Sinä, jota on kuritettu fyysisesti lapsuudessa

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä ja henkistä väkivaltaa, se loppu kun olin 17 vuotta.

Olin tuolloin lukiossa ja viimeinen isompi tapahtumaketju sai alkunsa sunnuntai iltana 1987, kun isäni laittoi minut laskemaan vesisäiliön tilavuutta.

Laskun laskin oikein, mutta en epähuomiossa merkinnyt m3 vaan m2.

Tätä laskua laskettiin noin 5 tuntia isäni huutaessa korvani juuressa, lyöden minua jääkiekkomailalla, sähköjohdolla ja nyrkeillä.

Kotona hajosi sinä iltana televisio, lasipöytä ja matematiikankirjani.

Tämä oli normi settiä koko lapsuuteni ajan. Meillä sai selkään (nyrkeistä, johdoista, remmeistä jne) jos ei osannut alakouluikäisenä laskea mm logaritmeja tai muita ei ikätason kuuluvia laskuja, tai jos yski väärin (limaa ei saanut niellä vaan se piti räkiä pois,) hiihti rumalla tavalla jne.

Mistään oikeasta syystä (vai onko olemassakaan mitään oikeaa syytä lyödä lasta tai ketään?)

Henkiseen väkivaltaan kuului koulupäivien jälkeen (kun ensin oli hakattu väärin yskimisen vuoksi) yöpuku päälle ja sänkyyn rangaistukset. Sängystä ei saanut nousta edes juomaan tai pissalla kuin seuraavana aamuna.

Ihmekös sitten aikuisiällä kärsin unettomuudesta, kun vuode oli paikka jonka yhdisti rankaisuun.

Lapsena oli aina mustelmia tai kuhmuja pitkin kehoa. Tätä piti normaalina tuolloin, pidin vanhempiani täysipäisinä ja kaverin isä joka oli lupsakka ukko pidin penskana heikkona.

Äitini puolusteli isää sanomalla ettei mattopiiskalla tai johdoilla lyöminen riko luita, joten ota vain rangaistus vastaan.

No, elossa selvisimme. Olen ihan normaalisti töissä, aikuiset lapset jotka ovat pärjänneet ja kouluttaneet itsensä.

Varmasti jätti jälkensä, noilta kahdelta (isä ja äitini) olisi pitänyt ottaa lapset huostaan.

Karmeinta tilanteessa on mielestäni on, se että ne kaikki kauheudet tapahtui ihan isän ollessa selviä päin. Ei hän ole koskaan alkoholia ottanut.

Isäni kanssa en ole tekemisissä, ja äiti jatkaa kanssani henkistä kiusaamista.

Minusta kasvoi alistuja, yritän vain miellyttää kaikkia, vältän konflikteja, yritän olla joka paikassa huomaamaton jne

Ajattele positiivisesti. Yritysmaailma tykkää nöyristä alistujista jotka tekee kiltisti sen mitä käsketään, joten siinä olet hyvä

Minä luulin, että fyysisellä kurittamisella tarkoitetaan kevyitä luunappeja ja korvapuusteja, mutta täällähän on porukkaa vaan piesty ja pahoinpidelty. Eikö kukaan muka ole kokenut lapsuutta normaalin kurittamisen kanssa, kaikki jotain hakattuja traumakasoja?

Äiti tukisti muutaman kerran, eihän se oikeasti juurikaan kipeää käynyt, veljen kanssa riidat oli selkeästi rajumpia fyysisesti, mutta kyllä se aina pysäytti. En koe silti, että minua olisi mitenkään pahoinpidelty (ei äidin eikä veljen toimesta). Enemmänkin se oli sellainen herätys, että äidillä nyt todellakin loppui kärsivällisyys. Omalla käytöksellä nuo olisi voinut välttää, kun olisi totellut edes sitä seitsemättä kieltoa/komentoa. Ja lisäksi meillä oli ehdottoman kiellettyä muutamat asiat kotona (kuten valtatien reunassa leikkiminen tai koirien kiusaaminen) ja niitä sääntöjä rikkomalla varmasti sai sen kevyen tukistuksen. En ole traumatisoitunut ja koen että tuosta huolimatta äiti on ollut meille todella hyvä äiti! Me tyhmät silti mentiin leikkimään sinne valtatien reunaan! 😄

