Saako miehen toiminnasta huomauttaa?

Huomauttaminen on usein kärkästä ja syyllistävää. Mielummin keskustelee aiheesta ja esim tiskikoneen täytöstä kertoo/näyttää ne paremmat toimintatavat. Kauppalappuun kirjoittaa tarkemmat tuotetiedot.

Mitä pullamössöjä oikein kasvatatte? Minun lapsuudessani syötiin sitä, mitä vanhemmat ostivat. Ei siinä alettu ketsuppimerkeistä vinkumaan, tullut edes mieleen. Silloin tällöin lauantaisin meiltä lapsilta kysyttiin, mitä haluamme ruoaksi.

Ja minkäikäisiä vässyköitä teillä on? Saako edes se 16-vuotias vellihousu leipäänsä itse leikatuksi, vai leikkaako mami valmiiksi? Meillä syötiin jälkiuunileipää ja se oli parasta leipää. Kouluiässä alettiin lapsetkin leikkaamaan ja tekemään itse leipämme. Ajatella, että 16-vuotiaat ovat kahvilatöissäkin, mutta sitten teillä ei saada edes leipiä leikatuiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä otetaan asiat huumorilla ja miehenkin huumori tuntuu pikku kuittailut kestävän. Ihan hauskaa nähdä miehessä se ”pöljä” puoli kun kuitenkin rakastuin hänen älykkyyteensä... Olen myös nauranut, että minusta on kutkuttavan jännittävää kun hän lähtee kauppaan: mitä sieltä mahtaakaan tulla saaliiksi :)

Isosti kärjistäen, mies on metsästäjä eikä marjanpoimija. Siinä missä naisen aivot rekisteröi kaupan elintarvikehyllyjä automaattisen tehokkaasti, ei miehen mielenkiinto vaan ole samalla tavoin suuntautunut. Hän ei myöskään rekisteröi niitä asioista, jotka meille naisille voivat olla täysin itsestäänselviä. Pitää siis vaan koittaa ymmärtää, että aivomme ja ajattelumme toimivat kertakaikkisen erilailla.

Pyysin tuomaan kaupasta maustettua creme bonjouria lohen ja perunoiden kanssa. Vaikka meillä on tämän merkin dippikastiketta ollut aina kyseisen ruuan kanssa, mies toi paketin tuorejuustoa. Jep, siinäkin luki Creme Bonjour, daa... Pyysin vaniljakastiketta piirakan kanssa, itselläni selkeä visio päässä siitä tutusta purkista, mutta mies toi jonkun oudon kasvipohjaisen tuotteen, jonka maku oli ihan karsea. No, se oli vaniljakastiketta, aivan kuten pyysin. Vastaavia esimerkkejä on paljon.

Huumoria siis peliin ja katse myös sinne peiliin. Voin vain kuvitella miten kävisi jos mut laitettaisiin motonettiin suurpiirteisen kauppalistan kanssa (en edes yrittäisi selvitä yksin vaan konsultoisin välittömästi jotain myyjää).

Oma mieheni laittaa joskus whatsapilla kuvan tuotteesta varmistaakseen onko se ok. Soittaa myös kaupasta (jonne on mennyt ihan omatoimisesti), että tarvitaanko jotain erityistä.

Minusta miehet on aika ihania. Ja osittain sen takia, etteivät ne aina osaa käydä kaupassa <3

Mies on aikuinen, joka ei voi perustella asioiden tekemistä töissä sinnepäin millään metsästäjänkatseella. Se ei siis ole mikään luonnonvoima, eikä siten oikeuta tekemään asioita sinnepäin myöskään perhe-elämässä. Yksinkertaisuus on anteeksiannettavaa, laiskuus ja välinpitämättömyys tyhmäksi heittäytymisen taustalla ei. Perhe on yhteinen yritys, ja puolisoiden on tarkoitus keventää toistensa taakkaa, ei kasvattaa sitä. Mutta mä olenkin vanhanaikainen.

Tuliko sinulle minun kommentistani olo, että mieheni on välinpitämätön tai tyhmä? Tai että emme keventäisi toistemme taakkaa? Halusin vaan muistuttaa siitä, että mies ja nainen ihan oikeasti voi nähdä ja rekisteröidä asiat eri tavoilla ja itse ainakin syyllistyn joskus liikaa oletuksiin. Siinä minä voin parantaa omaa käytöstäni. Omassa esimerkissäni on mielestäni tuotu esiin petraamista puolin ja toisin.

pamp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä otetaan asiat huumorilla ja miehenkin huumori tuntuu pikku kuittailut kestävän. Ihan hauskaa nähdä miehessä se ”pöljä” puoli kun kuitenkin rakastuin hänen älykkyyteensä... Olen myös nauranut, että minusta on kutkuttavan jännittävää kun hän lähtee kauppaan: mitä sieltä mahtaakaan tulla saaliiksi :)

Isosti kärjistäen, mies on metsästäjä eikä marjanpoimija. Siinä missä naisen aivot rekisteröi kaupan elintarvikehyllyjä automaattisen tehokkaasti, ei miehen mielenkiinto vaan ole samalla tavoin suuntautunut. Hän ei myöskään rekisteröi niitä asioista, jotka meille naisille voivat olla täysin itsestäänselviä. Pitää siis vaan koittaa ymmärtää, että aivomme ja ajattelumme toimivat kertakaikkisen erilailla.

