Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jota on kuritettu fyysisesti lapsuudessa
09.02.2020 |
Muistatko, missä iässä se loppui tai mihin se loppui?
Voit myös mainita, mitä kuritus käytännössä oli ja koetko, että se jätti sinuun pysyviä henkisiä jälkiä?
Kommentit (158)
Kyllä silloin oli oikea meininki, ku lapset kuria saivat ja oli kunnon rajat. Voi jeesus ku kattoo nykyajan p e r s e r e i k i ä, jotka ei kunnioita yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysistä ja henkistä väkivaltaa, se loppu kun olin 17 vuotta.
Olin tuolloin lukiossa ja viimeinen isompi tapahtumaketju sai alkunsa sunnuntai iltana 1987, kun isäni laittoi minut laskemaan vesisäiliön tilavuutta.
Laskun laskin oikein, mutta en epähuomiossa merkinnyt m3 vaan m2.
Tätä laskua laskettiin noin 5 tuntia isäni huutaessa korvani juuressa, lyöden minua jääkiekkomailalla, sähköjohdolla ja nyrkeillä.
Kotona hajosi sinä iltana televisio, lasipöytä ja matematiikankirjani.Tämä oli normi settiä koko lapsuuteni ajan. Meillä sai selkään (nyrkeistä, johdoista, remmeistä jne) jos ei osannut alakouluikäisenä laskea mm logaritmeja tai muita ei ikätason kuuluvia laskuja, tai jos yski väärin (limaa ei saanut niellä vaan se piti räkiä pois,) hiihti rumalla tavalla jne.
Mistään oikeasta syystä (vai onko olemassakaan mitään oikeaa syytä lyödä lasta tai ketään?)Henkiseen väkivaltaan kuului koulupäivien jälkeen (kun ensin oli hakattu väärin yskimisen vuoksi) yöpuku päälle ja sänkyyn rangaistukset. Sängystä ei saanut nousta edes juomaan tai pissalla kuin seuraavana aamuna.
Ihmekös sitten aikuisiällä kärsin unettomuudesta, kun vuode oli paikka jonka yhdisti rankaisuun.Lapsena oli aina mustelmia tai kuhmuja pitkin kehoa. Tätä piti normaalina tuolloin, pidin vanhempiani täysipäisinä ja kaverin isä joka oli lupsakka ukko pidin penskana heikkona.
Äitini puolusteli isää sanomalla ettei mattopiiskalla tai johdoilla lyöminen riko luita, joten ota vain rangaistus vastaan.
No, elossa selvisimme. Olen ihan normaalisti töissä, aikuiset lapset jotka ovat pärjänneet ja kouluttaneet itsensä.
Varmasti jätti jälkensä, noilta kahdelta (isä ja äitini) olisi pitänyt ottaa lapset huostaan.
Karmeinta tilanteessa on mielestäni on, se että ne kaikki kauheudet tapahtui ihan isän ollessa selviä päin. Ei hän ole koskaan alkoholia ottanut.
Isäni kanssa en ole tekemisissä, ja äiti jatkaa kanssani henkistä kiusaamista.
Minusta kasvoi alistuja, yritän vain miellyttää kaikkia, vältän konflikteja, yritän olla joka paikassa huomaamaton jneIhan hirveää luettavaa! 😥 Miten noin sairaita ihmisiä voi olla - eikä kukaan puutu.
Ei, ikinä ei ole yhtään hyvää syytä käyttää väkivaltaa, ei aikuisiakaan kohtaan. Itsepuolustus on ainoa asia jolloin sitä on hyväksyttävää käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä silloin oli oikea meininki, ku lapset kuria saivat ja oli kunnon rajat. Voi jeesus ku kattoo nykyajan p e r s e r e i k i ä, jotka ei kunnioita yhtään mitään.
Älä nimittele lapsia äläkä nuorisoa.
Oma vikasi jos et saa kuria.
Ja tällä en tarkoita fyysistä kuria.
Asenteesi aiheuttaa pelkkää halveksuntaa ja kapinaa lapsissa ja nuorissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus ja pelko ovat kaksi eri asiaa. Lapsi ja aikuinenkin tekee pelosta mitä vain. Eli elä harhoissasi.
Jaha. Taas uniikki lumihiutale loukkaantui.
En pidä itseäni kyllä mitenkään erityisen miellyttävänä ihmisenä.
Itsellenikin oli aikamoinen yllätys kun kuulin että nuoriso pitää minusta. Roikkuvathan nuo perässä ja hakeutuvat seuraani. Haluavat keskustella monista asioista ja elämästään.
