Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1208)
Vierailija kirjoitti:
Pohdintaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D
Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.
Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?
No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.
"Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa."
Noin minäkin aliarvioin itseäni fyysisesti heikompikuntoisia ihmisiä aiemmin. Oli helppoa puistella heille salaa päätään silmiä pyöritellen ja naureskellen, kun itse oli elämänsä kunnossa.
Sitten minuun iskikin muutama kunnon kremppa ja yhtäkkiä olin itse fyysisesti huonokuntoinen, aivan kuten he.Ulkoilmassa oleilu hyvässä säässä on varmasti sinällään erittäin tervetullutta vaihtelua toimistossa työskenteleville, mutta eikö toimistolle voisi hankkia kokoontaitettavia retkituoleja tuollaisia tilaisuuksia varten? Ne voisi kuljettaa vetokärry(i)ssä edestakaisin.
Tottakai viltiltä, maan tasalta, nouseminen on paljon haasteellisempaa ja jopa kivuliaampaa krempoista kärsiville kuin ns. kivuttomille. Eikä ne krempat aliarvioimisella mihinkään häviä.
Voisiko esimieheltänne kysyä mahdollisuutta hankkia niitä retkituoleja ja vetokärry(j)ä, vai onko se jo ajatuksena täysin naurettava ja mahdoton? Jos tarkoitus on, että kaikki toimistonne työntekijät nauttisivat aidosti tilaisuudesta päästä ulkoilmaan, niin kai se koskee myös toimistonne hiljaa kärsiviäkin?Millä tavalla on aliarviointia todeta, että maahan istuminen ja sieltä nouseminen on joillekin hankalaa?
Millä tavalla se ei ole sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurujooga oli muuten ihan ok, mutta se oli epämiellyttävää kun mentiin lattialle jonoon istumaan ja piti kallistua taaksepäin toisen syliin/haaroväliin niin, että oma pää laskeutui suht vieraan ihmisen vatsan päälleja jonkun toisen pää tuli mun vatsalle. Siinäkin piti nauraa niin että mahaläskit hyllyi ja hyppyytti työkaverin päätä. Lisäksi tunsin sen mieshenkilön sukukalleudet kun olin hänen jalkojensa väliin kaatuneena, pää hänen vatsallaan. Yyyyyyh.
Tosi järkyttävältä kuulostaa. Olisin itse hyvin nopeasti kehittänyt itselleni migreenin tai ripulin, jos olisin tuollaiseen "virkistykseen" joutunut.
Naurujooga on aivan saatanasta peräisin oleva keksintö. Ei jumalauta että nostattaa suorastaan vihat ja stressireaktiot kun edes kuvittelen, että pitäis osallistua tuollaiseen syöpäpaskaan!
Wikipediasta:
"Aluksi naurujoogassa naurettiin vitseille, mutta pian huomattiin, että vitsit eivät toimineet kaikille ja osa ihmisistä koki jotkut niistä loukkaavina. Oli pakko keksiä metodi, jotta kaikki voisivat nauraa. Apu löytyi yllättävästä suunnasta. Menetelmän kannattajien mukaan nauraakseen ei nauru tarvitse syytä. Naurun voi aloittaa menetelmän kannattajien mukaan "tietoisesti", jolloin elimistö seuraa perässä ja nauraminen muuttuu pian "aidoksi". Tämän huomion jälkeen naurujoogan metodin kehittämistä jatkettiin."
Eli koko paska on ollut jo heti alusta alkaen loukkaavaa ja nöyryyttävää pelleilyä ja ihmisten tekemistä epämukaviksi ja naurunalaisiksi! Jos mulla työpaikka odottaisi osallistumista tuollaiseen, niin helvetti otan mieluummin vaikka lopputilin ja etsin sellaisen työpaikan, jossa ei tarvitse ilveillä sirkuspellenä pomon mieliksi! Perkele.
Saa sanoa tosikoksi, mutta olipa todella taas järkyttävintä soopaa mitä oon pitkään aikaan kuullut. Voimia teille, jotka olette joutuneet tuon kokemaan, saatte kaiken sympatiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.
Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.
