Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1208)
me työpaikalla lähetään kerran puoleenvuoteen ”virkistymään” melkein koko firman kanssa ulkomaille. Viimeksi taidettiin olla kreikassa, sitä ennen italiassa (?) Kyllä hauskaa on, pomot ja kaikki mukana ja kaikki nauttivat pidennetystä viikonlopusta ulkomailla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu mm. kuumailmapallolennolla, purjehtimassa kauniina loppukesän päivänä, pelaamassa pakohuonepeliä ja ajamassa kartingia. Ja sit ollaan syöty ja juitu hyvin ja osa lähtenyt jatkoille.
Mikä näissä oli se nöyryyttävä osuus?
Olin harjoittelussa ja kuuntelin työporukan tykypäivän suunnittelua tai en ole enää edes varma oliko pikkujoulut muttatarpeeksi lähellä aihetta. Työntekijät olivat suunnitelleet keilausta ja ravintolan päivälle x ja nimilista osallistujista kiersi kahvihuoneessa. Kesken hyvässä hengessä kulkeneen suunnittelun esimies ilmoitti ettei tykkää keilaamisesta ja haluaisi jotain muuta. Nimilista oli jo lähes täynnä ja muille tuntui sopivan, mutta koska pomo sanoi ettei tykkää, vaihdettiin aktiviteetti enemmistö sivuuttaen. En tiedä nousiko tuosta edes porua mutta itse kuuntelin ihmeissäni. Keilaus kuitenkin mielestäni suht neutraali aktiviteetti vielä, eikä mikään vartalomaalaus.
Vierailija kirjoitti:
Eipä noita kyllä ole. Olen timmissä kunnossa oleva nuorehko mies, joten fyysiset hommat eivät ole mikään este. Päinvastoin, on kiva vaihtaa kauluspaita kireään t-paitaan ja vähän esitellä työpaikan naisille hauista ;)
Todellisuudessa esittelet niitä miehille, vaikkakin vasten tahtoasi. Miehet tykkäävät katsella miesten hauista. ;);)
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran viikossa sellainen puolen tunnin palaveri.
Suurin osa työntekijöistä oli suomenruotsalaisia ja puhuivat keskenään aina ruotsia. Minä ja eräs toinen ei ymmärretty sanaakaan ruotsia.
See. Taas olis ollut hyötyä jos olisit ruotsintunnilla kuunnellut.
Juuri näin. Helpoin tie kielten oppimiseen on ruotsin kieli. En ymmärrä vastustusta.
Det är vårt andraspråk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran viikossa sellainen puolen tunnin palaveri.
Suurin osa työntekijöistä oli suomenruotsalaisia ja puhuivat keskenään aina ruotsia. Minä ja eräs toinen ei ymmärretty sanaakaan ruotsia.
Huonosti oot koulut käynyt jos sanaakaan et ymmärrä.
Samaten nuo suomenruottalaiset, asuvat Suomessa eivätkä osaa sanaakaan suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D
Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.
Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?
No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.
Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.
Meillä on kuntosali työpaikallakin. Näissä työhyvinvointipäivissä voisi tehdä jotain sellaista, johon EI OLE mahdollisuutta työpaikalla tai jota ei tehdä muuten. Käymme työkavereiden kanssa kaljalla myös muutenkin noin kerran kuussa. Eikö näihin työpaikan työhyvinvointipäiviin voisi suhtautua kuin muistakin työtehtävistä kieltäytymisiin eli jakaa niistä kirjallisia varoituksia? Jos ne ovat niin suurta paskaa, niin lähtekää töihin, joissa niitä ei ole. Menkää vaikkapa siivoamaan näihin kolmikirjaimisiin siivousfirmoihin. Voin kertoa, niissä perussiivoojille ei ole mitään. Myös maatalouslomittaja on hyvä ammatti, jolla voi vältellä kaikki epämiellyttävät virkistyspäivät.
Minä olen sen laatuinen ihminen, että olen aina vain halunnut töissä käydä tekemässä työt. En ole koskaan odottanut työnantajan keksivän puolestani viihdyttämisjuttuja. Jos haluan pussissa hyppiä, voin tehdä sen vapaa-aikana. Jos haluan käydä salila, teen sitä vapaa-ajalla. Jos haluan syödä ja juoda ravintolassa, teen sitä vapaalla valitsemieni ihmisten kanssa.
Siksi nämä virkistäytymisjutut on olleet minusta aina ihan höpöä. Ja kyllä, kuulun vanhaan kaartiin. Työelämää 40 vuotta takana. Nuorenakin pystyin kulkemaan töissä ilman, että odotin työnantajan keksivän minulle työaikana empaatista halailuaikaa työkavereiden kanssa ja koskenlaskua.
