Lue keskustelun säännöt.
Olen juuri muuttanut Suomeen 30 ulkomaanvuoden jälkeen. Ihmisten suhtautuminen oli minulle täysi šokki!
09.02.2020 |
Olen asunut 10 vuotta Aasiassa ja 20 vuotta Sveitsissä. Meillä on varsinainen koti Etelä-Ranskassa, missä mieheni on kotoisin.
Kun puhun suomalaisten kanssa, te olette kovin vihamielisiä minua kohtaan. Miksi? Kun joskus mainitsen elämästäni ulkomailla, osoitatte heti ettei ole sopivaa kertoa siitä.
Minun koko elämäni on muualla kuin Suomessa, eikö teitä yhtään kiinnosta kuulla siitä?
Ei minulla ole mitään puhuttavaa Suomesta kun en ole täällä asunut kuin 18 vuotiaana viimeksi!
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas mammulit siellä autereisessa Keski-Euroopassa; oletteko kotirouvia lapset helmoissa vai muuten vain miehen siivellä "etelään" "päässeitä"? Aika monelle kotirouvalle menee kertakaikkiaan pissi päähän, kun pääsevät kerrankin Suomen rajojen ulkopuolelle. Välittömästi alkaa se kotimaan ja suomalaisten nälvintä, vaikka itse ollaan opiskeltu ja nautittu suht halvasta hyvinvoinnista "karmeassa" Suomessa.
Olet tainnut syntyä küsipäiseksi kakaraksi kun raivoat muille kuin mielipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Havainnut selkeästi ihan samaa.. asunut ( ja edelleen asun) ulkomailla jo yli 20 vuotta mutta käyn Suomessa lomilla useita kertoja vuodessa. Melkein ketään ystävistäni,tutuistani ja sukulaisistani ei kiinnosta kuulla, miten elämäni sujuu muualla tai miten näen Suomen muuttuneen etc. Menettävät loistavan tilaisuuden, koska ’kaukaa näkee paremmin’. Ainoastaan hammaslääkäri/ silmälääkäri etc. niin kiinnostuneita kuulemaan elämästäni maailmalla,että vaikeuksia saada asioita hoidettua!
Miksi sä käyt täällä hammas- ja silmälääkärissä? Näiden keskustelujen kaavahan menee aina niin, että ensin kun on haukuttu suomalaiset niin seuraavaksi haukutaan maailman paskin terveydenhuolto. Muualla maailmassa herätetään kuolleetkin henkiin ihan julkisellakin puolella.
Mulle kävi samalla tavoin.
Asuin Kreikassa 12 vuotta ja palasin Suomeen. Kaverit/tuttavat/työkaverit pyörittivät silmiään kun juttelin Kreikan kodin asioista. Heti pelkkää negatiivista kommenttia.
Eka vuosi oli todella raskas Suomessa... Tämä suomalaisten kateus ihan typeristä asioista, on kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset eivät kestä sitä, että joku on onnellinen. Lisäksi täällä on paljon kateutta. Ihmiset ovat helposti vihaisia ja katkeria.
Täällä halutaan hoitaa kaikki, jopa perheen ihmissuhteet, omien sairaiden lasten tai kuolevien vanhusten hoito rahalla. Ihmisiä kaiken lisäksi arvostetaan veronmaksukyky edellä. Sen lisäksi ei esimerkiksi tarvitse kyetä empatiaan.
Olen ylpeästi suomalainen (kulttuuri, luonto, tiede), asun täällä enkä haikaile muualle - mutta pidän meitä suomalaisia jollain tapaa kollektiivisesti sairaina, masentuneina.
Raha on saanut täällä aivan suhteettoman aseman. Jopa vähäisestä syntyvyydestä, lasten saamisesta, puhutaan täällä lähinnä vain kansantalouden näkökulmasta, muutoin negatiivisen kautta.
On helppo uskoa, että muualla asuneilla paluumuuttajilla on vaikeaa tässä henkisessä ilmapiirissä. Itsekin tätä usein ihmettelen. Aivan kuin elämä täällä olisi suunnatonta paskaa ja jos joku onkin onnellinen täällä - taikka muualla - hänet pitää psykologisin keinoin tuhota.
Tässäkin on kaksi asiaa: media ja oikeat ihmissuhteet. On ihan totta kaikki tuo, mitä sanoit. Siis kun tarkoitetaan medialla sitä, mistä Suomessa puhutaan. Kun taas puhutaan läheisten ja ystävien kanssa, ei taideta kovinkaan usein puhua syntyvyydestä kansantalouden näkökulmasta eikä välttämättä syntyvyydestä yleensäkään. Puhutaan ihan muista asioista. Asioista, joita puhujien elämässä on. Tehdään yhdessä, nautitaan toisten seurasta ja puhutaan elämästä. Jaetaan niin ilot kuin surutkin.
