Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte puolisonne omistamassa asunnossa
09.02.2020 |
Olen muuttamassa mieheni omistamaan asuntoon.
Mies on sanonut minulle, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa, mutta että voisin maksaa kaikki kuukausittaiset asumisen kulut.
Kyseessä on velaton asunto.
Tämä tuntui aluksi reilulta, sillä maksaisin tällä järjestelylläkin vähemmän kuin mitä maksan nyt vuokraa. Mutta nyt olen alkanut miettiä .
Olemme ulkosuomalaisia, eli asumisen kulut ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.
Mies tekee töitä kotona, ja hänellä on tätä varten erillinen työhuone. Hän tarvitsee työssään tiettyä (sähkö)laitteistoa.
Itse käyn töissä muualla.
Minusta ei tunnu reilulta ratkaisulta, että joutuisin maksamaan myös koko sähkölaskun (tähän kuuluu siis lämmitys), kun oleskelen kämpässä huomattavasti vähemmän aikaa.
Lisäksi hän lainaa työtilaa välillä maksutta tuttavilleen.
Sähkölaskun lisäksi minun tulisi vielä maksaa vesi ja netti, sekä erinäisiä kuukausittaisia veroja.
Minua mietityttää se, että jos ja kun sähkölaskun määrä ei ole vakio, vaan esimerkiksi työtilan lisääntynyt käyttö nostaa sitä.
Minulla ja miehelläni on vähän erilaiset tottumukset mitä tulee sähkön ja veden käyttöön. Minä esimerkiksi kasvoin talossa, jonka varaaja ei ollut kovin suuri, ja siksi vettä ei voinut lorotella miten sattuu. Minä otan pikasuihkuja ja katkaisen veden saippuoinnin ajaksi, mutta mies saattaa seistä suihkussa jopa 15-20 min yhteen soittoon ja pitää veden auki koko tuon ajan. Lisäksi mies saattaa pitää valot päällä koko kämpässä, myös niissä tiloissa joissa ei oleskella, kun itse taas sammutan turhaan palavat valot jne.
Onko mielestänne kohtuullista vaatia ainakin sähkölaskun puolittamista myös jatkossa?
Ehdotin tätä varovasti miehelleni, mutta hänen kommenttinsa oli, etten voi sitä vaatia, kun en kerran maksa vuokraa. Haluaisin kuitenkin tietää ainakin parin kympin tarkkuudella kuinka paljon kuluja minulle tulee kuukaudessa.
Lisäksi mietin sitä, että oletteko te, jotka puolisonne omistamassa asunnossa asutte, tehneet mitään sopimusta eron varalle?
Mikään ei suhteessamme viittaa eroon, mutta koska aiempi pitkä parisuhteeni päättyi aiemmin täysin yllättäen ja ilmoitusluonteisesti, osa minusta ajattelee, että kaikkeen pitää varautua.
Jos vuokrasopimusta ei ole, miten tilanteessa toimitaan?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Ostakaa tai vuokratkaa yhteinen asunto. Tai osta osa tuosta.
Itse en ottaisi ketään miestä luokseni siipeilemään ja asumaan minun maksamassani asunnossa ilmaiseksi. Jännä että niin moni av-mamma tuntuu kuvittelevan, että heillä piyäisi olla siihen oikeus.
Poislukien tilanne, että puoliso hoitaisi lapsiani ja kotia eli tekisi työtä perheen hyväksi yhteisestä sopimuksesta tietenkin.
N45
Minusta tässä ketjussa ei kovin montaa mammaa ollut, jotka halusivat asua ilmaiseksi. Joku kirjoitti, ettei mies suostu ottamaan rahaa vastaan, mutta muistaakseni muut olivat valmiita maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun me asuttiin miehen omistamassa asunnossa, maksoin puolet sähköstä, vedestä, vastikkeesta ja kotivakuutuksesta ja noin kolmasosan ruuasta (koska isokokoinen urheilija nyt vaan syö huomattavasti enemmän kuin pieni nainen). En ikinä olisi suostunut maksamaan kaikkia asumiskuluja, eli siis kartuttamaan miehen omaisuutta saamatta itse mitään pysyvää vastinetta siitä.
Sen sijaan sait kerrytettyä itselle omaisutta.
Niin sain, samoin kuin mieskin.
Itse en kehtaisi asua toisen asunnossa maksaen vain puolet kuluista. Maksaisin ehdottomasti siihen vielä päälle jotain kulukorvausta, koska kulutan sitä asuntoa ja silti jäisi hyvin säästöön rahaa kerryttämään omaa omaisuuttani. Se olisi enemmön reilu peli.
Minusta taas meidän tapa oli reiluin mahdollinen.