Missä vaiheessa työntekijät alkoivat odottaa, että työnantaja on heille äiti, joka hoivaa ja järjestää työaikaa hemmoitteluun ja halailuun. Isä, joka ohjaa jämäkästi ja turvallisesti työkavereiden käsille lepäämään. Personal traineri, joka työaikana liikuttaa ja kuntoiluttaa. Ja psykologi, joka kohottaa työntekijän itsetuntoa ja teemihenkeä.
Olen ollut aina hyvä ja tykätty työntekijä ja työkaveri, vaikka olen halunnut käydä vain töissä tekemässä työnantajan määräämät työt.
Mullakin on omalla työpaikallani näitä "käyn vain töissä täällä"-hemmoja. Vaikka heille saatetaan sanoa, että he ovat "hyviä ty/öntekijöitä", oikeasti heistä yksi taitaa olla sellainen, muiden tekninen osaaminen on jämähtänyt jonnekin 80/90-lukujen taitteeseen. Myöskään sitä ei kehitetä. Uusien ohjelmien ja tekniikoiden käytöstä suoraan kieltäydytään. He hoitavat hommansa kuin robotti, joka tulee omalle paikalle, tekee samat asiat samalla tavalla kuin on tehnyt viimeiset 30 vuotta ja sitten lähtevät taas pois.
Mitään joustoa ei ole koskaan mihinkään suuntaan. Ei voi tulla töihin aiemmin, lähteä möyhemmin tai pitää kesälomaa eri kohdassa kuin aina ennen. Jos jostain tällaista ehdottaa, muuttuu naama punaiseksi kuin paloauto ja verisuoni nousee otsaan ja alkaa mahdon huutokonsertti. Juuri tuon suuttumisriskin takia kukaan ei uskalla antaa todellista palautetta, vaan kaikki ovat mielinkielin.
Meillä tehtiin sellanen minileffa, johon kaikkien piti osallistua. Vuorosanat oli valmiiksi.
Valmis "leffapätkä" sitten katsottiin kimpassa. Aivan persheestä, en tykkää yhtään esiintyä, eikä tainnut muutkaan. Moni oli tosi vaivaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muuten kumma, kun kaikissa tiimeissä suuri enemmistö on aina toivonut tiimi- ja virkistymispäiviltä sitä yhtä asiaa jota ei koskaan saada ja joka olisi ihan ilmaista: yhdessäoloa ja juttelua. Vapaamuotoista ja vapaaehtoista. Varsinkin jos porukka on eri paikkakunnilta tai jopa eri maista. Kerrrankin saisi jutella työasioista ja vähän muustakin, mutta siihen ei ole aikaa kuin hätäisesti kahvitauolla tai myöhään illalla, jolloin osa ei enää jaksa valvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös introvertit ovat tervetulleita ekstroverttien suunnittelemiin virkistyspäiväaktiviteetteihin!
Mitä jos välillä introvertit suunnittelisivat ohjelman ja ekstrovertit heittäytyisivät mukaan?
Aah. Ehdotan välittömästi - ehdottakaa tekin työpaikoillanne - kahden päivän hiljaisuusretriittiä, esim. jossain luostarissa. Jokaisella on oma soppi, mihin vetäydytään aikaisin, ja muuten ollaan koko ajan hiljaa. Ai että se tekisi hyvää näille Avokonttori-Anneille ja Ekstrovertti-Elinoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kertakaikkisen typerä ketju. Itse olen työkyvytön ja pidättelen oksennustani kun päivittäin saa lukea vihapuhetta ketjuissa, joissa työttömille haaveillaan parakkiasuntoloita, pakkotöitä ja saunan taakse viemistä.
Ne ihmiset jotka saavat käydä töissä, saavat kerryttää eläkettä, saavat lomarahoja, kunnon kansalaisen statuksen ja saavat työterveyden huollon, ovat nyt niin kamalan nöyryytettyjä kun heille on.. Yhyy yhyyy.. byääää yhyyy yhyyy VIRKISTÄYTYMISPÄIVÄT!
Toivottavasti joka ikinen teistä kitisijöistä saa potkut.
Ette ansaitse työpaikkaa, kun olette tuollaisia sontahousuja.
Et ole tullut ajatelleeksi, että olisi sinunkin etusi, että rahaa ei tuhlata pelleilyyn? Rahoille parempaakin käyttöä yrityksissä ja parempi työilmapiiri = paremmat yritykset, joista joku voisi jopa työllistää sinut.
