Lue keskustelun säännöt.
Kiukutteleva lapsi ja lastensuojeluilmoitus?
08.02.2020 |
Perheessämme on kaksi pientä lasta ja he toisinaan itkevät/kiukuttelevat kotona tai kotoa ulos lähtiessä. Olen pelännyt lähes hysteerisesti niitä heidän itkukohtauksiaan, sillä talossani naapuriin ilmeisesti kuuluu ääntä joskus ja naapuri alkaa kolistella yläkerran huonekaluja sen itkun seurauksena. Toinen naapuri on vanhempi mummeli, joka avaa oven ja tulee kurkkimaan käytävään, jos lapsi inahtaakin liian kovaa käytävässä. Pelkään niitä naapureita ja olen koettanut opettaa lapsia olemaan hipihiljaa käytävässä ja itkemään ja purkamaan turhautumistaan tai sisaruusnahisteluitaan hyvin maltillisesti kotonakin, sillä painajaiseni olisi se, että jotkut sosiaalitädit olisivat ovella lapsen kiukkukohtauksen seurauksena. Onko sellaisen toteutuminen yleistä?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lasun pelkääminen alkaa jo mennä yli. Jos sellainen tehdään, asia käydään hoitamassa, oli siihen aihetta tai ei.
Se tehdään lasten suojelemiseksi. Ap:n kuvailema on ihan tavallista arkea. Ehkä hieman oudon tekee tuo, että opetat lapsia olemaan hupi-hiljaa laskun pelossa.Sitä ei ymmärrä ihminen joka ei ole itse kokenut sitä, että naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksia ja kutsuvat poliisit ovelle kun lapsi itkee. Itse ainakin jo ensimmäisen poliisikäynnin jälkeen ovellani aloin pelkäämään lasten itkua.
Poliisin käyntihän johtaa myös automaattisesti lastensuojeluilmoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lasun pelkääminen alkaa jo mennä yli. Jos sellainen tehdään, asia käydään hoitamassa, oli siihen aihetta tai ei.
Se tehdään lasten suojelemiseksi. Ap:n kuvailema on ihan tavallista arkea. Ehkä hieman oudon tekee tuo, että opetat lapsia olemaan hupi-hiljaa laskun pelossa.Sitä ei ymmärrä ihminen joka ei ole itse kokenut sitä, että naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksia ja kutsuvat poliisit ovelle kun lapsi itkee. Itse ainakin jo ensimmäisen poliisikäynnin jälkeen ovellani aloin pelkäämään lasten itkua.
Poliisin käyntihän johtaa myös automaattisesti lastensuojeluilmoitukseen.
En tiennytkään että tämä on jo automatisoitu koneelliseksi eikä oo enää ihmisiä käyttämässä harkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Vaikka tuo ulkopuolisen korviin saattaa kuulostaa jopa vainoharhaiselta pelolta, niin on tuo tavallaan myös ihan aiheellinen pelko.
Lastensuojelu toimii ilmoitusten perusteella ja vaikka mitään syytä ei olisikaan niin ei kukaan halua alkaa todistelemaan omaa kykyään vanhempana viranomaisille, saati nyt halua viranomaisia kotiinsa. Koska siitä siinä on kyse, vanhemman täytyy todistaa olevansa kykenevä vanhempi.
Tämä viranomaisjärjestelmä on muutenkin hiukan kyseenalainen. Ihan kuin jo lähtökohtainen oletus on että yksilö ei pärjää ilman että joku valvoo taustalla.Rikoksissa on syyttömyysolettama. Nämä Nikot ja Sofiat ovat syyttömiä, mikäli todisteet eivät ole vahvat ja aukottomat. Ei heidän tarvitse esittää todisteita syyttömyydestään, eikä heitä saa kohdella syyllisinä.
Lastensuojeluilmoitus johtaa ensisijaisesti mielikuvaan huonosta, pahasta vanhemmasta. Miten kukaan voikaan olla niin paatunut ja kylmä, että laittaa oman lapsensa kärsimään. Usein ilmoitus ei perustu todisteisiin, vaan mielikuviin, luuloihin, kuulopuheisiin tai jopa perättömiin väitteisiin. Sos.henkilöillä ei varmasti ole koulutusta siihen, kuinka kohdella ihmistä ennakkoluulottomasti ja lokeroida ilmoitusten asiasisältö faktoihin tai johonkin muuhun.
