Sinä, jota on kuritettu fyysisesti lapsuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja veljeni synnyttiin 60-70 -lukujen taitteessa ja saatiin selkään niin remmistä, risusta, henkarista kuin mistä vaan. Meitä tukistettiin, vähäteltiin ja lannistettiin tyyliin, ettemme tarvitse mitään ja ei meistä ikinä mitään tule. No ei tullut kummastakaan mitään menestyjää, vaan ihan työläisiä ollaan, mutta hyviä ihmisiä. Löysimme molemmat lopulta onneksi puolisot, jotka ovat normaaleja. Veljeni löysi heti, mutta minä kantapään kautta olin ensin pitkässä suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, jonka kanssa sain myös nuorena lapset. Lapseni valitettavasti kärsivät tästä ja itsetunto on varmasti kaikilla meillä nöyryytetyillä huono. Vaikea uskoa, että joku oikeasti rakastaa, vaikka selvästi niin tekee. 

Haluan vielä lisätä, että normaalit työssäkäyvät vanhemmat, ei alkoholiongelmia eikä mitään muutakaan. En tiedä, oliko tavallistakimn sitten että 70-80- luvullakin hakattiin ja nöyryytettiin omia lapsia ja annettiin heidän ymmärtää, etteivät ole oikein minkään arvoisia? 

Nyt nuo vanhuksia ja tuntuvat olevan katkeria. Valittavat aina ja vihaavat kaikkia - eipä tee mieli käydä tai jos käykin niin aika se kauhea negatiivisuus:( N69

Jep. Ei se, että sai hakata ja pahoinpidellä lapsiaan tehnyt heistä iloisia vanhuksia. Yllätys. Siellä ne määkyy koko ajan omistustalossaan ja mökeillään kuinka ovat niin vähän saaneet yhteiskunnalta ja elämältä.

Itse olen onnellinen vaikkei ole varaa ostaa omaa kotia Hkissa. On ihana mies joka rakensi itsetuntoni nollasta ja mahtavat lapset. Etäännyn vuosi vuodelta kauemmas noista julmista ja itsekkäistä vanhemmista.

Et sinä ole onnellinen. Asut tällä palstalla tehtailemassa katkeria aloituksia suurista ikäluokista ja nykyisin lempisanasi on boomer.

Vakituista työtä et saa, koska asenteesi on luotaantyöntävän passiivisagressiivinen.

Joten vanhempasi ovat onnistuneet luomaan sinusta itsensä kaltaisen, sinunhan pitäisi saada vanhempiesi saavutukset itsellesi. Et myöskään halua maksaa veroja, koska niillä rahoitetaan eläkkeet.

Eli et mielestäsi ole saanut tarpeeksi yhteiskunnalta ja elämältä, aivan kuten vanhempasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, miten epäonnistuneita ja surkeita kasvattajia kurittamiseen, rangaistuksiin, fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan luottaneet äidit ja isät ovat olleet? Kurittamisen ja perheväkivallan tarkoituksena on nujertaa lapsen itsetunto. Lapsesta halutaan tehdä nöyrä ja tahdoton, äidin ja isän tahtoa kyseenalaistamatta toteuttava olio.

Suomessa on hyväksytty kuritusväkivalta vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurituksen ja muun loukkaamisen kieltämisestä tuli Suomessa voimaan vasta vuonna 1984. Nyt väkivaltaa perheessä käyttävä äiti ja isä saa oikeudessa pahoinpitelytuomion.

On pelottava ajatus, että iso osa näistä omia lapsiaan väkivallalla kasvattaneista vanhemmista on jo isovanhempia. Ja osa heistä saattaa hoitaa lastenlapsiaan joskus. Haluavatko ja yrittävätkö he kurittaa myös lastenlapsiaan kuten omia lapsiaan aikanaan: Haukkua, arvostella, alistaa, nöyryyttää, syyllistää, mitätöidä, uhkailla, antaa luunappeja, ravistella, repiä hiuksista, piiskata ja lyödä remmillä?