En ole noiden virkistyspäivien kannalla ollenkaan. Työpaikka on ihan riittävä onnen potku ihmiselle, ilman mitään "virkistyksiä".
Kritisoin vaan tuota lapsellista kitinää.
Itse olisin valmis vaikka hyppimään pussihyppelyjä ja teeskentelemään vaikka mitä jos saisin työpaikan.
Itse olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen yllättävästä työttömyydestäni nyt tätä ketjua lukiessani.
Vierailija kirjoitti:
Naurujooga oli muuten ihan ok, mutta se oli epämiellyttävää kun mentiin lattialle jonoon istumaan ja piti kallistua taaksepäin toisen syliin/haaroväliin niin, että oma pää laskeutui suht vieraan ihmisen vatsan päälleja jonkun toisen pää tuli mun vatsalle. Siinäkin piti nauraa niin että mahaläskit hyllyi ja hyppyytti työkaverin päätä. Lisäksi tunsin sen mieshenkilön sukukalleudet kun olin hänen jalkojensa väliin kaatuneena, pää hänen vatsallaan. Yyyyyyh.
Tosi järkyttävältä kuulostaa. Olisin itse hyvin nopeasti kehittänyt itselleni migreenin tai ripulin, jos olisin tuollaiseen "virkistykseen" joutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurujooga oli muuten ihan ok, mutta se oli epämiellyttävää kun mentiin lattialle jonoon istumaan ja piti kallistua taaksepäin toisen syliin/haaroväliin niin, että oma pää laskeutui suht vieraan ihmisen vatsan päälleja jonkun toisen pää tuli mun vatsalle. Siinäkin piti nauraa niin että mahaläskit hyllyi ja hyppyytti työkaverin päätä. Lisäksi tunsin sen mieshenkilön sukukalleudet kun olin hänen jalkojensa väliin kaatuneena, pää hänen vatsallaan. Yyyyyyh.
Tosi järkyttävältä kuulostaa. Olisin itse hyvin nopeasti kehittänyt itselleni migreenin tai ripulin, jos olisin tuollaiseen "virkistykseen" joutunut.
Naurujooga on aivan saatanasta peräisin oleva keksintö. Ei jumalauta että nostattaa suorastaan vihat ja stressireaktiot kun edes kuvittelen, että pitäis osallistua tuollaiseen syöpäpaskaan!
Wikipediasta:
"Aluksi naurujoogassa naurettiin vitseille, mutta pian huomattiin, että vitsit eivät toimineet kaikille ja osa ihmisistä koki jotkut niistä loukkaavina. Oli pakko keksiä metodi, jotta kaikki voisivat nauraa. Apu löytyi yllättävästä suunnasta. Menetelmän kannattajien mukaan nauraakseen ei nauru tarvitse syytä. Naurun voi aloittaa menetelmän kannattajien mukaan "tietoisesti", jolloin elimistö seuraa perässä ja nauraminen muuttuu pian "aidoksi". Tämän huomion jälkeen naurujoogan metodin kehittämistä jatkettiin."
Eli koko paska on ollut jo heti alusta alkaen loukkaavaa ja nöyryyttävää pelleilyä ja ihmisten tekemistä epämukaviksi ja naurunalaisiksi! Jos mulla työpaikka odottaisi osallistumista tuollaiseen, niin helvetti otan mieluummin vaikka lopputilin ja etsin sellaisen työpaikan, jossa ei tarvitse ilveillä sirkuspellenä pomon mieliksi! Perkele.
Saa sanoa tosikoksi, mutta olipa todella taas järkyttävintä soopaa mitä oon pitkään aikaan kuullut. Voimia teille, jotka olette joutuneet tuon kokemaan, saatte kaiken sympatiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.
Ajattelin ihan samaa (paitsi etta olen nainen, ja ainut nainen meidan duunipaikalla). Me ollaan kayty mm. cartingia ajamassa, paintballia pelaamassa (ammuin pomoa paahan, puolivahingossa tosin), quadeilla ja moottoripyorilla ajamassa, golfaamassa, ampumassa savikiekkoja, jaakiekkoa pelaamassa ja merella kalastamassa.
Ja sen jalkeen vakiona hyvaa ruokaa ja rajattomasti juomista.
Naurujooga ja kaikenlaiset halailut nostivat kylmat vareet saman tien.
N44
No tällaiseen virkistystoimintaan minäkin voisin osallistua!
Mä kanssa. Miestyöpaikoilla tehdään oikeasti hauskoja juttuja ja laitetaan rahaakin näihin. Kartingia, Paintballia, Prison Islandia, purjehdus hiekkajaalalla, jousiammuntaa, mönkijäsafaria ym ja aina kunnon safkat ravintolassa.