Tämä juuri on se ongelma meille paluumuuttajille! Kun ne asiat, joita meidän elämässä on ollut ja joita haluaisi jakaa muiden kanssa, ärsyttää ja saa jopa raivon valtaan! Ihan vaikka kyläpaikassa on toinen vieras alkanut haukkua minua kun kerroin millaista oli asua talossa, joka oli 30 metrin päässä Tyynen valtameren rannasta. Kun siis puhuttiin rannoista ja mökkirannoista! Ja jotenkin epäilevästi monet suhtautuu kun kuulee, että on asunut koko aikuisikänsä toisessa maassa ja toisella kielellä. Suomalaisten sielunmaisema on karu ja ahdas, siihen ei mahdu mitään muuta kuin Suomi. Ihmiset ei esim ymmärrä miksi minun lapsilla on englantilaiset nimet! Vaikka he ovat asuneet englanninkielisessä maassa koko elämänsä!
Tähän ei voi sanoa muuta kuin että valitse ystäväsi ja tuttavasi paremmin. Nykyisin Suomessa on hyvin paljon ihmisiä, joilla on sekä ystäväpiirissään että sukulaisissaankin ulkomaalaisia tai jotka ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Ihmisiä, joilla on työkavereissa ja opiskelukavereissakin ulkomaalaisia. Asun pääkaupunkiseudulla ja vain yhdellä ystävälläni on suomalainen puoliso. Omalla lapsellanikin on ulkomaalainen puoliso. Työkaverillanikin on ulkomaalainen puoliso. Seinän takana asuu ulkomailta kotoisin oleva lääkäri perheineen ja vastapäiseen taloon muutti just albanialainen perhe. Ei suomalaisten sielunmaisema ole mitenkään karu tai ahdas. Pikemminkin on kyse yksilöistä kuin kansallisesta ominaisuudesta.
Miksi et kirjoittanut, että sinun pääkaupunkilaisten ystäviesi piirissä? Suomi on paljon muutakin kuin pääkaupunkiseutu ja yliopistopiirit.
Pääkaupunkiseudulla asuu noin 1,5 miljoonaa asukasta. Aika paljon näin pieneksi (alle 6 miljoonaa asukasta koko maassa) maaksi. Joten yleistäminen "suomalaiset sitä ja suomalaiset tätä" on yksinkertaisesti tyhmää. Myös Turussa, Tampereella jne on paljon ulkomaalaisia, jotka tulevat ihan hyvin toimeen paikallisten kanssa. Ymmärrän kuitenkin kokemuksen ahdasmielisyydestä. En itsekään haluaisi asua missään peräkylällä, jossa henkinen ilmapiiri on kuin keskiajalla ja tummaihoisesta ihmisestä tulee ensimmäisenä mieleen Fazerin lakritsipatukka. Tervetuloa pääkaupunkiseudulle :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset eivät kestä sitä, että joku on onnellinen. Lisäksi täällä on paljon kateutta. Ihmiset ovat helposti vihaisia ja katkeria.
Täällä halutaan hoitaa kaikki, jopa perheen ihmissuhteet, omien sairaiden lasten tai kuolevien vanhusten hoito rahalla. Ihmisiä kaiken lisäksi arvostetaan veronmaksukyky edellä. Sen lisäksi ei esimerkiksi tarvitse kyetä empatiaan.
Olen ylpeästi suomalainen (kulttuuri, luonto, tiede), asun täällä enkä haikaile muualle - mutta pidän meitä suomalaisia jollain tapaa kollektiivisesti sairaina, masentuneina.
Raha on saanut täällä aivan suhteettoman aseman. Jopa vähäisestä syntyvyydestä, lasten saamisesta, puhutaan täällä lähinnä vain kansantalouden näkökulmasta, muutoin negatiivisen kautta.
On helppo uskoa, että muualla asuneilla paluumuuttajilla on vaikeaa tässä henkisessä ilmapiirissä. Itsekin tätä usein ihmettelen. Aivan kuin elämä täällä olisi suunnatonta paskaa ja jos joku onkin onnellinen täällä - taikka muualla - hänet pitää psykologisin keinoin tuhota.
