Lue keskustelun säännöt.
Alle kolmekymppiset naiset alkaneet mediatietojen mukaan etsiä Tinderistä 45+ miehiä kun haluavat perustaa perheen. Vireät ja menestyneet miehet kiinnostaa.
Kommentit (627)
näin ajattelen.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonii nyt löytyi syy miksi minä en ole löytänyt koskaan kumppania koska oman ikäluokan naiset etsii vanhempia miehiä, olen itse 29v. En ole kyllä edes kovinkaan rikas vaikka käyn töissä mutta itseni elätän.
Tai sitten niitä toisia naisia ei kiinnosta tulotaso vaan juurikin kemiat 😱
No mua ainakin kiinnostaa molemmat.
Ja sanottakoon, että olen paremmassa sos. ek. asemassa kuin moni ikäiseni, omistan asunnon hyvältä sijainnilta, olen koulutustani (yliopisto) vastaavissa töissä jne. joten kyse ei ole kohdallani siitä, että etsisin jotain minut elättävää papparaista.Olen vain äärimmäisen turvahakuinen ihminen ja taloudellinen turva on sekin turvaa ja vain naiivit ihmiset tai todella rikkaat sanois niin, ettei rahalla ole merkitystä. Kaikki omat valintani yläasteelta lähtien ovat perustuneet siihen, että pärjään elämässä taloudellisesti ja muuten. t. nimimerkillä olen ollut myös asunnoton joten on omakohtaista kokemusta siitäkin...
Sama paitsi seurustelen itsensä elättävän suht pienituloisen miehen kanssa. Rahat tullaan pitämään erillään ja kumpainenkin maksaa omat menonsa. Kemiaa sekä rakkautta riittää eikä tässä päästä kumpikaan käymään toisen lompakolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.
Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.
Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.
Tyypillinen keskustelu:
Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"
Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"
Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"
Miksei nuoret miehet sitten muuta tyttöystäviensä perässä sinne, minne nämä aina menevät opiskelujen ja kesätöiden vuoksi? Vai onko sinusta hyvä ratkaisu vuosien etäsuhde? Opinnoissa menee vuosia, kesäisin pitää töitä hommata sieltä mistä niitä saa, siihen kerran pari yliopistovaihtoja ulkomaille ja valmistumisen jälkeen muuttoja sinne tänne töiden perässä. Miksei miehet muuta naisten mukana?
realisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä nuorena naisena houkuta alkaa lisääntymään. Naiselle lastenhankintaa on niin p*ska diili suoraan sanottuna.
Pitää uhrata oma ura, kroppa, terveys, harrastukset, vapaa-aika ja tarjolla olevat miesehdokkaat ovat jotain oksettavia vanhoja ukkoja.
Pitäkää tunkkinne!
No on niissä vanhemmissa miehissä puolensakin. Monesti ura jo paremmassa vaiheessa, esim. vakituinen, hyvin palkattu työ, joka voi tuoda perhe-elämään ja lastenhankintaan taloudellista puskuria, sillä tosiasia on, että nuorille uraa aloitteleville naisille on tarjolla monesti määräaikaisuuksia ja taloudellista epävarmuutta yllin kyllin. Samanaikaisesti työelämä ja hedelmällinen ikkuna kilpailevat samoista vuosista, jos kyseessä on esim. korkeastikoulutettu nainen (tyyliin 25-35-v). Enkä puhu minkään patriarkaalisen järjestelmän puolesta, vaan sama mielestäni pätee ihan yhtä lailla vaikka lesbopariskuntiin, jotka ovat aikeissa hankkia lapsen... Onhan siinä etu, jos toinen on taloudellisesti/urallisesti vakaammassa tilanteessa ja monesti niin käy Suomen työmarkkinoilla mitä pidempään on ehtinyt olla työelämässä. Jos molemmat vanhemmat on uran alkuvaiheessa, luomassa uraa, epävarmassa taloudellisessa tilanteessa, onhan se varmaan stressaavampaa se arki. Plus jos palkkataso nousee keskimäärin työvuosien myötä niin tuo se taloudellinen puskuri myös sillä tavalla lisää joustovaraa, kun voi vaikka ostaa erilaisia palveluita helpottamaan arkielämää (siivous tms palvelut) stressaavassa lapsiperhearkiajassa.
