Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte puolisonne omistamassa asunnossa
09.02.2020 |
Olen muuttamassa mieheni omistamaan asuntoon.
Mies on sanonut minulle, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa, mutta että voisin maksaa kaikki kuukausittaiset asumisen kulut.
Kyseessä on velaton asunto.
Tämä tuntui aluksi reilulta, sillä maksaisin tällä järjestelylläkin vähemmän kuin mitä maksan nyt vuokraa. Mutta nyt olen alkanut miettiä .
Olemme ulkosuomalaisia, eli asumisen kulut ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.
Mies tekee töitä kotona, ja hänellä on tätä varten erillinen työhuone. Hän tarvitsee työssään tiettyä (sähkö)laitteistoa.
Itse käyn töissä muualla.
Minusta ei tunnu reilulta ratkaisulta, että joutuisin maksamaan myös koko sähkölaskun (tähän kuuluu siis lämmitys), kun oleskelen kämpässä huomattavasti vähemmän aikaa.
Lisäksi hän lainaa työtilaa välillä maksutta tuttavilleen.
Sähkölaskun lisäksi minun tulisi vielä maksaa vesi ja netti, sekä erinäisiä kuukausittaisia veroja.
Minua mietityttää se, että jos ja kun sähkölaskun määrä ei ole vakio, vaan esimerkiksi työtilan lisääntynyt käyttö nostaa sitä.
Minulla ja miehelläni on vähän erilaiset tottumukset mitä tulee sähkön ja veden käyttöön. Minä esimerkiksi kasvoin talossa, jonka varaaja ei ollut kovin suuri, ja siksi vettä ei voinut lorotella miten sattuu. Minä otan pikasuihkuja ja katkaisen veden saippuoinnin ajaksi, mutta mies saattaa seistä suihkussa jopa 15-20 min yhteen soittoon ja pitää veden auki koko tuon ajan. Lisäksi mies saattaa pitää valot päällä koko kämpässä, myös niissä tiloissa joissa ei oleskella, kun itse taas sammutan turhaan palavat valot jne.
Onko mielestänne kohtuullista vaatia ainakin sähkölaskun puolittamista myös jatkossa?
Ehdotin tätä varovasti miehelleni, mutta hänen kommenttinsa oli, etten voi sitä vaatia, kun en kerran maksa vuokraa. Haluaisin kuitenkin tietää ainakin parin kympin tarkkuudella kuinka paljon kuluja minulle tulee kuukaudessa.
Lisäksi mietin sitä, että oletteko te, jotka puolisonne omistamassa asunnossa asutte, tehneet mitään sopimusta eron varalle?
Mikään ei suhteessamme viittaa eroon, mutta koska aiempi pitkä parisuhteeni päättyi aiemmin täysin yllättäen ja ilmoitusluonteisesti, osa minusta ajattelee, että kaikkeen pitää varautua.
Jos vuokrasopimusta ei ole, miten tilanteessa toimitaan?
Kommentit (222)
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilu diili. Mä asun miehen omistamassa talossa ja maksan omasta mielestäni jopa liian vähän asumiskuluista. Maksan siis netin, mies kaiken muun. Vaan kun mies ei halua että maksan enemmän, kun kuulemma kulut ei myötäni juuri nouse ja maksaisi ne kuitenkin, vaikka asuisi yksin.
Sulla on todella reilu mies, voit olla onnellinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Siinä kohtaa, jos puolisolleni ei riitä, että maksan puolet juoksevista kuluista (+ ruoasta + yhteisen auton kuluista) vaan hän alkaa pyytää maksua "asunnon kulumisesta", muutan takaisin omaan asuntoon. Tuossa kohtaa menee minun rajani. En ole tarkka joka eurosta, tiedän että puolison ruoka on kalliimpaa kuin omani ja maksan hänelle usein ruokia ulkona, tarjoan jopa ulkomaanmatkoja. Mutta jos hän näkee minut tässä parisuhteessa omaa omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, vedän omat johtopäätökseni ja lähden.
Sinähän se varsinainen siipiveikko olet.
