Alle kolmekymppiset naiset alkaneet mediatietojen mukaan etsiä Tinderistä 45+ miehiä kun haluavat perustaa perheen. Vireät ja menestyneet miehet kiinnostaa.

rarehanu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omanikäiset miehet eivät vielä osaa arvostaa perhe-elämää

Voi se osittain näinkin olla, mutta uskoisin että myös raha/varallisuus ratkaisee.

Ei ratkaise kaikilla. Entinen luuli voivansa ostaa naisen kuin naisen. Ilme oli näkemisen arvoinen kun jätin työttömän miehen takia jolla on sydän paikallaan

rarehanu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omanikäiset miehet eivät vielä osaa arvostaa perhe-elämää

Voi se osittain näinkin olla, mutta uskoisin että myös raha/varallisuus ratkaisee.

Sehän on nimenomaan lähes naiselle kuin naiselle kaikki kaikessa miehessä, vaikka se toki kiitstetään. Se tulee kuitenkin aukottomasti ilmi vaatimuksista.

Vierailija kirjoitti:

rarehanu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omanikäiset miehet eivät vielä osaa arvostaa perhe-elämää

Voi se osittain näinkin olla, mutta uskoisin että myös raha/varallisuus ratkaisee.

Sehän on nimenomaan lähes naiselle kuin naiselle kaikki kaikessa miehessä, vaikka se toki kiitstetään. Se tulee kuitenkin aukottomasti ilmi vaatimuksista.

Lopettakaa niiden maksullisten naisten suosiminen, vai eikö valtaosa miehistä kelpaa ilman maksua? Onhan tässä maassa työttömilläkin miehillä naisia

Puolisoni on jokusia vuosia vanhempi. Sattumoisin myös ensimmäinen mies, jonka kanssa tuntuu, että mies puhuu perheenperustamissuunnitelmista jne. enemmän kuin minä. Oman ikäiseni "miehet" on aina pelänneet näitä aiheita ja "lopullista sitoutumista" ts täysillä suhteeseen panostamista. Tää mun mies myös hyväksyy mut 100 % sellaisena kuin olen, toisinku aiemmat miekkoset, jotka aina keksi jotain korjailtavaa joko ulkoisesti tai persoonalta tms. Ja joskus ollaan puhuttu nykysen kans asiasta ja kun heitin että "hänkään ei ois varmaan osannu arvostaa mitä hänellä on edessään jos olisi ollut nuorempi" ja hän on ollut samaa mieltä.

Eli omalla kohdalla tämmönen kokemus. + Kiva olla miehen kans, jolla myös "biologinen kello tikittää".

Eipä kyllä nuorena naisena houkuta alkaa lisääntymään. Naiselle lastenhankintaa on niin p*ska diili suoraan sanottuna.

Pitää uhrata oma ura, kroppa, terveys, harrastukset, vapaa-aika ja tarjolla olevat miesehdokkaat ovat jotain oksettavia vanhoja ukkoja.

Pitäkää tunkkinne!

uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä nuorena naisena houkuta alkaa lisääntymään. Naiselle lastenhankintaa on niin p*ska diili suoraan sanottuna.

Pitää uhrata oma ura, kroppa, terveys, harrastukset, vapaa-aika ja tarjolla olevat miesehdokkaat ovat jotain oksettavia vanhoja ukkoja.

Pitäkää tunkkinne!

Kuten ollaan saatu huomata. Suomessa naisen pitäisi lisääntyä maksutta pelkästään lisääntymisen ilosta. Toista se on vanhoillisissa maissa jossa ymmärretään maksaa kulukorvausta kotona olevalle äidille ja tuoda päivän päätteeksi lahja/kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi etsiä kommenttini numeroa, mutta kysyin Lasselta, kuinka minä hänestä taloudellisesti hyötyisin, jos olisimme parisuhteessa, ja hän hiljeni. Näyttää palanneen takaisin linjoille kuviteltuaan, että kysymykseni unohtui kun en itse täällä ollut.

Reppana-trolli. Hänen kohdallaan koulukiusaus osui juuri oikeaan kohteeseen.