Eli yhteiskuntajärjestelmämme on vain nyt järjestynyt tällee, että naiselle kasautuu paineita perhe-elämän perustamisen ja työelämän yhteensovittamisen kanssa ja ei perhevapaauudistus mun mielestä kokonaan tätä tilannetta korjaa? Suomessa on pisimmät valmistumisiät yliopistosta, voisiko suomalaiset valmistua jo 24-vuotiaina yliopistosta ja luoda uraa jo vuosia ennen kuin biologinen kello alkaa tikittää? Suomalaisiin yliopistoihinhan on tosi vaikeeta päästä ja moni yrittää vuosikausia, plus täällä valmistuminen kestää ja pitää olla maisteri kun kandi ei riitä, kuten muualla maailmassa...
Palstamiesten mielestä naiselle ei kuitenkaan ole soveliasta olla miehestä taloudellisesti riippuvainen vanhempainvapaan ja hoitovapaan aikana. Rahat ovat miehen, naisen pitää säästää itse omasta palkastaan rahaa, jotta voi maksaa oman puolikkaansa menoista. Helpompi se silloin on, kun kumpikin on samassa tilanteessa uran ja palkan kohdalla.
Tämä on kummallinen keskustelu ainakin viesteistä ja peukutuksista päätellen. Yleisesti ollaan sitä mieltä ettei naisia kiinnosta lasten hankkiminen vanhempien miesten kanssa, mutta heti jos joku vanhempi mies itse kertoo ettei häntä enää lasten hankkiminen kiinnostaisi, niin häntä vastaan hyökätään aggressiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kummallinen keskustelu ainakin viesteistä ja peukutuksista päätellen. Yleisesti ollaan sitä mieltä ettei naisia kiinnosta lasten hankkiminen vanhempien miesten kanssa, mutta heti jos joku vanhempi mies itse kertoo ettei häntä enää lasten hankkiminen kiinnostaisi, niin häntä vastaan hyökätään aggressiivisesti.
..ja sitten kun nainen tekee nuoren miehen kanssa lapset, niin valitetaan miten joutuu sitäkin kasvattamaan ja sitten taas valitetaan miten se mies vaihtaa vaimon nuorempaan ja sitten valitetaan kun ei yh-mammat kelpaa ja kaikki yli 40 vuotiaat miehet on läskejä impotentteja ja jne jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kummallinen keskustelu ainakin viesteistä ja peukutuksista päätellen. Yleisesti ollaan sitä mieltä ettei naisia kiinnosta lasten hankkiminen vanhempien miesten kanssa, mutta heti jos joku vanhempi mies itse kertoo ettei häntä enää lasten hankkiminen kiinnostaisi, niin häntä vastaan hyökätään aggressiivisesti.
Tämä on eipäs-juupas -väittely. Ei täällä kaivata mitään kolmansia mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.
Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.
Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.
Tyypillinen keskustelu:
Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"
Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"
Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"
No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.
Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?
Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?
Tää on kyllä totta. Sitä on vietetty rietasta elämää nuoruudessa ja maattu se 100 äijää ja saatu 2 lasta. Sitten kun reilu 30v alkais houkuttamaan se ns. Tavallinen perhe-elämänja aletaan etsimään kunnollista miestä - hupsis ne ei haluakaan kyseistä naista--> sitten huudetaan kun miehet on sikoja:D
Miettikää naiset toisinpäin, mies joka on 18-30v ravannut joka vkl baareissa, käynyt tutkimassa ympäri maailmaa röörejä ja saanut siinä sivussa 2-4 lasta eri naisille. Houkuttaako ajatustasolla perheenperustamiseen hän enemmän kuin vaikka naapurin Ville joka on korkeakoulutettu, hyvässä työssä, ei oo vaihtanut naisia kuin alushousuja ja on lapseton jos luonne ja ulkonäkö on molemmilla samanlainen?
