Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte puolisonne omistamassa asunnossa
09.02.2020 |
Olen muuttamassa mieheni omistamaan asuntoon.
Mies on sanonut minulle, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa, mutta että voisin maksaa kaikki kuukausittaiset asumisen kulut.
Kyseessä on velaton asunto.
Tämä tuntui aluksi reilulta, sillä maksaisin tällä järjestelylläkin vähemmän kuin mitä maksan nyt vuokraa. Mutta nyt olen alkanut miettiä .
Olemme ulkosuomalaisia, eli asumisen kulut ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.
Mies tekee töitä kotona, ja hänellä on tätä varten erillinen työhuone. Hän tarvitsee työssään tiettyä (sähkö)laitteistoa.
Itse käyn töissä muualla.
Minusta ei tunnu reilulta ratkaisulta, että joutuisin maksamaan myös koko sähkölaskun (tähän kuuluu siis lämmitys), kun oleskelen kämpässä huomattavasti vähemmän aikaa.
Lisäksi hän lainaa työtilaa välillä maksutta tuttavilleen.
Sähkölaskun lisäksi minun tulisi vielä maksaa vesi ja netti, sekä erinäisiä kuukausittaisia veroja.
Minua mietityttää se, että jos ja kun sähkölaskun määrä ei ole vakio, vaan esimerkiksi työtilan lisääntynyt käyttö nostaa sitä.
Minulla ja miehelläni on vähän erilaiset tottumukset mitä tulee sähkön ja veden käyttöön. Minä esimerkiksi kasvoin talossa, jonka varaaja ei ollut kovin suuri, ja siksi vettä ei voinut lorotella miten sattuu. Minä otan pikasuihkuja ja katkaisen veden saippuoinnin ajaksi, mutta mies saattaa seistä suihkussa jopa 15-20 min yhteen soittoon ja pitää veden auki koko tuon ajan. Lisäksi mies saattaa pitää valot päällä koko kämpässä, myös niissä tiloissa joissa ei oleskella, kun itse taas sammutan turhaan palavat valot jne.
Onko mielestänne kohtuullista vaatia ainakin sähkölaskun puolittamista myös jatkossa?
Ehdotin tätä varovasti miehelleni, mutta hänen kommenttinsa oli, etten voi sitä vaatia, kun en kerran maksa vuokraa. Haluaisin kuitenkin tietää ainakin parin kympin tarkkuudella kuinka paljon kuluja minulle tulee kuukaudessa.
Lisäksi mietin sitä, että oletteko te, jotka puolisonne omistamassa asunnossa asutte, tehneet mitään sopimusta eron varalle?
Mikään ei suhteessamme viittaa eroon, mutta koska aiempi pitkä parisuhteeni päättyi aiemmin täysin yllättäen ja ilmoitusluonteisesti, osa minusta ajattelee, että kaikkeen pitää varautua.
Jos vuokrasopimusta ei ole, miten tilanteessa toimitaan?
Kommentit (222)
Meillä on tilanne, että mieheni muutti minun melko isoon asuntooni ja maksaa vain tosi vähän, juoksevia kuluja. Aina kun suhteessa menee vähänkin huonosti, koen sen todella epäreiluna ja miehen hyväksikäyttäjänä. Epäilen myös, että hön on osittain kanssani vain siksi, koska hyötyy siitä taloudellisesti.
Silloin kun on ollut ero mielessä molemmilla, niin olen huomannut miehen selailevan yksiöiden vuokra-asuntoilmoituksia. Se havahduttaa hänet ilmeisesti siihen, että mitä eroaminen merkitsisi hänelle, joutuisi maksamaan huomattavasti enemmän paljon pienemmästä kopperosta vieläpä. Silloin hän alkaa todella sovinnolliseksi ja riidat unohtuvat joksikin aikaa taas.
Ei tämä ole ihanteellista kummankaan kannalta. Olen välillä miettinyt, miltä tuntuisi normaali parisuhde, jossa ollaan tasaveroisia ja ostetaan esim talo puoliksi. Että kumpikin tienaisi ja maksaisi ja omistaisi suunnilleen saman verran. Se olisi varmaan tosi mukava tunne, sellainen, että oltaisiin ikäänkuin tiimi ja puhallettaisiin yhteen hiileen. Olen aika kateellinen sellaisille ihmisille oikeastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ne kulut ovat kuukaudessa? Minä kyllä asuisin ihan mielelläni toisen asunnon maksaen kaikki kulut, jos ne ei ole ihan kohtuuttomat jostain syystä. Tulee iso säästö, kun ei tarvitse maksaa vuokraa enää. Maksan nytkin kulut ja vuokran siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Koska kulut muotoutuu eri tavalla kuin Suomessa niin asiaa ei voi täysin käsitellä samoin kuin täällä käsiteltäisiin.
