Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Pukkitappelua, pussijuoksua ja muita niiiiin hassun hauskoja kilpailuja, joista sitten jaettiin palkinnoiksi oman työpaikan logolla varustettua mainoskrääsää.

Itse olen liikuntarajoitteinen ja kun se ei konttorityössä mitenkään näy, niin en ole asiaa halunnut työkavereille huudella. Tällaiset kesä- jne virkistyspäivät ovat aivan kammottavia. Useimmiten ne ovat olleet työajalla, joten ei voi poiskaan jättäytyä, lisäksi harvemmin ohjelmaa kerrotaan etukäteen. Olisi kiva osata vähän varautua, mutta järjestäjät haluavat näitä "kivoja yllätyksiä". Pokka itsellä riittää kyllä kieltäytymään sopimattomista aktiviteeteista, mutta kun välillä pelkkä ympäristö tai sinne meno meinaa olla ylivoimaista (huono maasto tai joku vene minne pitäisi kavuta).

Harmittaa jättäytyä vallan poiskin, jos kyseessä sillä kertaa olisikin joku rauhallinen syöminen kivassa paikassa ja voisi työkaverien kanssa rennommin jutustella.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään hyvää sanottavaa virkistäytymipäivistä? En ole mikään liikuntaihme enkä nauti kilpailullisista lajeista muttanpystyn toki osallistumaan kävelyyn.

Ja minusta on ollut kova tutustua työpaikan ihmisiin. Tullut monta uutta tuttua vaikken sen sosiaalisempi olekaan ja itse asiassa on sieltä kerran pikaromanssikin syntynyt.

Meillä on kyllä vain työpäivän mittaisisia virkistyspäiviä ja arkena, niin että viikonloppua ei tarvitse käytttää.

Mukavaa oli käydä kirkkovenesoudussa ja syömässä. Aktiviteetti oli sellainen, ettei heikot ja lihavat (kuten minä) joutuneet spottivaloon ja riitti, että teki parhaansa yksilönä ja tiimin yhteisvoimalla edettiin.

Ruokakin oli hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virkistyspäivien järjestäminen on erittäin vaikea taiteenlaji. Pienessä ja hyvin toisensa tuntevassa porukassa saattaa onnistua. Etenkin jos kukaan ei ole millään tavoin vammainen tai fyysisesti rajoittunut. Kiva tekeminen kääntyy äkkiä joillekin nöyryyttäväksi, jos ei pystykään tekemään haastetta, tai tulee esim painoraja vastaan.

Eksällä oli pari varvasta amputoitu, eikä halunnut tuoda asiaa esiin ja joutua tuijotettavaksi. Hän aina hämmästeli miten usein heillä oli esim virkistyspäivissä juttuja joissa olisi pitänyt olla paljain jaloin tai sukkasillaan. Kerran oli joku puuhahenkilö halunnut ottaa firman someen hauskan kuvan, jossa ihmiset seisoo paljain jaloin ympyrässä ja otetaan ylhäällä kuva kaikkien varpaista. Eksä oli kieltäytynyt ja sitä oli sitten kiukuspäissään kaikkien kuullen tivattu, että miksi et suostu ja syytelty ankeuttajaksi. Piti valita oletko ankeuttaja vai kerrotko kaikille vammastasi, ja tällaista tilannetta ei pitäisi ikinä tulla.

Tuli tästä varvaskeissistä mieleen miksi niin monessa tyky-päivässä on osana ohjelmaa saunominen? En halua nakuilla työkavereiden kanssa, ja näin naisena on ärsyttävää joko a) raahata kaikki kosmetiikka mukaan ja laittautua saunomisen jälkeen tai b) viettää aikaa työkavereiden kanssa meikittä naama punaisena ja tukka puolimärkänä.

En minäkään ymmärrä tuota pakkomiellettä saunomiseen. Mulla on sauna kotona ja kun siellä käyn, haluan rentoutua. Toisten, aika vieraiden ihmisten kanssa ei ole rentoa, enkä halua ainakaan nakuilla muiden nähden. Saati roudata vaihtovaatteet ja hiustenlaitto ja kosmetiikkakamat mukana ja laittautua taas saunan jälkeen. En ikinä laittaudu saunan jälkeen, paitsi joskus punttiksen aamuisen infrapunasaunan jälkeen jos mentävä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kivoimpana tykypäivänä voisin mainita kasinoilla. Jokainen sai kuvitteellisen summan, jolla pelasi niitä pelejä, joita halusi tai oli pelaamatta. Samalla oli ruokaa ja juomaa.

