Kiukutteleva lapsi ja lastensuojeluilmoitus?

Lapsikatoa miettivät poliitikot voi katsoa peiliin ja miettiä minkä järjestelmän ovat luoneet.

Vanhemapana olet jatkuvan tarkkailun ja "huolen heräämisen" alla. Jokapaikassa ja jokapuolella. Myös kotonasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Voisin veikata, että tuolla perusteella käytännässä jokainen vanhempi maapallolla joutuis lasun syyniin siis. Koska käytännössä jokainen (muu kuin erittäin syvästi kehitysvammainen) joskus huutaa tai muuttuu hetkellisesti "kylmäksi ja etäiseksi" (esim. menee hiljaiseksi tai miettii hetkisen) lapsensa seurassa. Jos siis lapsi vaikkapa käyttäytyy todella ilkeästi toista lasta kohtaan (kukapa ei silloin korottaisi ääntään?) tai tekee jotain yllättävää (kukapa ei hetkeksi "jäätyisi" joskus?).

Tuon tajuaa henkilö jolla on kokemusta mutta sitä ei tajua pelkkään teoriaan tutustunut lapseton.

No ensinnäkin minä olen suurperheen äiti. Lapselle karjuminen on eri asia kun äänen korottaminen. On eri asia huutaa lapselle ”haista vit*u!” Kuin ”Pysähdy! Auto tulee”! Eli tottakai jokainen on lapselleen joskus huutanut. Myös hiljaiseksi jokainen joskus menee, mutta näkee vanhempia jotka vetävät välinpitämättömän tai vihaisen ilmeen kasvoilleen eivätkä reagoi lapseen mitenkään paitsi ehkä hetken päästä räjähtämällä. Mykkäkoulu siis on täysin eri asia kun hetken ajatusten kasaaminen.

Olet kyllä ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Voisin veikata, että tuolla perusteella käytännässä jokainen vanhempi maapallolla joutuis lasun syyniin siis. Koska käytännössä jokainen (muu kuin erittäin syvästi kehitysvammainen) joskus huutaa tai muuttuu hetkellisesti "kylmäksi ja etäiseksi" (esim. menee hiljaiseksi tai miettii hetkisen) lapsensa seurassa. Jos siis lapsi vaikkapa käyttäytyy todella ilkeästi toista lasta kohtaan (kukapa ei silloin korottaisi ääntään?) tai tekee jotain yllättävää (kukapa ei hetkeksi "jäätyisi" joskus?).

Tuon tajuaa henkilö jolla on kokemusta mutta sitä ei tajua pelkkään teoriaan tutustunut lapseton.

No ensinnäkin minä olen suurperheen äiti. Lapselle karjuminen on eri asia kun äänen korottaminen. On eri asia huutaa lapselle ”haista vit*u!” Kuin ”Pysähdy! Auto tulee”! Eli tottakai jokainen on lapselleen joskus huutanut. Myös hiljaiseksi jokainen joskus menee, mutta näkee vanhempia jotka vetävät välinpitämättömän tai vihaisen ilmeen kasvoilleen eivätkä reagoi lapseen mitenkään paitsi ehkä hetken päästä räjähtämällä. Mykkäkoulu siis on täysin eri asia kun hetken ajatusten kasaaminen.

Missä sinä tuollaisia vanhempia muka näet? Itse en tekisi johtopäätöksiä muutenkaan lyhyiden kohtaamisten perusteella.

Ps. Tiesitkö että suurperhe yksinään on jo huolenaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Voi v...

Lapsen kiukuttelu ei ole syy tarkastella vanhemmuutta vanhemman oikeuksia polkemalla eli rikkomalla yksityiselämän suojaa pakkokeinoilla. Syiden täytyy olla VÄHÄN painavammat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Jos ei ole sen verran sosiaalisia taitoja että käy kysymässä mikä on, niin sitten on kyllä aivan turha lietsoa itseensä omalla mielikuvituksella huolta. Joko käy kysymässä tai antaa olla.