Olet oikeassa. Meidän lapset eivät käy kummillakaan isovanhemmilla enkä anna sekunninkaan ajaksi hoitoon. Molemmat lastemme isovanhemmat olivat paskoja lapsenpieksäjiä ja pahinta on että edelleen ihannoivat lapsenpieksämistä ja vaativat että meidänkin tulisi pieksää lapsia. Suora lainaus ”luulot pois että oppiipahan sitten paikkansa” kuvannee isovanhempien ajattelumaailmaa.

Ja joo, boomereita ovat eli psykoin ikäluokka ikinä.

Ok looser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, miten epäonnistuneita ja surkeita kasvattajia kurittamiseen, rangaistuksiin, fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan luottaneet äidit ja isät ovat olleet? Kurittamisen ja perheväkivallan tarkoituksena on nujertaa lapsen itsetunto. Lapsesta halutaan tehdä nöyrä ja tahdoton, äidin ja isän tahtoa kyseenalaistamatta toteuttava olio.

Suomessa on hyväksytty kuritusväkivalta vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurituksen ja muun loukkaamisen kieltämisestä tuli Suomessa voimaan vasta vuonna 1984. Nyt väkivaltaa perheessä käyttävä äiti ja isä saa oikeudessa pahoinpitelytuomion.

On pelottava ajatus, että iso osa näistä omia lapsiaan väkivallalla kasvattaneista vanhemmista on jo isovanhempia. Ja osa heistä saattaa hoitaa lastenlapsiaan joskus. Haluavatko ja yrittävätkö he kurittaa myös lastenlapsiaan kuten omia lapsiaan aikanaan: Haukkua, arvostella, alistaa, nöyryyttää, syyllistää, mitätöidä, uhkailla, antaa luunappeja, ravistella, repiä hiuksista, piiskata ja lyödä remmillä?

Olet oikeassa. Meidän lapset eivät käy kummillakaan isovanhemmilla enkä anna sekunninkaan ajaksi hoitoon. Molemmat lastemme isovanhemmat olivat paskoja lapsenpieksäjiä ja pahinta on että edelleen ihannoivat lapsenpieksämistä ja vaativat että meidänkin tulisi pieksää lapsia. Suora lainaus ”luulot pois että oppiipahan sitten paikkansa” kuvannee isovanhempien ajattelumaailmaa.

Ja joo, boomereita ovat eli psykoin ikäluokka ikinä.

Sama meillä, lapsia pitäisi kuulemma kurittaa ja olen huono äiti kun en sitä tee. Joo en todellakaan tee, oma elämäni pilattiin lapsena kurittamalla, oikeasti suoranaisella brutaalilla väkivallalla. On muuten ihme juttu, kun jotkut vanhukset valittavat, kun ei heitä kukaan käy katsomassa ja ovat niiiiiiiiiin yksinäisiä. Kummaa, mistähän johtunee??

OK loser

En muista, milloin loppui, joskus alakouluiässä. Nöyryytys jätti suuremmat arvet kuin kipu, se että aikuinen voi katsoa minua silmiin ja antaa luunapin, tai että saan selkään asiasta jota en tehnyt tahallani. Koen kuitenkin, että se kohtaamisen, kuuntelemisen ja kunnioituksen puute ja kylmä suhtautuminen, joka kurituksen takana oli, olisi itsessäänkin ollut vahingoittavaa vaikka olisi näkynyt muussa muodossa kuin fyysisenä kurituksena. Mikä ei tarkoita että lämmöllä ja rakkaudella voisi piiskata riskistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja veljeni synnyttiin 60-70 -lukujen taitteessa ja saatiin selkään niin remmistä, risusta, henkarista kuin mistä vaan. Meitä tukistettiin, vähäteltiin ja lannistettiin tyyliin, ettemme tarvitse mitään ja ei meistä ikinä mitään tule. No ei tullut kummastakaan mitään menestyjää, vaan ihan työläisiä ollaan, mutta hyviä ihmisiä. Löysimme molemmat lopulta onneksi puolisot, jotka ovat normaaleja. Veljeni löysi heti, mutta minä kantapään kautta olin ensin pitkässä suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, jonka kanssa sain myös nuorena lapset. Lapseni valitettavasti kärsivät tästä ja itsetunto on varmasti kaikilla meillä nöyryytetyillä huono. Vaikea uskoa, että joku oikeasti rakastaa, vaikka selvästi niin tekee. 

