Kiukutteleva lapsi ja lastensuojeluilmoitus?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Lapsen kiukuttelu EI ole lasun paikka. Eikä vanhemmuuden arvostelu jonkun satunnaisen kohtaamisen perusteella ole asiallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Unohtui kirjoittaa, että jos vanhempi rauhoittelee lasta jne niin silloin ei lasua tietenkään.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Tämä siis siinä tilanteessa kun näkee lapsen ja vanhemman. Eri asia on jos esim naapurissa lapsi itkee koko ajan niin toki kannattaa tehdä lasu.

Minä olin raivoava lapsi. Se ns rauhoittelu ärsytti hirvittävösti ja suutuin vain lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Tämä siis siinä tilanteessa kun näkee lapsen ja vanhemman. Eri asia on jos esim naapurissa lapsi itkee koko ajan niin toki kannattaa tehdä lasu.

Onko sulla mitäään normaalin ihmisen sosiaalisia taitoja? Jos naapurissa lapsi itkee koko ajan niin kannattaa soittaa ovikelloa ja kysyä äidiltä ystävällisesti voiko auttaa, mikä hätänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Ei ole. Ei vanhemmuus voi olla täydellistä. Ei kaikki jaksa aina eikä perfektionismi ole lapselle hyvästä.

Vanhemmuus ei toki ole täydellistä, mutta joku raja sillekin on, että mikä on sallittua epätäydellisyyttä. Lapselle karjuminen, hänen hylkääminen henkisesti tai fyysisesti tai räikeä avuttomuus ja epäjohdonmukaisuus kertovat siitä, että vanhempi tarvitsee apua. Lapsi on syytön ja hän ansaitsee vanhemman joka on jaksava. Siinä ei ole mitään hävettävää jos vanhempi tarvitsee apua. Omituinen ajatus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Ei ole. Ei vanhemmuus voi olla täydellistä. Ei kaikki jaksa aina eikä perfektionismi ole lapselle hyvästä.

Vanhemmuus ei toki ole täydellistä, mutta joku raja sillekin on, että mikä on sallittua epätäydellisyyttä. Lapselle karjuminen, hänen hylkääminen henkisesti tai fyysisesti tai räikeä avuttomuus ja epäjohdonmukaisuus kertovat siitä, että vanhempi tarvitsee apua. Lapsi on syytön ja hän ansaitsee vanhemman joka on jaksava. Siinä ei ole mitään hävettävää jos vanhempi tarvitsee apua. Omituinen ajatus...

Sellainen apu tulee ystäviltä, sukulaisilta, tuttavilta, naapureilta eikä pakkopalveluina viranomaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Tämä siis siinä tilanteessa kun näkee lapsen ja vanhemman. Eri asia on jos esim naapurissa lapsi itkee koko ajan niin toki kannattaa tehdä lasu.

Onko sulla mitäään normaalin ihmisen sosiaalisia taitoja? Jos naapurissa lapsi itkee koko ajan niin kannattaa soittaa ovikelloa ja kysyä äidiltä ystävällisesti voiko auttaa, mikä hätänä.

Tottakai kannattaa tehdä näin! Joskus vaan ihmiset eivät uskalla ja mieluummin antavat asian mieluummin olla. Voi myöskin olla helpompi tehdä lasu nimettömänä. Jos olet jo puuttunut asiaan eikä asia muutu niin moni pelkää paljastuvansa lasun tekijöksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Ei ole. Ei vanhemmuus voi olla täydellistä. Ei kaikki jaksa aina eikä perfektionismi ole lapselle hyvästä.

Vanhemmuus ei toki ole täydellistä, mutta joku raja sillekin on, että mikä on sallittua epätäydellisyyttä. Lapselle karjuminen, hänen hylkääminen henkisesti tai fyysisesti tai räikeä avuttomuus ja epäjohdonmukaisuus kertovat siitä, että vanhempi tarvitsee apua. Lapsi on syytön ja hän ansaitsee vanhemman joka on jaksava. Siinä ei ole mitään hävettävää jos vanhempi tarvitsee apua. Omituinen ajatus...

