Päiväkodin henkilökunta vain seisoo pihalla, mikseivät leiki koskaan lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän tuon erään kirjoittajan pointin, että että iltapäivän vapaa ulkoilu on päiväkodin aikuisille pieni hengähdystauko minuuttiaikataulutetun päivän päätteeksi. Mutta lapsen näkökulmasta sitä ulkoilua on edeltänyt jopa 1,5 h pakkomakuutusta, jotta aikuiset pääsevät tekemään paperityönsä. Eli jotenkin tulee vähän sellainen olo, että se minuttiaikataulu tapahtuu ihan muiden kuin lasten ehdoilla.

Ja sanotaan vielä, että kunnioitan kovasti päiväkodin henkilökunnan ammattitaitoa ja kaikkea sitä hienoa ohjelmaa, mitä aamupäivisin järjestetään. Tuntuu vain, että iltapäivällä päiväkoti ei enää olekaan lapsia varten, vaan lasten pitää ensin maata hiljaa ja sitten leikkiä keskenään, jotta aikataulu toteutuu ja päiväkodin tarpeet täyttyvät.

Päiväkodin henkilökunta ei päätä hoitajamitoituksesta. Eikä paperitöistä. Ne paperityöt on tehtävä. Ja lapset on pidettävä tallessa myös iltapäivällä, vaikka osa henkilökunnasta on jo lähtenyt kotiin, koska ensimmäiset tulee jopa klo. 6 aamulla. Silloin siinä ei vaan riitä henkilökuntaa enää iltapäiväksi leikittämään jokaista.

Ihan omaa henkilökohtaista leikittäjää ei kukaan ole vaatimassa, mutta onhan se esimerkiksi 3-vuotiaalle todella pitkä iltapäivä ensin pötköttää makuulla 1,5 tuntia (omista lapsistani kukaan ei ole nukkunut päiväunia enää 3-vuotiaana) ja sitten olla vielä pari tuntia itsekseen hiekkalaatikolla, jos sosiaaliset taidot eivät riitä porukkaan menemiseen, kun aikuinen katselee ja valvoo ja hengähtää.

Meillä lapset lopettivat kotona päiväunet 2 vuotiaana, mutta päiväkodissa nukkuivat päiväunia n. 4 vuotiaaksi asti. Kotipäivinä kun sai nukkua aamulla pidempään, ja elämä oli muutenkin rauhallisempaa ja omatahtisempaa. Siinä vaiheessa kun lapsen yöunet alkoivat jäädä lyhyemmiksi kuin oma unentarpeeni oli, esitin päiväkodille toivomuksen, ettei ainakaan väkisin nukutettaisi meidän lasta. Ei, kun heillä oli tapana, että joka ei nuku, makaa 2 tuntia. Joka nukahtaa ensimmäisen tunnin aikana, saa poistua nukkarista, kun herää. Lapseni keksi kaverinsa kanssa, että leikitään nukkuvaa. Ja kun lapsi alkaa leikkimään nukkuvaa, hän saattaa oikeastikin nukahtaa, vaikka ei väsynyt olisikaan. Ja sitten illalla valvotaan vielä siihenkin aikaan kun vanhemmat haluaisivat jo alkaa nukkumaan.

Miksi ette kotonakin käskeneet lapsen leikkiä nukkuvaa illalla?

Lapsi kertoi vasta monta vuotta myöhemmin siitä, että leikkivät silloin pienenä päiväkodissa nukkuvaa.

Koska aikuiset ovat aikuisia, eivät leiki.

Lapset leikkii, koska se on luontaista niille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska pitää vahtia niitä kaikkia lapsia, eikä keskittyä muutamiin. Välillä tulee näitä tapauksia, missä päikkylapset ovat päässeet pihan ulkopuolelle rellestämään, tai yhdessä tapauksessa oli päässyt jonkun rakenteilla/purettavana olevan kiipeilytelineen alle puristuksiin, tai eräs kehitysvammainen oli mennyt piiloon hiekkalaatikkoon keskellä kesää. Piha on iso alue, joten pitää koko ajan olla valmiina ja pitää kaikkia silmällä. Ei siihen tarvita kuin parin sekunnin herpaantuminen ja lapsi on sellaisessa pulassa, mitä hoitaja ei heti tajua.

Niinpä. Kun joku lapsi karkaa päiväkodista niin täällä on kova paheksunta siitä että missä hoitajat olivat ja kyllä niitä lapsia pitää valvoa herkeämättä ja plaaplaa. Ja sit toisessa ketjussa paheksutaan sitä että hoitajat vain seisovat pihalla toljottomassa, kun pitäisi uppoutua sinne hiekkalaatikon pohjalle leikkeihin ja leikkiä karhupainia kahden kanssa niinkuin se kiva mieskasvattaja tekee. Hohhoijjaa. 

