Lue keskustelun säännöt.
Miten sellaiset ihmiset, jotka elävät nykyisin tuella pärjäsivät 1920 luvulla?
12.02.2020 |
Monessa maassa näitä ei ole tänä päivänäkään 2020 luvulla.
Kommentit (85)
Suurimmassa osassa maailmaa ei ole tukia tänäkään päivänä... Ihmiset menevät töihin, varastelevat, perhe elättää, myyvät itseään, kerjäävät yms. Vaihtoehtoja on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun isoisoäitini kuoli synnytyksessä, ukin perhe jäi tyhjän päälle. Kunta antoi heille viiden kilon pussin jauhoja. 15-vuotias isotäti joutui ryhtymään äidiksi perheelle. Vauvasta oli pidettävä huolta, ei ollut vaihtoehtoja.
No kyllä he sitten selvisivät siitä jotenkuten. Mutta siitä jäi elinikäiset traumat. Toinen täti oli aina harmissaan kun jollekin syntyi monta lasta, koska sitten isosiskot joutuvat hoitamaan niitä lapsia. Toinen itkee vieläkin sitä, että ei saanut edes nähdä äitinsä ruumista.
Ihmiset selviävät kaikesta jos on pakko, mutta jos yhteiskunta olisi auttanut enemmän, heille ei olisi jäänyt niin pahoja traumoja siitä tilanteesta. Se olisi varmasti muuttanut paljon asioita, hyvään suuntaan.
Iso osa nykyisestä tuella elävistä kuolisi, jos ei tukia olisi. Ei pystyisi ostamaan lääkkeitään eikä ruokaa. Se ei ole mitään "luonnonvalintaa". Luonnonvalinta tapahtuu luonnossa, ihmisyhteisöt voivat vapaasti päättää että autetaan tai sitten ei. Jos valitsemme luopua tuista, valitsemme tappaa köyhimmät. Ja niinhän jo tehdään esim. USA:ssa. Haluaisitko nähdä oman omaisesi kadulla?
Kerrotko missäpäin USA:aa. Missä olet siellä asunut. Löysin vetoa et koskaan, etkä missään.
Puhut sitä sontaa mitä Yleisradion propaganda sinulle opettanut.
Vaivaistalosta saattoi kuka tahansa hakea lapsen pois, parhaimmillaan lapsityövoimaksi, pahimmillaan muuhunkin käyttöön. Mummini (s. 1923) kertoi vaivaistalon kauniista Aatos-pojasta, jonka erään tilan ”pahat isännät” hakivat töihin tilalleen. Oli kaikkien tiedossa, että poikaa kohdeltiin huonosti. Hän karkasi Saimaan vesistöllä liikennöivällä vuorolaivalla. Myöhemmät vaiheet jäivät tuntemattomiksi.
Isäni parhaan ystävän äiti kulki nuorena kerjuulla ja teki töitä kahdeksanvuotiaasta.
Toinen isoäitini oli ennen sotia hetken töissä tyttökodissa. Orpoja vauvoja ruokittiin kauralimavellillä. Isommat tytöt karkailivat, ja päätyivät usein ”laivatytöiksi”.
En toivoisi kenenkään joutuvan ”pärjäämään” näin.
Työkykyisille oli töitä, jos ei muuta niin renkinä tai piikana. Vajaakykyiset asuivat maaseudulla usein ns. loisina, tekivät pieniä avustavia hommia ruokapalkalla ja saivat nukkua jossain nurkassa tai uuninpankolla. Huono-onnisimmat ja vammaiset joutuivat vaivaistaloon, jolleivät olleet niin onnekkaita että joku sukulainen heidät elätti.
Osa sitten kuoli tietysti ennenaikaisesti ravinnon köyhyydestä johtuvien puutostautien heikentämänä.
Olisko kiva jos olisi kuin vanhoina hyvinä aikoina???
Huomattava osa heistä ammuttiin tai tapettiin nälkään 1918.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kuolivat jo lapsena nälkään ja sairauksiin, tai muuten kuolivat nuorina. Ne joilla oli edes joku toimeentulo, vaikkapa orjaan verrattavissa olevana piikana tai renkinä, elivät pidempään. Ei silloinkaan oikeita töitä ollut monelle. Suomessa oli lyhyt ajanjakso kun töitä oli kaikille, ja moni muistelee nyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen väestö oli silloin 3 miljoonaa, kun se nyt on 5 miljoonaa. Saattoi olla, että kaikille riiitti hommaa silloin.
