Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte puolisonne omistamassa asunnossa
09.02.2020 |
Olen muuttamassa mieheni omistamaan asuntoon.
Mies on sanonut minulle, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa, mutta että voisin maksaa kaikki kuukausittaiset asumisen kulut.
Kyseessä on velaton asunto.
Tämä tuntui aluksi reilulta, sillä maksaisin tällä järjestelylläkin vähemmän kuin mitä maksan nyt vuokraa. Mutta nyt olen alkanut miettiä .
Olemme ulkosuomalaisia, eli asumisen kulut ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.
Mies tekee töitä kotona, ja hänellä on tätä varten erillinen työhuone. Hän tarvitsee työssään tiettyä (sähkö)laitteistoa.
Itse käyn töissä muualla.
Minusta ei tunnu reilulta ratkaisulta, että joutuisin maksamaan myös koko sähkölaskun (tähän kuuluu siis lämmitys), kun oleskelen kämpässä huomattavasti vähemmän aikaa.
Lisäksi hän lainaa työtilaa välillä maksutta tuttavilleen.
Sähkölaskun lisäksi minun tulisi vielä maksaa vesi ja netti, sekä erinäisiä kuukausittaisia veroja.
Minua mietityttää se, että jos ja kun sähkölaskun määrä ei ole vakio, vaan esimerkiksi työtilan lisääntynyt käyttö nostaa sitä.
Minulla ja miehelläni on vähän erilaiset tottumukset mitä tulee sähkön ja veden käyttöön. Minä esimerkiksi kasvoin talossa, jonka varaaja ei ollut kovin suuri, ja siksi vettä ei voinut lorotella miten sattuu. Minä otan pikasuihkuja ja katkaisen veden saippuoinnin ajaksi, mutta mies saattaa seistä suihkussa jopa 15-20 min yhteen soittoon ja pitää veden auki koko tuon ajan. Lisäksi mies saattaa pitää valot päällä koko kämpässä, myös niissä tiloissa joissa ei oleskella, kun itse taas sammutan turhaan palavat valot jne.
Onko mielestänne kohtuullista vaatia ainakin sähkölaskun puolittamista myös jatkossa?
Ehdotin tätä varovasti miehelleni, mutta hänen kommenttinsa oli, etten voi sitä vaatia, kun en kerran maksa vuokraa. Haluaisin kuitenkin tietää ainakin parin kympin tarkkuudella kuinka paljon kuluja minulle tulee kuukaudessa.
Lisäksi mietin sitä, että oletteko te, jotka puolisonne omistamassa asunnossa asutte, tehneet mitään sopimusta eron varalle?
Mikään ei suhteessamme viittaa eroon, mutta koska aiempi pitkä parisuhteeni päättyi aiemmin täysin yllättäen ja ilmoitusluonteisesti, osa minusta ajattelee, että kaikkeen pitää varautua.
Jos vuokrasopimusta ei ole, miten tilanteessa toimitaan?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Jos oletetaan, että ollaan nuorehko, mahdollisesti vielä perhettäkin suunnitteleva pari, niin eikö ole loogista, että ensin muutetaan toisen omistamaan (isompaan/paremmalla sijainnilla olevaan) asuntoon, ja vasta sen jälkeen ostetaan isompi perheasunto yhdessä?
Kustannuksistahan on ihan selvää, että asuntoon muuttava ottaa niihin osaa. Tässä valossa esim. hoitovastikkeen maksu 150-250 € ei ole mielestäni kohtuuton vaatimus. Asunnon omistaja maksaa luonnollisesti lainanhoitokulut ja mahdollisen rahoitusvastikkeen. Vesi, sähkö ym. kulut on sovittava keskenään.
Ei sekään ole reilua, että muuttava osapuoli asuu ilmaiseksi ja laittaa oman asuntonsa mahdollisesti vielä vuokralle, jolloin hänen käteen jäävät tulot ovat suhteessa huomattavasti suuremmat (jos puolisot oletetaan samapalkkaisiksi).
