Yhteishuoltajuudessa oleva 12-vuotias ei enää halua tulla luokseni koska toisen vanhemman luona on löysempää. Voinko tehdä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 12v kuullaan huoltajuus ja asumisjärjestelyissä, kunhan se perustuu lapsen etuun ja oikeuteen.

Mutta ap. tapauksessa näin ei taida olla, jos

"saa valvoa, olla puhelimella tai tabletilla rajattomasti, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa, mennä vaikka keskellä yötä suihkuun, yökyläillä kavereilla vaikka joka viikonloppu, pyöriä kaupungin keskustassa ja käyttörahaa riittää. Koulutyö on jo kärsinyt ja ennen muuta homma on menossa luonteeltaan jo ennestään haastavan lapsen kanssa sivurait".

Ja jo tällä perusteella vastuullinen vanhempi, jos keskusteluyhteyttä toiseen vanhempaa ei ole, tekee lapsestaan lasun, jolloin viranomaiset vanhempien avulla katsovat mikä on lapsen etu ja mikä ei.

Tuo on jo peruste lapsen huostaanotolle, jos vanhemmat eivät pysty valvomaan lasta ja luomaan turvallista ympäristöä.

Siis mikä tuossa täyttäisi huostaanoton kriteerit?

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua.

Mutta vastaus: 12 vuotias on lapsi. Lasta on hyvä kuunnella. Mutta lapsi ei päätä yhtään mitään. Aikuiset päättävät, ja näin sen voi kertoa lapselle. On ihan sama onko toisen vanhemman luona kivempaa. Hän ei kuitenkaan päätä yhteishuoltajuustilanteessa missä asuu vaan vanhemmat päättävät. Sen mukaan mennään ja eletään arkea.

Ei päätä, mutta pakottaa ei saa 12-vuotiasta tai sitä nuorempaakaan riittävän kypsää. Pakkokeinoja tapaamisten toteuttamiseksi ei saa käyttää.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960619

Sivuhuomiona: ap ei käsittääkseni missään vaiheessa ole maininnut omaa tai toisen vanhemman sukupuolta. Joten mistä tiedätte, että hän on nainen/äiti, ja toinen osapuoli mies? Osat voivat olla myös toisinpäin, ei isä suinkaan aina ole se holtiton tai edes löysempi kasvattaja. Tai voihan kyseessä olla myös esim. eronnut naispari. Omat oletukset tuodaan monen vastauksessa esiin faktoina, joten halusin kiinnittää huomiota tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kommentoidaan että lapsi on tarpeeksi iso ja ymmärtää... Niin on, mutta rajoja hakeva esiteini ymmärtää nimenomaan manipuloida. Itsellä on täysi-ikäinen ja nuorempia. Täysi-ikäisen kanssa oli tuossa iässä paljon vääntämistä kun mitään sääntöjä ei olisi kiinnostanut noudattaa (oli ne miten perusteltuja tahansa) ja "kaikki kaveritkin" sai elää vapaasti. Nyt myöhemmin tämä on sanonut että on tyytyväinen että pidin rajat.

Seuraan myös läheltä 11-vuotiaan lapsen vastaavaa käytöstä (ei oma lapsi). Mitkään säännöt ei omasta mielestään lasta koske, toisessa kodissa jopa kakat ym jätetään pönttöön, kämppä sotketaan muutenkin, valvotaan aamuviiteen, roikutaan koulusta suoraan kylillä iltaan asti syömättä, kouluun ei oikein jakseta mennä (kipee kun päätä särkee, todennäköisesti valvomisesta), muita kiusataan/lyödään/tönitään ja isän mielestä vaan "pojat on poikia". Tämä lapsi on valehdellut äitipuolestaan, opettajastaan, muista lapsista jne kun kaikissa niissä on vika, ei hänessä. Poliisitutkinnassa/sovittelussa on myös oltu näiden juttujen vuoksi. Asioihin puututtaessa lapsi aikoo vaihtaa koulua/karata/muuttaa toiselle vanhemmalle kun ei halua hyväksyä että kaikkea ei voi tehdä kuten itse haluaa.