Minun lasteni päiväkodissa yksi kasvattaja seisoo ja toinen painii karhupainia. Eivät kai nämä asiat toisiaan pois sulje.

Eli yhden kasvattajan vastuulla on pitää silmällä 20 lasta, tietää missä kukin on kun vanhemmat tulevat hakemaan ja hoitaa samalla kohtaamiset vanhempien kanssa, sitoa yhden kengännauha, pistää tumput paremmin käteen toiselle, juoksuttaa kolmas vessassa käymään ja selvittää muutaman draamailijan riitatilanne samalla kun se toinen kasvattaja keskittyy karhupainiin neljän lapsen kanssa? Kummalla luulet olevan rankempi homma harteillaan?

Sekö sitten on parempi, että yksi juoksuttaa lasta vessaan ja toinen pistää jollekin lapselle tumput paremmin käteen, niin loput 22 saavat pärjätä sen aikaa keskenään karhupaineissa ja riitatilanteissa? Pitäisikö ennemmin puuttua työvuorojärjestelyihin tai päivärytmin muokkaamiseen, jos ulkona on 24 lasta kahden työntekijän vastuulla?

Tottakai on parempi, että karhupainin sijaan kaksi kasvattajaa pyrkii keskittymään kaikkien lasten valvontaan kuin jos sen tekee vain yksi. Eikö tuon jo järki sano?

Mitä sitten henkilökuntamäärään tulee, niin sehän on ihan päättäjätasolla mitoitettu. Esimerkiksi Sipilän hallitus lähes ensitöikseen pisti näitä suhdelukuja uuteen uskoon ja kasvatti ryhmäkokoja. 24 kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden ryhmässä tulee olla kolme kasvattajaa. Tämä suhdeluku saa ylittyä tilapäisesti, mikä käytännössä tarkoittaa joka ikistä iltapäivää, koska päiväkoti on auki jopa 12 tuntia kun taas työntekijöiden työvuorot eivät ole niin pitkiä. Jos se ensimmäinen aikuinen on tullut töihin klo 6.15, ei hän ole enää töissä iltapäiväulkoilun aikaan. Näin talvisin kun ulos ei koskaan mennä ennen klo 15, ei iltapäiväulkoilun aikaan ole koskaan kolmea kasvattajaa töissä. Toki niitä lapsiakin haetaan pitkin iltapäivää, siinähän sitä aikuisten aikaa menee myös. Sekin on toki ryhmä- ja tilannekohtaista, kuinka aikaisin lapsia haetaan. Meidän ryhmästä tänä lukuvuonna on vain yksi lapsi haettu ennen klo 15. Ja kyllä niiden loppujen 23 lapsen kanssa on ulkona monin verroin mukavampaa kahden aikuisen voimin olla kuin sisällä. Mutta meillä ei toinen aikuisista omistaudu karhupainiin neljän lapsen kanssa siinä kohdassa, kuten sinä kerroit että sinun lapsesi päiväkodissa tekevät.

Miten voi olla ulkona helpompaa kuin sisällä, missä ei tarvitse sitoa kengännauhoja, laittaa hanskoja paremmin, saati lähteä erikseen käyttämään yhtä lasta vessassa?

Olen samaa ihmetellyt. Omani on pienten puolella. Siellä ne 1-vuotiaat istuvat paikallaan silmät kosteina ja katsovat kun 3-vuotiaat mekastaa. Kerran jonkun 2-vuotiaan kaveri oli poissa ja toinen seisoi tumput suorina ulkona toimettomana ainakin vartin, ennenkuin aikuinen meni kysymään "onko kaikki hyvin?".

Äitiyslomalla lapselle virikkeiden keksiminen oli toki raskasta ja kuvittelin ulkoistavani sen homman päiväkodille, kun menin töihin. (2,5v tarhaan). Nyt näyttää siltä, että kotona olo olikin stimuloivampaa. Silloin ohjelmassa oli mm. kerhoja, muskareita, askartelua, ulkoilua ja kirjastoretkiä. Nyt lapsen arki on räntäsateessa seisomista ja näkkileipää.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut huomaavinani, että silloin kun paikalla on joku sivari tai harjoittelija ohjaamassa pihapelejä, niitä selviteltäviä riitoja on merkittävästi vähemmän. Sama pätee myös omiin lapsiini. Jos jaksan leikkiä mukana, tappelua on paljon vähemmän kuin jos tuijotan kännykkää tai katselen lapsiani.

Eli voisin kuvitella että yhden aikuisen irrottaminen ulkoleikkeihin olisi järkevää työnjakoa. Mutta tietenkään en sivustaseuraajana ymmärrä asiaa.

