Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Vierailija kirjoitti:

  Millainen ihminen ei pääse maahan istumaan ja siitä ylös? Pitäisikö sitä painoa vähän pudottaa ennen kuin tilanne pääsee noin pahaksi? Ja näille tankkereille pitäisi sitten erikseen ostaa v*ttu tuoleja kun ei onnistu liike joka on ollut osa ihmisen arkielämää satoja tuhansia vuosia?

Olet aika rajoittunut, jos et keksi muuta syytä maan tasolta nnousuvaikeuksiin kuin ylipainon. Jäin tässä miettimään onko rajoittuneisuutesi syy älykkyydessä, narsismissa vai jossain muualla, olisi mukava sivistää itseäni tältä osin, siis tietenkin, jos tahdot rajoittuneisuutesi syyt meille paljastaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Millainen ihminen ei pääse maahan istumaan ja siitä ylös? Pitäisikö sitä painoa vähän pudottaa ennen kuin tilanne pääsee noin pahaksi? Ja näille tankkereille pitäisi sitten erikseen ostaa v*ttu tuoleja kun ei onnistu liike joka on ollut osa ihmisen arkielämää satoja tuhansia vuosia?

Olet aika rajoittunut, jos et keksi muuta syytä maan tasolta nnousuvaikeuksiin kuin ylipainon. Jäin tässä miettimään onko rajoittuneisuutesi syy älykkyydessä, narsismissa vai jossain muualla, olisi mukava sivistää itseäni tältä osin, siis tietenkin, jos tahdot rajoittuneisuutesi syyt meille paljastaa :)

Ilmeisesti hän on nuori, itsekeskeinen ja kaikkitietävä. Se on kohtalokas yhdistelmä, jos haluaa antaa itsestään älykkään kuvan ulkomaailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Tosikoille kaikki on nöyryytystä.

Et siis edes ymmärrä mitä "tosikko" tarkoittaa, hohhoijakkaa.

Minä olen huumorintajuinen, toisin kuin sinä, mutta mihinkään nöyryyttävään en ala. Esimerkiksi tuollainen aloittajan mainitsema naurujooga on suurimman osan mielestä nöyryyttävää. Mikäs siinä, jos vapaaehtoisesti haluaa sellaista harrastaa, sehän on silloin täysin ok, mutta ketään siihen ei voi pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kerran viikossa sellainen puolen tunnin palaveri.

Suurin osa työntekijöistä oli suomenruotsalaisia ja puhuivat keskenään aina ruotsia. Minä ja eräs toinen ei ymmärretty sanaakaan ruotsia.

See. Taas olis ollut hyötyä jos olisit ruotsintunnilla kuunnellut.

Ei asioiden opiskelusta ole mitään hyötyä jos niitä taitoja tarvitsee seuraavan kerran vasta tyyliin 10 vuoden kuluttua (jos silloinkaan) jolloin asiat ovat jo lähes täysin unohtuneet.

Omalla kohdallani hyvä esimerkki on tuo ruotsi. Vielä lukioaikoina olin sellainen kasin oppilas ruotsissa, eli osasin sentään jotain. Nyt tuosta ajasta on jo 15 vuotta ja kertaakaan en tuona aikana ole tarvinnut ruotsia yhtään missään.  Voin kertoa, että ruotsin taitoni on tässä välissä ruostunut ja pahasti. Jotain yksinkertaisia perusasioita osaan ehkä edelleen mutta muuten koko kieli on jo täyttä hepreaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kerran viikossa sellainen puolen tunnin palaveri.

Suurin osa työntekijöistä oli suomenruotsalaisia ja puhuivat keskenään aina ruotsia. Minä ja eräs toinen ei ymmärretty sanaakaan ruotsia.

See. Taas olis ollut hyötyä jos olisit ruotsintunnilla kuunnellut.

Ei asioiden opiskelusta ole mitään hyötyä jos niitä taitoja tarvitsee seuraavan kerran vasta tyyliin 10 vuoden kuluttua (jos silloinkaan) jolloin asiat ovat jo lähes täysin unohtuneet.

Omalla kohdallani hyvä esimerkki on tuo ruotsi. Vielä lukioaikoina olin sellainen kasin oppilas ruotsissa, eli osasin sentään jotain. Nyt tuosta ajasta on jo 15 vuotta ja kertaakaan en tuona aikana ole tarvinnut ruotsia yhtään missään.  Voin kertoa, että ruotsin taitoni on tässä välissä ruostunut ja pahasti. Jotain yksinkertaisia perusasioita osaan ehkä edelleen mutta muuten koko kieli on jo täyttä hepreaa.

