Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Pohdintaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdintaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D

Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.

Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?

No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.

"Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa."

Noin minäkin aliarvioin itseäni fyysisesti heikompikuntoisia ihmisiä aiemmin. Oli helppoa puistella heille salaa päätään silmiä pyöritellen ja naureskellen, kun itse oli elämänsä kunnossa.

Sitten minuun iskikin muutama kunnon kremppa ja yhtäkkiä olin itse fyysisesti huonokuntoinen, aivan kuten he.

Ulkoilmassa oleilu hyvässä säässä on varmasti sinällään erittäin tervetullutta vaihtelua toimistossa työskenteleville, mutta eikö toimistolle voisi hankkia kokoontaitettavia retkituoleja tuollaisia tilaisuuksia varten? Ne voisi kuljettaa vetokärry(i)ssä edestakaisin.

Tottakai viltiltä, maan tasalta, nouseminen on paljon haasteellisempaa ja jopa kivuliaampaa krempoista kärsiville kuin ns. kivuttomille. Eikä ne krempat aliarvioimisella mihinkään häviä.

Voisiko esimieheltänne kysyä mahdollisuutta hankkia niitä retkituoleja ja vetokärry(j)ä, vai onko se jo ajatuksena täysin naurettava ja mahdoton? Jos tarkoitus on, että kaikki toimistonne työntekijät nauttisivat aidosti tilaisuudesta päästä ulkoilmaan, niin kai se koskee myös toimistonne hiljaa kärsiviäkin?

Millä tavalla on aliarviointia todeta, että maahan istuminen ja sieltä nouseminen on joillekin hankalaa?

Millä tavalla se ei ole sitä?

Mielestäni on ihan neutraali tosiasia, että ihmisten fyysinen toimintakyky vaihtelee. En tiedä miksi sitä ei saisi sanoa ääneen.

Meillä oli parinkymmenen henkilön asiantuntijatiimi, joiden vetäminen ei ole maailman helpoimmasta päästä. Besservissereitä on yllin kyllin! Joskus heikon johtamisen ja palautteiden vuoksi yritettiin parantaa työilmapiiriä. Kutsuttiin joku konsultti (työpsykologi tms), joka ensin haastatteli kaikki erikseen ja yhdessä ja päivän lopuksi  mentiin piirileikkiä käsi kädessä neukkaripöytien ympärillä. Muistan monen ihmisen murhaavan ilmeen, joka kohdistui esimiehiin ja konsulttiin. Yhteenveto tuli joskus: siihen oli kopioitu meidän kirjoittamiamme ja lausumiamme asioita suoraan. Mitään fiksua yhteenvetoa, puhumattakaan toimenpide-ehdotuksista ei tullut. Konsulttipalkkio kirjattiin vuosikuluiksi ja asiasta vaiettiin. Pelkkänä vitsinä, huonona sellaisena, joskus muistetaan.

Kävin aikanaan kolme kertaa nykyisen työpaikkani virkistäytymispäivillä ja totesin, että ei ole mun juttu. Lähinnä älyvapaata touhua. On ollut juuri sitä naurujoogaa, "hauskoja" seuraleikkejä ja curlingia.  Ei ole kukaan perään huudellut, vaikka en 15 vuoteen ole mukaan mennyt. En pidä itseäni tosikkona ja voin kavereiden kanssa höhläillä monenlaista. Pitäkööt työkaverit niuhona, sillä osaan kyllä niuhottaakin. Niuhotan tasavarmasti, jos omat hommat eivät etene, kun joku on saamaton.

Mikä teitä tosikoita oikein vaivaa? Ei kai se maailmanloppu ole kerran pari vuodessa hieman hassutella ja rakentaa tiimihenkeä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittamisen vaikeus taas kirjoitti:

luetun ymmärtämninen taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin johonkin hemmetin esteradalle jossa piti juosta ja vuoroin kivetä jonkin esteen yli, vuoroin mennä ali ja yhdessä kohtaa oli mutaa jonka läpi täytyi kahlata. Minulla on ollut ongelmia polven kanssa ja eräs työtoverini painoi  arviolta 120 kg, jäätiin  tämän naisen kanssa jälkeen ja muut  sitten huutelivat että "Miia ja Sanna, hopi hopi!" Tämä työkaveri repesi lopulta itkuun kun ei päässyt yhden seinämän yli   ja minullakin oli vaikeaa  kun polvea särki joten ilmoitin että, "tämä loppui meiltä nyt tähän!" Jälkeenpäin kuultiin olevamme ilonpilaajia ja vailla ryhmähenkeä.