Aivan. #KaksinaisMoralismi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.
Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.
Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.
Tyypillinen keskustelu:
Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"
Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"
Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"
No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.
Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?
Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?
Tää on kyllä totta. Sitä on vietetty rietasta elämää nuoruudessa ja maattu se 100 äijää ja saatu 2 lasta. Sitten kun reilu 30v alkais houkuttamaan se ns. Tavallinen perhe-elämänja aletaan etsimään kunnollista miestä - hupsis ne ei haluakaan kyseistä naista--> sitten huudetaan kun miehet on sikoja:D
Miettikää naiset toisinpäin, mies joka on 18-30v ravannut joka vkl baareissa, käynyt tutkimassa ympäri maailmaa röörejä ja saanut siinä sivussa 2-4 lasta eri naisille. Houkuttaako ajatustasolla perheenperustamiseen hän enemmän kuin vaikka naapurin Ville joka on korkeakoulutettu, hyvässä työssä, ei oo vaihtanut naisia kuin alushousuja ja on lapseton jos luonne ja ulkonäkö on molemmilla samanlainen?
Aivan. #KaksinaisMoralismi
#LogiikkaHoi,
jos sillä naisella on kaksi nuorena saatua lasta, häntä on kiinnostanut perheenperustaminen jo nuorena.
Kun lapsi on ylioppilas, isukki on eläkeukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi etsiä kommenttini numeroa, mutta kysyin Lasselta, kuinka minä hänestä taloudellisesti hyötyisin, jos olisimme parisuhteessa, ja hän hiljeni. Näyttää palanneen takaisin linjoille kuviteltuaan, että kysymykseni unohtui kun en itse täällä ollut.
Reppana-trolli. Hänen kohdallaan koulukiusaus osui juuri oikeaan kohteeseen.
Kyllä tätä aihetta on ennenkin käsitelty ja tosiaan todettu, että tuo "itsensä elämättäminen" on vain kätevä tekosyy. Oikeasti taustalla on vaatimus, että miehen pitää vähintään puolittaa se rahamäärä mitä nainen joutuu käyttämään rahaa kauppaan, laskuihin, asumismenoihin ym. ja siihenhän ei miehen toimeentulotuki riitä, joten sitten vaaditaan suurempia tuloja, että mies pystyy nuo rahalliset vaatimukset täyttämään. Tämä sitten yritetään naamioida joksikin "itsensä elämättämiksi", aivan kuin mies olisi työttömänä naiselle kuluerä ja aivan kuin vasta palkkatuloilla ja naisen elinkustannuksia pienentämällä päästäisiin nollatilanteeseen, vaikka tuolloin nainen on reilusti jo voiton puolella.
Tuo "itsensä elättäminen" tarkoittaa siis käytännössä "naisen elinkustannusten huomattavaa pienentämisestä", ja kyseessä tällöin on tosiaan maksun vaatiminen. Maksua ei vaan oteta suoraan puhtaana käteen, vaan se otetaan ns. epäsuorina tulonsiirtoina, jossa naisella ei sinällänsä saa sen enempää rahaa, mutta kuitenkin miestä vaaditaan kustantamaan sitä ja tätä pakollista menoa, että naiselle jää enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen.
Eli työssökäynti, tienaaminen ja/tai riittävä varallisuus on ihan pesunkestävä taloudellinen vaatimus, jolla käytännössä vaaditaan maksua, että suostuu suhteeseen. Ja maksun vaatiminen kyllä tekee vaatijasta maksullisen.
Sinä haluaisit siis naisen, joka maksaa yksin teidän molempien asumiskustannukset ja ruuat ja laskut? Sellainen nainenko olisi se haluamasi "maksuton nainen"?
