Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Meillä oli tyky-päivät laivalla, ruotsin risteilyllä.

Siellä syötiin, juotiin ja naija napsulteltiin.

Muutamissa virkistyspäivissä on käynyt selväksi, että pippalot pyörivät täysin ryyppäämisen ympärillä. Ollaan ehkä tunti tekemässä jotain aktiviteettia, sen jälkeen 3-4 tuntia baarissa. Ruokailukin venyy aina sinne puolenyön tietämiin, joten ne ketkä eivät käytä alkoholia, ovat paikalla tunnin tai kaksi ja lähtevät pois. Minä mukaan lukien. Lopetin alkon käytön vuosia sitten eikä nykyään innosta viettää tunteja aikaa kännisten ihmisten seurassa.

Kivoimpana tykypäivänä voisin mainita kasinoilla. Jokainen sai kuvitteellisen summan, jolla pelasi niitä pelejä, joita halusi tai oli pelaamatta. Samalla oli ruokaa ja juomaa.

Nykyisessä paikassa tykypäivät suunnittelevat firman pirtsakat markkinoinnin tytöt. Pahin oli se, missä jouduttiin arvotuissa pienryhmissä tekemään rap ja esittämään se lavalla muille noin 100 ihmiselle. Lisäksi on ollut aktiviteetteja saaressa, johon on menty niin täyteen survotulla veneellä, että pelotti uppoaako se, luvattu aamiainen oli jelmuun pakattu sämpylä. Perillä yksi vessa per sukupuoli ja porukkaa sen 150. Valitettaessa käskettiin mennä puskapissalle heinikkoon, jossa tiedettiin kuhisevan punkkeja. Iso pomo oli vielä valittanut myöhemmin, kun epäkohteliasta ihmiset viettivät aikansa vessajonoissa.

Joka vuosi mietitään, että ei tämä voi enää pahemmaksi mennä ja jotenkin se vielä aina vaan voi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On pakko osallistua ja ovat työaikaa. :x

Höpsis.

Työsopimuksessa yleensä sanotaan, mitä työtehtäviä työntekijä sitoutuu tekemään ja missä toimipisteessä. Myöskään yleinen lauseke "ja muut työnantajan osoittamat tehtävät" ei voi sisältää normaalista työnkuvasta täysin poikkeavia ja siihen liittymättömiä tehtäviä, kuten pussijuoksua tai karaokea.

Jos tuollaisista kieltäytymisestä seuraa irtisanominen tai edes mitään vittuilua, niin välittömästi vaan yhteys liittoon tai juristiin. Tulee työnantajalle kalliiksi.

Miten kieltäydyt, kun koulutuspäivä on työaikaa ja siinä käydään virallisia asioita läpi ja tämä päivä järjestetään 200 km päässä työpaikalta ja virallisen osuuden jälkeen työpaikan harrastusporukka lähtee harrastamaan omaa lajiaan? Mukava jäädä väkisin paikalle raahattuna majoituspaikkaan kököttämään kun kotiinkaan ei ole kyytiä. Voidaanko tälläinen pakollinen koulutus tosiaan järjestää 200 km päässä työpaikalta? Meillä tätä ei edes kysytty vaan se sovittiin harrastuspiirin kesken ja kaikkien oli pakko osallistua. No ehkä ensi kerralla joku muu raahauttaa koko työporukan jonnekin yöksi kuulemaan runonlausuntaa. Miten helvetissä tällaista voi olla 50-60v ihmisten työpaikassa?.

Tuollaisesta reissusta pitää maksaa päivärahaa, kun se on niin kaukana työpaikasta.

Kaikki tällaiset ryhmäytymiset ja pienryhmissä puuhailut voisi mun mielestä tunkea johonkin.. En tiedä ketään, joka niistä tilanteista nauttisi. En toisaalta tiedä ketään, joka nauttisi muutenkaan vapaa-ajan viettämsiestä työkavereiden tai työasioiden parissa. Nuorena oli eri asia, kun kaikki ryyppäsi ja oli oikeasti rentoa ja hauskaa, mutta nykyään, kun kaikilla on elämässä paljon muutakin niin ei huvittaisi yhtään käyttää aikaa mihinkään p*skaan. Jokainen aikuinen osannee hakeutua itse harrastusten ja mieleistensä ihmisten pariin.