Ensinnäkin, kuulostaa joustamattomalta ja kuspiältä koko tyyppi, oletko nyt ihan varma että haluat muuttaa yhteen tai edes jatkaa suhdetta? Jos kuspäisyydestä huolimatta aiot jatkaa niin suosittelen että katsotte paljonko kulut on olleet keskimäärin kuussa esimerkiksi viimeiset puoli vuotta ja sen mukaan sovitte kiinteän summan jonka maksat kuussa. Näin tiedät itse menosi ja poikkis ehkä herää miettimään omaa kulutustaan.
Mua kiinnostaa tietää mitä poikkis sanoi kun perustelit ehdotuksesi kulujen jakamisesta sillä että hän kuluttaa paljon enemmän kuin sinä? Tuliko pataan, suuttuiko vai etkö uskaltanut sanoa?
Semmonen juttu vielä että ehdottomasti iso keskustelu aiheesta miten toimitaan jos sinä jäät työttömäksi, pamahdat paksuksi tms. Vaatiiko poikkis edelleen sua maksamaan kaiken vai joudutko pihalle? Toinen mistä on erittäin tärkeä puhua on kuka hoitaa siivoukset, kokkaamisen, kauppareissut ja kuka maksaa ruoat jne. Aloituksen perusteella poikkis olettanee että sinä maksat ja hoidat. Selvitä nämä ennen kuin suostut mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Kyllä hän maksaa. Remontteja ei tehdä ilmaiseksi. Asunto kuluu käytössä ja siitä on pidettävä huolta. Omistusasunnon kulut eivät ole vain juoksevat kulut. Et ilmeisesti ole koskaan omistanut asuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne, että mieheni muutti minun melko isoon asuntooni ja maksaa vain tosi vähän, juoksevia kuluja. Aina kun suhteessa menee vähänkin huonosti, koen sen todella epäreiluna ja miehen hyväksikäyttäjänä. Epäilen myös, että hön on osittain kanssani vain siksi, koska hyötyy siitä taloudellisesti.
Silloin kun on ollut ero mielessä molemmilla, niin olen huomannut miehen selailevan yksiöiden vuokra-asuntoilmoituksia. Se havahduttaa hänet ilmeisesti siihen, että mitä eroaminen merkitsisi hänelle, joutuisi maksamaan huomattavasti enemmän paljon pienemmästä kopperosta vieläpä. Silloin hän alkaa todella sovinnolliseksi ja riidat unohtuvat joksikin aikaa taas.
Ei tämä ole ihanteellista kummankaan kannalta. Olen välillä miettinyt, miltä tuntuisi normaali parisuhde, jossa ollaan tasaveroisia ja ostetaan esim talo puoliksi. Että kumpikin tienaisi ja maksaisi ja omistaisi suunnilleen saman verran. Se olisi varmaan tosi mukava tunne, sellainen, että oltaisiin ikäänkuin tiimi ja puhallettaisiin yhteen hiileen. Olen aika kateellinen sellaisille ihmisille oikeastaan.
Teidän suhde on taputeltu. Ero tulee kun poikkis löytää toisen muijan jonka luona lokkeilla. Pilaat omaa elämääsi jatkamalla suhteessa jossa et itsekäännäe enää tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Kyllä hän maksaa. Remontteja ei tehdä ilmaiseksi. Asunto kuluu käytössä ja siitä on pidettävä huolta. Omistusasunnon kulut eivät ole vain juoksevat kulut. Et ilmeisesti ole koskaan omistanut asuntoa?
Jokainen remontti nostaa asunnon arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies kerryttää omaisuuttaan"-jankkaajat taas vauhdissa.
Se mies asuu siellä asunnossa, se on ainoastaan muodollisesti omaisuutta.
Jossa on aina myös niitä juoksevia kuluja.