Kyllä tätä aihetta on ennenkin käsitelty ja tosiaan todettu, että tuo "itsensä elämättäminen" on vain kätevä tekosyy. Oikeasti taustalla on vaatimus, että miehen pitää vähintään puolittaa se rahamäärä mitä nainen joutuu käyttämään rahaa kauppaan, laskuihin, asumismenoihin ym. ja siihenhän ei miehen toimeentulotuki riitä, joten sitten vaaditaan suurempia tuloja, että mies pystyy nuo rahalliset vaatimukset täyttämään. Tämä sitten yritetään naamioida joksikin "itsensä elämättämiksi", aivan kuin mies olisi työttömänä naiselle kuluerä ja aivan kuin vasta palkkatuloilla ja naisen elinkustannuksia pienentämällä päästäisiin nollatilanteeseen, vaikka tuolloin nainen on reilusti jo voiton puolella.

Tuo "itsensä elättäminen" tarkoittaa siis käytännössä "naisen elinkustannusten huomattavaa pienentämisestä", ja kyseessä tällöin on tosiaan maksun vaatiminen. Maksua ei vaan oteta suoraan puhtaana käteen, vaan se otetaan ns. epäsuorina tulonsiirtoina, jossa naisella ei sinällänsä saa sen enempää rahaa, mutta kuitenkin miestä vaaditaan kustantamaan sitä ja tätä pakollista menoa, että naiselle jää enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen.

Eli työssökäynti, tienaaminen ja/tai riittävä varallisuus on ihan pesunkestävä taloudellinen vaatimus, jolla käytännössä vaaditaan maksua, että suostuu suhteeseen. Ja maksun vaatiminen kyllä tekee vaatijasta maksullisen.

Sinä haluaisit siis naisen, joka maksaa yksin teidän molempien asumiskustannukset ja ruuat ja laskut? Sellainen nainenko olisi se haluamasi "maksuton nainen"?

"Ikä ei ole este jos kemiat toimii"

Lue: ikä ei ole este jos on tarjota naiselle kunnon puitteet.

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta toistetaan että yleensä vanhemman miehen katseleminen on kytköksissä perhehaaveisiin ja kokonaispakettiin joka miehen kanssa olisi saatavilla. Olen itse alle keskituloinen, en komea ja 40+ mutta parikin 26-28v naista on tehnyt aloitteen. Syy on siinä että oman ikäisten kanssa on mennyt sukset ristiin ja nyt olisi kiire perustaa perhe asap. Ilman perhekuumetta eivät he vanhempia miehiä katselisi.

(Joku voisi sanoa että koko pariutuminen on aika usein kytköksissä perhehaaveisiin. Aika monella naisella rima nousee eri korkeudelle kun ei haluta lapsia tai jo hankituille lapsille uutta isukkia...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä nuorena naisena houkuta alkaa lisääntymään. Naiselle lastenhankintaa on niin p*ska diili suoraan sanottuna.

Pitää uhrata oma ura, kroppa, terveys, harrastukset, vapaa-aika ja tarjolla olevat miesehdokkaat ovat jotain oksettavia vanhoja ukkoja.

Pitäkää tunkkinne!

Kuten ollaan saatu huomata. Suomessa naisen pitäisi lisääntyä maksutta pelkästään lisääntymisen ilosta. Toista se on vanhoillisissa maissa jossa ymmärretään maksaa kulukorvausta kotona olevalle äidille ja tuoda päivän päätteeksi lahja/kukkia.

Aivan. Onneksi näillä näkymin tämä surkea suomalainen misogynistinen perhekulttuuri kuolee sukupuuttoon.

nainen_1939484 kirjoitti:

uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.

Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.

Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.

Tyypillinen keskustelu:

Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"

Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"

Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"

 

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä nuorena naisena houkuta alkaa lisääntymään. Naiselle lastenhankintaa on niin p*ska diili suoraan sanottuna.

Pitää uhrata oma ura, kroppa, terveys, harrastukset, vapaa-aika ja tarjolla olevat miesehdokkaat ovat jotain oksettavia vanhoja ukkoja.

Pitäkää tunkkinne!

