Lue keskustelun säännöt.
Kukaan vaihtanut vapaaehtoisesti toimistotöistä kaupan kassalle, varastohommiin tms. "helppoihin" töihin?
19.02.2020 |
En saa työstä mitään irti, eikä minulla ole mitään intohimo-uratoiveitakaan. Silti stressaan töistä ja vien niitä ainakin henkisesti mukana kotiin. Onko kukaan vaihtanut uraa helpompiin duuneihin? Ja helpolla en nyt tarkoita sitä, että kaupan kassalla olisi tyhmiä töissä vaan että ne ovat töitä, joita ei tarvitse ottaa kotiin mukaan tai stressata deadlinejen perään.
Taloudellisesti tulisin toimeen suhteellisen pienelläkin palkalla. Nykyisessä paikassa ei ole mahdollisuutta hypätä osa-aikaiseksi.
Kommentit (102)
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajan hommista siirryin helppoon tehdastyöhön enkä hetkeäkään oo katunut.
Vaikka nyt joudut tekemään töitä 40 tuntia viikossa ja bruttopalkka on 1600 euroa?
Jep, 9-10€ tuntipalkka on tavallinen.
Sorry, luulin sinun ihmettelevän palkkaa, täällä moni ei usko, että kokoaikatyöstä bruttokuukausiansio voi olla 1500-1800€ luokkaa.
Joskus voi tulla yllätyksenä työterveysvsatimukset jne.
Siistiin tehdastyöhön ei otetakaan vakituiseksi, jos on terveystiedoissa lievää allergiaa, joka ei oireile työssä mitenkään jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus "helposta" suorittajaportaan duunista voi häämöttää lupaavana. Haastavinta on kuitenkin työporukka. Kaikella kunnioituksella, mutta usein niissä "helpoissa" duuneissa on myös helpolla työstä selviäviä tyyppejä.Aika kuluu valitellessa kuin porukalla pohtien voisiko johonkin epäkohtaan tehdä muutoksia, ehdottaa pomolle parempi tapa toimia yms. Idea on olla raskaan työn raataja raskailla huveilla ja kaikki hiemankin älyllisempi ajattelu on samaa kuin sylkisi työkaverin kasvoille. POmot eivät odota alaisiltaan minkäänlaista oma-aloitteisuutta saati luovuutta, joilla saisi hommiin uutta vauhtia ja myyntiä. Asiakkaat, jos heitä toimenkuvaan kuuluu, myös lähtevät siitä, että kyse on apinan aivoilla toimiva puolirobotti.
Jos kestät sen ja sopeudut toisenlaiseen työn tekemisen malliin , jossa sinun mielipiteilläsi ei ole väliä ja työn suoritat niin kuin se on talossa aina suoritettu, tervemenoa. Jos jaksat taistella kaljakeissiä varastavan narkkarin kanssa, niin siinä on tavoitetta ja saat edes jotakin näkyvää aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tuo ihan mahdollista on. Pitää vaan pitää huoli, että tietää mihin menee, esim kaupassa töissä olo saattaa olla suht raskasta, eri tavalla kuin esimiestyö toki.
Joo on toki paikkoja ja sitten on paikkoja. Ajatuksena lähinnä joku Prisma tms. AP
Mieti todella tarkkaan sitä, oletko valmis luopumaan 8-16 työstä ja viikonloppu- ja pyhävapaista? Toisin sanoen myös sosiaalisesta elämästäsi. Etenkin jos olet perheellinen, älä hyvä ihminen pilaa elämääsi lähtemällä kaupanalalle!
Entinen esimies irtisanoi itsensä ja myöhemmin kun tapasin niin ajeli express-bussia.
Tuttu insinööri vaihtoi hyväliksaiset kehityshommat maatalouteen, pitää sukutilaa jossain korvessa ja on ihan tyytyväinen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tuo ihan mahdollista on. Pitää vaan pitää huoli, että tietää mihin menee, esim kaupassa töissä olo saattaa olla suht raskasta, eri tavalla kuin esimiestyö toki.
