Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri on raskaana ja vaatii jatkuvasti taukoja ja helpotuksia
13.02.2020 |
Eli raskaus taitaa olla melko tuore tapaus eikä näy ulospäin. Kesken päivää hän ramppaa neuvolassa, lääkärillä, kotona, ei suostu tekemään kaikkia työtehtäviä ja odottaa että me muut hoidamme hänen työnsä. Hän käveleekin kuin olisi viimeisillään raskaana, selkäänsä pidellen ja vatsaansa silitellen, vaikka tosiaan kukaan ei hänestä pystyisi sanomaan että edes odottaa. Itselläni on 4 lasta joista yhdet ovat kaksoset. Jopa silloinkaan kun odotin kaksosia, en tehnyt raskaudestani tuollaista numeroa.
Jos on niin raskas ettei kykene työhönsä, pitäisi jäädä kotiin.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein typerimmät kommentit ja ajattelemattomimmat laukomiset tulee lapsettomilta tai empatiakyvyttömiltä naisilta, joilla on ollut helppo raskaus. Itse nukuin ensimmäiset kolme kuukautta tauotta, oksentelin säännöllisen epäsäännöllisesti ja voin äärimmäisen pahoin. Minua huimasi, työtehoni oli nolla. Toisessa raskaudessa pääni ei toiminut yhtään, ja ennen kuin mitään edes näkyi niin selkäni oli armottoman kipeä että hyvä että kävelemään pääsin. Mahan ei tarvinnut kasvaa mitään, kun joku hermo meni piukeeseen.
Unique snowflake!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä inhoan kun puhutaan, ettei raskaus ole "sairaus" eli toisin sanoen raskaus ei voisi aiheuttaa tilaa millon odottaja olisi oikeutettu keveämpään hommaan tai sairaslomaan.
Ne ihmiset jotka ei osaa kuvitella muuta kuin omaa kokemusta tai mielipidettä, ei varmasti omaa normaalia tervettä aivokapasiteettiä.
Itse olen ollut aina kipeimmilläni juurikin alussa. Juuri silloin kun sitä mahaa ei edes näy. Ja voitteko kuvitella, on ihmisiä joilla ei kasva edes maha vaikka siellä olisi täysikasvuinen vauva. Ja monesti ne on juurikin hoikkia ihmisiä joista luulisi mahan näkyvän. Joten turha on päätellä mitään edes siitä mahan koosta.
Itseasiassa en oo ikinä ollut niin sairas kuin raskauksien aikana. Ikinä en ole normaalisti saikutellut töissä, mutta raskaus vienyt kuukausiksi 100% vuodepotilaaksi niin, ettei pysty pahimmillaan edes kääntämään kylkeä ja puoliso joutuu huolehtimaan ravinnon saannista, koska ei pysty liikkumaan. Suorastaan kidutusta useampi kuukausi raskauksissa.
Kaikilla on erilainen raskaus. Osalla vaikeampi ja osalla helpompi. Oman kokemuksen perusteella ei ikinä voi arvioida toisen olotilaa. Eikä sairaslomalle päästetä jos pystyy edes jotenkin hoitamaan hommansa. Kehotetaan vain keventämään mahdollisuuksien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan kun puhutaan, ettei raskaus ole "sairaus" eli toisin sanoen raskaus ei voisi aiheuttaa tilaa millon odottaja olisi oikeutettu keveämpään hommaan tai sairaslomaan.
Ne ihmiset jotka ei osaa kuvitella muuta kuin omaa kokemusta tai mielipidettä, ei varmasti omaa normaalia tervettä aivokapasiteettiä.Itse olen ollut aina kipeimmilläni juurikin alussa. Juuri silloin kun sitä mahaa ei edes näy. Ja voitteko kuvitella, on ihmisiä joilla ei kasva edes maha vaikka siellä olisi täysikasvuinen vauva. Ja monesti ne on juurikin hoikkia ihmisiä joista luulisi mahan näkyvän. Joten turha on päätellä mitään edes siitä mahan koosta.