No on niissä vanhemmissa miehissä puolensakin. Monesti ura jo paremmassa vaiheessa, esim. vakituinen, hyvin palkattu työ, joka voi tuoda perhe-elämään ja lastenhankintaan taloudellista puskuria, sillä tosiasia on, että nuorille uraa aloitteleville naisille on tarjolla monesti määräaikaisuuksia ja taloudellista epävarmuutta yllin kyllin. Samanaikaisesti työelämä ja hedelmällinen ikkuna kilpailevat samoista vuosista, jos kyseessä on esim. korkeastikoulutettu nainen (tyyliin 25-35-v). Enkä puhu minkään patriarkaalisen järjestelmän puolesta, vaan sama mielestäni pätee ihan yhtä lailla vaikka lesbopariskuntiin, jotka ovat aikeissa hankkia lapsen... Onhan siinä etu, jos toinen on taloudellisesti/urallisesti vakaammassa tilanteessa ja monesti niin käy Suomen työmarkkinoilla mitä pidempään on ehtinyt olla työelämässä. Jos molemmat vanhemmat on uran alkuvaiheessa, luomassa uraa, epävarmassa taloudellisessa tilanteessa, onhan se varmaan stressaavampaa se arki. Plus jos palkkataso nousee keskimäärin työvuosien myötä niin tuo se taloudellinen puskuri myös sillä tavalla lisää joustovaraa, kun voi vaikka ostaa erilaisia palveluita helpottamaan arkielämää (siivous tms palvelut) stressaavassa lapsiperhearkiajassa.

Eli yhteiskuntajärjestelmämme on vain nyt järjestynyt tällee, että naiselle kasautuu paineita perhe-elämän perustamisen ja työelämän yhteensovittamisen kanssa ja ei perhevapaauudistus mun mielestä kokonaan tätä tilannetta korjaa? Suomessa on pisimmät valmistumisiät yliopistosta, voisiko suomalaiset valmistua jo 24-vuotiaina yliopistosta ja luoda uraa jo vuosia ennen kuin biologinen kello alkaa tikittää? Suomalaisiin yliopistoihinhan on tosi vaikeeta päästä ja moni yrittää vuosikausia, plus täällä valmistuminen kestää ja pitää olla maisteri kun kandi ei riitä, kuten muualla maailmassa...

Vierailija kirjoitti:

nainen_1939484 kirjoitti:

uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.

Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.

Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.

Tyypillinen keskustelu:

Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"

Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"

Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"

 

No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.

nainen_1939484 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nainen_1939484 kirjoitti:

uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.

Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.

Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.

Tyypillinen keskustelu:

Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"

Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"

Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"

 

No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.

Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?

Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nainen_1939484 kirjoitti:

uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.

Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.

Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.

Tyypillinen keskustelu:

Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"

Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"

Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"

 

Eli suoremmin sanottuna nainen haluaa otta maksimit irti nuoruudesta kun on kysyntää. Se aika käytetään alfojen kanssa seikkailemiseen, koska olisihan se itsensä myymistä halvalla jos antaisi parhaat vuotensa Perus-Pertille jolla ei ole vielä tarjota resurssejakaan.

Sitten kun ulkonäkö alkaa jo rapistua ja biologinen kello tikittää, haetaan luotettava elättäjä lapsille. Eli se Perus-Pertti jolla on jo vakityökin.

Vielä kertaalleen. Katolisista maista löytyy 18-25v. neitsyitä. Onko palstamiehellä varaa elättää itsensä lisäksi naista ja Jumalan tahdosta syntyneitä lapsia? Toiveiden mukaan nousee myös taksat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rarehanu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omanikäiset miehet eivät vielä osaa arvostaa perhe-elämää

Voi se osittain näinkin olla, mutta uskoisin että myös raha/varallisuus ratkaisee.

Sehän on nimenomaan lähes naiselle kuin naiselle kaikki kaikessa miehessä, vaikka se toki kiitstetään. Se tulee kuitenkin aukottomasti ilmi vaatimuksista.

Lopettakaa niiden maksullisten naisten suosiminen, vai eikö valtaosa miehistä kelpaa ilman maksua? Onhan tässä maassa työttömilläkin miehillä naisia

Kaikki naiset ovat maksullisia. Joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Kyllä se vaan niin menee että kun nainen tietää miehen olevan varakas ja menestynyt, niin treffeille lähdetään ihan eri fiiliksillä. Naisen alitajunta tikittää että jos tämän miehen kanssa natsaa niin sitten on vauras elämä taattu -> kummasti se mies tuntuu sitten kiinnostavammalta ja kemioita löytyy helpommin.

Mua ei naisena kiinnosta äijän rahat. Pitäisikö mun katella epämiellyttävää tyyppiä seuraavat 60-70 vuotta? Ei kiitos. Tienaan omat rahani ja saan lapset vaikka sitten klinikan avulla.

