Lue keskustelun säännöt.
Olen juuri muuttanut Suomeen 30 ulkomaanvuoden jälkeen. Ihmisten suhtautuminen oli minulle täysi šokki!
09.02.2020 |
Olen asunut 10 vuotta Aasiassa ja 20 vuotta Sveitsissä. Meillä on varsinainen koti Etelä-Ranskassa, missä mieheni on kotoisin.
Kun puhun suomalaisten kanssa, te olette kovin vihamielisiä minua kohtaan. Miksi? Kun joskus mainitsen elämästäni ulkomailla, osoitatte heti ettei ole sopivaa kertoa siitä.
Minun koko elämäni on muualla kuin Suomessa, eikö teitä yhtään kiinnosta kuulla siitä?
Ei minulla ole mitään puhuttavaa Suomesta kun en ole täällä asunut kuin 18 vuotiaana viimeksi!
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset eivät kestä sitä, että joku on onnellinen. Lisäksi täällä on paljon kateutta. Ihmiset ovat helposti vihaisia ja katkeria.
Täällä halutaan hoitaa kaikki, jopa perheen ihmissuhteet, omien sairaiden lasten tai kuolevien vanhusten hoito rahalla. Ihmisiä kaiken lisäksi arvostetaan veronmaksukyky edellä. Sen lisäksi ei esimerkiksi tarvitse kyetä empatiaan.
Olen ylpeästi suomalainen (kulttuuri, luonto, tiede), asun täällä enkä haikaile muualle - mutta pidän meitä suomalaisia jollain tapaa kollektiivisesti sairaina, masentuneina.
Raha on saanut täällä aivan suhteettoman aseman. Jopa vähäisestä syntyvyydestä, lasten saamisesta, puhutaan täällä lähinnä vain kansantalouden näkökulmasta, muutoin negatiivisen kautta.
On helppo uskoa, että muualla asuneilla paluumuuttajilla on vaikeaa tässä henkisessä ilmapiirissä. Itsekin tätä usein ihmettelen. Aivan kuin elämä täällä olisi suunnatonta paskaa ja jos joku onkin onnellinen täällä - taikka muualla - hänet pitää psykologisin keinoin tuhota.
Tässäkin on kaksi asiaa: media ja oikeat ihmissuhteet. On ihan totta kaikki tuo, mitä sanoit. Siis kun tarkoitetaan medialla sitä, mistä Suomessa puhutaan. Kun taas puhutaan läheisten ja ystävien kanssa, ei taideta kovinkaan usein puhua syntyvyydestä kansantalouden näkökulmasta eikä välttämättä syntyvyydestä yleensäkään. Puhutaan ihan muista asioista. Asioista, joita puhujien elämässä on. Tehdään yhdessä, nautitaan toisten seurasta ja puhutaan elämästä. Jaetaan niin ilot kuin surutkin.
Nimenomaan! Juuri tätä tarkoitin kun sanoin että itsekin tätä usein ihmettelen. Olen ajatellut että ne omat läheiseni vain ovat enemmän kaltaisiani, erilaisia kuin tuo käsittämätön ihmislaji, jonka mediassa ja osin kieltämättä työelämässäni ihmisten kanssa läheisest tekemisissä ollen kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei sua kohtaan olla mitenkään erityisen nuivia. Suomalaiset on ihan tasaisen nuivia kaikkia kohtaan. Saman kohtelun saa nekin jotka on asuneet aina Suomessa. Tämän takia meidän perhe muutti muualle.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun työpaikalla vanhusten hoivakodissa työskentelee kunnan palkkaama tukityöllistetty keittiötyöntekijä, joka on yli 50-vuotias ja hän vuosikausia aiemmin työskennellyt sihteerinä Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Sitten kun hän muutti takaisin Suomeen niin hän ei ole löytänyt oman alan tai mitään muutakaan työtä, mikä minusta on tosi erikoista, koska hänellä on niin hyvä työkokemus ja kielitaito, joten ilmeisesti työnantajat eivät arvosta ulkomailla hankittua työkokemusta kovin paljoa ainakaan jos työnhakija on iäkäs.
Väliportaan esimiehet pelkää palkkaavansa itseänsä pätevämmän.
Vierailija kirjoitti:
Tulitko ilmaiseen leikkaukseen, joukkoseulontoihin, hammasremonttiin ja opiskelujen päätöksiin?