Sellainen apu tulee ystäviltä, sukulaisilta, tuttavilta, naapureilta eikä pakkopalveluina viranomaisilta.

Kaikki eivät tajua hakea apua tai kehtaa. Kaikilla

Ei ole turvaverkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Ei ole. Ei vanhemmuus voi olla täydellistä. Ei kaikki jaksa aina eikä perfektionismi ole lapselle hyvästä.

Vanhemmuus ei toki ole täydellistä, mutta joku raja sillekin on, että mikä on sallittua epätäydellisyyttä. Lapselle karjuminen, hänen hylkääminen henkisesti tai fyysisesti tai räikeä avuttomuus ja epäjohdonmukaisuus kertovat siitä, että vanhempi tarvitsee apua. Lapsi on syytön ja hän ansaitsee vanhemman joka on jaksava. Siinä ei ole mitään hävettävää jos vanhempi tarvitsee apua. Omituinen ajatus...

Sellainen apu tulee ystäviltä, sukulaisilta, tuttavilta, naapureilta eikä pakkopalveluina viranomaisilta.

Hyvä jos sinulla on välittävää verkostoa. Kaikilla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Ei ole. Ei vanhemmuus voi olla täydellistä. Ei kaikki jaksa aina eikä perfektionismi ole lapselle hyvästä.

Vanhemmuus ei toki ole täydellistä, mutta joku raja sillekin on, että mikä on sallittua epätäydellisyyttä. Lapselle karjuminen, hänen hylkääminen henkisesti tai fyysisesti tai räikeä avuttomuus ja epäjohdonmukaisuus kertovat siitä, että vanhempi tarvitsee apua. Lapsi on syytön ja hän ansaitsee vanhemman joka on jaksava. Siinä ei ole mitään hävettävää jos vanhempi tarvitsee apua. Omituinen ajatus...

Et sinä voi tuollaisia päätellä jostakin satunnaisesta kohtaamisesta tai naapurin seinän takaa tai ehkänähtyäsi ehkäjotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Tämä siis siinä tilanteessa kun näkee lapsen ja vanhemman. Eri asia on jos esim naapurissa lapsi itkee koko ajan niin toki kannattaa tehdä lasu.

Onko sulla mitäään normaalin ihmisen sosiaalisia taitoja? Jos naapurissa lapsi itkee koko ajan niin kannattaa soittaa ovikelloa ja kysyä äidiltä ystävällisesti voiko auttaa, mikä hätänä.

Tottakai kannattaa tehdä näin! Joskus vaan ihmiset eivät uskalla ja mieluummin antavat asian mieluummin olla. Voi myöskin olla helpompi tehdä lasu nimettömänä. Jos olet jo puuttunut asiaan eikä asia muutu niin moni pelkää paljastuvansa lasun tekijöksi

En minäkään uskaltaisi pelkän kolinan perusteella tehdä rikosilmoitusta että naapurissa on perheväkivaltaa. Koska syy on niin naurettavan ohut että tottakai naapurit raivostuu.

Lasuissa tämä toimintamalli on ok??

Lisäksi vielä sanot ettei kannata konkreettisesti auttaa eikä puuttua asioihin jotta voi myöhemmin tehdä rauhassa nimettömän lasun? Sairas ajatusmaailma. Lasten etua et ainakaan ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Ei ole. Ei vanhemmuus voi olla täydellistä. Ei kaikki jaksa aina eikä perfektionismi ole lapselle hyvästä.

Vanhemmuus ei toki ole täydellistä, mutta joku raja sillekin on, että mikä on sallittua epätäydellisyyttä. Lapselle karjuminen, hänen hylkääminen henkisesti tai fyysisesti tai räikeä avuttomuus ja epäjohdonmukaisuus kertovat siitä, että vanhempi tarvitsee apua. Lapsi on syytön ja hän ansaitsee vanhemman joka on jaksava. Siinä ei ole mitään hävettävää jos vanhempi tarvitsee apua. Omituinen ajatus...