En. Nainen saa työissä jos niin haluaa, mutta saa olla työtönkin jos niin haluaa. Tärkeintä on se, että myös naiselle raha on täysin yhdentekevää ja aivan muut asiat ovat ratkaisevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi etsiä kommenttini numeroa, mutta kysyin Lasselta, kuinka minä hänestä taloudellisesti hyötyisin, jos olisimme parisuhteessa, ja hän hiljeni. Näyttää palanneen takaisin linjoille kuviteltuaan, että kysymykseni unohtui kun en itse täällä ollut.
Reppana-trolli. Hänen kohdallaan koulukiusaus osui juuri oikeaan kohteeseen.
Kyllä tätä aihetta on ennenkin käsitelty ja tosiaan todettu, että tuo "itsensä elämättäminen" on vain kätevä tekosyy. Oikeasti taustalla on vaatimus, että miehen pitää vähintään puolittaa se rahamäärä mitä nainen joutuu käyttämään rahaa kauppaan, laskuihin, asumismenoihin ym. ja siihenhän ei miehen toimeentulotuki riitä, joten sitten vaaditaan suurempia tuloja, että mies pystyy nuo rahalliset vaatimukset täyttämään. Tämä sitten yritetään naamioida joksikin "itsensä elämättämiksi", aivan kuin mies olisi työttömänä naiselle kuluerä ja aivan kuin vasta palkkatuloilla ja naisen elinkustannuksia pienentämällä päästäisiin nollatilanteeseen, vaikka tuolloin nainen on reilusti jo voiton puolella.
Tuo "itsensä elättäminen" tarkoittaa siis käytännössä "naisen elinkustannusten huomattavaa pienentämisestä", ja kyseessä tällöin on tosiaan maksun vaatiminen. Maksua ei vaan oteta suoraan puhtaana käteen, vaan se otetaan ns. epäsuorina tulonsiirtoina, jossa naisella ei sinällänsä saa sen enempää rahaa, mutta kuitenkin miestä vaaditaan kustantamaan sitä ja tätä pakollista menoa, että naiselle jää enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen.
Eli työssökäynti, tienaaminen ja/tai riittävä varallisuus on ihan pesunkestävä taloudellinen vaatimus, jolla käytännössä vaaditaan maksua, että suostuu suhteeseen. Ja maksun vaatiminen kyllä tekee vaatijasta maksullisen.
Sinä haluaisit siis naisen, joka maksaa yksin teidän molempien asumiskustannukset ja ruuat ja laskut? Sellainen nainenko olisi se haluamasi "maksuton nainen"?
En. Nainen saa työissä jos niin haluaa, mutta saa olla työtönkin jos niin haluaa. Tärkeintä on se, että myös naiselle raha on täysin yhdentekevää ja aivan muut asiat ovat ratkaisevia.
No niin, hei taas, downshiftaajatäti (eri kirjoittaja) täällä. Minun vuoteni kohokohta on parin kuukauden roadtrip pohjois-Norjaan. Halpa reissu omalla autolla, omilla sapuskoilla, pääasiassa syödään mitä merestä nousee. Kilometrejä ehkä 10 000. Jäisitkö, jos olisit miesystäväni, kotiin odottelemaan paluutani, ilman rahaa reissusta ei selviä enkä maksa kulujasi, koska molemmat elättävät itsensä? Oletan että työssäkäynti ei tässäkään kohtaa ole periaatteesta vaihtoehto. Entä mitä yhteistä tekemistä meillä(kään) olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.
Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.
Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.
Tyypillinen keskustelu:
Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"
Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"
Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"
No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.
Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?
Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?