Reiluus ei ole kovin tavallinen hyve tällä palstalla, miestä pitää rangaista suhteen alusta lähtien jo pelkän sukupuolen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan eri asia muuttaa yhteen, mikäli ollaan naimisissa ilman avioehtoa, kuin että eletään avoliitossa. Avioehtokaan ei pysty sulkemaan pois lesken asumisoikeutta kuoleman koittaessa. Kukaan ei enää nykypäivänä luulisi olevan niin typerä, että muuttaa avoliittoon vain toisen nimissä olevaan asuntoon, ilman, että itse sitten pystyy sijoittamaan omasta tilipussistaan osansa omaksi turvakseen.
Vierailija kirjoitti:
On aivan eri asia muuttaa yhteen, mikäli ollaan naimisissa ilman avioehtoa, kuin että eletään avoliitossa. Avioehtokaan ei pysty sulkemaan pois lesken asumisoikeutta kuoleman koittaessa. Kukaan ei enää nykypäivänä luulisi olevan niin typerä, että muuttaa avoliittoon vain toisen nimissä olevaan asuntoon, ilman, että itse sitten pystyy sijoittamaan omasta tilipussistaan osansa omaksi turvakseen.
Minä muuttaisin ihan milloin vain. Sehän olisi huoletonta elämää ja rahaa säästyisi helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan eri asia muuttaa yhteen, mikäli ollaan naimisissa ilman avioehtoa, kuin että eletään avoliitossa. Avioehtokaan ei pysty sulkemaan pois lesken asumisoikeutta kuoleman koittaessa. Kukaan ei enää nykypäivänä luulisi olevan niin typerä, että muuttaa avoliittoon vain toisen nimissä olevaan asuntoon, ilman, että itse sitten pystyy sijoittamaan omasta tilipussistaan osansa omaksi turvakseen.
Minä muuttaisin ihan milloin vain. Sehän olisi huoletonta elämää ja rahaa säästyisi helposti.
Lukemisen ymmärtämisessä sinulla lienee vaikeuksia ? -ohis-
Kun asuin mieheni omistamassa asunnossa, en maksanut hänelle mitään (oli velaton talo). Maksoin suurinpiirtein puolet kuluista (ruuan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella epäreilu diili. Mä asun miehen omistamassa talossa ja maksan omasta mielestäni jopa liian vähän asumiskuluista. Maksan siis netin, mies kaiken muun. Vaan kun mies ei halua että maksan enemmän, kun kuulemma kulut ei myötäni juuri nouse ja maksaisi ne kuitenkin, vaikka asuisi yksin.
Meillä on 15 vuotta ollut sellainen järjestely, että mies maksaa asuntoon liittyvät kulut siltä osin kuin ne koskee sitä kiinteistöä ja rakennuksia. Eli remontit, korjaukset, nuohous, hulevesimaksu, kiinteistövero, kotivakuutus. Miehelle kuuluu myös asuntoon liittyvät kodinkoneet, kuten liesi, jääkaappi, tiskikone eli niiden korjauttaminen/uusien osto. Minä osallistun sitten juokseviin kuluihin puoliksi miehen kanssa, eli sähkö, vesi, jäte, puolet kiinteistöverosta (vuosivuokrana), netti, osa kotivakuutuksesta (siltä osin kuin se minua koskee). Eli mies antaa mulle joka kk jotain laskuja ja hoitaa itse loput.
Olen joka kk sijoittanut hyvän summan rahaa ja ihan kivan potin jo kerryttänyt itselleni omaisuutta. Se on sitä varautumista esim pikaista eroa varten. En jää tyhjän päälle jos ero tulee.
Kun avioehto aikoinaan tehtiin, lakimies sanoi mulle, että mun ei kuulu omalla omaisuudellani ylläpitää tai kerryttää toisen osapuolen omaisuutta, eli mun rahalla ei miehen talon remontteihin osallistuta.
Eli teillekin suosittelen sitä, että kulut puoliksi. Jos sinä et siellä asuisi, mies joutuisi ne kulut kuitenkin maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilu diili. Mä asun miehen omistamassa talossa ja maksan omasta mielestäni jopa liian vähän asumiskuluista. Maksan siis netin, mies kaiken muun. Vaan kun mies ei halua että maksan enemmän, kun kuulemma kulut ei myötäni juuri nouse ja maksaisi ne kuitenkin, vaikka asuisi yksin.