Lastensuojeluilmoitus tai lastensuojelu eivät auta vanhempaa jaksamaan, vaan vievät voimat yli-ihmiseltäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ja itku ovat täysin normaaleja asioita. Niistä ei voi tehdä lasua tai jos joku tekee niin se todetaan aiheetoomaksi eli ei mitään pelkoa tai vaaraa. Sen sijaan se, miten vanhempi suhtautuu kiukutteluun ja itkuun on se määrittävä tekijä onko syytä lasuun. Jos vanhempi asettuu lapsen rinnalle tukemaan lasta hänen tunnekuohuissaan rauhoittamalla omalla rauhallisella olemuksellaan ja sanoittamalla tilannetta. Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Ei ole. Ei vanhemmuus voi olla täydellistä. Ei kaikki jaksa aina eikä perfektionismi ole lapselle hyvästä.

Vanhemmuus ei toki ole täydellistä, mutta joku raja sillekin on, että mikä on sallittua epätäydellisyyttä. Lapselle karjuminen, hänen hylkääminen henkisesti tai fyysisesti tai räikeä avuttomuus ja epäjohdonmukaisuus kertovat siitä, että vanhempi tarvitsee apua. Lapsi on syytön ja hän ansaitsee vanhemman joka on jaksava. Siinä ei ole mitään hävettävää jos vanhempi tarvitsee apua. Omituinen ajatus...

Sellainen apu tulee ystäviltä, sukulaisilta, tuttavilta, naapureilta eikä pakkopalveluina viranomaisilta.

Kaikki eivät tajua hakea apua tai kehtaa. Kaikilla

Ei ole turvaverkkoja.

Suurimmalla osalla on joten lasun tekeminen on turhaa ja oikeastaan ihan sairasta jos tuollaisista syistä niitä teet että luulet ettei ihmiset kehtaa hakea apua joten pakkohaetutat.

Käsi ylös jokainen, jolla ei ole ollut uhmaikäistä? Minulla kolmesta lapsesta yhdellä ei ole ollut, mutta kahdella muulla erilaisia uhmaikiä pienestä lähtien.

Juuri taitaa olla Hesarissa juttu, jossa kaikenlainen kurinpito, siis jäähyt ja rangaistukset, myös saavutettujen etujen rajoittaminen tms. ovat kiellettyjä. Ne ovat liian negatiivisia keinoja lapselle eivätkä tue lapsen kasvua ja sitä, että oppii tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä.

Meille ainakin on sattunut sellaisia temperamenttisia lapsia, että välillä pitää vaan saada raivota. On tarjottu syliä, liikuntaa, musiikkia, keskustelua ja vaikka mitä ärsytyksen purkuun, mutta silti välillä vaan ärsyttää. Jos on rauhallinen, niin lapsi vaan koventaa otteitaan, etenkin jos on esiteini tai teini. Ne myrskyt vaan täytyy myrskytä. Vanhin on jo pian aikuinen ja sanoo, että rajat ja rangaistukset sekä johdonmukaisuus ovat kaikista tärkeimpiä ja että ei raivoille voi vanhempi oikeasti yhtään mitään. Liika lässytys on väärin ja esim. kaveriporukassa naureskellaan liian pehmoille ja hyväuskoisille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Voisin veikata, että tuolla perusteella käytännässä jokainen vanhempi maapallolla joutuis lasun syyniin siis. Koska käytännössä jokainen (muu kuin erittäin syvästi kehitysvammainen) joskus huutaa tai muuttuu hetkellisesti "kylmäksi ja etäiseksi" (esim. menee hiljaiseksi tai miettii hetkisen) lapsensa seurassa. Jos siis lapsi vaikkapa käyttäytyy todella ilkeästi toista lasta kohtaan (kukapa ei silloin korottaisi ääntään?) tai tekee jotain yllättävää (kukapa ei hetkeksi "jäätyisi" joskus?).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Voisin veikata, että tuolla perusteella käytännässä jokainen vanhempi maapallolla joutuis lasun syyniin siis. Koska käytännössä jokainen (muu kuin erittäin syvästi kehitysvammainen) joskus huutaa tai muuttuu hetkellisesti "kylmäksi ja etäiseksi" (esim. menee hiljaiseksi tai miettii hetkisen) lapsensa seurassa. Jos siis lapsi vaikkapa käyttäytyy todella ilkeästi toista lasta kohtaan (kukapa ei silloin korottaisi ääntään?) tai tekee jotain yllättävää (kukapa ei hetkeksi "jäätyisi" joskus?).