En tiedä mitä ap voi tehdä, mutta tee jotain ettei mene samanlaiseksi. Jos on keskusteluyhteys isään niin koita vaikka aloittaa sitä kautta. Vaikka tuon ikäinen ymmärtää, niin maailmankatsomus on niin lapsellinen että ei voi itse päättää kaikesta (esim koulua ei muka tarvita on hyvin yleinen ajatus tuon ikäisillä, vaikka vielä tietämys asioista ei ole kovin kummoinen). Osalla kunnista lasu-puuttumisen raja on alhainen, kun taas osa ei tunnu puuttuvan mihinkään. Epäilen että nämä "olet liian tiukka" ja "anna olla"-kommentoijat ovat itse vastuussa näistä nykyisistä vapaan kasvatuksen hedelmistä... Ei omaa llastaan voi vain hylätä.

Kyse ei ole suinkaan siitä kuka on liian tiukka ja kuka liian lepsu. Jos lapsi on täynnä vihaa äitiään kohtaan, kyllä se vaan on äidin otettava peili käteen. Tätä asiaa ei voi muuttaa sörkkimällä isän luona asumisen malleihin. Jos tosiaan ajattelee, että lapsi on siellä heitteillä, oikea puuttumiskanava on tietysti lastensuojelu. Siinä kuitenkin tulee vastaan myös se, että äidin ja lapsen keskinäistä suhdetta käsitellään. Ilmeisesti moni ei ole valmis siihen, vaan kuittaa asian mieluiten niin, että lastensuojelu käy äidin kimppuun. Mutta siitä nyt ei vaan pääse mihinkään, että ne äidin ja lapsen välit on korjattava, asui lapsi missä hyvänsä. Vai kuvitteleeko joku, että jos jollain konstilla huoltajuus tai asumisjörjestelyt siirtyisivät kokonaan äidille, lapsi olisi yhtäkkiä asian kanssa ihan ok?

Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa että ap olisi liian tiukka, myös lapsen temperamentti määrittää miten suhtautuu siihen ettei hyväksy hänelle asetettuja rajoja. Juuri tämä mainitsemani 11v on samanlainen. Ei ole halunnut asua äidillään koska isän luona ob vapaata ja pääsee kalliisiin harrastuksiin, jotka ei nekään sitten yllättäen kiinnosta. Kun touhu on mennyt totaalisen yli ja koulun ja muiden tahojen osalta on vaadittu ettei sellaista voi olla, niin lapsi ei halua asua enää isällään vaan haluaakin äidilleen tai aikoo karata. Kun koulussa opettaja puuttuu kiusaamistilanteeseen niin opettaja on niin hirveä että koulua pitäisi vaihtaa jne. Sellaista se on jos ei rajoja vedetä tarpeeksi hyvissä ajoin, niitä on vaikea hyväksyä ja se on kaikkien muiden vika. Lapsi ei ymmärrä vielä syy-seuraus-yhteyttä. Jos lapsi osaisi jo pienenä päättää miten voi ja saa toimia, niin vanhempia ei tarvittaisi. Tarkoitus ei ole olla lapsen kaveri, vaan vanhempi, ja pettymyksiäkin täytyy lapselle tuottaa jotta oppii niitä käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus ei ole syytellä vaan kertoa faktat. Mitäpä se hyödyttäisi täällä anonyymisti satuilla ja kerätä tukea ja sympatiaa keksityillä asioilla? En tarvitse muuta kuin puolueettoman mielipiteen tilanteelle. Ap

Ei aloitus ole mitenkään puolueeton tai faktaa. Se on sinun mielipiteesi. Lapsella on omansa ja tousella vanhemmalla omansa.

Minun puolueeton mielipiteeni on: lapsi ei halua tulla luoksesi ha siihen on syy. Se syy ei ole kuvaamadi "vapaus".

Asia selvä, kiitos mielipiteestä ja siitä että osallistuit keskusteluun. Olen samaa mieltä siitä että tilanteeseen on joku syy. Hyväksyn ja kunnioitan lapsen mielipidettä, mutta samalla pohdin että enkö siis oikeasti voi tehdä mitään. Minun standardeillani lapsi on osin heitteillä ja elää elämää, joka minusta sopisi ehkä 15-16-vuotiaalle. Hän on puoliksi minun vastuullani, mutta en voi kuin katsoa meininkiä vierestä. Ap

Oletko todella ymmärtänyt yhteishuollon sisällön oikein? Ja lukenut siis sen lain kohdan ja myös molemmat? minusta Teidän pitää päästä yhteisymmärrykseen yhteishuollon peli tai yhteissäännöistä. Pääasiassa lähivanhempi on vastuussa arjen toimivuudesta jne. Sinut voidaan kokea uhkana ja sen takia lapsi ei halua tulla luoksesi. Eli tarkoittamalla hyvää ajat hänet kauemmaksi.