Ruotsissa syntyneenä ja siellä asuneena voin sanoa, että Ruotsissa pärjää kyllä loistavasti englannin kielellä. 

Vierailija kirjoitti:

Pohdintaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D

Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.

Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?

No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.

"Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa."

Noin minäkin aliarvioin itseäni fyysisesti heikompikuntoisia ihmisiä aiemmin. Oli helppoa puistella heille salaa päätään silmiä pyöritellen ja naureskellen, kun itse oli elämänsä kunnossa.

Sitten minuun iskikin muutama kunnon kremppa ja yhtäkkiä olin itse fyysisesti huonokuntoinen, aivan kuten he.

Ulkoilmassa oleilu hyvässä säässä on varmasti sinällään erittäin tervetullutta vaihtelua toimistossa työskenteleville, mutta eikö toimistolle voisi hankkia kokoontaitettavia retkituoleja tuollaisia tilaisuuksia varten? Ne voisi kuljettaa vetokärry(i)ssä edestakaisin.

Tottakai viltiltä, maan tasalta, nouseminen on paljon haasteellisempaa ja jopa kivuliaampaa krempoista kärsiville kuin ns. kivuttomille. Eikä ne krempat aliarvioimisella mihinkään häviä.

Voisiko esimieheltänne kysyä mahdollisuutta hankkia niitä retkituoleja ja vetokärry(j)ä, vai onko se jo ajatuksena täysin naurettava ja mahdoton? Jos tarkoitus on, että kaikki toimistonne työntekijät nauttisivat aidosti tilaisuudesta päästä ulkoilmaan, niin kai se koskee myös toimistonne hiljaa kärsiviäkin?

Siis onko tää ihan tosissaan kirjoitettu? Millainen ihminen ei pääse maahan istumaan ja siitä ylös? Pitäisikö sitä painoa vähän pudottaa ennen kuin tilanne pääsee noin pahaksi? Ja näille tankkereille pitäisi sitten erikseen ostaa v*ttu tuoleja kun ei onnistu liike joka on ollut osa ihmisen arkielämää satoja tuhansia vuosia?

Laitathan tämän kirjoituksesi muistiin ja lue se uudelleen kun olet 59 vuotias ja mietit, että miten helvetissä jaksat vielä kuusi vuotta samaa parikymppisten koohotusta ennen kuin eläkkeelle pääset. Kokeile sitten muuten sitä nurmikolle viltille istahtamista.

Vierailija kirjoitti:

Pohdintaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D

Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.

Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?

No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.

"Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa."

Noin minäkin aliarvioin itseäni fyysisesti heikompikuntoisia ihmisiä aiemmin. Oli helppoa puistella heille salaa päätään silmiä pyöritellen ja naureskellen, kun itse oli elämänsä kunnossa.

Sitten minuun iskikin muutama kunnon kremppa ja yhtäkkiä olin itse fyysisesti huonokuntoinen, aivan kuten he.

Ulkoilmassa oleilu hyvässä säässä on varmasti sinällään erittäin tervetullutta vaihtelua toimistossa työskenteleville, mutta eikö toimistolle voisi hankkia kokoontaitettavia retkituoleja tuollaisia tilaisuuksia varten? Ne voisi kuljettaa vetokärry(i)ssä edestakaisin.

Tottakai viltiltä, maan tasalta, nouseminen on paljon haasteellisempaa ja jopa kivuliaampaa krempoista kärsiville kuin ns. kivuttomille. Eikä ne krempat aliarvioimisella mihinkään häviä.

Voisiko esimieheltänne kysyä mahdollisuutta hankkia niitä retkituoleja ja vetokärry(j)ä, vai onko se jo ajatuksena täysin naurettava ja mahdoton? Jos tarkoitus on, että kaikki toimistonne työntekijät nauttisivat aidosti tilaisuudesta päästä ulkoilmaan, niin kai se koskee myös toimistonne hiljaa kärsiviäkin?

Siis onko tää ihan tosissaan kirjoitettu? Millainen ihminen ei pääse maahan istumaan ja siitä ylös? Pitäisikö sitä painoa vähän pudottaa ennen kuin tilanne pääsee noin pahaksi? Ja näille tankkereille pitäisi sitten erikseen ostaa v*ttu tuoleja kun ei onnistu liike joka on ollut osa ihmisen arkielämää satoja tuhansia vuosia?

