Lue keskustelun säännöt.
Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.
03.02.2020 |
Minä aloitan: olen 38v, jo kolmen lapsen äiti. Sain lapset 20-25 ikävuosien välillä. Olen nyt 38v ja koen olevani liian vanha saamaan lisää lapsia. Tai vaikka fyysisesti, taloudellisesti, parisuhdemielessä ja muutenkin olisin ollut aivan täydellisessä lapsentekoiässä myös ikävuodet 25-38, niin en ole kokenut tarpeelliseksi hankkia neljättä tai useampaa lasta.
Kommentit (715)
Uskoisin että nykyään (onneksi) kun saa vapaasti valita että haluaako sitä perhettä tai lapsia, niin moni on herännyt siihen että ei ihan oikeasti tarvitse jos ei halua. Ennen muinoin se oli itsestään selvyys että oli oma torppa, perhe ja kakarat ja elettiin niinkun kaikki muutkin koska se oli "oikein". En näe siinä mitään väärää jos halutaan olla hankkimatta niitä lapsia. Oli se syy ihan mikä tahansa. Ymmärrän, että ajan kanssa tällä "trendillä" on mahdollisesti vaikutusta kansantalouteen/yhteiskuntarakenteisiin ym. Muutos on kuitenkin kaikessa jatkuvaa, ja muutoksen edessä täytyy sopeutua uuteen ja oppia pärjäämään sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lisääntynyt, koska en halua.
Lapsiperhe-elämä olisi heikennys nykyiseen elämäntilanteeseeni. Haluan nykyistä elämäntapaani enemmän kuin lapsielämäntapaa. Asia voi muuttua tulevaisuudessa, tai sitten ei.
En tiedä miten voisin ilmaista tämän henkilökohtaisen preferenssini niin, ettei sitä tulkita yhteiskunnan tai poliitikkojen syyksi.
En tiedä haluanko lapsia vai en.
Tässä syitä miksi ei ehkä kuitenkaan;
- haluan paljon omaa/vapaa-aikaa
-Kaikkea kytätään, teet niin tai näin niin aina väärin.
-Haluan nukkua hyvin.
-Kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta
-synnytys ja raskaus ja niiden vaikutukset pelottavat
-minulla ei ole sisaruksia; vauvat ovat ihan vieraita minulle
- Ei ole työtä kuin pätkissä ja asunto on pieni
-tykkään matkustella
- mies ei halua lapsia. Ei ainakaan vielä.
N29
Vierailija kirjoitti:
En ole lisääntynyt, koska en halua.
Lapsiperhe-elämä olisi heikennys nykyiseen elämäntilanteeseeni. Haluan nykyistä elämäntapaani enemmän kuin lapsielämäntapaa. Asia voi muuttua tulevaisuudessa, tai sitten ei.
En tiedä miten voisin ilmaista tämän henkilökohtaisen preferenssini niin, ettei sitä tulkita yhteiskunnan tai poliitikkojen syyksi.
Sama täällä. En halua lapsia. Elämäni on hyvää näin, ja lasten kanssa se ei olisi näin miellyttävää. En halua lapsia. Tämä ei johdu siitä että pelkään työttömyyttä tai pätkätöitä, eikä siitä että en tiedä mihin tämä maailma on menossa, eikä johdu ilmastonmuutoksesta eikä mistään muustakaan ulkoisesta syystä. Ainoastaan siitä että en halua hankkia lapsia.
Mulla on kolme lasta ja neuvoni on, ettei lapsia kannata ainakaan liian nuorena tehdä. Se kaduttaa, että oma nuoruus jäi käytänössä elämättä. Lasten kanssa ei pysty menemään samalla tavalla kuin lapsettomana, mun nuoruuteni oli pelkkää vauvansosetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä kaikille on sattunut niin p*skat miehet, kun porukalla haukutaan kaikki suomalaiset miehet? Minä en tunne yhtään tuollaista retkua. Isät tekevät kotitöitä siinä missä äiditkin ja lisäksi töiden jälkeen lähtevät lapsen kanssa ulos leikkimään, että äiti pääsee jumppaan tms. Ovat pitäneet omat isyysvapaansa ja töissä on vain käytävä, äidit halusivat jäädä kotiin ja jäisivät pidemmäksi aikaa, jos se olisi taloudellisesti mahollista.
Tosin tuossa on yksi monista syistä miksi en lapsia halua. Että päivät pitäisi olla sen lapsen kanssa ihan KOKO päivä ja vasta kun mies tulee töistä, pääsee tekemään omia juttujaan. Ihan kamala ajatuskin.