Kyllä nämä ihan asiallisia pelkoja ovat.Just näin.
Kiukuttelevien lasten vanhempi kyseenalaistaa jo varmasti itsekin omat kasvatustaitonsa ja on yrittänyt kaikkensa arjen sujumiseksi, ei siinä kaipaa enää lisää ulkopuolisia arvioimaan vanhemmuutta.
Mielestäni nimettömät lasut pitäisi kieltää kokonaan.
Poliisi ei myöskään saa ottaa yhteyttä epäillyn arjen piiriin, vaan nimenomaan pitää suojella epäiltyä.
Lastensuojelu sen sijaan saa soitella päivähoidon, koulun, terveydenhuollon, sukulaiset niin, että vaikka se ilmoitus todettaisiin aiheettomaksi, epäilty on ikuisesti leimattu, samaten se viaton lapsi.
Sen jälkeen mikä tahansa normaalikin asia vääristyy, koska se epäily on kylvetty.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vähänkin järjissään oleva sosiaalitäti, ainakin jos on itsekin äiti, tietää että jotkut lapset eivät kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos, mutta yhtä vähän suostuvat lähtemään sisäänkään.
"Sosiaalitäti, ainakin jos on itse äiti..."
Eihän ne kaikki ole. Siellä on myös niitä parikymppisiä vastavalmistuneita joiden osaaminen on pelkkää teoriaa. Huono tuuri jos sattuu sellainen kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vähänkin järjissään oleva sosiaalitäti, ainakin jos on itsekin äiti, tietää että jotkut lapset eivät kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos, mutta yhtä vähän suostuvat lähtemään sisäänkään.
"Sosiaalitäti, ainakin jos on itse äiti..."
Eihän ne kaikki ole. Siellä on myös niitä parikymppisiä vastavalmistuneita joiden osaaminen on pelkkää teoriaa. Huono tuuri jos sattuu sellainen kohdalle.
Suurin osa on vielä opiskelijoita, ei edes valmistuneita, ja hekin sitten vielä vaihtuu koko ajan eli käytännössä asioita penkoo leegio lapsettomia opiskelijoita, jotka vasta harjoittelee esim kirjauksia ja joilla on usein todella mustavalkoiset käsitykset elämästä ja vanhemmuudesta. Ja ylväät kuvitelmat siitä "tuesta" jota he tai ne muut "auttavat tahot" mukatarjoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vähänkin järjissään oleva sosiaalitäti, ainakin jos on itsekin äiti, tietää että jotkut lapset eivät kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos, mutta yhtä vähän suostuvat lähtemään sisäänkään.
"Sosiaalitäti, ainakin jos on itse äiti..."
Eihän ne kaikki ole. Siellä on myös niitä parikymppisiä vastavalmistuneita joiden osaaminen on pelkkää teoriaa. Huono tuuri jos sattuu sellainen kohdalle.
Vielä huonompi tuuri jos sellainen luulee kirjoja lukemalla tajuavansa mitään vanhemmuudesta ja alkaa inttää olevansa ammattilainen ja tietävänsä kyllä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Vaikka tuo ulkopuolisen korviin saattaa kuulostaa jopa vainoharhaiselta pelolta, niin on tuo tavallaan myös ihan aiheellinen pelko.
Lastensuojelu toimii ilmoitusten perusteella ja vaikka mitään syytä ei olisikaan niin ei kukaan halua alkaa todistelemaan omaa kykyään vanhempana viranomaisille, saati nyt halua viranomaisia kotiinsa. Koska siitä siinä on kyse, vanhemman täytyy todistaa olevansa kykenevä vanhempi.