Kyllä, se on ihan tosissaan kirjoitettu. Kiitos kysymästä.

En tiedä tuleeko tällainen fakta sinulle miten suurena yllätyksenä, mutta se, että sinä voit tehdä jotain, ei suinkaan automaattisesti tarkoita että kaikki muutkin voivat.

Nuorella, fyysisesti terveellä ja elämää kovin kokemattomalla ihmisellä on usein radikaalit ja mustavalkoiset mielipiteet aivan kaikkiin asioihin, kuten sinullakin kirjoituksesi perusteella aivan selkeästi on. Nuorelta ihmiseltä löytyy myös useimmiten vastaus aivan kaikkeen maan ja taivaan väliltä, eikä kompromisseja joko osata tai haluta osata tehdä. Oma napa vie aina voiton.

Mutta ei siinä mitään, sillä se vaihe on käytännössä kaikilla teineillä ja nuorilla aikuisilla. Omista mokistaan oppii, ainakin toivon mukaan!

Kyllä sinäkin vielä saat oppia omat läksysi elämässä ennemmin tai myöhemmin, usko pois.

Nauti nyt vain siitä, että pystyt tällä hetkellä käytännössä aivan kaikkeen, mihin ikinä ryhdytkin. Elämä hioo kyllä sinustakin nuo terävimmät särmät ajan mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Pohdintaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D

Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.

Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?

No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.

"Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa."

Noin minäkin aliarvioin itseäni fyysisesti heikompikuntoisia ihmisiä aiemmin. Oli helppoa puistella heille salaa päätään silmiä pyöritellen ja naureskellen, kun itse oli elämänsä kunnossa.

Sitten minuun iskikin muutama kunnon kremppa ja yhtäkkiä olin itse fyysisesti huonokuntoinen, aivan kuten he.

Ulkoilmassa oleilu hyvässä säässä on varmasti sinällään erittäin tervetullutta vaihtelua toimistossa työskenteleville, mutta eikö toimistolle voisi hankkia kokoontaitettavia retkituoleja tuollaisia tilaisuuksia varten? Ne voisi kuljettaa vetokärry(i)ssä edestakaisin.

Tottakai viltiltä, maan tasalta, nouseminen on paljon haasteellisempaa ja jopa kivuliaampaa krempoista kärsiville kuin ns. kivuttomille. Eikä ne krempat aliarvioimisella mihinkään häviä.

Voisiko esimieheltänne kysyä mahdollisuutta hankkia niitä retkituoleja ja vetokärry(j)ä, vai onko se jo ajatuksena täysin naurettava ja mahdoton? Jos tarkoitus on, että kaikki toimistonne työntekijät nauttisivat aidosti tilaisuudesta päästä ulkoilmaan, niin kai se koskee myös toimistonne hiljaa kärsiviäkin?

Siis onko tää ihan tosissaan kirjoitettu? Millainen ihminen ei pääse maahan istumaan ja siitä ylös? Pitäisikö sitä painoa vähän pudottaa ennen kuin tilanne pääsee noin pahaksi? Ja näille tankkereille pitäisi sitten erikseen ostaa v*ttu tuoleja kun ei onnistu liike joka on ollut osa ihmisen arkielämää satoja tuhansia vuosia?

Kyllä taas trollit uppoaa täällä

Eräs työkaveri oli vastikään löytänyt lauluharrastuksen ja hurahtanut siihen täysillä. Hän oli tykypäivää järjestävässä työryhmässä ja ohjelma oli sen mukainen. Yksi päivän ohjelmista oli sellainen, jossa koko porukka jaettiin pieniin ryhmiin ja meille jaettiin eri musiikkigenreistä laulut, jotka jokaisen ryhmän tuli esittää. Meitä säesti ja "opetti" eräs kansanmusiikkipiireistä tuttu nainen, jonka pedagogiset taidot vaikuttivat kyseenalaisilta. Ei kuulosta virkistyspäivään sopivalta, että opettaja huutelee ryhmille kommentteja tyyliin "te laulatte väärin!" Lienee selvää, että ainoa kenellä oli hauskaa, oli tämä idean alullepanija...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdintaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D

Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.

Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?

No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.

"Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa."

Noin minäkin aliarvioin itseäni fyysisesti heikompikuntoisia ihmisiä aiemmin. Oli helppoa puistella heille salaa päätään silmiä pyöritellen ja naureskellen, kun itse oli elämänsä kunnossa.

Sitten minuun iskikin muutama kunnon kremppa ja yhtäkkiä olin itse fyysisesti huonokuntoinen, aivan kuten he.