Itseasiassa en oo ikinä ollut niin sairas kuin raskauksien aikana. Ikinä en ole normaalisti saikutellut töissä, mutta raskaus vienyt kuukausiksi 100% vuodepotilaaksi niin, ettei pysty pahimmillaan edes kääntämään kylkeä ja puoliso joutuu huolehtimaan ravinnon saannista, koska ei pysty liikkumaan. Suorastaan kidutusta useampi kuukausi raskauksissa.
Kaikilla on erilainen raskaus. Osalla vaikeampi ja osalla helpompi. Oman kokemuksen perusteella ei ikinä voi arvioida toisen olotilaa. Eikä sairaslomalle päästetä jos pystyy edes jotenkin hoitamaan hommansa. Kehotetaan vain keventämään mahdollisuuksien mukaan.
Huhhuh. Mitähän tulee kun sairastut oikeasti vaikka influenssaan? Joutuuko mies syöttämään, pesemään? Pukemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään muutama teeskentelijä ja työtä välttelevä äityli hermostunut. Kyllä se vaan on niin että jos raskaana on vaikeaa olla töissä syystä tai toisesta niin silloin haetaan sairaslomaa eikä tallustella työmaalla dramatisoiden ja huomiota hakien. Ja kyllä sitä saikkua saa satavarmasti jos syytä on, itsekin olin alussa töistä pois järkyttävän pahoinvoinnin takia. Eli tuommoset "nähkää minut, huomatkaa minut, olen erityinen"-tyypit pois työpaikalta kotia koppahan maata vaivaamasta muuta väkeä.
Kun sitä saikkua ei aina saa. Ymmärtäisin tällaisen katkeruuden joltain lapsettomalta, mutta toiselta äidiltä. Hieman empatiaa nyt.
Ja ihan varmasti saa. Jos on työkyvytön niin kyllä se lääkäri saikkua kirjoittaa. Jos ei ole mitään vaivaa miksi ei voi työtään tehdä niin silloin ei saa. Varsinkin raskaana ollessa sitä saikkua saa todella helposti, nähty on. Enkä minä mikään katkera ole, ihmeellinen päätelmä. Mutta kyllä mua suututtaisi jos mä joudun tekemään toisen ihmisen työt, sen toisen kuljeskellessa voivotellen työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Moi parannuin tänään sairaudestani, ku revastani tuli lapsi ulos.
Varmaan susta hauskaa, mutta oikeasti ne raskausvaivat yleensä loppuu kuin salama siihen synnytykseen. Moni oksentaa vielä synnytyssalissa, mutta kun vauva saadaan ulos niin oksentaminen loppuu siihen. Ilmeisesti se raskaushormoni romahtaa aika äkkiä heti synnytyksen jälkeen, parissa viikossa on sitten jo normitasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ravaa neuvolassa, kun siellä käydään aluksi kerran kuussa? Istukaa muutkin alas, jos teidän työssä se on mahdollista.
Minä olin erittäin hoikka (n. 50 kg/174) ja hyväkuntoinen raskaaksi tullessani, mutta kolmen kuukauden kuluessa loppui esim. pyöräily kun en voinut enää istua pyörän satulassa. Toisella kertaa loppui myös kyky kävellä esim. 200 metrin neuvolamatkaa. Ihan paikallaan pyörähtäminenkin, kyljen kääntäminen nukkuessa jne. oli todella kivuliasta. Kai ne liitoskipuja olivat, mitään dg:tä en saanut. Onneksi en ollut töissäkään kuin tuon ensimmäisen raskauden alun ajan, niin ei tarvinnut tapella mistään saikuista jne.
Sen vaan sanon näin 20 vuotta myöhemmin ettei sitä uskoisi vieläkään miten kipeä sitä voi olla vaikka kaikki on ns. hyvin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn sankarin ja urheuden mitalit teille kaikille, jotka olette tähän ketjuun niin värikkäästi kertoneet vaivoistanne ja kuinka oli niiiiiiiin kamalaa olla raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi nyt helvetti, miten sen voi olla niin vaikea ymmärtää et raskaudet on erilaisia. Toisilta vie työkyvyn, toisilta ei.
