Lue keskustelun säännöt.
Yhteishuoltajuudessa oleva 12-vuotias ei enää halua tulla luokseni koska toisen vanhemman luona on löysempää. Voinko tehdä mitään?
Toisen vanhemman luona saa valvoa, olla puhelimella tai tabletilla rajattomasti, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa, mennä vaikka keskellä yötä suihkuun, yökyläillä kavereilla vaikka joka viikonloppu, pyöriä kaupungin keskustassa ja käyttörahaa riittää. Koulutyö on jo kärsinyt ja ennen muuta homma on menossa luonteeltaan jo ennestään haastavan lapsen kanssa sivuraiteille. Ja nyt huutaa tosiaan minulle että miksi oot noin kauhea ja sulle ei ikinä käy mikään ja ei halua enää tulla minulle kuin pakon edessä. Rahaa vain vaatii ja haukkuu köyhäksi.
Toisen vanhemman mielestä hän on kypsä elämään kuten haluaa ja hän kyllä kuulemma luottaa lapseen.
Onko mitään mitä voin tehdä? Mitä sinä tekisit?
Kannattiko erota -moralisoinnit voi jättää kirjoittamatta. Vakuutan että kannatti.
Kommentit (273)
Hei ap, olet keskustellut lapsen isän kanssa Varmaan tämän 12 vuotiaan koulumenestyksestä. Riittääkö isälle kuutoset ja seiskat, vai miten se koulu menee. Millainen esimerkki isänsä on lapselle ?
Onko normaali työtä tekevä vai lusmu. Mistä
poika haaveilee ja millaisia ovat hänen kaverinsa? Kaikki tämä myös vaikuttaa, pitääkö olla nyt huolissaan.
Koska välinne ovat nyt noin tulehtuneet lapsen kanssa, kirjoita hänelle kirje ja kerro miksi ja mistä olet huolissaan, että kaikesta huolimatta rakastat häntä ja haluat hänelle pelkkää hyvää. Älä siinä mollaa Yhtään isäänsä tai olosuhteita siellä perheessä.
Sanat, kun valuvat ,kuin hanhen selästä, mutta kirje voi jopa säilyä parhaassa tapauksessa. Lopun jätät ns ”herran haltuun”. Tappelu ei nyt auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi mieli kirjoittaa vain, että joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee, mutta kirjoitan muutakin.
Ensinnäkin ymmärrän sua, AP, oikein hyvin, koska olen ollut joskus äitipuoli kahdelle lapselle.
He ovat jo aikuisia enkä minäkään enää mikään virallinen äitipuoli, vaikka äitienpäivänä saankin puhelinsoiton tai onnittelutekstarin.
Lapset olivat isällään eli meillä joka toinen viikonloppu, joskus muutenkin.
Isä olisi antanut heidän valvoa vaikka ympärivuorokautisesti ulkona käymättä, pelata pleikalla, syödä pelkkää makaronia ja ketsuppia tai nakkeja ja ranskalaisia.
Vaikkeivät minun lapsiani olekaan, minä en antanut.
Minä vein puolipakolla ja vähän huijaamallakin heidät ulos, tein vähillä rahoilla mahdollisimman terveellistä ruokaa, otin usein pienen tappelun myötä pleikan pois, pistin tv:n kiinni ja puoliväkisin lapset ostamiemme/lainaamiemme kirjojen kanssa sänkyyn lukemaan.
Voi kuulostaa hurskastelulta, mutta nämä lapset ovat kiittäneet minua moneen kertaan jääräpäisestä tiukkuudestani, vaikka esiteininä määräykseni tuntuivatkin lievästi sanottuna v-maiselta.
Kuten täällä on moneen kertaan todettu lapsi tosiaankin tarvitsee rajansa ja totta kai useimmat ihmiset testaavat, kuinka pitkälle on mahdollista mennä.
Pahin aika on 13-15v. Silloin asetetaan rajat ja ainakin mun teini teki kaikkea ei sallittua ja kova oli vääntö.
Olin itkuinen ja aivan poikki.
Nyt meillä 16 vuotias teini joka ei tee enää väärin.
En päästänyt häntä sille tielle mitä yritti.
Vierailija kirjoitti:
Pahin aika on 13-15v. Silloin asetetaan rajat ja ainakin mun teini teki kaikkea ei sallittua ja kova oli vääntö.