Ulkoilmassa oleilu hyvässä säässä on varmasti sinällään erittäin tervetullutta vaihtelua toimistossa työskenteleville, mutta eikö toimistolle voisi hankkia kokoontaitettavia retkituoleja tuollaisia tilaisuuksia varten? Ne voisi kuljettaa vetokärry(i)ssä edestakaisin.

Tottakai viltiltä, maan tasalta, nouseminen on paljon haasteellisempaa ja jopa kivuliaampaa krempoista kärsiville kuin ns. kivuttomille. Eikä ne krempat aliarvioimisella mihinkään häviä.

Voisiko esimieheltänne kysyä mahdollisuutta hankkia niitä retkituoleja ja vetokärry(j)ä, vai onko se jo ajatuksena täysin naurettava ja mahdoton? Jos tarkoitus on, että kaikki toimistonne työntekijät nauttisivat aidosti tilaisuudesta päästä ulkoilmaan, niin kai se koskee myös toimistonne hiljaa kärsiviäkin?

Siis onko tää ihan tosissaan kirjoitettu? Millainen ihminen ei pääse maahan istumaan ja siitä ylös? Pitäisikö sitä painoa vähän pudottaa ennen kuin tilanne pääsee noin pahaksi? Ja näille tankkereille pitäisi sitten erikseen ostaa v*ttu tuoleja kun ei onnistu liike joka on ollut osa ihmisen arkielämää satoja tuhansia vuosia?

Tässä huomaa nuoren, vähän yksinkertaisen ihmisen ajatusmaailman. Ihan kaikki eivät sentään nuorenakaan ole noin kapeakatseisia. Nivelrikko, reuma, muut sairaudet voivat aiheuttaa lihaskunnon alenemista ja tietty ikäkin. Ei tarvitse olla ylipainoinen. Ylipainoakin voi kertyä vaikka kortisonilääkityksestä, insuliinista jne. Työpaikan virkistyspäivät eivät saisi olla kenenkään fanaatikkojen suunnittelemia.

Minulla kyllä lihaskuntoa on ja en ole ylipainoinen, mutta kummassakin lonkassa on kulumaa. En ole varma, pääsisinkö ylös jostain viltiltä maasta. Leikkaukseen en vielä pääse, koska kuulemma ei ole vielä kulumaa tarpeeksi, koska pystyn vielä kävelemään ja pärjään säännöllisellä särkylääkityksellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kerran viikossa sellainen puolen tunnin palaveri.

Suurin osa työntekijöistä oli suomenruotsalaisia ja puhuivat keskenään aina ruotsia. Minä ja eräs toinen ei ymmärretty sanaakaan ruotsia.

See. Taas olis ollut hyötyä jos olisit ruotsintunnilla kuunnellut.

Ei asioiden opiskelusta ole mitään hyötyä jos niitä taitoja tarvitsee seuraavan kerran vasta tyyliin 10 vuoden kuluttua (jos silloinkaan) jolloin asiat ovat jo lähes täysin unohtuneet.

Omalla kohdallani hyvä esimerkki on tuo ruotsi. Vielä lukioaikoina olin sellainen kasin oppilas ruotsissa, eli osasin sentään jotain. Nyt tuosta ajasta on jo 15 vuotta ja kertaakaan en tuona aikana ole tarvinnut ruotsia yhtään missään.  Voin kertoa, että ruotsin taitoni on tässä välissä ruostunut ja pahasti. Jotain yksinkertaisia perusasioita osaan ehkä edelleen mutta muuten koko kieli on jo täyttä hepreaa.

Eihän sitä täysin tiedä, mitä tarvitsee ja mitä ei.

Kielitaitoa olisi hyvä pitää yllä vaikka varmuuden vuoksi ja muiden kielien ylläpitoon/opiskeluun. Juurikin ruotsin, jota voi tarvita yhtäkkiä ja yllättämättä. Minäkin olen. -Ohis

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vain hyviä, tiimihenkeä rakentavia, virkistyspäiviä. 

Tosin niistäkin luovuttiin kustannussyistä jo yli kymmenen vuotta sitten. Kiva kuulla että vielä on työpaikkoja joissa virkistyspäiviä pidetään.

Varmaan jossain sisäsiittoisessa toimistoväen keskuudessa nuo ovatkin "tiimihenkeä rakentavia".

Kerran oli mahtava virkistyspäivä - olin vaihtamassa työpaikkaa vastoin tahtoani ja pääsin paintballissa räiskimään vanhoja työkavereita oikein olan takaa!

