Lue keskustelun säännöt.
Miten sellaiset ihmiset, jotka elävät nykyisin tuella pärjäsivät 1920 luvulla?
12.02.2020 |
Monessa maassa näitä ei ole tänä päivänäkään 2020 luvulla.
Kommentit (85)
Ihan samalla tavalla kuin nykyään, sillä ihmiset pitivät huolta toisistaan. Ja niillä joilla oli, se jaettiin.
Ja suurimmalle osalle löytyi työtä, ainakin avustavia työtehtäviä, johon ei tarvinnut koulutusta tai ammattitaitoa, nyt monia ammatteja ei ole edes olemassa, vaan sen on korvannut teknologia.
Eikä työtä arvostettu ja palvottu samalla tavalla kuin nykyään, päinvastoin se oli rahvaan ja köyjien hommaa. Laiskuutta ja joutenoloa arvostettiin ja sieltä tulevat monet vanhankansan sanonnat esim. "hullut töitä tekevät, viisas pääsee vähemmällä" tai "jos työ olisi herkkua, sitä rikkaatkin tekisi" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille kotiäiteys oli ihan normaali asia. Asuttiin maalla jossa hoidettiin lapset ja navetassa olevat eläimet. Muun ajan tehtiin käsitöitä ja laitettiin ruokaa.
No ei ne maatalon emännät varsinaisia kotiäitejä olleet sen enempää kuin isäntä oli koti-isä.
Maatalojen emännät vielä 50-luvulla, ainakin isoimmilla tiloilla eivät osallistuneet talon hoitoon, vaan oli pikemminkin olivat "työnjohtajia" kun työt teki piiat, karjakot, rengit, sisäköt ja muut palkolliset.
Torpparit ja pienviljelijät olivat erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli niitä lapiomiehen töitä ja vastaavia. Siis töitä joihin sai kirjaimellisesti vain kävellä, ja joku sanoi "kaiva tästä" ja sitten kaivettiin ilman sen suurempia vaatimuksia oma-aloitteisuudesta, ongelmanratkaisukyvystä tai tietoteknisistä taidoista. Sellaisia helppoja töitä ei enää pahemmin ole ja ne vähemmän lahjakkaat kohtaa suuria vaikeuksia suoriutua nykypäivän vaatimuksista.
Ei se lahjakkuudesta ole kiinni. Pitää osata myydä itseään, ja olla lisäksi sellaisella alalla jolla on töitä. Aika pajon riippuu tuuristakin, missä sattuu olemaan hyvä. JA jolla ei ole robotteja ja automaatiota työtä tekemässä. Yhä useammalla alalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille kotiäiteys oli ihan normaali asia. Asuttiin maalla jossa hoidettiin lapset ja navetassa olevat eläimet. Muun ajan tehtiin käsitöitä ja laitettiin ruokaa.
No ei ne maatalon emännät varsinaisia kotiäitejä olleet sen enempää kuin isäntä oli koti-isä.
Maatalojen emännät vielä 50-luvulla, ainakin isoimmilla tiloilla eivät osallistuneet talon hoitoon, vaan oli pikemminkin olivat "työnjohtajia" kun työt teki piiat, karjakot, rengit, sisäköt ja muut palkolliset.
Torpparit ja pienviljelijät olivat erikseen.
Esimiehiä siis ja talouspäälliköitä. Ei vieläkään kotiäitejä.
Minun orpo mummoni on 8-vuotiaana ollut jo "rikkaassa talossa" töissä, lampaita paimentamassa. Koko päivän oli ulkona ja eväänä oli joku kuiva leivänkäntty tai suolattua kalaa (jota mummo ei syönyt) Illalla sai kaapia suoraan kattilasta perheen ruoanjämät. Näki nälkää ja talon emäntä haukkui kun "likka syö liikaa"
Mummon suurin ilo vanhana oli syöminen, kiloja oli ja diabetes myös, mutta nautti siitä kun sai viimeinkin syödä niin paljon kun halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti pärjäisivät hyvin. Uskon, että 1920-luvulla oli kunnon kuri koulussa ja opettajat rankaisivat kiusaajia kunnolla joten koulukiusaamista tuskin oli tai sitä oli erittäin vähän. Oppilaat saivat rauhassa opiskella ja kehittyä normaalissa elinympäristössä kunnon kansalaisiksi, eikä kiusaaminen täten tehnyt ihmisiä sairaiksi vaan pääsivät kunnolla työelämään tai minne kuka nyt sitten menikin.
Vierailija kirjoitti:
Vaivaistalosta saattoi kuka tahansa hakea lapsen pois, parhaimmillaan lapsityövoimaksi, pahimmillaan muuhunkin käyttöön. Mummini (s. 1923) kertoi vaivaistalon kauniista Aatos-pojasta, jonka erään tilan ”pahat isännät” hakivat töihin tilalleen. Oli kaikkien tiedossa, että poikaa kohdeltiin huonosti. Hän karkasi Saimaan vesistöllä liikennöivällä vuorolaivalla. Myöhemmät vaiheet jäivät tuntemattomiksi.
