Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte puolisonne omistamassa asunnossa
09.02.2020 |
Olen muuttamassa mieheni omistamaan asuntoon.
Mies on sanonut minulle, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa, mutta että voisin maksaa kaikki kuukausittaiset asumisen kulut.
Kyseessä on velaton asunto.
Tämä tuntui aluksi reilulta, sillä maksaisin tällä järjestelylläkin vähemmän kuin mitä maksan nyt vuokraa. Mutta nyt olen alkanut miettiä .
Olemme ulkosuomalaisia, eli asumisen kulut ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.
Mies tekee töitä kotona, ja hänellä on tätä varten erillinen työhuone. Hän tarvitsee työssään tiettyä (sähkö)laitteistoa.
Itse käyn töissä muualla.
Minusta ei tunnu reilulta ratkaisulta, että joutuisin maksamaan myös koko sähkölaskun (tähän kuuluu siis lämmitys), kun oleskelen kämpässä huomattavasti vähemmän aikaa.
Lisäksi hän lainaa työtilaa välillä maksutta tuttavilleen.
Sähkölaskun lisäksi minun tulisi vielä maksaa vesi ja netti, sekä erinäisiä kuukausittaisia veroja.
Minua mietityttää se, että jos ja kun sähkölaskun määrä ei ole vakio, vaan esimerkiksi työtilan lisääntynyt käyttö nostaa sitä.
Minulla ja miehelläni on vähän erilaiset tottumukset mitä tulee sähkön ja veden käyttöön. Minä esimerkiksi kasvoin talossa, jonka varaaja ei ollut kovin suuri, ja siksi vettä ei voinut lorotella miten sattuu. Minä otan pikasuihkuja ja katkaisen veden saippuoinnin ajaksi, mutta mies saattaa seistä suihkussa jopa 15-20 min yhteen soittoon ja pitää veden auki koko tuon ajan. Lisäksi mies saattaa pitää valot päällä koko kämpässä, myös niissä tiloissa joissa ei oleskella, kun itse taas sammutan turhaan palavat valot jne.
Onko mielestänne kohtuullista vaatia ainakin sähkölaskun puolittamista myös jatkossa?
Ehdotin tätä varovasti miehelleni, mutta hänen kommenttinsa oli, etten voi sitä vaatia, kun en kerran maksa vuokraa. Haluaisin kuitenkin tietää ainakin parin kympin tarkkuudella kuinka paljon kuluja minulle tulee kuukaudessa.
Lisäksi mietin sitä, että oletteko te, jotka puolisonne omistamassa asunnossa asutte, tehneet mitään sopimusta eron varalle?
Mikään ei suhteessamme viittaa eroon, mutta koska aiempi pitkä parisuhteeni päättyi aiemmin täysin yllättäen ja ilmoitusluonteisesti, osa minusta ajattelee, että kaikkeen pitää varautua.
Jos vuokrasopimusta ei ole, miten tilanteessa toimitaan?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun vielä tehtiin lapsia, ei ollut tätäkään ongelmaa.
Ja mitenköhän se tähän vaikuttaisi? Olisin ihan yhtä köyhä - tai köyhempikin - vaikka niitä lapsia olisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko sinun pitäisi siis maksaa kuukaudessa? Ettekö voisi tehdä kirjallista sopimusta säännöllisestä summasta jonka mies voi sitten käyttää omiin kuluihinsa, vs epämääräinen summa joka kuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilu diili. Mä asun miehen omistamassa talossa ja maksan omasta mielestäni jopa liian vähän asumiskuluista. Maksan siis netin, mies kaiken muun. Vaan kun mies ei halua että maksan enemmän, kun kuulemma kulut ei myötäni juuri nouse ja maksaisi ne kuitenkin, vaikka asuisi yksin.
No mutta jos kerran haluat maksaa enemmän, niin maksat. Ja se on pötypuhetta, että kulut ei nouse kahdetaan. Vettä ja sähköä kuluu enemmän. Samoin kaksi ihmistä kuluttaa asuntoa enemmän kuin yksi. Ja ruokaakin menee takulla enemmän kuin yksin asuessa. Mutta jos se sopii teille, niin se sopii.
Sinä sitten varmaan kuitenkin sijoittelet niitä ylimääräisiä rahoja ? Mies kun saattaa koska vaan ilmoittaa, että heippa, muutapa pois. Tämä on se, mitä palstamammat ei tajua. Jos asunto on vain toisen nimissä , eikä olla naimisissa, niin toisella ei ole yhtään mitään turvaa, ellei ole itse ymmärtänyt omista rahoistaan sitä turvaa säästää.