Aivan, täysin samaa mieltä. Jos yksi aikuinen irrotettaisiin ulkoleikkeihin mukaan, ihan varmasti tappelujakin olisi vähemmän. Meidän kahdella vanhimmalla lapsella oli ihana perhepäivähoitaja, joka opetti vanhoja ulkoleikkejä lapsille, oli mukana tekemässä hiekkakakkuja ja lumilinnoja. Perhepäivähoitaja vahtii vain neljää lasta, mutta periaatteessa samaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut huomaavinani, että silloin kun paikalla on joku sivari tai harjoittelija ohjaamassa pihapelejä, niitä selviteltäviä riitoja on merkittävästi vähemmän. Sama pätee myös omiin lapsiini. Jos jaksan leikkiä mukana, tappelua on paljon vähemmän kuin jos tuijotan kännykkää tai katselen lapsiani.

Eli voisin kuvitella että yhden aikuisen irrottaminen ulkoleikkeihin olisi järkevää työnjakoa. Mutta tietenkään en sivustaseuraajana ymmärrä asiaa.

Aivan, täysin samaa mieltä. Jos yksi aikuinen irrotettaisiin ulkoleikkeihin mukaan, ihan varmasti tappelujakin olisi vähemmän. Meidän kahdella vanhimmalla lapsella oli ihana perhepäivähoitaja, joka opetti vanhoja ulkoleikkejä lapsille, oli mukana tekemässä hiekkakakkuja ja lumilinnoja. Perhepäivähoitaja vahtii vain neljää lasta, mutta periaatteessa samaa työtä.

On ihan eri asia opettaa leikkejä neljälle lapselle, kuin esimerkiksi 15 tai jopa yli 20 lapselle ja vielä isolla pihalla.

Kyllä me päiväkodissa mahdollisuuksien mukaan leikitään myös ulkona lasten kanssa, mutta aina se ei ole mahdollista, ihan lapsien turvallisuuden vuoksi. Molempia töitä tehneenä voin sanoa että näitä kahta ei voi edes verrata. Jo lapsien käytös muuttuu huomattavasti, kun lapsia on 24 eikä 4. Vaikka aikuisia olisi kolme, se ei auta esimerkiksi melutasoon ja tilojen ahtauteen.

No ensi syksynä en enää vahdi kenenkään lapsia tai jätä vahtimatta. Ala vaihtuu. Vahtikoon muut jos viitsivät tai jaksavat. Ku 6

Koska hoitajilla on yleensä monta muutakin vahdittavaa siellä pihalla. Ei voi antaa täyttä huomiota vain muutamalle. Leiki itse kakarasi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Koska hoitajilla on yleensä monta muutakin vahdittavaa siellä pihalla. Ei voi antaa täyttä huomiota vain muutamalle. Leiki itse kakarasi kanssa.

Ai kauheaa, mikä asenne! Leiki itse kakarasi kanssa... Mikä tätä ankeaa maata vaivaa? Kuka haluaa enää hankkia lapsia, kun asenteet ovat näin julmat ja kovat?

Itse alan olla jo mummoiässä, 50 vuoden rajapyykki häämöttää. Silti aina on ollut sydäntä ja rakkautta omille ja tuttavien lapsille. Kun lasta arvostaa, hänestä kasvaa kunnollinen nuori, jolla on itseluottamus kunnossa ja eväät rakentaa haluamaansa elämää. Ikävää, ettei kaikille ole tarvittavaa rakkautta ja arvostusta annettu lapsena, mutta nyt viimeistään on aika katkaista kierre.

Pisteet mummolle #89. Niinhän se on, että mitä enemmän lapsiin on valmis panostamaan, sitä enemmän heistä saa.

Pätee niin vanhempiin ja muihin läheisiin kuin ammattikasvattajiin. Jos kohtelette lapsia laumana, jonka pitää ratkoa pulmat keskenään, teillä on lauma joka pulmia ratkoessaan aiheuttaa uusia pulmia.

En muista omasta lapsuudestani että koskaan olisi aikuiset leikkineet tai edes pelanneet mitään meidän kanssa. Keskenään oltiin aina naapurin lasten kanssa. Ainoastaan lukuhetkiä oli ja nekin loppuivat, kun opin aika aikaisin lukemaan. 

Noilla palkoilla voi juuri ja juuri olettaa, että ammattilainen on siellä jotakuinkin fyysisesti läsnä.

Älkää kitiskö, aikuiset ihmiset. Menkää kokeilemaan tuota työtä ja valittakaa sitten. Itse olen kaikin tavoin kiitollinen suomalaisesta systeemistä. En ymmärrä joka asiasta valittajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monen vuoden kokemus päiväkodeista kolmen lapseni kautta. Lasten kanssa pihalla leikkivät nuoret kasvattajat ja miespuoliset kasvattajat. Iäkäs nainen sitten seisoo ja katsoo päältä. Jos vuorossa on vain iäkkäitä naisia, he seisovat vierekkäin ja valvovat.

