Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?
Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.
Kommentit (372)
Miksi helvetissä naisia pitäisi mitenkään muistaa tuollaisina päivinä, kun ette tekään ikinä muista miehiä? Tasa-arvoa olette halunneet ja nyt sitä saatte joten lopettakaa naurettavuuksien perään itkeminen tai sitten myöntäkää, että olette vähempi sukupuoli ja olette pikku huomionosoituksenne ansainneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellista touhua kaikki ystävänpäivät ja naistenpäivät. Näillä keksityillä kaupallisilla päivillä ei ole mitään tekemistä sinun eikä suhteesi kanssa. Ole onnellinen, että miehesi ei ota osaa näihin feikkipäiviin ja mielistele sinua vain siksi, että kalenterissa on merkattu kaikille tämä päivä. Olettaa sopii, että näin toimivat tekevät vain siksi, koska "näin vaan pitää tehdä". Sitten räpsitään someen feikkikuvia, jotta voidaan vakuuttaa itselleen ja muille, että oih, kuinka ihana päivä meillä taas olikaan".
Vierailija kirjoitti:
Heh tätä ankeuden ja ikävyyden määrää!
Tulee sellainen tunne näistä vastauksista, että mitä synkempää ja tylsempää elämästä onnistuu tekemään, sen parempi! Mitä välinpitämättömämmin läheisiään kohtelee, sitä hienompaa! Eikä mitään sen kummempaa sovi toki odottaakaan.Mitään en muista enkä kenestäkään välitä eikä minulla penniäkään ole rahaa. Kauniit sanatkin olisivat silkkaa huijausta. Tätä se aito elämä on. Kaikki muu on hienostelua, feikkiä ja turhaa.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Itselle on päivänselvyys, että pyrin ilahduttamaan puolisoani vähintäänkin kerran pari kuussa.
Riittää hyvin, kun muistaa aina syntymäpäivän, nimipäivän ja hääpäivän ja saan lämpimän halauksen. Syntymäpäivinä syödään ulkona ja äitienpäivinä tuo aamiaisen sänkyyn.
Aina avaa ovet, kantaa kassit ja imuroi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko siitä ollut puhetta kumppanin kanssa että voisi muistaa? Teetkö itse mitään? Miksi pitää, niinkuin moni on jo tässä maininnut, juuri näinä kaupallisina päivinä kun vuodessa on 364 muuta päivää muistaa.
Meillä ei laiteta lahjoja, mies ei ole yhtään romanttinen . Tai oon joskus jotain tietokonejuttuja saanut mitkä olis ostettu muutenkin. Ostan itselleni aina synttäri- ja joululahjat enkä ees kerro kellekään. Toisinaan piristän itseäni kukkakimpulla. Ostaisi mies varmaan lahjoja, jos sanoisin, että haluan synttärilahjan ja määrittelisin tarkasti mitä haluan. Mutta ei se olisi sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittää hyvin, kun muistaa aina syntymäpäivän, nimipäivän ja hääpäivän ja saan lämpimän halauksen. Syntymäpäivinä syödään ulkona ja äitienpäivinä tuo aamiaisen sänkyyn.
Aina avaa ovet, kantaa kassit ja imuroi.
Kuka nyt noin monta kissanristäispäivää voisi muistaa? Ei ainakaan kukaan heteromies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies sanoi kesällä, että meillä oli muuten toissapäivänä hääpäivä. Kumpikaan ei huomannut sitä oikeana päivänä.
Emme muistele mitään erityisiä päiviä tai ostele lahjoja. Ei ole tarvetta, kun huomioimme toisiamme joka ikinen päivä.
Toimittaisin mieheni hoitoon, jos se alkaisi huomioida jotain kirjan ja ruusun päiviä tms.
Kissanristiäispäivien huomioiminen on sama kuin suihinotto, ei välttämättä itse aivan innostu, mutta puoliso tykkää. Siksi meillä tehdään molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh tätä ankeuden ja ikävyyden määrää!
Tulee sellainen tunne näistä vastauksista, että mitä synkempää ja tylsempää elämästä onnistuu tekemään, sen parempi! Mitä välinpitämättömämmin läheisiään kohtelee, sitä hienompaa! Eikä mitään sen kummempaa sovi toki odottaakaan.Mitään en muista enkä kenestäkään välitä eikä minulla penniäkään ole rahaa. Kauniit sanatkin olisivat silkkaa huijausta. Tätä se aito elämä on. Kaikki muu on hienostelua, feikkiä ja turhaa.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Itselle on päivänselvyys, että pyrin ilahduttamaan puolisoani vähintäänkin kerran pari kuussa.
