Lue keskustelun säännöt.
Yhteishuoltajuudessa oleva 12-vuotias ei enää halua tulla luokseni koska toisen vanhemman luona on löysempää. Voinko tehdä mitään?
Toisen vanhemman luona saa valvoa, olla puhelimella tai tabletilla rajattomasti, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa, mennä vaikka keskellä yötä suihkuun, yökyläillä kavereilla vaikka joka viikonloppu, pyöriä kaupungin keskustassa ja käyttörahaa riittää. Koulutyö on jo kärsinyt ja ennen muuta homma on menossa luonteeltaan jo ennestään haastavan lapsen kanssa sivuraiteille. Ja nyt huutaa tosiaan minulle että miksi oot noin kauhea ja sulle ei ikinä käy mikään ja ei halua enää tulla minulle kuin pakon edessä. Rahaa vain vaatii ja haukkuu köyhäksi.
Toisen vanhemman mielestä hän on kypsä elämään kuten haluaa ja hän kyllä kuulemma luottaa lapseen.
Onko mitään mitä voin tehdä? Mitä sinä tekisit?
Kannattiko erota -moralisoinnit voi jättää kirjoittamatta. Vakuutan että kannatti.
Kommentit (273)
-43 kirjoitti yksinhuoltaja nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 v osaa arvioida ja päättää mitä haluaa ja häntä myös kuunnellaan jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen huoltajuudesta.
Kannattaa nyt kokoontua kaikki kolme pöydän ympärille keskustelemaan mitä on tehtävissä.
Varsinkin jo kyse on pojasta ymmärrän hyvin, että isä voi olla parempi huoltaja. Tietyn ikäiset pojat mm erotilanteissa särkyvät herkästi. Esim avioeroa ei suositella jos poikalapsi on tullut kouluikään tai on murrosiän alussa.
Kiinnittyminen isään on tärkeä.
Perheneuvola voi olla ulkopuolisena lisäämässä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
No eipä oikein mitään voi tehdä. Ellei se toisen kasvatus ole sitten oikeasti lain mukaan heitteillejättöä. Lähes rajaton kasvatus ei vielä sitä ole, vaikka olisikin kyseenalaista. Lain mukaan toisen vanhemman ei tarvitse esim. noudattaa jotain näennäisesti yhteisiä sovittuja peliaikoja tms. Eikä lastenvalvoja voi sellaisiin pakottaa tai päätä sellaisista asioista. Jos lapsi saa ruokaa, vanhempi tietää missä hän majailee, ja lapsi kuitenkin käy koulussa niin se on riittävää vanhemmuutta lain edessä.
Meillä lapset on vielä pieniä, mutta jo nyt isi on heidän mielestä paras ja isille on aina ikävä. Isin luona saa herkkuja, kierretään hoplopit sun muut läpi sen pari päivää mitä siellä majaillaan, saa uusia leluja, telkkarista saa katsoa mitä haluaa, saa pelata jne. Ja minä sitten olen se p*skamutsi jonka luona eletään arkea, jossa on mielestäni kyllä paljon kivaa, mutta myös sääntöjä ja rajoja ja ruokakin on arkista eikä aina heseä.
Ei tässä auta kuin luottaa siihen että jonain päivänä ne lapset kasvaa ja ymmärtää, miksi äiti kasvatti niinkuin kasvatti.
Ohis kommenttina tähän.
Itse olen äitipuoli ja mies kasvattaa lapsiaan juuri kuvailemallasi tavalla kun lapset on meillä.
Miestä riivaa edelleen syyllisyys erosta ja että ”jätti lapset ”. Ei pysty sanomaan lapsille kunnolla ei ja pyrkii miellyttämään. Lapset uskoo mua kun sanon ei mutta monesti tästä voi tulla sitten miehen kanssa konflikti että miks mä nyt lapsille niin. Esim miksi ei voi syödä suklaata aamupalalla ja illalliseksi sipsipussia. Miks pitää ulkoilla. Mies käy lasten kanssa hesellä kerran tai jopa pari viikossa. Ei ole kyse siitä ettei välitä vaan ainakin mulla mun mies ei kestä konfliktia tai jos lapsilla on paha mieli. Lapset tietää sen.