Isäni parhaan ystävän äiti kulki nuorena kerjuulla ja teki töitä kahdeksanvuotiaasta.
Toinen isoäitini oli ennen sotia hetken töissä tyttökodissa. Orpoja vauvoja ruokittiin kauralimavellillä. Isommat tytöt karkailivat, ja päätyivät usein ”laivatytöiksi”.
En toivoisi kenenkään joutuvan ”pärjäämään” näin.
Ukkini joutui huutolaiseksi pikkupoikana ja ainoa mitä kertoi siitä ajasta jälkeenpäin oli:
"Koin niin hirveitä, ettei niistä voi puhua kellekään"
Ukki ta*poi itsensä sittemmin aikuisena.
En halua edes kuvitella, mitä hän joutui kokemaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi hyvin kysyä miten nykyiset tradenomit, sosionomit, pilipalistit ja humpuukimaakari "korkeakouluaiset" pärjäisivät, kun ei olisi heille sitä hienoa ja sievän kivaa sisätyötä.
Ja humpuukimaakareiden lisäksi nämä "kovien tieteiden" superasiantuntijat? Ei heillekään ja koodareille olisi mitään röitä.
Fyysisesti kovemmat kaverit veisivät heidän statuksensa.
Varmaan riippuu ihan tyypistä. Tunnen monta maisteria ja tohtoria jotka esim. harrastavat metsästystä tai eräretkeilyä, ovat rakentaneet itse taloja, asuneet alkeellisissa kehitysmaissa tai esim. Grönlannissa. Eivätkä kaikki ole miehiä, jojs sitä kuvittelet. Itse olen asunut tunturissa 2 kk teltassa.
T. Etelän vetelä maisteri
Arvasin että tuo kommentti tulee. Minäkin tunnen.
Mutta edelleen voi kysyä, olisiko se niin yksioikoista, että nykyajan "loispummityöttömät" ja "tukien varassa eläjät" olisivat yks kaks 20-luvulle joutuessaan enää niitä sylkykuppeja ja nykyiset pärjääjät ja keskiluokkaiset yks yhteen pärjääjiä?
Vaatii muuten jonkun verran laajaa asioiden hahmottamista, kun lähtee pohtimaan.
Kerjääminen oli suosittua vielä tuolloin. Luin juuri Aamulehdestä vuonna 1920 syntyneen Paavo V. Suomisen satavuotishaastattelun, jossa hän kertoo lapsuudestaan näin:
Myös kerjääminen oli hyvin opettavaista. Kun pääsin kymmenvuotiaana pois parantolasta, lähdin kiertämään talosta taloon. Kysyin nöyränä ”restbitar” eli jäännöspaloja ja kerroin sairaudestani. Se oli sydäntä särkevää ja tehosi.
Lapsia myytiin huutokaupassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus
Vaivaistaloon saatettiin köyhät myös sijoittaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaivaistupa. Eli kyllä jonkinlaista sosiaalihuoltoa tuolloinkin oli.
Muualla päin maailmaa on edelleen yleistä, että sukulaisilla on paljon laajemmin velvollisuus elättää toisiaan kuin meillä nykyään. Suku on tavallaan yhteiskunnan asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkat olivat normitöissä suhteessakin paljon pienemmät kuin pienimmätkään sossutuet, nykyrahassa muutamia satasia kuussa.
Nykyiset pärjääjät eivä ehkä elostelisi salilla treenatulla, itserusketetulla pepullaan, liising autoillaan ja espoon kivitalo töntti kertaa klöntti "arkkitehtiluomuksillaan".
He lapioisivat paskaa, jos saisivat. Heidän preppauskurssejaan ei olisi isi pappa maksanut, eikä heidän "ota tästä koppi" paskajauhanta puheilleen olisi kysyntää.
He saisivat luoda paskaa renkinä, jos joku heidän korskeuttaan sietäisi.
Ei siihen aikaan mitään kusipäistä puppugeneraattoria palvottu.
Sama kurja kohtalo olisi kaikilla huulitäytteillä pilatuilla komiikkahahmoilla (insta-tube-kakkareikä-tähtöset).
Ei heidän mustia palkin näköisiä tekoripisiään ja skolioosi poseerauksiaan kukaan ihastelisi missään ja tumputtaisi.
Eivä olisi yhtään mitään.
Ehkä saisivat lapioida paskaa, jos joku heitä sietäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rullaisin ihmisii et nälkä lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli niitä lapiomiehen töitä ja vastaavia. Siis töitä joihin sai kirjaimellisesti vain kävellä, ja joku sanoi "kaiva tästä" ja sitten kaivettiin ilman sen suurempia vaatimuksia oma-aloitteisuudesta, ongelmanratkaisukyvystä tai tietoteknisistä taidoista. Sellaisia helppoja töitä ei enää pahemmin ole ja ne vähemmän lahjakkaat kohtaa suuria vaikeuksia suoriutua nykypäivän vaatimuksista.