Kovin typerä mielipide sinulla.
Vietnamissa on Suomen kokoisessa maassa 100 miljoonaa asukasta.
Silti siellä ei ole mitään sosiaalitukia.
Se onkin kehitysmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi hyvin kysyä miten nykyiset tradenomit, sosionomit, pilipalistit ja humpuukimaakari "korkeakouluaiset" pärjäisivät, kun ei olisi heille sitä hienoa ja sievän kivaa sisätyötä.
Ja humpuukimaakareiden lisäksi nämä "kovien tieteiden" superasiantuntijat? Ei heillekään ja koodareille olisi mitään röitä.
Fyysisesti kovemmat kaverit veisivät heidän statuksensa.
Kun kana näytti nilkuttavan sanottii lapsille : Viekää tuo kana pikasesti Hannalle , kyll hää laittaa siit vielä lapsille ruokaa. Hannan iso perhe oli loisia. Tämä Lappetelän Myllylässä oli tapna auttaa köyhiä. Kun leivottiin vietiin loislle korilla leipää ,munia ja kurria. Meidän Helsingin serkkujen vaatteet vietiin aina maalle mökkiläisille. Heitä pidettiin jotenkin hengissä kristilliseen henkeen. Ahtaat asunnot kuitenkin toivat tauteja ja monilla oli tuberkuloosi joka tarttu juuri ahtaissa tiloissa. Tavalliset flunssat muuttuivat keuhkokuumeeksi joka tappoi. Valistuksellakin saatiin lapsille vähän parempaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isoisoäitini kuoli synnytyksessä, ukin perhe jäi tyhjän päälle. Kunta antoi heille viiden kilon pussin jauhoja. 15-vuotias isotäti joutui ryhtymään äidiksi perheelle. Vauvasta oli pidettävä huolta, ei ollut vaihtoehtoja.
No kyllä he sitten selvisivät siitä jotenkuten. Mutta siitä jäi elinikäiset traumat. Toinen täti oli aina harmissaan kun jollekin syntyi monta lasta, koska sitten isosiskot joutuvat hoitamaan niitä lapsia. Toinen itkee vieläkin sitä, että ei saanut edes nähdä äitinsä ruumista.
Ihmiset selviävät kaikesta jos on pakko, mutta jos yhteiskunta olisi auttanut enemmän, heille ei olisi jäänyt niin pahoja traumoja siitä tilanteesta. Se olisi varmasti muuttanut paljon asioita, hyvään suuntaan.
Iso osa nykyisestä tuella elävistä kuolisi, jos ei tukia olisi. Ei pystyisi ostamaan lääkkeitään eikä ruokaa. Se ei ole mitään "luonnonvalintaa". Luonnonvalinta tapahtuu luonnossa, ihmisyhteisöt voivat vapaasti päättää että autetaan tai sitten ei. Jos valitsemme luopua tuista, valitsemme tappaa köyhimmät. Ja niinhän jo tehdään esim. USA:ssa. Haluaisitko nähdä oman omaisesi kadulla?
Kerrotko missäpäin USA:aa. Missä olet siellä asunut. Löysin vetoa et koskaan, etkä missään.
Puhut sitä sontaa mitä Yleisradion propaganda sinulle opettanut.
More than 26 000 Americans die each year because of lack of health insurance
Eikä Suomen oloja voi verrata lämpimiin maihin. Nyt yltäkylläisyyden aikana koditon voi käydä leipäjonossa ja kaivella roskiksia että saa toisten jätteistä jotain ravintoa ja lämmikettä.. Ennen ei ollut sitäkään mahdollisuutta. Kun talvi tuli, se oli siinä.
Toisissa maissa et sentään kuole kylmään, ja luontokin saattaa tuottaa koko vuoden ajan jotain syötäväksi kelpaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isomummoni joutui huutolaiseksi kun vanhemmat kuolivat (tuberkuloosi ja onnettomuus).
Vierailija kirjoitti:
Voisi hyvin kysyä miten nykyiset tradenomit, sosionomit, pilipalistit ja humpuukimaakari "korkeakouluaiset" pärjäisivät, kun ei olisi heille sitä hienoa ja sievän kivaa sisätyötä.
Ja humpuukimaakareiden lisäksi nämä "kovien tieteiden" superasiantuntijat? Ei heillekään ja koodareille olisi mitään röitä.