Olin itkuinen ja aivan poikki.
Nyt meillä 16 vuotias teini joka ei tee enää väärin.
En päästänyt häntä sille tielle mitä yritti.
Tähän liittyi tupakan kokeilu, alkoholi pienissä määrissä, näpistely, koulunkäynti ja kokeisiin lukeminen, sekä ettei yöllä lähdetä mihinkään.
Voitin taistelun mutta onneksi on kuopus ja ei enää koskaan tätä. Kokeilua kaikki oli mutta tärkeintä estää ettei jatku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin aika on 13-15v. Silloin asetetaan rajat ja ainakin mun teini teki kaikkea ei sallittua ja kova oli vääntö.
Olin itkuinen ja aivan poikki.
Nyt meillä 16 vuotias teini joka ei tee enää väärin.
En päästänyt häntä sille tielle mitä yritti.Tähän liittyi tupakan kokeilu, alkoholi pienissä määrissä, näpistely, koulunkäynti ja kokeisiin lukeminen, sekä ettei yöllä lähdetä mihinkään.
Voitin taistelun mutta onneksi on kuopus ja ei enää koskaan tätä. Kokeilua kaikki oli mutta tärkeintä estää ettei jatku.
Siihen rajojen vetämiseen kuuluu myös puhuminen eli miksi näin. Jatkuvaa puhetta ja selittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit lapseen on nyt avainsana. Jos isä toimii miten sattuu, eikä lapsi halua tulla sinun luoksesi, joudut tekemään itse jotain saadaksesi lapsen taas haluamaan sinun luoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Pahin aika on 13-15v. Silloin asetetaan rajat ja ainakin mun teini teki kaikkea ei sallittua ja kova oli vääntö.
Olin itkuinen ja aivan poikki.
Nyt meillä 16 vuotias teini joka ei tee enää väärin.
En päästänyt häntä sille tielle mitä yritti.
Tästä ei nyt oikein ole tähän Ap:n tilanteeseen apua, koska hänen lapsensa ei tule Ap:n luokse. Ei siis pääse vaikuttamaan lapseen, joka asuu muualla. Siksi pitäisi saada se lapsi suostuteltua myös äitinsä luokse, jotta voisi asettaa niitä rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sivusta seurannut lapsia, joilla toisen vanhemman luona tiukka kuri ja toisella lepsumpi. Tarkoittaa käytännössä sitä, että tiukan kurin perheessä vanhempien sana on laki, lasta ei kuunnella ja lapsen mielipide voidaan sivuuttaa täysin. On asioita joissa heidän pitäisi ymmärtää täysin kuten aikuiset ja asioita joita nämä fiksut lapset ymmärtävät paremmin kuin aikuiset, mutta joissa heitä kohdellaan kuin pientä lasta. Toiminta siis hyvin ristiriitaista.
Lepsumman yksinhuoltajan luona asioista keskustellaan paljon, siellä on myös selvät säännöt, erilaiset vain kuin toisella vanhemmalla. Lapset uskaltavat kertoa jos esim. on huono fiilis, mitä toisen vanhemman luona ei enää tapahdu, koska lapsia syyllistetään tästä eikä kuunnella, saati haluta ottaa selvää miksi on paha olla ja miten siitä yhdessä päästäisiin eroon.
Lapsi tekee virheen, asia keskustellaan vanhempien ja lapsen kanssa läpi ja sovitaan pelisäännöt jatkoa varten. Elämä jatkuu lepsumman vanhemman luona normaalisti, lapselle annetaan mahdollisuus näyttää että virhe ei toistu. Toinen, tiukempi vanhempi syyllistää asiasta koko ajan, kertoo kuinka luottamus on täysin mennyt ja sanoo ettei sitä luottamusta nyt helposti saada palautettua. Lapselle ei anneta tilanteita joissa olisi mahdollista näyttää että on luottamuksen arvoinen vaan edelleen syyllistetään siitä kuinka häneen ei voi luottaa enää.
