Kukaan vaihtanut vapaaehtoisesti toimistotöistä kaupan kassalle, varastohommiin tms. "helppoihin" töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muhahhahaa.. Toimistotyö on kyllä noista helpointa ja keveintä ;)

Zinc

Juu, ei se fyysisesti raskasta olekaan, mutta vaatii kyllä enemmän ajattelukykyä, kuin varastohommat tai kaupan kassa.

Niin toimistotyö ei vät aina todellakaan ole mitään paperinpyörittelyä niin kuin jotkut tuntuvat sen olevan. On paljon hommia, joissa joudut tasapainoittamaan kymmeniä projekteja samanaikaisesti, valmistumaan ja käymään asiakastapaamissa ja deadlinet pukkaa päälle koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen toimistohommia ja olen aivan zombi 8-16 (tai liukuma) ja väsynyt koko ajan. Silmät särkee ja vuotaa. Niska jatkuvasti jumissa ja kun pääsee kotiin, niin pää lyö tyhjää ja tekee mieli vaan rojahtaa sohvalle nukkumaan. Paljon joudun työssäni miettimään ja todella monimutkaisiakin asioita ja koko ajan tuijotan tietokonetta... Etäpäivät on ihan jees, mutta kyllä sekin on sitä läppärillä istumista.

Olen harkinnut myös vaihtaa johonkin fyysisempään työhön...

Tervetuloa prismaan! Työvuorot alkaa 05.00 ja päättyvät klo 12 tai 13. Samana päivänä alkaa yövuorot ja menet takaisin töihin klo 22.00 ja olet viiteen tai kuuteen. Kaksi 12min taukoa vuorossa jotka kellotetaan. Työpäiviä peräkkäin 6-9 jonka jälkeen yksi vapaa.

Askelia saat työvuorossa n 20 000 ja nostoja vaikka esim lihaosastolla tuhansia kiloja. Aikataulu on tiukka, yhden pinon purkuun saa mennä 8min. Pinossa 6-8 laatikkoa ja jokainen voi painaa 30kg. Tässä välissä tietenkin hymyilet ja neuvot asiakkaita, vastailet korvanappiin tulevia kyselyjä kassoilta. Työskentelet koko vuoron 6-10 asteisessa lämpötilassa.

Nähdäänkö huomenaamuna klo 4.45? Täällä on kova vaihtuvuus. Mistä lienee...

Minä vaihdoin myymäläpäällikön hommat tehdastyöhön ja en kyllä ole katunut päivääkään. Saman verran saan palkkaa kuin päällikkönä mutta stressitaso nolla ja työt todellakin jää siihen kun työpäivä päättyy, kukaan ei soittele perään. Kyllä mä aikoinaan nautin suuresti myymäläpäällikön työstä, mutta ajat on muuttuneet niin rajusti että en nauttinut siitä enää lainkaan. Päinvastoin uuvuin totaalisesti. Suosittelen lämpimästi alanvaihtoa.

Kesäduunissa työkaverit aina vitsaili että kohta tulen diplomi-insinöörinä niihin samoihin tehdashommiin koska olin samassa paikassa tehdashommissa 4 kesää. Nyt kun 4v takan toimistotöitä, en pidä sitä ollenkaan huonona ideana. Asennushommista tehtaan lattialla tykkäsin oikeasti, mitän nyt aikainen herääminen vähän rasitti. Toimistohommista asiantuntijana en nauti yhtään.

Juu. Vaihdoin osa-aikatyöhön jossa voin päättää itse koska haluan työskennellä. En ymmärrä miten ihmiset jaksavat vuodesta toiseen herätä 5 päivänä viikossa töihin.. se olisi kamalaa, eihän sitä ehdi mitään muuta??

Mulla on itse asiassa tämä erittäin ajakohtaista.. työskentelen tällä hetkellä asiantuntijatyössä (eli toimistotyö, liukuvat työajat ja etätyömahdollisuus), mutta olen jo pidemmän aikaa huomannut että työ vaatii veronsa muun elämän kustannuksella. Meillä ei ole ole ns. tuurauskäytäntöjä eli vaikka koko ajan on töitä niin paljon ettei niitä tehdä normaalilla työajalla, joustotunteja kertyy ei niitä oikein pysty/halua pitää pois koska takaisin tullessa kaikki hommat on sitten kasaantuneet entistä pahemmin. Tämä tilanne on johdolla tiedossa, mutta vastaus on että näillä mennään. Juuri eräs kollega piti kertyneistö yli 100sta joustotunnista 4 päivää pois ja joutui tekemään sitten heti seuraavana viikonloppuna hommia kiinni.