Nonii nyt löytyi syy miksi minä en ole löytänyt koskaan kumppania koska oman ikäluokan naiset etsii vanhempia miehiä, olen itse 29v. En ole kyllä edes kovinkaan rikas vaikka käyn töissä mutta itseni elätän.

Vierailija kirjoitti:

Nonii nyt löytyi syy miksi minä en ole löytänyt koskaan kumppania koska oman ikäluokan naiset etsii vanhempia miehiä, olen itse 29v. En ole kyllä edes kovinkaan rikas vaikka käyn töissä mutta itseni elätän.

Tai sitten niitä toisia naisia ei kiinnosta tulotaso vaan juurikin kemiat 😱

Vierailija kirjoitti:

nainen_1939484 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nainen_1939484 kirjoitti:

uskon että miehillä on se oma matkansa kypsyyteen, monikaan ei ole valmis nuorena sitoutumaan täysin, mikä on täysin ymmärrettävää mun mielestä jos biologisesti asiaa miettii. Olinhan samanlainen nainen kun olin nuori parikymppinen :D En halunnut sitouttaa itseäni kehenkään ja halusin kokea ja kokeilla asioita, ihmissuhteita, matkustella (enkä halunnut kenenkään rajoittavan näitä mahdollisuuksiani). Vasta kun biologinen kello alkoi tikittää ja aloin arvostamaan perhe-elämää, kykenin ajattelemaan sitoutumista. Ekan kerran kohdallani 26-vuotiaana. Eri asia on sitten kroonisesti sitoutumiskammoiset, jotka ei välttämättä koskaan pääse yli tuosta vaiheesta. Mut ne jääkin monesti yksin, kun ei niille kukaan kelpaa tai työntävät kaikki pois läheltään. Heräävät sit siinä neli-viiskymppisinä ehkä todellisuuteensa.

Sitoutuminen ja lisääntyminen eivät ole sama asia.

Olen huomannut että naiset yleensä niputtavat nämä yhteen.

Tyypillinen keskustelu:

Mies: "miksi nuoret naiset eivät halua sitoutua? On ihan mahdotonta saada tyttöystävää"

Nainen: "siksi koska ei nuorena haluta hankkia lapsia, eikä miehetkään halua perheeisiksi parikymppisinä"

Mies: "mutta en minä sanonut mitään lasten hankkimisesta nuorena, vaan seurustelemisesta"

 

No ei kaikki halua lapsia ja se on fine. En alkanut erikseen määrittelemään mitä sitoutuminen ja lisääntyminen tarkottaa. Mun mielestä jokaisen parin pitäs käydä keskustelu hyvin aikaisessa vaiheessa ennenku aloittavat seurustelun. Että mitä haluaa elämältä? Lastenhankinta on aika iso asia, ois hyvä olla perillä siitä, mitä kukin osapuoli haluaa. Sitoutua voi ihan vallan mainiosti ilman lapsiakin. Jokainen määrittelee oman parisuhteensa säännöt keskenään muutenkin. Mulle on aina ollut päivänselvää (melkeinpä) että haluan lapsia, joten olen halunnut ajatella sitoutumista vain ihmisen kanssa, joka myös haluaa lapsia.

Kysymys ehkä on miksi naisia kiinnostaa sitoutuminen niiden luotettavien miesten kanssa vasta kun on lapsikuume päällä?

Miksei aikaisemmin, jos ne miehet kerran ovat naisille tosirakkauksia? Miksi ennen sitä eri tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän?

Koska ensimmäisellä kerralla voi valita väärin. Se on oppia ikä kaikki, parisuhteissakin. Mun ensimmäinen liittoni oli  virhe, toinen ei. Tosirakkaus näin 15 v myöhemminkin oli muuten työkyvyttömyyseläkeläinen jo tavatessa.

On kyllä kiinnostanut ne tosirakkaudet mutta noh, he on aina jättäneet ainakin mun tapauksessa. Aina kyseessä ollut se, että ei olla valmiita "jäämään tähän" vaan halutaan nähdä, mitä muuta ois vielä tarjolla. Yksi halusi testata "markkina-arvoaan", yksi halusi "polyamorisen suhteen - jossa minä naisena en saisi rakastua kehenkään toiseen" ja kuulin läheiseltä että hänen tapauksessaan hänet oli jätetty, koska "hän (nainen) oli alkanut lihoa ja siten hänen markkina-arvonsa oli alentunut". : DDDDDDDDD Ja tämä siis kaikki on ymmärtääkseni hyvin yleistä.