Minkälaisia vanhempia täällä oikein on? Tiedänkö mielestä lapselle huutaminen tai mykkäkoulu ovat ihan normaaleja asioita? Kyllähän tuollainen käyttäytyminen kertoo siitä, että lapsen tunteita on jotenkin hankala sietää ja käsitellä. Lasu on toki järeä keino puuttua. Toivoisinkin, että Suomessa olisi mahdollisuus saada enemmän Matalan kynnyksen tukea lasten kasvatukseen. Eihän tässä ole kysymys siitä, että vanhemmat ovat huonoja. Ei tarvitse syyllistyä niin kovasti. Enemmän vanhempia varmaan leimaa keinottomuus näissä tunteita nostettavissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Jos ei ole sen verran sosiaalisia taitoja että käy kysymässä mikä on, niin sitten on kyllä aivan turha lietsoa itseensä omalla mielikuvituksella huolta. Joko käy kysymässä tai antaa olla.

Minä itse menisin kyllä kysymään, mutta ymmärrän myös heitä jotka eivät kehtaa. Moni lapsi elää kuitenkin kaltoinkohtelevassa perheessä ja siksi on parempi olla mieluummin Vähän liian huolissaan kuin välinpitämätön. Jos lasu on aiheeton niin sehän on sitten positiivinen asia.

Kiukuttelevan lapsen vanhempien vanhemmuudessa on selviä puutteita. Lapsen etu on päästä lastensuojelun huomaan. Esim. kiireellinen sijoitus Muhoksen perhekotiin on vain lapsen etu. Sillä vanhempansa vanhemmuustaidot ovat hukassa. Mitä väliä vaikka lapselle tulis hieman ikävä lemmikki-kissaansa, kultakalaansa, kavereitaan ja pikkusiskojaan. Pskaa äitiään tuskin enää kaipaa.

Perhe voi nyt paremmin ja yhteiskunnan rahaa säästyi. Tärkeää työtä tehdään perheiden hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Jos ei ole sen verran sosiaalisia taitoja että käy kysymässä mikä on, niin sitten on kyllä aivan turha lietsoa itseensä omalla mielikuvituksella huolta. Joko käy kysymässä tai antaa olla.

Minä itse menisin kyllä kysymään, mutta ymmärrän myös heitä jotka eivät kehtaa. Moni lapsi elää kuitenkin kaltoinkohtelevassa perheessä ja siksi on parempi olla mieluummin Vähän liian huolissaan kuin välinpitämätön. Jos lasu on aiheeton niin sehän on sitten positiivinen asia.

Aiheeton lasu on yhtä "positiivinen" asia kuin aiheeton rikosilmoitus.

Vanhemmat on ympärimaailman paras lasten suojelukeino. Ihmisellä on jotain mt-ongelmaa jos lähtökohtaisesti epäilee vanhempia.

Mitenhän olis käyny meikäläisen pikkusiskon kanssa nykypäivänä! Elettiin seitkytluvun loppua kun sisko oli pieni. Se osas raivota. Sai sellasia huutokohtauksia että kerran rimpuili ittensä äitin sylistä maahan pää edellä ja pää auki kivestä, siis olin vieressä ja muistan sen riuhtomisen ihan selvästi. Syy: Ei halunnu lähtee ulkoa sisälle. Mikä tahansa asia joka sattui ottamaan päähän laukas jumalattoman itkupotkuraivarin. Koulussa meinas olla vähän villin sorttinen ensimmäiset kaks luokkaa, ja sen jälkeen rauhottu kertakaikkiaan, huutaminenki oli jo loppunu siihen mennessä ;). Siihen aikaan tuommosta käytöstä pidettiin vaan lasten normaalina käytöksenä joka loppuu kun ne kasvaa ja saa järkeä päähän.

Onneksi ei tarvi yrittää kasvattaa lapsia nykypäivänä, tulisin hulluksi. Kouluki nykyään yhtä sirkusta.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia vanhempia täällä oikein on? Tiedänkö mielestä lapselle huutaminen tai mykkäkoulu ovat ihan normaaleja asioita? Kyllähän tuollainen käyttäytyminen kertoo siitä, että lapsen tunteita on jotenkin hankala sietää ja käsitellä. Lasu on toki järeä keino puuttua. Toivoisinkin, että Suomessa olisi mahdollisuus saada enemmän Matalan kynnyksen tukea lasten kasvatukseen. Eihän tässä ole kysymys siitä, että vanhemmat ovat huonoja. Ei tarvitse syyllistyä niin kovasti. Enemmän vanhempia varmaan leimaa keinottomuus näissä tunteita nostettavissa tilanteissa.

Mutään tuollaista ei pysty satunnaisessa kohtaamisessa diagnosoimaan. Tai maallikko ylipäätään.