Av-mammat tienaavat aina miehiään enemmän palstan mukaan, mutta miehen siivellä pitää elää, aina sieltä ensitreffeiltä alkaen. Luojan kiitos olen homo.
Ei luoja :D Meilläpä on toisinpäin, minä omistan asunnon, jossa asumme yhdessä. Juoksevat kulut puoliksi ja siinä se. Ei helkatti tulis mieleenkään pyytää miestä maksamaan enempää kuin puolet. Kaksi syytä: A) Minä halusin ostaa asunnon ja ostin. B) Minä haluan asua mieheni kanssa ja asunkin. Ostin asunnon, jossa minulla olisi varaa asua yksinkin. Sanoin heti alusta asti, että mies on tervetullut asumaan kanssani, koska halusin asua hänen kanssaan. Ja olin jo tiennyt kauan, että haluan laittaa rahani omistusasuntoon, mies ei ollut aivan varma, haluaako tehdä niin isoa päätöstä, joten ratkaisu oli tämä. Nyt on mieskin jo pikkuhiljaa alkanut ymmärtää omistusasumisen hyötyjä, ja mistäs tietää, vaikka seuraava asunto ostettaisiin sitten yhdessä. Täällä nyt selkeästi osa ei ymmärrä vuokran maksamisen ja asuntolainan lyhemtämisen eroa. Vuokran voi katsoa olevan niitä juoksevia kuluja, elikkäs maksamastasi vuokrasta et tule tulevaisuudessa näkemään senttiäkään. Asuntolaina taas haetaan sen takia, että halutaan tehdä se investointi siihen asuntoon ja oma pääoma ei riitä, niin lainataanpa pankilta se pääoma. Jossakin kohtaa se velaksi otettu pääoma on maksettu sille pankille takaisin ja siinä vaiheessa asunnosta on enää niitä juoksevia kuluja ja korjauskuluja. Investoitu pääoma joko menettää tai kasvattaa arvoaan vuosien saatossa, ja tuotto tai tappio realisoituu siinää vaiheessa, kun asunto myydään.
Ap voi ostaa teltan, niin saa asua ilmaiseksi ilman kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko:
A) Kumpikin maksaa puolet asumiskuluista.
B) Vaihtoehtoisesti maksatte asumiskulut tulojen suhteessa.
Asumiskulut; vuokra, hoitovastike, sähkö, vesi, netti, lehdet, kotivakuutus,
m
Itse ostaisin puolikkaan vasta avioliitossa ja siihenkin haluaisin avioehdon. Muutoin maksaisin puolet juoksevista menoista jotenkin huomioonottaen lyhennysten määrän ja asunnon arvon. Asumisen ei kuulu olla ilmaista ja useampi asukas todellakin kuluttaa asuntoa, myös molempien lähipiiri kasvattaa riskiä että jotain käy. En kuitenkaan sellaista summaa maksaisi mikä ei olisi taloudellisesti kannattavaa itselleni, eli jos summalla jo saisi ison vuokrayksiön alueelta. Jos sopivaa summaa ei löydy niin ei kannata muuttaakaan yhteen. Jos tulisi ero avoliitossa, en jäisi siihen kuitenkaan asumaan ja mikään sopimus ei takaisi avoliitossa kattoa pään päälle. Eli molemmat riskeeraavat ja molemmat voittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteistalous missä maksetaan vuokraa puolisolle!? Outoa.
Alan ymmärtämään minkä vuoksi sinkkuja on niin paljon.
Suurin osa kommentoijista tuntuisi olevan sinkkuja ja tulevat sellaisena pysymäänkin.
Ei tulisi mieleenikään,edellyttää että puolisoni maksaisi minulle korvausta omaisuudestani, mitä hän käyttää yhdessä minun kanssani.
Rakastan puolisoani, ja hän saa käyttää minun aiemmin hankkimaani asuntoa ja muutakin omaisuuttani veloituksetta.
Jos mieleni tule ajatus veloittaa puolisoani näistä jo olemassa olevista hyödykkeistä, niin tilaan heti ajan psykiatrilta. Koska toimintahan olisi sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun puolison omistamassa asunnossa. Maksan vain omat ruokakuluni, en vuokraa, vettä tai sähköä.
Tuntisin itseni hyväksikäyttäjäksi tuossa tilanteessa. Ei luonto antaisi periksi asua ilmaiseksi toisen asunnossa. Ei vaan pystyisi.
