Sinä, jota on kuritettu fyysisesti lapsuudessa

Toinen vanhempi oli sekopää, kävi kiinni ja teki ankaria väkivallantekoja.

Yritti ottaa hengen pois.

Toinenkin vanhempi teki todella kamalia asioita vuosikymmenet.

Tukistamista, nipistelyä, luunappeja suoraan päähän, läpsimistä päähän, kuulo mm. mennyt toisesta korvasta korvapuustin vuoksi, läpsimistä muuallekin, mihin nyt sattui osumaan. Äiti ajoi takaa vyön kanssa ja löi mihin sattui osumaan. Kun olin 4-vuotias hakkasi minua voimiensa takaa patukaksi kieritetyllä koivuvitsalla, ei toki ollut lehtiä pehmentämässä. Piti toisella kädellä käsivarresta kiinni ja hakkasi pitkäkestoisesti voimiensa takaa. Pissasin housuun ja taju lähti. Vietiinkö lääkäriin? Ei. Lisäksi seksuaalinen ja henkinen väkivalta. Miten vaikutti? En ole koskaan pystynyt luottamaan keneenkään, terapia ei auta, koska mielenhaavat ovat liian syvällä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, miten epäonnistuneita ja surkeita kasvattajia kurittamiseen, rangaistuksiin, fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan luottaneet äidit ja isät ovat olleet? Kurittamisen ja perheväkivallan tarkoituksena on nujertaa lapsen itsetunto. Lapsesta halutaan tehdä nöyrä ja tahdoton, äidin ja isän tahtoa kyseenalaistamatta toteuttava olio.

Suomessa on hyväksytty kuritusväkivalta vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurituksen ja muun loukkaamisen kieltämisestä tuli Suomessa voimaan vasta vuonna 1984. Nyt väkivaltaa perheessä käyttävä äiti ja isä saa oikeudessa pahoinpitelytuomion.

On pelottava ajatus, että iso osa näistä omia lapsiaan väkivallalla kasvattaneista vanhemmista on jo isovanhempia. Ja osa heistä saattaa hoitaa lastenlapsiaan joskus. Haluavatko ja yrittävätkö he kurittaa myös lastenlapsiaan kuten omia lapsiaan aikanaan: Haukkua, arvostella, alistaa, nöyryyttää, syyllistää, mitätöidä, uhkailla, antaa luunappeja, ravistella, repiä hiuksista, piiskata ja lyödä remmillä?

Olet oikeassa. Meidän lapset eivät käy kummillakaan isovanhemmilla enkä anna sekunninkaan ajaksi hoitoon. Molemmat lastemme isovanhemmat olivat paskoja lapsenpieksäjiä ja pahinta on että edelleen ihannoivat lapsenpieksämistä ja vaativat että meidänkin tulisi pieksää lapsia. Suora lainaus ”luulot pois että oppiipahan sitten paikkansa” kuvannee isovanhempien ajattelumaailmaa.

Ja joo, boomereita ovat eli psykoin ikäluokka ikinä.

Kun syystä sai ympäri korvia niin ei se mitään traumoja jättänyt, tajusi tehneensä erittäin väärin ja oppi tulevaisuudessa olemaan toistamatta virhettä. Mutta se mikä jätti traumoja, oli faijan alkoholismi ja ne sen v-tutuskaudet jolloin sai ihan aiheettomasti kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran olen saanut tukistusta ja takapuolelle läpsäisyn pikkulapsena, ei ole ollut mitään haitta, ei ole traumoja koska ihan syystä sain rangaistuksen. Ei tietenkään enää isona, eli loppui varmaan joskus 4-vuotiaana. Jotenkin pervoa jos vielä takapuolelle läpsäistäisiin isona koululaisena, menee liian kinkyksi.

Alkaako se läpsiminen tietyssä iässä olla automaattisesti pervoa, siis jotenkin seksuaalista? Viittaatko nyt about murrosikään? Sehän voi olla sitä, oli kurituksen kohde minkä ikäinen tahansa...