Nykyisessä paikassa tykypäivät suunnittelevat firman pirtsakat markkinoinnin tytöt. Pahin oli se, missä jouduttiin arvotuissa pienryhmissä tekemään rap ja esittämään se lavalla muille noin 100 ihmiselle. Lisäksi on ollut aktiviteetteja saaressa, johon on menty niin täyteen survotulla veneellä, että pelotti uppoaako se, luvattu aamiainen oli jelmuun pakattu sämpylä. Perillä yksi vessa per sukupuoli ja porukkaa sen 150. Valitettaessa käskettiin mennä puskapissalle heinikkoon, jossa tiedettiin kuhisevan punkkeja. Iso pomo oli vielä valittanut myöhemmin, kun epäkohteliasta ihmiset viettivät aikansa vessajonoissa.

Joka vuosi mietitään, että ei tämä voi enää pahemmaksi mennä ja jotenkin se vielä aina vaan voi...

Erään kerran osallistujille oli tarjolla vain yksi, yhteinen vessa. Siinä ei ollut ovea, eikä tainnut olla kattoakaan. Oven virkaa hoiti verho, joka vedettiin siihen pöntön eteen. Sitä ei siis saanut lukkoon.

Ei herkällä vatsalla tai rakolla varustettu ihminen voi edes ajatella käyvänsä sellaisessa. Oli aika kellertävät silmät kun pääsi kotiin, eikä se johtunut maksavaivoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On pakko osallistua ja ovat työaikaa. :x

Höpsis.

Työsopimuksessa yleensä sanotaan, mitä työtehtäviä työntekijä sitoutuu tekemään ja missä toimipisteessä. Myöskään yleinen lauseke "ja muut työnantajan osoittamat tehtävät" ei voi sisältää normaalista työnkuvasta täysin poikkeavia ja siihen liittymättömiä tehtäviä, kuten pussijuoksua tai karaokea.

Jos tuollaisista kieltäytymisestä seuraa irtisanominen tai edes mitään vittuilua, niin välittömästi vaan yhteys liittoon tai juristiin. Tulee työnantajalle kalliiksi.

Miten kieltäydyt, kun koulutuspäivä on työaikaa ja siinä käydään virallisia asioita läpi ja tämä päivä järjestetään 200 km päässä työpaikalta ja virallisen osuuden jälkeen työpaikan harrastusporukka lähtee harrastamaan omaa lajiaan? Mukava jäädä väkisin paikalle raahattuna majoituspaikkaan kököttämään kun kotiinkaan ei ole kyytiä. Voidaanko tälläinen pakollinen koulutus tosiaan järjestää 200 km päässä työpaikalta? Meillä tätä ei edes kysytty vaan se sovittiin harrastuspiirin kesken ja kaikkien oli pakko osallistua. No ehkä ensi kerralla joku muu raahauttaa koko työporukan jonnekin yöksi kuulemaan runonlausuntaa. Miten helvetissä tällaista voi olla 50-60v ihmisten työpaikassa?.

Miten kieltäydyt? No jos sinulla on suu, niin sano että et mene. Jos se ei onnistu, niin kirjoita vaikka sähköposti.

Mutta kun se työajaksi luettava koulutuspäivä on pakollinen ja järjestetään 200 km päässä työpaikasta. Ei voi kieltäytyä kun se on työaikaa ja ensin käydään 8 tuntia työasioita läpi. Sitten alkaa leikki ja ei sieltä poiskaan pääse.

Miksei sieltä pääse pois? Kytketäänkö jengi kahleilla kiinni puuhun? Tottakai sieltä voi lähteä pois virallisen osuuden päätyttyä ja työnantajan kustannuksella..

Meillä on tapana siirtyä paikalle autokyydeillä. Kaikki joilla on auto ottavat muita kyytiinsä. Näin saadaan näppärästi porukan pakottaminen hevon kuuseen ja 1. säästettyä kuljetuskustannuksissa 2. estettyä karkaaminen paikalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli semmoinen, että oli viritetty narua ristiin rastiin kahden puun välille, niin että muodostui eri kokoisia reikiä.