Kieltäydyn aina kaikista näistä. Mieluummin kalsarikännit ja Netflix. Säästyy myötähäpeältä. Tunne mihin ei ole siedätyshoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita kyllä ole. Olen timmissä kunnossa oleva nuorehko mies, joten fyysiset hommat eivät ole mikään este. Päinvastoin, on kiva vaihtaa kauluspaita kireään t-paitaan ja vähän esitellä työpaikan naisille hauista ;)

Ja pientä kikkeliä!

N45

Hohtokeilaus, minigolf, niin helvetin tylsää että skippaan .

Virkistyspäivien järjestäminen on erittäin vaikea taiteenlaji. Pienessä ja hyvin toisensa tuntevassa porukassa saattaa onnistua. Etenkin jos kukaan ei ole millään tavoin vammainen tai fyysisesti rajoittunut. Kiva tekeminen kääntyy äkkiä joillekin nöyryyttäväksi, jos ei pystykään tekemään haastetta, tai tulee esim painoraja vastaan.

Eksällä oli pari varvasta amputoitu, eikä halunnut tuoda asiaa esiin ja joutua tuijotettavaksi. Hän aina hämmästeli miten usein heillä oli esim virkistyspäivissä juttuja joissa olisi pitänyt olla paljain jaloin tai sukkasillaan. Kerran oli joku puuhahenkilö halunnut ottaa firman someen hauskan kuvan, jossa ihmiset seisoo paljain jaloin ympyrässä ja otetaan ylhäällä kuva kaikkien varpaista. Eksä oli kieltäytynyt ja sitä oli sitten kiukuspäissään kaikkien kuullen tivattu, että miksi et suostu ja syytelty ankeuttajaksi. Piti valita oletko ankeuttaja vai kerrotko kaikille vammastasi, ja tällaista tilannetta ei pitäisi ikinä tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On pakko osallistua ja ovat työaikaa. :x

Höpsis.

Työsopimuksessa yleensä sanotaan, mitä työtehtäviä työntekijä sitoutuu tekemään ja missä toimipisteessä. Myöskään yleinen lauseke "ja muut työnantajan osoittamat tehtävät" ei voi sisältää normaalista työnkuvasta täysin poikkeavia ja siihen liittymättömiä tehtäviä, kuten pussijuoksua tai karaokea.

Jos tuollaisista kieltäytymisestä seuraa irtisanominen tai edes mitään vittuilua, niin välittömästi vaan yhteys liittoon tai juristiin. Tulee työnantajalle kalliiksi.

Miten kieltäydyt, kun koulutuspäivä on työaikaa ja siinä käydään virallisia asioita läpi ja tämä päivä järjestetään 200 km päässä työpaikalta ja virallisen osuuden jälkeen työpaikan harrastusporukka lähtee harrastamaan omaa lajiaan? Mukava jäädä väkisin paikalle raahattuna majoituspaikkaan kököttämään kun kotiinkaan ei ole kyytiä. Voidaanko tälläinen pakollinen koulutus tosiaan järjestää 200 km päässä työpaikalta? Meillä tätä ei edes kysytty vaan se sovittiin harrastuspiirin kesken ja kaikkien oli pakko osallistua. No ehkä ensi kerralla joku muu raahauttaa koko työporukan jonnekin yöksi kuulemaan runonlausuntaa. Miten helvetissä tällaista voi olla 50-60v ihmisten työpaikassa?.

Miten kieltäydyt? No jos sinulla on suu, niin sano että et mene. Jos se ei onnistu, niin kirjoita vaikka sähköposti.

Mutta kun se työajaksi luettava koulutuspäivä on pakollinen ja järjestetään 200 km päässä työpaikasta. Ei voi kieltäytyä kun se on työaikaa ja ensin käydään 8 tuntia työasioita läpi. Sitten alkaa leikki ja ei sieltä poiskaan pääse.