Tai kukaan havaitsemaan seinän läpi.

Siitä tässä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelevan lapsen vanhempien vanhemmuudessa on selviä puutteita. Lapsen etu on päästä lastensuojelun huomaan. Esim. kiireellinen sijoitus Muhoksen perhekotiin on vain lapsen etu. Sillä vanhempansa vanhemmuustaidot ovat hukassa. Mitä väliä vaikka lapselle tulis hieman ikävä lemmikki-kissaansa, kultakalaansa, kavereitaan ja pikkusiskojaan. Pskaa äitiään tuskin enää kaipaa.

Perhe voi nyt paremmin ja yhteiskunnan rahaa säästyi. Tärkeää työtä tehdään perheiden hyväksi.

Lastensuojelu ei tarkoita huostaaonottoa muuta kuin ihan ääritapauksissa. Miksi pelätä lastensuojelua jos tietää, että ei ole salattavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Jos ei ole sen verran sosiaalisia taitoja että käy kysymässä mikä on, niin sitten on kyllä aivan turha lietsoa itseensä omalla mielikuvituksella huolta. Joko käy kysymässä tai antaa olla.

Minä itse menisin kyllä kysymään, mutta ymmärrän myös heitä jotka eivät kehtaa. Moni lapsi elää kuitenkin kaltoinkohtelevassa perheessä ja siksi on parempi olla mieluummin Vähän liian huolissaan kuin välinpitämätön. Jos lasu on aiheeton niin sehän on sitten positiivinen asia.

Millä lailla on positiivinen asia tuhota perhe ja ohjata yhteiskunnan niukat resurssit väärään paikkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelevan lapsen vanhempien vanhemmuudessa on selviä puutteita. Lapsen etu on päästä lastensuojelun huomaan. Esim. kiireellinen sijoitus Muhoksen perhekotiin on vain lapsen etu. Sillä vanhempansa vanhemmuustaidot ovat hukassa. Mitä väliä vaikka lapselle tulis hieman ikävä lemmikki-kissaansa, kultakalaansa, kavereitaan ja pikkusiskojaan. Pskaa äitiään tuskin enää kaipaa.

Perhe voi nyt paremmin ja yhteiskunnan rahaa säästyi. Tärkeää työtä tehdään perheiden hyväksi.

Lastensuojelu ei tarkoita huostaaonottoa muuta kuin ihan ääritapauksissa. Miksi pelätä lastensuojelua jos tietää, että ei ole salattavaa?

Se on selitetty ketjussa jo moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelevan lapsen vanhempien vanhemmuudessa on selviä puutteita. Lapsen etu on päästä lastensuojelun huomaan. Esim. kiireellinen sijoitus Muhoksen perhekotiin on vain lapsen etu. Sillä vanhempansa vanhemmuustaidot ovat hukassa. Mitä väliä vaikka lapselle tulis hieman ikävä lemmikki-kissaansa, kultakalaansa, kavereitaan ja pikkusiskojaan. Pskaa äitiään tuskin enää kaipaa.

Perhe voi nyt paremmin ja yhteiskunnan rahaa säästyi. Tärkeää työtä tehdään perheiden hyväksi.

Lastensuojelu ei tarkoita huostaaonottoa muuta kuin ihan ääritapauksissa. Miksi pelätä lastensuojelua jos tietää, että ei ole salattavaa?

Siksi, koska siellä mustasta tulee valkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Jos ei ole sen verran sosiaalisia taitoja että käy kysymässä mikä on, niin sitten on kyllä aivan turha lietsoa itseensä omalla mielikuvituksella huolta. Joko käy kysymässä tai antaa olla.

Minä itse menisin kyllä kysymään, mutta ymmärrän myös heitä jotka eivät kehtaa. Moni lapsi elää kuitenkin kaltoinkohtelevassa perheessä ja siksi on parempi olla mieluummin Vähän liian huolissaan kuin välinpitämätön. Jos lasu on aiheeton niin sehän on sitten positiivinen asia.

Millä lailla on positiivinen asia tuhota perhe ja ohjata yhteiskunnan niukat resurssit väärään paikkaan?

”Tuhota perhe?” Mitä ihmettä oikein puhut?