Lapsi aistii kotona olevan ilmapiirin.

Mitä te yleensä teette yhdessä silloin kun lapsi on luonasi?

Liittyykö rajoihin ja sääntöihin painostava ilmapiiri? 

Onko toinen vanhempi vihamielinen, katkera tai haluaako kostaa eroa? Harjoittaako hän mahdollisesti vihakampanjaa lapsen kautta toista vanhempaa kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa samalta kuin meillä. Mies yritti pitää rajoja, mutta miehen ex kumosi ja jyräsi koko ajan ja antoi kaiken periksi. Nyt tuloksena on, että poika on huostaanotettuna ollut kohta 4 vuotta ja asuu laitoksessa. On sielläkin perseillyt, varastanu alkoa, käyttäny adhd-lääkkeitään ja alkoa sekaisin. Ei siedä rajoja ja sääntöjä. Odottaa vaan milloin pääsee takaisin lepsun äitinsä paapottavaksi. Täyttää tänä 16v eikä napanuoraa äitiin ole katkaistu. Kuvittelee työttömän äitinsä taikovan rahaa jostain taikaseinästä ja ostavan hänelle kaiken ikuisesti. Realismi puuttuu häneltä täysin, ei tajua olevansa rikosoikeudellisessa vastuussa mistään vieläkään eikä tajua millaiset vastuut alkaa kun 18v täyttää. Ei tajua vaikka ratakiskoista vääntäisi. Itsenäistymisrahan aikoo käyttää peleihin sun muuhun lapsellisuuksiin.

Ei tässä meidän auta muu kuin katsoa sivusta mitä tuosta pojasta tulee vai tuleeko mitään. Todennäköisesti elämäntapatyötön peräkammarin poika tuolla menolla ja käytöksellä.

Tässä esimerkki pahasta äitipuolesta. Et ole koskaan ajatellut miehesi lapsen parasta. Tuskin sanoisit hänestä noin ilkeästi mikäli oikeasti olisit koskaan pitänyt hänestä.

Mies on sanonut saman jo aiemmin kuin mitä minä kirjoitin. Ei sitä jantteria kiinnosta tehdä mitään rahan ja tavaroiden eteen. Mies on sanonut pojalleen suoraan, ettei se raha mistään taikaseinästä tule. Ei isäkään näe lapsellaan muuta tulevaisuutta kuin sen, että istuu äitinsä nurkissa pleikkarin ääressä lopun ikäänsä. Poika on asunut 4 vuotta laitoksessa, kun ei äitinsäkään lopulta kestänyt ja jaksanut kasvatustyylinsä tulosta. Adhd tarvitsee säännöllisyyttä, rutiineja, rajoja ja sääntöjä, mutta tuossa on tulos, kun ei näistä mitään ollut koskaan, lapsi laitokseen, kun alkoi olla liian vaikeaa. Ja myöhäistä alkaa niitä sääntöjä ja rajoja laittelemaan, sekä säännöllisiä rutiineja rakentamaan, kun ne olis pitäny aloittaa jo pojan ollessa päiväkoti-ikäinen.

Minua tästä on turha syyttää, mutta tuo on totuus, ja mies itsekin sen tietää ja on sen itsekin todennut.

Rajat ovat rakkautta. Aika heitteillä rajattomat lapset ovat.

Vähän OT mutta kerron.

13-v tytär meillä, asunut ekaluokasta asti vuoroviikoin isällään ja mulla. Ei oo isän kanssa riidelty mistään sitten eron (2008) ja lapsen asioista puhuminen sujuu ja yhteistyö toiminut aina hyvin eron jälkeen.

Tytär on minun kanssani ehkä hiukan läheisempi ja myös mulle hankalampi. Isä on takuulla yhtä rakas kuin minä, mutta mun kanssa ns tulee sanomista helpommin vakka isäkin kyllä pitää kuria ja asettaa rajoja.