Kuinka paljon enemmän kuluu sähköä kahdelta vs yhdeltä asujalta? Käsittääkseni esim. television katseluun tai saunomiseen kuluu yhtä paljon sähköä riippumatta siitä, tekeekö niin yksi vai kaksi ihmistä. Samoin lämmitys ja valaistus käyttää yhtä paljon sähköä riippumatta siitä, onko huoneessa yksi vai kaksi ihmistä. Ruoanlaitossakaan ero ei ole kovin suuri, ehkä joku kahvinkeitin tai leivänpaahdin on päällä pidemään kahden kuin yhden ihmisen käytössä. Mahdollisia pyykki- ja tiskikoneita joutuu sitten pyörittämään useammin kahden hengen taloudessa, toki koneiden koosta riippuen saattaa olla jopa taloudellisempaa pestä kahden hengen vaatteet/astiat kuin pyörittää vajaita koneellisia sinkkutaloudessa. Sähköä kuluu enemmän lähinnä henkilökohtaisten sähkölaitteiden takia, kuten läppärin, puhelimen tai sähköhammasharjan latausten vuoksi, mutta kuukausitasolla puhutaan kustannustasolla euroista, ei edes kymmenistä.
Asun vaimoni omistamassa asunnossa ja maksan puolet kuluista. Lukuunottamatta pääomakuluja.
Meille sopii tämä ratkaisu.
Ei ole avioehtoa, mutta jos tulee ero, niin minä lähden ja asunto jää omistajalleen. Toivottavasti ei tarvitse erota!
Kustannuksista on sovittava etukäteen, jos niistä on erimielisyyttä niin ei muuteta yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Reiluus riippuu täysin siitä, paljonko on alueen normaali vuokrataso ja paljonko nuo kulut oikeasti nyt ovat. Esim jos vuokrataso vastaavasta asunnosta olisi 1000e ja ap maksaa nyt 200e, on järjestely aplle vähintäänkin reilu. Jos vuokrataso taas olisi 500e ja ap maksaa laskuja 600 euron edestä, ei tietenkään ole reilua.
Reiluinta on silloin kun molemmat hyötyvät yhteenmuuttamisesta yhtä paljon - eli jos kuukausittaiset kulut ovat noin neljäsosa vastaavan vuokrasta ja ei-omistaja maksaa ne kokonaan. Silloin sekä asunnonomistaja että "vuokralainen" hyötyvät saman summan verran, verrattuna siihen että vuokraisivat samanlaisen asunnon puoliksi.
Minusta on ihmeellistä, kuinka näissä yhteenmuuttamiskeskusteluissa aina painotetaan enemmän taloudellista kuin parisuhteen hyötyä. Alueen vuokratasosta keskusteltaessa tulisi muistaa, että vuokran tarkoitus on kartuttaa vuokranantajan tilipussia mahdollisimman paljon, mutta onko parisuhteessa yhteenmuuton tarkoitus sama, vai onko ennemmin kyse siitä, että haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa ja jakaa arjen rakastamansa ihmisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies on sanonut minulle, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa, mutta että voisin maksaa kaikki kuukausittaiset asumisen kulut."
Ja mikähän ero tuossa sitten on olevinaan, mieshän on silloin vuokraloordina jonka kämpän kulut vuokralainen maksaa.
Olen asunut 7 vuotta miehen omistamassa asunnossa eikä hän ole koskaan halunnut että maksan mitään. Ruokaa ostan mutta sitäkin ostaa mies enemmän ja hoitaa lisäksi autoon liittyvät menot. Tienaa tuplasti mitä minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon niitä kuluja on sitten kuukaudessa? Kuinka iso asunto?
Kun me asuttiin miehen omistamassa asunnossa, maksoin puolet sähköstä, vedestä, vastikkeesta ja kotivakuutuksesta ja noin kolmasosan ruuasta (koska isokokoinen urheilija nyt vaan syö huomattavasti enemmän kuin pieni nainen). En ikinä olisi suostunut maksamaan kaikkia asumiskuluja, eli siis kartuttamaan miehen omaisuutta saamatta itse mitään pysyvää vastinetta siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun me asuttiin miehen omistamassa asunnossa, maksoin puolet sähköstä, vedestä, vastikkeesta ja kotivakuutuksesta ja noin kolmasosan ruuasta (koska isokokoinen urheilija nyt vaan syö huomattavasti enemmän kuin pieni nainen). En ikinä olisi suostunut maksamaan kaikkia asumiskuluja, eli siis kartuttamaan miehen omaisuutta saamatta itse mitään pysyvää vastinetta siitä.