Lastensuojelu ei tuhoa perhettä. Lastensuojelussa autetaan perheitä. Ensisijaisesti autetaan vanhempia, joilla on hankaluuksia vanhemmuudessa. Vasta ääritapauksessa lapset otetaan huostaan. Olen kyllä sitä mieltä, että vanhemmille pitäisi järjestää matalan kynnyksen apua, etteivät he väsy ja saisivat apua heti jos kaipaavat tietoja ja vinkkejä kasvatustilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Jos ei ole sen verran sosiaalisia taitoja että käy kysymässä mikä on, niin sitten on kyllä aivan turha lietsoa itseensä omalla mielikuvituksella huolta. Joko käy kysymässä tai antaa olla.

Minä itse menisin kyllä kysymään, mutta ymmärrän myös heitä jotka eivät kehtaa. Moni lapsi elää kuitenkin kaltoinkohtelevassa perheessä ja siksi on parempi olla mieluummin Vähän liian huolissaan kuin välinpitämätön. Jos lasu on aiheeton niin sehän on sitten positiivinen asia.

Millä lailla on positiivinen asia tuhota perhe ja ohjata yhteiskunnan niukat resurssit väärään paikkaan?

”Tuhota perhe?” Mitä ihmettä oikein puhut?

Lastensuojelu ei tuhoa perhettä. Lastensuojelussa autetaan perheitä. Ensisijaisesti autetaan vanhempia, joilla on hankaluuksia vanhemmuudessa. Vasta ääritapauksessa lapset otetaan huostaan. Olen kyllä sitä mieltä, että vanhemmille pitäisi järjestää matalan kynnyksen apua, etteivät he väsy ja saisivat apua heti jos kaipaavat tietoja ja vinkkejä kasvatustilanteisiin.

ÄLÄ VIITSI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Sanoinko että lapsen kiukuttelu olisi lasun paikka? En! Sanoin, että vanhemmuus on se mitä pitää tarkastella. Silti olen sitä mieltä, että jos lapsi jatkuvasti itkee niin kyllähän se voi naapurin huolen herättää. Jossain tapauksessa lasukin voi olla aiheellinen jos lapsen itkun syy jää epäselväksi esim jos naapuri on käynyt kysymässä miksi lasta itkettää. Kaikki eivät kehtaa...

Jos ei ole sen verran sosiaalisia taitoja että käy kysymässä mikä on, niin sitten on kyllä aivan turha lietsoa itseensä omalla mielikuvituksella huolta. Joko käy kysymässä tai antaa olla.

Minä itse menisin kyllä kysymään, mutta ymmärrän myös heitä jotka eivät kehtaa. Moni lapsi elää kuitenkin kaltoinkohtelevassa perheessä ja siksi on parempi olla mieluummin Vähän liian huolissaan kuin välinpitämätön. Jos lasu on aiheeton niin sehän on sitten positiivinen asia.

Millä lailla on positiivinen asia tuhota perhe ja ohjata yhteiskunnan niukat resurssit väärään paikkaan?

”Tuhota perhe?” Mitä ihmettä oikein puhut?

Lastensuojelu ei tuhoa perhettä. Lastensuojelussa autetaan perheitä. Ensisijaisesti autetaan vanhempia, joilla on hankaluuksia vanhemmuudessa. Vasta ääritapauksessa lapset otetaan huostaan. Olen kyllä sitä mieltä, että vanhemmille pitäisi järjestää matalan kynnyksen apua, etteivät he väsy ja saisivat apua heti jos kaipaavat tietoja ja vinkkejä kasvatustilanteisiin.

Miten se aiheeton ilmoitus ja törkeä tutkinta auttaa syytöntä perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jaksaa saarnata tuosta ”rauhoittelusta” jne.

Minä tunnen omat lapseni. Se heistä joka herkästi raivostuu on yleensä nälkäinen, väsynyt, tulossa kipeäksi.

Silloin pitää vaan järjestää ruokaa, lepoa, sairaanhoitoa.

Heti.

Eikä jauhaa kahta tuntia että miltä susta nyt tuntuu ja niin edelleen.

Kaikenlainen ylipsykolointi ja perhe-elämän muuttaminen terapiaretkeksi on hyvä keino kasvattaa itsestään ahdistunut ja tunne-elämältään sekava nuori joka ei sopeudu minnekään. Asiat hoituu tekemällä ja elämällä ei loputtomalla paskan jauhamisella mitä kaikki sosiaali ja terveyssektorin tahot tarjoaa.