Olen siis ollut todella syvissä vesissä välillä jaksamisen kanssa (on muitakin haasteita, mm. huono työilmapiiri, johtaminen..) kunnes jokin aika sitten päätin hakea työhön joka vaikutti omiin arvoihin sopivalta, kenties sellaiselta ideaalilta juuri tähän elämäntilanteeseen.. Sain paikan, ja aloitan ensi kuussa. Pientä jännitystä on ilmassa hypätä pois tutusta ihan uuteen ja paljon hitaampi rytmiseen työympäristöön. Ehkä tämä siirto ei ole urakehityksen kannalta parasta, mutta sitä mietin sitten joskus, kun olen saanut kerättyä vähän voimia ja näen miten elämä muokkautuu kun työasiat ei ole koko ajan painamassa. Palkka pysyy tosin samana, eli ei kannata automaattisesti ajatella että ns. iisimpi duuni = vähemmän palkkaa.

Olen opettajana miettinyt, että kuinka ihanaa olisi vaikka olla siivooja. Toki fyysisesti rankkaa ja palkka huono, mutta kun menet kotiin niin vapaa-aikasi on vapaa-aikaa. Kukaan ei töissä huutaisi tai raivoaisi sinulle älyttömistä asioista, sinua ei satutettaisi fyysisesti, sinua ei haukuttaisi etkä saisi kritisoivia ja aggrresiivisia viestejä. Ei tarvitsisi jatkuvasti potea huonoa omatuntoa siitä, että työtä ei ehdi tehdä kunnolla, sillä kenenkään maailma ei siihen kaadu jos lattia on kerran pesty huonosti.  Kun päivän tunnit olisivat täynnä, saisi lähteä kotiin. Olisi ruokatauko, jossa saisi oikeasti keskittyä syömiseeen. Ja ihan ylipäätään se, että olisi taukoja ja voisi mennä niiden aikana vessaan tarvittaessa.

Mun tuttu on puheterapeutti ja lähti opiskelemaan lähihoitajaksi...

Vierailija kirjoitti:

Olen opettajana miettinyt, että kuinka ihanaa olisi vaikka olla siivooja. Toki fyysisesti rankkaa ja palkka huono, mutta kun menet kotiin niin vapaa-aikasi on vapaa-aikaa. Kukaan ei töissä huutaisi tai raivoaisi sinulle älyttömistä asioista, sinua ei satutettaisi fyysisesti, sinua ei haukuttaisi etkä saisi kritisoivia ja aggrresiivisia viestejä. Ei tarvitsisi jatkuvasti potea huonoa omatuntoa siitä, että työtä ei ehdi tehdä kunnolla, sillä kenenkään maailma ei siihen kaadu jos lattia on kerran pesty huonosti.  Kun päivän tunnit olisivat täynnä, saisi lähteä kotiin. Olisi ruokatauko, jossa saisi oikeasti keskittyä syömiseeen. Ja ihan ylipäätään se, että olisi taukoja ja voisi mennä niiden aikana vessaan tarvittaessa.

 

Sul on aika puhtoinen ajatusmalli siivoojista.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettajana miettinyt, että kuinka ihanaa olisi vaikka olla siivooja. Toki fyysisesti rankkaa ja palkka huono, mutta kun menet kotiin niin vapaa-aikasi on vapaa-aikaa. Kukaan ei töissä huutaisi tai raivoaisi sinulle älyttömistä asioista, sinua ei satutettaisi fyysisesti, sinua ei haukuttaisi etkä saisi kritisoivia ja aggrresiivisia viestejä. Ei tarvitsisi jatkuvasti potea huonoa omatuntoa siitä, että työtä ei ehdi tehdä kunnolla, sillä kenenkään maailma ei siihen kaadu jos lattia on kerran pesty huonosti.  Kun päivän tunnit olisivat täynnä, saisi lähteä kotiin. Olisi ruokatauko, jossa saisi oikeasti keskittyä syömiseeen. Ja ihan ylipäätään se, että olisi taukoja ja voisi mennä niiden aikana vessaan tarvittaessa.

 

Aika ruusuinen kuva siivoojan hommista. Oikeasti se on juuri sitä ettet ehdi tehdä mitään kunnolla etkä pitää niitä taukoja Ja pomo soittaa ja haukkuu jos se lattia on pesty huonosti.

Mulla sama juttu. Istun päivät läpeensä tietokoneen äärellä ja ihan kaikki tekeminen tapahtuu siinä tietokoneella. Yleensä ei ole tekemistä lainkaan.