Haluan vielä lisätä, että normaalit työssäkäyvät vanhemmat, ei alkoholiongelmia eikä mitään muutakaan. En tiedä, oliko tavallistakimn sitten että 70-80- luvullakin hakattiin ja nöyryytettiin omia lapsia ja annettiin heidän ymmärtää, etteivät ole oikein minkään arvoisia? 

Nyt nuo vanhuksia ja tuntuvat olevan katkeria. Valittavat aina ja vihaavat kaikkia - eipä tee mieli käydä tai jos käykin niin aika se kauhea negatiivisuus:( N69

Jep. Ei se, että sai hakata ja pahoinpidellä lapsiaan tehnyt heistä iloisia vanhuksia. Yllätys. Siellä ne määkyy koko ajan omistustalossaan ja mökeillään kuinka ovat niin vähän saaneet yhteiskunnalta ja elämältä.

Itse olen onnellinen vaikkei ole varaa ostaa omaa kotia Hkissa. On ihana mies joka rakensi itsetuntoni nollasta ja mahtavat lapset. Etäännyn vuosi vuodelta kauemmas noista julmista ja itsekkäistä vanhemmista.

Sama täällä. Eivät ole miksiään muuttuneet vaikka ikä lähenee jo 80v. Isossa omakotitalossa asuvat, eivät koskaan meitä lapsia auttaneet mutta eivät myöskään apua pyytäneet. Vieraita ovat - omat vanhemmat. Etäisiä ja kylmiä. Samaa en omien lasteni kanssa halua ja siksi kannustan, tuen ja kehun. Tiedän, mistä itse jäin paitsi. Tsemppiä sinullekin. Olet varmasti aivan ihana ihminen ja onneksi on miehiä, joilla on ne oikeat tunteet ja ihmissuhdetaidot:) <3

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ja appiukko ovat kasvattaneet puolisoani pelolla, uhkailulla, haukkumisella, huutamisella, karjumisella, nöyryyttämisellä, mitätöinnillä, tukkapöllyllä, piiskalla ja remmillä. Siksi minulta ei tarvitse kysyä, miksi en anna lapsiamme kylään tai hoitoon appivanhemmille. Tuollaiset ihmishirviöt - nykyiset "isovanhemmat" - eivät ansaitse lapsenlapsia! Isovanhemmat-nimi on lainausmerkeissä, koska omia lapsiaan hakanneet ja kurittaneet äidit ja isät eivät edes ansaitse isovanhemman arvonimeä.

Nämä omia lapsiaan hakanneet ja kurittaneet vanhukset ansaitsevat hyvin yksinäisen ja hyvin kurjan vanhuuden. Vaipat täynnä ku##a ja pa##aa. Paras paikka on Esperi tai Attendo, jossa on jatkuva hoitajapula. Eikä tarvitse odottaa, että yksikään lapsi ja lapsenlapsi haluaisi käydä heitä katsomassa!

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, miten epäonnistuneita ja surkeita kasvattajia kurittamiseen, rangaistuksiin, fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan luottaneet äidit ja isät ovat olleet? Kurittamisen ja perheväkivallan tarkoituksena on nujertaa lapsen itsetunto. Lapsesta halutaan tehdä nöyrä ja tahdoton, äidin ja isän tahtoa kyseenalaistamatta toteuttava olio.

Suomessa on hyväksytty kuritusväkivalta vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurituksen ja muun loukkaamisen kieltämisestä tuli Suomessa voimaan vasta vuonna 1984. Nyt väkivaltaa perheessä käyttävä äiti ja isä saa oikeudessa pahoinpitelytuomion.