Pyysin tuomaan kaupasta maustettua creme bonjouria lohen ja perunoiden kanssa. Vaikka meillä on tämän merkin dippikastiketta ollut aina kyseisen ruuan kanssa, mies toi paketin tuorejuustoa. Jep, siinäkin luki Creme Bonjour, daa... Pyysin vaniljakastiketta piirakan kanssa, itselläni selkeä visio päässä siitä tutusta purkista, mutta mies toi jonkun oudon kasvipohjaisen tuotteen, jonka maku oli ihan karsea. No, se oli vaniljakastiketta, aivan kuten pyysin. Vastaavia esimerkkejä on paljon.

Huumoria siis peliin ja katse myös sinne peiliin. Voin vain kuvitella miten kävisi jos mut laitettaisiin motonettiin suurpiirteisen kauppalistan kanssa (en edes yrittäisi selvitä yksin vaan konsultoisin välittömästi jotain myyjää).

Oma mieheni laittaa joskus whatsapilla kuvan tuotteesta varmistaakseen onko se ok. Soittaa myös kaupasta (jonne on mennyt ihan omatoimisesti), että tarvitaanko jotain erityistä.

Minusta miehet on aika ihania. Ja osittain sen takia, etteivät ne aina osaa käydä kaupassa <3

Mies on aikuinen, joka ei voi perustella asioiden tekemistä töissä sinnepäin millään metsästäjänkatseella. Se ei siis ole mikään luonnonvoima, eikä siten oikeuta tekemään asioita sinnepäin myöskään perhe-elämässä. Yksinkertaisuus on anteeksiannettavaa, laiskuus ja välinpitämättömyys tyhmäksi heittäytymisen taustalla ei. Perhe on yhteinen yritys, ja puolisoiden on tarkoitus keventää toistensa taakkaa, ei kasvattaa sitä. Mutta mä olenkin vanhanaikainen.

Tuliko sinulle minun kommentistani olo, että mieheni on välinpitämätön tai tyhmä? Tai että emme keventäisi toistemme taakkaa? Halusin vaan muistuttaa siitä, että mies ja nainen ihan oikeasti voi nähdä ja rekisteröidä asiat eri tavoilla ja itse ainakin syyllistyn joskus liikaa oletuksiin. Siinä minä voin parantaa omaa käytöstäni. Omassa esimerkissäni on mielestäni tuotu esiin petraamista puolin ja toisin.

Kirjoitan näkökulmasta, jossa on vuoden sisällä saatu erityislapsi onnistuneesti maailmalle. Kun parisuhde ja vanhemmuus on ollut sitä, että selviytymiseen tarvitaan toisen täysi luottamus ja tuki, ei sooloiluun ole ollut varaa puolin eikä toisin, vaan kauppareissunkin on onnistuttava kerrasta. Meillä ei olisi voimat riittäneet muuhun, eikä varsinkaan minkään mies- ja naisoletusten ylläpitoon (saan sen moottoriöljyn haettua yhtä hyvin, on kaksi silmää, kättä, jalkaa ja puhekyky). Ja näin jälkeenpäin, kun voidaan taputella toisiamme selkään, ollaan molemmat sitä mieltä, ettei miesten ja naisten välillä ylitsepääsemättömiä havainnoinnin ja ymmärryksen eroja ole. Kaiken voi opetella. Ja kannattaakin; aina on olemassa riski, että homman joutuu joku päivä hoitamaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ja minkäikäisiä vässyköitä teillä on? Saako edes se 16-vuotias vellihousu leipäänsä itse leikatuksi, vai leikkaako mami valmiiksi? Meillä syötiin jälkiuunileipää ja se oli parasta leipää. Kouluiässä alettiin lapsetkin leikkaamaan ja tekemään itse leipämme. Ajatella, että 16-vuotiaat ovat kahvilatöissäkin, mutta sitten teillä ei saada edes leipiä leikatuiksi

Luitko ketjun?

Vierailija kirjoitti:

Huomauttaminen on usein kärkästä ja syyllistävää. Mielummin keskustelee aiheesta ja esim tiskikoneen täytöstä kertoo/näyttää ne paremmat toimintatavat. Kauppalappuun kirjoittaa tarkemmat tuotetiedot.

Minun mieheni katsoo kaikenlaisen neuvomisen valittamiseksi ja nalkuttamisemsi. Esim. jos sanon,että Hei, nää muovikipot kantsii laittaa tähän, niin ne pysyy oikein päin (ystävällisellä äänellä). Niin mies vastaa, että saat kuule ihan itse täyttää sen koneen,jos ei kelpaa. Turhaa yrittää mitään tehdä, kun tulee pelkkää valitusta ja nalkutusta. (Näin oikeasti kävi.)

Ei sitten pitkään aikaan koskenut tiskikoneeseen, jossain vaiheessa alkoi taas laittaa astioita, mutta mahdollisimman vääriin paikkoihin. Eli vaihdan kaikki eri paikkoihin. Esim. lautaset laittaa "makaamaan" yläkoriin (yksi lautanen täyttää lähes koko korin) ja lasit lautaspiikkeihin keikkumaan. Tuosta olen pari kertaa sanonut, että kannattaisi laittaa lautaset alakoriin, niihin piikkeihin, jotka on tarkoitettu lautasille, ja jonne lapsetkin osaavat lautasensa lykätä. Ei ymmärrä.