Tämä viranomaisjärjestelmä on muutenkin hiukan kyseenalainen. Ihan kuin jo lähtökohtainen oletus on että yksilö ei pärjää ilman että joku valvoo taustalla.Rikoksissa on syyttömyysolettama. Nämä Nikot ja Sofiat ovat syyttömiä, mikäli todisteet eivät ole vahvat ja aukottomat. Ei heidän tarvitse esittää todisteita syyttömyydestään, eikä heitä saa kohdella syyllisinä.
Lastensuojeluilmoitus johtaa ensisijaisesti mielikuvaan huonosta, pahasta vanhemmasta. Miten kukaan voikaan olla niin paatunut ja kylmä, että laittaa oman lapsensa kärsimään. Usein ilmoitus ei perustu todisteisiin, vaan mielikuviin, luuloihin, kuulopuheisiin tai jopa perättömiin väitteisiin. Sos.henkilöillä ei varmasti ole koulutusta siihen, kuinka kohdella ihmistä ennakkoluulottomasti ja lokeroida ilmoitusten asiasisältö faktoihin tai johonkin muuhun.
Kyllä nämä ihan asiallisia pelkoja ovat.Just näin.
Kiukuttelevien lasten vanhempi kyseenalaistaa jo varmasti itsekin omat kasvatustaitonsa ja on yrittänyt kaikkensa arjen sujumiseksi, ei siinä kaipaa enää lisää ulkopuolisia arvioimaan vanhemmuutta.
Mielestäni nimettömät lasut pitäisi kieltää kokonaan.Poliisi ei myöskään saa ottaa yhteyttä epäillyn arjen piiriin, vaan nimenomaan pitää suojella epäiltyä.
Lastensuojelu sen sijaan saa soitella päivähoidon, koulun, terveydenhuollon, sukulaiset niin, että vaikka se ilmoitus todettaisiin aiheettomaksi, epäilty on ikuisesti leimattu, samaten se viaton lapsi.
Sen jälkeen mikä tahansa normaalikin asia vääristyy, koska se epäily on kylvetty.
Tämä on ihan totta. Kuvitelkaa että poliisi soittelisi esim. pomollenne töihin etsiäkseen todisteita jonkun ilmoittamasta huolesta että saatatte syyllistyä rikokseen. Maineenne on sen jälkeen täysin varmasti muuttunut vaikka olisitte 100 prosenttisen syytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vähänkin järjissään oleva sosiaalitäti, ainakin jos on itsekin äiti, tietää että jotkut lapset eivät kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos, mutta yhtä vähän suostuvat lähtemään sisäänkään.
"Sosiaalitäti, ainakin jos on itse äiti..."
Eihän ne kaikki ole. Siellä on myös niitä parikymppisiä vastavalmistuneita joiden osaaminen on pelkkää teoriaa. Huono tuuri jos sattuu sellainen kohdalle.
Suurin osa on vielä opiskelijoita, ei edes valmistuneita, ja hekin sitten vielä vaihtuu koko ajan eli käytännössä asioita penkoo leegio lapsettomia opiskelijoita, jotka vasta harjoittelee esim kirjauksia ja joilla on usein todella mustavalkoiset käsitykset elämästä ja vanhemmuudesta. Ja ylväät kuvitelmat siitä "tuesta" jota he tai ne muut "auttavat tahot" mukatarjoavat.
Tuo ylväs kuvitelma "tuesta" jota tarjoavat on hyvä pointti. Todellisuudessahan se on luokatonta ja perheitä hajottavaa pahimmillaan. Sitä apua mitä tarvitsee ei saa, mutta nämä ripustautuvat omaan täysin harhaiseen kuvitelmaansa että lapsi on heti kaikkivoimaisen ja parhaan tuen piirissä kun on lasuasiakkuus. Not. Samojen passkojen julkisten palveluiden piirissä kuin vanhukset.