Jokaisen piti omalla vuorollaan mennä valitsemastaan reiästä valitsemallaan tavalla muiden katsoessa siinä ympärillä.

Tajusin nopeasti, että minä ainoana en tule mahtumaan yhdestäkään reiästä menemään.

 

Meillä oli joskus ajat sitten tää sama, kukaan ei onnistunut ja ensin tätä laitettiin koettamaqan pienin ja hoikin, ei onnistunut ja lopputulos oli, että leikin ohjaaja ilmoittiu, ewttä tämnä on kaikille mahdottomuus suorittaa,.

Nämä ihmisten kokoon perustuvat kisailut ovat kyllä vaikeita käsittää. Eikö järjestäjillä ole yhtään järkeä päässä? Kerran piti valita "ryhmän pienin ja kevein" ja kanniskella häntä eteenpäin. Hah, hah, haa. Hauskaa niille ei-kevyille, sillä toiseksi kevyimmälle joka päättää lopettaa nyt syömisen ja sille kevyelle, joka painii sairauden kanssa. IHAN OIKEASTI IHMISET.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virkistyspäivien järjestäminen on erittäin vaikea taiteenlaji. Pienessä ja hyvin toisensa tuntevassa porukassa saattaa onnistua. Etenkin jos kukaan ei ole millään tavoin vammainen tai fyysisesti rajoittunut. Kiva tekeminen kääntyy äkkiä joillekin nöyryyttäväksi, jos ei pystykään tekemään haastetta, tai tulee esim painoraja vastaan.

Eksällä oli pari varvasta amputoitu, eikä halunnut tuoda asiaa esiin ja joutua tuijotettavaksi. Hän aina hämmästeli miten usein heillä oli esim virkistyspäivissä juttuja joissa olisi pitänyt olla paljain jaloin tai sukkasillaan. Kerran oli joku puuhahenkilö halunnut ottaa firman someen hauskan kuvan, jossa ihmiset seisoo paljain jaloin ympyrässä ja otetaan ylhäällä kuva kaikkien varpaista. Eksä oli kieltäytynyt ja sitä oli sitten kiukuspäissään kaikkien kuullen tivattu, että miksi et suostu ja syytelty ankeuttajaksi. Piti valita oletko ankeuttaja vai kerrotko kaikille vammastasi, ja tällaista tilannetta ei pitäisi ikinä tulla.

Tuli tästä varvaskeissistä mieleen miksi niin monessa tyky-päivässä on osana ohjelmaa saunominen? En halua nakuilla työkavereiden kanssa, ja näin naisena on ärsyttävää joko a) raahata kaikki kosmetiikka mukaan ja laittautua saunomisen jälkeen tai b) viettää aikaa työkavereiden kanssa meikittä naama punaisena ja tukka puolimärkänä.

En minäkään ymmärrä tuota pakkomiellettä saunomiseen. Mulla on sauna kotona ja kun siellä käyn, haluan rentoutua. Toisten, aika vieraiden ihmisten kanssa ei ole rentoa, enkä halua ainakaan nakuilla muiden nähden. Saati roudata vaihtovaatteet ja hiustenlaitto ja kosmetiikkakamat mukana ja laittautua taas saunan jälkeen. En ikinä laittaudu saunan jälkeen, paitsi joskus punttiksen aamuisen infrapunasaunan jälkeen jos mentävä töihin.

Samoilla linjoilla. Saunan jälkeen tekee mieli vaan vetästä kylpytakki päälle ja villasukat ja lojua sohvalla eikä pyntyäytyä illalliselle ja yökerhoon. Yäk. Ei enää näillä ikävuosilla.

Säynätsalo kirjoitti:

Meillä oli tyky-päivät laivalla, ruotsin risteilyllä.

Siellä syötiin, juotiin ja naija napsulteltiin.

Yhdessä työpaikassa me mentiin syksyllä risteilylle. Kärsin muutenkin helposti matkapahoinvoinnista ja kun tuolloin minulla oli alkuraskaus menossa, menin aikaisin hyttiin lepäämään. Lepäämisestä ei tullut mitään, kun muiden osastojen miehet kävi vähän väliä koputtelemassa ovelle ja tarjoutumassa seuraksi. Onneksi hyttikaverini, keski-ikäinen reipas nainen, tuli paikalle ja passitti miehet matkoihinsa.