Minä pyrin ilahduttamaan miestäni noin kolme kertaa päivässä.
Silti en muista koska sillä on syntymäpäivä tai meidän hääpäivä. Tai muistan minä päivämäärät, mutta en kiinnitä niihin mitään huomiota kohdalle sattuessa.
Millainen lammas täytyy olla, jos tarvitsee kalenterin sanomaan, että nyt on oikea aika huomioida puolisoa, ja ainoa tapa minkä keksii, on ostaa sille jotain? Ja naiset vielä odottaa tätä?
Älä leivo etkä osta mitään. Ole läsnä, halaa, ota kiinni. Ei tule purkista tai kaupasta parisuhteen onnellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh tätä ankeuden ja ikävyyden määrää!
Tulee sellainen tunne näistä vastauksista, että mitä synkempää ja tylsempää elämästä onnistuu tekemään, sen parempi! Mitä välinpitämättömämmin läheisiään kohtelee, sitä hienompaa! Eikä mitään sen kummempaa sovi toki odottaakaan.Mitään en muista enkä kenestäkään välitä eikä minulla penniäkään ole rahaa. Kauniit sanatkin olisivat silkkaa huijausta. Tätä se aito elämä on. Kaikki muu on hienostelua, feikkiä ja turhaa.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Itselle on päivänselvyys, että pyrin ilahduttamaan puolisoani vähintäänkin kerran pari kuussa.
Minä pyrin ilahduttamaan miestäni noin kolme kertaa päivässä.
Silti en muista koska sillä on syntymäpäivä tai meidän hääpäivä. Tai muistan minä päivämäärät, mutta en kiinnitä niihin mitään huomiota kohdalle sattuessa.
Millainen lammas täytyy olla, jos tarvitsee kalenterin sanomaan, että nyt on oikea aika huomioida puolisoa, ja ainoa tapa minkä keksii, on ostaa sille jotain? Ja naiset vielä odottaa tätä?
Binääriajattelua puhtaimmillaan. Se, että jos tiettyinä päivinä muistaa jollain, minkä tietää ilahduttavan puolisoa, ei tietystikään poissulje muuta huomioimista suhteessa. Ja huomioimisen ei todellakaan tarvitse tai edes kuuluisi olla kaupallisen tahon määrittelemä lahja, vaan jotain mistä tietää toisen pitävän. En osta ruusuja, koska puoliso ei erityisemmin pidä ruusuista, vaan toisenlaisista kukista.
Tää on jotenkin tosi hassua. Itse en odota lahjoja merkkipäivinä. Sen sijaan meillä on tapana käydä treffeillä (yleensä fine dining ravintola) kummankin synttärinä ja hääpäivänä. Ystävänpäivänä käydään myös mutta yleensä vähän vaatimattomammin kun kaikki paikat on niin täynnä silloin. Halloween on lasten juhla joita meillä ei ole.
Ei minunkaan mieheni muista tuollaisia "juhlapäiviä". Ei haittaa itseäni ollenkaan, koska mies kyllä muuten järkkää kaikkea kivaa ja tuo kukkia ja suklaata joskus ihan arkipäivisinkin. Ihana mies vaikkei muistakaan erityisiä kalenteriin tungettuja merkkipäiviä, meillä on kyllä naistenpäivä ja ystävänpäivä ihan viikoittain :).
Oma kokemukseni on, että ne ihmiset joilla on halua ja kykyä toisen huomioimiseen onnistuvat siinä niin arkena kuin juhlapäivinäkin. Itsekin olin joskus suhteessa, jossa jouduin romantisoimaan toisen tiskaamisen. Nyt en pysty ymmärtämään, miksi aivoni tulkitsivat, että se on minulle kohdistettu rakkaudenteko, että aikuinen ihminen hoitaa omaa osuuttaan yhteisistä kotitöistä. En ymmärtänyt paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainut. Ei mekään mieheni kanssa lahjota toisiamme ystävänpäivänä. Pidän ystävänpäivää (romanttisessa mielessä) jokseenkin turhana amerikkalaisena hapatuksena. Samoin kuin Halloweenia. Ei oikein istu Suomeen. Olen ilmeisesti auttamattomasti mummoutunut.
Et lainkaan, eivät ole suomalaisten juhlia.
Alue: Aihe vapaa
Koittakaa nyt tajuta että ystävän päivänä muistatte omia ystäviänne. Ei silloin käydä puolison kimppuun.