Minä ja veljeni synnyttiin 60-70 -lukujen taitteessa ja saatiin selkään niin remmistä, risusta, henkarista kuin mistä vaan. Meitä tukistettiin, vähäteltiin ja lannistettiin tyyliin, ettemme tarvitse mitään ja ei meistä ikinä mitään tule. No ei tullut kummastakaan mitään menestyjää, vaan ihan työläisiä ollaan, mutta hyviä ihmisiä. Löysimme molemmat lopulta onneksi puolisot, jotka ovat normaaleja. Veljeni löysi heti, mutta minä kantapään kautta olin ensin pitkässä suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, jonka kanssa sain myös nuorena lapset. Lapseni valitettavasti kärsivät tästä ja itsetunto on varmasti kaikilla meillä nöyryytetyillä huono. Vaikea uskoa, että joku oikeasti rakastaa, vaikka selvästi niin tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun näistä vapaan kasvatuksen tuloksista saa lukea uutisissa päivittäin, niin kyllä kunnon selkäsauna tekisi hyvää.

Lapsista voi kasvattaa kunnolla käyttäytyviä myös ilman väkivaltaa. Parhaiten väkivalta taitaa opettaa a) omien tekojen salailemista ja b) sitä, että väkivalta on ok, jos on suurempi, vahvempi ja valta-asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukistamista, nipistelyä, luunappeja suoraan päähän, läpsimistä päähän, kuulo mm. mennyt toisesta korvasta korvapuustin vuoksi, läpsimistä muuallekin, mihin nyt sattui osumaan. Äiti ajoi takaa vyön kanssa ja löi mihin sattui osumaan. Kun olin 4-vuotias hakkasi minua voimiensa takaa patukaksi kieritetyllä koivuvitsalla, ei toki ollut lehtiä pehmentämässä. Piti toisella kädellä käsivarresta kiinni ja hakkasi pitkäkestoisesti voimiensa takaa. Pissasin housuun ja taju lähti. Vietiinkö lääkäriin? Ei. Lisäksi seksuaalinen ja henkinen väkivalta. Miten vaikutti? En ole koskaan pystynyt luottamaan keneenkään, terapia ei auta, koska mielenhaavat ovat liian syvällä.

0/5

Taisi osua sinuun? Miten meni niinkuin omasta mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Minä ja veljeni synnyttiin 60-70 -lukujen taitteessa ja saatiin selkään niin remmistä, risusta, henkarista kuin mistä vaan. Meitä tukistettiin, vähäteltiin ja lannistettiin tyyliin, ettemme tarvitse mitään ja ei meistä ikinä mitään tule. No ei tullut kummastakaan mitään menestyjää, vaan ihan työläisiä ollaan, mutta hyviä ihmisiä. Löysimme molemmat lopulta onneksi puolisot, jotka ovat normaaleja. Veljeni löysi heti, mutta minä kantapään kautta olin ensin pitkässä suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, jonka kanssa sain myös nuorena lapset. Lapseni valitettavasti kärsivät tästä ja itsetunto on varmasti kaikilla meillä nöyryytetyillä huono. Vaikea uskoa, että joku oikeasti rakastaa, vaikka selvästi niin tekee. 

Haluan vielä lisätä, että normaalit työssäkäyvät vanhemmat, ei alkoholiongelmia eikä mitään muutakaan. En tiedä, oliko tavallistakimn sitten että 70-80- luvullakin hakattiin ja nöyryytettiin omia lapsia ja annettiin heidän ymmärtää, etteivät ole oikein minkään arvoisia? 

Nyt nuo vanhuksia ja tuntuvat olevan katkeria. Valittavat aina ja vihaavat kaikkia - eipä tee mieli käydä tai jos käykin niin aika se kauhea negatiivisuus:( N69

Joku satunnainen tukkapölly ei ole fyysistä kurittamista. Varsinkin jos se tapahtuu asiasta kerran tai max 3.

Selkääni olen saanut useamman kerran. Rantuja ja mustelmia, arkuutta istua. Täydestä raivosta, tyyliin toimintaelokuvien tappelu kohtaukset jotka eivät lopu koskaan. Ja ne ei saa edes kipeeetä, mulle teki.