No mutta jos kerran haluat maksaa enemmän, niin maksat. Ja se on pötypuhetta, että kulut ei nouse kahdetaan. Vettä ja sähköä kuluu enemmän. Samoin kaksi ihmistä kuluttaa asuntoa enemmän kuin yksi. Ja ruokaakin menee takulla enemmän kuin yksin asuessa. Mutta jos se sopii teille, niin se sopii.
Sinä sitten varmaan kuitenkin sijoittelet niitä ylimääräisiä rahoja ? Mies kun saattaa koska vaan ilmoittaa, että heippa, muutapa pois. Tämä on se, mitä palstamammat ei tajua. Jos asunto on vain toisen nimissä , eikä olla naimisissa, niin toisella ei ole yhtään mitään turvaa, ellei ole itse ymmärtänyt omista rahoistaan sitä turvaa säästää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 15 vuotta ollut sellainen järjestely, että mies maksaa asuntoon liittyvät kulut siltä osin kuin ne koskee sitä kiinteistöä ja rakennuksia. Eli remontit, korjaukset, nuohous, hulevesimaksu, kiinteistövero, kotivakuutus. Miehelle kuuluu myös asuntoon liittyvät kodinkoneet, kuten liesi, jääkaappi, tiskikone eli niiden korjauttaminen/uusien osto. Minä osallistun sitten juokseviin kuluihin puoliksi miehen kanssa, eli sähkö, vesi, jäte, puolet kiinteistöverosta (vuosivuokrana), netti, osa kotivakuutuksesta (siltä osin kuin se minua koskee). Eli mies antaa mulle joka kk jotain laskuja ja hoitaa itse loput.
Olen joka kk sijoittanut hyvän summan rahaa ja ihan kivan potin jo kerryttänyt itselleni omaisuutta. Se on sitä varautumista esim pikaista eroa varten. En jää tyhjän päälle jos ero tulee.
Kun avioehto aikoinaan tehtiin, lakimies sanoi mulle, että mun ei kuulu omalla omaisuudellani ylläpitää tai kerryttää toisen osapuolen omaisuutta, eli mun rahalla ei miehen talon remontteihin osallistuta.
Eli teillekin suosittelen sitä, että kulut puoliksi. Jos sinä et siellä asuisi, mies joutuisi ne kulut kuitenkin maksamaan.
Tämä on sitä järkevää ajattelua. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä eteen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskeeko tämä minua? Olen erään puolueen puheenjohtaja ja asun vaimoni äidin omistamassa asunnossa...
https://www.seiska.fi/Uutiset/Jussi-Halla-aho-asuu-luksustalossa-anoppi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilu diili. Mä asun miehen omistamassa talossa ja maksan omasta mielestäni jopa liian vähän asumiskuluista. Maksan siis netin, mies kaiken muun. Vaan kun mies ei halua että maksan enemmän, kun kuulemma kulut ei myötäni juuri nouse ja maksaisi ne kuitenkin, vaikka asuisi yksin.
No mutta jos kerran haluat maksaa enemmän, niin maksat. Ja se on pötypuhetta, että kulut ei nouse kahdetaan. Vettä ja sähköä kuluu enemmän. Samoin kaksi ihmistä kuluttaa asuntoa enemmän kuin yksi. Ja ruokaakin menee takulla enemmän kuin yksin asuessa. Mutta jos se sopii teille, niin se sopii.
Sinä sitten varmaan kuitenkin sijoittelet niitä ylimääräisiä rahoja ? Mies kun saattaa koska vaan ilmoittaa, että heippa, muutapa pois. Tämä on se, mitä palstamammat ei tajua. Jos asunto on vain toisen nimissä , eikä olla naimisissa, niin toisella ei ole yhtään mitään turvaa, ellei ole itse ymmärtänyt omista rahoistaan sitä turvaa säästää.
Tajuan. Mulla on oma asunto, joka on nyt vuokralla ja tuottaa mulle tuloa.