On pelottava ajatus, että iso osa näistä omia lapsiaan väkivallalla kasvattaneista vanhemmista on jo isovanhempia. Ja osa heistä saattaa hoitaa lastenlapsiaan joskus. Haluavatko ja yrittävätkö he kurittaa myös lastenlapsiaan kuten omia lapsiaan aikanaan: Haukkua, arvostella, alistaa, nöyryyttää, syyllistää, mitätöidä, uhkailla, antaa luunappeja, ravistella, repiä hiuksista, piiskata ja lyödä remmillä?

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten antaneet samalla mitalla takaisin sitten myöhemmin?

Tarkoitatko fyysistä väkivaltaa? En. Mutta sen voin taata, etten paljoa vanhainkodissa käy viihdyttämässä. Olkoot ylhäisessä yksinäisyydessään.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain piiskaa muutaman kerran. Tukistaminen ei tehonnut.

Tuskin se nyt mitään väkivaltaa oli. Pidän edelleen äitiäni hyvin johdonmukaisena kasvattajana. Kun teki väärin, varoitettiin jne. Sitten vasta viimeksi sai selkää.

En koe asiasta traumaa. Äidin kanssa ollaan edelleen hyvin läheisiä.

Tukistaminen ei tehonnut? Aika uskomatonta että sanot noin. Piiskaaminen on väkivaltaa. Tekstisi kuulosti lähinnä väkivaltaisesti lapsiaan kohdelleen vanhemman puolustuspuheelta.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, miten epäonnistuneita ja surkeita kasvattajia kurittamiseen, rangaistuksiin, fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan luottaneet äidit ja isät ovat olleet? Kurittamisen ja perheväkivallan tarkoituksena on nujertaa lapsen itsetunto. Lapsesta halutaan tehdä nöyrä ja tahdoton, äidin ja isän tahtoa kyseenalaistamatta toteuttava olio.

Suomessa on hyväksytty kuritusväkivalta vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurituksen ja muun loukkaamisen kieltämisestä tuli Suomessa voimaan vasta vuonna 1984. Nyt väkivaltaa perheessä käyttävä äiti ja isä saa oikeudessa pahoinpitelytuomion.

On pelottava ajatus, että iso osa näistä omia lapsiaan väkivallalla kasvattaneista vanhemmista on jo isovanhempia. Ja osa heistä saattaa hoitaa lastenlapsiaan joskus. Haluavatko ja yrittävätkö he kurittaa myös lastenlapsiaan kuten omia lapsiaan aikanaan: Haukkua, arvostella, alistaa, nöyryyttää, syyllistää, mitätöidä, uhkailla, antaa luunappeja, ravistella, repiä hiuksista, piiskata ja lyödä remmillä?

Minusta tuo on jälkikäteisviisastelua ja historiatonta tyhmyyttä. Anteeksi nyt vaan, sanon ihan suoraan, että minusta on typerää moralisoida tuolla lailla nykykriteerien valossa menneitä käytöntöjä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kurittaminen ON väärin, eikä johda hyvään lopputulokseen. Mutta en menisi ikinä sanomaan oman aikakautensa lastenkasvatusoppeja noudattaneita ihmisiä "epäonnistuneiksi ja surkeiksi kasvattajiksi"!!

On muuten aivan satavarmaa, että sinun nyt käyttämäsi kasvatusopit vanhenevat myös aikanaan ja korvataan uusilla. Sinutkin joku historiaton besserwisseri tulee tuomitsemaan huonoksi äidiksi. Mieti sitä, kun kuvittelet seuraavan kerran omaavasi jonkun täydellisen kasvatustaidon ja tietämyksen.

N53, jota itseään piiskattiin muutaman kerran lapsena, mutta joka ymmärtää vanhempiensa toimineen sen aikaisten oppien mukaan niin hyvin kuin taisivat

Kyllä jotkut esimerkit näistä ovat ihan silkkaa pahoinpitelyä, asia ei muutu miksikään millään hurskastelulla väittämällä jäkiviisasteluksi. Jokainen NORMAALI kyllä ymmärtää tämän. Ja jos tulevaisuudessa tämänhetken opit menevätkin uusiksi, niin ei ainakaan moni nykyvanhempi ole fyysisellä pahoinpitelyllä pilannut lastensa elämää, kuten suurten ikäluokkien vanhemmista jotkut tekivät.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Tuo ikäluokka aivopesi meidät ajattelemaan tuollaisen väkivallan olevan "heh heh normaalia ja kuului siihen aikaan".