En ihmettele, että toisen vanhemman luona on helppo olla oma itsensä ja toisen luona ei voi hengittää kunnolla. Ei se aina tarkoita että lepsumpi vanhempi on huonompi vanhempi. Se riippuu paljon siitä miten on vanhempi, oli tiukkis tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko nuo aloituksessa kuvaamani asiat sitten minulta poikkeuksellista ankaruutta ja sopivaa touhua tuon ikäiselle? Tai se että kritisoi ilkeästi jopa sitä että asun vuokralla ja että auto on jo vanha. Yhtäkkiä kaikki mikä minuun liittyy on ihan hirveää ja lapsi on täynnä vihaa, vaikka aiemmin suhteemme oli hyvä ja läheinen. Ap
Esimurkkuikäisen käytöstä. Sinä itse ilmeisesti kärsit elintasostasi verrattuna isään? Lapset osaavat jo tuossa iässä iskeä arkaan paikkaan. Nyt alkavat juuri ne vuodet jolloin pitää pärjätä lapsen kanssa uusin eväin.
Voitteko istua ensin aikuiset keskustelemaan asiasta ja sitten kolmistaan. Teette selväksi lapselle, että tuollainen käytös ei sovi. Sovitte yhdessä perheen puhekulttuurin säännöistä ja muistakin.
Äitien on joskus vaikea luopua siitä, että lapsi tarvitsee yksityisyyttä murkkuiässä, eikä koko ajan perässä kulkemista.
Tietty voi kertoa elämän tosiasioista karusti, että jos nyt koulussa on hankaluuksia, voi itsekin päätyä vuokrakämppään. ( sarkasmia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivullisen on hankala asettua ( ainakin minun) kenenkään puolelle tässä, kun asiasta on vain yhden henkilön kertomus.
Ei pitäisi kenenkään asettua juuri mainitsemastani syystä.
Neuvon, että menkää perheneuvolaan puhumaan tilanteesta.
Olen elämässä huomannut, että kaikkia tulee kuunnella ennen kuin voi neuvoa ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina tarkoita että lepsumpi vanhempi on huonompi vanhempi. Se riippuu paljon siitä miten on vanhempi, oli tiukkis tai ei.
Tämä iski toden teolla. Viisaita sanoja.
"Se riippuu paljon siitä miten on vanhempi, oli tiukkis tai ei".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit hakea holtittomalle lapselle laitospaikkaa.
Kuulostaa samalta kuin meillä. Mies yritti pitää rajoja, mutta miehen ex kumosi ja jyräsi koko ajan ja antoi kaiken periksi. Nyt tuloksena on, että poika on huostaanotettuna ollut kohta 4 vuotta ja asuu laitoksessa. On sielläkin perseillyt, varastanu alkoa, käyttäny adhd-lääkkeitään ja alkoa sekaisin. Ei siedä rajoja ja sääntöjä. Odottaa vaan milloin pääsee takaisin lepsun äitinsä paapottavaksi. Täyttää tänä 16v eikä napanuoraa äitiin ole katkaistu. Kuvittelee työttömän äitinsä taikovan rahaa jostain taikaseinästä ja ostavan hänelle kaiken ikuisesti. Realismi puuttuu häneltä täysin, ei tajua olevansa rikosoikeudellisessa vastuussa mistään vieläkään eikä tajua millaiset vastuut alkaa kun 18v täyttää. Ei tajua vaikka ratakiskoista vääntäisi. Itsenäistymisrahan aikoo käyttää peleihin sun muuhun lapsellisuuksiin.
Ei tässä meidän auta muu kuin katsoa sivusta mitä tuosta pojasta tulee vai tuleeko mitään. Todennäköisesti elämäntapatyötön peräkammarin poika tuolla menolla ja käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsella kenties a-diagnoosi eikä lääkitystä? Kuulostaa ihan mun poikapuolelta. Kotilomilla ei ota lääkkeitään, äidillään. Meillä ottaa, kun laitetaan ottamaan. Nihkeää on niiden ottaminen. Meillä ei oikein tykkää olla juurikin rajojen ja sääntöjen takia, äidillään on säännötöntä ja rajatonta se meno.
Sano lapsen toiselle vanhemmalle että niin kauan voi lapsen antaa tehdä mitä tahtoo, kunhan ei siitä kärsi lapsen tai muiden terveys ja koulunkäynti. Piste.
Joku pikku huomio vain.
Se, että saa syödä mitä haluaa ja milloin haluaa on ihan hyvä ja normaalia.