Meillä on kuntosali työpaikallakin. Näissä työhyvinvointipäivissä voisi tehdä jotain sellaista, johon EI OLE mahdollisuutta työpaikalla tai jota ei tehdä muuten. Käymme työkavereiden kanssa kaljalla myös muutenkin noin kerran kuussa. Eikö näihin työpaikan työhyvinvointipäiviin voisi suhtautua kuin muistakin työtehtävistä kieltäytymisiin eli jakaa niistä kirjallisia varoituksia? Jos ne ovat niin suurta paskaa, niin lähtekää töihin, joissa niitä ei ole. Menkää vaikkapa siivoamaan näihin kolmikirjaimisiin siivousfirmoihin. Voin kertoa, niissä perussiivoojille ei ole mitään. Myös maatalouslomittaja on hyvä ammatti, jolla voi vältellä kaikki epämiellyttävät virkistyspäivät.
Minä olen sen laatuinen ihminen, että olen aina vain halunnut töissä käydä tekemässä työt. En ole koskaan odottanut työnantajan keksivän puolestani viihdyttämisjuttuja. Jos haluan pussissa hyppiä, voin tehdä sen vapaa-aikana. Jos haluan käydä salila, teen sitä vapaa-ajalla. Jos haluan syödä ja juoda ravintolassa, teen sitä vapaalla valitsemieni ihmisten kanssa.
Siksi nämä virkistäytymisjutut on olleet minusta aina ihan höpöä. Ja kyllä, kuulun vanhaan kaartiin. Työelämää 40 vuotta takana. Nuorenakin pystyin kulkemaan töissä ilman, että odotin työnantajan keksivän minulle työaikana empaatista halailuaikaa työkavereiden kanssa ja koskenlaskua.
Missä vaiheessa työntekijät alkoivat odottaa, että työnantaja on heille äiti, joka hoivaa ja järjestää työaikaa hemmoitteluun ja halailuun. Isä, joka ohjaa jämäkästi ja turvallisesti työkavereiden käsille lepäämään. Personal traineri, joka työaikana liikuttaa ja kuntoiluttaa. Ja psykologi, joka kohottaa työntekijän itsetuntoa ja teemihenkeä.
Olen ollut aina hyvä ja tykätty työntekijä ja työkaveri, vaikka olen halunnut käydä vain töissä tekemässä työnantajan määräämät työt.
Mullakin on omalla työpaikallani näitä "käyn vain töissä täällä"-hemmoja. Vaikka heille saatetaan sanoa, että he ovat "hyviä ty/öntekijöitä", oikeasti heistä yksi taitaa olla sellainen, muiden tekninen osaaminen on jämähtänyt jonnekin 80/90-lukujen taitteeseen. Myöskään sitä ei kehitetä. Uusien ohjelmien ja tekniikoiden käytöstä suoraan kieltäydytään. He hoitavat hommansa kuin robotti, joka tulee omalle paikalle, teke lomae samat asiat samalla tavalla kuin on tehnyt viimeiset 30 vuotta ja sitten lähtevät taas pois.
Mitään joustoa ei ole koskaan mihinkään suuntaan. Ei voi tulla töihin aiemmin, lähteä möyhemmin tai pitää kesälomaa eri kohdassa kuin aina ennen. Jos jostain tällaista ehdottaa, muuttuu naama punaiseksi kuin paloauto ja verisuoni nousee otsaan ja alkaa mahdon huutokonsertti. Juuri tuon suuttumisriskin takia kukaan ei uskalla antaa todellista palautetta, vaan kaikki ovat mielinkielin.
No minulle käyn vain töissä, meinaa sitä, että töissä teen töitä. En odota työnantajan keksivän minulle virikkeitä, en roiku kännykällä viihdyttämässä itseäni, elämäni ei ole työpaikalla, vaan teen työnantajan töitä, koska olen myynyt ammattitaitoni ja vapaa-aikani hänelle. Pääasia töissä ei ole virkistäytyminen ja viihtyminen ja hiekkalaatikkoleikit. Kuulun vanhaan kaartiin siinä mielin, että ennen mentiin töihin tekemään töitä, eikä odottamaan, että työnantaja viihdyttää minua, että minulla olisi kivaa. Ammattitaito on kyllä kunnossa ja ajantasalla ilman pussihyppelyitäkin
Mun entisessa tyopaikassa oli keski-ikainen nainen, joka oli vahan tyrkky, eika ollenkaan kainostellut esitella "kurvikasta" kroppaansa - eika siina mitaan, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, mut toimistotyossa vois pukeutua muuhunkin kun minihameeseen ja olkaimettomaan toppiin.