Tää on kyllä totta. Sitä on vietetty rietasta elämää nuoruudessa ja maattu se 100 äijää ja saatu 2 lasta. Sitten kun reilu 30v alkais houkuttamaan se ns. Tavallinen perhe-elämänja aletaan etsimään kunnollista miestä - hupsis ne ei haluakaan kyseistä naista--> sitten huudetaan kun miehet on sikoja:D
Miettikää naiset toisinpäin, mies joka on 18-30v ravannut joka vkl baareissa, käynyt tutkimassa ympäri maailmaa röörejä ja saanut siinä sivussa 2-4 lasta eri naisille. Houkuttaako ajatustasolla perheenperustamiseen hän enemmän kuin vaikka naapurin Ville joka on korkeakoulutettu, hyvässä työssä, ei oo vaihtanut naisia kuin alushousuja ja on lapseton jos luonne ja ulkonäkö on molemmilla samanlainen?
Aivan. #KaksinaisMoralismi
#LogiikkaHoi,
jos sillä naisella on kaksi nuorena saatua lasta, häntä on kiinnostanut perheenperustaminen jo nuorena.
Eli jos mies saa 18v kaksi lasta eri naisten kanssa kun ravaa joka vkl baareissa, niin hän on halunnut perustaa perheen jo nuorena:D
Ei luoja mitä selityksiä:D
Vierailija kirjoitti:
realisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä nuorena naisena houkuta alkaa lisääntymään. Naiselle lastenhankintaa on niin p*ska diili suoraan sanottuna.
Pitää uhrata oma ura, kroppa, terveys, harrastukset, vapaa-aika ja tarjolla olevat miesehdokkaat ovat jotain oksettavia vanhoja ukkoja.
Pitäkää tunkkinne!
No on niissä vanhemmissa miehissä puolensakin. Monesti ura jo paremmassa vaiheessa, esim. vakituinen, hyvin palkattu työ, joka voi tuoda perhe-elämään ja lastenhankintaan taloudellista puskuria, sillä tosiasia on, että nuorille uraa aloitteleville naisille on tarjolla monesti määräaikaisuuksia ja taloudellista epävarmuutta yllin kyllin. Samanaikaisesti työelämä ja hedelmällinen ikkuna kilpailevat samoista vuosista, jos kyseessä on esim. korkeastikoulutettu nainen (tyyliin 25-35-v). Enkä puhu minkään patriarkaalisen järjestelmän puolesta, vaan sama mielestäni pätee ihan yhtä lailla vaikka lesbopariskuntiin, jotka ovat aikeissa hankkia lapsen... Onhan siinä etu, jos toinen on taloudellisesti/urallisesti vakaammassa tilanteessa ja monesti niin käy Suomen työmarkkinoilla mitä pidempään on ehtinyt olla työelämässä. Jos molemmat vanhemmat on uran alkuvaiheessa, luomassa uraa, epävarmassa taloudellisessa tilanteessa, onhan se varmaan stressaavampaa se arki. Plus jos palkkataso nousee keskimäärin työvuosien myötä niin tuo se taloudellinen puskuri myös sillä tavalla lisää joustovaraa, kun voi vaikka ostaa erilaisia palveluita helpottamaan arkielämää (siivous tms palvelut) stressaavassa lapsiperhearkiajassa.
Eli yhteiskuntajärjestelmämme on vain nyt järjestynyt tällee, että naiselle kasautuu paineita perhe-elämän perustamisen ja työelämän yhteensovittamisen kanssa ja ei perhevapaauudistus mun mielestä kokonaan tätä tilannetta korjaa? Suomessa on pisimmät valmistumisiät yliopistosta, voisiko suomalaiset valmistua jo 24-vuotiaina yliopistosta ja luoda uraa jo vuosia ennen kuin biologinen kello alkaa tikittää? Suomalaisiin yliopistoihinhan on tosi vaikeeta päästä ja moni yrittää vuosikausia, plus täällä valmistuminen kestää ja pitää olla maisteri kun kandi ei riitä, kuten muualla maailmassa...