Laskuja taas on vaikea alkas maksaa väkisin enemmän . Laskut tulee miehelle ja mitenkäs ne häneltä väkisin otan. Murtaudun verkkopankkiin tai avaan kirjeet? Taitaa olla laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilu diili. Mä asun miehen omistamassa talossa ja maksan omasta mielestäni jopa liian vähän asumiskuluista. Maksan siis netin, mies kaiken muun. Vaan kun mies ei halua että maksan enemmän, kun kuulemma kulut ei myötäni juuri nouse ja maksaisi ne kuitenkin, vaikka asuisi yksin.
No mutta jos kerran haluat maksaa enemmän, niin maksat. Ja se on pötypuhetta, että kulut ei nouse kahdetaan. Vettä ja sähköä kuluu enemmän. Samoin kaksi ihmistä kuluttaa asuntoa enemmän kuin yksi. Ja ruokaakin menee takulla enemmän kuin yksin asuessa. Mutta jos se sopii teille, niin se sopii.
Sinä sitten varmaan kuitenkin sijoittelet niitä ylimääräisiä rahoja ? Mies kun saattaa koska vaan ilmoittaa, että heippa, muutapa pois. Tämä on se, mitä palstamammat ei tajua. Jos asunto on vain toisen nimissä , eikä olla naimisissa, niin toisella ei ole yhtään mitään turvaa, ellei ole itse ymmärtänyt omista rahoistaan sitä turvaa säästää.
Tajuan. Mulla on oma asunto, joka on nyt vuokralla ja tuottaa mulle tuloa.
Laskuja taas on vaikea alkas maksaa väkisin enemmän . Laskut tulee miehelle ja mitenkäs ne häneltä väkisin otan. Murtaudun verkkopankkiin tai avaan kirjeet? Taitaa olla laitonta.
On hyvä, että tajuat , eli sinulla on sijoitusasunto. Yllättävän moni ei näytä tajuavan. -ohis-
Meillä kakkosasunto irtaimistoineen on minun. Mies maksaa puolet hoitovastikkeesta, sähköstä, vedestä ja vakuutuksesta sekä käyttää asuntoa kuin omaansa. Ei tulisi miellenkään vaatia että käyttöoikeudesta maksaisi kaikki juoksevat kulut, käytänhän asuntoa minäkin. Ja myydessä minä saan kuitenkin sijoitukseni takaisin.
Jos ei maksaisi mitään, minä en katsoisi moottorisahaa eteisen kaapissa enkä kuivumassa olevia metsäkamppeita roikkumassa kylppärin joka koukussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ensinkään enää ikinä muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Joko molemmille yhteinen tai sitten niin, että edes pienen osan asunnosta voi ostaa itselleni. Ja ihan vain ja ainoastaan oman turvan takia.
Oman asunnon ostaminen ei ole minulle tällä hetkellä taloudellisesti mahdollista, sillä minulla ei ole tarpeeksi säästöjä jotta ne kattaisivat käsirahan. Opiskelin jatkotutkinnon jonka aikana käytin säästöjäni, ja olen ollut sen jälkeen 2 vuotta työelämässä, joten en ole vielä ehtinyt säästää tarpeeksi.
Mies ei myöskään suostuisi myymään minulle osaa asunnosta tässä vaiheessa. Hän sanoo, että asunto tulee olemaan aina ainoastaan hänen, sillä hän on aikoinaan ostanut sen perintörahoilla. Mikäli olemme yhdessä vielä muutamien vuosien päästä (tällä hetkellä suhdetta takana 2 v), harkitsen esim. yksiön ostamista sijoitusasunnoksi, jos talouteni sen silloin sallii.
Mies perustelee asiaa vähän erikoisella logiikalla. Hän sanoo, että koska hän on aikoinaan investoinut koko perintönsä asuntoon, jossa nyt saan asua
maksamatta vuokraa, niin on ainoastaan reilua että teen sellaisen kädenojennuksen, että maksan kaikki kulut.
Olen miettinyt sellaisen kirjallisen sopimuksen tekemistä, että maksaisin ”vuokraa” suunnilleen sen verran kuin asumiskulut ovat, ja saisin paperiin jonkin merkinnän siitä, että siinä tilanteessa kun sopimus halutaan purkaa (lue: ero) minulle annetaan kohtuullinen aika muuttaa asunnosta pois. Kun vihjasin jostain tämäntyyppisestä miehelle, hän otti sen niin, että ”ai, sinä varaudut jo eroon, vai”. Mutta kokemus on minulle opettanut, ettei mikään varaan voi laskea 100%.