Se on kieltämättä turhauttavaa kun joutuu sosiaalityöntekijälle selittämään että lapsella ja nuorella on tunteita. Kiukuttelu kuuluu asiaan ja omien rajojen tunnustelu. Vanhemmuuten kuuluu tunnetaitojen opettaminen ja valmentaminen ei loputon elämän siloittelu ja helpoksi tekeminen. Elämään kuuluu se kun tulee tunteita ja opetellaan niiden säätelyä ja tunnistamista turvallisesti vanhemman ohjauksessa. Lapsi ei ole yksin niissä tilanteissa ja hänen tunteilleen kuuluu antaa tilaa eikä kieltää niitä + sata muuta asiaa miten lapsen ja nuoren kanssa kuuluu elää ja olla. Nämä on täysin tuntemattomia asioita heille ja pelottavia. Oikeanlainen nuori heille tuntuu olevan neuroleptikoomainen mt potilas joka tuijottaa seinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vähänkin järjissään oleva sosiaalitäti, ainakin jos on itsekin äiti, tietää että jotkut lapset eivät kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos, mutta yhtä vähän suostuvat lähtemään sisäänkään.
"Sosiaalitäti, ainakin jos on itse äiti..."
Eihän ne kaikki ole. Siellä on myös niitä parikymppisiä vastavalmistuneita joiden osaaminen on pelkkää teoriaa. Huono tuuri jos sattuu sellainen kohdalle.
Suurin osa on vielä opiskelijoita, ei edes valmistuneita, ja hekin sitten vielä vaihtuu koko ajan eli käytännössä asioita penkoo leegio lapsettomia opiskelijoita, jotka vasta harjoittelee esim kirjauksia ja joilla on usein todella mustavalkoiset käsitykset elämästä ja vanhemmuudesta. Ja ylväät kuvitelmat siitä "tuesta" jota he tai ne muut "auttavat tahot" mukatarjoavat.
Tuo ylväs kuvitelma "tuesta" jota tarjoavat on hyvä pointti. Todellisuudessahan se on luokatonta ja perheitä hajottavaa pahimmillaan. Sitä apua mitä tarvitsee ei saa, mutta nämä ripustautuvat omaan täysin harhaiseen kuvitelmaansa että lapsi on heti kaikkivoimaisen ja parhaan tuen piirissä kun on lasuasiakkuus. Not. Samojen passkojen julkisten palveluiden piirissä kuin vanhukset.
Nyt kun tapetilla on tämä erityislapsiasia niin lasuasiakkuus ei voi olla keino taata perheelle tukea eikä se missään nimessä ole paras tuki. Koska vaikka lapsi olisi laajempien tukimuotojen piirissä, vanhemmat ovat oikeusturvansa heikennyksen piirissä. Täysin kestämätöntä! Tuota systeemiä ei siis ole alunperinkään suunniteltu erityislapsille vaan lapsille joita vanhemmat pahoinpitelee. Systeemin lähtökohta on paha vanhempi. Tuo ei muutu kuin koko systeemi uudistamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lasun pelkääminen alkaa jo mennä yli. Jos sellainen tehdään, asia käydään hoitamassa, oli siihen aihetta tai ei.
Se tehdään lasten suojelemiseksi. Ap:n kuvailema on ihan tavallista arkea. Ehkä hieman oudon tekee tuo, että opetat lapsia olemaan hupi-hiljaa laskun pelossa.Sitä ei ymmärrä ihminen joka ei ole itse kokenut sitä, että naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksia ja kutsuvat poliisit ovelle kun lapsi itkee. Itse ainakin jo ensimmäisen poliisikäynnin jälkeen ovellani aloin pelkäämään lasten itkua.
Poliisin käyntihän johtaa myös automaattisesti lastensuojeluilmoitukseen.
En tiennytkään että tämä on jo automatisoitu koneelliseksi eikä oo enää ihmisiä käyttämässä harkintaa.
Okei, poliisi TEKEE lastensuojeluilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lasun pelkääminen alkaa jo mennä yli. Jos sellainen tehdään, asia käydään hoitamassa, oli siihen aihetta tai ei.
Se tehdään lasten suojelemiseksi. Ap:n kuvailema on ihan tavallista arkea. Ehkä hieman oudon tekee tuo, että opetat lapsia olemaan hupi-hiljaa laskun pelossa.Sitä ei ymmärrä ihminen joka ei ole itse kokenut sitä, että naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksia ja kutsuvat poliisit ovelle kun lapsi itkee. Itse ainakin jo ensimmäisen poliisikäynnin jälkeen ovellani aloin pelkäämään lasten itkua.