Palstamiesten mielestä naiselle ei kuitenkaan ole soveliasta olla miehestä taloudellisesti riippuvainen vanhempainvapaan ja hoitovapaan aikana. Rahat ovat miehen, naisen pitää säästää itse omasta palkastaan rahaa, jotta voi maksaa oman puolikkaansa menoista. Helpompi se silloin on, kun kumpikin on samassa tilanteessa uran ja palkan kohdalla.
Ei, vaan ihan niin, että rahan tulee olla täysin yhdentekevää - niin miehelle kuin naiselle. Tähän sisältyy myös, ettei aseteta mitään palkkatyöhön ja/tai varallisuuteen liittyviä vaatimuksia. Kyse on kuitenkin parisuhteesta eikä kauppasuhteesta ja parisuhteeseen maksullisuus ei luonnollisesti sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan yli 45-vuotiailla miehillä nyt useasti enemmän omaisuutta kuin alle kolmekymppisellä. Rahan perässähän naiset on olleet aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.
Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.
Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.
Tyypillinen keskustelu:
Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"
Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"
Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"
No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.
Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?
Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?
Tää on kyllä totta. Sitä on vietetty rietasta elämää nuoruudessa ja maattu se 100 äijää ja saatu 2 lasta. Sitten kun reilu 30v alkais houkuttamaan se ns. Tavallinen perhe-elämänja aletaan etsimään kunnollista miestä - hupsis ne ei haluakaan kyseistä naista--> sitten huudetaan kun miehet on sikoja:D
Miettikää naiset toisinpäin, mies joka on 18-30v ravannut joka vkl baareissa, käynyt tutkimassa ympäri maailmaa röörejä ja saanut siinä sivussa 2-4 lasta eri naisille. Houkuttaako ajatustasolla perheenperustamiseen hän enemmän kuin vaikka naapurin Ville joka on korkeakoulutettu, hyvässä työssä, ei oo vaihtanut naisia kuin alushousuja ja on lapseton jos luonne ja ulkonäkö on molemmilla samanlainen?
Aivan. #KaksinaisMoralismi
#LogiikkaHoi,
jos sillä naisella on kaksi nuorena saatua lasta, häntä on kiinnostanut perheenperustaminen jo nuorena.
Eli jos mies saa 18v kaksi lasta eri naisten kanssa kun ravaa joka vkl baareissa, niin hän on halunnut perustaa perheen jo nuorena:D
Ei luoja mitä selityksiä:D
Mä en tiedä mitä kouluissa nykyään opetetaan, mutta ei lapsia baareissa ravaamalla synny. Eikä edes vahingossa, ellei anna vahingolle mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.
Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.
Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.
Tyypillinen keskustelu:
Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"
Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"
Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"
No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.
Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?
Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?
Tää on kyllä totta. Sitä on vietetty rietasta elämää nuoruudessa ja maattu se 100 äijää ja saatu 2 lasta. Sitten kun reilu 30v alkais houkuttamaan se ns. Tavallinen perhe-elämänja aletaan etsimään kunnollista miestä - hupsis ne ei haluakaan kyseistä naista--> sitten huudetaan kun miehet on sikoja:D
Miettikää naiset toisinpäin, mies joka on 18-30v ravannut joka vkl baareissa, käynyt tutkimassa ympäri maailmaa röörejä ja saanut siinä sivussa 2-4 lasta eri naisille. Houkuttaako ajatustasolla perheenperustamiseen hän enemmän kuin vaikka naapurin Ville joka on korkeakoulutettu, hyvässä työssä, ei oo vaihtanut naisia kuin alushousuja ja on lapseton jos luonne ja ulkonäkö on molemmilla samanlainen?
Aivan. #KaksinaisMoralismi
#LogiikkaHoi,
jos sillä naisella on kaksi nuorena saatua lasta, häntä on kiinnostanut perheenperustaminen jo nuorena.