Naisaloilla hypitään pussihyppelyä parkkipaikalla ja alepasta haetaan keksit ja pillimehut.
Tuossa varmaan viitattiin pomon päähän ampumiseen...
Vierailija kirjoitti:
Mitä nöyryyttävää siinä muka on, jos kaikki tekee samaa? Kukaan ei voi nauraa sulle, että näytätpä tyhmältä, koska se näyttää ihan yhtä tyhmältä esim naurujoogatessaan
Sitten on vielä me, joita ei kiinnosta näyttää tyhmältä missään tilanteessa. Muut olkaa hyvät vaan.
Virkistyspäivän ohjelmana mysteeri-illallinen. Kuulostaa kivalta ja jännältä, mutta eipäs olekaan kun jostain syystä syrjäänvetäytyvä ja hiljainen ihminen valitaan yhdeksi murhaajaehdokkaaksi. Roolit oli siis etukäteen valittu meidän luonteiden perusteella ja en voinut kuvitellakaan, että olisin saanut mitään muuta kuin jonkun "seinäruusun" roolin. Tämä illallinen kesti 3,5 tuntia, joista me syytetyt ei saatu olla hetkeäkään rauhassa. Etsivä, joka oli siis näyttelijä, sekä muut pelissä mukana olevat tarkkailivat meitä syytettyjä koko ajan herkeämättä ja piinasivat meitä kysymyksillä ja huomioilla. Muut saivat halutessaan rauhassa juoda viiniä, syödä, jutella keskenään ja tutustua murha-aineistoon. Menin monta kertaa täysin lukkoon kaikkien edessä, kun etsivä tenttasi minua ja on niin käsittämätöntä, ettei tämä mysteeri-illallisia työkseen tekevä näyttelijä älynnyt, että mut olis jotenkin pitänyt improvisoida ulos tästä. Löytää vaikka joku todiste, että olisin päässyt pois epäilyistä. Olin niin nöyryytetty, että en saanut koko yönä unta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D
Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.
Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?
No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.
"Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa."
Noin minäkin aliarvioin itseäni fyysisesti heikompikuntoisia ihmisiä aiemmin. Oli helppoa puistella heille salaa päätään silmiä pyöritellen ja naureskellen, kun itse oli elämänsä kunnossa.
Sitten minuun iskikin muutama kunnon kremppa ja yhtäkkiä olin itse fyysisesti huonokuntoinen, aivan kuten he.
Ulkoilmassa oleilu hyvässä säässä on varmasti sinällään erittäin tervetullutta vaihtelua toimistossa työskenteleville, mutta eikö toimistolle voisi hankkia kokoontaitettavia retkituoleja tuollaisia tilaisuuksia varten? Ne voisi kuljettaa vetokärry(i)ssä edestakaisin.
Tottakai viltiltä, maan tasalta, nouseminen on paljon haasteellisempaa ja jopa kivuliaampaa krempoista kärsiville kuin ns. kivuttomille. Eikä ne krempat aliarvioimisella mihinkään häviä.
Voisiko esimieheltänne kysyä mahdollisuutta hankkia niitä retkituoleja ja vetokärry(j)ä, vai onko se jo ajatuksena täysin naurettava ja mahdoton? Jos tarkoitus on, että kaikki toimistonne työntekijät nauttisivat aidosti tilaisuudesta päästä ulkoilmaan, niin kai se koskee myös toimistonne hiljaa kärsiviäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli todella kiusallista kun suuressa ringissä piti kehua vastassa seisojaa ja rinki liikkui aina uuden ihmisen kohdalle.
Ei siinä...
Mutta kun piti paniikissa keksiä jotain positiivista sanottavaa ihmisestä josta ei oikeasti ollut oikein mitään positiivista sanottavaa. Hirveä ihminen suorastaan. Kiusasi muita ja nautti kun sai käyttää valtaa.
Mutisin jotain tehokkuudesta.. tms..
"Olet tavattoman tehokas ja ahkera kiusaamaan"
Tai sitten voi olla rehellinen ja sanoa ettet keksi kertakaikkiaan mitään hyvää sanottavaa.
Ei se väärin ole jos puhut totuuden.
Juu ja sitten teet sen ihmisen kanssa tiiviisti töitä.
Ihan väärä foorumi antaa palautetta.
"Sulla on kaunis iho."
Sitä kun viljelee tasapuolisesti jokaiselle k-päälle, niin ei saa "syytettä" mistään.
Juu ja sitten teet sen ihmisen kanssa tiiviisti töitä.
Ihan väärä foorumi antaa palautetta.