Tässäkin on kaksi asiaa: media ja oikeat ihmissuhteet. On ihan totta kaikki tuo, mitä sanoit. Siis kun tarkoitetaan medialla sitä, mistä Suomessa puhutaan. Kun taas puhutaan läheisten ja ystävien kanssa, ei taideta kovinkaan usein puhua syntyvyydestä kansantalouden näkökulmasta eikä välttämättä syntyvyydestä yleensäkään. Puhutaan ihan muista asioista. Asioista, joita puhujien elämässä on. Tehdään yhdessä, nautitaan toisten seurasta ja puhutaan elämästä. Jaetaan niin ilot kuin surutkin.
Tämä juuri on se ongelma meille paluumuuttajille! Kun ne asiat, joita meidän elämässä on ollut ja joita haluaisi jakaa muiden kanssa, ärsyttää ja saa jopa raivon valtaan! Ihan vaikka kyläpaikassa on toinen vieras alkanut haukkua minua kun kerroin millaista oli asua talossa, joka oli 30 metrin päässä Tyynen valtameren rannasta. Kun siis puhuttiin rannoista ja mökkirannoista! Ja jotenkin epäilevästi monet suhtautuu kun kuulee, että on asunut koko aikuisikänsä toisessa maassa ja toisella kielellä. Suomalaisten sielunmaisema on karu ja ahdas, siihen ei mahdu mitään muuta kuin Suomi. Ihmiset ei esim ymmärrä miksi minun lapsilla on englantilaiset nimet! Vaikka he ovat asuneet englanninkielisessä maassa koko elämänsä!
Tämä on niin totta. Suomalaiset ovat erittäin kateellisia ja kenelläkään ei saisi mennä paremmin. Jos ei itsellä mene hyvin niin se on sitten yhteiskunnan velvollisuus tasoittaa tuloerot. Vain hullu muuttaa tänne takaisin jos kerran on päässyt pois. itsekin tienaan hyvin mutta sitä ei oikein voi näyttää mitenkään vaan pitää elää niinkuin nukkavierut köyhät naapurit.
Miksi asut nukkavierujen köyhien asuinalueella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset eivät kestä sitä, että joku on onnellinen. Lisäksi täällä on paljon kateutta. Ihmiset ovat helposti vihaisia ja katkeria.
Täällä halutaan hoitaa kaikki, jopa perheen ihmissuhteet, omien sairaiden lasten tai kuolevien vanhusten hoito rahalla. Ihmisiä kaiken lisäksi arvostetaan veronmaksukyky edellä. Sen lisäksi ei esimerkiksi tarvitse kyetä empatiaan.
Olen ylpeästi suomalainen (kulttuuri, luonto, tiede), asun täällä enkä haikaile muualle - mutta pidän meitä suomalaisia jollain tapaa kollektiivisesti sairaina, masentuneina.
Raha on saanut täällä aivan suhteettoman aseman. Jopa vähäisestä syntyvyydestä, lasten saamisesta, puhutaan täällä lähinnä vain kansantalouden näkökulmasta, muutoin negatiivisen kautta.
On helppo uskoa, että muualla asuneilla paluumuuttajilla on vaikeaa tässä henkisessä ilmapiirissä. Itsekin tätä usein ihmettelen. Aivan kuin elämä täällä olisi suunnatonta paskaa ja jos joku onkin onnellinen täällä - taikka muualla - hänet pitää psykologisin keinoin tuhota.
Tässäkin on kaksi asiaa: media ja oikeat ihmissuhteet. On ihan totta kaikki tuo, mitä sanoit. Siis kun tarkoitetaan medialla sitä, mistä Suomessa puhutaan. Kun taas puhutaan läheisten ja ystävien kanssa, ei taideta kovinkaan usein puhua syntyvyydestä kansantalouden näkökulmasta eikä välttämättä syntyvyydestä yleensäkään. Puhutaan ihan muista asioista. Asioista, joita puhujien elämässä on. Tehdään yhdessä, nautitaan toisten seurasta ja puhutaan elämästä. Jaetaan niin ilot kuin surutkin.
Tämä juuri on se ongelma meille paluumuuttajille! Kun ne asiat, joita meidän elämässä on ollut ja joita haluaisi jakaa muiden kanssa, ärsyttää ja saa jopa raivon valtaan! Ihan vaikka kyläpaikassa on toinen vieras alkanut haukkua minua kun kerroin millaista oli asua talossa, joka oli 30 metrin päässä Tyynen valtameren rannasta. Kun siis puhuttiin rannoista ja mökkirannoista! Ja jotenkin epäilevästi monet suhtautuu kun kuulee, että on asunut koko aikuisikänsä toisessa maassa ja toisella kielellä. Suomalaisten sielunmaisema on karu ja ahdas, siihen ei mahdu mitään muuta kuin Suomi. Ihmiset ei esim ymmärrä miksi minun lapsilla on englantilaiset nimet! Vaikka he ovat asuneet englanninkielisessä maassa koko elämänsä!