Tottakai jätti jäljen. Olen liian kiltti edelleen. En pidä yhteyttä äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Joku satunnainen tukkapölly ei ole fyysistä kurittamista. Varsinkin jos se tapahtuu asiasta kerran tai max 3.

Kyllä fyysinen rangaistus on fyysistä, ihan sama kuinka montaa kertaa tapahtuu ja mistä syystä. Sinä et luo tämän termin määritelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja veljeni synnyttiin 60-70 -lukujen taitteessa ja saatiin selkään niin remmistä, risusta, henkarista kuin mistä vaan. Meitä tukistettiin, vähäteltiin ja lannistettiin tyyliin, ettemme tarvitse mitään ja ei meistä ikinä mitään tule. No ei tullut kummastakaan mitään menestyjää, vaan ihan työläisiä ollaan, mutta hyviä ihmisiä. Löysimme molemmat lopulta onneksi puolisot, jotka ovat normaaleja. Veljeni löysi heti, mutta minä kantapään kautta olin ensin pitkässä suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, jonka kanssa sain myös nuorena lapset. Lapseni valitettavasti kärsivät tästä ja itsetunto on varmasti kaikilla meillä nöyryytetyillä huono. Vaikea uskoa, että joku oikeasti rakastaa, vaikka selvästi niin tekee. 

Haluan vielä lisätä, että normaalit työssäkäyvät vanhemmat, ei alkoholiongelmia eikä mitään muutakaan. En tiedä, oliko tavallistakimn sitten että 70-80- luvullakin hakattiin ja nöyryytettiin omia lapsia ja annettiin heidän ymmärtää, etteivät ole oikein minkään arvoisia? 

Nyt nuo vanhuksia ja tuntuvat olevan katkeria. Valittavat aina ja vihaavat kaikkia - eipä tee mieli käydä tai jos käykin niin aika se kauhea negatiivisuus:( N69

Jep. Ei se, että sai hakata ja pahoinpidellä lapsiaan tehnyt heistä iloisia vanhuksia. Yllätys. Siellä ne määkyy koko ajan omistustalossaan ja mökeillään kuinka ovat niin vähän saaneet yhteiskunnalta ja elämältä.

Itse olen onnellinen vaikkei ole varaa ostaa omaa kotia Hkissa. On ihana mies joka rakensi itsetuntoni nollasta ja mahtavat lapset. Etäännyn vuosi vuodelta kauemmas noista julmista ja itsekkäistä vanhemmista.

Olen saanut tukkapöllyä ja luunappeja ala-asteella. Teini-iässä isäni löi minua kasvoihin. Olen miettinyt aikuisena että en tehnyt mitään niin väärää että olisin ansainnut tällaista. Lapsuuden kotini ilmapiiri oli ahdistava. Olen muuttanut sieltä pois 18-vuotiaana. En kaipaa lapsuudenkotiani enkä vanhempiani. Isäni on narsisti ja äitini on läheisriippuvainen marttyyri.

Minua hakattiin ihan kunnolla pienenä, isä oli umpihullu ja vihasi minua jostain syystä.  En tarkkaan muista koska varsinaisesti loppui, mutta kokonaan loppui kun olin 12, vanhempien avioeroon. Äitiltä tuli sitä senajan (synnyin 1969) lievempää kuritusta eli tukkapöllyä, remmiä kintuille ja jatkuvaa huutoa. Täyspäisillä vanhemmilla ei ole voinut kehuskella, eikä normaalilla saatikka onnellisella lapsuudella.