Joo on toki paikkoja ja sitten on paikkoja. Ajatuksena lähinnä joku Prisma tms. AP
Mieti todella tarkkaan sitä, oletko valmis luopumaan 8-16 työstä ja viikonloppu- ja pyhävapaista? Toisin sanoen myös sosiaalisesta elämästäsi. Etenkin jos olet perheellinen, älä hyvä ihminen pilaa elämääsi lähtemällä kaupanalalle!
Kuinkahan paljon tuolta tullaam lemppaamaan pihalle porukkaa automasttikassohen myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatus "helposta" suorittajaportaan duunista voi häämöttää lupaavana. Haastavinta on kuitenkin työporukka. Kaikella kunnioituksella, mutta usein niissä "helpoissa" duuneissa on myös helpolla työstä selviäviä tyyppejä.Aika kuluu valitellessa kuin porukalla pohtien voisiko johonkin epäkohtaan tehdä muutoksia, ehdottaa pomolle parempi tapa toimia yms. Idea on olla raskaan työn raataja raskailla huveilla ja kaikki hiemankin älyllisempi ajattelu on samaa kuin sylkisi työkaverin kasvoille. POmot eivät odota alaisiltaan minkäänlaista oma-aloitteisuutta saati luovuutta, joilla saisi hommiin uutta vauhtia ja myyntiä. Asiakkaat, jos heitä toimenkuvaan kuuluu, myös lähtevät siitä, että kyse on apinan aivoilla toimiva puolirobotti.
Jos kestät sen ja sopeudut toisenlaiseen työn tekemisen malliin , jossa sinun mielipiteilläsi ei ole väliä ja työn suoritat niin kuin se on talossa aina suoritettu, tervemenoa. Jos jaksat taistella kaljakeissiä varastavan narkkarin kanssa, niin siinä on tavoitetta ja saat edes jotakin näkyvää aikaiseksi.
Vaimoni työhistoria on jäänyt repaleiseksi erinäisistä syistä, mm. terveysongelmat, johtuen. Vaikka koulutusta on, ei tunnu työllistyvän kuin pätkätöihin varastotyöt, kassa jne. Raskaimmaksi hänkin kokee jos työkaverina on aivoton kaakattaja tai joku ",voivittu".
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana miettinyt, että kuinka ihanaa olisi vaikka olla siivooja. Toki fyysisesti rankkaa ja palkka huono, mutta kun menet kotiin niin vapaa-aikasi on vapaa-aikaa. Kukaan ei töissä huutaisi tai raivoaisi sinulle älyttömistä asioista, sinua ei satutettaisi fyysisesti, sinua ei haukuttaisi etkä saisi kritisoivia ja aggrresiivisia viestejä. Ei tarvitsisi jatkuvasti potea huonoa omatuntoa siitä, että työtä ei ehdi tehdä kunnolla, sillä kenenkään maailma ei siihen kaadu jos lattia on kerran pesty huonosti. Kun päivän tunnit olisivat täynnä, saisi lähteä kotiin. Olisi ruokatauko, jossa saisi oikeasti keskittyä syömiseeen. Ja ihan ylipäätään se, että olisi taukoja ja voisi mennä niiden aikana vessaan tarvittaessa.
Jaa.. Ainakin kotisiivouksissa valitus on jatkuvaa. Yhteenkään virheeseen tai unohdukseen ei ole varaa. Pölypallo pesuhuoneen nurkassa tai hius sohvantekstiilissä on tyyliin maailman loppu. Ja kiire se on siinäkin, kun päivässä on monta kohdetta. Ei siinäkään syödä, eikä käydä vessassa. Itse syön yleensä ensimmäisen kerran n. Klo:16 kotona.
Ja totta, että en ns. Murehdi töitä kotona, mutta kotona pestään työpäivän päätteeksi kaikki työvälineet. Pesukone pyörii joka päivä reilu 2 tuntia ja sitten ripustelet telineille ja aamulla taas pakkailet kasseja.Arvaas muuten mitä teen kotona, 6:den hengen taloudessa joka päivä töiden jälkeen? No prkl siivoan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajan hommista siirryin helppoon tehdastyöhön enkä hetkeäkään oo katunut.
Hetken tuollainen aivot narikassa ja siitä kulukorvaus on vapauttavaa, mutta kyllä minä levättyäni aloin miettimään mitähän sitä alkaisi tehdä niin että töissä olisi kiva käydä ja voisi käyttää jonkin verran päätäkin.