Tähän ei voi sanoa muuta kuin että valitse ystäväsi ja tuttavasi paremmin. Nykyisin Suomessa on hyvin paljon ihmisiä, joilla on sekä ystäväpiirissään että sukulaisissaankin ulkomaalaisia tai jotka ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Ihmisiä, joilla on työkavereissa ja opiskelukavereissakin ulkomaalaisia. Asun pääkaupunkiseudulla ja vain yhdellä ystävälläni on suomalainen puoliso. Omalla lapsellanikin on ulkomaalainen puoliso. Työkaverillanikin on ulkomaalainen puoliso. Seinän takana asuu ulkomailta kotoisin oleva lääkäri perheineen ja vastapäiseen taloon muutti just albanialainen perhe. Ei suomalaisten sielunmaisema ole mitenkään karu tai ahdas. Pikemminkin on kyse yksilöistä kuin kansallisesta ominaisuudesta.
Miksi et kirjoittanut, että sinun pääkaupunkilaisten ystäviesi piirissä? Suomi on paljon muutakin kuin pääkaupunkiseutu ja yliopistopiirit.
Pääkaupunkiseudulla asuu noin 1,5 miljoonaa asukasta. Aika paljon näin pieneksi (alle 6 miljoonaa asukasta koko maassa) maaksi. Joten yleistäminen "suomalaiset sitä ja suomalaiset tätä" on yksinkertaisesti tyhmää. Myös Turussa, Tampereella jne on paljon ulkomaalaisia, jotka tulevat ihan hyvin toimeen paikallisten kanssa. Ymmärrän kuitenkin kokemuksen ahdasmielisyydestä. En itsekään haluaisi asua missään peräkylällä, jossa henkinen ilmapiiri on kuin keskiajalla ja tummaihoisesta ihmisestä tulee ensimmäisenä mieleen Fazerin lakritsipatukka. Tervetuloa pääkaupunkiseudulle :)
Tervetuloa Suomen peräkylille tutustumaan, meillä oli tummia linja-autonkuljettajia jo 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samalla tavoin.
Asuin Kreikassa 12 vuotta ja palasin Suomeen. Kaverit/tuttavat/työkaverit pyörittivät silmiään kun juttelin Kreikan kodin asioista. Heti pelkkää negatiivista kommenttia.
Eka vuosi oli todella raskas Suomessa... Tämä suomalaisten kateus ihan typeristä asioista, on kamalaa.
Olisiko kertomustyylisi ollut kehuskeleva ja itseäsi ylentävä. Harvoin ihmiset muuten pyörittelevät silmiään kuin silloin jos toinen pitää itseään parempana kuin muut. Mikäli itse olet suomalainen niin varmaan sinulla sitten on se "pitää olla parempi kuin muut -asenne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset eivät kestä sitä, että joku on onnellinen. Lisäksi täällä on paljon kateutta. Ihmiset ovat helposti vihaisia ja katkeria.
Täällä halutaan hoitaa kaikki, jopa perheen ihmissuhteet, omien sairaiden lasten tai kuolevien vanhusten hoito rahalla. Ihmisiä kaiken lisäksi arvostetaan veronmaksukyky edellä. Sen lisäksi ei esimerkiksi tarvitse kyetä empatiaan.
Olen ylpeästi suomalainen (kulttuuri, luonto, tiede), asun täällä enkä haikaile muualle - mutta pidän meitä suomalaisia jollain tapaa kollektiivisesti sairaina, masentuneina.
Raha on saanut täällä aivan suhteettoman aseman. Jopa vähäisestä syntyvyydestä, lasten saamisesta, puhutaan täällä lähinnä vain kansantalouden näkökulmasta, muutoin negatiivisen kautta.
On helppo uskoa, että muualla asuneilla paluumuuttajilla on vaikeaa tässä henkisessä ilmapiirissä. Itsekin tätä usein ihmettelen. Aivan kuin elämä täällä olisi suunnatonta paskaa ja jos joku onkin onnellinen täällä - taikka muualla - hänet pitää psykologisin keinoin tuhota.
Tässäkin on kaksi asiaa: media ja oikeat ihmissuhteet. On ihan totta kaikki tuo, mitä sanoit. Siis kun tarkoitetaan medialla sitä, mistä Suomessa puhutaan. Kun taas puhutaan läheisten ja ystävien kanssa, ei taideta kovinkaan usein puhua syntyvyydestä kansantalouden näkökulmasta eikä välttämättä syntyvyydestä yleensäkään. Puhutaan ihan muista asioista. Asioista, joita puhujien elämässä on. Tehdään yhdessä, nautitaan toisten seurasta ja puhutaan elämästä. Jaetaan niin ilot kuin surutkin.