Nämä joiden mielestä pitää saada asua ilmaiseksi puolison kustantamassa asunnossa voisivat miettiä, mitä maksaa vaikkapa yksiön vuokra. Kumpi asumisjärjestely on parempi - vuokrata itselle yksiö ja maksaa siitä tuloa tuntemattomalle vuokranantajalle esim 600 euroa kuussa, asuen ahtaasti.
Vai asua väljemmin ilmrisesti jopa oikeassa kivassa talossa ja mukavammin, mutta puolison omistamassa asunnossa ja maksaa siitä puolisolle 300 euroa.
Jokainen vähänkään fiksu valitsisi jälkimmäisen. Mutta ap:n kaltaiset eivät, koska heille on ylitsepääsemätöntä, että se rahallinen hyöty menee omalle puolisolle, eikä tuntemattomalle ihmiselle.
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Riippuen tietysti asuinmaan verotuskäytännöistä, mutta on yllättävää, ettei miehesi maksaisi esimerkiksi sähköstä saadakseen ne tulonhankkimiskuluiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun miehen omistamassa asunnossa. Meillä on lisäksi yhteinen sijoitusasunto, jossa on tällä hetkellä vuokralaiset. Miehelläni on 2-3 kertaa paremmat tulot kuin minulla, joten hän osti meidän nykyisen asunnon, maksetaan puoliksi ruuat/sähkö/vesi yms. Molemmat säästämme rahaa, jotta saamme käsirahaa seuraavaan yhteiseen (sijoitus)asuntoon.
Koen että on reilua, että mieheni omistaa asunnon yksin, kun hän hoitaakin tämän asunnon kulut itsekseen.
Nopea netti ulkomailla on kallis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Siinä kohtaa, jos puolisolleni ei riitä, että maksan puolet juoksevista kuluista (+ ruoasta + yhteisen auton kuluista) vaan hän alkaa pyytää maksua "asunnon kulumisesta", muutan takaisin omaan asuntoon. Tuossa kohtaa menee minun rajani. En ole tarkka joka eurosta, tiedän että puolison ruoka on kalliimpaa kuin omani ja maksan hänelle usein ruokia ulkona, tarjoan jopa ulkomaanmatkoja. Mutta jos hän näkee minut tässä parisuhteessa omaa omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, vedän omat johtopäätökseni ja lähden.
Vierailija kirjoitti:
Nämä joiden mielestä pitää saada asua ilmaiseksi puolison kustantamassa asunnossa voisivat miettiä, mitä maksaa vaikkapa yksiön vuokra. Kumpi asumisjärjestely on parempi - vuokrata itselle yksiö ja maksaa siitä tuloa tuntemattomalle vuokranantajalle esim 600 euroa kuussa, asuen ahtaasti.
Vai asua väljemmin ilmrisesti jopa oikeassa kivassa talossa ja mukavammin, mutta puolison omistamassa asunnossa ja maksaa siitä puolisolle 300 euroa.
Jokainen vähänkään fiksu valitsisi jälkimmäisen. Mutta ap:n kaltaiset eivät, koska heille on ylitsepääsemätöntä, että se rahallinen hyöty menee omalle puolisolle, eikä tuntemattomalle ihmiselle.
Missä on se kolmas vaihtoehto, että maksaa itse 200e ja talon omistava puoliso 100e? AP:n tilanteessa miehellä ei ole ollenkaan kuluja, koska AP maksaa miehen asunnon kulut. Ja turha vedota remppoihin yms, niitä ei ole joka kulman takana ja nekin kerryttävät miehen omaisuutta nostaen asunnon hintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Siinä kohtaa, jos puolisolleni ei riitä, että maksan puolet juoksevista kuluista (+ ruoasta + yhteisen auton kuluista) vaan hän alkaa pyytää maksua "asunnon kulumisesta", muutan takaisin omaan asuntoon. Tuossa kohtaa menee minun rajani. En ole tarkka joka eurosta, tiedän että puolison ruoka on kalliimpaa kuin omani ja maksan hänelle usein ruokia ulkona, tarjoan jopa ulkomaanmatkoja. Mutta jos hän näkee minut tässä parisuhteessa omaa omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, vedän omat johtopäätökseni ja lähden.
Sinähän se varsinainen siipiveikko olet.
Oma asunto löytyy, mutta arvaan sen olevsn vuokralla eli tienaat sillä koko ajan. Tai et ole vielä ostanut sitä, etkä niin ollen maksa siitä lainaa.
Mutta ne rahst kuuluvst mielestäsi yksin sinulle. Ja puolisosi asuntoon sijoittamista rahoists sinun pitää päästä nauttimaan toki myös.