Kun mä sanon ei se on lapsille ok ja asia hoituu. Mieheltä ne ei sitä eitä usko. Mies on tällainen sirkus-isä.. ja se ulottuu myös asioihin joita olisi pakko tehdä mitä lapset ei halua. Miehen on vaikea huolehtia että nämä asiat tulee tehtyä mitä lapset vastustaa. Se on helpompi sitten että minä sanon.
Mutta mietin joskus että jos mua ei olisi , olisi kontrasti vielä suurempi.
Tsemppiä sulle ja kyllä ne lapset sen tajuaa! Itse mietin että toivottavasti lapsilla ei ole meillä turvaton olo, kun isä on rajaton. Rajat luo turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko nuo aloituksessa kuvaamani asiat sitten minulta poikkeuksellista ankaruutta ja sopivaa touhua tuon ikäiselle? Tai se että kritisoi ilkeästi jopa sitä että asun vuokralla ja että auto on jo vanha. Yhtäkkiä kaikki mikä minuun liittyy on ihan hirveää ja lapsi on täynnä vihaa, vaikka aiemmin suhteemme oli hyvä ja läheinen. Ap
Jos lapsesi on tyttö niin alkava murrosikä tekee myös tätä.
Se ei ole vitsi mitä mm. facebookissa leviää näitä murkkuikäisen hassuja kasvatusoppeja. Esim. jutellaan ruokapöydässä normaalisti ja yhtäkkiä teini lähtee ovet paukkuen omaan huoneeseen. Wtf? Mitä tapahtui?!! Vastauksesi saa vain "anna mun olla rauhassa" kirkuntaa. (Tämän osaa pojatkin)
Murkkuikä. HUOH! Olo on kuin sirpaleiden päällä kävelisi. Koskaan et tiedä mitä tulee.
T. 3 aikuisen äiti
Ei äiti-lapsisuhde katkea sen takia, että isällä saa valvoa ja pelata vapaammin. Kuinka monta kertaa viikossa saa nähdä kavereita? Milloin on kotiintuloaika? Milloin saa viimeistään käydä suihkussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha syyttää videopelejä ja eksää jos eristää lasta kavereistaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähillä on ongelmia, niin usein se johtuu lähin mielestä liian lepsusta etävanhemmasta. Tai toisinpäin. Mutta omasta kokemuksesta johtuu usein ylipäätään kahdesta kodista, jotka tarjoavat tilaisuuden lapselle vähän ”valikoida” juttujaan.
Esim. voidaan syödä viikko kotiruokaa ja yhden kerran sitten einestä/roskaruokaa. Lapsesta se oli tietysti kivaa, mistä helpoiten kertoo äidilleen, muttei ”muista” mitä muuta syötiin. Äiti olettaa, että se muu on ollut samaa tasoa.
Lapsi ei nukahda kuten äidin luona, vaikka rauhoitutaan ja mennään levolle- eikä kukaan voi pakottaa toista nukkumaan väkisin. Äidilleen lapsi kertoo että isä antoi valvoa niin ja niin myöhään pelaamassa (joo aikaan X asti, jos käytös ollut koko päivän hyvää). Isälleen lapsi selittää silmät loistaen miten äiti pakottaa nukkumaan pimeään ahdistavaan huoneeseen, jossa hän valvoo myöhään, eikä saa käydä vessassa yöllä. (Eli ei saa muiden nukkuessa vessan varjolla ravata sataa kertaa rämpyttämässä valoja kerrosten välillä rappusissa)
Lapsi kärttää etälle ja kiukuttelee kun ei saa tahtoaan. Koko maailma musertuu, kyyneleet valuu kun isä, isä, isä, lapsen tunteet kortti käytetään. Isälleen kertoo heti autoon istuttuaan miten olisi itseasiassa kiva olla äidillä, kun kaveri x voisi tulla kylään.
Lapsen juttuihin on niin helppo lähteä mukaan ja lapset huomaa pian kuka uskoo mitäkin. Molemmilta kodeilta voidaan vaatia vähän suodatusta ja luottamusta ettei lapsi pääse kummankin vanhemman johtajaksi.