Fyysisesti kovemmat kaverit veisivät heidän statuksensa.
Varmaan riippuu ihan tyypistä. Tunnen monta maisteria ja tohtoria jotka esim. harrastavat metsästystä tai eräretkeilyä, ovat rakentaneet itse taloja, asuneet alkeellisissa kehitysmaissa tai esim. Grönlannissa. Eivätkä kaikki ole miehiä, jojs sitä kuvittelet. Itse olen asunut tunturissa 2 kk teltassa.
T. Etelän vetelä maisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oksettavaa länsimaista ahneutta ja itsekeskeisyyttä kirjoitti:
Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan. Tervepäiset huolehtivat toisistaan ja ahneet laskevat omia rahojaan. Niukkuudessa elävissä kulttuureissa muuten huomaa hyvin mitä vauraus tekee ihmisyydelle eli kun sitä alkaa kerääntyä, alkaa inhimillisyys vähentyä, jopa kadota.
Juuri näin. Ennen kaikki olivat "yhtä". Oli kylä, perhepiiri tai joku muu yhteisö. Nykyarjessa eriytetään kaikki muottiinsopimattomat. Jos eläisin jollain tuella 1920-luvulla, se saattaisi olla joku ruoka-, liinavaate- tms. avustus. Ei ne olleet silloin jokapäivää, ja sen lisäksi tuella eläminen katsottiin huonoksi elämäksi. Silloin oli todella suuri kynnys hakea mitään apua, eikä apua edes helposti saanut.
Vierailija kirjoitti:
Suku elätti, jos ei sukua niin huutolaiseksi tai vaivaistaloon.
Pitkäaikaissairas
Ei työikäisiä terveitä mutta työhaluttomia otettu huutolaisiksi. Heille opetettiin tarvittaessa työnteko pakkotyölaitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Voisi hyvin kysyä miten nykyiset tradenomit, sosionomit, pilipalistit ja humpuukimaakari "korkeakouluaiset" pärjäisivät, kun ei olisi heille sitä hienoa ja sievän kivaa sisätyötä.
Ja humpuukimaakareiden lisäksi nämä "kovien tieteiden" superasiantuntijat? Ei heillekään ja koodareille olisi mitään röitä.
Fyysisesti kovemmat kaverit veisivät heidän statuksensa.
Ja mikä tulevaisuus noilla kouluttamattomilla, "fyysisesti kovemmilla" ihmisillä on NYT? Aivan. Sitä ei ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Joo, töitä oli ihan eri tavalla. Vaikea verrata nykyaikaan.
Töitä löytyi pakon edestä kun mitään tukia ei ollut. Viime kädessä kierrettiin talosta taloon kerjuulla ja tehtiin jotain hanttihommia maksuksi ruoasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi hyvin kysyä miten nykyiset tradenomit, sosionomit, pilipalistit ja humpuukimaakari "korkeakouluaiset" pärjäisivät, kun ei olisi heille sitä hienoa ja sievän kivaa sisätyötä.
Ja humpuukimaakareiden lisäksi nämä "kovien tieteiden" superasiantuntijat? Ei heillekään ja koodareille olisi mitään röitä.
Fyysisesti kovemmat kaverit veisivät heidän statuksensa.
Varmaan riippuu ihan tyypistä. Tunnen monta maisteria ja tohtoria jotka esim. harrastavat metsästystä tai eräretkeilyä, ovat rakentaneet itse taloja, asuneet alkeellisissa kehitysmaissa tai esim. Grönlannissa. Eivätkä kaikki ole miehiä, jojs sitä kuvittelet. Itse olen asunut tunturissa 2 kk teltassa.
T. Etelän vetelä maisteri
Itse tunnen maanviljelijöitä, jotka eivät ole ikinä nukkuneet teltassa tai edes kävelleet yli kilometriä moneen vuoteen.
Kieltolakiaikanahan (vv. 1919-1930) rahaa sai kyllä yritteliäs kansalainen ihan reilumminkin hankittua jos vain oli halua ja uskallusta sitä tienata...
Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan. Tervepäiset huolehtivat toisistaan ja ahneet laskevat omia rahojaan. Niukkuudessa elävissä kulttuureissa muuten huomaa hyvin mitä vauraus tekee ihmisyydelle eli kun sitä alkaa kerääntyä, alkaa inhimillisyys vähentyä, jopa kadota.