Miten sellaiset ihmiset, jotka elävät nykyisin tuella pärjäsivät 1920 luvulla?

Suku elätti, jos ei sukua niin huutolaiseksi tai vaivaistaloon.

Pitkäaikaissairas

möivät pimeetä viinaa. #kieltolaki

Naisille kotiäiteys oli ihan normaali asia. Asuttiin maalla jossa hoidettiin lapset ja navetassa olevat eläimet. Muun ajan tehtiin käsitöitä ja laitettiin ruokaa.

Suomen väestö oli silloin 3 miljoonaa, kun se nyt on 5 miljoonaa. Saattoi olla, että kaikille riiitti hommaa silloin.

Vierailija kirjoitti:

Naisille kotiäiteys oli ihan normaali asia. Asuttiin maalla jossa hoidettiin lapset ja navetassa olevat eläimet. Muun ajan tehtiin käsitöitä ja laitettiin ruokaa.

No ei ne maatalon emännät varsinaisia kotiäitejä olleet sen enempää kuin isäntä oli koti-isä.

Yhteisöt huolehti silloinkin?

Kun isoisoäitini kuoli synnytyksessä, ukin perhe jäi tyhjän päälle. Kunta antoi heille viiden kilon pussin jauhoja. 15-vuotias isotäti joutui ryhtymään äidiksi perheelle. Vauvasta oli pidettävä huolta, ei ollut vaihtoehtoja.

No kyllä he sitten selvisivät siitä jotenkuten. Mutta siitä jäi elinikäiset traumat. Toinen täti oli aina harmissaan kun jollekin syntyi monta lasta, koska sitten isosiskot joutuvat hoitamaan niitä lapsia. Toinen itkee vieläkin sitä, että ei saanut edes nähdä äitinsä ruumista.

Ihmiset selviävät kaikesta jos on pakko, mutta jos yhteiskunta olisi auttanut enemmän, heille ei olisi jäänyt niin pahoja traumoja siitä tilanteesta. Se olisi varmasti muuttanut paljon asioita, hyvään suuntaan.

Iso osa nykyisestä tuella elävistä kuolisi, jos ei tukia olisi. Ei pystyisi ostamaan lääkkeitään eikä ruokaa. Se ei ole mitään "luonnonvalintaa". Luonnonvalinta tapahtuu luonnossa, ihmisyhteisöt voivat vapaasti päättää että autetaan tai sitten ei. Jos valitsemme luopua tuista, valitsemme tappaa köyhimmät. Ja niinhän jo tehdään esim. USA:ssa. Haluaisitko nähdä oman omaisesi kadulla?

Vierailija kirjoitti:

Naisille kotiäiteys oli ihan normaali asia. Asuttiin maalla jossa hoidettiin lapset ja navetassa olevat eläimet. Muun ajan tehtiin käsitöitä ja laitettiin ruokaa.

Eikä ollut mielenterveysongelmia, ainakaan samassa mittakaavassa kuin nykyisin.

Ennen vanhaan oli jokaiselle töitä, että mietipä sitä.

Joo, töitä oli ihan eri tavalla. Vaikea verrata nykyaikaan.

Suvun vaivoina yleensä olivat. Jos ei ollut sukuakaan, jonkinlaisia vaivaistaloja oli.

"Eikä ollut mielenterveysongelmia, ainakaan samassa mittakaavassa kuin nykyisin."

Tai niistä ei vaan puhuttu. Esim. oman äitini 3 veljeä on tehneet silloin "vanhaan hyvään aikaan" itsemurhan jo hyvin nuorella iällä. Isoäiti kertoo että kaikenlaisia kylähulluja oli paljon ja jälkeenjääneitä, ja viinalla ahdistuksiaan lääkitseviä. 

Silloin merkittiin papereihin kyseisten ihmisten ammatiksi "loinen". Ihan oikeasti.

Ennen oli niitä lapiomiehen töitä ja vastaavia. Siis töitä joihin sai kirjaimellisesti vain kävellä, ja joku sanoi "kaiva tästä" ja sitten kaivettiin ilman sen suurempia vaatimuksia oma-aloitteisuudesta, ongelmanratkaisukyvystä tai tietoteknisistä taidoista. Sellaisia helppoja töitä ei enää pahemmin ole ja ne vähemmän lahjakkaat kohtaa suuria vaikeuksia suoriutua nykypäivän vaatimuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille kotiäiteys oli ihan normaali asia. Asuttiin maalla jossa hoidettiin lapset ja navetassa olevat eläimet. Muun ajan tehtiin käsitöitä ja laitettiin ruokaa.

Eikä ollut mielenterveysongelmia, ainakaan samassa mittakaavassa kuin nykyisin.

Kyllä oli, enemmänkin, kun lääkehoitoa ei juuri ollut. Hullujenhuoneet oli piukassa väkeä.

Kulkivat kerjuulla, tekivät töitä ruokapalkalla. Lapset myytiin huutolaisiksi, siis monissa tapauksissa orjiksi.

Olisin varmaan saanut jotain yksinkertaista työtä johon älyni riittäisi. Esim kadunlakaisija. Nykyään ei helppoja yksinkertaisia töitä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomen väestö oli silloin 3 miljoonaa, kun se nyt on 5 miljoonaa. Saattoi olla, että kaikille riiitti hommaa silloin.

Kovin typerä mielipide sinulla.

Vietnamissa on Suomen kokoisessa maassa 100 miljoonaa asukasta.

Silti siellä ei ole mitään sosiaalitukia.

Oli silloin jo kunnallista köyhäinapua. Tosin sukulaiset olivat ensisijaisesti vastuussa. Työttömyys oli alhainen, koska jokaisen työkykyisen oli käytännös pakko ottaa vastaan mikä tahansa työ vaikka kuinka huonoilla ehdoilla. Viime kädessä piti ruveta vaikka katukauppiaaksi.

1920-luvulla Suomi oli vielä maatalausvaltainen maa, josta löytyi paljon pieniä perhetiloja. Jos ei löytynyt työnantajaa niin tilalla pystyi sentään työskentelemään, vaikka elannon saaminen maatilalla ei tietysti helppoa ollut sekään. Tällainen tilanne on vielä nyky Kiinassakin muuten, ihmiset siirtyvät maaseudulta työskentelemään kaupunkiin tehtaisiin ja jos jostain syystä homma ei toimi, niin siirtyvät takaisin kotikylään sille perheen omistamalle tilalle. Sitä mukaa kun urbanisaatio etenee, niin tämä ei tietysti ole enää mahdollista. Pienet tilat häviävät ja sitä kautta turvaverkko matalasti koulutetulle työvoimalle. Jos iskee työttömyys niin sitten joko valtio panostaa tukijärjestelmään tai tyytyy siihen, että jengi asuu kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille kotiäiteys oli ihan normaali asia. Asuttiin maalla jossa hoidettiin lapset ja navetassa olevat eläimet. Muun ajan tehtiin käsitöitä ja laitettiin ruokaa.

Eikä ollut mielenterveysongelmia, ainakaan samassa mittakaavassa kuin nykyisin.

Oli niitä. Ja kyllä hullujenhuoneita oli olemassa.

Mistä luulet termin seinähullu olevan peräisin? Se tuli siitä, että kotihoidossa (nykyään sanottaisiin avohoidossa) olleet itselleen ja muille vaaralliset mielenterveysongelmista kärsineet pistettiin kaulalenkillä ja ketjulla seinään kiinni. Näin sai muu talonväki touhuta rauhassa.