Joskus yksinkertainen työ voi olla piinaavaa:
Niin yksitoikkoista, että ajatukset eivät pysy työssä, jossa niiden pitäisi kuitenkin pysyä ja teet yksinkertaisenkin työn väärin, koska ajatuksesi karkaavat.
Eräs tehdastyö, jota tein vuoden ajan, oli tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tähän oma kokemukseni. Vaihdoin ns Duunarihommiin eräästä ministeriön alaisesta virastosta ,ei-pääkaupungissa.
Minua ällistytti ja raivostutti se aines, joka vakituisiin virkoihin valittiin ja oli valittu. En voinut uskoa ettö semmoiset keskinkertaisuudet ja hessuhopot oli saaneet esim osastonjohtajana viran! Puhumattakaan siitä rivistöstä vanhoja vakivirkojen hautojia.
Virat jaetaan suhteilla ja ne suhteet on hankittu viihdyttävästi opiskelijapolitiikassa ” toimiessa” eli juhlissa, seminaareissa, risteilyillä, kokouksissa ja sitten taas juhlissa. Jotkut etenee pidemmälle , varmaan siksi kun ne on niin kovapäistä että kestävät viinaakin paremmin. Sitten jotkut jää näihin pikku virastoihin ja kuitenkin vanhojen muistojen ja valtsikan tutkinnon kunniaksi saavat toimistonjohtsjan pestin Osaaminen noin nolla.
En sitten sopeutunut eikä virkoja enää muutenkaan täytetä entiseen tahtiin.
Eipä sillä että se olisi mitenkään muuttunut. Joku oli puurtanut sitä samaa pestiä, samassa työhuoneessa n5 vuotta. Vihdoin tulee virka täytettäväksi. Luullaan että sehän on selvä homma. Mutta kas, jonkun ministeriön Kansliapäälikön(??) tytär on päättänyt muuttaa landelle ja sen miehelle tarvitaan töitä. Sillä onkin toki muodollinen pätevyys. Vakipaikkaa pojalle toki. Se oli siinä. ”Haluamme virastoimme ihmisiä myös ulkopuolelta jotta saamme uusia näkemyksiä ja dynaamisia ideoita”. Jep.
Lähdin duunariksi. Käteen 2500€/kk. Hierarkia on yksiselitteisen selvä. Käskyt kulkee juurikin ylhäältä alas ja alimpana olevat tekee sen mitä käsketään. Vastuu kulkee kans suorana linjana.
Jos haluan edetä siinä määrin kuin se on ylipäätään mahdollista, niin voin tehdä kovaa töitä ja saan lisää vastuuta. Mitään pikkupomoja, kneippaolijoita , hannuhanhia ei tarvi katella. Työt tehdään ja käytöväpolitikoinnit ei onnistu. Nautin tästä.
Työkavereiden kanssa keskusteluaiheet ovat:
-joko olet laittanut loma-anomuksen sisään?
-koska pidät?
-ketähän otetaan kesäsijaisiksi? Muistatteko sen yhden joka...
Mutta en valita. Voin paremmin sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Vaihdoin siistin toimistotyön ei niin siistiin asiakaspalvelutyöhön, mutta lähinnä siksi, että esimies oli ikävä ihminen eikä häntä voinut vaihtaa. Hänestä kärsi koko osasto. Kaksi edeltäjääni olivat tehneet saman ratkaisun, minkä tietenkin kuulin vasta jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis toimistotöistä oikeisiin töihin, koska perseellään istuminen ja hiiren naputtelu ei ole työtä.
Kyllä tuolla opettajalla on aika vanhanaikainen kuva siivoojan työstä. Tarkoitan että olihan se ennenvanhaan tuollaista, ennenkuin ulkoistettiin nekin hommat.
Muistan omalta kouluajaltani koulun siivoojan. Vakituinen kokopäiväinen duuni. Yksin puuhasteli mitä puuhasteli. Kun koululaiset ja opettajat lähti, oli hönellä toki vielä työaikaa jäljellä.
Kesäisin koulu tyhjänä ja hän teki suursuivousta.