Poliisin käyntihän johtaa myös automaattisesti lastensuojeluilmoitukseen.
En tiennytkään että tämä on jo automatisoitu koneelliseksi eikä oo enää ihmisiä käyttämässä harkintaa.
Okei, poliisi TEKEE lastensuojeluilmoituksen.
Onneksi sielläkin ihmisiä töissä. Eli käyttävät omaa harkintaansa eivätkä ole lasuautomaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lasun pelkääminen alkaa jo mennä yli. Jos sellainen tehdään, asia käydään hoitamassa, oli siihen aihetta tai ei.
Se tehdään lasten suojelemiseksi. Ap:n kuvailema on ihan tavallista arkea. Ehkä hieman oudon tekee tuo, että opetat lapsia olemaan hupi-hiljaa laskun pelossa.Sitä ei ymmärrä ihminen joka ei ole itse kokenut sitä, että naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksia ja kutsuvat poliisit ovelle kun lapsi itkee. Itse ainakin jo ensimmäisen poliisikäynnin jälkeen ovellani aloin pelkäämään lasten itkua.
Poliisin käyntihän johtaa myös automaattisesti lastensuojeluilmoitukseen.
En tiennytkään että tämä on jo automatisoitu koneelliseksi eikä oo enää ihmisiä käyttämässä harkintaa.
Okei, poliisi TEKEE lastensuojeluilmoituksen.
Onneksi sielläkin ihmisiä töissä. Eli käyttävät omaa harkintaansa eivätkä ole lasuautomaatteja.
Olen kuullut, että poliisi tekee kotikäyntien vuoksi aina lasun, jos lapsi on ollut paikalla (syy voi olla esim. asunnosta kantautunut meteli). Heille se on rutiinitoimenpide, josta ei voida neuvotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten suhtauduttaisiin vanhempaan, joka vastaisi sos.henkilön kuulusteluun: "En kommentoi" tai "Käytän oikeutta olla kommentoimatta". Ehkä sellaista oikeutta ei lastensuojeluilmoitusten palvelutarpeen arviointiprosessissa olekaan.
On kuitenkin todella rankkaa esimerkiksi jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan pohjasakkana eli yksinhuoltajana lähteä kumoamaan perusteettomia ilmoituksia. En usko, että juuri kukaan yksinhuoltaja kokee itsensä vanhemmuudessa vahvaksi aina tai että kaikki sujuisi kuten toivoisi. Itse ruoskii itseään ja kyseenalaistaa välillä ihan kaiken. Silti yrittää parhaansa, joka päivä ja lapset ovat elämän tärkein asia. Puun ja kuoren välissä lastensuojelun kuulustelussa on todella heikko olo, eikä ole ihme, jos on vaikeaa pysyä kasassa. Kamelinselkä voi katketa ilmoitukseen ja siitä seuraavaan kyseenalaistamiseen.
Kuitenkaan "oikeita" tapauksia ei edes uskalleta hoitaa. Kun kookas, valehtelemaan paatunut päihdeisä kertoo kaiken olevan kunnossa, hommat jatkuvat. Yksinhuoltajaäidin tapauksista saadaan helposti kirjattua toimenpiteitä ja puuttumista, että tilastot näyttävät paremmilta: osa ilmoituksista toden totta johtavat tukitoimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vähänkin järjissään oleva sosiaalitäti, ainakin jos on itsekin äiti, tietää että jotkut lapset eivät kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos, mutta yhtä vähän suostuvat lähtemään sisäänkään.
"Sosiaalitäti, ainakin jos on itse äiti..."
Eihän ne kaikki ole. Siellä on myös niitä parikymppisiä vastavalmistuneita joiden osaaminen on pelkkää teoriaa. Huono tuuri jos sattuu sellainen kohdalle.