Näinhän ei ole, vaan kyllä siinä on pahoinpidelty armotta puolustuskyvyttömiä lapsia valta-asemaa hyväksikäyttäen.

Vieläkin yrittävät meitä hiljentää, eivät muka muista tai vähättelevät. Kiukuttelevat ja jumpittelevat, kun näistä muistoista puhuu. Ei saisi puhua. Ovat liian pelkureita katsomaan totuutta kasvoihin.

Sylettää tuommoiset.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ikäluokka aivopesi meidät ajattelemaan tuollaisen väkivallan olevan "heh heh normaalia ja kuului siihen aikaan".

Näinhän ei ole, vaan kyllä siinä on pahoinpidelty armotta puolustuskyvyttömiä lapsia valta-asemaa hyväksikäyttäen.

Vieläkin yrittävät meitä hiljentää, eivät muka muista tai vähättelevät. Kiukuttelevat ja jumpittelevat, kun näistä muistoista puhuu. Ei saisi puhua. Ovat liian pelkureita katsomaan totuutta kasvoihin.

Sylettää tuommoiset.

Yksinäinen vanhuus tulossa monelle...

OK loser

No minä oon saanut vähän tukkapöllyä ja luunappeja, varsinaista lyömistä enkä piiskaa koskaan. Ei oo jättänyt mitään traumoja eikä pahaa mieltä. Jotkut muut asiat kyllä on tuntuneet kurjilta, jotka voi luokitella ehkä siihen henkiseen väkivaltaan. Ei mitään yltiökauheeta, mutta inhottavaa ja ärsyttävää.

Joka hetki kannan kropassani kipua ja jännitystä jota kaikkinainen väkivalta aiheutti.

Ankaraa väkivaltaa, tunteet lukittuivat sisääni. Välillä hyväksikäyttöä ja siitä myös kova jännitys jäi.

Olen uupunut.

Vierailija kirjoitti:

Tukistamista, nipistelyä, luunappeja suoraan päähän, läpsimistä päähän, kuulo mm. mennyt toisesta korvasta korvapuustin vuoksi, läpsimistä muuallekin, mihin nyt sattui osumaan. Äiti ajoi takaa vyön kanssa ja löi mihin sattui osumaan. Kun olin 4-vuotias hakkasi minua voimiensa takaa patukaksi kieritetyllä koivuvitsalla, ei toki ollut lehtiä pehmentämässä. Piti toisella kädellä käsivarresta kiinni ja hakkasi pitkäkestoisesti voimiensa takaa. Pissasin housuun ja taju lähti. Vietiinkö lääkäriin? Ei. Lisäksi seksuaalinen ja henkinen väkivalta. Miten vaikutti? En ole koskaan pystynyt luottamaan keneenkään, terapia ei auta, koska mielenhaavat ovat liian syvällä.

Itse koen myös toivottomuutta sen suhteen, että voisin ns.parantua. Itselläni itsetunto on niin tuhannen päreinä, että sen kokoaminen tuntuu mahdottomalta edes ajatuksen tasolla.

Niin erilaista.

En muista missä iässä loppui, mutta muistan että ainakin joskus tukistettiin. Ehkä se loppui siihen kun ennen tukistamista laskettiin viiteen vihaisen kuuloisena, enkä uskaltanut kokeilla mitä tapahtuu laskemisen jälkeen.

Ainakin sellaisen jäljen se on jättänyt että vihaisena tekisi mieli tukistaa omaa lasta. En missään nimessä hyväksy väkivaltaa mutta se tukistamisen halu kumpuaa jostain sisältä. On vaikea kestää tottelematonta lasta kun on itse pitänyt olla sellainen. Siis toki kaikilla lapsilla tulee olla kuria ja rajoja, mutta jos lapsi tottelee väkivallan pelossa niin ei sekään ihan hyvältä kuulosta.

Elämä alkaa hyvin jos ei ole ollut väkivaltaa.

Up