Kävin kerran sattumalta hänen siivouskonerossaan. Siellä oli mukava tuoli, pehmusteet ja kaikki, kahvinkeitin , Radio, pöytä ja ristikkolehtiä ja naistenlehtiä metrin pinoja.
Muistan kun katsoin sitä huonetta, että onpas täällä aika mukavan näköistä. Aikuisena tuli sitten mieleen että miten monta tuntia hän mahtoi istuskella siellä kahvia siemaillen ja lehtiä lueskellen. Eipä tainnut olla paineita hänellä töistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuolla opettajalla on aika ⁸vanhanaikainen kuva siivoojan työstä. Tarkoitan että olihan se ennenvanhaan tuollaista, ennenkuin ulkoistettiin nekin hommat.
Muistan omalta kouluajaltani koulun siivoojan. Vakituinen kokopäiväinen duuni. Yksin puuhasteli mitä puuhasteli. Kun koululaiset ja opettajat lähti, oli hönellä toki vielä työaikaa jäljellä.
Kesäisin koulu tyhjänä ja hän teki suursuivousta.
Kävin kerran sattumalta hänen siivouskonerossaan. Siellä oli mukava tuoli, pehmusteet ja kaikki, kahvinkeitin , Radio, pöytä ja ristikkolehtiä ja naistenlehtiä metrin pinoja.
Muistan kun katsoin sitä huonetta, että onpas täällä aika mukavan näköistä. Aikuisena tuli sitten mieleen että miten monta tuntia hän mahtoi istuskella siellä kahvia siemaillen ja lehtiä lueskellen. Eipä tainnut olla paineita hänellä töistä...
Mutta hänellä olikin se yksi duuni, pitää koulu puhtaana. Ja hän teki sen, itse jäljestä vastaten ja aikatauluttaen.
90-luvulla olin työpaikassa, jossa oli oma siivooja ja sillä aina joku harjoittelija apulaisena. Niin siivosi nurkkia kuin omiaan, teki suunnitelmia sen mukaan kun tiesi jonkun olevan lomalla niin kuurasi sen huoneen silloin perusteellisemmin.
Jos jossain sattui jotain, mikä vaati siivousta, hän oli aina paikalla kun hälytti.
Niin sekin vaan ulkoistettiin ja siivoamisesta tuli vaan keino saada palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuolla opettajalla on aika ⁸vanhanaikainen kuva siivoojan työstä. Tarkoitan että olihan se ennenvanhaan tuollaista, ennenkuin ulkoistettiin nekin hommat.
Muistan omalta kouluajaltani koulun siivoojan. Vakituinen kokopäiväinen duuni. Yksin puuhasteli mitä puuhasteli. Kun koululaiset ja opettajat lähti, oli hönellä toki vielä työaikaa jäljellä.
Kesäisin koulu tyhjänä ja hän teki suursuivousta.
Kävin kerran sattumalta hänen siivouskonerossaan. Siellä oli mukava tuoli, pehmusteet ja kaikki, kahvinkeitin , Radio, pöytä ja ristikkolehtiä ja naistenlehtiä metrin pinoja.
Muistan kun katsoin sitä huonetta, että onpas täällä aika mukavan näköistä. Aikuisena tuli sitten mieleen että miten monta tuntia hän mahtoi istuskella siellä kahvia siemaillen ja lehtiä lueskellen. Eipä tainnut olla paineita hänellä töistä...Mutta hänellä olikin se yksi duuni, pitää koulu puhtaana. Ja hän teki sen, itse jäljestä vastaten ja aikatauluttaen.
90-luvulla olin työpaikassa, jossa oli oma siivooja ja sillä aina joku harjoittelija apulaisena. Niin siivosi nurkkia kuin omiaan, teki suunnitelmia sen mukaan kun tiesi jonkun olevan lomalla niin kuurasi sen huoneen silloin perusteellisemmin.
Jos jossain sattui jotain, mikä vaati siivousta, hän oli aina paikalla kun hälytti.
Niin sekin vaan ulkoistettiin ja siivoamisesta tuli vaan keino saada palkkaa.
Samat ajatukset täälläkin. Kiinnostaisi tietää että minkä verran oikeasti, pitkällä aikavälillä arvioituna tuo ulkoistaminen on säästänyt??