Arvaan ettei hetkeäkään sopisi sinulle se, että puolisosi muuttaisi sinun asuntoosi loisimaan ja hän laittaisi oman asuntonsa vuokralle ja tienaisi siitä omaan taskuunsa esim tonnin kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reiluus riippuu täysin siitä, paljonko on alueen normaali vuokrataso ja paljonko nuo kulut oikeasti nyt ovat. Esim jos vuokrataso vastaavasta asunnosta olisi 1000e ja ap maksaa nyt 200e, on järjestely aplle vähintäänkin reilu. Jos vuokrataso taas olisi 500e ja ap maksaa laskuja 600 euron edestä, ei tietenkään ole reilua.
Reiluinta on silloin kun molemmat hyötyvät yhteenmuuttamisesta yhtä paljon - eli jos kuukausittaiset kulut ovat noin neljäsosa vastaavan vuokrasta ja ei-omistaja maksaa ne kokonaan. Silloin sekä asunnonomistaja että "vuokralainen" hyötyvät saman summan verran, verrattuna siihen että vuokraisivat samanlaisen asunnon puoliksi.
Minusta on ihmeellistä, kuinka näissä yhteenmuuttamiskeskusteluissa aina painotetaan enemmän taloudellista kuin parisuhteen hyötyä. Alueen vuokratasosta keskusteltaessa tulisi muistaa, että vuokran tarkoitus on kartuttaa vuokranantajan tilipussia mahdollisimman paljon, mutta onko parisuhteessa yhteenmuuton tarkoitus sama, vai onko ennemmin kyse siitä, että haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa ja jakaa arjen rakastamansa ihmisen kanssa?
Sitten kai apkin pitäisi ajatella mitä hyötyä hän saa parisuhdemielessä, eikä vain laskea euroja? Miksi keskustella jostain sähkölaskusta jos saa elää rakastamansa ihmisen kanssa?
Siksi että rakkaudella niitä laskuja ei makseta. Ja rakkauskin loppuu lyhyeen kun laskujen jako tuntuu epäreilulta ja niistä tulee riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun puolison omistamassa asunnossa. Maksan vain omat ruokakuluni, en vuokraa, vettä tai sähköä.
Minulla on perheasunto, josta saisin vuokraa 1600 euroa kuukaudessa, jos laittaisin sen vuokralle ja pystyisin itse asumaan muualla ilmaiseksi. Ottaisiko joku av mamma minut luokseen asumaan ilmaiseksi? Tai voin kyllä maksaa luonnossa sen asumiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Siinä kohtaa, jos puolisolleni ei riitä, että maksan puolet juoksevista kuluista (+ ruoasta + yhteisen auton kuluista) vaan hän alkaa pyytää maksua "asunnon kulumisesta", muutan takaisin omaan asuntoon. Tuossa kohtaa menee minun rajani. En ole tarkka joka eurosta, tiedän että puolison ruoka on kalliimpaa kuin omani ja maksan hänelle usein ruokia ulkona, tarjoan jopa ulkomaanmatkoja. Mutta jos hän näkee minut tässä parisuhteessa omaa omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, vedän omat johtopäätökseni ja lähden.
Tässä on malliesimerkki siitä miten ihminen ei näe tukkia omassa silmässä.
Mies ei saa nähdä sinua omaisuuttaan (asuntoa) kuluttavana tekijänä, mutta sinä näet hänet omaisuuttasi (rahaa) kuluttavana. Mutta vain toinen näistä on mielestäsi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Siinä kohtaa, jos puolisolleni ei riitä, että maksan puolet juoksevista kuluista (+ ruoasta + yhteisen auton kuluista) vaan hän alkaa pyytää maksua "asunnon kulumisesta", muutan takaisin omaan asuntoon. Tuossa kohtaa menee minun rajani. En ole tarkka joka eurosta, tiedän että puolison ruoka on kalliimpaa kuin omani ja maksan hänelle usein ruokia ulkona, tarjoan jopa ulkomaanmatkoja. Mutta jos hän näkee minut tässä parisuhteessa omaa omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, vedän omat johtopäätökseni ja lähden.
Jos verrataan tilannetta siihen, että asuisitte vuokralla siinä täsmälleen samassa asunnossa. Ei tulisi kuuloonkaan, että vaatisit miestäsi maksamaan koko vuokran ja sitä vain nämä kulut jotka tällä hetkellä maksat!
Miksi vuokralla asuessa olet valmis maksamaan asumisesta, mutta miehen asunnosssa pitää saada asua ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Asun puolison omistamassa asunnossa. Maksan vain omat ruokakuluni, en vuokraa, vettä tai sähköä.
