Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?
Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi lahjoa naista ystävänpäivänä? Ihmeellisiä prinsessoja. Oletetaan, että parisuhteen toinen osapuoli eli mies on velvollinen hankkimaan lahjoja, mutta itsellä ei ole mitään vastavelvollisuuksia.
Montako ”prinsessaa” löysit ketjusta? En itse saanut laskettua kuin näitä, joille asia oli se ja sama.
Ai mut kun ethän sä lukenut vastauksia, pelkän otsikon vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies huomioi hyvin satunnaisesti (harvakseltaan) arkena, yleensä pieniä juttuja. Itse olen innokkaampi yllättäjä ja lahjan hankkia (pieniä juttuja, ei mitään turhaa) ja on minulla nytkin hänen suosikki leivokset ostettuna.
Pakko kuitenkin myöntää, että olisi ihanaa edes joskus saada vaikka se kimppu kukkia näin ystävänpäivänä. Olkoon kaupallista tai ei. Ehkä se tulee sitten siitä, kun monet muut iloitsee saamiaan juttuja
Minä sanon miehelle hyvissä ajoin, että on Valentines Day, romanttisten tekojen päivä. MIESTEN romanttisten tekojen. Vink vink. Aina on napannut koukusta kiinni ja mukavaa on ollut molemmilla. Ei Vesa tajuu ellei rautalangasta väännä.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon miehelle hyvissä ajoin, että on Valentines Day, romanttisten tekojen päivä. MIESTEN romanttisten tekojen. Vink vink. Aina on napannut koukusta kiinni ja mukavaa on ollut molemmilla. Ei Vesa tajuu ellei rautalangasta väännä.
Eikö tuo ole vähän epäromanttista, että toinen tekee vain työtä käskettynä? En minä haluasi ainakaan, että mies muistaa vain muistutettuna. Mies muistaakin ykskaks jonain arkipäivänä, ja se on paljon romanttisempaa ja mukavampaa.
Mun mies ei varmaan olisi tajunnut ostaa jos en alussa olisi hänelle asiasta maininnut.
Nyt sitten tulee kukkia, suklaata ja joskus jotain korua tasaseen tahtiin kun tietää että tykkään😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tällaiset "yllätystenpäivät" ovat siitä tyhmiä, että ihmiset odottavat silloin yllätyksiä, ja jos eivät sellaisia saa, ovat pettyneitä. Onko se joku yllätyas, jos toinen osaa sitä jo valmiiksi odottaa? Eikö todellinen yllätys ole sellainen, mitä vastaanottaja ei osaa edes odottaa?
Ei muista mies, enkä odotakaan. Ollaan sovittu, ettei osteta lahjoja synttäreinäkään. Molemmat sitten ostaa itselleen mitä tarvitsee, ja toista huomioidaan arjessa ympäri vuoden. Se on meille suurempi osoitus rakkaudesta kuin lahjat yksittäisinä päivinä. Ollaan molemmat vähän sellaisia, ettei välitetä näistä kaupallistetuista päivistä, joina yritetään saada ihmiset kuluttamaan mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa mitään lahjoja, enkä odotakaan. Meillä ei ole tapana muistaa lahjoilla vaan sen sijaan säästetään perheen yhteisiin matkoihin, jotka ovat paljon muistorikkaampia kuin kuihtuvat kukat tai pahanmakuiset suklaat.
Sen sijaan mies voi toisinaan yllättää esim. pesemällä mun auton (inhoan hommaa yli kaiken eikä koko ajan voi ravata pesettämässä). Vastavuoroisesti teen joskus jotain sellaisia kotitöitä mitä yleensä mies tekee.
Me ei todellakaan muisteta mitään ystävänpäiviä tai oikeastaan edes äitien/isänpäivää. Minusta teennäisiä juhlia. En edes haluaisi mitään huomionosoituksia silloin, varsinkaan ystävänpäivänä.
Synttäreitä vietetään sitten senkin edestä. Me molemmat valmistamme silloin toisillemme erityisen päivän lahjoineen ja ruusuineen. Hääpäivää juhlistamme myös mutta synttärit ovat ne tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-avokki ei ikinä muistanut mua ystävänpäivänä tai jouluna. Synttäritkin nippanappa ja silloinkin lahja oli aina joku persoonaton. Esim. S-kaupan lahjakortti.
Mutta sitten kun jäi kiinni salarakkaastaan ja luin heidän viestejään, niin tämän pikkupimun nimipäivätkin oli muistanut.
Minun nimipäivänä ei ikinä edes onnitellut. Mitä tästä opin?
Kun mies on tarpeeksi kiinnostunut ja ihastunut niin muistaa kyllä ystävänpäivät yms.
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.
Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.
Ei ole turhaa hapatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
romanttisempana eleenä olisin pitänyt vaikkapa yllätyksellistä tiskaamista
Tiskaaminen romanttinen ele? Meillä se kuuluu ihan jokapäiväiseen kodinhoitoon.
