Lue keskustelun säännöt.
Miehen teini-ikäiset lapset eivät voi sietää uutta vauvaa.
12.02.2020 |
Teinit 16 ja 17v, vanhempansa eronneet jo kun lapset olivat aivan pieniä, me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kolme vuotta.
Teinit asuvat joka toinen viikko äidillään ja tähän mennessä yhteiselo mennyt ok. Nyt vauvan syntymän jälkeen ei menekään enää niin hyvin. Valittavat vauvan itkua (unet katkeaa ym), osoittavat mieltään raivoamalla ihme asioista hne. Tulkitsen tän kaiken kuitenkin liittyvän vauvaan.
Mitä tämä on, ja miksi? Saavat isältään edelleen huomiota ja heistä pidetään huolta. Toki vauva vie osansa nyt, luonnollisesti.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se oikeasti niin vaikea käsittää että se kuolaava, oksenteleva, lähinnä kovaa ääntä ja ripulia tuottava nyytti ei välttämättä ole hirveän rakas kenellekään muulle kuin omille vanhemmilleen? En minäkään teininä riemusta hihkunut kun vanhemmat palasivat synnäriltä pikkuveljeni mukanaan. Mielipide ei juurikaan muuttunut veljen kasvaessa. Nyt ollaan kyllä kumpikin jo aikuisia, ja ihan ok väleissä.
Sama kävi meillä, ikäeroa 10 v. Nyt keski-iässä ollaan kohteliaissa väleissä, mutta ei meillä mitään yhteistä ole koskaan ollut. En tiedä, kuvittelivatko vanhemmat, että olisi.
Tuskinpa kuvittelivat, kun sinut tunsivat jo.
Lapsia tehdään vanhempien omasta halusta, ei sisaruksille.
Toiset rakastaa sisaruksiaan, olipa ikäeroa paljon tai vähän, toiset taas eivät.
No niinpä. Siksi ap:n on turha ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.
Itse olin 11, kun äidille ja isäpuolelle syntyi vauva. Asuin ihan siis heidän kanssaan kokoaikaisesti, omaa isääni (jolla oli yhteishuoltajuus äitini kanssa) näin viikonloppuisin, lomilla tai jos nyt itse halusin mennä käymään niin koska vaan. En osaa edes kuvitella, miten rassaavaa jokin viikko-viikko -ramppaaminen olisi itselleni ollut. Etenkin, kun koulu ja kaverit siinä äidin kotikulmilla ja isän luota olisi pitänyt bussilla sinne kulkea, kun asui keskustassa. (Helsinki)
Joka tapauksessa.
Itse tuolloin varhaisteininä suhtauduin pääasiassa positiivisesti velipuoleen, joskaan esim. vauvan hoito ei pahemmin kiinnostanut. Muistan olleeni utelias. Toki oli huonojakin hetkiä, kun koitin esim. leikkiä omassa huoneessa leluillani ja vauva ryömi kuolaamaan niiden päälle niin muistelemme äidin kanssa vieläkin naureskellen silloista raivoamistani ("viekää tuo kuolaava hirviö muualle!!"), kun vähän napsahti siltä erää.
Mutta noin yleensä suhtauduin mielestäni pikkuveljeen ihan hyvin ja normaalisti, vaikka meillä eri isät onkin. Nyt aikuisiällä ollaan oltu aika hyvääkin pataa ja hän on välistä pyörinyt mukana minun kaveriporukoissani jostain teini-ikäisestä saakka, mutta omaa toki omansakin. Edelleen on esim. yhteinen kaveripariskunta (molemmat siis kummankin kavereita), joiden kanssa vietetään aikaa yhdessä ja erikseen.
Se ei toki aina katso ikää, miten lapsellisesti ihmiset käyttäytyvät, mutta kovin lapselliselta tuo ap:n puolison lasten käytös minun korvaani kuulostaa. Tuohon vaikuttanee monet tekijät, esim. millainen on ap:n ja näiden lasten välinen suhde, jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei se muuten mikään selviä ole, että uusperheen teinit inhoaisivat pieniä sisaruksiaan. Esim. serkkuni perheessä toisella osapuolella oli ennestään kaksoset, ja sitten he saivat uusperheenä kolme lasta lisää. Nuo kaksoset (nyt jo aikuisia) olivat aivan höperöinä pikkusisaruksiinsa ja hoitivat heitä tosi paljon.
No niinpä. Lähisukulaisen uusperheen vanhemmat lapset olivat alakouluikäisiä kun uusi vauva syntyi, ja kaikki sisarukset olivat ihan hulluina uuteen vauvaan ja pitivät sitä heti omana sisaruksenaan. Pikemminkin joutuivat välillä hätistelemään liian innokkaat sisarukset vauvan kimpusta pois.
Onko lapsilla ollut äitinsä luona pienempiä sisaruksia? Jos on, isän luona on ollut ehkä mukavampaa juuri siksi, että on rauhallista. Ja nyt se rauha on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit osaavat jakolaskun. Tähän mennessä ovat laskeneet, että perivät isänsä puoliksi. Nyt sitten tuli kolmaskin kärkkymään sitä perintöä, ties vaikka tulisi vielä neljäskin perillinen! Ymmärrettävästi eivät ole tästä ilahtuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää liimalapsi?