Me ollaan naimisissa, joten ei niin väliä. Jos ois avoliitto niin asuisin mielelläni yhä omillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.
Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Kyllä hän maksaa. Remontteja ei tehdä ilmaiseksi. Asunto kuluu käytössä ja siitä on pidettävä huolta. Omistusasunnon kulut eivät ole vain juoksevat kulut. Et ilmeisesti ole koskaan omistanut asuntoa?
Jokainen remontti nostaa asunnon arvoa.
Ja mitä hyötyä siitä on, kun ei ole myymässä asuntoa? Olen rempannut asuntoni viimeisen päälle, mutta toivottavasti lähden täältä vasta arkussa pois, ja silloin asunto pitää jo uudelleen rempata. Ei siis mitään rahallista hyötyä, muuta kuin itselle viihtyvyyttä. Eria asia, jos remppaa huonokuntoisia asuntoja ja myy sitten edelleen pois.
Minä muutin miehen osakkeeseen enkä maksanut asumisesta mitään. Olin äitiyslomalla eikä tuloja juuri ollut, joten mies maksoi muutenkin suurimman osan.
Vaihdettiin isompaan asuntoon, edelleen miehen mutta nyt lisänä lainaa, toinen lapsi ja minä kotiäitinä.
Mies hoitaa lainan ja minä nykyään vastikkeen. Muut kulut se jolla rahaa on. Näin on menty 20 v.
Avioliitto solmittiin ilman avioehtoa.
Ps. Löytyy minulta sentään kesämökki asunnon vastapainoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne, että mieheni muutti minun melko isoon asuntooni ja maksaa vain tosi vähän, juoksevia kuluja. Aina kun suhteessa menee vähänkin huonosti, koen sen todella epäreiluna ja miehen hyväksikäyttäjänä. Epäilen myös, että hön on osittain kanssani vain siksi, koska hyötyy siitä taloudellisesti.
Silloin kun on ollut ero mielessä molemmilla, niin olen huomannut miehen selailevan yksiöiden vuokra-asuntoilmoituksia. Se havahduttaa hänet ilmeisesti siihen, että mitä eroaminen merkitsisi hänelle, joutuisi maksamaan huomattavasti enemmän paljon pienemmästä kopperosta vieläpä. Silloin hän alkaa todella sovinnolliseksi ja riidat unohtuvat joksikin aikaa taas.
Ei tämä ole ihanteellista kummankaan kannalta. Olen välillä miettinyt, miltä tuntuisi normaali parisuhde, jossa ollaan tasaveroisia ja ostetaan esim talo puoliksi. Että kumpikin tienaisi ja maksaisi ja omistaisi suunnilleen saman verran. Se olisi varmaan tosi mukava tunne, sellainen, että oltaisiin ikäänkuin tiimi ja puhallettaisiin yhteen hiileen. Olen aika kateellinen sellaisille ihmisille oikeastaan.
Teidän suhde on taputeltu. Ero tulee kun poikkis löytää toisen muijan jonka luona lokkeilla. Pilaat omaa elämääsi jatkamalla suhteessa jossa et itsekäännäe enää tulevaisuutta.
Tämä on samalla vastaus ap:lle, jonka tilanne on todellisuudessa ihan sama, mutta toisinpäin. Heille tulee ero, jos ap löytää varakkaamman elättäjän tai jos se mies löytää varakkaamman naisen, joka voi maksaa asumisesta oikeasti puoliksi eli ostaa puoliksi asunnon miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa vaan oma asunto ja huomaat, ettei asunto ole ilmainen, vaikka olisi jo maksettu.
Onhan se ilmainen, jos tekee kuin ap:n mies ja ottaa sinne avopuolison, jolla maksattaa kaikki asumiskulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa vaan oma asunto ja huomaat, ettei asunto ole ilmainen, vaikka olisi jo maksettu.
Onhan se ilmainen, jos tekee kuin ap:n mies ja ottaa sinne avopuolison, jolla maksattaa kaikki asumiskulut.
Ei todellakaan ole ilmainen. Lue kommentti 115, kunnes ymmärrät sen.
Millaisen osuuden saat vuokra-asunnosta, kun muutat sieltä pois?
Taloudellinen hyöty on sinun motiivisi asua miehen kanssa?