Oma asunto löytyy, mutta arvaan sen olevsn vuokralla eli tienaat sillä koko ajan. Tai et ole vielä ostanut sitä, etkä niin ollen maksa siitä lainaa.Mutta ne rahst kuuluvst mielestäsi yksin sinulle. Ja puolisosi asuntoon sijoittamista rahoists sinun pitää päästä nauttimaan toki myös.
Arvaan ettei hetkeäkään sopisi sinulle se, että puolisosi muuttaisi sinun asuntoosi loisimaan ja hän laittaisi oman asuntonsa vuokralle ja tienaisi siitä omaan taskuunsa esim tonnin kuukaudessa.
Minä en ymmärrä, millä logiikalla hän olisi onnellisempi taloudellisessa mielessä, jos hän maksaisi edelleen yksin asumiskulunsa. Ehkä sinä osaat selittää?
Sillä logiikalla, ettei elätä siipiveikkoa.
Vastaava tilanne kuin moni nainen asuu mieluummin yksi ja tekee kaikki kotityöt yksin kuin että asuisi miehen kanssa ja tekisi silti kaikki kotityöt yksin. Epäreiluuden tunne ja kokemus siitä, että toinen hyväksikäyttää kuihduttavat rakkauden ajanmittaan.
Asun miehen omistamassa asunnossa, ja maksan hieman yli puolet juoksevista kuluista. Tämä ratkaisu on meille hyvä.
Ap:lle vaan sopii paremmin sellainen vanhanaikaisempi mies, joka haluaa olla perheen elättäjä. Toi nykyinen selvästi pitää tärkeänä taloudellista tasa-arvoa, eikö se sovi ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme naimisissa, asumme miehen omistamassa asunnossa. Maksetaan velattoman asunnon kulut puoliksi. Älä suostu maksamaan kaikkia kuluja. Laittakaa puoliksi tai kieltäydyt asumasta miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Siinä kohtaa, jos puolisolleni ei riitä, että maksan puolet juoksevista kuluista (+ ruoasta + yhteisen auton kuluista) vaan hän alkaa pyytää maksua "asunnon kulumisesta", muutan takaisin omaan asuntoon. Tuossa kohtaa menee minun rajani. En ole tarkka joka eurosta, tiedän että puolison ruoka on kalliimpaa kuin omani ja maksan hänelle usein ruokia ulkona, tarjoan jopa ulkomaanmatkoja. Mutta jos hän näkee minut tässä parisuhteessa omaa omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, vedän omat johtopäätökseni ja lähden.
Sinähän se varsinainen siipiveikko olet.
Oma asunto löytyy, mutta arvaan sen olevsn vuokralla eli tienaat sillä koko ajan. Tai et ole vielä ostanut sitä, etkä niin ollen maksa siitä lainaa.Mutta ne rahst kuuluvst mielestäsi yksin sinulle. Ja puolisosi asuntoon sijoittamista rahoists sinun pitää päästä nauttimaan toki myös.
Arvaan ettei hetkeäkään sopisi sinulle se, että puolisosi muuttaisi sinun asuntoosi loisimaan ja hän laittaisi oman asuntonsa vuokralle ja tienaisi siitä omaan taskuunsa esim tonnin kuukaudessa.
Minä en ymmärrä, millä logiikalla hän olisi onnellisempi taloudellisessa mielessä, jos hän maksaisi edelleen yksin asumiskulunsa. Ehkä sinä osaat selittää?
Sillä logiikalla, ettei elätä siipiveikkoa.
Vastaava tilanne kuin moni nainen asuu mieluummin yksi ja tekee kaikki kotityöt yksin kuin että asuisi miehen kanssa ja tekisi silti kaikki kotityöt yksin. Epäreiluuden tunne ja kokemus siitä, että toinen hyväksikäyttää kuihduttavat rakkauden ajanmittaan.
No, lupaan tulla kertomaan sinulle sinä päivänä, kun puoliso kertoo kokevansa sopimuksemme epäreiluksi.
Vierailija kirjoitti:
Nopea netti ulkomailla on kallis.
Myös sähkö ja vesi on monissa maissa huomattavasti kalliimpaa kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo voi olla satoja tuhansia euroja. Pelkästää jo se, että saa käyttöönsä puolet asunnosta on arvokas hyöty.