Olisi mukava puuhailla mieluummin jossain kaupassa tai jopa kahvilassa. Ei niinkään marketeissa, mutta jossain itseä kiinnostavaan asiaan erikoistuneessa liikkeessä.

Olen vaihtanut. Palkalla tulee ihan hyvin toimeen ja viihdyn hyvin. Ja on paljon stressittömämpää!

Teen pikkukaupassa 4-6h/pv töitä, neljä pv/vk...tuntipalkka on, joten en urakoi tukka putkella.

Kokoajan on kyllä tekemistä, joten ei käy aika pitkäksi.

Kiva paikka on ja töistä kun lähtee, voi unohtaa työt ja aloittaa oman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettajana miettinyt, että kuinka ihanaa olisi vaikka olla siivooja. Toki fyysisesti rankkaa ja palkka huono, mutta kun menet kotiin niin vapaa-aikasi on vapaa-aikaa. Kukaan ei töissä huutaisi tai raivoaisi sinulle älyttömistä asioista, sinua ei satutettaisi fyysisesti, sinua ei haukuttaisi etkä saisi kritisoivia ja aggrresiivisia viestejä. Ei tarvitsisi jatkuvasti potea huonoa omatuntoa siitä, että työtä ei ehdi tehdä kunnolla, sillä kenenkään maailma ei siihen kaadu jos lattia on kerran pesty huonosti.  Kun päivän tunnit olisivat täynnä, saisi lähteä kotiin. Olisi ruokatauko, jossa saisi oikeasti keskittyä syömiseeen. Ja ihan ylipäätään se, että olisi taukoja ja voisi mennä niiden aikana vessaan tarvittaessa.

 

Aika ruusuinen kuva siivoojan hommista. Oikeasti se on juuri sitä ettet ehdi tehdä mitään kunnolla etkä pitää niitä taukoja Ja pomo soittaa ja haukkuu jos se lattia on pesty huonosti.

Saman suhtautumisen huomaa monilla muillakin moniin muihinkin ammatteihin. Ruusuiset kuvitelmat perustuvat joko muistoihin menneiltä hyviltä ajoilta (ne on mennyt ne :D), sekä/tai pelkkiin omiin naiveihin kuvitelmiin. Sama kehitys koskee kaikkia aloja ja ammattiryhmiä, eli huonompaan suuntaan ollaan menty joka sektorilla (palkka, työolot, vaateet jne.). Se mikä oli ennen normi, on nykyään harvinaista ja toisinpäin, eli esim. kohtuu palkkaiset, oloiset jne. työpaikat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettajana miettinyt, että kuinka ihanaa olisi vaikka olla siivooja. Toki fyysisesti rankkaa ja palkka huono, mutta kun menet kotiin niin vapaa-aikasi on vapaa-aikaa. Kukaan ei töissä huutaisi tai raivoaisi sinulle älyttömistä asioista, sinua ei satutettaisi fyysisesti, sinua ei haukuttaisi etkä saisi kritisoivia ja aggrresiivisia viestejä. Ei tarvitsisi jatkuvasti potea huonoa omatuntoa siitä, että työtä ei ehdi tehdä kunnolla, sillä kenenkään maailma ei siihen kaadu jos lattia on kerran pesty huonosti.  Kun päivän tunnit olisivat täynnä, saisi lähteä kotiin. Olisi ruokatauko, jossa saisi oikeasti keskittyä syömiseeen. Ja ihan ylipäätään se, että olisi taukoja ja voisi mennä niiden aikana vessaan tarvittaessa.

 

Aika ruusuinen kuva siivoojan hommista. Oikeasti se on juuri sitä ettet ehdi tehdä mitään kunnolla etkä pitää niitä taukoja Ja pomo soittaa ja haukkuu jos se lattia on pesty huonosti.

Uskon sen. Mutta siivoojana jos ei ehdi siivota kunnolla, kukaan ei vahingoitu tai saa traumoja tai et voi saada syytettä huonosta siivoamisesta. Opettajalla on jatkuvasti pelko siitä, mitä käy kun hommia ei ehdi tehdä hyvin. Jos ei hoida jonkin lapsen asioita kunnolla, sillä voi olla järkyttäva vaikutus lapsen koko elämään. Lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea opiskeluun -> koulupolku pilalla. Lapsesta ei tehdä lasua-> saa traumat väkivaltaisesta kodista. Lasta ei ohjata mielenterveyspalvelujen piiriin -> ongelmat kasaantuvat ja niistä ei enää päästä eroon. Tätä rataa jatkuvasti. 