Ei mun mielestä ole oikein että vanhempi koskaa takapuoleen millään tavalla sen jälkeen kun lapsi on jo koululainen tai lähellä sitä, tietää seksin jne. Alkaa tietyt paikat olla yksityisiä ja intiimejä vaikka ei sinänsä ole vielä lähelläkään.

Aktiivmalli takaisin. Piiskaa työttömille

Työttömille voisi antaa raippaa keskellä toria paljaalle takapuolelle, jos ei täytä aktiivimallin ehtoja eli ole vähintään 18 tuntia töissä tai osallistu te-toimiston palveluihin 5 päivänä kolmen kuukauden tarkastelujaksolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ajatelleet, miten epäonnistuneita ja surkeita kasvattajia kurittamiseen, rangaistuksiin, fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan luottaneet äidit ja isät ovat olleet? Kurittamisen ja perheväkivallan tarkoituksena on nujertaa lapsen itsetunto. Lapsesta halutaan tehdä nöyrä ja tahdoton, äidin ja isän tahtoa kyseenalaistamatta toteuttava olio.

Suomessa on hyväksytty kuritusväkivalta vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurituksen ja muun loukkaamisen kieltämisestä tuli Suomessa voimaan vasta vuonna 1984. Nyt väkivaltaa perheessä käyttävä äiti ja isä saa oikeudessa pahoinpitelytuomion.

On pelottava ajatus, että iso osa näistä omia lapsiaan väkivallalla kasvattaneista vanhemmista on jo isovanhempia. Ja osa heistä saattaa hoitaa lastenlapsiaan joskus. Haluavatko ja yrittävätkö he kurittaa myös lastenlapsiaan kuten omia lapsiaan aikanaan: Haukkua, arvostella, alistaa, nöyryyttää, syyllistää, mitätöidä, uhkailla, antaa luunappeja, ravistella, repiä hiuksista, piiskata ja lyödä remmillä?

Olet oikeassa. Meidän lapset eivät käy kummillakaan isovanhemmilla enkä anna sekunninkaan ajaksi hoitoon. Molemmat lastemme isovanhemmat olivat paskoja lapsenpieksäjiä ja pahinta on että edelleen ihannoivat lapsenpieksämistä ja vaativat että meidänkin tulisi pieksää lapsia. Suora lainaus ”luulot pois että oppiipahan sitten paikkansa” kuvannee isovanhempien ajattelumaailmaa.

Ja joo, boomereita ovat eli psykoin ikäluokka ikinä.

Sama meillä, lapsia pitäisi kuulemma kurittaa ja olen huono äiti kun en sitä tee. Joo en todellakaan tee, oma elämäni pilattiin lapsena kurittamalla, oikeasti suoranaisella brutaalilla väkivallalla. On muuten ihme juttu, kun jotkut vanhukset valittavat, kun ei heitä kukaan käy katsomassa ja ovat niiiiiiiiiin yksinäisiä. Kummaa, mistähän johtunee??

Kuritusta ollut niin kauan, kun vaan ihmisen muisti kantaa. Kenties jo ennen aikaa, kun ihminen kykenee muistoja luomaan?

Taaperoikäisenä kuritus oli ”kevyempää”, eli tukistamista ja remmillä perseelle meininkiä. Kerran kun remmi ei ollut käden ulottuvilla, löi isä sateenvarjolla hanurille niin kovaa, että kahvakin lähti irti. Mitä vanhemmaksi tultiin, sen fyysisemmäksi väkivalta kävi. Tuli ihan avokämmenestä ja joskus kättä pidemmästä. Veljeni sai kyllä ihan nyrkistäkin. Äiti sai jatkuvasti nyrkistä, onpa vesuri ja kirveskin tulleet tutuksi. Koiramme äijä kuristi remmillä hengettömäksi.

Väkivalta loppui siihen, kun kuolo korjasi äijän. Ja onneksi korjasikin, sai vain turhan helpon lähdön nukkuessaan. Ei kyllä kaipaamaan jäänyt monikaan.