Ikinä en toivu kokonaan ja sen olen hyväksynyt, olen oppinut vaan elämään traumojeni kanssa. Kaikkeen tottuu. Olen joutunut kouluttamaan itsestäni pois monia pelkoja ja tarvetta olla mieliksi kenelle vaan. Onneksi olen myös melko kovaluontoinen, joku toinen olisi voinut seota ihan lopullisesti.  Läheisriippuvainen olen pahasti ja sen vuoksi en enää edes ajattele parisuhdetta, ne ei vaan onnistu. En kärsi yksinolosta millään tavalla enkä kaipaa seurusteluja yms. Ikävä kyllä vedin myös puoleeni aina narsisteja yms. koska ne tuntuivat tutuilta ja muistuttivat vanhempiani. En jaksa enää vaivata itseäni koko asialla ja elelen tyytyväisenä itsekseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukistamista, nipistelyä, luunappeja suoraan päähän, läpsimistä päähän, kuulo mm. mennyt toisesta korvasta korvapuustin vuoksi, läpsimistä muuallekin, mihin nyt sattui osumaan. Äiti ajoi takaa vyön kanssa ja löi mihin sattui osumaan. Kun olin 4-vuotias hakkasi minua voimiensa takaa patukaksi kieritetyllä koivuvitsalla, ei toki ollut lehtiä pehmentämässä. Piti toisella kädellä käsivarresta kiinni ja hakkasi pitkäkestoisesti voimiensa takaa. Pissasin housuun ja taju lähti. Vietiinkö lääkäriin? Ei. Lisäksi seksuaalinen ja henkinen väkivalta. Miten vaikutti? En ole koskaan pystynyt luottamaan keneenkään, terapia ei auta, koska mielenhaavat ovat liian syvällä.

0/5

Taisi osua sinuun? Miten meni niinkuin omasta mielestäsi?

Ja vielä alapeukuttamassa. Mene itseesi. Tuo alkuperäinen teksti olisi voinut olla omani, joskaan ei ihan noin brutaali. En pidä yhteyttä vanhempiini. Miten joku voi pilata oman lapsensa elämän tahallaan? Ei vaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Joku satunnainen tukkapölly ei ole fyysistä kurittamista. Varsinkin jos se tapahtuu asiasta kerran tai max 3.

Selkääni olen saanut useamman kerran. Rantuja ja mustelmia, arkuutta istua. Täydestä raivosta, tyyliin toimintaelokuvien tappelu kohtaukset jotka eivät lopu koskaan. Ja ne ei saa edes kipeeetä, mulle teki.

Tottakai jätti jäljen. Olen liian kiltti edelleen. En pidä yhteyttä äitiin.

Tuotahan se juuri aikaan saakin: Olet joko liian kiltti ja alistuva tai sitten kostat kaikille olemalla aggressiivinem, samanlainen kuin ne vanhemmatkin:(

Jos väkivaltaa ja mitätöintiä käyttävien vanhempien lapsi pärjää hyvin elämässään ja menestyy, omaa hyvän itsetunnon, niin kyllä se vaatii usein ulkopuolisen tuen. Elämässä on ollut koko ajan joku kannustava henkilö tai sitten terapia tms?

Minun omat väärin kiohdelleet vanhempani ovat joko autuaan tietämättömiä kasvatustyylistään tai sitten eivät vain välitä. Vanhuksia jo. Koskaan en ole heiltä mitään positiivista kuullut. Lapsenlapsensakin ovat heidän mielestään ihan toivottomia. Mikään ei varmaan onnistu. Esim. ajokorttia ei varmaan koskaan saa jne...

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että fyysisellä kurittamisella tarkoitetaan kevyitä luunappeja ja korvapuusteja, mutta täällähän on porukkaa vaan piesty ja pahoinpidelty. Eikö kukaan muka ole kokenut lapsuutta normaalin kurittamisen kanssa, kaikki jotain hakattuja traumakasoja?

Kuka mistään traumakasoista puhuu. Minä olen julmasti hakattu mutta silti erittäin menestynyt työelämässä ja korkeassa asemassa. Miten kehtaat puhua tuollalailla halveksuen ihmisistä joilta on riistetty lapsuus? Ja kehtaat pitää itseäsi vielä parempana? Olisi sullakin toinen ääni kellossa jos et olisikaan elänyt pumpulilapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että fyysisellä kurittamisella tarkoitetaan kevyitä luunappeja ja korvapuusteja, mutta täällähän on porukkaa vaan piesty ja pahoinpidelty. Eikö kukaan muka ole kokenut lapsuutta normaalin kurittamisen kanssa, kaikki jotain hakattuja traumakasoja?