Tämä juuri on se ongelma meille paluumuuttajille! Kun ne asiat, joita meidän elämässä on ollut ja joita haluaisi jakaa muiden kanssa, ärsyttää ja saa jopa raivon valtaan! Ihan vaikka kyläpaikassa on toinen vieras alkanut haukkua minua kun kerroin millaista oli asua talossa, joka oli 30 metrin päässä Tyynen valtameren rannasta. Kun siis puhuttiin rannoista ja mökkirannoista! Ja jotenkin epäilevästi monet suhtautuu kun kuulee, että on asunut koko aikuisikänsä toisessa maassa ja toisella kielellä. Suomalaisten sielunmaisema on karu ja ahdas, siihen ei mahdu mitään muuta kuin Suomi. Ihmiset ei esim ymmärrä miksi minun lapsilla on englantilaiset nimet! Vaikka he ovat asuneet englanninkielisessä maassa koko elämänsä!
Tämä on niin totta. Suomalaiset ovat erittäin kateellisia ja kenelläkään ei saisi mennä paremmin. Jos ei itsellä mene hyvin niin se on sitten yhteiskunnan velvollisuus tasoittaa tuloerot. Vain hullu muuttaa tänne takaisin jos kerran on päässyt pois. itsekin tienaan hyvin mutta sitä ei oikein voi näyttää mitenkään vaan pitää elää niinkuin nukkavierut köyhät naapurit.
Onpa sinulla ilkeä ja pirullinen asenne naapureitasi kohtaan. Miksi ajattelet heistä noin pahasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset eivät kestä sitä, että joku on onnellinen. Lisäksi täällä on paljon kateutta. Ihmiset ovat helposti vihaisia ja katkeria.
Täällä halutaan hoitaa kaikki, jopa perheen ihmissuhteet, omien sairaiden lasten tai kuolevien vanhusten hoito rahalla. Ihmisiä kaiken lisäksi arvostetaan veronmaksukyky edellä. Sen lisäksi ei esimerkiksi tarvitse kyetä empatiaan.
Olen ylpeästi suomalainen (kulttuuri, luonto, tiede), asun täällä enkä haikaile muualle - mutta pidän meitä suomalaisia jollain tapaa kollektiivisesti sairaina, masentuneina.
Raha on saanut täällä aivan suhteettoman aseman. Jopa vähäisestä syntyvyydestä, lasten saamisesta, puhutaan täällä lähinnä vain kansantalouden näkökulmasta, muutoin negatiivisen kautta.
On helppo uskoa, että muualla asuneilla paluumuuttajilla on vaikeaa tässä henkisessä ilmapiirissä. Itsekin tätä usein ihmettelen. Aivan kuin elämä täällä olisi suunnatonta paskaa ja jos joku onkin onnellinen täällä - taikka muualla - hänet pitää psykologisin keinoin tuhota.
Tässäkin on kaksi asiaa: media ja oikeat ihmissuhteet. On ihan totta kaikki tuo, mitä sanoit. Siis kun tarkoitetaan medialla sitä, mistä Suomessa puhutaan. Kun taas puhutaan läheisten ja ystävien kanssa, ei taideta kovinkaan usein puhua syntyvyydestä kansantalouden näkökulmasta eikä välttämättä syntyvyydestä yleensäkään. Puhutaan ihan muista asioista. Asioista, joita puhujien elämässä on. Tehdään yhdessä, nautitaan toisten seurasta ja puhutaan elämästä. Jaetaan niin ilot kuin surutkin.
Tämä juuri on se ongelma meille paluumuuttajille! Kun ne asiat, joita meidän elämässä on ollut ja joita haluaisi jakaa muiden kanssa, ärsyttää ja saa jopa raivon valtaan! Ihan vaikka kyläpaikassa on toinen vieras alkanut haukkua minua kun kerroin millaista oli asua talossa, joka oli 30 metrin päässä Tyynen valtameren rannasta. Kun siis puhuttiin rannoista ja mökkirannoista! Ja jotenkin epäilevästi monet suhtautuu kun kuulee, että on asunut koko aikuisikänsä toisessa maassa ja toisella kielellä. Suomalaisten sielunmaisema on karu ja ahdas, siihen ei mahdu mitään muuta kuin Suomi. Ihmiset ei esim ymmärrä miksi minun lapsilla on englantilaiset nimet! Vaikka he ovat asuneet englanninkielisessä maassa koko elämänsä!