Usein se iäkäs nainen on myös se vastuunkantaja, jonka pää on ekana pölkyllä kun sieltä karkaa yksi 4v lähiprismaan tikkariostoksille. On ihan eri asia olla esim. opiskelijana ryhmässä, tai edes sijaisena, kun vastuukysymys on ihan eri. 

Joo, en mitenkään kyseenalaista sen iäkkään naisen vastuuta tai tärkeyttä. Mutta huomautan vain, että leikit sujuvat tosi paljon paremmin, kun siellä on vuorossa myös nuoria miehiä leikkimässä, eikä vain iäkkäitä naisia seisomassa. Eli molempia tarvitaan. Ja kyllä, ihan päteviä, koulut käyneitä hoitajia ne nuoret miehetkin ovat olleet.

Tervetuloa miehetkin varhaiskasvatusalalle, kukaan ei estä. Jostain kumman syystä heitä kouluttautuu tosi vähän vakaopeiksi tai -hoitajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Noilla palkoilla voi juuri ja juuri olettaa, että ammattilainen on siellä jotakuinkin fyysisesti läsnä.

Älkää kitiskö, aikuiset ihmiset. Menkää kokeilemaan tuota työtä ja valittakaa sitten. Itse olen kaikin tavoin kiitollinen suomalaisesta systeemistä. En ymmärrä joka asiasta valittajia.

Minä en yhtään ymmärrä tätä ajatusta, että joka työtä pitäisi kokeilla ennen kuin saa valittaa. Pitääkö mun olla kirurgi, ennen kuin saan valittaa mahaan unohtuneista saksista?

Samoin on ihan käsittämätön ajatus, että joku aikuinen seisoo tumput suorina ja katsoo itkeviä lapsia sillä perusteella että palkka on niin huono. Haloo, ihan saman ajan sinä siellä vietät, teitpä työsi hyvin tai huonosti, ja samoin saman ajan se lapsi siellä joutuu olemaan. Aikuisella on sentään mahdollisuus valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monen vuoden kokemus päiväkodeista kolmen lapseni kautta. Lasten kanssa pihalla leikkivät nuoret kasvattajat ja miespuoliset kasvattajat. Iäkäs nainen sitten seisoo ja katsoo päältä. Jos vuorossa on vain iäkkäitä naisia, he seisovat vierekkäin ja valvovat.

Usein se iäkäs nainen on myös se vastuunkantaja, jonka pää on ekana pölkyllä kun sieltä karkaa yksi 4v lähiprismaan tikkariostoksille. On ihan eri asia olla esim. opiskelijana ryhmässä, tai edes sijaisena, kun vastuukysymys on ihan eri. 

Joo, en mitenkään kyseenalaista sen iäkkään naisen vastuuta tai tärkeyttä. Mutta huomautan vain, että leikit sujuvat tosi paljon paremmin, kun siellä on vuorossa myös nuoria miehiä leikkimässä, eikä vain iäkkäitä naisia seisomassa. Eli molempia tarvitaan. Ja kyllä, ihan päteviä, koulut käyneitä hoitajia ne nuoret miehetkin ovat olleet.

Tervetuloa miehetkin varhaiskasvatusalalle, kukaan ei estä. Jostain kumman syystä heitä kouluttautuu tosi vähän vakaopeiksi tai -hoitajiksi.

Mun mieheni harkitsee varhaiskasvatuksen opettajan koulutusta, jos nykyiset työt loppuvat. Katsotaan miten käy.

Vierailija kirjoitti:

Noilla palkoilla voi juuri ja juuri olettaa, että ammattilainen on siellä jotakuinkin fyysisesti läsnä.

Älkää kitiskö, aikuiset ihmiset. Menkää kokeilemaan tuota työtä ja valittakaa sitten. Itse olen kaikin tavoin kiitollinen suomalaisesta systeemistä. En ymmärrä joka asiasta valittajia.

Tässä on kyllä outo ristiriita. Toisaalta sanot olevasi kiitollinen suomalaisesta systeemistä. Ja toisaalta sanot että varhaiskasvatuksen palkoilla voi juuri ja juuri olettaa ihmisten olevan fyysisesti paikalla.

Olisi kiva kuulla, mitä suomalainen systeemi sinun mielestäsi tarkoittaa. Maailman kattavinta julkista sektoria, joka juuri ja juuri jaksaa raahautua työpaikalle...? Ei vaikuta hyvältä, jos tuollainen ajattelumalli on laajemminkin käytössä. Tällainen köyhä pohjoinen maa voi toimia vain siten, että jokainen yrittää parhaansa.