Ei yksinkertaisesti voi olla niin ajattelematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ensinkään enää ikinä muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Joko molemmille yhteinen tai sitten niin, että edes pienen osan asunnosta voi ostaa itselleni. Ja ihan vain ja ainoastaan oman turvan takia.
Oman asunnon ostaminen ei ole minulle tällä hetkellä taloudellisesti mahdollista, sillä minulla ei ole tarpeeksi säästöjä jotta ne kattaisivat käsirahan. Opiskelin jatkotutkinnon jonka aikana käytin säästöjäni, ja olen ollut sen jälkeen 2 vuotta työelämässä, joten en ole vielä ehtinyt säästää tarpeeksi.
Mies ei myöskään suostuisi myymään minulle osaa asunnosta tässä vaiheessa. Hän sanoo, että asunto tulee olemaan aina ainoastaan hänen, sillä hän on aikoinaan ostanut sen perintörahoilla. Mikäli olemme yhdessä vielä muutamien vuosien päästä (tällä hetkellä suhdetta takana 2 v), harkitsen esim. yksiön ostamista sijoitusasunnoksi, jos talouteni sen silloin sallii.
Mies perustelee asiaa vähän erikoisella logiikalla. Hän sanoo, että koska hän on aikoinaan investoinut koko perintönsä asuntoon, jossa nyt saan asua
maksamatta vuokraa, niin on ainoastaan reilua että teen sellaisen kädenojennuksen, että maksan kaikki kulut.Olen miettinyt sellaisen kirjallisen sopimuksen tekemistä, että maksaisin ”vuokraa” suunnilleen sen verran kuin asumiskulut ovat, ja saisin paperiin jonkin merkinnän siitä, että siinä tilanteessa kun sopimus halutaan purkaa (lue: ero) minulle annetaan kohtuullinen aika muuttaa asunnosta pois. Kun vihjasin jostain tämäntyyppisestä miehelle, hän otti sen niin, että ”ai, sinä varaudut jo eroon, vai”. Mutta kokemus on minulle opettanut, ettei mikään varaan voi laskea 100%.
Ei yksinkertaisesti voi olla niin ajattelematon.
Tällaisessa tilanteessa on kyllä parempi, että et muuta yhteen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ensinkään enää ikinä muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Joko molemmille yhteinen tai sitten niin, että edes pienen osan asunnosta voi ostaa itselleni. Ja ihan vain ja ainoastaan oman turvan takia.
Oman asunnon ostaminen ei ole minulle tällä hetkellä taloudellisesti mahdollista, sillä minulla ei ole tarpeeksi säästöjä jotta ne kattaisivat käsirahan. Opiskelin jatkotutkinnon jonka aikana käytin säästöjäni, ja olen ollut sen jälkeen 2 vuotta työelämässä, joten en ole vielä ehtinyt säästää tarpeeksi.
Mies ei myöskään suostuisi myymään minulle osaa asunnosta tässä vaiheessa. Hän sanoo, että asunto tulee olemaan aina ainoastaan hänen, sillä hän on aikoinaan ostanut sen perintörahoilla. Mikäli olemme yhdessä vielä muutamien vuosien päästä (tällä hetkellä suhdetta takana 2 v), harkitsen esim. yksiön ostamista sijoitusasunnoksi, jos talouteni sen silloin sallii.
Mies perustelee asiaa vähän erikoisella logiikalla. Hän sanoo, että koska hän on aikoinaan investoinut koko perintönsä asuntoon, jossa nyt saan asua
maksamatta vuokraa, niin on ainoastaan reilua että teen sellaisen kädenojennuksen, että maksan kaikki kulut.Olen miettinyt sellaisen kirjallisen sopimuksen tekemistä, että maksaisin ”vuokraa” suunnilleen sen verran kuin asumiskulut ovat, ja saisin paperiin jonkin merkinnän siitä, että siinä tilanteessa kun sopimus halutaan purkaa (lue: ero) minulle annetaan kohtuullinen aika muuttaa asunnosta pois. Kun vihjasin jostain tämäntyyppisestä miehelle, hän otti sen niin, että ”ai, sinä varaudut jo eroon, vai”. Mutta kokemus on minulle opettanut, ettei mikään varaan voi laskea 100%.