Yhtiömme täyttää tänä vuonna täysiä vuosikymmeniä.

Juhlan kunniaksi käydään ihan ulkomailla, tosin lähinaapurissa. Asia sinällään ok.

Mutta sitten.  Jotkut kellokkaat keksivät välittömästi, että nyt

on perustettava "juhlabändi". Käytännössä se olis kuulemma sekakuoro-mölinää

ja muutama kazoo-pilli.  Ohjelmistokin näytti olevan jo valkattu.

Antti Tuiskun ja Neil Youngin biisejä uusilla, itse tehdyillä lystikkäillä sanoilla. (?)

Mahtava on joillakin tuo juhlien vesittämisen taito

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaveri oli vastikään löytänyt lauluharrastuksen ja hurahtanut siihen täysillä. Hän oli tykypäivää järjestävässä työryhmässä ja ohjelma oli sen mukainen. Yksi päivän ohjelmista oli sellainen, jossa koko porukka jaettiin pieniin ryhmiin ja meille jaettiin eri musiikkigenreistä laulut, jotka jokaisen ryhmän tuli esittää. Meitä säesti ja "opetti" eräs kansanmusiikkipiireistä tuttu nainen, jonka pedagogiset taidot vaikuttivat kyseenalaisilta. Ei kuulosta virkistyspäivään sopivalta, että opettaja huutelee ryhmille kommentteja tyyliin "te laulatte väärin!" Lienee selvää, että ainoa kenellä oli hauskaa, oli tämä idean alullepanija...

Kai te vastasitte hänelle, että "ihan samalla nuotilla me lauletaan kuin sinäkin!"

Vierailija kirjoitti:

Mieheni työkavereineen lennätettiin jonnekin Lappiin ihmeellisiin Asterix-henkisiin teemabileisiin vuonnA 1996 ihan ex tempore kesken työpäivän.

Kun oli tuohon ratkiriemukkaaseen tempaukseen rahaa, olisi varmaan ollut hammasharjoihinkin...

Ai se oli nyt nöyryyttävää kun olisi pitänyt ihan itse ostaa oma hammasharja?

On se varmaan tuntunut pahalta ja ihmisarvoa alentavalta kun vielä 24 vuotta myöhemmin muistat sen.

Yhyy yhyy yhyy!

Meillä oli joskus virkistyspäivä ampumaradalla. Sanoin pomolle, että en ole tulossa, koska voi napsahtaa päässä ja ammun koko tiimin. En tiedä, kuinka vitsinä sen otti, mutta osallistumispakko loppui siihen.

Oli pakko osallistua, mentiin tallinnaan viikonlopuksi, muuten oli mukavaa mutta ukkomiehet lähti strippibaariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin johonkin hemmetin esteradalle jossa piti juosta ja vuoroin kivetä jonkin esteen yli, vuoroin mennä ali ja yhdessä kohtaa oli mutaa jonka läpi täytyi kahlata. Minulla on ollut ongelmia polven kanssa ja eräs työtoverini painoi  arviolta 120 kg, jäätiin  tämän naisen kanssa jälkeen ja muut  sitten huutelivat että "Miia ja Sanna, hopi hopi!" Tämä työkaveri repesi lopulta itkuun kun ei päässyt yhden seinämän yli   ja minullakin oli vaikeaa  kun polvea särki joten ilmoitin että, "tämä loppui meiltä nyt tähän!" Jälkeenpäin kuultiin olevamme ilonpilaajia ja vailla ryhmähenkeä.

Olisitte jättäneet kokonaan väliin. Miia ja Sanna eivät olisi voineet pakottaa teitä osallistumaan. Aivottomien kotkotuksiin ei pidä alistua edes ryhmäpaineen alla.

Suulla meni vähän ohi tuo "Miia ja Sanna" kohta,lueppa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

Ostais työnantaja vaikka nipun uimahalliseteleitä,seinäkiipeilyseteleitä,huviveneajeluita ,leffalippuja,teatterilippuja ja sinne saisi mennä ihan itsekseen tai haluamiensa työkavereitten kanssa,ja jätettäs nää naurujoogat sun muut hömpötykset hieronnat kokonaan väliin. En ole koskaan antanut setämiesten hieroa,kiitos ei. Mulla on valta valita kuka mua koskee,se ei ole finninaamanen tsuppari,keski-ikäinen äijänplösö eikä toimiston komein rantaleijona. Ei kiitos,ei.