Eli jos mies saa 18v kaksi lasta eri naisten kanssa kun ravaa joka vkl baareissa, niin hän on halunnut perustaa perheen jo nuorena:D
Ei luoja mitä selityksiä:D
Jos nainen ei halua lapsia, nainen ei synnytä lapsia. Kaksi lasta synnyttänyt nainen on halunnut perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi etsiä kommenttini numeroa, mutta kysyin Lasselta, kuinka minä hänestä taloudellisesti hyötyisin, jos olisimme parisuhteessa, ja hän hiljeni. Näyttää palanneen takaisin linjoille kuviteltuaan, että kysymykseni unohtui kun en itse täällä ollut.
Reppana-trolli. Hänen kohdallaan koulukiusaus osui juuri oikeaan kohteeseen.
Kyllä tätä aihetta on ennenkin käsitelty ja tosiaan todettu, että tuo "itsensä elämättäminen" on vain kätevä tekosyy. Oikeasti taustalla on vaatimus, että miehen pitää vähintään puolittaa se rahamäärä mitä nainen joutuu käyttämään rahaa kauppaan, laskuihin, asumismenoihin ym. ja siihenhän ei miehen toimeentulotuki riitä, joten sitten vaaditaan suurempia tuloja, että mies pystyy nuo rahalliset vaatimukset täyttämään. Tämä sitten yritetään naamioida joksikin "itsensä elämättämiksi", aivan kuin mies olisi työttömänä naiselle kuluerä ja aivan kuin vasta palkkatuloilla ja naisen elinkustannuksia pienentämällä päästäisiin nollatilanteeseen, vaikka tuolloin nainen on reilusti jo voiton puolella.
Tuo "itsensä elättäminen" tarkoittaa siis käytännössä "naisen elinkustannusten huomattavaa pienentämisestä", ja kyseessä tällöin on tosiaan maksun vaatiminen. Maksua ei vaan oteta suoraan puhtaana käteen, vaan se otetaan ns. epäsuorina tulonsiirtoina, jossa naisella ei sinällänsä saa sen enempää rahaa, mutta kuitenkin miestä vaaditaan kustantamaan sitä ja tätä pakollista menoa, että naiselle jää enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen.
Eli työssökäynti, tienaaminen ja/tai riittävä varallisuus on ihan pesunkestävä taloudellinen vaatimus, jolla käytännössä vaaditaan maksua, että suostuu suhteeseen. Ja maksun vaatiminen kyllä tekee vaatijasta maksullisen.
Sinä haluaisit siis naisen, joka maksaa yksin teidän molempien asumiskustannukset ja ruuat ja laskut? Sellainen nainenko olisi se haluamasi "maksuton nainen"?
En. Nainen saa työissä jos niin haluaa, mutta saa olla työtönkin jos niin haluaa. Tärkeintä on se, että myös naiselle raha on täysin yhdentekevää ja aivan muut asiat ovat ratkaisevia.
Eli kuka ne yhteiset asumiskustannukset, ruuat ja laskut sitten käytännössä maksaa, jos se ei sinulle käy, että sinä niihin osallistut maksamalla sen oman puolikkaasi?
Vai haluatko naisen, joka ei viitsi ajatella koko asiaa, koska raha on yhdentekevää ja sitten teillä syödään silloin, kun sattuu kerrankin olemaan ruokaa ja jos vuokrat ja sähköt jäävät maksamatta, niin sitten eletään ilman sähköä ja pahimmassa tapauksessa saadaan häätö vuokravelkojen vuoksi?
Ymmärtänet kuitenkin sen, että vaikka yksilölle itselleen raha olisi kuinka yhdentekevää hyvänsä, yhteiskunnalle se ei ole sitä. Ja mikäli aikoo osana yhteiskuntaa elää, pitää raha-asioiden kiinnostaa ainakin sen verran, että saa ne pakolliset menot hoidettua ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.
Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.
Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.
Tyypillinen keskustelu:
Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"
Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"
Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"
No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.
Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?
Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?