Suurin osa on vielä opiskelijoita, ei edes valmistuneita, ja hekin sitten vielä vaihtuu koko ajan eli käytännössä asioita penkoo leegio lapsettomia opiskelijoita, jotka vasta harjoittelee esim kirjauksia ja joilla on usein todella mustavalkoiset käsitykset elämästä ja vanhemmuudesta. Ja ylväät kuvitelmat siitä "tuesta" jota he tai ne muut "auttavat tahot" mukatarjoavat.
Tuo ylväs kuvitelma "tuesta" jota tarjoavat on hyvä pointti. Todellisuudessahan se on luokatonta ja perheitä hajottavaa pahimmillaan. Sitä apua mitä tarvitsee ei saa, mutta nämä ripustautuvat omaan täysin harhaiseen kuvitelmaansa että lapsi on heti kaikkivoimaisen ja parhaan tuen piirissä kun on lasuasiakkuus. Not. Samojen passkojen julkisten palveluiden piirissä kuin vanhukset.
Nyt kun tapetilla on tämä erityislapsiasia niin lasuasiakkuus ei voi olla keino taata perheelle tukea eikä se missään nimessä ole paras tuki. Koska vaikka lapsi olisi laajempien tukimuotojen piirissä, vanhemmat ovat oikeusturvansa heikennyksen piirissä. Täysin kestämätöntä! Tuota systeemiä ei siis ole alunperinkään suunniteltu erityislapsille vaan lapsille joita vanhemmat pahoinpitelee. Systeemin lähtökohta on paha vanhempi. Tuo ei muutu kuin koko systeemi uudistamalla.
Ja jos vanhempi on paha lapselle, on se poliisiasia/rikos. Jos perhettä halutaan tukea, mahdollisimman hyvin voiva perhe on paras kasvuympäristö lapselle (myös tilastojen mukaan, kun taas sijoitetuille/huostaanotetuille poikalapsille käy tilastollisesti vielä huonommin kuin "ongelmaperheissä" kasvaneille poikalapsille). Ei sellainen, jossa lyödään kiilaa vanhempien välille ja kannustetaan avioeroon ratkaisuna ongelmiin tai stressataan/ahdistellaan syyttömiä vuosia jatkuvalla seurannalla.
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtauduttaisiin vanhempaan, joka vastaisi sos.henkilön kuulusteluun: "En kommentoi" tai "Käytän oikeutta olla kommentoimatta". Ehkä sellaista oikeutta ei lastensuojeluilmoitusten palvelutarpeen arviointiprosessissa olekaan.
On kuitenkin todella rankkaa esimerkiksi jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan pohjasakkana eli yksinhuoltajana lähteä kumoamaan perusteettomia ilmoituksia. En usko, että juuri kukaan yksinhuoltaja kokee itsensä vanhemmuudessa vahvaksi aina tai että kaikki sujuisi kuten toivoisi. Itse ruoskii itseään ja kyseenalaistaa välillä ihan kaiken. Silti yrittää parhaansa, joka päivä ja lapset ovat elämän tärkein asia. Puun ja kuoren välissä lastensuojelun kuulustelussa on todella heikko olo, eikä ole ihme, jos on vaikeaa pysyä kasassa. Kamelinselkä voi katketa ilmoitukseen ja siitä seuraavaan kyseenalaistamiseen.
Kuitenkaan "oikeita" tapauksia ei edes uskalleta hoitaa. Kun kookas, valehtelemaan paatunut päihdeisä kertoo kaiken olevan kunnossa, hommat jatkuvat. Yksinhuoltajaäidin tapauksista saadaan helposti kirjattua toimenpiteitä ja puuttumista, että tilastot näyttävät paremmilta: osa ilmoituksista toden totta johtavat tukitoimiin.
Tuo on todellinen ongelma.
Iso, tatuoitu, aggressiivisen oloinen liivijengiläismies saa varsin mielistelevää ja korostetun asiallista käytöstä.
Yh äitiin voidaan sitten purkaa tämä puuttumisen tarve.
Sama juttu köyhät/rikkaat, tavikset/julkkikset/tutut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vähänkin järjissään oleva sosiaalitäti, ainakin jos on itsekin äiti, tietää että jotkut lapset eivät kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos, mutta yhtä vähän suostuvat lähtemään sisäänkään.