Aikuisten ihmisten suosikki en toki ole - sen huomaa myös sinusta ;)
Muistan kyllä millaista oli lapsena ja nuorena. Ymmärrän heitä hyvin. Ja he näkevät, että ymmärrän heitä.
Aikamoisia keittiöpsykologin päätelmiä. Puhut omasta mielestäsi asiantuntevasti asioista, joista et ymmärrä yhtään mitään.
En muista vanhempien koskaan lyöneen. Joskus uhkasi vitsalla, muistan pelänneeni hieman, sitä en muista mitä olin tehnyt. Joskus olen voinut saada tukkapöllyä, mitään traumoja siitä ei kyllä ole jäänyt. Sen sijaan ne traumat on jääneet hylkäämiskokemuksista, siitä, ettei kukaan ole koskaan kehunut ja kannustanut. Häpeän itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysistä ja henkistä väkivaltaa, se loppu kun olin 17 vuotta.
Olin tuolloin lukiossa ja viimeinen isompi tapahtumaketju sai alkunsa sunnuntai iltana 1987, kun isäni laittoi minut laskemaan vesisäiliön tilavuutta.
Laskun laskin oikein, mutta en epähuomiossa merkinnyt m3 vaan m2.
Tätä laskua laskettiin noin 5 tuntia isäni huutaessa korvani juuressa, lyöden minua jääkiekkomailalla, sähköjohdolla ja nyrkeillä.
Kotona hajosi sinä iltana televisio, lasipöytä ja matematiikankirjani.Tämä oli normi settiä koko lapsuuteni ajan. Meillä sai selkään (nyrkeistä, johdoista, remmeistä jne) jos ei osannut alakouluikäisenä laskea mm logaritmeja tai muita ei ikätason kuuluvia laskuja, tai jos yski väärin (limaa ei saanut niellä vaan se piti räkiä pois,) hiihti rumalla tavalla jne.
Mistään oikeasta syystä (vai onko olemassakaan mitään oikeaa syytä lyödä lasta tai ketään?)Henkiseen väkivaltaan kuului koulupäivien jälkeen (kun ensin oli hakattu väärin yskimisen vuoksi) yöpuku päälle ja sänkyyn rangaistukset. Sängystä ei saanut nousta edes juomaan tai pissalla kuin seuraavana aamuna.
Ihmekös sitten aikuisiällä kärsin unettomuudesta, kun vuode oli paikka jonka yhdisti rankaisuun.Lapsena oli aina mustelmia tai kuhmuja pitkin kehoa. Tätä piti normaalina tuolloin, pidin vanhempiani täysipäisinä ja kaverin isä joka oli lupsakka ukko pidin penskana heikkona.
Äitini puolusteli isää sanomalla ettei mattopiiskalla tai johdoilla lyöminen riko luita, joten ota vain rangaistus vastaan.
No, elossa selvisimme. Olen ihan normaalisti töissä, aikuiset lapset jotka ovat pärjänneet ja kouluttaneet itsensä.
Varmasti jätti jälkensä, noilta kahdelta (isä ja äitini) olisi pitänyt ottaa lapset huostaan.
Karmeinta tilanteessa on mielestäni on, se että ne kaikki kauheudet tapahtui ihan isän ollessa selviä päin. Ei hän ole koskaan alkoholia ottanut.
Isäni kanssa en ole tekemisissä, ja äiti jatkaa kanssani henkistä kiusaamista.
Minusta kasvoi alistuja, yritän vain miellyttää kaikkia, vältän konflikteja, yritän olla joka paikassa huomaamaton jneIhan hirveää luettavaa! 😥 Miten noin sairaita ihmisiä voi olla - eikä kukaan puutu.
Ei, ikinä ei ole yhtään hyvää syytä käyttää väkivaltaa, ei aikuisiakaan kohtaan. Itsepuolustus on ainoa asia jolloin sitä on hyväksyttävää käyttää.
Edellinen jatkaa: piti siis kommentoida tuota alkuperäistä tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysistä ja henkistä väkivaltaa, se loppu kun olin 17 vuotta.
Olin tuolloin lukiossa ja viimeinen isompi tapahtumaketju sai alkunsa sunnuntai iltana 1987, kun isäni laittoi minut laskemaan vesisäiliön tilavuutta.
Laskun laskin oikein, mutta en epähuomiossa merkinnyt m3 vaan m2.
Tätä laskua laskettiin noin 5 tuntia isäni huutaessa korvani juuressa, lyöden minua jääkiekkomailalla, sähköjohdolla ja nyrkeillä.