Tää on kyllä totta. Sitä on vietetty rietasta elämää nuoruudessa ja maattu se 100 äijää ja saatu 2 lasta. Sitten kun reilu 30v alkais houkuttamaan se ns. Tavallinen perhe-elämänja aletaan etsimään kunnollista miestä - hupsis ne ei haluakaan kyseistä naista--> sitten huudetaan kun miehet on sikoja:D
Miettikää naiset toisinpäin, mies joka on 18-30v ravannut joka vkl baareissa, käynyt tutkimassa ympäri maailmaa röörejä ja saanut siinä sivussa 2-4 lasta eri naisille. Houkuttaako ajatustasolla perheenperustamiseen hän enemmän kuin vaikka naapurin Ville joka on korkeakoulutettu, hyvässä työssä, ei oo vaihtanut naisia kuin alushousuja ja on lapseton jos luonne ja ulkonäkö on molemmilla samanlainen?
Aivan. #KaksinaisMoralismi
#LogiikkaHoi,
jos sillä naisella on kaksi nuorena saatua lasta, häntä on kiinnostanut perheenperustaminen jo nuorena.
Eli jos mies saa 18v kaksi lasta eri naisten kanssa kun ravaa joka vkl baareissa, niin hän on halunnut perustaa perheen jo nuorena:D
Ei luoja mitä selityksiä:D
Mikäli se mies on molempien lastensa pääasiallinen huoltaja ja lähivanhempi, kuten naiset tällaisissa tilanteissa yleensä ovat, niin kyllä mä oletan että mies on ollut halukas perustamaan perheen ja sitoutumaan niiden lasten äitien kanssa. Ja ei, se ei ole negatiivinen piirre ihmisessä minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen_1939484 kirjoitti:
uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.
Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.
Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.
Tyypillinen keskustelu:
Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"
Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"
Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"
No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.
Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?
Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?
Tää on kyllä totta. Sitä on vietetty rietasta elämää nuoruudessa ja maattu se 100 äijää ja saatu 2 lasta. Sitten kun reilu 30v alkais houkuttamaan se ns. Tavallinen perhe-elämänja aletaan etsimään kunnollista miestä - hupsis ne ei haluakaan kyseistä naista--> sitten huudetaan kun miehet on sikoja:D
Miettikää naiset toisinpäin, mies joka on 18-30v ravannut joka vkl baareissa, käynyt tutkimassa ympäri maailmaa röörejä ja saanut siinä sivussa 2-4 lasta eri naisille. Houkuttaako ajatustasolla perheenperustamiseen hän enemmän kuin vaikka naapurin Ville joka on korkeakoulutettu, hyvässä työssä, ei oo vaihtanut naisia kuin alushousuja ja on lapseton jos luonne ja ulkonäkö on molemmilla samanlainen?
Aivan. #KaksinaisMoralismi
Sehän riippuu siitä, miten hyvä ja sitoutunut isä mies on. Kyllähän tuollaiseen lapsikatraaseen menee mieheltä aikaa ja rahaa. Asunnonkin pitää olla iso, kun neljä lasta tulee yhtaikaa isäviikolleen. Miehellä lienee ruuanlaitto- ja kodinhoitotaidot mallillaan.
No mua ainakin kiinnostaa molemmat.
Ja sanottakoon, että olen paremmassa sos. ek. asemassa kuin moni ikäiseni, omistan asunnon hyvältä sijainnilta, olen koulutustani (yliopisto) vastaavissa töissä jne. joten kyse ei ole kohdallani siitä, että etsisin jotain minut elättävää papparaista.
Olen vain äärimmäisen turvahakuinen ihminen ja taloudellinen turva on sekin turvaa ja vain naiivit ihmiset tai todella rikkaat sanois niin, ettei rahalla ole merkitystä. Kaikki omat valintani yläasteelta lähtien ovat perustuneet siihen, että pärjään elämässä taloudellisesti ja muuten. t. nimimerkillä olen ollut myös asunnoton joten on omakohtaista kokemusta siitäkin...