"Sosiaalitäti, ainakin jos on itse äiti..."
Eihän ne kaikki ole. Siellä on myös niitä parikymppisiä vastavalmistuneita joiden osaaminen on pelkkää teoriaa. Huono tuuri jos sattuu sellainen kohdalle.
Suurin osa on vielä opiskelijoita, ei edes valmistuneita, ja hekin sitten vielä vaihtuu koko ajan eli käytännössä asioita penkoo leegio lapsettomia opiskelijoita, jotka vasta harjoittelee esim kirjauksia ja joilla on usein todella mustavalkoiset käsitykset elämästä ja vanhemmuudesta. Ja ylväät kuvitelmat siitä "tuesta" jota he tai ne muut "auttavat tahot" mukatarjoavat.
Tuo ylväs kuvitelma "tuesta" jota tarjoavat on hyvä pointti. Todellisuudessahan se on luokatonta ja perheitä hajottavaa pahimmillaan. Sitä apua mitä tarvitsee ei saa, mutta nämä ripustautuvat omaan täysin harhaiseen kuvitelmaansa että lapsi on heti kaikkivoimaisen ja parhaan tuen piirissä kun on lasuasiakkuus. Not. Samojen passkojen julkisten palveluiden piirissä kuin vanhukset.
Nyt kun tapetilla on tämä erityislapsiasia niin lasuasiakkuus ei voi olla keino taata perheelle tukea eikä se missään nimessä ole paras tuki. Koska vaikka lapsi olisi laajempien tukimuotojen piirissä, vanhemmat ovat oikeusturvansa heikennyksen piirissä. Täysin kestämätöntä! Tuota systeemiä ei siis ole alunperinkään suunniteltu erityislapsille vaan lapsille joita vanhemmat pahoinpitelee. Systeemin lähtökohta on paha vanhempi. Tuo ei muutu kuin koko systeemi uudistamalla.
Ja jos vanhempi on paha lapselle, on se poliisiasia/rikos. Jos perhettä halutaan tukea, mahdollisimman hyvin voiva perhe on paras kasvuympäristö lapselle (myös tilastojen mukaan, kun taas sijoitetuille/huostaanotetuille poikalapsille käy tilastollisesti vielä huonommin kuin "ongelmaperheissä" kasvaneille poikalapsille). Ei sellainen, jossa lyödään kiilaa vanhempien välille ja kannustetaan avioeroon ratkaisuna ongelmiin tai stressataan/ahdistellaan syyttömiä vuosia jatkuvalla seurannalla.
Luulisi jonkun oikeasti jo puuttuvan tuohon. Meillä tosiaan on systeemi jossa vanhempia kannustetaan/kiristetään eroamaan viranomaisten toimesta. Syy voi siis olla niin pieni kuin kannabista käyttävä puoliso. Lapsen edun kanssa ei mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtauduttaisiin vanhempaan, joka vastaisi sos.henkilön kuulusteluun: "En kommentoi" tai "Käytän oikeutta olla kommentoimatta". Ehkä sellaista oikeutta ei lastensuojeluilmoitusten palvelutarpeen arviointiprosessissa olekaan.
On kuitenkin todella rankkaa esimerkiksi jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan pohjasakkana eli yksinhuoltajana lähteä kumoamaan perusteettomia ilmoituksia. En usko, että juuri kukaan yksinhuoltaja kokee itsensä vanhemmuudessa vahvaksi aina tai että kaikki sujuisi kuten toivoisi. Itse ruoskii itseään ja kyseenalaistaa välillä ihan kaiken. Silti yrittää parhaansa, joka päivä ja lapset ovat elämän tärkein asia. Puun ja kuoren välissä lastensuojelun kuulustelussa on todella heikko olo, eikä ole ihme, jos on vaikeaa pysyä kasassa. Kamelinselkä voi katketa ilmoitukseen ja siitä seuraavaan kyseenalaistamiseen.