No ei todellakaan ole vain "lapsen jutuista" kysymys, vaan ihan sitä samaa se kasvatus oli isän puolelta silloin kun elettiin yhdessä, ja ihan häpeilemättä kertoo toimivansa niin myös nykyisin. Eli kun etälle esittää kysymyksen että tapahtuiko tämä tai tämä, niin sieltä tulee suora vastaus kyllä, älä sinä puutu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme samassa kaupunginosassa ja kavereita saa halutessaan nähdä ja tuoda meille aina kun haluaa. Yökylä joka viikonloppu ei silti käy mutta välillä toki. Voin kuskata autolla jos haluaa. Suihkuun viimeistään arkena klo 22 ja vkl 23. Kotiintuloaika arkena 20.30 ja vkl 21. Vietän aikaa, pelaan, järjestän kokkausiltoja ja käydään myös ostoksilla ja syömässä. Tehdään viikonloppureissujakin, mökkeillään. Ihan normaalia elämää. Minusta ei tuonkaan ikäisellä voi koko ajan olla jotain maksullista ja erikoista tekemistä, vaikka joskus totta kai niitäkin. Toki olen melko "tavallinen ja tylsä" verrattuna toiseen vanhempaan, joka mm. on huomattavasti varakkaampi kuin minä. Luuseri en ole, sen sentään tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kommentoinut mitään minun asialliseen tietoon ja kokemukseen perustuvaan kommenttiini.
Et voi tehdä paljoakaan.
Kuten huomannet täälläkin, niin moni syyllistää sinua. Minä en usko, että olet liian tiukka tai nipo. Tämä tulee kuitenkin oikeastaan ihan varmasti olemaan lastensuojelun näkemys. Et saa sieltä apua. Toinen osapuoli tulee provosoitumaan ilmoituksesta ja kääntämään asian päälaelleen. Esiteinit manipuloivat ja haluavat helppoa elämää. He voivat valehdella kun. Näin voi toimia myös toinen vanhempi. Tässä saattaa sinulle käydä myös huonosti, jos keksivät syyttää sinua jostakin absurdista yhdessä vaikka kostoksi.
Meneillään voi olla kampanja sua vastaan. Lapsi ja toinen vanhempi tuntevat yhteenkuuluvuutta haukkuessaan sinua yhdessä. Sillekään et valitettavasti voi mitään.
Voit hakea tapaamisten täytäntöönpanoa oikeudesta, jos teillä on vahvistettu sopimus. Siinä kuullaan lasta.jos perusteet ovat uskottavat ja riittävät ei häntä tulla pakottamaan.
Ehdottaisin, että juttelet järkevän henkilön kanssa koulussa ja pyydät ainakin pitämään lasta tavallaan silmällä tarkoitan että tietää tilanteen ja vähän aistii miten menee. Keinot puuttua ovat vähäiset, mutta jos se tulee koulusta, on se myös hyväksyttävämpää toiselle, vanhemmuuskilpailussa ykkösenä olevana haluavalle vanhemmalle.
Yhteiskunta ei asiallisesti ja ajoissa lapsesta huolissaan oleville vanhemmille yleensä tarjoa kuin syyllustystä. Sekopäät ja väkivaltaiset saavat yhteishuoltajuuksia ja ei-valvottuja tapaamisia samaan aikaan kun väkivallan uhri-vanhempaa puhutellaan ettei saa vieraannuttaa tai omien "kuvitteellusten pelkojen vuoksi" estää tapaamisia.
Koko systeemi on rikki, vaikka uusi laki lasten huollosta joulukuulta 2019 muka lapsen etua painottaakin.
Kokeilkaa kuitenkin sitä, että lapsi on isänsä luona. Sitten sen näkee.
Ei sekään johda hyvään lopputulokseen, jos lapsi pakotetaan toimimaan kuten äiti haluaa. Tiedossa on paljon enemmän ongelmia kuin osaa arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneekö se tosiaan noin, että 12-vuotias lapsi voi vain päättää missä asuu? Muistelen, että lastensuojelussa työskentelevä tuttuni joskus sanoi, että tuo olisi yleinen harhakäsitys ja todellisuudessa asia on niin, että yli 12-vuotiaan näkemystä pitää kuulla osana kokonaisuutta mutta ei hän yksin sitä päätä.