Välillä tytär aiemmin hormonikuohuissaan uhannut että muuttaa isälleen koska on jo yli 12 ja hän saa päättää. Lain ja sossun edessä hänen ikäistään kuultaisiin ja hänen näkemyksensä otettaisiin huomioon mutta loppui tuo uhkailu ja asialla sekoilu kun me molemmat vanhemmat tahoillamme sanoimme että hän yksin ei päätä yhtään mitään. Asumisesta on sovittu yhdessä vanhempien kesken ja jos ei elämään tule mitään isoja muutoksia, asuminen jatkuu tällä tavalla kunnes hän muuttaa omilleen. Lapsi ei todellakaan päätä tällaista suurta asiaa yksin. Hän saa sanoa näkemyksensä mutta aikuiset päättävät ja ovat vastuussa.

Olisi kiva kuulla sen toisen vanhemman kertomus samasta. Olisiko siellä pelkoa siitä, että lapsi pakotetaan menemään toiselle vanhemmalle, vaikka ei halua ja sanoo sen selvällä suomen kielellä? Että lapsiaan vihaa Ap:n luona olemista, mutta Ap ei kuuntele? Kertoisiko tämä exä, että Ap on ankara eikä anna lapsen tehdä mitään ja perustelee ankaruutensa ”kasvatuksella”? Vai kertoisiko hän itsekin, ettei kasvattaminen kiinnosta ja että lapsen koulumenestys on yks hailee?

Kummasti näistä kommenteista paistaa ap:n syyttäminen liian ankaraksi.Minä itse olen ollut todella tiukka äiti ja meillä ei lapset hyppineet silmille.Ovat upeita  aikuisia ja tytär sanoi parikymppisenä minulle että onneksi oli kova kuri muuten olisi kaveriporukan mukana mennyt aivan toiseen suuntaan elämä.Meillä oli klo 17.00 ruokailu ja kotona klo 21.00 ja teininä vkloppuisin klo 23.00.Kotityöt kuuluivat molemmille ja läksy hoidettiin ennen kuin kavereitten kanssa lähdettiin mihinkää.

Vierailija kirjoitti:

Vähän OT mutta kerron.

13-v tytär meillä, asunut ekaluokasta asti vuoroviikoin isällään ja mulla. Ei oo isän kanssa riidelty mistään sitten eron (2008) ja lapsen asioista puhuminen sujuu ja yhteistyö toiminut aina hyvin eron jälkeen.

Tytär on minun kanssani ehkä hiukan läheisempi ja myös mulle hankalampi. Isä on takuulla yhtä rakas kuin minä, mutta mun kanssa ns tulee sanomista helpommin vakka isäkin kyllä pitää kuria ja asettaa rajoja.

Välillä tytär aiemmin hormonikuohuissaan uhannut että muuttaa isälleen koska on jo yli 12 ja hän saa päättää. Lain ja sossun edessä hänen ikäistään kuultaisiin ja hänen näkemyksensä otettaisiin huomioon mutta loppui tuo uhkailu ja asialla sekoilu kun me molemmat vanhemmat tahoillamme sanoimme että hän yksin ei päätä yhtään mitään. Asumisesta on sovittu yhdessä vanhempien kesken ja jos ei elämään tule mitään isoja muutoksia, asuminen jatkuu tällä tavalla kunnes hän muuttaa omilleen. Lapsi ei todellakaan päätä tällaista suurta asiaa yksin. Hän saa sanoa näkemyksensä mutta aikuiset päättävät ja ovat vastuussa.

Näin asiat menevät silloin, kun motivaatiotausta on sama eli molemmat vanhemmat kykenevät laittamaan lapsen omien tarpeidensa edelle. Tämä ei valitettavasti ole totta monessakaan tapauksessa.

Joku tässä ketjussa kirjoittikin, että toinen vanhempi kärsi huonosta omatunnosta aina eron jälkeen ja hyvitti sitä lapsille. Se on yksi syy kaverivanhemmuutteen ja jatkuvaan "lahjontaan". On vaikea kieltää mitään, halutaan vain välttää mitään riitoja. Toinen aivan liian yleinen asia eron jälkeen on katkeruus, vihakin ja kostonhimo. Ei myöskään pystytä elämään sen asian kanssa, että toisella näyttää menevän hyvin. Tämä on toinen syy kaverivanhemmuuteen ja tähän liittyy myös itsekehitelty kilpailu siitä, kumpi on vanhempana parempi. Toista vanhempaa vastaan liittoudutaan lapsen kanssa tai lapsi manipuloidaan siihen mukaan. Kaikki toisessa vanhemmassa on yhtäkkiä pahaa ja väärin. Laitetaan lisää vettä myllyyn. Toisen vanhemman auktoriteetti ja vanhemmuus kaiken kaikkiaan kyseenalaistetaan. Kolmas ongelmavyyhti ovat ne, jotka tavalla tai toisella käyttävät eroa ja lapsia taloudellisesti hyväkseen. Tiedän läheltä, kuinka pitkäaikaistyötön alkoholisti valehteli lahjovansa esiteinin, lupasi täyden rajattomuuden ja ikuiset peliajat huomattuaan, että saa kaikkiaan lähes 2000 euroa tilille asumistukineen, jos lapsi asuu hänen luonaan. Lokakampanja äitiä vastaan oli järjestelmällinen. Lapsi voi lopulta manipulaation, valheiden, pettymysten, alkoholistin raivareiden, ruoattomuuden ja harrastuksettomuuden (rahat menivät kaikki isän tarpeisiin) todella huonosti ja tajusi itse paeta.