12-vuotiaasta tulee pian 16-vuotias, sitten 18-vuotias ja 20-vuotias, joka huolehtii itse syömisestään, syömisensä laadusta ja määrästä. Se olisi hyvä osata suunnilleen jo 12-vuotiaana.
Jos on ongelmia, esim. syö vain karkkia tai niin paljon, että olo ei ole enää hyvä, tai syöminen unohtuu kokonaan, niin se on ongelma, vaiva joka pitää ihan hoitamalla hoitaa pois ja normaaliin kuntoon.
Normaalia ruokakuntoa on se, että syö kun on nälkä ja niin paljon ettei ole enää yhtään nälkä. Eikä syö kun ei ole yhtään nälkä.
Se, että syö aamulla ja aina muutenkin silloin kun seuraavat muutamat tunnit täytyy jaksaa syömättä. Ja se, että syö illalla ennen nukkumaanmenoa, ettei maha kurni. Karkkia ja sipsiä ja muuta sokerista, suolaista ja rasvaista syödään kun haluaa herkkua ja herkku on herkkua vain kun sitä ei saa joka päivä ainakaan enempää kuin ihan vähän. Herkkua syödään niin paljon kuin tuntuu hyvältä eli niin paljon, ettei se ole liikaa. Ja muut ajat syödään tavallista, terveellistä ja hyvänmakuista, tai hyvänmakuiseksi maustettua ruokaa ja välipaloja.
-Muuten ymmärrän viestin pointin. Olen myös kokenut saman tyyppistä. Asia on vaikea hoitaa, kun lapsi ei itse vielä täysin tajua mitä tahtoo ja mitä sanoo, vaatiessaan olemista siellä missä saa enemmän maksullista tekemistä, kalliimpia puitteita ja enemmän valinnanvaraa ja kalliimpia ruokia joista saa valita mitä vain, kun rahaa ei tarvitse säästää. Viihdykettä siis.
Se on ymmärrettävää, että lapsi menee siihen mukaan. Lapsen aivoilla viihtymään. Lapsi tajuaa asian vain lyhytnäköisesti.
Lapsi ei halua tulla hylätyksi köyhemmältä vanhemmaltaan, hän vain osoittaa vajavaisilla tunnetaidoillaan sitä ristiriitaisuuden tunnetta joka hänellä itselläänkin on hänen saadessaan valtaa omaan viihtymiseensä.
Lapsi voi haluta näyttää sen selvästi, kuinka hän kaipaa vanhemmalta enemmän aikaa tehdä asioita yhdessä ja kun toisella on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tehdä hänen kanssaan yhdessä, niin toiselle lapsi voi näyttää loukkaantunutta.
Lapsen toive olisi vain yksinkertaisesti tasapuolisesti rikkaat vanhemmat joilla on tasapuolisesti voimia ja aikaa viihtyä lapsen kanssa erilaisia asioita tehden.
Lapsen toive olisi, että vanhemmista se jolla on enemmän aintaisi sille jolla on vähemmän jotta molemmilla olisi yhtä paljon mahdollisuuksia olla lapsen kanssa, mutta tätä eivät itsekkäät aikuiset tee, vaan käyttävät kaiken ilon itse, itsensä arvoa nostaakseen, eikä lapsen arvoa nostaakseen.
Aikuisten pitäisi ymmärtää se, ettei tuollainen ole sopivaa, ei kivaa, ei oikeudenmukaista eikä kehittävää, vaan ikävää ja siitä voi seurata pitkälle erilaisia ikäviä seurauksia, ihmissuhteissa, perheessä, tunteissa ja niiden säätelyssä, empatiakyvyssä, omassa toiminnassa ja valmiuksissa, rahankäyttötaidoissa.-
Ap, se toinen vanhempi on sinua fiksumpi kun ei niuhota turhasta. Sinä olet tylsä tiukkapipo.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samalta kuin meillä. Mies yritti pitää rajoja, mutta miehen ex kumosi ja jyräsi koko ajan ja antoi kaiken periksi. Nyt tuloksena on, että poika on huostaanotettuna ollut kohta 4 vuotta ja asuu laitoksessa. On sielläkin perseillyt, varastanu alkoa, käyttäny adhd-lääkkeitään ja alkoa sekaisin. Ei siedä rajoja ja sääntöjä. Odottaa vaan milloin pääsee takaisin lepsun äitinsä paapottavaksi. Täyttää tänä 16v eikä napanuoraa äitiin ole katkaistu. Kuvittelee työttömän äitinsä taikovan rahaa jostain taikaseinästä ja ostavan hänelle kaiken ikuisesti. Realismi puuttuu häneltä täysin, ei tajua olevansa rikosoikeudellisessa vastuussa mistään vieläkään eikä tajua millaiset vastuut alkaa kun 18v täyttää. Ei tajua vaikka ratakiskoista vääntäisi. Itsenäistymisrahan aikoo käyttää peleihin sun muuhun lapsellisuuksiin.