Tähän ei voi sanoa muuta kuin että valitse ystäväsi ja tuttavasi paremmin. Nykyisin Suomessa on hyvin paljon ihmisiä, joilla on sekä ystäväpiirissään että sukulaisissaankin ulkomaalaisia tai jotka ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Ihmisiä, joilla on työkavereissa ja opiskelukavereissakin ulkomaalaisia. Asun pääkaupunkiseudulla ja vain yhdellä ystävälläni on suomalainen puoliso. Omalla lapsellanikin on ulkomaalainen puoliso. Työkaverillanikin on ulkomaalainen puoliso. Seinän takana asuu ulkomailta kotoisin oleva lääkäri perheineen ja vastapäiseen taloon muutti just albanialainen perhe. Ei suomalaisten sielunmaisema ole mitenkään karu tai ahdas. Pikemminkin on kyse yksilöistä kuin kansallisesta ominaisuudesta.
Miksi et kirjoittanut, että sinun pääkaupunkilaisten ystäviesi piirissä? Suomi on paljon muutakin kuin pääkaupunkiseutu ja yliopistopiirit.
Joo niin tosiaan on, sivistyneitä suomalaisia löytyy tasaisesti ihan koko Suomen alueelta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samalla tavoin.
Asuin Kreikassa 12 vuotta ja palasin Suomeen. Kaverit/tuttavat/työkaverit pyörittivät silmiään kun juttelin Kreikan kodin asioista. Heti pelkkää negatiivista kommenttia.
Eka vuosi oli todella raskas Suomessa... Tämä suomalaisten kateus ihan typeristä asioista, on kamalaa.
En kyllä ymmärrä miten Suomi on muka maailman onnellisin maa kun kansalaiset ovat täynnä kateutta ja katkeruutta. Ei tietenkään voi yleistää mutta sellainen käsitys jää suomijunttien ajattelumaailmasta. Kenelläkään ei saisi mennä paremmin oli kyse sitten naapurista, työkaverista tai ulkomaalaisesta. Tukehtukaa kateelliset metsäläiset siihen katkeruuteenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samalla tavoin.
Asuin Kreikassa 12 vuotta ja palasin Suomeen. Kaverit/tuttavat/työkaverit pyörittivät silmiään kun juttelin Kreikan kodin asioista. Heti pelkkää negatiivista kommenttia.
Eka vuosi oli todella raskas Suomessa... Tämä suomalaisten kateus ihan typeristä asioista, on kamalaa.
En kyllä ymmärrä miten Suomi on muka maailman onnellisin maa kun kansalaiset ovat täynnä kateutta ja katkeruutta. Ei tietenkään voi yleistää mutta sellainen käsitys jää suomijunttien ajattelumaailmasta. Kenelläkään ei saisi mennä paremmin oli kyse sitten naapurista, työkaverista tai ulkomaalaisesta. Tukehtukaa kateelliset metsäläiset siihen katkeruuteenne.
Katkeruudellasi yrität meitä tukehduttaa, mutta ei onnistu sillä olemme onnellisia Suomalaisia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samalla tavoin.
Asuin Kreikassa 12 vuotta ja palasin Suomeen. Kaverit/tuttavat/työkaverit pyörittivät silmiään kun juttelin Kreikan kodin asioista. Heti pelkkää negatiivista kommenttia.
Eka vuosi oli todella raskas Suomessa... Tämä suomalaisten kateus ihan typeristä asioista, on kamalaa.
Olisiko kertomustyylisi ollut kehuskeleva ja itseäsi ylentävä. Harvoin ihmiset muuten pyörittelevät silmiään kuin silloin jos toinen pitää itseään parempana kuin muut. Mikäli itse olet suomalainen niin varmaan sinulla sitten on se "pitää olla parempi kuin muut -asenne".
On varmaan joku vasemmistolainen Lii ollu pyörittelemässä silmiään ku on kokenut että joku oikeistolainen on päässyt ulkomaille pakenemaan noinkin pitkäksi aikaa suomalaista verohelvettiä. Tosi vasemmistolaiset, vihreät tai demarithan ei koskaan muuttaisi ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnut selkeästi ihan samaa.. asunut ( ja edelleen asun) ulkomailla jo yli 20 vuotta mutta käyn Suomessa lomilla useita kertoja vuodessa. Melkein ketään ystävistäni,tutuistani ja sukulaisistani ei kiinnosta kuulla, miten elämäni sujuu muualla tai miten näen Suomen muuttuneen etc. Menettävät loistavan tilaisuuden, koska ’kaukaa näkee paremmin’. Ainoastaan hammaslääkäri/ silmälääkäri etc. niin kiinnostuneita kuulemaan elämästäni maailmalla,että vaikeuksia saada asioita hoidettua!