Huoh, että ihan hammasremonttiin SUOMEEN?
Ainoa vakituisesti ulkomailla asuva, jota tapaan silloin tällöin, on serkkuni. En ole tajunnut hirveästi kysellä, millaista elämä kotimaassaan on (asunut siellä 20 vuotta) vaan jutellaan ihan muista asioista. Eihän hänkään kysele siitä, millaista elämäni täällä on ja miten asun - eihän hän siitä paljoakaan tiedä, koska on Suomessa max 2 vkoa vuodesta eikä ole ehtinyt olla täällä työelämässä aikanaan kuin lyhyen hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muutin nuorempana vähäksi aikaa Etelä-Eurooppaan siivoojaksi ja puhelinmyyjäksi (oi, kyllä!) :D
No tulin takaisin Suomeen tuossa vuosi sitten ja minut otettiin ihan hyvin sisään uuteen työpaikkaan. Enemmän porukka just kyselikin mikä sai lähtemään noiden hommien perässä (silloinen työttömyys) ja kuinka pärjäsin sosiaalisten etelän ihmisten kanssa. Yllätyin jopa työyhteisön uteliaisuudesta tosin kai tämä saattaa olla ala kohtaistakin. Duunari hommissa pystyy aloittamaan kahvitauolla vaikka tikusta keskustelemisen tai olemaan halutessaan tuppisuuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset eivät kestä sitä, että joku on onnellinen. Lisäksi täällä on paljon kateutta. Ihmiset ovat helposti vihaisia ja katkeria.
Täällä halutaan hoitaa kaikki, jopa perheen ihmissuhteet, omien sairaiden lasten tai kuolevien vanhusten hoito rahalla. Ihmisiä kaiken lisäksi arvostetaan veronmaksukyky edellä. Sen lisäksi ei esimerkiksi tarvitse kyetä empatiaan.
Olen ylpeästi suomalainen (kulttuuri, luonto, tiede), asun täällä enkä haikaile muualle - mutta pidän meitä suomalaisia jollain tapaa kollektiivisesti sairaina, masentuneina.
Raha on saanut täällä aivan suhteettoman aseman. Jopa vähäisestä syntyvyydestä, lasten saamisesta, puhutaan täällä lähinnä vain kansantalouden näkökulmasta, muutoin negatiivisen kautta.
On helppo uskoa, että muualla asuneilla paluumuuttajilla on vaikeaa tässä henkisessä ilmapiirissä. Itsekin tätä usein ihmettelen. Aivan kuin elämä täällä olisi suunnatonta paskaa ja jos joku onkin onnellinen täällä - taikka muualla - hänet pitää psykologisin keinoin tuhota.
Tässäkin on kaksi asiaa: media ja oikeat ihmissuhteet. On ihan totta kaikki tuo, mitä sanoit. Siis kun tarkoitetaan medialla sitä, mistä Suomessa puhutaan. Kun taas puhutaan läheisten ja ystävien kanssa, ei taideta kovinkaan usein puhua syntyvyydestä kansantalouden näkökulmasta eikä välttämättä syntyvyydestä yleensäkään. Puhutaan ihan muista asioista. Asioista, joita puhujien elämässä on. Tehdään yhdessä, nautitaan toisten seurasta ja puhutaan elämästä. Jaetaan niin ilot kuin surutkin.
Nimenomaan! Juuri tätä tarkoitin kun sanoin että itsekin tätä usein ihmettelen. Olen ajatellut että ne omat läheiseni vain ovat enemmän kaltaisiani, erilaisia kuin tuo käsittämätön ihmislaji, jonka mediassa ja osin kieltämättä työelämässäni ihmisten kanssa läheisest tekemisissä ollen kohtaan.
Mä luulen, että moni ulkosuomalainen tai paluumuuttaja muodostaa käsityksensä Suomesta ja suomalaisista vain median (sosiaalinen media mukaanlukien) perusteella. Ystävien ja läheisten kanssa puhutaan ihan erilaisista asioista. Jos jostain yhteiskunnallisesta asiasta joskus puhutaankin, sen täytyy tavalla tai toisella koskettaa puhujien omaa elämää (opintotuki, lapsiluku tai lapsettomuus, työttömyys, asuntojen hinnat, eläkkeelle jääminen, ikääntyvät vanhemmat tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset eivät kestä sitä, että joku on onnellinen. Lisäksi täällä on paljon kateutta. Ihmiset ovat helposti vihaisia ja katkeria.