Jos asuntoon muuttava maksaa pelkästään puolet kaikista elämisen kuluista saa hän tämän hyödyn täysin lahjana.
Mikä sitten on sopiva korvaus siitä, että saa käyttöönsä omaisuutta jonka hankkimiseen toisen on täytynyt käyttää satoja tuhansia euroja? Jos tällaista omaisuutta vuokraisi vapailta markkinoilta olisi hinta melkoisen suuri. Ainakin verrattuna siihen mitä puolisolle ollaan tyypillisesti valmiita maksamaan.
Nämä tyypit jotka kertoo sähkölaskun hinnalla kuittaavansa kaikki asumiseen liittyvät kulunsa on ainakin ihan puhtaasti kumppaninsa siivellä eläjiä. Toki jos joku haluaa antaa puolet asunnostaan lahjana kumppaninsa käyttöön niin siitä vaan. Tällöin lahjan saajan olisi hyvä ymmärtää olla kiitollinen.
Siinä kohtaa, jos puolisolleni ei riitä, että maksan puolet juoksevista kuluista (+ ruoasta + yhteisen auton kuluista) vaan hän alkaa pyytää maksua "asunnon kulumisesta", muutan takaisin omaan asuntoon. Tuossa kohtaa menee minun rajani. En ole tarkka joka eurosta, tiedän että puolison ruoka on kalliimpaa kuin omani ja maksan hänelle usein ruokia ulkona, tarjoan jopa ulkomaanmatkoja. Mutta jos hän näkee minut tässä parisuhteessa omaa omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, vedän omat johtopäätökseni ja lähden.
Jos verrataan tilannetta siihen, että asuisitte vuokralla siinä täsmälleen samassa asunnossa. Ei tulisi kuuloonkaan, että vaatisit miestäsi maksamaan koko vuokran ja sitä vain nämä kulut jotka tällä hetkellä maksat!
Miksi vuokralla asuessa olet valmis maksamaan asumisesta, mutta miehen asunnosssa pitää saada asua ilmaiseksi?
Jos asuisimme vuokralla, maksaisimme vuokran puoliksi, tietysti. Ja lisäksi sähkön, netin, Hesarin ja vakuutuksen. Millä laskuopilla minä nyt asun ilmaiseksi, kun maksan puolet velattoman asunnon juoksevista kuluista? Olisiko sinusta parempi, että puolisoni maksaisi ne edelleen yksin ja minä maksaisin omasta asumisestani vuokranantajalle?
Kuten sanottu, jos puolisoni joskus alkaa nähdä minut omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, eikä sitä rikastuttavana + asumiskulujen jakajana, niin lähden mielelläni jälleen omilleni.
Tässä tilanteessa jos mies myy asunnon pois ja muutatte vuokralle hänen kulunsa vähenee merkittävästi ja sinun kasvaa. Miten se voi silloin olla reilu tilanne?
"Mies kerryttää omaisuuttaan"-jankkaajat taas vauhdissa.
Se mies asuu siellä asunnossa, se on ainoastaan muodollisesti omaisuutta.
Jossa on aina myös niitä juoksevia kuluja.
Av-mammat tienaavat aina miehiään enemmän palstan mukaan, mutta miehen siivellä pitää elää, aina sieltä ensitreffeiltä alkaen. Luojan kiitos olen homo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa mistä maksatte ja onko lasku yksin vai erikseen. Tai jettä maksat vaikka sähkölaskun tiettyyn summaan asti (esim lasku 3kk välein 150€ asti ja ylimenevä osa miehen maksettavana). Oletan aloituksesta että ap:n mies maksaa kotivakuutuksen. Se toki pieni menoerä moneen muuhun verrattuna. Onko lapsia ap? Jos aiotte hankkia niin se voi antaa syytä katsoa isompaa yhteistä asuntoa joka ei vain toisen nimissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa vaan oma asunto ja huomaat, ettei asunto ole ilmainen, vaikka olisi jo maksettu.