Ei tässä meidän auta muu kuin katsoa sivusta mitä tuosta pojasta tulee vai tuleeko mitään. Todennäköisesti elämäntapatyötön peräkammarin poika tuolla menolla ja käytöksellä.
Yllätyn aina kun kuulen jonkun äidin tai isän puhuvan lapsestaan tuohon sävyyn.
Miten se on mahdollista?
Terveisin äiti, joka ei puhu lapsestaan arvostellen vaan selvittää ongelmia lapsen kanssa keskustellen, myös silloin kun se on vaikeaa. Ja jos joskus tulisi todella vaikeaa, en silloinkaan arvostelisi lasta ikävillä sanoilla, vaan pohtisin mitkä asiat ovat siihen johtaneet koko lapsen syntymän jälkeisenä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samalta kuin meillä. Mies yritti pitää rajoja, mutta miehen ex kumosi ja jyräsi koko ajan ja antoi kaiken periksi. Nyt tuloksena on, että poika on huostaanotettuna ollut kohta 4 vuotta ja asuu laitoksessa. On sielläkin perseillyt, varastanu alkoa, käyttäny adhd-lääkkeitään ja alkoa sekaisin. Ei siedä rajoja ja sääntöjä. Odottaa vaan milloin pääsee takaisin lepsun äitinsä paapottavaksi. Täyttää tänä 16v eikä napanuoraa äitiin ole katkaistu. Kuvittelee työttömän äitinsä taikovan rahaa jostain taikaseinästä ja ostavan hänelle kaiken ikuisesti. Realismi puuttuu häneltä täysin, ei tajua olevansa rikosoikeudellisessa vastuussa mistään vieläkään eikä tajua millaiset vastuut alkaa kun 18v täyttää. Ei tajua vaikka ratakiskoista vääntäisi. Itsenäistymisrahan aikoo käyttää peleihin sun muuhun lapsellisuuksiin.
Ei tässä meidän auta muu kuin katsoa sivusta mitä tuosta pojasta tulee vai tuleeko mitään. Todennäköisesti elämäntapatyötön peräkammarin poika tuolla menolla ja käytöksellä.
Yllätyn aina kun kuulen jonkun äidin tai isän puhuvan lapsestaan tuohon sävyyn.
Miten se on mahdollista?
Terveisin äiti, joka ei puhu lapsestaan arvostellen vaan selvittää ongelmia lapsen kanssa keskustellen, myös silloin kun se on vaikeaa. Ja jos joskus tulisi todella vaikeaa, en silloinkaan arvostelisi lasta ikävillä sanoilla, vaan pohtisin mitkä asiat ovat siihen johtaneet koko lapsen syntymän jälkeisenä aikana.
Ps. Olen myös työtön. Lapsen sain vain kaksikymppisenä.
Ap, jos teillä järkevä perheneuvola, ota sinne yhteyttä. Käy juttelemassa ja kokeile jos se 12v haluaisi myös käydä juttelemassa yksinään. Voisitte saada apua ja välejänne selviteltyä. Jos on jotain, mitä et tiedä. Ehkä jopa lasuun ottaisin yhteyttä, ihmisiä ne on ja ei sinne soitto johda välttämättä edes palvelutarpeen arviointiin.
Omat lapset vielä pienempiä, mutta ei tuohon alakoululaiseen ainakaan vielä ole tehonnut varakkaan etäisän lahjonta mitenkään. Puolipakolla täytyy lapset sinne laittaa. Sanoisin, että kodin ilmapiiri merkkaa tosi paljon.