Meillä oli taannoin virkistyspäivä armottoman nat..ipomon kanssa sitä että klo 7 alko aamujumppa, uinti, sit minuuttiaikataululla aamiaisele jossa aikaa max 20 min koska oltiin vähän myöhässä, sit alko ensi vuoden strategioiden työstö ryhmäsessiot, lounas minuuttiaikataululla ja ryhmätöiden purku jatkuu, ip kahvit lennossa kokouksen lomassa. Kokous päätty klo 15, sit 1/2 h "huilitauko" jonka jälkeen kaikki ulkoilemaan ja jotain ulkopelejä pelaamaan (jotka oli kyllä ihan hauskoja). Sitten 2 h aikaa saunoa ja käyttää kylpyläosastoa, laittautua ja heti illalliselle.

Sit yrität jotenki järjissäsi töröttää sinä kovalla penkeillä 2 h, keskustella sivistyneesti niitä näitä vaikka evvk ja kuuntelet kun se porukan minäminä tyyppi humaltuu ja suu käy ihan kokoajan leuhkien omilla saavutuksillaan.

Minä ja moni muu etsii jo tässä kohtaa epätoivoisesti "pakoreittiä", silmät alkaa luppasta ja moni haukottelee jo lautasliina suunedessä etsien silmillään sitä rohkeaa joka uskaltaa ekaks nousta pöydästä ja toteaa menevänsä jo nukkumaan.

Osa porukkaa sanoo lähtevänsä naistenhuoneeseen ja vain muutama palaa pöytään, onneksi kohtajatar tajuaa tilanteen ja noustaan pöydästä jollon häviän sekunnissa huoneeseeni.

Sitten nukun tosi huonosti josko ollenkaan vatsa tupatentäynnä 4 ruokalajin raskasta illallista, jota en normaalioloissa koskaan syö.

Seuravana aamuna strategiapalaveri jatkuu täydellä teholla 8.30-16.

Näin pörssiyhtiössä.

Istuimme ringissä lattialla ja jokaisen piti piirtää karinkatyyri vieressä istuvasta. Oli "kiva" nähdä omani kun vieressä istui työpaikkakiusaajani. Olen reilusti ylipainoinen ja minulla on iso mansikkaluomi kasvoissa ja kaulassa. Mietin hiki päässä millaisen kuvan uskallan piirtää vieressäni istuvasta, etten loukkaa häntä. Päädyin neutraalin näköiseen tikku-akkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli taannoin virkistyspäivä armottoman nat..ipomon kanssa sitä että klo 7 alko aamujumppa, uinti, sit minuuttiaikataululla aamiaisele jossa aikaa max 20 min koska oltiin vähän myöhässä, sit alko ensi vuoden strategioiden työstö ryhmäsessiot, lounas minuuttiaikataululla ja ryhmätöiden purku jatkuu, ip kahvit lennossa kokouksen lomassa. Kokous päätty klo 15, sit 1/2 h "huilitauko" jonka jälkeen kaikki ulkoilemaan ja jotain ulkopelejä pelaamaan (jotka oli kyllä ihan hauskoja). Sitten 2 h aikaa saunoa ja käyttää kylpyläosastoa, laittautua ja heti illalliselle.

Sit yrität jotenki järjissäsi töröttää sinä kovalla penkeillä 2 h, keskustella sivistyneesti niitä näitä vaikka evvk ja kuuntelet kun se porukan minäminä tyyppi humaltuu ja suu käy ihan kokoajan leuhkien omilla saavutuksillaan.

Minä ja moni muu etsii jo tässä kohtaa epätoivoisesti "pakoreittiä", silmät alkaa luppasta ja moni haukottelee jo lautasliina suunedessä etsien silmillään sitä rohkeaa joka uskaltaa ekaks nousta pöydästä ja toteaa menevänsä jo nukkumaan.

Osa porukkaa sanoo lähtevänsä naistenhuoneeseen ja vain muutama palaa pöytään, onneksi kohtajatar tajuaa tilanteen ja noustaan pöydästä jollon häviän sekunnissa huoneeseeni.

Sitten nukun tosi huonosti josko ollenkaan vatsa tupatentäynnä 4 ruokalajin raskasta illallista, jota en normaalioloissa koskaan syö.