Minä maksan puolet juoksevista kuluista. Tuleehan se noin 400 euroa edullisemmaksi kuin vastaavan kokoisen asunnon vuokra, mutta toisaalta tähän en saa asumistukea kuten vieraalla ihmisellä vuokralla saisin, ja minä en asuntoa omistakaan enkä saa siitä mitään, kun se myydään. En halua omilla rahoillani kerryttää toisen omaisuutta. Tämä ollaan sovittu paperilla. Mies on tosin sanonut, että jos haluan niin saan ostaa tästä alle 50% osuuden ja päästä osalliseksi siten esim myyntivoitoista. Kuitenkin nyt kun olen katsonut näitä uutisia asuntojen arvonlaskusta kaikkialla paitsi isoimpien kaupunkien keskustoissa, niin eipä sieltä taida kummoista myyntivoittoa olla tulossa vaikka mies nyt niin uskookin, eli en osta.
Eron varalta emme ole sopineet mitään, mutta ainakin miehen aikaisempi ero meni hyvin sopuisasti. Itselläni asuvat vanhemmat lähellä, pääsen heidän luokseen jos en halua nukkua miehen luona, ja uskon tuntevani mieheni sen verran, ettei pistä tavaroitani palasiksi tms, vaan pystyisimme suullisesti sopimaan ajankohdasta, jolloin kärrään tavarani viimeistään ulos. Asuntoja täällä on tyhjillään koko ajan, kun ei ole iso kaupunki, äkkiäkös tästä johonkin vuokralle pääsee siksi aikaa, että asiat saa järjestymään. Sinulla tietty on vähän eri tilanne, kun ilmeisesti ei ole tukiverkkoja lähellä. Ja toki jos mies ottaisi missiokseen pistää tavarani p*kaksi tai jotakin, niin ei siinä sopimukset auttaisi, korvausvelvollinen hän on ilmankin, kun minulla on kalleimmista tavaroistani kuitit omalla nimelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
"Mies kerryttää omaisuuttaan"-jankkaajat taas vauhdissa.
Se mies asuu siellä asunnossa, se on ainoastaan muodollisesti omaisuutta.
Jossa on aina myös niitä juoksevia kuluja.
Av-mammat tienaavat aina miehiään enemmän palstan mukaan, mutta miehen siivellä pitää elää, aina sieltä ensitreffeiltä alkaen. Luojan kiitos olen homo.
Ja nämä juoksevat kulut mak-se-taan yh-des-sä.
Paljonko ne kulut on verrattuna alueen vuokratasoon nähden????????????
Tässä ap.n tapauksessa tekisin niin että ap maksaa 2/3 juoksevista menoista ja mies 1/3. Minusta sellainen olisi aika reilua jos mies omistaa sen (velattoman) asunnon. Ap.n asemassa en lähtisi ostamaan osuutta miehen asunnosta, siitä tulee vaan turhia lisäkuluja ja mutkia matkaan, varsinkin ulkomailla. Nyt ap.lla on varaa säästää omaan sijoitukseen jonka sitten hän voi käyttää kun ostavat seuraavan YHTEISEN asunnon. Perustakaa ap yhteinen huusholli-tili johon laitatte kumpikin tuossa suhteessa rahaa ja josta maksetaan kaikki YHTEISET menot. Ei tarvitse olla koko ajan laskemassa että kuka on maksanut ja mitä. Sitten kun tulee lapsia niin käytäntöjä voi muuttaa. Yksi yhteinen tili vähentää rahasta johtuvia riitoja ja mielipahaa. Omia rahojaan voi kumpikin sitten käyttää niin kuin hyväksi näkee.
Jos asuisimme vuokralla, maksaisimme vuokran puoliksi, tietysti. Ja lisäksi sähkön, netin, Hesarin ja vakuutuksen. Millä laskuopilla minä nyt asun ilmaiseksi, kun maksan puolet velattoman asunnon juoksevista kuluista? Olisiko sinusta parempi, että puolisoni maksaisi ne edelleen yksin ja minä maksaisin omasta asumisestani vuokranantajalle?
Kuten sanottu, jos puolisoni joskus alkaa nähdä minut omaisuuttaan kuluttavana tekijänä, eikä sitä rikastuttavana + asumiskulujen jakajana, niin lähden mielelläni jälleen omilleni.