Tuntuu kyllä aika hurjalta. Tarkoitan, että tottakai lapsen näkemyksiä pitää kuulla mutta myös huomioida se, ettei 12-vuotias kuitenkaan ymmärrä syy-seuraus-suhteita samalla tavalla kuin aikuiset. Olen useammalta erolapselta kuullut, että ovat kiitollisia siitä, että vanhemmat hoitivat asiat niin, että läheinen suhde molempiin vanhempiin säilyi. Jos ei yhtäkkiä näekään toista vanhempaa kuin satunnaisesti niin eihän se voi olla vaikuttamatta suhteeseen. Etenkin teini-iässä luulisi olevan aika tärkeää, että molemmat vanhemmat ovat läsnä (olettaen tietenkin, että he ovat tasapainoisia ja hyviä vanhempia).
On myös aika ahdistavaa, kun tuntuu, että näissä tilanteissa vanhemmat ajattelevat liian usein kaikkea muuta kuin lapsen parasta. Pahimmillaan käsittämätöntä manipulaatiota ja lapsella pelaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus ei ole syytellä vaan kertoa faktat. Mitäpä se hyödyttäisi täällä anonyymisti satuilla ja kerätä tukea ja sympatiaa keksityillä asioilla? En tarvitse muuta kuin puolueettoman mielipiteen tilanteelle. Ap
Ei aloitus ole mitenkään puolueeton tai faktaa. Se on sinun mielipiteesi. Lapsella on omansa ja tousella vanhemmalla omansa.
Minun puolueeton mielipiteeni on: lapsi ei halua tulla luoksesi ha siihen on syy. Se syy ei ole kuvaamadi "vapaus".
Asia selvä, kiitos mielipiteestä ja siitä että osallistuit keskusteluun. Olen samaa mieltä siitä että tilanteeseen on joku syy. Hyväksyn ja kunnioitan lapsen mielipidettä, mutta samalla pohdin että enkö siis oikeasti voi tehdä mitään. Minun standardeillani lapsi on osin heitteillä ja elää elämää, joka minusta sopisi ehkä 15-16-vuotiaalle. Hän on puoliksi minun vastuullani, mutta en voi kuin katsoa meininkiä vierestä. Ap
Sitähän varten se lastensuojelu on, että lapsen oloja tarvittaessa parannetaan. Eli voit tehdä muutakin kuin katsoa vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PYRI saamaan ex-mies lastenvalvojan luo kanssasi. Yritä saada sovussa yksinhuoltajuus sinulle. Lapsi täytyy saada ohjaksiin, kun ei vielä ole tapahtunut mitään pahempaa. Kokemusta on aika samanlaisesta tilanteesta. Sain yksinhuoltajuuden ja tyttö jatkoi vuoroviikoin asumista molempien vanhempien kodeissa. 12-vuotias ei ole kypsä päättämään kaikesta, vaikka laki niin sanoo. (että saa valita missä asuu). Tytön sain palaamaan takaisin lahjomalla. Halpamainen keino minulta, mutta toimi. En olisi antanut itselleni anteeksi jos tytön elämä olisi lähtenyt huonoille raiteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko nuo aloituksessa kuvaamani asiat sitten minulta poikkeuksellista ankaruutta ja sopivaa touhua tuon ikäiselle? Tai se että kritisoi ilkeästi jopa sitä että asun vuokralla ja että auto on jo vanha. Yhtäkkiä kaikki mikä minuun liittyy on ihan hirveää ja lapsi on täynnä vihaa, vaikka aiemmin suhteemme oli hyvä ja läheinen. Ap
Jos lapsesi on tyttö niin alkava murrosikä tekee myös tätä.
Se ei ole vitsi mitä mm. facebookissa leviää näitä murkkuikäisen hassuja kasvatusoppeja. Esim. jutellaan ruokapöydässä normaalisti ja yhtäkkiä teini lähtee ovet paukkuen omaan huoneeseen. Wtf? Mitä tapahtui?!! Vastauksesi saa vain "anna mun olla rauhassa" kirkuntaa. (Tämän osaa pojatkin)Murkkuikä. HUOH! Olo on kuin sirpaleiden päällä kävelisi. Koskaan et tiedä mitä tulee.