Kotona hajosi sinä iltana televisio, lasipöytä ja matematiikankirjani.Tämä oli normi settiä koko lapsuuteni ajan. Meillä sai selkään (nyrkeistä, johdoista, remmeistä jne) jos ei osannut alakouluikäisenä laskea mm logaritmeja tai muita ei ikätason kuuluvia laskuja, tai jos yski väärin (limaa ei saanut niellä vaan se piti räkiä pois,) hiihti rumalla tavalla jne.
Mistään oikeasta syystä (vai onko olemassakaan mitään oikeaa syytä lyödä lasta tai ketään?)Henkiseen väkivaltaan kuului koulupäivien jälkeen (kun ensin oli hakattu väärin yskimisen vuoksi) yöpuku päälle ja sänkyyn rangaistukset. Sängystä ei saanut nousta edes juomaan tai pissalla kuin seuraavana aamuna.
Ihmekös sitten aikuisiällä kärsin unettomuudesta, kun vuode oli paikka jonka yhdisti rankaisuun.Lapsena oli aina mustelmia tai kuhmuja pitkin kehoa. Tätä piti normaalina tuolloin, pidin vanhempiani täysipäisinä ja kaverin isä joka oli lupsakka ukko pidin penskana heikkona.
Äitini puolusteli isää sanomalla ettei mattopiiskalla tai johdoilla lyöminen riko luita, joten ota vain rangaistus vastaan.
No, elossa selvisimme. Olen ihan normaalisti töissä, aikuiset lapset jotka ovat pärjänneet ja kouluttaneet itsensä.
Varmasti jätti jälkensä, noilta kahdelta (isä ja äitini) olisi pitänyt ottaa lapset huostaan.
Karmeinta tilanteessa on mielestäni on, se että ne kaikki kauheudet tapahtui ihan isän ollessa selviä päin. Ei hän ole koskaan alkoholia ottanut.
Isäni kanssa en ole tekemisissä, ja äiti jatkaa kanssani henkistä kiusaamista.
Minusta kasvoi alistuja, yritän vain miellyttää kaikkia, vältän konflikteja, yritän olla joka paikassa huomaamaton jneIhan hirveää luettavaa! 😥 Miten noin sairaita ihmisiä voi olla - eikä kukaan puutu.
Ei, ikinä ei ole yhtään hyvää syytä käyttää väkivaltaa, ei aikuisiakaan kohtaan. Itsepuolustus on ainoa asia jolloin sitä on hyväksyttävää käyttää.
Edellinen jatkaa: piti siis kommentoida tuota alkuperäistä tekstiä.
Ok. En selkeästikään osaa käyttää tätä monimutkaista vauva-palstaa :). Se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla oli ihan normaalia saada luunappeja ja tukistuksia. Jonkun kaverin perheessä oli kovemmat keinot käytössä ja mm. naapurin poika sai välillä isänsä nahkavyöstä piiskaa. En muista, koska loppui, ennen teini-ikää varmaan. Ihan tasapainoinen ja hyvin elämässä pärjäävä aikuinen minusta kasvoi, enkä koe saaneeni mitään traumoja näistä satunnaisista luunaipeista ja tukistuksista, koska niitä sai vain aiheesta.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee! Kyllä piekseminen kuuluu normaaliin lastenkasvatukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee! Kyllä piekseminen kuuluu normaaliin lastenkasvatukseen!
Niimpä. Lapset tulevat kiimaan aiempaa nuorempina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuskodissani ruumiillinen kuritus vaihtui henkiseen väkivaltaan sitten kun aloitti koulun.
Ehkä pelkona oli, että koulussa fyysinen väkivalta saattaisi paljastua. Päiväkodissa tai eskarissa ei käyty, vaan oltiin kotihoidossa kouluikään asti.
Onhan se jälkensä jättänyt.
Pelkään konflikteja ja yritän miellyttää muita ihmisiä, jotta he eivät vaan suuttuisi mistään. Koen olevani huonompi, tyhmempi ja arvottomampi kuin muut vaikka olen menestynyt opinnoissa ja työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat -60-70 -luvuilla syntyneitä ja molempien perheissä alkoholisti-isät ja perheväkivaltaa sekä henkistä että fyysistä.
Minä ja sisarukseni 90 - luvulla syntyneitä ja molemmat saimme vitsasta, tukistusta, nipistyksiä ja lyöntejä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen syntynyt sisarus ei ole koskaan saanut fyysistä kuritusta ja meilläkin se kesti lähinnä ensimmäisille koululuokille.
Isääni olen oppinut inhoamaan aiheettomista tukistuksista ja huutamisesta. Äitikin osallistui, mutta on pahoitellut jälkeen päin. Koska kasvoin ympäristössä, jossa mummot ja tädit kertoivat hakkaavista miehistään/isistään, minuun kasvoi todella vahva miesviha, jota olen yrittänyt kitkeä.