Kyllähän tuo jälkensä on jättänyt. Lähinnä luottamuksen puutteen ihmisiin ja heidän aikeisiin. Miessukupuolta kohtaan ei mitään kummaa, suurin osa ystävistäni oli aikuisuuteen asti miespuoleisia. Nyt aikuisiällä kyllä suhdanteet muuttuneet, mutta en koe, että tuolla lapsuudella olisi mitään tekemistä. Kyllähän se vääryyden tunne seuraa ja ai sitä vitutusta, joka nousee, jos näkee, että joku huutaa lapselleen aggressiivisesti tai käy fyysisesti käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Aktiivmalli takaisin. Piiskaa työttömille

Työttömille voisi antaa raippaa keskellä toria paljaalle takapuolelle, jos ei täytä aktiivimallin ehtoja eli ole vähintään 18 tuntia töissä tai osallistu te-toimiston palveluihin 5 päivänä kolmen kuukauden tarkastelujaksolla.

Meehän nyt ottamaan ne lääkkeesi, tainnut useampi annos jäädä jo väliin.

Minä en ole vieläkään ihan tajunnut miksi piti lyödä kun teki vaikka virheen läksyjä tehdessä tai miksi oli erityisen tärkeää ymmärtää hävetä itseään. Ei tulisi mieleenkään lyödä omia lapsiani tai nujertaa heitä ihmisenä. En vain pysty tajuamaan mitä minunkin kasvatuksellani sillä haettiin. Missä tilanteessa vanhempani ajatteli että tarvitsisin vaikkapa syvää häpeä kokemusta ja miten se hyödyttää minua elämässä?

Minua kuritti isä, joten suhteen luominen vastakkaiseen sukupuoleen on ollut vaikeaa. En pysty luottamaan miehiin. Isä tukisti, retuutti ja löi remmillä. Sen jälkeen jätti minut yksin pimeään huoneeseen, jossa itkin niin, että meinasin tukehtua. Äiti ja isä erosivat, kun olin 7-vuotias, enkä vielä n. 50-vuotiaana tajua, mitä sellaista tuon ikäinen voisi tehdä, että pitää hakata.

Olen miellyttämisen haluinen ja vältän konflikteja. Minulla on huono itsetunto. Sairastan ahdistusta ja unettomuutta.

Täällä tuntuu alapeukkuporukka sekoittavan nyt kevyet luunapit ja nyrkillä hakkaamisen samaan syssyyn. Ikävää, jos teitä on kirjaimellisesti piesty, mutta ei se ole mitään kurinpitämistä vaan pahoinpitelyä. Totta hemmetissä sellaisesta jää traumat. Mutta pieniä tukistuksia tuskin kukaan enää katkerana aikuisena muistelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran olen saanut tukistusta ja takapuolelle läpsäisyn pikkulapsena, ei ole ollut mitään haitta, ei ole traumoja koska ihan syystä sain rangaistuksen. Ei tietenkään enää isona, eli loppui varmaan joskus 4-vuotiaana. Jotenkin pervoa jos vielä takapuolelle läpsäistäisiin isona koululaisena, menee liian kinkyksi.

Alkaako se läpsiminen tietyssä iässä olla automaattisesti pervoa, siis jotenkin seksuaalista? Viittaatko nyt about murrosikään? Sehän voi olla sitä, oli kurituksen kohde minkä ikäinen tahansa...

Ei mun mielestä ole oikein että vanhempi koskaa takapuoleen millään tavalla sen jälkeen kun lapsi on jo koululainen tai lähellä sitä, tietää seksin jne. Alkaa tietyt paikat olla yksityisiä ja intiimejä vaikka ei sinänsä ole vielä lähelläkään.