Miksi sä käyt täällä hammas- ja silmälääkärissä? Näiden keskustelujen kaavahan menee aina niin, että ensin kun on haukuttu suomalaiset niin seuraavaksi haukutaan maailman paskin terveydenhuolto. Muualla maailmassa herätetään kuolleetkin henkiin ihan julkisellakin puolella.
Hoidat usein tietyt jutut Suomessa, koska siellä todella luotettavat hammaslääkärit ja lääkärit, kampaajat tuntevat parhaiten suomalaisen hennon hiuslaadun etc. Kaikki siis yksityisesti, en kuluta julkisia terveydenhoitopalveluja. Ja tärkein on tässä: vaikka asuukin ulkomailla, voi silti arvostaa monia juttuja Suomessa! Ja ihan aina maailmalla puhun ihan AINA positiivisesti Suomesta kaikille. Kyse oli tässä vain siitä, että oleskellessani siellä niin harva haluaa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja hakea vähän perspektiiviä elämäänsä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitten muutit suomeen, olisit pysynyt vaan siellä ulkomailla? Vai ajoiko sosiaalituet porsaan takaisin kotiin?
Missä satumaailmassa elät. Suomi on köyhtymässä hyvää vauhtia. Kohta lähtee sosiaalituet, eläkkeet pannaan leikkuiriin ja julkisen sairaanhoidon ja opetuksen palvelut leikkuriin. 10-20v päästä suomalaiset ovat samanlaisia Euroopan ryysyläisiä kuin baltit tai romanialaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitten muutit suomeen, olisit pysynyt vaan siellä ulkomailla? Vai ajoiko sosiaalituet porsaan takaisin kotiin?
Missä satumaailmassa elät. Suomi on köyhtymässä hyvää vauhtia. Kohta lähtee sosiaalituet, eläkkeet pannaan leikkuiriin ja julkisen sairaanhoidon ja opetuksen palvelut leikkuriin. 10-20v päästä suomalaiset ovat samanlaisia Euroopan ryysyläisiä kuin baltit tai romanialaiset.
Maa köyhtyy kun monet suomalaiset välttelevät työntekoa kuin ruttoa. Eläkeläisten määrä kasvaa ja samaan aikaan työikäisen väestön määrä vähenee. Kateelliset suomalaiset eivät haluaisi päästää ulkomaalaisia tänne töihin vaikka moni itse elää sosiaalituella. Missä toisessa maassa on samanlaista sakkia laiskottelemassa toisten rahoilla ja haukkumassa muita.
Olen asunut pois Suomesta 25 vuotta, ja siellä käydessäni en yleensä kerro vieraille ihmisille missä asun. Tuleehan se joissakin asiayhteyksissä väkisinkin ilmi, mutta yritän välttää sitä ilmituloa, jos vain voin. Usein olen huomannut, että tieto asuinmaastani herättää joissakin ihmisissä jonkinlaista ärtymystä ja taistelutahtoa, ja omituista väittelynhalua ja muuta aggressiota. Näitä tilanteita haluan välttää viimeiseen asti, koska haluan pystyä nauttimaan lomistani Suomeen, sillä onhan Suomi rakas syntymäkotini.
Nykyisessä kotimaassani en myöskään tunne olevani oikea Suomen edustaja maailmalla tai jatkuvasti jokin Suomen mannekiini selittämässä Suomen asioita. Olen ollut pois Suomesta jo sen verran kauan, että asiat siellä ovat totaalisesti muuttuneet, enkä tiedä asioiden nykytilaa tarpeeksi hyvin. En ole oikea henkilö kertomaan Suomen koulujärjestelmästä, terveydenhoidosta ym., koska en tiedä niiden nykytilaa, koska ei ole omaa kokemusta niistä kuin pintaraapaisu viimeisen neljännesvuosisadan ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnut selkeästi ihan samaa.. asunut ( ja edelleen asun) ulkomailla jo yli 20 vuotta mutta käyn Suomessa lomilla useita kertoja vuodessa. Melkein ketään ystävistäni,tutuistani ja sukulaisistani ei kiinnosta kuulla, miten elämäni sujuu muualla tai miten näen Suomen muuttuneen etc. Menettävät loistavan tilaisuuden, koska ’kaukaa näkee paremmin’. Ainoastaan hammaslääkäri/ silmälääkäri etc. niin kiinnostuneita kuulemaan elämästäni maailmalla,että vaikeuksia saada asioita hoidettua!