Ankkurilapsi. Varmat elarit tiedossa seuraavat 18 vuotta.
En tajua tätä logiikkaa. Lapsesta on aina kuluja, eihän elarien saaminen kohenna millään tavalla rahatilannetta joka on ennen sitä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää liimalapsi?
Ankkurilapsi. Varmat elarit tiedossa seuraavat 18 vuotta.
En tajua tätä logiikkaa. Lapsesta on aina kuluja, eihän elarien saaminen kohenna millään tavalla rahatilannetta joka on ennen sitä lasta.
Yh-äidille ehtymätön tulonlähde lapsikorotuksineen ja tukineen, ennen eroa mies kustantaa kaiken.
Muistan kun kaverini uusperheeseen syntyi vauva. Isän uusi vaimo ei ennestäänkään ollut mikään meidän suosikkihahmo, mutta vauvan synnyttyä hänestä tuli entistä ärsyttävämpi. Kaveriani (ja minua myös) ei siis niinkään ärsyttänyt se vauva vaan sen vauvan äiti, joka alkuun on tietysti vähän niin kuin kiinteä osa sitä vauvaa.
Oman äidin synnyttämä pikkusisarus harvoin tuntuu yhtä ärsyttävältä, koska oman äidin tapa olla äiti on jo tuttu ja tuntuu oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama ikäero. Ja ns uusperhe . Ongelma ei ole koska tehdään selväksi monin eri tavoin että teini ihan yht rakas.
Anna kun arvaan, pakotat vauvaa sisaruspuolien syliin ja pitää vahtia tai olla lapsenlikkana palkatta "kun se on teidän sisko/veli". Jatka vaan samaa niin kohta vihaavat vauvaasi oikeasti. Ja teinit tarttee yöunensa, hoitakaa se puoli kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää liimalapsi?
Ankkurilapsi. Varmat elarit tiedossa seuraavat 18 vuotta.
En tajua tätä logiikkaa. Lapsesta on aina kuluja, eihän elarien saaminen kohenna millään tavalla rahatilannetta joka on ennen sitä lasta.
Yh-äidille ehtymätön tulonlähde lapsikorotuksineen ja tukineen, ennen eroa mies kustantaa kaiken.
No joo joo, mutta jos ei ole lasta, ei ole niitä kulujakaan. Ei kai se uusi mies joudu edellisten lasten elareita maksamaan, vaan niiden lasten isä?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei saa rauhassa nukkua, se on iso miinus kenelle tahansa. Kehoita miestä etsimään isompi kämppä tai keksimään jonkun muun ratkaisun.
Niinpä kuka meistä ei alkaisi raivota ihmeellisistä asioista jos jatkuvasti yöunet keskeytyy. Teini vielä tarvitsee hyvin paljon unta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne on saaneet todisteen siitä, että niiden isä on sun kanssa "sillai" ja niitä ällöttää koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.
Yhä kasvava teini-ikäinen jolla varmaan opiskelukin menossa ei saa nukkua kodissaan. Mitä ihmettä ap luuli että tapahtuisi? Jokainen järjellä ajatteleva kyllä ymmärtää mistä ne teinit tuossa talossa napsahtelee.
Vierailija kirjoitti:
No ne on saaneet todisteen siitä, että niiden isä on sun kanssa "sillai" ja niitä ällöttää koko juttu.
No, nopeasti se sinappikone lopettaa seksielämän ja uusi ero on jälleen kulman takana ;). Jotkut vaan ei opi kerrasta.
Lässytättekö teinien kuullen sille vauvalle? Vaaditteko teinejä olemaan hiljaa kun vauva nukkuu? Saavatko teinit nukkua kunnolla? Onko heidän pitänyt vauvan vuoksi luopua jostakin?
Teininä olo on tosi vaikeaa muutenkin, ja vielä vaikeampaa jos joutuu uusperheissä pyörimään heittopusseina.
Vierailija kirjoitti:
Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.
Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.
Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.
Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.
OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?
Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.
Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisia vaan ovat.
Ei vauvasta ole pakko tykätä, mutta miehesi tulisi tehdä selväksi se, että käyttäytyä silti pitää. Lapselliset raivoamiset mitättömistä asioista sekä vauvan itkusta valittaminen on tuon ikäisten jo osattava jättää pois.
Komppi tälle. Lapset EIVÄT päätä vanhempiensa lapsilukua. Isällä on oikeus siirtyä elämässään eteenpäin toistakymmentä vuotta eronsa jälkeen ja odottaa kunnioittavaa, asiallista käytöstä. Toki on ymmärrettävää, että teinit nyt eivät ylipäätänsä aina kunnioittavaan, asialliseen käytökseen pysty, mutta sen tulee olla kasvatuksen tavoite. Ja joku täällä meinasi, että vauvan myötä isä ei pysty enää samalla lailla olla isä teini-ikäisille lapsilleen, jotka tarvitsevat isäänsä vielä monta vuotta. Oletteko ihan tosissanne? Koskeeko sama mielestänne myös ydinperheitä, joissa syntyy lapsia pitkillä ikäeroilla?
Voi ei.