Seuravana aamuna strategiapalaveri jatkuu täydellä teholla 8.30-16.

Näin pörssiyhtiössä.

Otan osaa... kuulostaa mun painajaiselta.

Jep nää saunomiset ja paljuilut ja liian myöhään jatkuvat illanvietot jossain hevonjeerassa josta ei kimppakyytien vuoksi pääse pois on kyllä semi ahdistavia.

Vierailija kirjoitti:

Me virkistyspäivät on syvältä koska budjetti on tyyliin 2e per hlö. Siinä sitten kehittää jotain tekemistä niin ne on sitten tasoa polttopallo ja pussijuoksu.

Kunnon firmoissa virkistyspäivä voi olla pari päivää kylpylässä tai viikon reissu aurinkorannalle.

Mene kylpylääsi omalla ajallasi. Töissä tehdään töitä.

Esimiesnainen oli ihastunut uintiin ja ehdotti, että nytpä koko firma opettelee kroolaamaan ja sekasauna päälle. Meitä oli vain 4 naista ja 40 tehtaan miestä. 

Olisipa ollut kiva kroolata siinä ukkolaumassa!

Sanoin suoraan, että mitään noin sekopäistä en ole ikinä kuullut ja yhtä virkistävää olisi ollut toinen ehdotus,

oopperailta tuolle känniääliöporukalle. 

Viihdyke vaihtui patikoinniksi metsässä, jotain lankkuhyppelyä yms. ja villisian paistoa, saunominen miehille ja paljuleikkiä. Kiva, kiva, aikuiset miehet polskii paljussa kuin pikkukakarat.

Melkein kaikki olivat niin perseet olalla, että oksentelivat bussissa.

Kuvista piti sensuroida suurin osa :D

Parhaita tykyjä ovat olleet jousiammuntakisat ja kalastuspäivät.

Mua virkistäisi kaikkein parhaiten ylimääräinen vapaapäivä. Hassu juttu vaan, ettei sellaista missään tarjota vaan virkistys on aina jotakin vitunaikaista leikkimistä.

Meillä sairaalassa ei ole ikinä mitään tykyä, ei työ- eikä vapaa-ajalla. Tämän ketjun myötä asia harmittaa minua nyt paljon vähemmän.

Meillä ex-työpaikassa yks tekoreipas mature-Maija oli aina keksimässä milloin kirkkovenesoutua, milloin kalliokiipeilyä. Yhteenkään hömppään en lähtenyt.

Työpaikka on työntekoa varten. Kaikki muu on turhaa

Nykyään ei ole enää aikuisia ihmisiä.

Mun edellisen työpaikan ryhmä koostui noin 20 naisesta. 

Joten ihan selvä, että virkistyspäivät olivat myös melko laimeita, varsinkin kun oli ennen ollut "sekaporukassa". 

Näihin virkistyksiin oli aina ympätty myös jotain työhön liittyvää. Esim. kun olimme kylpylässä, kuului siihen johtajattaren lähes tunnin monologi yrityksensä ainutlaatuisuudesta ja kuinka meidän pitäisi markkinoida sitä asiakkaillemme. Toki pääsimme nauttimaan myös kylpyläpuolesta sekä jokainen pääsi johonkin "minihoitoon", itse kävin muistaakseni ripsien ja kulmien värjäyksessä. 

Toisen kerran olimme piknik-risteilyllä ja jälleen työhön liittyen kiersimme ensin koko laivan ympäriinsä risteilyisännän väsyneessä esittelyssä. Hänellä oli 10 päivän työputken viimeinen päivä päällä ja sen kyllä näki. Jonkin verran innotonta oli esittely ja kysymyksiin vastailu. 

Yhden kerran oli pelkkä "yhteisöllisyyden rakentaminen", jolloin kirjoitettiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista asiaa toisistamme, ryhmästämme ja töistämme. Sen jälkeen menimme kylmään joogasaliin, jossa varttuneempi miesjoogi piti meille "rentouttavan" oppitunnin. Joo, jakoi aika hyvin porukan mielipiteet, varsinkin ne arvosti kovasti (not!!) jotka olivat laittaneet hameen/mekon päällensä. Tästä siis ei tietystikään kerrottu etukäteen.