No han tykkas jarjestella kaikenmaailman kissanristiaisia toissa, ja yks mieleenpainuvimmista leikeista oli se kun han lahetti kaikille sahkopostia (olisko ollut joku 80 tyontekijaa) ja pyysi jokaista tuomaan jonkun alusvaatteen (kylla, alusvaatteen) toihin. Ne laitettais sitten pyykkinaruun roikkumaan numerolapun kanssa, ja muut sais sitten arvailla numeroidulle lapulle, etta mitka on kenenkin pikkarit/bokserit/rintaliivit, ja eniten oikein arvannut voitti sitten jotain.
No arvaatte varmaan, etta montaakaan kappaletta ei alkkareita kokoon saatu, joten han toi sitten omiaan. Siella roikkui pyykkinarulla hanen seksikkain kokoelmansa ja mukaan mahtui babydoll asu, sukkanauhoja, stringeja ja rintaliivit. Joku muu oli vitsilla tuonut valkoiset bokserit johon oli (toivottavasti) varjatty jarrujaljet ja joku muu toi sukat. Ma en oo koskaan kuullut vastaavaa. Se oli samaan aikaan niin kiusallista ja absurdia, et aikuinen ihminen halus tuoda omat alusvaatteensa naytille. Tyopaikalle. Kaikkien tyokavereiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myyntialalla ja onnistuneen myyntiviikon jälkeen sain virkistäytymispäivän kylpylässä, johon kuului aromaterapia. Minua pyydettiin pukeutumaan kertakäyttöpikkareihin ja käymään lavetille vatsalleen. Näin tein. No, sitten hieroja tuli myös pikkuhousuissa huoneeseen ja hyppäsi selän päälle hivelemään, musiikin soidessa taustalla. Siinä se 70+ vuotias ruskettunut setä heilui sitten tunnin musiikin tahdissa tämän valaan selässä ja voin sanoa, että olin enemmän kauhistunut, mitä virkistynyt.
Ai hopeakettu oli valaan selässä. Piirrä paintilla kuva ja lähetä se aijaalla meille.
Ei haittaa jos et osaa piirtää.
En ole tuon jutun postaaja, mutta ajattelin silti piirtää kun tälläinen luova tapaus satun olemaan.
Kiitos. Juuri jotain tuollaista ajattelinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun entisessa tyopaikassa oli keski-ikainen nainen, joka oli vahan tyrkky, eika ollenkaan kainostellut esitella "kurvikasta" kroppaansa - eika siina mitaan, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, mut toimistotyossa vois pukeutua muuhunkin kun minihameeseen ja olkaimettomaan toppiin.
No han tykkas jarjestella kaikenmaailman kissanristiaisia toissa, ja yks mieleenpainuvimmista leikeista oli se kun han lahetti kaikille sahkopostia (olisko ollut joku 80 tyontekijaa) ja pyysi jokaista tuomaan jonkun alusvaatteen (kylla, alusvaatteen) toihin. Ne laitettais sitten pyykkinaruun roikkumaan numerolapun kanssa, ja muut sais sitten arvailla numeroidulle lapulle, etta mitka on kenenkin pikkarit/bokserit/rintaliivit, ja eniten oikein arvannut voitti sitten jotain.
No arvaatte varmaan, etta montaakaan kappaletta ei alkkareita kokoon saatu, joten han toi sitten omiaan. Siella roikkui pyykkinarulla hanen seksikkain kokoelmansa ja mukaan mahtui babydoll asu, sukkanauhoja, stringeja ja rintaliivit. Joku muu oli vitsilla tuonut valkoiset bokserit johon oli (toivottavasti) varjatty jarrujaljet ja joku muu toi sukat. Ma en oo koskaan kuullut vastaavaa. Se oli samaan aikaan niin kiusallista ja absurdia, et aikuinen ihminen halus tuoda omat alusvaatteensa naytille. Tyopaikalle. Kaikkien tyokavereiden eteen.
Ei hitto nauroin ääneen. Ihan kuin jostain sketsiohjelmasta tai piilokamerasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.
Minkälaista on työporukan saunominen ja ryyppääminen "ihan heteromeiningillä"? 🤔
Niinpä. Luuleeko tuo mies että naistyöpaikkojen tyhyt yms on jotain les.boilua? Ja mitä ihmettå on miesten heteromeininki esim virkistäytymispäivissä? Miten se eroaa esim h.omojen vastaavasta? Ja eikö esim miehet keskenään alasti saunassa ja suihkussa ole juurikin h.omoa?
