Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten löydätte ja ylläpidätte tasaveroisia ystävyyssuhteita?
Taustatietona, että olen 45-vuotias nainen. Yliopisto-opiskeluaikoina mulla oli useita kaveripiirejä ja seurustelukumppani. Välillä tuntui että kutsuja bileisiin, viikonlopun viettoon mökille ja tapahtumiin oli melkein liiankin kanssa. Nyt tilanne on aivan toinen. Minä olen sinkku. Moni entinen kaveri taas "katosi" perhe-elämään ja jäljelläolevat kaverit passiivisesti odottavat, että minä kutsun luokseni tai järjestän jotain kivaa tekemistä.
Pidin vielä suuret 40-v. juhlat, mutta sen jälkeen en ole viitsinyt järjestää juhlia, koska vastakutsuja ei tule. Ehdotan kuitenkin yhä kahdenkeskisiä tapaamisia ja kaverini haluavat kyllä nähdä, jos minä ehdotan jotain. Tapaamisen jälkeen saatetaan todeta, että "voisin joku ilta myös pyöräillä sun luo". (Tiedossa on, että tarjoan vierailleni usein jotain itse leivottua).
Toiveissani olisi kuitenkin tasaveroinen ystävyys, jossa tapaamisia ja tekemisiä järjestetään puoli ja toisin. En edes muista koska joku olisi kutsunut mut luokseen ja tarjonnut jotain hyvää syötävää tai juotavaa. Se olen aina minä, joka kutsuu ja tarjoo. Olen kyllä sanonutkin, että mitä jos nähtäisiin seuraavaksi sun luona. Jotain kuitenkin selkeästi teen väärin, mutten keksi mitä. Monta kaveria olen jo jättänyt taakseni, kun en ole jaksanut yksipuolisuutta.
Kiinnostaisikin tietää miten te muut löydätte kestäviä ystävyyssuhteita, jotka toimivat tasaveroisesesti molempiin suuntiin? En haluaisi ihan yksinkään olla.
Kommentit (91)
Just ton takii oon eristäytynyt ihmisistä. Tasaveroisia ystävyyksiä en ole löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei tarvitse enää ystäviä +40 ikäisenä. Nuorena ystävät ovat tärkeitä, mutta ei enää vanhana.
Saisinpa tollaisen kaverin kuin sinä. Harvoin kukaan jaksaa enää mitään leipoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei tarvitse enää ystäviä +40 ikäisenä. Nuorena ystävät ovat tärkeitä, mutta ei enää vanhana.
Kenen kanssa sitä elämää sitten vietetään ellei ystävien, jos on perheetön?
Vierailija kirjoitti:
Just ton takii oon eristäytynyt ihmisistä. Tasaveroisia ystävyyksiä en ole löytänyt.
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some vielä oikein hehkuttaa ihania ystäviä ja aktiivista sosiaalista elämää. Tosi kiva olla ihminen ilman yhteisöä tällaisessa maailmassa.
Aika vaikeaa se on. Ensin pitää löytää ihminen, joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa on edes jotain yhteistä. Sitten pitää saada sopimaan ne tapaamiset molempien aikatauluihin. Molemmilla pitää olla aikaa tapaamisiin ja rahaa tarjottaviin. Kestävä ystävyyssuhde syntyy vuosien sitoutumisesta asiaan molemmin puolin. Ystväyyssuhteen on myös kestettävä elämää ja kolhuja, joten sitä ei voi lopettaa ensimmäisiin vastoinkäymisiin.
Minulla on vain yksi ystävyyssuhde ja se on kestänyt yli 30 vuotta. Ihan pelottaa että jos tämä loppuu niin ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäs päin olet? Voin kutsua kahville ja varmasti jotain leivonkin.
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikeaa se on. Ensin pitää löytää ihminen, joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa on edes jotain yhteistä. Sitten pitää saada sopimaan ne tapaamiset molempien aikatauluihin. Molemmilla pitää olla aikaa tapaamisiin ja rahaa tarjottaviin. Kestävä ystävyyssuhde syntyy vuosien sitoutumisesta asiaan molemmin puolin. Ystväyyssuhteen on myös kestettävä elämää ja kolhuja, joten sitä ei voi lopettaa ensimmäisiin vastoinkäymisiin.
Minulla on vain yksi ystävyyssuhde ja se on kestänyt yli 30 vuotta. Ihan pelottaa että jos tämä loppuu niin ei ole mitään.
Miten olet selvittänyt ystävyyden vastoinkäymiset esim. tilanteessa, jossa itse et ole kokenut tehneesi mitään väärin? En väitä, että olen täydellinen, mutta joskus ystävyyteni on kaatunut toisen osapuolen jatkuvaan itsekkääseen vaatimiseen tai sokeuteen omia vajaavuuksiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kun minun kirjoittama teksti! Minun luokse kanssa olisi tulijoita, mutta vastakutsuja ei meinaa tulla. Olen kanssa luopunut monista ystävistäni, kun en enää jaksa siivota ja laittaa tarjottavaa. Nykyisin ehdotan jäljellä oleville ystävilleni tapaamisia kahviloissa tai muualla, mutta juuri koskaan en kutsu enää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Missäs päin olet? Voin kutsua kahville ja varmasti jotain leivonkin.