Sen sijaan sait kerrytettyä itselle omaisutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun me asuttiin miehen omistamassa asunnossa, maksoin puolet sähköstä, vedestä, vastikkeesta ja kotivakuutuksesta ja noin kolmasosan ruuasta (koska isokokoinen urheilija nyt vaan syö huomattavasti enemmän kuin pieni nainen). En ikinä olisi suostunut maksamaan kaikkia asumiskuluja, eli siis kartuttamaan miehen omaisuutta saamatta itse mitään pysyvää vastinetta siitä.
Sen sijaan sait kerrytettyä itselle omaisutta.
Niin sain, samoin kuin mieskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reiluus riippuu täysin siitä, paljonko on alueen normaali vuokrataso ja paljonko nuo kulut oikeasti nyt ovat. Esim jos vuokrataso vastaavasta asunnosta olisi 1000e ja ap maksaa nyt 200e, on järjestely aplle vähintäänkin reilu. Jos vuokrataso taas olisi 500e ja ap maksaa laskuja 600 euron edestä, ei tietenkään ole reilua.
Reiluinta on silloin kun molemmat hyötyvät yhteenmuuttamisesta yhtä paljon - eli jos kuukausittaiset kulut ovat noin neljäsosa vastaavan vuokrasta ja ei-omistaja maksaa ne kokonaan. Silloin sekä asunnonomistaja että "vuokralainen" hyötyvät saman summan verran, verrattuna siihen että vuokraisivat samanlaisen asunnon puoliksi.
Entä jos toiselle riittäisi kaksio jostain lähiöstä, mutta omistusasunto on neliö kaupungin keskustassa? Miksi pitäisi maksaa paljon ylimääräistä "vuokraa" sellaisesta asunnosta, mikä on omaan mieleen liian iso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reiluus riippuu täysin siitä, paljonko on alueen normaali vuokrataso ja paljonko nuo kulut oikeasti nyt ovat. Esim jos vuokrataso vastaavasta asunnosta olisi 1000e ja ap maksaa nyt 200e, on järjestely aplle vähintäänkin reilu. Jos vuokrataso taas olisi 500e ja ap maksaa laskuja 600 euron edestä, ei tietenkään ole reilua.
Reiluinta on silloin kun molemmat hyötyvät yhteenmuuttamisesta yhtä paljon - eli jos kuukausittaiset kulut ovat noin neljäsosa vastaavan vuokrasta ja ei-omistaja maksaa ne kokonaan. Silloin sekä asunnonomistaja että "vuokralainen" hyötyvät saman summan verran, verrattuna siihen että vuokraisivat samanlaisen asunnon puoliksi.
Minusta on ihmeellistä, kuinka näissä yhteenmuuttamiskeskusteluissa aina painotetaan enemmän taloudellista kuin parisuhteen hyötyä. Alueen vuokratasosta keskusteltaessa tulisi muistaa, että vuokran tarkoitus on kartuttaa vuokranantajan tilipussia mahdollisimman paljon, mutta onko parisuhteessa yhteenmuuton tarkoitus sama, vai onko ennemmin kyse siitä, että haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa ja jakaa arjen rakastamansa ihmisen kanssa?
Sitten kai apkin pitäisi ajatella mitä hyötyä hän saa parisuhdemielessä, eikä vain laskea euroja? Miksi keskustella jostain sähkölaskusta jos saa elää rakastamansa ihmisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksan puolet juoksevista kuluista, en tietenkään kaikkea. Jos ero tulee, saan vuokra-asunnon parissa viikossa.
Vielä ei ole tarvinnut keskustella mistään isompien investointien ja korjausten kustannuksista, mutta jossain kohtaa niitäkin tulee. Silloin omasta mielestäni yksi toimiva vaihtoehto on, että osallistun kustannuksiin pienellä summalla (esim. 10 %) ja sitten vuosien mittaan maksan lisää. Näin siksi, että olisi hullua laittaa omaa rahaani kiinteistöön, josta en saa mitään mukaan, jos eroamme, mutta toisaalta pakolliset korjaukset lisäävät myös omaa asumismukavuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Itse ottaisin pankkilainan (jos on tarvis) ja ostaisin mieheltä puolet asunnosta. Juoksevat kulut maksaisitte puoliksi. Jos joku kaveri hengaa kämpässä, hän maksaa teille vuokraa jonka laitatte puoliksi. Jos ero tulee, mies ostaa puolikkaasi asunnosta takaisin, tai sinä ostat hänen puolikkaan.
Näin et jää tyhjän päälle. Nyt jos maksat juoksevat kulut yksin, mies voi milloin vaan heittää sinut pihalle eikä sinulle jää mitään omaisuutta käteen.
En ymmärrä tuota ajatusta. Jos esimerkiksi omassa tilanteessani puolisoni asunnon arvo olisi 500 000 euroa, niin minä ottaisin 250 000 euroa lainaa, maksaisin seuraavat parikymmentä vuotta itseni kipeäksi lainanlyhennyksiä ja juoksevia asumiskuluja. Puolisoni rikastuisi 250 000 eurolla ja voisi vaikka downshiftata jäljellä olevat työvuodet ja matkustella, ostella autoja ja moottoripyöriä jne.