Ihan turha alkaa saunomisesta ja ryyppäämisestä miestyökaveriporukalla vääntämään mitään muuta kuin ihan heteromeininkiä. Homma on varsin suoraa eli streittiä: ensin nautitaan estoja poistavia päihteitä huomattavasti kertakulutuksen riskirajan ylittävä määrä, sitten riisuudutaan alasti ja lopuksi siirrytään pieneen ja hämärään löylyhuoneeseen istumaan ihokosketuksessa muihin. Lopuksi pesu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä noita kyllä ole. Olen timmissä kunnossa oleva nuorehko mies, joten fyysiset hommat eivät ole mikään este. Päinvastoin, on kiva vaihtaa kauluspaita kireään t-paitaan ja vähän esitellä työpaikan naisille hauista ;)
Todellisuudessa esittelet niitä miehille, vaikkakin vasten tahtoasi. Miehet tykkäävät katsella miesten hauista. ;);)
M30
Ihanan homoa, oma hauis ei ole kaksinen, mutta kiree t-paita ja kunnon hauis kyllä kiristää meikäläisen nivukset kunnolla.
Toivottavasti suurin osa muisteloista ovat 1990-luvun kimppakivahöpinää.
Kaikkia en lukenut.
Tarpeeksi kyllä.
--
Väkipakkojumppaa, kaatuilemista toisten varaan ja kiipeilyjä aidan yli painoon katsomatta, vaikka "TIIMI kyllä kannustaa ja auttaa"!!!!
--
Tämä TIIMIajattelu saisi suksia kuuseen!
Suomalaiset kun eivät ole mitään halvatun TIIMIkansaa.
Me käymme YKSIN vastamäkeen sielu surren ja YKSIN sitä kuljemme hammasta purren.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän sellaisessa rentoutuspäiväsdä olin minä ainoana naisena 50 miehen kanssa ja ne miehet väkisinmakasivat minut.
Teit varmaan rikosilmoituksen etkä ole enää töissä kyseisessä paikassa?
Aina, kun ollaan "TYKY"-päivillä vetäydytty tekemään ryhmätöitä, olen ujuttanut fläppitaululle ranskalaisten viivojen sekaan oman ajatukseni:
-
-
- yhteistyötä on lisättävä!
(aina on mennyt läpi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä järjestettiin työpaikalla pari vuotta sitten lumikenkäretki. En ollut koskaan aiemmin lumikenkäillyt ja satuin huonoksi tuurikseni saamaan huonon kengän, joka irtoili koko ajan jalastani metsässä tarpoessa. Erehdyin myös ottamaan selkääni työreppuni, joka laavupaikalla savustettavana oltuaan haisi varmaan kuukauden tämän reissun jälkeen. Vaelsimme kylmässä pakkassäässä ainakin 10 kilometriä, vaikka reitin piti olla ”lyhyt”. Eikä tässä vielä kaikki - irtoileva kenkä hiersi kantapäätäni niin, että jalan nahat menivät rullalle ja kantapää oli arka kuukausia. Todellista virkistäytymistä.
Joku kuuluisien, mutta ilmeisesti työttömien näyttelijöiden improryhmä piti meille tyky-päivää. Yksi jutteli puuta heinää. Sitten oli "ryhmäytymistä" ja "tiimiytymistä". Pahin oli kun piti kääntyä vieruskaveriin päin ja kertoa kummankin vuorotellen, mitä toisessa arvostaa. Mun vieruskaveri sattu olemaan paskoin pomo ikinä. Meidän "tiimissä" oli vähä hiljasta...pomo keksi.musta jonkun ihan ältäyttömän tyyliin et "käyt hyvin töissä."...voi ziisus, ei ikinä enää näitä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nöyryyttävintä on ollut se, että työpaikkani virkistyspäivään pääsivät ainoastaan vakituiset työntekijät. Me määräaikaiaet saimme seurata somesta päivityksiä #työhyvinvointi #mahtavatyöpörukka
Meillä oli yt neuvottelut ja johto keksi puolet tekee 50%, ei tarvii ketään irtisanoa.
Ja myös talon päivät pidettiin kk palkkalaisten kesken.
Bussikuljetus kylpylään, aamiaisbuffa, kylpylään, hieronnat, dinnerin ja iltabussilla takaisin. Samaan aikaan me huonommat oltiin töissä .