Ihana. Olen Helsingissä. Missä sinä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei tarvitse enää ystäviä +40 ikäisenä. Nuorena ystävät ovat tärkeitä, mutta ei enää vanhana.
Kenen kanssa sitä elämää sitten vietetään ellei ystävien, jos on perheetön?
Luonnon eläinten kanssa, netissä roikkumalla ja hankkimalla seksikumppani, mutta ystäviä ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs päin olet? Voin kutsua kahville ja varmasti jotain leivonkin.
Ihana. Olen Helsingissä. Missä sinä?
Ap
Harmi, nyt taisi välimatka tulla välillemme. Olen Salossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydän ystävä kuoli ja 1 vuoden päästä mies ystävä.Samalla aaltopitudella en usia löytänyt. Koska en juo,en tupakoi.Liikun paljon luonossa ja meren ranalla,kuten he kun elivät.Osasimme tanssia käydä, yö ravintolassa ilman että lasissa vinaa ymm.Retkeiläkin ymm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs päin olet? Voin kutsua kahville ja varmasti jotain leivonkin.
Ihana. Olen Helsingissä. Missä sinä?
Ap
Harmi, nyt taisi välimatka tulla välillemme. Olen Salossa.
Kiva ajatus kuitenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikeaa se on. Ensin pitää löytää ihminen, joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa on edes jotain yhteistä. Sitten pitää saada sopimaan ne tapaamiset molempien aikatauluihin. Molemmilla pitää olla aikaa tapaamisiin ja rahaa tarjottaviin. Kestävä ystävyyssuhde syntyy vuosien sitoutumisesta asiaan molemmin puolin. Ystväyyssuhteen on myös kestettävä elämää ja kolhuja, joten sitä ei voi lopettaa ensimmäisiin vastoinkäymisiin.
Minulla on vain yksi ystävyyssuhde ja se on kestänyt yli 30 vuotta. Ihan pelottaa että jos tämä loppuu niin ei ole mitään.
Miten olet selvittänyt ystävyyden vastoinkäymiset esim. tilanteessa, jossa itse et ole kokenut tehneesi mitään väärin? En väitä, että olen täydellinen, mutta joskus ystävyyteni on kaatunut toisen osapuolen jatkuvaan itsekkääseen vaatimiseen tai sokeuteen omia vajaavuuksiaan kohtaan.
Suurin osa ihmisitä on sokeita koskien omia vajavuuksiaan. Ne on joko hyväksyttävä eli hyväksyttävä ihminen sellaisenaan kun hän on tai sitten ei. Varmaan minulla on käynyt tuuri kun en ole kohdanut ihmistä, joka jatkuvasti olisi vaatimassa jotain itsekkääsi.
Jos kyse on jostain väärinkäytöksestä, mietin onko tämä sellainen tilanne, jossa olen tehnyt jotain vain onko kyseessä väärinkäsitys. Jos olen tehnyt itse jotain väärin pyydän anteeksi ja jos tuntuu että en ole tehnyt mitään väärin kysyn lisätietoja jos en ymmärrä tilanneetta. Yleensä tilanteet ratkeavat puhumalla.
Minä taas en näe ystävyyttä minkäänlaisena mitattavana asiana, jossa toisella on vaatimuksensa ja hirveä seuranta, ettei vain toinen anna tai saa enempää.
Jos haluan nähdä jotakuta, niin pyydän kylään tai otan yhteyttä enkä ajattele, että ehei, hänen vuoronsa. Ystävyyssuhteet säilyvät hyvinä, kun ei laske "uhrauksia". Ja jos kokee tulevansa hyväksikäytetyksi ystävänä, niin ihan riittää se, että ei yksipuolisesti enää ota yhteyttä ja kas, ongelma ratkennut.
Ei mullakaan ole ystäviä, eikä kyllä kavereitakaan, kun ihmissuhteet on aina enemmän tai vähemmän yksipuolisia. Enkä tarkoita olla marttyyri, vaan ymmärrän kyllä, että varmasti omat kaverini ja ystäväni ovat ihan samalla tavalla odottaneet minulta jotain, mitä en ole antanut. Aika usein tuntuu kaatuvan esim. siihen, että introverttina ei-bilettäjänä minua ei saa mukaan baareihin, festareille tms. Harva jakaa kanssani samoja mielenkiinnonkohteita ja sitä, että ihan vaan kahvittelu (kahviloissa) ja kävelylenkit yhdessä riittäisi.
Osa ihmisistä ovat saamattomia, mutta innolla lähtevät mukaan kun joku kutsuu. En tiedä miten selittävät itselleen aikaansaamattomuutensa vaikka nauttivat täysin rinnoin toisten laittamista "valmiista pöydistä". Itsekkyyttä suoraan sanottuna.
Osa tunkeutuu toisten koteihin kylään, mutta ei koskaan pyydä omaansa koska häpeää niin sitä omaa kotiaan. Luotetaan hyvin vähän ystäviin ja ollaan niin varmoja siitä, että he varmasti arvostelevat omaa kotia.
Alue: Aihe vapaa
AIka kurja tilanne. Mulla on käynyt tuuri kun on vielä kouluaikainen kaveripiiri, joka pitää tiiviisti yhtä. Kaikki keksii jotain vuorollaan.