Kuka mistään traumakasoista puhuu. Minä olen julmasti hakattu mutta silti erittäin menestynyt työelämässä ja korkeassa asemassa. Miten kehtaat puhua tuollalailla halveksuen ihmisistä joilta on riistetty lapsuus? Ja kehtaat pitää itseäsi vielä parempana? Olisi sullakin toinen ääni kellossa jos et olisikaan elänyt pumpulilapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukistamista, nipistelyä, luunappeja suoraan päähän, läpsimistä päähän, kuulo mm. mennyt toisesta korvasta korvapuustin vuoksi, läpsimistä muuallekin, mihin nyt sattui osumaan. Äiti ajoi takaa vyön kanssa ja löi mihin sattui osumaan. Kun olin 4-vuotias hakkasi minua voimiensa takaa patukaksi kieritetyllä koivuvitsalla, ei toki ollut lehtiä pehmentämässä. Piti toisella kädellä käsivarresta kiinni ja hakkasi pitkäkestoisesti voimiensa takaa. Pissasin housuun ja taju lähti. Vietiinkö lääkäriin? Ei. Lisäksi seksuaalinen ja henkinen väkivalta. Miten vaikutti? En ole koskaan pystynyt luottamaan keneenkään, terapia ei auta, koska mielenhaavat ovat liian syvällä.

0/5

Taisi osua sinuun? Miten meni niinkuin omasta mielestäsi?

Ja vielä alapeukuttamassa. Mene itseesi. Tuo alkuperäinen teksti olisi voinut olla omani, joskaan ei ihan noin brutaali. En pidä yhteyttä vanhempiini. Miten joku voi pilata oman lapsensa elämän tahallaan? Ei vaan ymmärrä.

Samaa itsekin mietin. Mietin hetken, että olisiko joku sisaruksistani kirjoittanut tuon. Niin tuttua oli. Meitä hakattiin imurinputkella, talikolla, lapiolla, risulla, vaatteet revittiin päältä ja esim. rintaliivit töhrittiin ja raadeltiin, heitettiin pakastimeen... On niin surkuhupaisia ne ruusunpunaiset mantrat "on lottovoitto syntyä Suomeen" ja "suomalaiset maailman onnellisimpia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja veljeni synnyttiin 60-70 -lukujen taitteessa ja saatiin selkään niin remmistä, risusta, henkarista kuin mistä vaan. Meitä tukistettiin, vähäteltiin ja lannistettiin tyyliin, ettemme tarvitse mitään ja ei meistä ikinä mitään tule. No ei tullut kummastakaan mitään menestyjää, vaan ihan työläisiä ollaan, mutta hyviä ihmisiä. Löysimme molemmat lopulta onneksi puolisot, jotka ovat normaaleja. Veljeni löysi heti, mutta minä kantapään kautta olin ensin pitkässä suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, jonka kanssa sain myös nuorena lapset. Lapseni valitettavasti kärsivät tästä ja itsetunto on varmasti kaikilla meillä nöyryytetyillä huono. Vaikea uskoa, että joku oikeasti rakastaa, vaikka selvästi niin tekee. 

Haluan vielä lisätä, että normaalit työssäkäyvät vanhemmat, ei alkoholiongelmia eikä mitään muutakaan. En tiedä, oliko tavallistakimn sitten että 70-80- luvullakin hakattiin ja nöyryytettiin omia lapsia ja annettiin heidän ymmärtää, etteivät ole oikein minkään arvoisia? 

Nyt nuo vanhuksia ja tuntuvat olevan katkeria. Valittavat aina ja vihaavat kaikkia - eipä tee mieli käydä tai jos käykin niin aika se kauhea negatiivisuus:( N69

Jep. Ei se, että sai hakata ja pahoinpidellä lapsiaan tehnyt heistä iloisia vanhuksia. Yllätys. Siellä ne määkyy koko ajan omistustalossaan ja mökeillään kuinka ovat niin vähän saaneet yhteiskunnalta ja elämältä.

Itse olen onnellinen vaikkei ole varaa ostaa omaa kotia Hkissa. On ihana mies joka rakensi itsetuntoni nollasta ja mahtavat lapset. Etäännyn vuosi vuodelta kauemmas noista julmista ja itsekkäistä vanhemmista.