Ja ottaisin jopa mielummin pomon haukut aiheesta kuin vanhempien aggressiiviset wilmaviestit täysin älyttömistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettajana miettinyt, että kuinka ihanaa olisi vaikka olla siivooja. Toki fyysisesti rankkaa ja palkka huono, mutta kun menet kotiin niin vapaa-aikasi on vapaa-aikaa. Kukaan ei töissä huutaisi tai raivoaisi sinulle älyttömistä asioista, sinua ei satutettaisi fyysisesti, sinua ei haukuttaisi etkä saisi kritisoivia ja aggrresiivisia viestejä. Ei tarvitsisi jatkuvasti potea huonoa omatuntoa siitä, että työtä ei ehdi tehdä kunnolla, sillä kenenkään maailma ei siihen kaadu jos lattia on kerran pesty huonosti.  Kun päivän tunnit olisivat täynnä, saisi lähteä kotiin. Olisi ruokatauko, jossa saisi oikeasti keskittyä syömiseeen. Ja ihan ylipäätään se, että olisi taukoja ja voisi mennä niiden aikana vessaan tarvittaessa.

 

Aika ruusuinen kuva siivoojan hommista. Oikeasti se on juuri sitä ettet ehdi tehdä mitään kunnolla etkä pitää niitä taukoja Ja pomo soittaa ja haukkuu jos se lattia on pesty huonosti.

Riippuu firmasta. Itse olin muutaman vuoden kotisiivoojana ja yleensä ehti ihan hyvin siivoamaan ilman kiirettä. Se ainoastaan ärsytti ettei ruokatauolle oltu varattu mitään aikaa, se vaan piti pitää jossain välissä asiakkaan luona kun ehti ja välillä piti syödä eväät autossa.

Harvemmin tuli valituksiakaan jos teki työnsä hyvin. Nillittäjiä toki oli aina silloin tällöin, mutta niitä on missä tahansa asiakaspalvelutyössä. Jotkut asiakkaat taas olivat oikein mukavia ja tarjosivat vuosittain joululahjat ja joillain oli aina kahvitarjoilut.

Siivoustyössä oli vain se huono puoli, että vedellä ja pesuaineilla läträäminen ei tee hyvää herkälle iholle, eikä ne hiostavat kumihanskat ole sen parempia. Samaten jotkut paikat on aivan kamalia ällöttäviä lääviä.

Minä olin nuorempana töissä sairaalan arkistossa. Vaikka työ oli toimistotyön nimikkeellä, se oli minusta maksettua taukojumppaa. Päivässä tuli paljon kävelyaskelia, hyllykköjä pyöriteltiin kammesta auki ja kansioita piti kurotella ylhäältä ja kyykistellä alhaalta. Työ oli säännöllistä päivätyötä eikä työasiat tulleet vapaa-ajalle. Tykkäsin työstä tosi paljon, mutta sähköinen arkistointi lienee vienyt nuokin työpaikat vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin nuorempana töissä sairaalan arkistossa. Vaikka työ oli toimistotyön nimikkeellä, se oli minusta maksettua taukojumppaa. Päivässä tuli paljon kävelyaskelia, hyllykköjä pyöriteltiin kammesta auki ja kansioita piti kurotella ylhäältä ja kyykistellä alhaalta. Työ oli säännöllistä päivätyötä eikä työasiat tulleet vapaa-ajalle. Tykkäsin työstä tosi paljon, mutta sähköinen arkistointi lienee vienyt nuokin työpaikat vähiin.

Tuohan kuulostaa täydelliseltä työltä. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin nuorempana töissä sairaalan arkistossa. Vaikka työ oli toimistotyön nimikkeellä, se oli minusta maksettua taukojumppaa. Päivässä tuli paljon kävelyaskelia, hyllykköjä pyöriteltiin kammesta auki ja kansioita piti kurotella ylhäältä ja kyykistellä alhaalta. Työ oli säännöllistä päivätyötä eikä työasiat tulleet vapaa-ajalle. Tykkäsin työstä tosi paljon, mutta sähköinen arkistointi lienee vienyt nuokin työpaikat vähiin.

Tuohan kuulostaa täydelliseltä työltä. AP

Ne on niitä menneiden aikojen töitä ja oloja, palkkakin oli ostovoimaltaan ihan toista, kuin monissa nykytyöpaikoissa ja tahtikin on urakka tai lähellä sitä, vaikka palkan ostovoima on mitätön entisaikaan verrattuna.

Minä. Olin vajaan vuoden todella onnellinen, oli ihanaa tehdä helppoa, fyysistä ulkotyötä josta nautin. Sitten se alkoi kyllästyttää ja kaipasin enemmän haasteita ja hain yliopistoon lukemaan itselleni uutta ammattia, katsotaan miten kauan sitä taas jaksaa toimistossa istua.