YLLÄTYKSELLINEN tiskaaminen. Valitse siihen mikä tahansa kodinhoidollinen asia, joka on ekstrana tehty ja itse ajateltu. Ymmärrätkö nyt?
En ymmärrä. Kaikki kodinhoidolliset tehtävät on tavallisia arkiasioita, eikä niissä ole mitään yllättävää tai ekstraa on sen tehnyt mies tai nainen. Ja ihan itse meillä ajatellaan että nyt pitää ripustaa pyykit kuivumaan.
Mä taas roivoisin, ettei mies ostelis mitään ikinä. Mut ei...vaikka aina nätisti vihjailen että ethän sitten ostele mitään kun mä osaan itse ostaa mitä tarviin ni ei.
Olipa joulu,synttäri,hääpäivä,naistenpäivä,ystävänpäivä tms ni ain tulee jotain pientä.
En mä siitä herneitä vedä tietenkään mut tuntuu sekin haljulle ku ostelee vaik kiellän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei varmaan olisi tajunnut ostaa jos en alussa olisi hänelle asiasta maininnut.
Nyt sitten tulee kukkia, suklaata ja joskus jotain korua tasaseen tahtiin kun tietää että tykkään😊
En ymmärrä miksi pitää antaa ohjeet milloin sinua muistetaan?
Eikö mieluummin parempi, että muistaa halutessaan eikä ohjeineen tarkkoine päivineen?
Miten tuollaisesta lahjasta voi edes iloita, kun se on kuitenkin ostettu vain ohjeiden mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Ei omakaan mies ole koskaan muistanut mitenkään. Tai no, suhteen alkuaikoina muutaman kerran. Vuosia jaksoin itse muistaa miestä mutta yksipuolisuus ärsytti joten lopetin.
Sama juttu. Emme anna toisillemme edes synttäri- tai joululahjoja. Osta itse itselleni sen, mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
romanttisempana eleenä olisin pitänyt vaikkapa yllätyksellistä tiskaamista
Tiskaaminen romanttinen ele? Meillä se kuuluu ihan jokapäiväiseen kodinhoitoon.
YLLÄTYKSELLINEN tiskaaminen. Valitse siihen mikä tahansa kodinhoidollinen asia, joka on ekstrana tehty ja itse ajateltu. Ymmärrätkö nyt?
En ymmärrä. Kaikki kodinhoidolliset tehtävät on tavallisia arkiasioita, eikä niissä ole mitään yllättävää tai ekstraa on sen tehnyt mies tai nainen. Ja ihan itse meillä ajatellaan että nyt pitää ripustaa pyykit kuivumaan.
Jooh. No lue vaikka viesti 29, siinä puhutaan samasta asiasta.
Minä noudatin kerrankin äidin neuvoa ja tein heti suhteen alussa selväksi, mitä toivon ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Esimerkiksi juhlapäivien ja merkkipäivien vietto on minulle sellainen asia. Niinpä asiasta tuli heti ”tapa” - saan lähes 20 avioliittovuoden jälkeen yhä mieheltäni lahjan äitienpäivänä, synttäreinä, jouluna ja jopa nimipäivänä. Perjantaisin saan tuoreet leikkokukat kun mies käy silloin kaupassa. Mies myös silittää minun paitani samalla kun omansa ja kiillottaa koko perheen kengät samalla kun huoltaa omansa.
Samoin minä hankin miehelleni lahjat ja osoitan myös muutenkin arjessa, että arvostan häntä ja hän on minulle arvokas.
Mieheni sisko ei saa koskaan puolisoltaan lahjoja, ja yhdessä sitä jaksamme hämmästellä. Lahjojen antaminen kun ei mitenkään sulje pois sitä, ettei muulloinkin voisi näyttää toiselle sitä että arvostaa. Melkeinpä päinvastoin. Kun on huomaavainen ihminen, on sitä yleensä sekä arjessa että juhlassa.
Minä en ikinä itse muista näitä. Eksä muisti aina. Minusta oli vaivaannuttavaa esim. muistamiseni naistenpäivänä. Ystävänpäivän juhliminen tuntui vielä teennäisemmältä. Onneksi nykyinen ei muista, ei ainakaan tänään ole mitään ilmennyt, huh.
Et ole ainoa. Mun mies on täysin ihana, mutta tällaiset jutut ovat hänelle jotenkin epäluontevia ja jäävät tekemättä.
Oishan se kiva lisä kieltämättä saada romanttisia ylläreitä, mutta en mieltäni pahoita. Saan kumminkin vihjailemalla ja ystävällisellä pyynnöllä melkein mitä vaan keksin haluta.
Miksi pitäisi muistaa?! En minäkään muista, enkä jaksa näitä naisten ainaisia muistamisia. Jos tästä tekee kynnyskysymyksen, on vapaa lähtemään suhteesta. Arjen pienet ja suuret teot saavat riittää.