Olisitte jättäneet kokonaan väliin. Miia ja Sanna eivät olisi voineet pakottaa teitä osallistumaan. Aivottomien kotkotuksiin ei pidä alistua edes ryhmäpaineen alla.

Suulla meni vähän ohi tuo "Miia ja Sanna" kohta,lueppa uudelleen.

Niinpä menikin, kiitos huomautuksesta. Nyt on minun vuoroni neuvoa sinua vastaisuutta varten: ensinnäkin, se kirjoitetaan luepa. Toiseksi, välimerkin jälkeen tulee aina välilyönti, kolmanneksi, lause alkaa aina suurella kirjaimella (ks. nimimerkkisi) ja neljänneksi, oletan, että tarkoituksesi oli kirjoittaa sulle eikä suulle ihan alussa.

T. Sama

Ei lausetta aloiteta isolla, vaan virke.

T. Eri

Totta. Virke aloitetaan isolla kirjaimella ja lopetetaan joko pisteeseen tai huuto- tai kysymysmerkkiin. Virkkeessä voi olla useita lauseita, jotka erotetaan toisistaan pilkulla. Yksi näistä on päälause, muut sivulauseita.

Vierailija kirjoitti:

Tähän mennessä pahimmat tyky-päivät: Pomon veneellä saareen. Kumpparit jaloissa rämmittiin tihkusateessa rantoja pitkin saaren ympäri jonomaisessa muodostelmassa. Sen jälkeen grillattiin makkarat ja juotiin limut. Veneellä takaisin mantereelle.

Ja toinen: Käytiin koko porukka yhteistyökumppanin toimistolla kahvilla. Join kupillisen keksin kera ja katsoin ko firman esittelyvideon. Läksin metrolla kotiin.

Mutta näissä on ollut kuitenkin se hyvä puoli, että olivat nopeasti ohi. Meillä tällaiset ovat aina useampipäiväisiä eikä niistä voi jäädä pois kuin painavasta syystä.

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

No hierominen on yleensä. rentouttavaa. Lihavuus ei haittaa, koska olen itsekin lihava. Sun kannattaisi ehkä vähän miettiä, miksi inhoat lihavia ihmisiä noin kovasti. Jokainen joutuu kuitenkin olemaan lihavien ihmisten kanssa tekemisissä arjessa, koska meitä on niin paljon. Koeta kestää.

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

Ostais työnantaja vaikka nipun uimahalliseteleitä,seinäkiipeilyseteleitä,huviveneajeluita ,leffalippuja,teatterilippuja ja sinne saisi mennä ihan itsekseen tai haluamiensa työkavereitten kanssa,ja jätettäs nää naurujoogat sun muut hömpötykset hieronnat kokonaan väliin. En ole koskaan antanut setämiesten hieroa,kiitos ei. Mulla on valta valita kuka mua koskee,se ei ole finninaamanen tsuppari,keski-ikäinen äijänplösö eikä toimiston komein rantaleijona. Ei kiitos,ei.

Mitä se nainen muka kuvittelee? Todennäköisesti ajattelee vaan, että on tylsää kun joutuu hieromaan toisten hartioita, vaikka piti olla rentouttava päivä. En tiedä miltä näytät, mutta miehet eivät yleensä ole niin komeita kuin luulevat olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin johonkin hemmetin esteradalle jossa piti juosta ja vuoroin kivetä jonkin esteen yli, vuoroin mennä ali ja yhdessä kohtaa oli mutaa jonka läpi täytyi kahlata. Minulla on ollut ongelmia polven kanssa ja eräs työtoverini painoi  arviolta 120 kg, jäätiin  tämän naisen kanssa jälkeen ja muut  sitten huutelivat että "Miia ja Sanna, hopi hopi!" Tämä työkaveri repesi lopulta itkuun kun ei päässyt yhden seinämän yli   ja minullakin oli vaikeaa  kun polvea särki joten ilmoitin että, "tämä loppui meiltä nyt tähän!" Jälkeenpäin kuultiin olevamme ilonpilaajia ja vailla ryhmähenkeä.

Varmaan ollut joku urheiluhullu pomo suunnittelemassa päivän, ajatteli että kaikilla on hauskaa kun jouuu vähän ylittämään itsensä. Sellainen ihminen ei ymmärrä, että jollain voi olla oikeasti huno kunto syystä tai toisesta.