Mitä järkeä?
Nykyisin mies omistaa koko velattoman talon ja juoksevat kulut maksamme puoliksi. Puolikas asumiskuluista on paljon vähemmän kuin vuokra, jota maksoin yksin asuessani. Minulla jää joka kuukausi rahaa säästöön eli omaisuutta käteen. Miehelle jää käteen haja-asutusalueella oleva iso öljylämmitteinen ok-talo, jonka arvosta ei ole mitään käsitystä ellei sitä joskus pakon edessä joudu realistoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun me asuttiin miehen omistamassa asunnossa, maksoin puolet sähköstä, vedestä, vastikkeesta ja kotivakuutuksesta ja noin kolmasosan ruuasta (koska isokokoinen urheilija nyt vaan syö huomattavasti enemmän kuin pieni nainen). En ikinä olisi suostunut maksamaan kaikkia asumiskuluja, eli siis kartuttamaan miehen omaisuutta saamatta itse mitään pysyvää vastinetta siitä.
Sen sijaan sait kerrytettyä itselle omaisutta.
Niin sain, samoin kuin mieskin.
Itse en kehtaisi asua toisen asunnossa maksaen vain puolet kuluista. Maksaisin ehdottomasti siihen vielä päälle jotain kulukorvausta, koska kulutan sitä asuntoa ja silti jäisi hyvin säästöön rahaa kerryttämään omaa omaisuuttani. Se olisi enemmön reilu peli.
Vierailija kirjoitti:
On aivan eri asia muuttaa yhteen, mikäli ollaan naimisissa ilman avioehtoa, kuin että eletään avoliitossa. Avioehtokaan ei pysty sulkemaan pois lesken asumisoikeutta kuoleman koittaessa. Kukaan ei enää nykypäivänä luulisi olevan niin typerä, että muuttaa avoliittoon vain toisen nimissä olevaan asuntoon, ilman, että itse sitten pystyy sijoittamaan omasta tilipussistaan osansa omaksi turvakseen.
Kyllä, olin niin "tyhmä", että muutin vain puolisoni nimissä olevaan asuntoon. Edellä olen jo kertonut miksi. Jos ottaisin lainaa maksaakseni tästä puolet, pankki ja kiinteistönvälittäjä (joka arvioisi kiinteistön arvon) taputtaisivat nauraen karvaisia käsiään ja minä olisin suunnilleen loppuelämäni asuntovelkainen.
Sen sijaan nyt maksan puolet juoksevista kuluista, minulle jää säästöön paljon enemmän kuin jos olisimme jatkaneet erillään asuen ja olisin maksanut yksin vuokraa. Jos eroamme, saan asunnon viikossa-parissa. Olen vuokranantajien unelma; työssä käyvä, keski-ikäinen nainen, jolla on kohtuulliset tulot ja tietysti luottotiedot kunnossa.
Kuulostaa siltä, että sun olis helpompi vaan maksaa sitä vuokraa. Kuten sanoitkin, että kalliimmaksi tulee kun niiden asumiskulujen maksaminen. Mutta jos se ei kelpaa niin maksa sitten enemmän.
Ostakaa tai vuokratkaa yhteinen asunto. Tai osta osa tuosta.
Itse en ottaisi ketään miestä luokseni siipeilemään ja asumaan minun maksamassani asunnossa ilmaiseksi. Jännä että niin moni av-mamma tuntuu kuvittelevan, että heillä piyäisi olla siihen oikeus.
Poislukien tilanne, että puoliso hoitaisi lapsiani ja kotia eli tekisi työtä perheen hyväksi yhteisestä sopimuksesta tietenkin.
N45
Reiluus riippuu täysin siitä, paljonko on alueen normaali vuokrataso ja paljonko nuo kulut oikeasti nyt ovat. Esim jos vuokrataso vastaavasta asunnosta olisi 1000e ja ap maksaa nyt 200e, on järjestely aplle vähintäänkin reilu. Jos vuokrataso taas olisi 500e ja ap maksaa laskuja 600 euron edestä, ei tietenkään ole reilua.
Reiluinta on silloin kun molemmat hyötyvät yhteenmuuttamisesta yhtä paljon - eli jos kuukausittaiset kulut ovat noin neljäsosa vastaavan vuokrasta ja ei-omistaja maksaa ne kokonaan. Silloin sekä asunnonomistaja että "vuokralainen" hyötyvät saman summan verran, verrattuna siihen että vuokraisivat samanlaisen asunnon puoliksi.