Tuon tajuaa henkilö jolla on kokemusta mutta sitä ei tajua pelkkään teoriaan tutustunut lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Voisin veikata, että tuolla perusteella käytännässä jokainen vanhempi maapallolla joutuis lasun syyniin siis. Koska käytännössä jokainen (muu kuin erittäin syvästi kehitysvammainen) joskus huutaa tai muuttuu hetkellisesti "kylmäksi ja etäiseksi" (esim. menee hiljaiseksi tai miettii hetkisen) lapsensa seurassa. Jos siis lapsi vaikkapa käyttäytyy todella ilkeästi toista lasta kohtaan (kukapa ei silloin korottaisi ääntään?) tai tekee jotain yllättävää (kukapa ei hetkeksi "jäätyisi" joskus?).

Voi hyvänen aika, oikeasti. 

Olemmeko yhteiskuntana jo niin syvällä vastuun siirtämisessä ja toisten ihmisten syyllistämisessä, että emme muuta keksi kuin parhaansa yrittävien, vanhemmuuteen uskaltaneiden kivittäminen tai ainakin syynäys ulkopuolelta. Varmaan jokainen vanhempi sanoo, että vanhemmuus on opettelua ja kasvattaa elämässä eniten. Virheitä tehdään ja jos ei niitä opita käsittelemään oikein, niin miten lapsikaan oppisi. Ja kaikista suurin ihmetys: Jos vanhemmat itse tekevät virheitä lastensa kanssa kuitenkin heidät paremmin tuntien, niin miten ihmeessä vieraat, mahdollisesti lapsettomat, "kirjanoppineet" vieraat voivat siinä auttaa? 

Miksiköhän on Suomessa lapsikato. En olisi itsekään lapsia tehnyt, jos olisin paremmin tästä kaikesta tiennyt.

Mun lapseton siskoni jaksaa saarnata tuosta ”rauhoittelusta” jne.

Minä tunnen omat lapseni. Se heistä joka herkästi raivostuu on yleensä nälkäinen, väsynyt, tulossa kipeäksi.

Silloin pitää vaan järjestää ruokaa, lepoa, sairaanhoitoa.

Heti.

Eikä jauhaa kahta tuntia että miltä susta nyt tuntuu ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen huutaa, muuttuu kylmäksi ja etäiseksi tai on täysin avuton Ja epäjohdonmukainen lapsensa edessä niin silloin on lasun paikka.

Voisin veikata, että tuolla perusteella käytännässä jokainen vanhempi maapallolla joutuis lasun syyniin siis. Koska käytännössä jokainen (muu kuin erittäin syvästi kehitysvammainen) joskus huutaa tai muuttuu hetkellisesti "kylmäksi ja etäiseksi" (esim. menee hiljaiseksi tai miettii hetkisen) lapsensa seurassa. Jos siis lapsi vaikkapa käyttäytyy todella ilkeästi toista lasta kohtaan (kukapa ei silloin korottaisi ääntään?) tai tekee jotain yllättävää (kukapa ei hetkeksi "jäätyisi" joskus?).

Tuon tajuaa henkilö jolla on kokemusta mutta sitä ei tajua pelkkään teoriaan tutustunut lapseton.

No ensinnäkin minä olen suurperheen äiti. Lapselle karjuminen on eri asia kun äänen korottaminen. On eri asia huutaa lapselle ”haista vit*u!” Kuin ”Pysähdy! Auto tulee”! Eli tottakai jokainen on lapselleen joskus huutanut. Myös hiljaiseksi jokainen joskus menee, mutta näkee vanhempia jotka vetävät välinpitämättömän tai vihaisen ilmeen kasvoilleen eivätkä reagoi lapseen mitenkään paitsi ehkä hetken päästä räjähtämällä. Mykkäkoulu siis on täysin eri asia kun hetken ajatusten kasaaminen.