Näissä kaikissa tapauksissa on usein kuitenkin se toinen järkevä ja kunnollinen osapuolikin. Juuri suurten arvoristiriitojen vuoksi on erottukin aikanaan. Lasten suhteen ei juuri ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään, kun ensisijaisesti pidetään yhteishuoltoa lapselle parhaana vaihtoehtona ja kun toinen vanhempi pelailee epäreilusti.

Yhteishuolto parhaana vaihtoehtona lähtee siitä oletuksesta, että vanhemmuus on terveellä pohjalla. Niitä tapauksissa ei juuri koskaan tunnisteta, joissa näin ei ole. Kärsijäksi jäävät lapset.

kalky kirjoitti:

Kummasti näistä kommenteista paistaa ap:n syyttäminen liian ankaraksi.Minä itse olen ollut todella tiukka äiti ja meillä ei lapset hyppineet silmille.Ovat upeita  aikuisia ja tytär sanoi parikymppisenä minulle että onneksi oli kova kuri muuten olisi kaveriporukan mukana mennyt aivan toiseen suuntaan elämä.Meillä oli klo 17.00 ruokailu ja kotona klo 21.00 ja teininä vkloppuisin klo 23.00.Kotityöt kuuluivat molemmille ja läksy hoidettiin ennen kuin kavereitten kanssa lähdettiin mihinkää.

Mitä hyötyä tästä sinun kokemuksestasi on Ap:lle? Hänen lapsensa ei halua tulla Ap:n luo! Voihan Ap laittaa ruoan joka päivä klo 17, mutta miten se tätä tilannetta parantaa, jos lapsi ei suostu tulemaan paikalle eikä toinen vanhempi ole kiinnostunut muuttamaan tilannetta?

Pieni sivuhuomautus muuten mielenkiintoiseen(itsellekin ajankohtaiseen), keskusteluun; suihkussa käynti on sallittua ihan milloin vain, sitä ei voida kieltää edes järjestyssäännöissä(tai voidaan kieltää, mutta sitä ei tarvitse noudattaa koska sääntö on laiton). Jotku ihmiset käyvät yötöissä ja suihku on silloin pakollinen.

Minusta on aika järkyttävää että lapsen syöntiaikoja tai suihkussakäyntejä rajoitetaan. Ei sellainen tunnu kodilta, inttimeininki.

Minun lapseni saavat käydä suihkussa/saunassa/jääkaapilla ihan milloin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Pieni sivuhuomautus muuten mielenkiintoiseen(itsellekin ajankohtaiseen), keskusteluun; suihkussa käynti on sallittua ihan milloin vain, sitä ei voida kieltää edes järjestyssäännöissä(tai voidaan kieltää, mutta sitä ei tarvitse noudattaa koska sääntö on laiton). Jotku ihmiset käyvät yötöissä ja suihku on silloin pakollinen.

Minusta on aika järkyttävää että lapsen syöntiaikoja tai suihkussakäyntejä rajoitetaan. Ei sellainen tunnu kodilta, inttimeininki.

Minun lapseni saavat käydä suihkussa/saunassa/jääkaapilla ihan milloin huvittaa.

Samaa mieltä.

Jos kynnyskysymykseksi nousee yhteinen ruokailuhetki, voisiko siitä vaikka keskustella lapsen kanssa? Tai voisiko vanhempi kokeilla sitä vaihtoehtoa, että syö vaikka viikon verran sen lapsen määrittelemien aikataulujen eikä oman nälkänsä mukaan? Ehkä joku jousto ja neuvotteluvara olisi syytä ottaa käyttöön, jos ap ylipäänsä saa keskusteluyhteyden lapseensa.