Miksei sieltä pääse pois? Kytketäänkö jengi kahleilla kiinni puuhun? Tottakai sieltä voi lähteä pois virallisen osuuden päätyttyä ja työnantajan kustannuksella. Tai sitten vaihtoehtoisesti tuon loppuajan pitää olla maksettua ylityötä.

Itse olen kyllä kokenut virkistysillat mukaviksi ja osallistunut niihin mielelläni ihan vapaa-aikana. Mutta pois voi toki jättäytyä niin halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Tosikoille kaikki on nöyryytystä.

Niin, onnellisia olette te, jotka olette lapsenmielisiä.

Ei ole ollut mitään nöyryyttävää onneksi. Ja tosiaan ei velvollisuutta osallistua, työaikanakaan. Meillä onneksi nuo toteutetaan työajalla tai osittain ainakin.

Parasta on olleet mm. minigolf, lähiristeily, metsäkävely, museokierros, erilaiset näytökset, leffa, peli-ilta ja jousiammunta jonka jälkeen on menty syömään. Joskus olisi kiva saada varata oma hieronta-aika työnantajan piikkiin ja sitten kävisi vain yhteisellä lounaalla. Naamiaisetkin voisi olla hauskaa vaihtelua, heittäytymistä mutta jokainen tyylillään.

Ikävimmät kokemukset on niitä, kun on joutunut kiusatuksi. Mulle on kaksi kertaa käynyt niin, etten ole saanut tietoa virkistyspäivästä ollenkaan. Ekalla kerralla näin työkavereiden somesta, että ne oli katsomassa jalkapallopeliä aitiosta ja seuraavana päivänä kuulin, että se oli virkistyspäivä. Toisella kerralla kaikki muut oli kutsuttu perjantaipitsalle. Sillä kertaa asia selvisi pari tuntia ennen, sekä mulle että lähimmille työkavereille, ja hekin jätti menemättä. Sanomattakin selvää, että olen ikuisesti kiitollinen heille solidaarisuudesta.

Yhdessä työpaikassa kävi myös niin, että oltiin menossa kahden tiimin voimin syömään, noin 10 henkeä/ryhmä. Menin sopivasti etuajassa ravintolaan ja siellä oli vain toisen tiimin väkeä. He olivat ihmeissään, kun tulin yksin, koska meidän tiimillä oli etkot toisaalla. Kaikki muut tiesi asiasta paitsi minä. Oma tiimini tuli liki puoli tuntia myöhässä ja esimies + pari muuta katsoi mua kuin halpaa makkaraa. Ilmeisesti pilasin illan tulemalla paikalle.

Olen koittanut keittiöpsykologialla päätellä miksi mulle on käynyt näin useammin kuin kerran. Olen ihan kohtelias ihminen, en mikään sosiaalinen perhonen, mutta tykkään ihmisistä ja olen hyvä keskustelija & kuuntelija. Onko mussa joku näkymätön leima otsassa, joka aiheuttaa sen että tietynlaiset ihmiset haluaa kävellä yli. En tiedä.

Monesti ihan mukavissakin tyky-päivissä on unohdettu logistiikka täysin. Päivä on jossakin jumalan selän takana, eikä kuljetuksia järjestetä millään tavalla työnantajan puolelta. Siinä sitten autottomat ja ajokortittomat saavat anella työkavereilta kyytiä tai pahimmillaan tulla paikan päälle taksilla omaan piikkiin tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hohtokeilaus, minigolf, niin helvetin tylsää että skippaan .

Oliskin edes noita niin voisin osallistua, mutta on aina jotain mentaaliharjoituksia, keskusteluja ilmapiirin kohottamisesta, viiininmaistelua ja jotain esitelmää mielen terveydesta tai muusta...

Vierailija kirjoitti:

Virkistyspäivien järjestäminen on erittäin vaikea taiteenlaji. Pienessä ja hyvin toisensa tuntevassa porukassa saattaa onnistua. Etenkin jos kukaan ei ole millään tavoin vammainen tai fyysisesti rajoittunut. Kiva tekeminen kääntyy äkkiä joillekin nöyryyttäväksi, jos ei pystykään tekemään haastetta, tai tulee esim painoraja vastaan.