Ei se lahjakkuudesta ole kiinni. Pitää osata myydä itseään, ja olla lisäksi sellaisella alalla jolla on töitä. Aika pajon riippuu tuuristakin, missä sattuu olemaan hyvä. JA jolla ei ole robotteja ja automaatiota työtä tekemässä. Yhä useammalla alalla on.
Maataloon pääsi rengiksi kun tiesi kertoa, miten hyvin osaa toimia asiakasrajapinnassa ja miten hyvin on tämä "tieto taito nou hau" hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti pärjäisivät hyvin. Uskon, että 1920-luvulla oli kunnon kuri koulussa ja opettajat rankaisivat kiusaajia kunnolla joten koulukiusaamista tuskin oli tai sitä oli erittäin vähän. Oppilaat saivat rauhassa opiskella ja kehittyä normaalissa elinympäristössä kunnon kansalaisiksi, eikä kiusaaminen täten tehnyt ihmisiä sairaiksi vaan pääsivät kunnolla työelämään tai minne kuka nyt sitten menikin.
Oliko teksti tsoukkia eli vitsiä? Kiusaamista varmasti oli, usein vielä raaempaa kuin nykyään. Opettajan kurinpitovalta oli rajaton, vaikka virallisesti ruumiillinen kuritus on kielletty Suomen kouluissa vuonna 1914. Opiskella sai, jos huoltajilla oli varaa elättää ”laiska” opiskelija. Palkat olivat tosiaan nykyrahassa muutamia satasia kuussa. Monilla alkoi työelämä vähän toisella kymmenellä. Hyvänä puolena näkisin, että oli paljon avustavia töitä, joita saattoi tehdä vajaakuntoinenkin, mutta palkat olivat, mitä olivat. Ketään ei syötetty kotiin. Työllistyminen oli ainoa hyvä puoli näissä ”vanhoissa hyvissä ajoissa”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille kotiäiteys oli ihan normaali asia. Asuttiin maalla jossa hoidettiin lapset ja navetassa olevat eläimet. Muun ajan tehtiin käsitöitä ja laitettiin ruokaa.
No ei ne maatalon emännät varsinaisia kotiäitejä olleet sen enempää kuin isäntä oli koti-isä.
Maatalojen emännät vielä 50-luvulla, ainakin isoimmilla tiloilla eivät osallistuneet talon hoitoon, vaan oli pikemminkin olivat "työnjohtajia" kun työt teki piiat, karjakot, rengit, sisäköt ja muut palkolliset.
Torpparit ja pienviljelijät olivat erikseen.
Esimiehiä siis ja talouspäälliköitä. Ei vieläkään kotiäitejä.
Ei ne minusta ollut kotiäitejä, sanan varsinaisessa merkityksessä, kun lapsia hoitivat lastenhoitajat ja lapsipiiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen väestö oli silloin 3 miljoonaa, kun se nyt on 5 miljoonaa. Saattoi olla, että kaikille riiitti hommaa silloin.
Kovin typerä mielipide sinulla.
Vietnamissa on Suomen kokoisessa maassa 100 miljoonaa asukasta.
Silti siellä ei ole mitään sosiaalitukia.
Ihailetko bordellin täyttämää maata jossa naisten ainoa toive on päästä varakkaan miehen vaimoksi?
Vierailija kirjoitti:
Prostituutio oli naisille se yleisin juttu jolla saivat rahaa, tai työ jossain pesulassa jossa terveys meni nopeasti työn kovuuden vuoksi.
Anna lähde tuohon "tietoon". Naisilla oli tuohonkin aikaan muitakin ansaintamahdollisuuksia kuin prostituutio, vaikka miehet haluavatkin ajatella naisten kelpaavan vain prostituutioon. Esim. opettajan ammatti oli tyypillinen ja arvostettu naisten työ.
Jos nyt lähdetään siitä, että nykypäivän kaltaista työttömyysongelmaa ei edes ollut. Työn tekoon riitti jos kädet ja jalat toimivat. Jos vielä pääkin pelasi, se oli hyväksi luettava etu. Ne "työttömät" silloin olivat pääasiassa aidosti kykenemättömiä työntekoon, tai pystyivät suorittamaan hyvin rajattuja pikku puhteita. Osa kerjäsi, osa oli köyhäintalossa, osa apukäsinä isommissa taloissa.
Kaikille työhön kykeneville löytyi aina jotakin tehtävää. Palkka ei välttämättä ollut suuri, mutta usein siihen sisältyi edes jonkinlainen ruoka talon puolesta, kuin myös jonkinlainen katto pään päälle.
Naapuriapu ja sukulaisten auttaminen oli myös vielä voimissaan. Rikkaammat sukulaiset saattoivat ajoittain autella, ja naapureiden kesken voitiin sopia, että toinen esim pesee pyykit, ja saa siitä hyvästä jauhoja tms tietyn määrän.
Koulutuksella ja rahalla ei ollut vielä niin suurta painoarvoa kuin nykyisin.
Millä nykyiset asumistukijärjestelmän avulla vaurastuneet asuntosijoittajat rälläisivät?
No ei todellakaan ollut yleisin.