Kuitenkaan "oikeita" tapauksia ei edes uskalleta hoitaa. Kun kookas, valehtelemaan paatunut päihdeisä kertoo kaiken olevan kunnossa, hommat jatkuvat. Yksinhuoltajaäidin tapauksista saadaan helposti kirjattua toimenpiteitä ja puuttumista, että tilastot näyttävät paremmilta: osa ilmoituksista toden totta johtavat tukitoimiin.
Tuo on todellinen ongelma.
Iso, tatuoitu, aggressiivisen oloinen liivijengiläismies saa varsin mielistelevää ja korostetun asiallista käytöstä.
Yh äitiin voidaan sitten purkaa tämä puuttumisen tarve.
Sama juttu köyhät/rikkaat, tavikset/julkkikset/tutut
Suomen kuvalehden jutussa sosiaalipäivystyksestä oli aikoinaan tällainen teksti:
”Johdolla onkin ollut suru siitä, ettei kiireellisiä sijoituksia ole tarpeeksi. Nyt on”, sosiaalityöntekijä Seija vitsailee."
Tottakai lastensuojeluilmoituksista, palvelutarpeen arvioista ja niistä seuranneista toimenpiteistä pidetään kirjaa. On ainoastaan ymmärrettävää, että jo alitajuisesti varotaan vaarallisia. Niihin puuttuminenkin on vaikeampaa jo ihan käytännössä, koska tarve selustan turvaamiselle olisi ilmeinen ainakin oman mielenrauhan ylläpitämiseksi. Resursseja ei kuitenkaan ole.
Toimenpiteitä pitää saada kirjattua. Miksei sitten puhuteltaisi niitä yksinäisiä äitejä, joiden lapset huutavat kerrostalossa?
Lisäksi lastensuojelussa tehdyt pöytäkirjat ovat merkillisiä. Ohjeistus on, että esimerkiksi lapsia kuultaessa ei saa kirjata mitään johtopäätöksiä, vaan ainoastaan mitä lapsi tosiasiallisesti on kertonut. Muutenkin pitäisi välttää tulkintaa ja kirjata ainoastaan tosiasiat. Koska näin tapahtuu? Kuka varmistaa kirjausten oikeellisuuden? Ne saatetaan tehdä parin kanssa yhdessä, mutta on myös hyväksyttyä, että tapauksesta vastaava kirjoittaa ne yksin. Kuinka monessa muussa työssä voidaan tehdä pöytäkirjoja tai dokumentoida tapahtumia niin, että niitä eivät kaikki osalliset tai siihen valtuutetut hyväksy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lasun pelkääminen alkaa jo mennä yli. Jos sellainen tehdään, asia käydään hoitamassa, oli siihen aihetta tai ei.
Se tehdään lasten suojelemiseksi. Ap:n kuvailema on ihan tavallista arkea. Ehkä hieman oudon tekee tuo, että opetat lapsia olemaan hupi-hiljaa laskun pelossa.Sitä ei ymmärrä ihminen joka ei ole itse kokenut sitä, että naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksia ja kutsuvat poliisit ovelle kun lapsi itkee. Itse ainakin jo ensimmäisen poliisikäynnin jälkeen ovellani aloin pelkäämään lasten itkua.
Poliisin käyntihän johtaa myös automaattisesti lastensuojeluilmoitukseen.
En tiennytkään että tämä on jo automatisoitu koneelliseksi eikä oo enää ihmisiä käyttämässä harkintaa.
Okei, poliisi TEKEE lastensuojeluilmoituksen.
Onneksi sielläkin ihmisiä töissä. Eli käyttävät omaa harkintaansa eivätkä ole lasuautomaatteja.
Laki velvoittaa heidät tekemään lasun. Se on virkavirhe, jos eivät tee. Nimenomaan omaa harkintaa ei saa käyttää.
Just näin.
Kiukuttelevien lasten vanhempi kyseenalaistaa jo varmasti itsekin omat kasvatustaitonsa ja on yrittänyt kaikkensa arjen sujumiseksi, ei siinä kaipaa enää lisää ulkopuolisia arvioimaan vanhemmuutta.
Mielestäni nimettömät lasut pitäisi kieltää kokonaan.