Täällä halutaan hoitaa kaikki, jopa perheen ihmissuhteet, omien sairaiden lasten tai kuolevien vanhusten hoito rahalla. Ihmisiä kaiken lisäksi arvostetaan veronmaksukyky edellä. Sen lisäksi ei esimerkiksi tarvitse kyetä empatiaan.
Olen ylpeästi suomalainen (kulttuuri, luonto, tiede), asun täällä enkä haikaile muualle - mutta pidän meitä suomalaisia jollain tapaa kollektiivisesti sairaina, masentuneina.
Raha on saanut täällä aivan suhteettoman aseman. Jopa vähäisestä syntyvyydestä, lasten saamisesta, puhutaan täällä lähinnä vain kansantalouden näkökulmasta, muutoin negatiivisen kautta.
On helppo uskoa, että muualla asuneilla paluumuuttajilla on vaikeaa tässä henkisessä ilmapiirissä. Itsekin tätä usein ihmettelen. Aivan kuin elämä täällä olisi suunnatonta paskaa ja jos joku onkin onnellinen täällä - taikka muualla - hänet pitää psykologisin keinoin tuhota.
Oletko ihan pimeä? Kyllä suomalaiset ovat täällä Suomessa ihan yhtä onnellisia kuin muutkin ihmiset muualla tai suomalainen ulkomailla :D
Kuten joku mainitsi, Suomi on kansainvälistynyt etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Olisikohan siinä syy miksi yksi sukulaisnainen onkin tässä viime vuosina pikkuhiljaa rauhoittunut aiheesta meidän ulkomailla asumisemme. Aikanaan tykitti melkoista kritiikkiä ja uhkakuvia, eniten selän takana muille sukulaisille. Siinä ei säästyneet vanhat raihnaisetkaan. Tämän ihmisen erikoisalaa on lasten käyttäminen aikuisten valtapelien pelinappuloina, joten luonnollisesti yllättäen muuttomme jälkeen ulkomailla asuminen (maalla ei väliä) oli suunnilleen lasun paikka.
Eli itsekin tiedän tällaisen ihmisen, joista ap kertoo. Onneksi kuitenkin suurimman osan kanssa on sujunut kuten ennenkin. Elämän muut puheenaiheet eivät katoa kuin puff ulkomaille muuttaessa, eikä ainoa identiteetti tai sisältö ole ulkomailla asuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee eroja kaveriporukoissa, koska omassa kuplassa ei mitään tuollaista havaitse. Toki osalla kokemusta ulkomaillaasumisesta ja osa asuu nytkin ulkomailla. Kuittailua voi esiintyä puolin ja toisin, mutta hyvässä hengessä ilman kettuilua. Vihamielisyyttä en ole ikinä havainnut kavereiden kesken.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun työpaikalla vanhusten hoivakodissa työskentelee kunnan palkkaama tukityöllistetty keittiötyöntekijä, joka on yli 50-vuotias ja hän vuosikausia aiemmin työskennellyt sihteerinä Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Sitten kun hän muutti takaisin Suomeen niin hän ei ole löytänyt oman alan tai mitään muutakaan työtä, mikä minusta on tosi erikoista, koska hänellä on niin hyvä työkokemus ja kielitaito, joten ilmeisesti työnantajat eivät arvosta ulkomailla hankittua työkokemusta kovin paljoa ainakaan jos työnhakija on iäkäs.
Sihteerien työpaikat ovat vähentyneet rajusti. Suomessa tehdään itse eikä tarvita "paperitöitä" tekemään toista ihmistä. Vain isoissa firmoissa ja isommilla johtajilla on vielä sihteereitä eli assistentteja ja näillä sihteereilläkin yleensä jokin yliopistotutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Työkaverit aina reagoi että "ainako sitä pitää niistä ulkomaista jauhaa". Täh? Mistä sitten? Koko elämä ollut siellä viimeiset 10v. Ihme taukkeja suomalaiset.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun työpaikalla vanhusten hoivakodissa työskentelee kunnan palkkaama tukityöllistetty keittiötyöntekijä, joka on yli 50-vuotias ja hän vuosikausia aiemmin työskennellyt sihteerinä Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Sitten kun hän muutti takaisin Suomeen niin hän ei ole löytänyt oman alan tai mitään muutakaan työtä, mikä minusta on tosi erikoista, koska hänellä on niin hyvä työkokemus ja kielitaito, joten ilmeisesti työnantajat eivät arvosta ulkomailla hankittua työkokemusta kovin paljoa ainakaan jos työnhakija on iäkäs.