Minä pelkään työnantajien ja työkavereiden suhtautumista. Pienen lapsen äiti on kuluerä ja rasite, joka jää äitiyslomalle ja töihin palattuaankin joutuu toisinaan hoitamaan sairaita lapsia. Ura- ja palkkakehitys kärsisi. En halua laittaa pieniä lapsia hoitoon, mutta minua pelottaisi jäädä kotiin pienillä tuloilla. En halua olla miehen armoilla, tai joutua tilanteeseen jossa teen kaikki kotityöt, hoidan ja maksan lapset miehen maatessa työpäivän jälkeen sohvalla.
Miehiltä ei odoteta samaa kuin naisilta. Naisella on aina se riski, että mies päättää ottaa ja lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vapaus menee 20v ajalta, ja senkin jälkeen jatkuva huoli miten lapsella menee ym. Olen liian laiska äidiksi, enkä usko että myöskin laiska puolisoni ottaisi riittävästi roolia lapsen hoidossa. En halua poistua työelämästä muutamaksi vuodeksi ja keskeyttää uralla etenemiseni. En halua sitä että työpäivän jälkeen olen aivan poikki ja sitten on lapsi hoidettavana. Kiva painaa 10h työpäivä jotta pääsee kotiin väsyneenä eikä enää jaksa tehdä lapsen kanssa mitään. En halua tehdä lasta jotta se voisi olla 50h viikossa hoidossa ja itse näkisin sitä vain väsyneenä iltaisin ja viikonloppuisin, ei mitään järkeä. Matkustelu muuttuisi haastavammaksi, hyvästit reppureissuille ja tervetuloa kalliit pakettimatkat jonnekin canarialle perhehotelleihin. Hyvästit omalle ajalle ja harrastuksille (en todellakaan enää työpäivän jälkeen haluaisi lähteä pariksi tunniksi harrastamaan, näkisi lasta vielä vähemmän). Mutta isoin syy on tuo ettei aika riittäisi kaikelle kivalle ja samalla lapselle. Työ vie liikaa aikaa eikä vapaa-aikaa ole tarpeeksi perheelle. Olisiko tähän ehkä apuna äitien ja isien 4 päiväinen tai 6 tuntinen työpäivä? Jos olisi näin, muuttuisi mun ajatukset vanhemmuudesta aika paljon kun ehtisin itse hoitaa lapseni eikä tarvitsi jättää sitä jonnekin päiväkodin hoitajien huoleksi 50h viikko.
Näen lapsia tarpeeksi työni kautta, sama ralli kotona ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 24v ja vauvakuumeillut varmaan 16-vuotiaasta asti, mutta ajattelen järjellä ja en aio edes yrittää vauvaa ennenkuin taloudellinen tilanne on vakaampi ja olen saanut ensin elellä miehen kanssa kaksistaan sellaista elämää kun haluamme :) Kyllä siis aiomme lasta yrittää, mutta en koe, että sen aika olisi vielä. Ehkä 2-5 vuoden päästä sitten ja muutenkin ainakin nyt tuntuu siltä, että yksi lapsi riittäisi meille. Ja mulla on siis nimenomaan vauvakuume, en kertakaikkiaan osaisi vielä kuvitella itseäni kasvattamassa isompaa lasta, haluaisin vain sen pienen söpön nyytin, jota saisi hoitaa :D
N20, tänä vuonna 21:
Jotta voisin ja haluaisin lapsia tehdä, tarvitsisin
-hyvän parisuhteen
-ammattitutkinnon, jonka kautta töitä ja mieluusti sellaisella palkalla että sillä voi elää
Kumpaakaan ei ole, molemmat kyllä työn alla. Ensimmäistä tosin on vaikea saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kyllä kovasti äidiksi, mutta vasta myöhemmin. Mielestäni hyvä aika äitiydelle olisi sitten, kun kaikki elämän peruspilarit (vakityö, kumppani, omistusasunto, oma terveys) ovat kohdillaan. Lapsi tässä elämänvaiheessa venyttäisi opintoja ja hankaloittaisi oman alan töihin pääsyä huomattavasti. Lisäksi olen vastikään toipunut syömishäiriöstä, jonka uusiutumisen riski on olemassa.
t. N25
Ajatus perhe-elämästä tuntuu vastenmieliseltä. En halua käyttää elämäni parhaita vuosia siihen että nökötän kotona, kiirehdin töistä kauppaan ja hakemaan lasta, kuuntelen lasten kitinää ja opetan samoja asioita 10 000 kertaa, tappelen puolison kanssa omasta ajasta yms. Tai vaikka ajattelen sellaista ruusunpunaista perhe-elämää (jota en usko olevan olemassa), niin ei silti kiinnostaisi. Mulla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista tekemistä tässä elämässä, että ajatus äitinä olemisesta ei millään tavalla kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Olen tiennyt teini-ikaisesta asti, etten koskaan tule haluamaan lapsia. Olen siis vapaaehtoisesti lapseton.
N44
Sama ja nimimerkkikin voisi olla sama.