Ymmärrän sinänsä pointtisi, mutta mietin silti, miksi alle kouluikäiseen pätisi eri säännöt tämän koskemattomuuden suhteen? On myös suurta ikävaihtelua siinä, missä iässä ihmisen mielessä yhdistyy seksuaalisuus ja tietyt ruumiin osat. Intiimialueeseen ei joka tapauksessa pitäisi mielestäni kohdistaa ylimääräistä kosketusta, alue on tosiaan yksityinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun syystä sai ympäri korvia niin ei se mitään traumoja jättänyt, tajusi tehneensä erittäin väärin ja oppi tulevaisuudessa olemaan toistamatta virhettä. Mutta se mikä jätti traumoja, oli faijan alkoholismi ja ne sen v-tutuskaudet jolloin sai ihan aiheettomasti kärsiä.

Ihan tosi, alapeukuttajat? Luuletteko, että kun kaverin yllyttämänä rikoin tiiliskivellä naapurin autosta ikkunan, niin se olisi ihan vaan poliittisesti keskustelemalla käyty läpi? Ei, kyllä se oli ihan oikein että sain siitä tukkapöllyä. Jos lapsi tekee jotain näin ääliömäistä, niin kyllä siitä on ihan oikein vähän saada selkäänsä. Eri asia, jos heti hakataan vaikkapa jostain mehun läikyttämisestä, jonkinlaista suhteellisuudentajua.

Loppui, kun muutin kotoa 17-v. Tukistamista, lyömistä, tavaroilla heittelyä jne. Oli myös paljon henkistä väkivaltaa. Olen edelleen todella vetäytyvä, enkä luota ihmisiin.

Fyysistä ja henkistä väkivaltaa, se loppu kun olin 17 vuotta.

Olin tuolloin lukiossa ja viimeinen isompi tapahtumaketju sai alkunsa sunnuntai iltana 1987, kun isäni laittoi minut laskemaan vesisäiliön tilavuutta.

Laskun laskin oikein, mutta en epähuomiossa merkinnyt m3 vaan m2.

Tätä laskua laskettiin noin 5 tuntia isäni huutaessa korvani juuressa, lyöden minua jääkiekkomailalla, sähköjohdolla ja nyrkeillä.

Kotona hajosi sinä iltana televisio, lasipöytä ja matematiikankirjani.

Tämä oli normi settiä koko lapsuuteni ajan. Meillä sai selkään (nyrkeistä, johdoista, remmeistä jne) jos ei osannut alakouluikäisenä laskea mm logaritmeja tai muita ei ikätason kuuluvia laskuja, tai jos yski väärin (limaa ei saanut niellä vaan se piti räkiä pois,) hiihti rumalla tavalla jne.

Mistään oikeasta syystä (vai onko olemassakaan mitään oikeaa syytä lyödä lasta tai ketään?)

Henkiseen väkivaltaan kuului koulupäivien jälkeen (kun ensin oli hakattu väärin yskimisen vuoksi) yöpuku päälle ja sänkyyn rangaistukset. Sängystä ei saanut nousta edes juomaan tai pissalla kuin seuraavana aamuna.

Ihmekös sitten aikuisiällä kärsin unettomuudesta, kun vuode oli paikka jonka yhdisti rankaisuun.

Lapsena oli aina mustelmia tai kuhmuja pitkin kehoa. Tätä piti normaalina tuolloin, pidin vanhempiani täysipäisinä ja kaverin isä joka oli lupsakka ukko pidin penskana heikkona.

Äitini puolusteli isää sanomalla ettei mattopiiskalla tai johdoilla lyöminen riko luita, joten ota vain rangaistus vastaan.

No, elossa selvisimme. Olen ihan normaalisti töissä, aikuiset lapset jotka ovat pärjänneet ja kouluttaneet itsensä.

Varmasti jätti jälkensä, noilta kahdelta (isä ja äitini) olisi pitänyt ottaa lapset huostaan.

Karmeinta tilanteessa on mielestäni on, se että ne kaikki kauheudet tapahtui ihan isän ollessa selviä päin. Ei hän ole koskaan alkoholia ottanut.

Isäni kanssa en ole tekemisissä, ja äiti jatkaa kanssani henkistä kiusaamista.