Lastensuojeluun voi soittaa. Pyydä apua, he teitää mistä sitä saa, perheneuvolaa jne. Tärkeää olisi nyt että olisi puolueeton taho katsomassa mitä se isän luona oleminen on. Isää voi harmittaa parhetyäön puuttuminen hänen kasvatukseensa, mikä voi osaltaan aiheuttaa sen ettei hän halua lasta luokseen asumaan, kun "kytätään".

Meillä pitää mennä suihkuun ennen kuin klo 22.00 tai alkaa taas naapureiden jupina. Musiikkia ei saa kuunnella ollenkaan klo 20.00 jälkeen tai ei mielellään ollenkaan. Ei ole vielä valitettu lapsen yöheräämisistä tai kun yölläkin voi iskeä paskahätä.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluun voi soittaa. Pyydä apua, he teitää mistä sitä saa, perheneuvolaa jne. Tärkeää olisi nyt että olisi puolueeton taho katsomassa mitä se isän luona oleminen on. Isää voi harmittaa parhetyäön puuttuminen hänen kasvatukseensa, mikä voi osaltaan aiheuttaa sen ettei hän halua lasta luokseen asumaan, kun "kytätään".

Toinen vanhempi voi myös provosoitua tällaisesta. Hyökkäys on paras puolustus. He voivat lapsen kanssa yhdessä puhua toisen vanhemman ahdistavasta tiukkuudesta, uhkailusta, kiristyksestä tai ihan vaikka mistä. Mitään varsinaista velvoitetta puhua totta ei ole. Meillä kävi niin, että asiat kääntyivät täydellisesti päälaelleen hakiessamme neuvoja ja tukea lastensuojelusta. Teinikin järkyttyi toisen vanhemman rajattomasta valehtelusta niin, ettei halua olla enää tekemisissä ollenkaan. Teini järkyttyi myös siitä, miten lastensuojelun työntekijät uskovat kaikkea ilman yhtäkään todistetta tai perustelua.

Vierailija kirjoitti:

Olen sivusta seurannut lapsia, joilla toisen vanhemman luona tiukka kuri ja toisella lepsumpi. Tarkoittaa käytännössä sitä, että tiukan kurin perheessä vanhempien sana on laki, lasta ei kuunnella ja lapsen mielipide voidaan sivuuttaa täysin. On asioita joissa heidän pitäisi ymmärtää täysin kuten aikuiset ja asioita joita nämä fiksut lapset ymmärtävät paremmin kuin aikuiset, mutta joissa heitä kohdellaan kuin pientä lasta. Toiminta siis hyvin ristiriitaista.

Lepsumman yksinhuoltajan luona asioista keskustellaan paljon, siellä on myös selvät säännöt, erilaiset vain kuin toisella vanhemmalla. Lapset uskaltavat kertoa jos esim. on huono fiilis, mitä toisen vanhemman luona ei enää tapahdu, koska lapsia syyllistetään tästä eikä kuunnella, saati haluta ottaa selvää miksi on paha olla ja miten siitä yhdessä päästäisiin eroon.

Lapsi tekee virheen, asia keskustellaan vanhempien ja lapsen kanssa läpi ja sovitaan pelisäännöt jatkoa varten. Elämä jatkuu lepsumman vanhemman luona normaalisti, lapselle annetaan mahdollisuus näyttää että virhe ei toistu. Toinen, tiukempi vanhempi syyllistää asiasta koko ajan, kertoo kuinka luottamus on täysin mennyt ja sanoo ettei sitä luottamusta nyt helposti saada palautettua. Lapselle ei anneta tilanteita joissa olisi mahdollista näyttää että on luottamuksen arvoinen vaan edelleen syyllistetään siitä kuinka häneen ei voi luottaa enää.

En ihmettele, että toisen vanhemman luona on helppo olla oma itsensä ja toisen luona ei voi hengittää kunnolla. Ei se aina tarkoita että lepsumpi vanhempi on huonompi vanhempi. Se riippuu paljon siitä miten on vanhempi, oli tiukkis tai ei.

Tässä oli hyvin kiteytetty asia, kyse voi olla myös tästä

Lasten kanssa: jousta aina kun mahdollista ja käytä kuria kun tilanne vaatii. Lapsi kyllä äkkiä kokee että häntä kohdellaan järkevästi.