Siis kunnossapito, isojen vahinkojen estäminen, säännöllinen tasainen paikkojen hoito vuosien ajan.
Vai pinnallinen, ”näyttää puhtaalta”, äkkiä sutaistu pinnat, ei mitään näkemystä esim mistään vuosisiivoyksista tai -huolloista? Sitten kun on jo tosissaan tilanne päällä , niin sitten tilataan ”erikoistyönä” ja ”lisöätyönä” kallisti semmoinen homma,minkä valkariduunaaja hoiti tasaisesti koko ajan, vuoden ympäri...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tähän oma kokemukseni. Vaihdoin ns Duunarihommiin eräästä ministeriön alaisesta virastosta ,ei-pääkaupungissa.
Minua ällistytti ja raivostutti se aines, joka vakituisiin virkoihin valittiin ja oli valittu. En voinut uskoa ettö semmoiset keskinkertaisuudet ja hessuhopot oli saaneet esim osastonjohtajana viran! Puhumattakaan siitä rivistöstä vanhoja vakivirkojen hautojia.
Virat jaetaan suhteilla ja ne suhteet on hankittu viihdyttävästi opiskelijapolitiikassa ” toimiessa” eli juhlissa, seminaareissa, risteilyillä, kokouksissa ja sitten taas juhlissa. Jotkut etenee pidemmälle , varmaan siksi kun ne on niin kovapäistä että kestävät viinaakin paremmin. Sitten jotkut jää näihin pikku virastoihin ja kuitenkin vanhojen muistojen ja valtsikan tutkinnon kunniaksi saavat toimistonjohtsjan pestin Osaaminen noin nolla.
En sitten sopeutunut eikä virkoja enää muutenkaan täytetä entiseen tahtiin.
Eipä sillä että se olisi mitenkään muuttunut. Joku oli puurtanut sitä samaa pestiä, samassa työhuoneessa n5 vuotta. Vihdoin tulee virka täytettäväksi. Luullaan että sehän on selvä homma. Mutta kas, jonkun ministeriön Kansliapäälikön(??) tytär on päättänyt muuttaa landelle ja sen miehelle tarvitaan töitä. Sillä onkin toki muodollinen pätevyys. Vakipaikkaa pojalle toki. Se oli siinä. ”Haluamme virastoimme ihmisiä myös ulkopuolelta jotta saamme uusia näkemyksiä ja dynaamisia ideoita”. Jep.
Lähdin duunariksi. Käteen 2500€/kk. Hierarkia on yksiselitteisen selvä. Käskyt kulkee juurikin ylhäältä alas ja alimpana olevat tekee sen mitä käsketään. Vastuu kulkee kans suorana linjana.
Jos haluan edetä siinä määrin kuin se on ylipäätään mahdollista, niin voin tehdä kovaa töitä ja saan lisää vastuuta. Mitään pikkupomoja, kneippaolijoita , hannuhanhia ei tarvi katella. Työt tehdään ja käytöväpolitikoinnit ei onnistu. Nautin tästä.Työkavereiden kanssa keskusteluaiheet ovat:
-joko olet laittanut loma-anomuksen sisään?
-koska pidät?
-ketähän otetaan kesäsijaisiksi? Muistatteko sen yhden joka...Mutta en valita. Voin paremmin sekä fyysisesti että psyykkisesti.
mitä uutta? suhteilla pääsee pitkälle. ja on oltava "oikeiden ihmisten" kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuolla opettajalla on aika ⁸vanhanaikainen kuva siivoojan työstä. Tarkoitan että olihan se ennenvanhaan tuollaista, ennenkuin ulkoistettiin nekin hommat.
Muistan omalta kouluajaltani koulun siivoojan. Vakituinen kokopäiväinen duuni. Yksin puuhasteli mitä puuhasteli. Kun koululaiset ja opettajat lähti, oli hönellä toki vielä työaikaa jäljellä.
Kesäisin koulu tyhjänä ja hän teki suursuivousta.
Kävin kerran sattumalta hänen siivouskonerossaan. Siellä oli mukava tuoli, pehmusteet ja kaikki, kahvinkeitin , Radio, pöytä ja ristikkolehtiä ja naistenlehtiä metrin pinoja.