Ei vaan raskaana olevat käyttävät tilaansa hyväkseen eri tavoilla. Vähän niinkuin miesflunssa.
https://yle.fi/uutiset/3-8597135
VIELÄKÖ VUONNA 2020 joku ääliö louskuttaa leukojaan miesflunssasta irvaillen?
Eihän ne naistenkaan kuukautiset ole kuin siteen vaihtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan kun puhutaan, ettei raskaus ole "sairaus" eli toisin sanoen raskaus ei voisi aiheuttaa tilaa millon odottaja olisi oikeutettu keveämpään hommaan tai sairaslomaan.
Ne ihmiset jotka ei osaa kuvitella muuta kuin omaa kokemusta tai mielipidettä, ei varmasti omaa normaalia tervettä aivokapasiteettiä.Itse olen ollut aina kipeimmilläni juurikin alussa. Juuri silloin kun sitä mahaa ei edes näy. Ja voitteko kuvitella, on ihmisiä joilla ei kasva edes maha vaikka siellä olisi täysikasvuinen vauva. Ja monesti ne on juurikin hoikkia ihmisiä joista luulisi mahan näkyvän. Joten turha on päätellä mitään edes siitä mahan koosta.
Itseasiassa en oo ikinä ollut niin sairas kuin raskauksien aikana. Ikinä en ole normaalisti saikutellut töissä, mutta raskaus vienyt kuukausiksi 100% vuodepotilaaksi niin, ettei pysty pahimmillaan edes kääntämään kylkeä ja puoliso joutuu huolehtimaan ravinnon saannista, koska ei pysty liikkumaan. Suorastaan kidutusta useampi kuukausi raskauksissa.
Kaikilla on erilainen raskaus. Osalla vaikeampi ja osalla helpompi. Oman kokemuksen perusteella ei ikinä voi arvioida toisen olotilaa. Eikä sairaslomalle päästetä jos pystyy edes jotenkin hoitamaan hommansa. Kehotetaan vain keventämään mahdollisuuksien mukaan.
Huhhuh. Mitähän tulee kun sairastut oikeasti vaikka influenssaan? Joutuuko mies syöttämään, pesemään? Pukemaan?
Minä en päässyt välillä kääntymään sängyssä kun odotin kuopusta viimeisellä kolmanneksella. En siis oikeasti päässyt, jos mies ei olisi nostanut ylös yöllä niin olisin pissannut alleni. Eikä johtunut isosta vatsasta, vaan niin järjettömistä selkä- ja liitoskivuista.
Vierailija kirjoitti:
Työn sankarin ja urheuden mitalit teille kaikille, jotka olette tähän ketjuun niin värikkäästi kertoneet vaivoistanne ja kuinka oli niiiiiiiin kamalaa olla raskaana.
Kiitos. Kyllä se oli ihan v*tun hirveätä, suomeksi. Näin 19 vuotta jälkeenpäinkin odottelen ajan kultaavan muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka te kehtaatte? Raskaus on erilainen ja se todella voi aiheuttaa jo alkuvaiheessa mm.
- kovaa pahoinvointia
- supistuksia
- si -nivelen särkyä
- selkäsärkyä
- huimausta
- närästystä
Voin ihan omasta huonosta kokemuksesta sanoa, että oi todella vaikea roikkua töissä kun taju meinasi mennä joko huimaamisen vuoksi, kovien supistusten tai si-nivelen liikkumisen vuoksi meinasi jalat mennä alta. Itsekin ihmettelin, että näinkö aikaisin tuli näitä ikäviä oireitä ja niin vain kävi. Ei ollut mukavaa kuukausi tolkulla maata sohvalla kun ei saanut paljoa liikkua, laatta lensi pienestäkin ja jalat lähti alta.