T. 3 aikuisen äiti
En ole huutanut lapsilleni/teineilleni, eivätkä he huuda mulle. Kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasun voi jo tehdä, jos toinen vanhempi on noin välinpitämätön. Kyllä holtiton vanhempi ryhdistäytyy, kun älyää että pääsee maksamaan suurempia elatusmaksuja, kun saat yksinhuoltajuuden.
Elatusmaksut maksetaan samalla kaavalla oli yhteishuoltajuus tai yksinhuoltajuus.
Todennäköisesti lapsi on enemmän yksinhuoltajan luona, jos etävanhemmalla on vanhemmuus hukassa. Ja tässä tapauksessa isä on varakkaampi, joten maksaa enemmän.
Kyllä kommentoidaan että lapsi on tarpeeksi iso ja ymmärtää... Niin on, mutta rajoja hakeva esiteini ymmärtää nimenomaan manipuloida. Itsellä on täysi-ikäinen ja nuorempia. Täysi-ikäisen kanssa oli tuossa iässä paljon vääntämistä kun mitään sääntöjä ei olisi kiinnostanut noudattaa (oli ne miten perusteltuja tahansa) ja "kaikki kaveritkin" sai elää vapaasti. Nyt myöhemmin tämä on sanonut että on tyytyväinen että pidin rajat.
Seuraan myös läheltä 11-vuotiaan lapsen vastaavaa käytöstä (ei oma lapsi). Mitkään säännöt ei omasta mielestään lasta koske, toisessa kodissa jopa kakat ym jätetään pönttöön, kämppä sotketaan muutenkin, valvotaan aamuviiteen, roikutaan koulusta suoraan kylillä iltaan asti syömättä, kouluun ei oikein jakseta mennä (kipee kun päätä särkee, todennäköisesti valvomisesta), muita kiusataan/lyödään/tönitään ja isän mielestä vaan "pojat on poikia". Tämä lapsi on valehdellut äitipuolestaan, opettajastaan, muista lapsista jne kun kaikissa niissä on vika, ei hänessä. Poliisitutkinnassa/sovittelussa on myös oltu näiden juttujen vuoksi. Asioihin puututtaessa lapsi aikoo vaihtaa koulua/karata/muuttaa toiselle vanhemmalle kun ei halua hyväksyä että kaikkea ei voi tehdä kuten itse haluaa.
En tiedä mitä ap voi tehdä, mutta tee jotain ettei mene samanlaiseksi. Jos on keskusteluyhteys isään niin koita vaikka aloittaa sitä kautta. Vaikka tuon ikäinen ymmärtää, niin maailmankatsomus on niin lapsellinen että ei voi itse päättää kaikesta (esim koulua ei muka tarvita on hyvin yleinen ajatus tuon ikäisillä, vaikka vielä tietämys asioista ei ole kovin kummoinen). Osalla kunnista lasu-puuttumisen raja on alhainen, kun taas osa ei tunnu puuttuvan mihinkään. Epäilen että nämä "olet liian tiukka" ja "anna olla"-kommentoijat ovat itse vastuussa näistä nykyisistä vapaan kasvatuksen hedelmistä... Ei omaa llastaan voi vain hylätä.
Tämä on jotenkin niin surullinen aloitus. Jos piittaa lapsesta, tulee torjutuksi. Jos ei piittaa, saa pari vuosikymmentä myöhemmin lapsen haukut siitä, ettei piitannut. Nykyajan täyttä vastuutonta persreiän esittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kommentoidaan että lapsi on tarpeeksi iso ja ymmärtää... Niin on, mutta rajoja hakeva esiteini ymmärtää nimenomaan manipuloida. Itsellä on täysi-ikäinen ja nuorempia. Täysi-ikäisen kanssa oli tuossa iässä paljon vääntämistä kun mitään sääntöjä ei olisi kiinnostanut noudattaa (oli ne miten perusteltuja tahansa) ja "kaikki kaveritkin" sai elää vapaasti. Nyt myöhemmin tämä on sanonut että on tyytyväinen että pidin rajat.