Luulisi kyllä, ettei tuollaisesta kaikki hyväkuntoisetkaan ole nauttineet. Kurassa rämpiminen kuuluu päiväkotiin ja armeijaan.

Vierailija kirjoitti:

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

No hierominen on yleensä. rentouttavaa. Lihavuus ei haittaa, koska olen itsekin lihava. Sun kannattaisi ehkä vähän miettiä, miksi inhoat lihavia ihmisiä noin kovasti. Jokainen joutuu kuitenkin olemaan lihavien ihmisten kanssa tekemisissä arjessa, koska meitä on niin paljon. Koeta kestää.

On eri asia joutua olemaan normaalisti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät erityisemmin viehtätä, kuin että he tunkevat iholle yllättäen.

Ei nyt sinänsä nöyryyttävää, mutta vähän ikävää kuitenkin.

Meillä on paljon etätyöntekijöitä ja pieni joukko toimistolla. Toimistolaiset pitivät juhlan, joka oli ilmeisesti oikein mukava, syötiin ja tanssittiin. Ihan kiva.

Etätyöntekijöille tuli sitten vuosikertomuksen mukana melko pitkä selostus siitä, mitä siellä juhlissa syötiin ja mitä musiikkia kuunneltiin. Tuli aika ulkopuolinen kokemus siitä kertomuksesta. Miksi etätyöläiset välittäisivät siitä, mitä syötiin juhlissa joihin he eivät päässeet mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

No hierominen on yleensä. rentouttavaa. Lihavuus ei haittaa, koska olen itsekin lihava. Sun kannattaisi ehkä vähän miettiä, miksi inhoat lihavia ihmisiä noin kovasti. Jokainen joutuu kuitenkin olemaan lihavien ihmisten kanssa tekemisissä arjessa, koska meitä on niin paljon. Koeta kestää.

On eri asia joutua olemaan normaalisti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät erityisemmin viehtätä, kuin että he tunkevat iholle yllättäen.

"Tunkevat iholle"? Jos on pakko hieroa toisten hartioita niin minkäs teet? Pitäisikö sanoa pomolle että kieltäydyn tästä, kun toiset saattavat häiriintyä kun olen lihava?

Pientä liioittelun makua on nyt tässäkin kommentissa.

En ikinä suostuisi mihinkään halaus-tai hieromisjuttuihin. Naurujooga vaikuttaisi kivalta. Mutta täällä on muutamalla nämä virkistäytymiset kestäneet kaksi päivää, miten sellainen, joka olisi yh tai vaikka on koira, eihän ne pystyisi osallistumaan ollenkaan tälläisiin. Meidän työpaikalla on ollut ihan vapaata oloa ja ruokailu, mutta se ruokailu vituttaa. Mitään erikoisruokavaliota ei huomioida, jos on laktoositon, allerginen, vegaani, muslimi, jne..niille ei ole mitään. Ruokana on se, mistä pomo tykkää, vaikka lihakeitto.. Nämä ihmiset ovat sitten syömättä, tai ostavat omalla rahallaan itselleen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

No hierominen on yleensä. rentouttavaa. Lihavuus ei haittaa, koska olen itsekin lihava. Sun kannattaisi ehkä vähän miettiä, miksi inhoat lihavia ihmisiä noin kovasti. Jokainen joutuu kuitenkin olemaan lihavien ihmisten kanssa tekemisissä arjessa, koska meitä on niin paljon. Koeta kestää.

On eri asia joutua olemaan normaalisti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät erityisemmin viehtätä, kuin että he tunkevat iholle yllättäen.

Yhtä lailla työkaverisi saattavat pitää sinua ei-viehättävänä, ja hierontaasi inhottavana.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt sinänsä nöyryyttävää, mutta vähän ikävää kuitenkin.

Meillä on paljon etätyöntekijöitä ja pieni joukko toimistolla. Toimistolaiset pitivät juhlan, joka oli ilmeisesti oikein mukava, syötiin ja tanssittiin. Ihan kiva.

Etätyöntekijöille tuli sitten vuosikertomuksen mukana melko pitkä selostus siitä, mitä siellä juhlissa syötiin ja mitä musiikkia kuunneltiin. Tuli aika ulkopuolinen kokemus siitä kertomuksesta. Miksi etätyöläiset välittäisivät siitä, mitä syötiin juhlissa joihin he eivät päässeet mukaan?