Se, että jos halutaan yhteiskuntaa pyörittää, niin niitä lapsia tarvitaan ja vielä ne joku joutuu kantamaan mahassaan ja synnyttämään. Ehkä tulevaisuudessa on keinokohdut, missä vauvat kehitetään tosin siitä on inhimillisyys kaukana. Niin kauan kuin lapsia syntyy ja ihmiset on raskaana, niin on myös raskausvaivat. Olkaa onnellisia jos niiltä vältyitte, mutta kuten sanoin jokainen kerta on erilainen.
Aivan järkyttävää. Kyllä lasta odottavan paikka on kotona. Siellähän kasvaa uusi elämä❤️❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia lusmuja. Ei onnistuisi miesvaltaisella alalla tuommoinen työnantajan kuppaus tai työkaverin härski hyväksikäyttö.
Ainakin oman työuran aikana kaikkein vetelimmät ja vastenmielisimmät työkaverit ovat olleet miehiä.
Ihan itsekö arvioit tuon oman etevyytesi?
Liimailet turhia post it-lappuja, puhiset ja kohottelet kulmiasi ja tulostat sähköpostit paperille "arkistoosi"?
Naiset luulevat usein tekevänsä kovinkin paljon ja kovinkin arvokasta työtä, joka on täysin ajanhukkaa.
Kerropas vielä tämä ala, jossa miehet vain lojuvat nurkissa?
Vierailija kirjoitti:
No voi nyt helvetti, miten sen voi olla niin vaikea ymmärtää et raskaudet on erilaisia. Toisilta vie työkyvyn, toisilta ei.
No jos se vie työkyvyn niin miksei jää pois töistä? Tällöin työnantaja voi palkata tilalle töihin kykenevän henkilön ja kaikki kiittävät. Itsekästä tuo ap:n kuvaileman työkaverin käytös. Ei muiden tarvitse tehdä toisen töitä siksi että tämä on raskaana, vaan jos ei ole työkykyinen niin jää pois töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan kun puhutaan, ettei raskaus ole "sairaus" eli toisin sanoen raskaus ei voisi aiheuttaa tilaa millon odottaja olisi oikeutettu keveämpään hommaan tai sairaslomaan.
Ne ihmiset jotka ei osaa kuvitella muuta kuin omaa kokemusta tai mielipidettä, ei varmasti omaa normaalia tervettä aivokapasiteettiä.Itse olen ollut aina kipeimmilläni juurikin alussa. Juuri silloin kun sitä mahaa ei edes näy. Ja voitteko kuvitella, on ihmisiä joilla ei kasva edes maha vaikka siellä olisi täysikasvuinen vauva. Ja monesti ne on juurikin hoikkia ihmisiä joista luulisi mahan näkyvän. Joten turha on päätellä mitään edes siitä mahan koosta.
Itseasiassa en oo ikinä ollut niin sairas kuin raskauksien aikana. Ikinä en ole normaalisti saikutellut töissä, mutta raskaus vienyt kuukausiksi 100% vuodepotilaaksi niin, ettei pysty pahimmillaan edes kääntämään kylkeä ja puoliso joutuu huolehtimaan ravinnon saannista, koska ei pysty liikkumaan. Suorastaan kidutusta useampi kuukausi raskauksissa.
Kaikilla on erilainen raskaus. Osalla vaikeampi ja osalla helpompi. Oman kokemuksen perusteella ei ikinä voi arvioida toisen olotilaa. Eikä sairaslomalle päästetä jos pystyy edes jotenkin hoitamaan hommansa. Kehotetaan vain keventämään mahdollisuuksien mukaan.
Huhhuh. Mitähän tulee kun sairastut oikeasti vaikka influenssaan? Joutuuko mies syöttämään, pesemään? Pukemaan?
Minä en päässyt välillä kääntymään sängyssä kun odotin kuopusta viimeisellä kolmanneksella. En siis oikeasti päässyt, jos mies ei olisi nostanut ylös yöllä niin olisin pissannut alleni. Eikä johtunut isosta vatsasta, vaan niin järjettömistä selkä- ja liitoskivuista.
Mikä tarkalleen ottaen liittyi ja mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan kun puhutaan, ettei raskaus ole "sairaus" eli toisin sanoen raskaus ei voisi aiheuttaa tilaa millon odottaja olisi oikeutettu keveämpään hommaan tai sairaslomaan.
