja sisarusteni, sekä ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Siltikin on hirveän paljon aikaa. Kun aiemmin lapsen harrastus vei kaiken aikani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kasvatustapa tämän ketjun mammoilla. "Ei niistä lapsista tarvitse välittää tai nähdä niiden takia vaivaa, ne hoitavat itse itsensä". Eipä kyllä hyvää kuvaa näiden mammojen vanhemmuudesta anna.
No muuten kuin ihan pienen lapsen kanssa on oikeasti aika helppoa. Pitää olla läsnä, jutella, auttaa ja neuvoa. Mukavaa yhdessäoloa, eikä siitä oikeasti ole varsinaista vaivaa, vaan menee siinä normaalielämän mukana.
Niin, katsos kun vela on ihminen joka ei halua velvollisuutta "olla läsnä, jutella, auttaa ja neuvoa". Hän ei koe ajatusta lapsen kanssa yhdessäolosta millään lailla mukavaksi. Hän viihtyy yksin tai aikuisseurassa.
Minua hirvittää ajatus että kotona, työpäivän jälkeen pitäisi vielä pälättää, auttaa, huolehtia ja neuvoa lapsukaista. Ei saisi keskittyä omiin asioihinsa tai rauhoittua kun väsyttää vaan pitäisi katsoa lapsen perään, ei olisi rauhaa eikä hetken hiljaisuutta. Jos alkaisi vaikka leipomaan, ei saisi leipoa rauhassa kun viereen rynnisi pieni rähmäkäpälä jonka kanssa mukava leivontahetki muuttuisi sotkuiseksi neuvontatuokioksi. Kyllä, tiedän että joillekin ne neuvontatuokiot ovat maailman hassunhauskimpia tilanteita, mutta minua vain ottaisi päähän etten saa näperrellä rauhassa.
Minun normaalielämään ei mahdu lapsia, sinun mahtuu. Kivat sinulle, mutta mistä sitten tulee tuo sinun tarpeesi vängätä?
Oikeasti, tunnen useamman äiti-ihmisen jotka vaikuttavat ihan täyspäisiltä, mutta tämä ketju saa minut epäilemään että jotkut naiset pullauttavat synnärillä lapsen lisäksi aivonsa ulos.
:D Kirjoita kirja, haluan lukea sen!
Lapseton jää ulkopuolelle kirjoitti:
KYLLÄ, elämä käykin tylsäksi ja liian helpoksi 45 veenä, ei olisi arvannut. Vanhenemme itsekin käsiin, toisin kuin lapsekkaat tuttavamme.
Monelle tutulle lapsettomalle parille (joilla piti olla onnellinen parisuhde) on tullut ero, moni on masentunut.
Vaikka harrastaa, tapaa ystäviä ja on kumppani, aikaa jää silti. Tyhjyyden tunnetta. Ei se sarjojen katsominen aina maistu.
Jäämme ulkopuolelle, kun suurimmalla osalla on lapsia. Maailmat ei enää kohtaa.
No sitten vaihtamaan alaa, etsimään uutta harrastusta, tekemään itsensä jollekulle tärkeäksi. Lapsiperheen lapset kasvaa ja aikuiset vapautuu, entiset lapset voi ottaa mukaan. Vaikka risteilylle, vaellukselle...
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
Pihasaunoja taalla. :) Meilla kylla kay lapsiperheita ihan pidemmankin ajanjakson vierailuilla, kokemusta siis on ikavuosista 0-12, yhdesta tai useammasta lapsesta kerrallaan.
Kylla siina on eri meininki lammittaa se sauna lasten kanssa tai aikuisten kesken. Jonkun pitaa kuitenkin vahtia sita lasta/niita lapsia, olutta ja viinia pitaa ottaa maltilla, pitaa olla ruokaa ja valipaloja lapsille jne. Eika ne lapset sauno niin kuin aikuiset, se "chillauksen" fiilis on aika akkia ohi kun pitaa olla koko ajan lapsen takia skarppina. (Ei meilla siis muutenkaan kanneja vedeta, mutta tietysti otetaan eri lailla kun lapsia on paikalla.)
Nama siis mun omat fiilikset, enka edes hirveasti ole niitten lasten peraan vierailujen aikana katsonut.
Kylla tietysti voi tehda kaikkia samoja juttuja, voihan niitten lasten kanssa menna fine dining -ravintoloihin tai kaupunkilomillekin (ja ollaan oltukin), mutta kylla se koko tekemisen rytmi on ihan erilainen. Ja kun vertaan sita lapsiperheen rytmia ja aikuisten kesken tehtyjen reissujen rytmia, niin preferoin itse jalkimmaista. Naen itse henkilokohtaisesti lapset rajoitteina aikuisten aktiviteeteissa.