Tarkoitus oli varmaan nimenomaan päinvastoin, tuossa on puuttunut vaan tilannetaju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

No hierominen on yleensä. rentouttavaa. Lihavuus ei haittaa, koska olen itsekin lihava. Sun kannattaisi ehkä vähän miettiä, miksi inhoat lihavia ihmisiä noin kovasti. Jokainen joutuu kuitenkin olemaan lihavien ihmisten kanssa tekemisissä arjessa, koska meitä on niin paljon. Koeta kestää.

On eri asia joutua olemaan normaalisti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät erityisemmin viehtätä, kuin että he tunkevat iholle yllättäen.

"Tunkevat iholle"? Jos on pakko hieroa toisten hartioita niin minkäs teet? Pitäisikö sanoa pomolle että kieltäydyn tästä, kun toiset saattavat häiriintyä kun olen lihava?

Pientä liioittelun makua on nyt tässäkin kommentissa.

Tahallista väärinymmärrystä? Nimen omaan siksi nuo ihme yllätyshieronnat virkistyspäivillä EI ole kivoja, koska tuollainen pakkohieronta ei ole kivaa. Pomolle pitäisi sanoa, että ei mitään hierontoja yhtään kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

No hierominen on yleensä. rentouttavaa. Lihavuus ei haittaa, koska olen itsekin lihava. Sun kannattaisi ehkä vähän miettiä, miksi inhoat lihavia ihmisiä noin kovasti. Jokainen joutuu kuitenkin olemaan lihavien ihmisten kanssa tekemisissä arjessa, koska meitä on niin paljon. Koeta kestää.

On eri asia joutua olemaan normaalisti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät erityisemmin viehtätä, kuin että he tunkevat iholle yllättäen.

Yhtä lailla työkaverisi saattavat pitää sinua ei-viehättävänä, ja hierontaasi inhottavana.

No totta kai voivat pitää ja siksi tällaiset hieronnat pitäisikin jättää väliin virkistyspäivillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

No hierominen on yleensä. rentouttavaa. Lihavuus ei haittaa, koska olen itsekin lihava. Sun kannattaisi ehkä vähän miettiä, miksi inhoat lihavia ihmisiä noin kovasti. Jokainen joutuu kuitenkin olemaan lihavien ihmisten kanssa tekemisissä arjessa, koska meitä on niin paljon. Koeta kestää.

On eri asia joutua olemaan normaalisti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät erityisemmin viehtätä, kuin että he tunkevat iholle yllättäen.

"Tunkevat iholle"? Jos on pakko hieroa toisten hartioita niin minkäs teet? Pitäisikö sanoa pomolle että kieltäydyn tästä, kun toiset saattavat häiriintyä kun olen lihava?

Pientä liioittelun makua on nyt tässäkin kommentissa.

Tahallista väärinymmärrystä? Nimen omaan siksi nuo ihme yllätyshieronnat virkistyspäivillä EI ole kivoja, koska tuollainen pakkohieronta ei ole kivaa. Pomolle pitäisi sanoa, että ei mitään hierontoja yhtään kenellekään.

Mitä väärinymmärrystä tässä oli, kun nimenomaan inhottiin sitä että lihava työkaveri "tunkee iholle" hieromaan?

Jäin vaan lihavana miettimään, mitä minun pitäisi tehdä että välttäisi tuollaisen tilanteen. Jos kieltäytyy hieromasta, niin saattaa saada tylsän tyypin leiman otsaansa. Pahimmassa tapauksessa pomo saattaa pakottaa hieromaan. Eikä lihavatkaan pidä aina työkavereitaan niin kauhean viehättävänä, esim. mulla on työkavereita jotka haisevat hielle/liian vahvasti hajuvedelle, eikä ole mitään kiinnostusta tulla iholle.

se perinteinen. Mentiin sateisena tiistaipäivänä metsään rakentamaan jotain v*tun majakan majaa ja sen jälkeen syömään omakustanteista keittoa johonkin pulien suosimaan etnoravintolaan.

Olen eri, mutta kirjoitan silti. En tykkää hieronnasta ollenkaan, en edes ammattihierojan tekemänä. Voisin kuvitella, että amatöörihierojan tumpelointi ei todellakaan tunnu hyvältä. En tiedä voiko se olla suorastaan vahingollista.