Oli tosi kuunnella seuraavalla viikolla ja sen jälkeenkin näitä tarinoita. Kk palaverissa kun pomo aloitti kuvien näytöillä, me ei reissuun päässeet lähdettiin pois. Liiton pääluottamusmies oli paikallaan nähnyt etukäteen mitä tulee olemaan ja ilmoitti meille ei tarvi jäädä katselemaan. Seuraavassa palaverissa pomo selitti jos me kaikki teemme paremmin töitä, ensi vuonna jokainen pääsee.
Kilpailijalla alkoi menemään paremmin ja moni meistä siirtyi sinne. Lopetuskeskustelussa jokainen meistä kertoi tuli nöyryytetyksi tulemisen. Voittoahan tehtiin, mikä edesauttoi päivän pitämisen, koska meidän palkkatuloja karsittiin,
Tämä ei ollut nöyryyttävää tai ehkä olisi ollut jos asian olisi niin ottanut.
Kokonnuttiin johonkin urheiluopistolle ja isoon jumppasalin oli koottu koko 400 päinen yksikön väki ja nuori mies ilmeisesti pääkonttorilta kertoili jotain käppyrä ennustuksia, jotka toteutuvat jos ja kun sekä huuhaa.
Olimme osaston kanssa salin takarivissä ja hössö sihteerimme oli pari viikkoa surrut urheilujalkineita, joita ei omistanut, eikä halunnut ostaa muutamaa tuntia varten. Oli päätynyt lainaamaan miehensä 45 kokoisia omaa 36 jalkaansa. Kun hän sitten esitteli esitelmän kesken jalkineita repesimme kaikki nauramaan, josta esitelmöitsijä loukkaantui ja moitti meitä kuin yläkoulun ganstereita, olemaan edes nauramatta jos ei kiinnosta, tämä taas aiheutti ihan hirveän poskien puremisen kun yritimme olla lisää nauramatta, lauma keski-ikäisiä tätejä, suurin osa teinien äitejä, 15v nuoremman nuoren miehen moitittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myyntialalla ja onnistuneen myyntiviikon jälkeen sain virkistäytymispäivän kylpylässä, johon kuului aromaterapia. Minua pyydettiin pukeutumaan kertakäyttöpikkareihin ja käymään lavetille vatsalleen. Näin tein. No, sitten hieroja tuli myös pikkuhousuissa huoneeseen ja hyppäsi selän päälle hivelemään, musiikin soidessa taustalla. Siinä se 70+ vuotias ruskettunut setä heilui sitten tunnin musiikin tahdissa tämän valaan selässä ja voin sanoa, että olin enemmän kauhistunut, mitä virkistynyt.
Ai hopeakettu oli valaan selässä. Piirrä paintilla kuva ja lähetä se aijaalla meille.
Ei haittaa jos et osaa piirtää.
En ole tuon jutun postaaja, mutta ajattelin silti piirtää kun tälläinen luova tapaus satun olemaan.
Apua, sain tuosta mainiosta piirroskuvasta suorastaan.... naurujoogakohtauksen :DDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.
Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.
Meillä on kuntosali työpaikallakin. Näissä työhyvinvointipäivissä voisi tehdä jotain sellaista, johon EI OLE mahdollisuutta työpaikalla tai jota ei tehdä muuten. Käymme työkavereiden kanssa kaljalla myös muutenkin noin kerran kuussa. Eikö näihin työpaikan työhyvinvointipäiviin voisi suhtautua kuin muistakin työtehtävistä kieltäytymisiin eli jakaa niistä kirjallisia varoituksia? Jos ne ovat niin suurta paskaa, niin lähtekää töihin, joissa niitä ei ole. Menkää vaikkapa siivoamaan näihin kolmikirjaimisiin siivousfirmoihin. Voin kertoa, niissä perussiivoojille ei ole mitään. Myös maatalouslomittaja on hyvä ammatti, jolla voi vältellä kaikki epämiellyttävät virkistyspäivät.
Minä olen sen laatuinen ihminen, että olen aina vain halunnut töissä käydä tekemässä työt. En ole koskaan odottanut työnantajan keksivän puolestani viihdyttämisjuttuja. Jos haluan pussissa hyppiä, voin tehdä sen vapaa-aikana. Jos haluan käydä salila, teen sitä vapaa-ajalla. Jos haluan syödä ja juoda ravintolassa, teen sitä vapaalla valitsemieni ihmisten kanssa.