Eksällä oli pari varvasta amputoitu, eikä halunnut tuoda asiaa esiin ja joutua tuijotettavaksi. Hän aina hämmästeli miten usein heillä oli esim virkistyspäivissä juttuja joissa olisi pitänyt olla paljain jaloin tai sukkasillaan. Kerran oli joku puuhahenkilö halunnut ottaa firman someen hauskan kuvan, jossa ihmiset seisoo paljain jaloin ympyrässä ja otetaan ylhäällä kuva kaikkien varpaista. Eksä oli kieltäytynyt ja sitä oli sitten kiukuspäissään kaikkien kuullen tivattu, että miksi et suostu ja syytelty ankeuttajaksi. Piti valita oletko ankeuttaja vai kerrotko kaikille vammastasi, ja tällaista tilannetta ei pitäisi ikinä tulla.

Voi luoja. Ilman mitään vammaakaan tämä olisi ihan perseestä - kuka haluaa varpaistaan kuvan työpaikan someen? Voi vain kuvitella miltä eksästäsi tuntui. :(

Vierailija kirjoitti:

Virkistyspäivien järjestäminen on erittäin vaikea taiteenlaji. Pienessä ja hyvin toisensa tuntevassa porukassa saattaa onnistua. Etenkin jos kukaan ei ole millään tavoin vammainen tai fyysisesti rajoittunut. Kiva tekeminen kääntyy äkkiä joillekin nöyryyttäväksi, jos ei pystykään tekemään haastetta, tai tulee esim painoraja vastaan.

Eksällä oli pari varvasta amputoitu, eikä halunnut tuoda asiaa esiin ja joutua tuijotettavaksi. Hän aina hämmästeli miten usein heillä oli esim virkistyspäivissä juttuja joissa olisi pitänyt olla paljain jaloin tai sukkasillaan. Kerran oli joku puuhahenkilö halunnut ottaa firman someen hauskan kuvan, jossa ihmiset seisoo paljain jaloin ympyrässä ja otetaan ylhäällä kuva kaikkien varpaista. Eksä oli kieltäytynyt ja sitä oli sitten kiukuspäissään kaikkien kuullen tivattu, että miksi et suostu ja syytelty ankeuttajaksi. Piti valita oletko ankeuttaja vai kerrotko kaikille vammastasi, ja tällaista tilannetta ei pitäisi ikinä tulla.

Tuli tästä varvaskeissistä mieleen miksi niin monessa tyky-päivässä on osana ohjelmaa saunominen? En halua nakuilla työkavereiden kanssa, ja näin naisena on ärsyttävää joko a) raahata kaikki kosmetiikka mukaan ja laittautua saunomisen jälkeen tai b) viettää aikaa työkavereiden kanssa meikittä naama punaisena ja tukka puolimärkänä.

On täällä aikamoinen valitusmentaliteetti monilla. Jos ei noita tyhyjä järjestetä työaikana eli jos ei ole palkallista, ei ole pakko osallistua. Ymmärrän jotkut esimerkit täällä että ne on epäonnistuneita, mutta jotkut valittaa miten mikään ei kelpaa ja kaikki on tylsää. Ja silti osallistuu (miksi?), mutta ei kyllä ehdota itse ikinä mitään tai osallistu järjestelyihin. Kyllä minä ainakin mieluummin menen työaikana vaikka keilaamaan kuin teen töitä.

Meillä ei järjestetty mitään tyhy juttuja. Pari kertaa vuodessa sai kävellä tunnin työajalla. Siitäkin olisi pitänyt laittaa kuvia someen todistusaineistoksi.

Me virkistyspäivät on syvältä koska budjetti on tyyliin 2e per hlö. Siinä sitten kehittää jotain tekemistä niin ne on sitten tasoa polttopallo ja pussijuoksu.

Kunnon firmoissa virkistyspäivä voi olla pari päivää kylpylässä tai viikon reissu aurinkorannalle.