Ei yksinkertaisesti voi olla niin ajattelematon.
Suomessa jos on kirjoilla asunnossa, sieltä ei voi heittää ulos ilman "irtisanomisaikaa" vaikkei olisi sopimustakaan. Ap:n asuinmaassa voi olla toiset käytännöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ensinkään enää ikinä muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Joko molemmille yhteinen tai sitten niin, että edes pienen osan asunnosta voi ostaa itselleni. Ja ihan vain ja ainoastaan oman turvan takia.
Oman asunnon ostaminen ei ole minulle tällä hetkellä taloudellisesti mahdollista, sillä minulla ei ole tarpeeksi säästöjä jotta ne kattaisivat käsirahan. Opiskelin jatkotutkinnon jonka aikana käytin säästöjäni, ja olen ollut sen jälkeen 2 vuotta työelämässä, joten en ole vielä ehtinyt säästää tarpeeksi.
Mies ei myöskään suostuisi myymään minulle osaa asunnosta tässä vaiheessa. Hän sanoo, että asunto tulee olemaan aina ainoastaan hänen, sillä hän on aikoinaan ostanut sen perintörahoilla. Mikäli olemme yhdessä vielä muutamien vuosien päästä (tällä hetkellä suhdetta takana 2 v), harkitsen esim. yksiön ostamista sijoitusasunnoksi, jos talouteni sen silloin sallii.
Mies perustelee asiaa vähän erikoisella logiikalla. Hän sanoo, että koska hän on aikoinaan investoinut koko perintönsä asuntoon, jossa nyt saan asua
maksamatta vuokraa, niin on ainoastaan reilua että teen sellaisen kädenojennuksen, että maksan kaikki kulut.Olen miettinyt sellaisen kirjallisen sopimuksen tekemistä, että maksaisin ”vuokraa” suunnilleen sen verran kuin asumiskulut ovat, ja saisin paperiin jonkin merkinnän siitä, että siinä tilanteessa kun sopimus halutaan purkaa (lue: ero) minulle annetaan kohtuullinen aika muuttaa asunnosta pois. Kun vihjasin jostain tämäntyyppisestä miehelle, hän otti sen niin, että ”ai, sinä varaudut jo eroon, vai”. Mutta kokemus on minulle opettanut, ettei mikään varaan voi laskea 100%.
Ei yksinkertaisesti voi olla niin ajattelematon.
No mies sen pointin tässä kyllä ihan ääneen sanoi, vaikkei ilmeisesti sitä tajunnutkaan. HÄN on tehnyt päätöksen investoida perittyä omaisuuttaan asuntoon. HÄN on ottanut siinä kohtaa riskin asunnon arvon alenemisesta ja HÄNELLÄ on myös asunnon arvon kasvun suomat tuotto-odotukset. Asuminen aiheuttaa kuitenkin myös niitä juoksevia kuluja, ja hän maksaa niitä, asuit siellä tai et. Ei ole mikään kädenojennus sinulta, jos suostut maksamaan kaikki juoksevat kulut, sillä ainoastaan mahdollistat sen, että mies ei maksaisi elämisestään mitään. Älä suostu diiliin, jossa vain kartuat toisen omaisuutta, koska hän on aikoinaan tehnyt tuon investointipäätöksen asuntoon. En muuttaisi tuossa tapauksessa yhteen, jos miehen näkemys asioista on tuollainen.
Silloin, kun vielä tehtiin lapsia, ei ollut tätäkään ongelmaa.
Tottakai muuttava osapuoli osallistuu kustannuksiin. Se, mikä ei ole oikein on, että muuttaja maksaa kaikki asumiskulut yksinään. Ja tarinoit nyt nuorista ihmisistä. Aika harvassa on ne nuoret perhettä vasta perustamassa olevat, jotka omistavat taloja ja asuntoja.