Sulla on kokemusta vain suht pienistä lapsista. Isot lapset voi laittaa lämmittämään sen saunan ja grillaamaan evästä koko porukalle.
Meillä lapset on jo teinejä ja hyvää seuraa. Teinipoika on myös tosi innostunut kokkaamaan ja tekee meille usein maukkaita aterioita alkupaloineen ja järkiruokineen. Aivan mahtavaa!
Omat lapset on myös siinä hyvää seuraa, että he ovat tietyllä tavalla samanlaisia kuin minä ja kiinnostuneita samoista asioista. Kiinnostavaa keskustella teini-ikäisen pojan kanssa historiasta, josta olen myös itse tosi kiinnostunut. Hän on opettanut minulle uusia asioita, sillä lukee niin paljon historiasta. Kenenkään muun kanssa ei tule sellaista hauskaa "kuin peiliin katsoisi" tunnetta.
Lapsettomat usein tarkoittava vain pieniä lapsia, kun puhuvat kuinka paljon työtä ja rajoitteita lapsiperhe-elämässä on. Isot lapset myös helpottavat elämää, sillä heidät voi laittaa käymään kaupassa, kokkaamaan, siivoamaan tai ulkoiluttamaan koiraa.
No minä en ainakaan tarkoita. Tarkoitan, että en halua
-olla raskaana ja synnyttää
-hoitaa vauvaa
-elää taaperon, leikki-ikäisen, koululaisen tai teini-ikäisen kanssa
-olla ihminen jolla on aikuisia lapsia
-tulla isovanhemmaksi
En.halua.näistä.mitään. Onko tämä nyt varmasti ihan selvä? En myöskään kaipaa jatkuvasti seuraa, silloin kun tarvitsen voin tavata ystäviä tai harrastaa jotain sosiaalista. Viihdyn yksin, tahdon omaa aikaa ja hiljaisuutta, etenkin kotona. Osaan tehdä maukkaita aterioita itse, tai vaihtoehtoisesti tilata kotiin jotain hyvää. En kaipaa lapsia mitään, ja sinun elämäsi ei kuulosta minusta yhtään kivalta tai tavoittelemisen arvoiselta.
Suorastaan karmivaa on tuo vetoaminen siihen mihin tehtäviin lapset voi vastuuttaa heidän kasvaessaan. Minä en tarvitse orjatyövoimaa, vaan saan elämästäni sopivan helppoa ja mukavaa ilmankin (vinkki: lapsivapaus auttaa kummasti). Jos haluan passausta, menen vaikka hotelliin, jos en halua leikata nurmikkoa, palkkaan vaikka naapurin teinin. Kaikkiin tällaisiin pulmiin on muitakin ratkaisuja kuin lapset, ja usein ne ovat paljon miellyttävämpiä. Tämä lohduttavaksi tiedoksi äideille, sillä jossain vaiheessa ne lapset voivat kaikkien suunnitelmienne vastaisesti kyllästyä hyysäämään teitä.
Kadun.
Lapsia ei koskaan kadu, lapsettomuutta kyllä. Ikävä kyllä usein näin. Lähes viisikymppisenä on eri ihminen kuin kolmekymppisenä.
Lapset ottavat, mutta myös antavat. vuosien myötä enemmän ja enemmän. Vanhemmuus kasvattaa paremmin kuin mikään muu.
Myöskään pelkän kumppanin varaan ei kannata elämää liiaksi rakentaa.
Eikä tarvitse edes erikseen yrittää. Näin voi käydä kelle tahansa vanhemmalle vaikka olisi kuinka hyvä kasvattaja. Lapselle tulee traumaattisia kokemuksia joihin hän sitten reagoi tavallaan ja paha kierre saa alkunsa. Hänelle tarjotaan huumeita väärällä hetkellä -niitä on nykyään ihan joka paikassa. Lapsi on perinyt alkoholismille altistavan geenimuutoksen ja tajuaa teininä että alkoholi on hänen elämänsä rakkaus.
Mutta joo, todella vastuutonta koittaa maanitella epävarmoja ihmisiä lisääntymään. Kun eivät nämä maanittelijat sitten kuitenkaan halua ryhtyä sijaisvanhemmiksi kaltoinkohdelluille lapsille joita jostain vain tupsahtelee enemmän kuin lastensuojelu kestää.