Siksi nämä virkistäytymisjutut on olleet minusta aina ihan höpöä. Ja kyllä, kuulun vanhaan kaartiin. Työelämää 40 vuotta takana. Nuorenakin pystyin kulkemaan töissä ilman, että odotin työnantajan keksivän minulle työaikana empaatista halailuaikaa työkavereiden kanssa ja koskenlaskua.
Missä vaiheessa työntekijät alkoivat odottaa, että työnantaja on heille äiti, joka hoivaa ja järjestää työaikaa hemmoitteluun ja halailuun. Isä, joka ohjaa jämäkästi ja turvallisesti työkavereiden käsille lepäämään. Personal traineri, joka työaikana liikuttaa ja kuntoiluttaa. Ja psykologi, joka kohottaa työntekijän itsetuntoa ja teemihenkeä.
Olen ollut aina hyvä ja tykätty työntekijä ja työkaveri, vaikka olen halunnut käydä vain töissä tekemässä työnantajan määräämät työt.
Mullakin on omalla työpaikallani näitä "käyn vain töissä täällä"-hemmoja. Vaikka heille saatetaan sanoa, että he ovat "hyviä ty/öntekijöitä", oikeasti heistä yksi taitaa olla sellainen, muiden tekninen osaaminen on jämähtänyt jonnekin 80/90-lukujen taitteeseen. Myöskään sitä ei kehitetä. Uusien ohjelmien ja tekniikoiden käytöstä suoraan kieltäydytään. He hoitavat hommansa kuin robotti, joka tulee omalle paikalle, teke lomae samat asiat samalla tavalla kuin on tehnyt viimeiset 30 vuotta ja sitten lähtevät taas pois.
Mitään joustoa ei ole koskaan mihinkään suuntaan. Ei voi tulla töihin aiemmin, lähteä möyhemmin tai pitää kesälomaa eri kohdassa kuin aina ennen. Jos jostain tällaista ehdottaa, muuttuu naama punaiseksi kuin paloauto ja verisuoni nousee otsaan ja alkaa mahdon huutokonsertti. Juuri tuon suuttumisriskin takia kukaan ei uskalla antaa todellista palautetta, vaan kaikki ovat mielinkielin.
No minulle käyn vain töissä, meinaa sitä, että töissä teen töitä. En odota työnantajan keksivän minulle virikkeitä, en roiku kännykällä viihdyttämässä itseäni, elämäni ei ole työpaikalla, vaan teen työnantajan töitä, koska olen myynyt ammattitaitoni ja vapaa-aikani hänelle. Pääasia töissä ei ole virkistäytyminen ja viihtyminen ja hiekkalaatikkoleikit. Kuulun vanhaan kaartiin siinä mielin, että ennen mentiin töihin tekemään töitä, eikä odottamaan, että työnantaja viihdyttää minua, että minulla olisi kivaa. Ammattitaito on kyllä kunnossa ja ajantasalla ilman pussihyppelyitäkin
Niin, omasta mielestäsi osaaminen saattaa olla kohdillaan, mutta onko se sitä aidosti? Laskutatko saman verran tai enemmän suhteessa palkkaasi kuin nuoremmat kollegasi? Jos et, ei ammattitaitosi ole ajantasalla.
Vierailija kirjoitti:
Meille järjestettiin kokkausilta, kokkien opastuksella.
Esimies-nainen oli päättänyt ettei saada juoda viiniä itse valmistamamme ruuan kanssa. Edes lasillista. Meitä on 10 henkilöä.
Ei ole meidän eli alaistensa vika, jos hänen kotonaan on alkoholiongelma!
Ollaankohan samassa tiimissä.....??
Kukaan meistä ei juo enempää kuin lasillisen pari ruuan kanssa, enkä ole koskaan nähnyt ketään meidän tiimiläistä kännissä. Silti esimies kieltää alkoholin illanvietoissa kokonaan.
Huhu kertoo että esimiehemme olisi ajanut autoa kännissä. Siksi muut joutuvat kärsiä nipotuksesta.
Naisten nöyryyttämistä on naisvaltaisten alojen pussihyppely-pillimehu-virkistäytymispäivät omakustannushintaan. Esim. opetusala. Pitkät perinteet.
Millä tavalla on aliarviointia todeta, että maahan istuminen ja sieltä nouseminen on joillekin hankalaa?