Seuraan myös läheltä 11-vuotiaan lapsen vastaavaa käytöstä (ei oma lapsi). Mitkään säännöt ei omasta mielestään lasta koske, toisessa kodissa jopa kakat ym jätetään pönttöön, kämppä sotketaan muutenkin, valvotaan aamuviiteen, roikutaan koulusta suoraan kylillä iltaan asti syömättä, kouluun ei oikein jakseta mennä (kipee kun päätä särkee, todennäköisesti valvomisesta), muita kiusataan/lyödään/tönitään ja isän mielestä vaan "pojat on poikia". Tämä lapsi on valehdellut äitipuolestaan, opettajastaan, muista lapsista jne kun kaikissa niissä on vika, ei hänessä. Poliisitutkinnassa/sovittelussa on myös oltu näiden juttujen vuoksi. Asioihin puututtaessa lapsi aikoo vaihtaa koulua/karata/muuttaa toiselle vanhemmalle kun ei halua hyväksyä että kaikkea ei voi tehdä kuten itse haluaa.
En tiedä mitä ap voi tehdä, mutta tee jotain ettei mene samanlaiseksi. Jos on keskusteluyhteys isään niin koita vaikka aloittaa sitä kautta. Vaikka tuon ikäinen ymmärtää, niin maailmankatsomus on niin lapsellinen että ei voi itse päättää kaikesta (esim koulua ei muka tarvita on hyvin yleinen ajatus tuon ikäisillä, vaikka vielä tietämys asioista ei ole kovin kummoinen). Osalla kunnista lasu-puuttumisen raja on alhainen, kun taas osa ei tunnu puuttuvan mihinkään. Epäilen että nämä "olet liian tiukka" ja "anna olla"-kommentoijat ovat itse vastuussa näistä nykyisistä vapaan kasvatuksen hedelmistä... Ei omaa llastaan voi vain hylätä.
Kyse ei ole suinkaan siitä kuka on liian tiukka ja kuka liian lepsu. Jos lapsi on täynnä vihaa äitiään kohtaan, kyllä se vaan on äidin otettava peili käteen. Tätä asiaa ei voi muuttaa sörkkimällä isän luona asumisen malleihin. Jos tosiaan ajattelee, että lapsi on siellä heitteillä, oikea puuttumiskanava on tietysti lastensuojelu. Siinä kuitenkin tulee vastaan myös se, että äidin ja lapsen keskinäistä suhdetta käsitellään. Ilmeisesti moni ei ole valmis siihen, vaan kuittaa asian mieluiten niin, että lastensuojelu käy äidin kimppuun. Mutta siitä nyt ei vaan pääse mihinkään, että ne äidin ja lapsen välit on korjattava, asui lapsi missä hyvänsä. Vai kuvitteleeko joku, että jos jollain konstilla huoltajuus tai asumisjörjestelyt siirtyisivät kokonaan äidille, lapsi olisi yhtäkkiä asian kanssa ihan ok?
Alapeukku siksi koska emme tiedä kumpi vanhempi on vastuuton. Voi hyvin olla äitikin.
Keskustelisin 12v lapsen kanssa että on minun oikeuteni tavata lastani ja haluan tavata. Kertoisin kuinka surulliseksi tulin siitä mitä hän sanoi ettei halua tavata.
Vanhempana minulla on velvollisuus huolehtia hänen hyvinvoinnista ja aikuisena tiedän elämästä ja säännöistä. En ole vastuussa toisen vanhemman tavasta kasvattaa ja on ikävää että siellä on eri säännöt ja toivon että ymmärrät miksi emme sopineet saman katon alle.
Voimme mennä lastenvalvojalle keskustelemaan tästä ja sopia asioista.
**
Tuumaakaan en antaisi periksi koska vanhempana tiedän sääntö-Suomen. Työelämässä tulee olemaan pulassa kun jos ei aikatauluihin opi.
12v on "iso" joka ymmärtää puhetta. Syyllistämään en kuitenkaan lähtisi.
Äärimmäisenä tekona sopisin jos mikäli lapsi ei oikeasti halua tavata että vuoteen ei tavata sitten mutta vuoden päästä sovitaan tilanne uudelleen. Siis äärimmäisenä. En koe että on lapsen paras olla tapaamatta toista vanhempaa kun puitteet ovat kunnossa.
Yksinhuoltajuus ei poista toista vanhempaa kuviosta. Siksi alapeukku.