Ne ihmiset jotka ei osaa kuvitella muuta kuin omaa kokemusta tai mielipidettä, ei varmasti omaa normaalia tervettä aivokapasiteettiä.Itse olen ollut aina kipeimmilläni juurikin alussa. Juuri silloin kun sitä mahaa ei edes näy. Ja voitteko kuvitella, on ihmisiä joilla ei kasva edes maha vaikka siellä olisi täysikasvuinen vauva. Ja monesti ne on juurikin hoikkia ihmisiä joista luulisi mahan näkyvän. Joten turha on päätellä mitään edes siitä mahan koosta.
Itseasiassa en oo ikinä ollut niin sairas kuin raskauksien aikana. Ikinä en ole normaalisti saikutellut töissä, mutta raskaus vienyt kuukausiksi 100% vuodepotilaaksi niin, ettei pysty pahimmillaan edes kääntämään kylkeä ja puoliso joutuu huolehtimaan ravinnon saannista, koska ei pysty liikkumaan. Suorastaan kidutusta useampi kuukausi raskauksissa.
Kaikilla on erilainen raskaus. Osalla vaikeampi ja osalla helpompi. Oman kokemuksen perusteella ei ikinä voi arvioida toisen olotilaa. Eikä sairaslomalle päästetä jos pystyy edes jotenkin hoitamaan hommansa. Kehotetaan vain keventämään mahdollisuuksien mukaan.
Huhhuh. Mitähän tulee kun sairastut oikeasti vaikka influenssaan? Joutuuko mies syöttämään, pesemään? Pukemaan?
Voin vastata, että ei.
Ei paljon influenssa tunnu missään sen jälkeen kun on pari kuukautta maannut putkeen itkien sängyllä oksentaen viereiseen ämpäriin. Varsinkin kun kylkeä ei uskalla kääntää vaan odottaa, että tulisi hetki jollon oksennus ei nousisi kurkusta ylös asti. Tommoinen kuukausien makoilu on ihan hirveää. Kun istuakkaan ei pystynyt. Lopulta se vain loppui molemmilla kerroilla ja arki normalisoitui.
Jännästi nytkin osattiin päätellä pienestä tekstin pätkästä, ettei raskaus oikeuttaisi puolison apuun.
15v samassa työpaikassa olleena kyllä jotain "veltostumista" on tapahtunut nuorissa naisissa. Meitä on n.60 työntekijää ja viimeisen neljän vuoden aikana _kaikki_, siis oikeasti ihan kaikki, raskaana olevat on alkaneet vaatia työn kevennystä ja saikuttaa heti plussan jälkeen ja lopullisesti jääneet pois reilusti ennen puolta väliä. En muista, että kenelläkään olisi ollut edes isoa mahaa vielä siinä vaiheessa ja tieto raskauksista on tullut kerrottuna, ei niin, että niitä olisi edes päälle päin näkynyt. Miten tässä selittäisi tuon, että toisilla vaan on vaikeampaa?
Ja ihan yhtälailla ärsyttää vanhempien työkavereiden selkävaivat ja muut joiden takia ollaan vaatimassa itselle kevyttä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää. Kyllä lasta odottavan paikka on kotona. Siellähän kasvaa uusi elämä❤️❤️
Samaa mieltä, jäisi kotiin! Mutta ei malta kun siellä ei kukaan ole katsomassa showta niin täytyy tulla töihin ähkimään.
Tiedämpä vain, on joku joskus aikoinaan kärtsännyt. Ja säkö meinaat että miljoonista raskaana olevista ei kukaan ikinä koskaan ole feikannut vaivojaan? Jos niin perustele. Ja tässä on kysymys siitä että ap:n työkamu pystyy ravaamaan neuvolassa ja muualla mutta töissä ei pysty töitään tekemään. Miksi se ei hae sairaslomaa jos ei kykenen työskentelemään?? Eli vaikuttaa huomionhakemiselta.