Tuntisin itseni hyväksikäyttäjäksi tuossa tilanteessa. Ei luonto antaisi periksi asua ilmaiseksi toisen asunnossa. Ei vaan pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Siinä kohtaa, jos puolisolleni ei riitä, että maksan puolet juoksevista kuluista (+ ruoasta + yhteisen auton kuluista) vaan hän alkaa pyytää maksua "asunnon kulumisesta", muutan takaisin omaan asuntoon. Tuossa kohtaa menee minun rajani. En ole tarkka joka eurosta, tiedän että puolison ruoka on kalliimpaa kuin omani ja maksan hänelle usein ruokia ulkona, tarjoan jopa ulkomaanmatkoja. Mutta jos hän näkee minut tässä parisuhteessa omaa omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, vedän omat johtopäätökseni ja lähden.
Sinähän se varsinainen siipiveikko olet.
Oma asunto löytyy, mutta arvaan sen olevsn vuokralla eli tienaat sillä koko ajan. Tai et ole vielä ostanut sitä, etkä niin ollen maksa siitä lainaa.Mutta ne rahst kuuluvst mielestäsi yksin sinulle. Ja puolisosi asuntoon sijoittamista rahoists sinun pitää päästä nauttimaan toki myös.
Arvaan ettei hetkeäkään sopisi sinulle se, että puolisosi muuttaisi sinun asuntoosi loisimaan ja hän laittaisi oman asuntonsa vuokralle ja tienaisi siitä omaan taskuunsa esim tonnin kuukaudessa.
Jostain syystä puolisoni ei halunnut muuttaa vuokra-kt-kaksiooni. Saattaisi myös tehdä aika tiukkaa löytää tähän hänen omistamaansa ok-taloon haja-asutusalueelle vuokralaisia, jotka maksaisivat tästä edes sitä vuokraa, minkä minä em. vuokrakaksiostani kaupungissa maksoin. Minulle olisi sopinut jatkaa parisuhdetta myös erillään asuen, mutta hän halusi jakaa myös arjen.
Minä en ymmärrä, millä logiikalla hän olisi onnellisempi taloudellisessa mielessä, jos hän maksaisi edelleen yksin asumiskulunsa. Ehkä sinä osaat selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reiluus riippuu täysin siitä, paljonko on alueen normaali vuokrataso ja paljonko nuo kulut oikeasti nyt ovat. Esim jos vuokrataso vastaavasta asunnosta olisi 1000e ja ap maksaa nyt 200e, on järjestely aplle vähintäänkin reilu. Jos vuokrataso taas olisi 500e ja ap maksaa laskuja 600 euron edestä, ei tietenkään ole reilua.
Reiluinta on silloin kun molemmat hyötyvät yhteenmuuttamisesta yhtä paljon - eli jos kuukausittaiset kulut ovat noin neljäsosa vastaavan vuokrasta ja ei-omistaja maksaa ne kokonaan. Silloin sekä asunnonomistaja että "vuokralainen" hyötyvät saman summan verran, verrattuna siihen että vuokraisivat samanlaisen asunnon puoliksi.
Minusta on ihmeellistä, kuinka näissä yhteenmuuttamiskeskusteluissa aina painotetaan enemmän taloudellista kuin parisuhteen hyötyä. Alueen vuokratasosta keskusteltaessa tulisi muistaa, että vuokran tarkoitus on kartuttaa vuokranantajan tilipussia mahdollisimman paljon, mutta onko parisuhteessa yhteenmuuton tarkoitus sama, vai onko ennemmin kyse siitä, että haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa ja jakaa arjen rakastamansa ihmisen kanssa?
Sitten kai apkin pitäisi ajatella mitä hyötyä hän saa parisuhdemielessä, eikä vain laskea euroja? Miksi keskustella jostain sähkölaskusta jos saa elää rakastamansa ihmisen kanssa?
Siksi että rakkaudella niitä laskuja ei makseta. Ja rakkauskin loppuu lyhyeen kun laskujen jako tuntuu epäreilulta ja niistä tulee riitaa.
Mot, eli ne laskut pitää jakaa reilusti niin, että molemmat saavat yhtäläisen hyödyn yhdessä asumisesta.
Suomennos aloitukseen:
Ap näkee, että hänen pitäisi saada maksaa asumisensa miehelle ns luonnossa. Eli seksipalveluiden ja mahdollisten kotitöiden pitäisi kuitata asumisen hinta.
Varmasti löytyy ihmisiä, joille tällainen sopisi ihan hyvin. Se ap:n mies ei vaan näytä kuuluvan heihin.
Silloin ei tietenkään muuteta yhteen vaan molemmat pitävät oman asuntonsa.