Minusta kasvoi alistuja, yritän vain miellyttää kaikkia, vältän konflikteja, yritän olla joka paikassa huomaamaton jne

Varmaan jotain jätti, mutta en muistele niitä tai tunne kaunaa. Kuitenkin eräs tapaus on etenkin mielessä. Vanhempani riitelivät usein ennen eroaan. Yhtenä kertana pyysin isääni tekemään minulle iltapalaa kun olin noin 9v. En jaksanut syödä kuin toisen leivistä. Kun sanoin isälleni että en jaksa syödä hän otti päästäni kiinni ja iski sen pöytään niin että silmäkulmani osui kovalla voimalla pöydän kulmaan (110kg voimanostaja mies). Silmäkulmani repesi auki ja siitä vuoti voimakkaasti verta. Äitini vei minut sairaalaan tikattavaksi ja hän valehteli lääkärille että olin kaatunut pöydän kulmaa vasten. Isäni löi minua myös usein kiveksille.

Myös äitini veti minua kerran nýrkillä suoraan naamaan kun olin lapsena verhon takana piilossa ja säikytin hänet leikillä. Eniten mun päässä soi sanat miten mua on häpäisty kotona ja kodin ulkopuolella ulkopuolisten toimesta. Niitä sanoja ei unohda ja sitä häpeän tunnetta. Viihdyn nyt aikuisena yksin parhaiten. En luota ihmisiin enkä halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olen huomannut että elämässä ei ole mitään ongelmia kun on omissa oloissa. Vikatikki oli teini-iässä kun humalainen aikuinen kävi käsiksi ja pieksin hänet eli puolustin itseäni.

Parin tonnin lasku mulle siitä että lapsi puolustautuu aikuista vastaan. Meni luotto myös yhteiskuntaan.

Loppui kun olin teini-ikäinen ja uhkasin isääni leipäveitsellä samalla kun pakkasin tavarani ja karkasin kotoa.

Olin kestänyt pienestä saakka hakkaamista, seksuaalista ahdistelua, nyrkkiä, vitsaa, päälle virtsaamista, ulosteen heittelyä päälle, rappusista alas heittelyä, kylmäkomerossa seisottamista ja jääkylmiä suihkuja rangaistuksena. Samalla peloteltiin että jos puhun ulkopuolisille niin Jeesus rankaisee.

Jättihän se jälkensä. En luota yhteenkään mieheen, en kykene läheisiin ihmissuhteisiin ja pelkään aivan kaikkia miehiä.

Isomummoni selitti tätä eläessään aina, että tuo suurten ikäluokan sukupolvi oli lapsiin kohdistuvassa väkivallassa omaa luokkaansa. Otti meitä turvaan, kun vanhempamme hakkasivat toisiaan ja meitä aina, kun työt stressasi/oli krapula/riitelivät/muuten vain huvitti. Lasten hakkaaminen oli heille kaiken kattava huvitus.

Joo, jätti jälkiä. Nytkin olen miettinyt kolme viikonloppua mikä olisi helpoin tapa lähteä tästä ihanasta maailmasta. Toistaiseksi menen kiltisti joka maanantai töihin veroja tuottamaan ja eläkepussia kasvattamaan hakkaaja-sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Tukistamista, nipistelyä, luunappeja suoraan päähän, läpsimistä päähän, kuulo mm. mennyt toisesta korvasta korvapuustin vuoksi, läpsimistä muuallekin, mihin nyt sattui osumaan. Äiti ajoi takaa vyön kanssa ja löi mihin sattui osumaan. Kun olin 4-vuotias hakkasi minua voimiensa takaa patukaksi kieritetyllä koivuvitsalla, ei toki ollut lehtiä pehmentämässä. Piti toisella kädellä käsivarresta kiinni ja hakkasi pitkäkestoisesti voimiensa takaa. Pissasin housuun ja taju lähti. Vietiinkö lääkäriin? Ei. Lisäksi seksuaalinen ja henkinen väkivalta. Miten vaikutti? En ole koskaan pystynyt luottamaan keneenkään, terapia ei auta, koska mielenhaavat ovat liian syvällä.

0/5