Miksi sä käyt täällä hammas- ja silmälääkärissä? Näiden keskustelujen kaavahan menee aina niin, että ensin kun on haukuttu suomalaiset niin seuraavaksi haukutaan maailman paskin terveydenhuolto. Muualla maailmassa herätetään kuolleetkin henkiin ihan julkisellakin puolella.
Hoidat usein tietyt jutut Suomessa, koska siellä todella luotettavat hammaslääkärit ja lääkärit, kampaajat tuntevat parhaiten suomalaisen hennon hiuslaadun etc. Kaikki siis yksityisesti, en kuluta julkisia terveydenhoitopalveluja. Ja tärkein on tässä: vaikka asuukin ulkomailla, voi silti arvostaa monia juttuja Suomessa! Ja ihan aina maailmalla puhun ihan AINA positiivisesti Suomesta kaikille. Kyse oli tässä vain siitä, että oleskellessani siellä niin harva haluaa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja hakea vähän perspektiiviä elämäänsä..
Minäkin käyn joskus Suomessa lääkärissä tai silmälääkärissä tai kampaajalla, ja ihan vain siitä syystä, että voin. Ulkosuomalaisena käytän yksityisten lääkäreiden ja lääkäriasemien palveluita, ja maksan tietenkin kaiken omasta pussista. Täällä kotimaassani minulla on kaikki tarvittavat palvelut käytössäni.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut pois Suomesta 25 vuotta, ja siellä käydessäni en yleensä kerro vieraille ihmisille missä asun. Tuleehan se joissakin asiayhteyksissä väkisinkin ilmi, mutta yritän välttää sitä ilmituloa, jos vain voin. Usein olen huomannut, että tieto asuinmaastani herättää joissakin ihmisissä jonkinlaista ärtymystä ja taistelutahtoa, ja omituista väittelynhalua ja muuta aggressiota. Näitä tilanteita haluan välttää viimeiseen asti, koska haluan pystyä nauttimaan lomistani Suomeen, sillä onhan Suomi rakas syntymäkotini.
Nykyisessä kotimaassani en myöskään tunne olevani oikea Suomen edustaja maailmalla tai jatkuvasti jokin Suomen mannekiini selittämässä Suomen asioita. Olen ollut pois Suomesta jo sen verran kauan, että asiat siellä ovat totaalisesti muuttuneet, enkä tiedä asioiden nykytilaa tarpeeksi hyvin. En ole oikea henkilö kertomaan Suomen koulujärjestelmästä, terveydenhoidosta ym., koska en tiedä niiden nykytilaa, koska ei ole omaa kokemusta niistä kuin pintaraapaisu viimeisen neljännesvuosisadan ajalta.
Tämä voisi olla myös minun kirjoittamani. Juuri tuo, että tieto asuinmaastani herättää ärtymystä, väittelyhalua ja taistelutahtoa. Jos asut maassa, jossa on tunnetusti korkea elintaso ja hyvä asua, on parempi olla hiljaa ja nauttia yksikseen tai oikeassa seurassa Suomen suvesta (joka on ihana!). Mulla on mukavia ja sivistynaitä kavereita, joten heidän kanssaan ei ole mitään ongelmaa. Mutta ne enot, isosedät ja -tädit ja vanhempien naapurit jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän sinua todella hyvin. Itse olen muuttanut "vain" Helsingistä pikkukaupunkiin mutta jo se riittää ilkeisiin kommentteihin. Tuntuu ettei osaamistani ja Hgissä hankkimaani hyvää ammattitaitoa arvosteta ollenkaan täällä vaan minua pidetään jotenkin "leuhkana". Miehetkin haluavat deitata vain jotain naapurin likkoja eivätkä minua vaikka käyttäydyn kivasti ja kaikenlaisiin ihmisiin tottuneenesti.
Ihan on perisuomalaista kateutta tuo, että kun joku on käynyt isommissa ympyröissä niin heti iskee joku alemmuudentunne.
Itse olen aina ihan innoissani kun tapaan jonkun joka on ns. nähnyt maailmaa.
Toivottavasti sopeudut ja saat ystäviä.
Onko sinulla jotain muutakin henkistä pääomaa kuin Helsingissä asuminen? Tai se että olet tehnyt jotain "erilaista"?
Tämä on niin totta. Suomalaiset ovat erittäin kateellisia ja kenelläkään ei saisi mennä paremmin. Jos ei itsellä mene hyvin niin se on sitten yhteiskunnan velvollisuus tasoittaa tuloerot. Vain hullu muuttaa tänne takaisin jos kerran on päässyt pois. itsekin tienaan hyvin mutta sitä ei oikein voi näyttää mitenkään vaan pitää elää niinkuin nukkavierut köyhät naapurit.