Voi kuule, se tilanne on nuoremmillakin Suomeen palaavilla ihan yhtä surkea. Etenkin jos opiskeli myös ulkomailla. Ei pääse edes haastatteluun paitsi ehkä joillain koodarialoilla, koska niillä ymmärretään osaamisen tärkeys eikä sen sattuuko paperit olemaan Suomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ainoastaan tuki järjestelmä on hyvä. Muuten epäinhimilllisempää paikkaa saa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Työkaverit aina reagoi että "ainako sitä pitää niistä ulkomaista jauhaa". Täh? Mistä sitten? Koko elämä ollut siellä viimeiset 10v. Ihme taukkeja suomalaiset.
No jos olet nyt Suomessa niin jauha Suomesta ja työkavereistasi. Ole läsnä siellä missä olet :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida Ranskaa osata tämä Ap. Vaikka on muka siellä asunut
Totta kai osaan ranskaa! Miksen osaisi? Mutta ei me Ranskassa olla asuttu juuri lainkaan. Meillä on kyllä talo siellä, lomia varten.
Miksi sitten "Meillä on varsinainen koti Etelä-Ranskassa,...". Kodissa asutaan vakituisesti, ei lomailla.
Jos olet asunut kauniimmin käyttäytyvien ja sosiaalisesti avoimempien ihmisten joukossa niin pitkään voi sinulla olla kyse ihan kultuurishokistakin, Usein muualta muuttaneet kiinnittävät huomiota meidän suomalaisten ilmeettömyyteen ja hiljaisuuteen ja herkästi tulkitsevat käytöksemme kielteiseksi. Olemme toki ennakkoluuloista ja toisiamme tasapäistävää kansaa, jossa vähättely on osa tapojamme, mutta kannattaako sitä ottaa henkilökohtaisesti? Samaa tylytystä saa uuden auton ostanut kuin juuri vauvan saanut. Kellään ei saa olla kivempaa kuin minulla.
Olit todella nuori ja vaikutuksille altiissa iässä muuttaessasi muualle. Olet aikuistunut ja löytänyt identiteettisi muista kulttuureista, joten jos vain jaksat olla Suomessa jonkun vuoden erotat pian ystävällisetkin suomalaiset. Emme me kaikki koe ulkomailta muuttanutta kielteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainoastaan tuki järjestelmä on hyvä. Muuten epäinhimilllisempää paikkaa saa hakea.
Minusta taas just tuo tukijärjestelmä on epäoikeudenmukainen työssäkäyviä, pienipalkkaisia kohtaan. Lapsiperheitä tuetaan joissakin maissa paljon paremmin kuin Suomessa, terveydenhoitokin on usein parempi. Mutta suomalainen erikoisuus on se, että kouluttamaton nuori, terve ihminen voi jättäytyä työttömäksi. Minusta ei ole hyvä järjestelmä.
Vierailija kirjoitti:
Tulitko ilmaiseen leikkaukseen, joukkoseulontoihin, hammasremonttiin ja opiskelujen päätöksiin?
Olen eri, mutta en uskalla muuttaa Suomeen takaisin juurikin huonon sosiaaliturvan takia. Niinpä olen päättänyt jäädä ulkomaillle myös eläkepäiviksi vaikka Suomen asioita paljon seuraankin ja täälläkin palstailen vanhasta tottumuksesta.
Mun työpaikalla vanhusten hoivakodissa työskentelee kunnan palkkaama tukityöllistetty keittiötyöntekijä, joka on yli 50-vuotias ja hän vuosikausia aiemmin työskennellyt sihteerinä Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Sitten kun hän muutti takaisin Suomeen niin hän ei ole löytänyt oman alan tai mitään muutakaan työtä, mikä minusta on tosi erikoista, koska hänellä on niin hyvä työkokemus ja kielitaito, joten ilmeisesti työnantajat eivät arvosta ulkomailla hankittua työkokemusta kovin paljoa ainakaan jos työnhakija on iäkäs.