Muistan kun katsoin sitä huonetta, että onpas täällä aika mukavan näköistä. Aikuisena tuli sitten mieleen että miten monta tuntia hän mahtoi istuskella siellä kahvia siemaillen ja lehtiä lueskellen. Eipä tainnut olla paineita hänellä töistä...Mutta hänellä olikin se yksi duuni, pitää koulu puhtaana. Ja hän teki sen, itse jäljestä vastaten ja aikatauluttaen.
90-luvulla olin työpaikassa, jossa oli oma siivooja ja sillä aina joku harjoittelija apulaisena. Niin siivosi nurkkia kuin omiaan, teki suunnitelmia sen mukaan kun tiesi jonkun olevan lomalla niin kuurasi sen huoneen silloin perusteellisemmin.
Jos jossain sattui jotain, mikä vaati siivousta, hän oli aina paikalla kun hälytti.
Niin sekin vaan ulkoistettiin ja siivoamisesta tuli vaan keino saada palkkaa.
Samat ajatukset täälläkin. Kiinnostaisi tietää että minkä verran oikeasti, pitkällä aikavälillä arvioituna tuo ulkoistaminen on säästänyt??
Siis kunnossapito, isojen vahinkojen estäminen, säännöllinen tasainen paikkojen hoito vuosien ajan.
Vai pinnallinen, ”näyttää puhtaalta”, äkkiä sutaistu pinnat, ei mitään näkemystä esim mistään vuosisiivoyksista tai -huolloista? Sitten kun on jo tosissaan tilanne päällä , niin sitten tilataan ”erikoistyönä” ja ”lisöätyönä” kallisti semmoinen homma,minkä valkariduunaaja hoiti tasaisesti koko ajan, vuoden ympäri...
Meilläkin oli koulussa oma siivooja, ja lisäksi talkkari. Talkkari aina pihaa lakaistessaan katseli, missä ränni vuoti, ja fiksasi heti. Kaikki oli hyvässä maalissa, portaankaiteet tiukasti kiinni.
Paljonkohan tulee takkiin kunnille, valtiolle, taloyhtiöille ja yhteiskunnalle, että kukaan ei enää tee talkkarin hommia. Huoltoyhtiö soitetaan paikalle silloin kun joku viitsiii, ja se hoitaa homman nopeimmalla tavalla. Parkkihallin sateella vuotava katto korjataan jeesusteipillä ja niin edelleen.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tuo ihan mahdollista on. Pitää vaan pitää huoli, että tietää mihin menee, esim kaupassa töissä olo saattaa olla suht raskasta, eri tavalla kuin esimiestyö toki.
Joo on toki paikkoja ja sitten on paikkoja. Ajatuksena lähinnä joku Prisma tms. AP
Mieti todella tarkkaan sitä, oletko valmis luopumaan 8-16 työstä ja viikonloppu- ja pyhävapaista? Toisin sanoen myös sosiaalisesta elämästäsi. Etenkin jos olet perheellinen, älä hyvä ihminen pilaa elämääsi lähtemällä kaupanalalle!
Kuinkahan paljon tuolta tullaam lemppaamaan pihalle porukkaa automasttikassohen myötä?
aika näyttää. luulen kuitenkin, että kassatyötä tulee aina olemaan jonkun verran. Siinähän on ylimääräistä työtä asiakkalle, kun joutuu itse lukemaan ne viivakoodit ym. ja monet tykkää asioida ihmisen kanssa.
Assburger kirjoitti:
Vaimoni työhistoria on jäänyt repaleiseksi erinäisistä syistä, mm. terveysongelmat, johtuen. Vaikka koulutusta on, ei tunnu työllistyvän kuin pätkätöihin varastotyöt, kassa jne. Raskaimmaksi hänkin kokee jos työkaverina on aivoton kaakattaja tai joku ",voivittu".
no juuri tämä on syynä siihen, että aikoinaan meni lukioon ja alkoi opiskella. ei vaan halunnut olla samassa paikassa kuin tämä aines. eri asia on sitten, että aikuisena duunarityöt voi olla hyväkin valinta, jos työpaikka ja esimies ym. on ok.
Jep, 9-10€ tuntipalkka on tavallinen.