Sama täällä. Eivät ole miksiään muuttuneet vaikka ikä lähenee jo 80v. Isossa omakotitalossa asuvat, eivät koskaan meitä lapsia auttaneet mutta eivät myöskään apua pyytäneet. Vieraita ovat - omat vanhemmat. Etäisiä ja kylmiä. Samaa en omien lasteni kanssa halua ja siksi kannustan, tuen ja kehun. Tiedän, mistä itse jäin paitsi. Tsemppiä sinullekin. Olet varmasti aivan ihana ihminen ja onneksi on miehiä, joilla on ne oikeat tunteet ja ihmissuhdetaidot:) <3

Olin 13 kesäinen, painoa noin 60kg ja aloin olla saman pituinen kuin isä oli. Painoin varmasti 20kg vähemmän kuin isäni.

Muistan että olin jo runkkaillut ainakin jo kaksi kesää. Ajattelin että pian olisi saatava myös oikeaa seksiä. Pian sainkin ja myös kuulin että kaksi tyttöä oli ottanut pillerin jolla asioita keskeytetään.

Minulla puski sänkeä leualta ja amisviiksetkin oli melkein valmiiksi levittäytyneet sivuille kuin siivet.

Sinä kesänä isä sai takaisin. Täräytin turpaan äijää.

Betonilattia tömähti kun ukko putosi perseelleen olohuoneen lattialle.

Oli aika hiljaista äijää ja pöllömystyneen näköinen.

Kaljamaha kiristeli t-paidan läpi ja orastavaa kaljuuntumista oli havaittavissa. Minäkin kaljuunnuin jo ennen armeijaa.

Myöhemmin lauantai-iltana saunassa antoi tunnustuksensa. Kertoi silmät kosteana miten ylpeä on minusta. Totesi että siinä kohtaa kun oma poika antaa isälleen turpaan, niin hän on täysi-ikäinen.

Sen jälkeen aloin saamaan lapsilisät suoraan käteisenä kun tulivat.

Enkä koskaan enää saanut tukkapöllyä tai luunappeja saati avokämmentä.

Tuossa on tarina siitä miten minusta tuli mies.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, miten epäonnistuneita ja surkeita kasvattajia kurittamiseen, rangaistuksiin, fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan luottaneet äidit ja isät ovat olleet? Kurittamisen ja perheväkivallan tarkoituksena on nujertaa lapsen itsetunto. Lapsesta halutaan tehdä nöyrä ja tahdoton, äidin ja isän tahtoa kyseenalaistamatta toteuttava olio.

Suomessa on hyväksytty kuritusväkivalta vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurituksen ja muun loukkaamisen kieltämisestä tuli Suomessa voimaan vasta vuonna 1984. Nyt väkivaltaa perheessä käyttävä äiti ja isä saa oikeudessa pahoinpitelytuomion.

On pelottava ajatus, että iso osa näistä omia lapsiaan väkivallalla kasvattaneista vanhemmista on jo isovanhempia. Ja osa heistä saattaa hoitaa lastenlapsiaan joskus. Haluavatko ja yrittävätkö he kurittaa myös lastenlapsiaan kuten omia lapsiaan aikanaan: Haukkua, arvostella, alistaa, nöyryyttää, syyllistää, mitätöidä, uhkailla, antaa luunappeja, ravistella, repiä hiuksista, piiskata ja lyödä remmillä?

Minusta tuo on jälkikäteisviisastelua ja historiatonta tyhmyyttä. Anteeksi nyt vaan, sanon ihan suoraan, että minusta on typerää moralisoida tuolla lailla nykykriteerien valossa menneitä käytöntöjä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kurittaminen ON väärin, eikä johda hyvään lopputulokseen. Mutta en menisi ikinä sanomaan oman aikakautensa lastenkasvatusoppeja noudattaneita ihmisiä "epäonnistuneiksi ja surkeiksi kasvattajiksi"!!

On muuten aivan satavarmaa, että sinun nyt käyttämäsi kasvatusopit vanhenevat myös aikanaan ja korvataan uusilla. Sinutkin joku historiaton besserwisseri tulee tuomitsemaan huonoksi äidiksi. Mieti sitä, kun kuvittelet seuraavan kerran omaavasi jonkun täydellisen kasvatustaidon ja tietämyksen.

N53, jota itseään piiskattiin muutaman kerran lapsena, mutta joka ymmärtää vanhempiensa toimineen sen aikaisten oppien mukaan niin hyvin kuin taisivat