En luota ihmisiin, enkä voi ainakaan vielä kuvitella luottavani keneenkään esimerkiksi parisuhteen perustamista ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koivuniemen herraa tuli usein saatua, meillä kasvoi pihalla jotain pensaita, joista äiti aina kävi oksan hakemassa ja sitä sitten saatiin pepulle. Luunappeja, korvasta kiinni pitämisiä ja tukkapöllyä tuli myös. Mutta vain silloin kuritettiin, kun ei osattu käyttäytyä tai kiukuteltiin eikä tajuttu lopettaa vaikka kommennettiin.
Ei ole jäänyt mitään traumoja, miksi pitäisi jäädä? Jostain ihan 4vuotiaasta jonnekin 10vuotiaaksi tuota tapahtui.
Olen syntynyt 1991. On aikakausia, jolloin monilla oli tapana kurittaa fyysisesti. Mutta ajat ovat muuttuneet ja enää sitä ei sallita vaikka kyllä sitä monet edelleenkin tekee.
Mulla on ihan normaali lapsuus, nuoruus ja aikuisuus ollu, vanhempien kanssa ollaan tekemisissä ja aina ollu hyvät välit.
Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin uskoisin että välillä saattaisin kurittaa fyysisesti. Koivuniemen herraa en antaisi, mutta tukasta kiinni ja luunappi, niitä kylläkin.
Olen sitä mieltä, että lasta pitää ensin komentaa sanallisesti ja keksiä jotain muita tapoja, millä rauhoittaa lasta ja saada tottelemaan, kuin fyysinen kurittaminen. Mutta jos lapsi ei tottele sanallista komentamista, niin viimeisenä oljenkortena fyysinen ote. En näe siinä mitään väärää, vaikka sitä vastaan nykyään kaikki kovin tuntuukin olevan.
Siis.. miksi haluat repiä pientä lasta hiuksista? Saako sinua repiä myös?
Olen aikuinen, joka asuu yksin ja menee nukkumaan milloin haluaa, tekee asioita milloin haluaa, syön mitä haluaa jne. Ei minua tarvitse kenenkään repiä hiuksista. Mutta lapsen tehtävä on totella aikuista, lapsi ei voi toimia miten vain, vaan vanhempi on vastuussa lapsestaan. Jos lapsi ei tottele kun sanallisesti komennetaan tai käytetään muita keinoja (muita kuin fyysinen), niin viimeisenä oljenkortena olkoot vaikkapa se tukkapölly. Silloin viimeistään lapsi tottelee.
Tiedän, että tämä kuulostaa nykyaikana monista oudolta ja väärältä. Mutta itselleni ei kuulosta.
En ihan tarkkaan muista milloin loppui omalta kohdaltani. Varmaan joskus 6-7-vuotiaana, kun opin olemaan tarpeeksi näkymätön miellyttäjä ja opin itkemään vain piilossa. Veljeni sai kestää armotonta väkivaltaa n 15-vuotiaaksi, kun ei ollut tottelevaista sorttia. Ja minä jouduin sitä vierestä seuraamaan avuttomana, mikä oli myös hyvin traumaattista. En rupea nyt yksityiskohtiin menemään, liian tuskallista muistella. Onneksi veli ei käsittääkseni muista lapsuudesta paljoakaan, minulle muisti ei ollut yhtä armelias.. Todellakin jätti jälkiä, ei ole mielenterveys vielä ihan kunnossa, eikä minusta varmaan koskaan tule ihan "normaalia", vaikka toki pystyn huolehtimaan omista asioista ja käymään töissä yms. Eiköhän se perheväkivalta kaikkiin vaikuta jollain tavalla , vaikka eivät sitä myöntäisi tai muistaisi. 1990-2000-luvuilla tapahtunutta.
Muistan minua pahoinpidellen vanhemman työpaikalta julisteen, jossa oli käsi ja teksti: Jos et enää jaksa, hae apua. Älä lyö lasta. Jo silloin mietin, että minua pahoinpitelevä aikuinen näkee tämän päivittäin, mutta ei noudata itse tätä julisteen ohjetta.
Miksi luet ketjua kuin piru Raamattua?
En voisi alistaa ketään ihmistä. Alistaminen ja manipuloiminen on täysin väärin.
Sinäkö alistat toisia pelolla, vai onko sinua alistettu pelolla?
Jos on, herää. Ketään EI saa alistaa. Nouse ylös ja puolusta itseäsi. Pyydä joku avuksesi.