Suurin osa läheisistä joilla lapsia on yh. Kumppanit lähteny pinkomaan ongelmien edessä ja puolet näistä ei tahdo edes tavata lapsiaan. Näille hylkääjille useimmiten kyllä on ovet avoinna halutessaan mutta syyt olla tulematta poikkeuksetta tekosyitä. Mielestäni työttömyys, töissäkäynti, rahattomuus, harrastukset ja ryyppääminen ei ole päteviä syitä jättää lasta elämästään kokonaan. Kyllä sen työläisenkin elämässä se alle tunninkin ikkuna on nähdä lastaan, itse hän päättää olla niitä tilaisuuksia käyttämättä.
En kuulu enää tuohon ikäryhmään, mutta minulle oli selvää "pienestä pitäen", että haluan vain yhden lapsen. Olin 25-vuotias hänet saadessani enkä useampia todellakaan enää halunnut. Hän on nyt aikuinen ja naimisissa eikä aio hankkia lapsia, en tiedä tarkemmin miksi mutta minusta se on ihan hyvä päätös.
Miksi 20-23-vuotiaan edes pitäisi vielä miettiä lastentekoa kun he ovat vielä lapsia itsekin?
N30 täällä.
Naisen osa on surkea. Olen kauhulla katsellut kuinka viisikymppinen äitini tekee 90% kotitöistä, hoiti aikanaan omat lapsensa 99%, hoitaa lapsenlapsia joka viikko, hoitaa omia vanhoja vanhempiaan ja isäni vanhempia. Sekä käy tietenkin töissä.
En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa (esim. asunut miehen kanssa). Kunnolliset miehet ovat harvassa. En pidä todennäköisenä että löydän hyvän puolison eli lapsi pitäisi tehdä yksin. Ainoa tukiverkko jolta uskoisin saavani lastenhoitoapua on äitini, jonka työtaakkaa en halua lisätä.
En halua olla raskaana tai synnyttää. Pelkään synnytystä. En luota että terveydenhuollossa kohdeltaisiin ihmisenä.
Jatkuva huoli toimeentulosta. Lähes koko aikuisikäni työttömyyttä, pätkätöitä, työkkärin kursseja. Nyt mulla on vakipaikka mutta ei sekään ole onni ja autuus: yt-neuvotteluissa voi saada kenkää koska vaan ja sitten on taas tukiviidakossa tappelemassa pätkätöistä tai orjatöistä.
Teen raskasta vuorotyötä ja se vie kaikki voimat. En jaksa käydä missään tai tehdä mitään työpäivän päälle ja vapaapäivät menee toipuessa työviikosta. Miten jaksaisin huolehtia lapsesta kun häin tuskin selviän tästä.
Enkä tiedä haluanko edes lasta.
Olisin halunnut enemmän lapsia kuin yhden, mutta työelämän kovuus ja silti pienehköt tulot olivat yhdistelmä, jotka tuhosivat unelmani. Se että mies luisti vastuusta (ensin ero, sitten tappelu lapsen elatuksesta) ei auttanut yhtään asiaa.
En halua enää vanhana ryhtyä lisääntymään, koska kohta on 5-kympin helvetti työelämässä edessä, eli jos joudut irtisanotuksi, uutta työtä tuskin löydät.
90-luvun lama jätti tiettyihin sukupolviin sodan kaltaiset haavat.
Monista syistä. Yksi ja tärkeimmästä päästä oleva on nykyinen yhteiskuntarakenne ja politiikan tila ja se, että poliitikot voivat rötöstellä sydämensä kyllyydestä eikä rangaistuksia tipu tai tapansa muutu. En voi sietää eriarvoistavaa yhteiskuntaa.
Toinen on se, etten ole keksinyt yhtään syytä miksi lapsia pitäisi hankkia. Joo, olisihan se kkiva nähdä miten omia geenejä omaava uusi ihminen kehittyy ja kasvaa ja nauttii elämästään, mutta nykyisellään tuo olisi liian itsekäs halu hankkia lapsi. tällä planeetalla on jo nyt liikaa ihmisiä, omat itsekkäät halut täytyy voida osata laittaa syrjään planeetan hyvinvoinnin edestä.
Lisäksi minua kuvottaa ihmisten nykytila kaikkine päihderiippuvuksineen ja se miten oikeuteenkin mennään naureskellen kun on jääty kiinni hu u mei den levittämisestä ja käytöstä. En halua lapseni joutuvan elämään tällaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan jotkut uskonnolliset hihhulit sitten vetovat raamattuun kun haluavat haukkua seksuaalisia vähemmistöjä ja toinen kulkee jossain vatun usassa haukkumassa abortin tehneitä naisia. Ehkä vastaukseni on se, että koen ihmsiet niin kuvottavina etten halua lapseni joutuvan elämään nykyihmisen kanssa enkä usko siihen, että ihmiset tästä enää kehittyisivät. Parempi, että mennään sukupuuttoon heti seuraavana lajina.