Lue keskustelun säännöt.
Yhteishuoltajuudessa oleva 12-vuotias ei enää halua tulla luokseni koska toisen vanhemman luona on löysempää. Voinko tehdä mitään?
Toisen vanhemman luona saa valvoa, olla puhelimella tai tabletilla rajattomasti, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa, mennä vaikka keskellä yötä suihkuun, yökyläillä kavereilla vaikka joka viikonloppu, pyöriä kaupungin keskustassa ja käyttörahaa riittää. Koulutyö on jo kärsinyt ja ennen muuta homma on menossa luonteeltaan jo ennestään haastavan lapsen kanssa sivuraiteille. Ja nyt huutaa tosiaan minulle että miksi oot noin kauhea ja sulle ei ikinä käy mikään ja ei halua enää tulla minulle kuin pakon edessä. Rahaa vain vaatii ja haukkuu köyhäksi.
Toisen vanhemman mielestä hän on kypsä elämään kuten haluaa ja hän kyllä kuulemma luottaa lapseen.
Onko mitään mitä voin tehdä? Mitä sinä tekisit?
Kannattiko erota -moralisoinnit voi jättää kirjoittamatta. Vakuutan että kannatti.
Kommentit (273)
Lapsi on jo osittain heitteillä. Asiasta voisi keskustella lastevalvojan kanssa. Lapsen paras ei ole tuollainen liian vapaa elämä. Hakisin sinuna yksinhuoltajuutta, koska toisella vanhemmalla tuntuu olevan vanhemmuus hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti se toinen vanhempi on oikeassa ja hänen twpansa toimii paremmin. Lapsua ei voi ikuisesti käskyttää. Ne valinnat elämässä on kuitenkin tehtävä itse. Ei ulkoinen pakko kanna pitkälle.
Nyt lapsi ei halua enää olla luonasi.
No eipä oikein mitään voi tehdä. Ellei se toisen kasvatus ole sitten oikeasti lain mukaan heitteillejättöä. Lähes rajaton kasvatus ei vielä sitä ole, vaikka olisikin kyseenalaista. Lain mukaan toisen vanhemman ei tarvitse esim. noudattaa jotain näennäisesti yhteisiä sovittuja peliaikoja tms. Eikä lastenvalvoja voi sellaisiin pakottaa tai päätä sellaisista asioista. Jos lapsi saa ruokaa, vanhempi tietää missä hän majailee, ja lapsi kuitenkin käy koulussa niin se on riittävää vanhemmuutta lain edessä.
Meillä lapset on vielä pieniä, mutta jo nyt isi on heidän mielestä paras ja isille on aina ikävä. Isin luona saa herkkuja, kierretään hoplopit sun muut läpi sen pari päivää mitä siellä majaillaan, saa uusia leluja, telkkarista saa katsoa mitä haluaa, saa pelata jne. Ja minä sitten olen se p*skamutsi jonka luona eletään arkea, jossa on mielestäni kyllä paljon kivaa, mutta myös sääntöjä ja rajoja ja ruokakin on arkista eikä aina heseä.
Ei tässä auta kuin luottaa siihen että jonain päivänä ne lapset kasvaa ja ymmärtää, miksi äiti kasvatti niinkuin kasvatti.
Lasun voi jo tehdä, jos toinen vanhempi on noin välinpitämätön. Kyllä holtiton vanhempi ryhdistäytyy, kun älyää että pääsee maksamaan suurempia elatusmaksuja, kun saat yksinhuoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Lasun voi jo tehdä, jos toinen vanhempi on noin välinpitämätön. Kyllä holtiton vanhempi ryhdistäytyy, kun älyää että pääsee maksamaan suurempia elatusmaksuja, kun saat yksinhuoltajuuden.
Elatusmaksut maksetaan samalla kaavalla oli yhteishuoltajuus tai yksinhuoltajuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppani selvästikkin haluaa noilla kiellottomuuksilla ja materialla olla se parempi vanhempi. Normaalia käytöstä eron jälkeen. Yleensä kyllä kostautuu sitten teini-iässä kun lapset kaipaavat alitajuntaisesti sääntöjä ja huolenpitoa. Tuollaiset jokatoisviikkoiset pitkään valvomiset ja pelien pelaamiset kuulostaa luksukselta, mutta jos siitä tulee jokapäiväistä siitä menee hohto.
Eli ehdotan, että otat lastenvalvojaan yhteyden. Lapsi voi muuttaa isälleen, MUTTA huolehdi taka-alalla, että lapsi hoitaa asiansa niistä asioista mitä tiedät. Kysele puhelimen välityksellä vaikka viestillä joka päivä kuulumisia, jos on koe tulossa niin varmista että muistaa ja lukee, jos harrastaa niin kysele siitä, jne. Vaikka nyt lapsi pitää sinua pskana vanhempana niin myöhemmin olet tärkeämpi, koska olet oikeasti välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Lasun voi jo tehdä, jos toinen vanhempi on noin välinpitämätön. Kyllä holtiton vanhempi ryhdistäytyy, kun älyää että pääsee maksamaan suurempia elatusmaksuja, kun saat yksinhuoltajuuden.
Sit sä heräsit ja huomasit et vituttaa, koska ei noilla lähtökohdilla yksinhuoltajuutta saa. Lapsikin on senverran vanha, että siltä jo kysytään missä haluaa asua. Sitäpaitsi nykyisillä tiedoilla lapsi ei ole heitteillä joten lasu ei auta mitään. Toivottavasti se lapsikin tajuaa, että turhia lasuja tekevän ja muutenkin elämää kiusaavan vanhemman luonahan ei ole pakko käydä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisiko tähän sen toisen vanhemman version elämästä hänen luonaan? Jää muuten kovin yksipuoliseksi nämä syytökset.
Tarkoitus ei ole syytellä vaan kertoa faktat. Mitäpä se hyödyttäisi täällä anonyymisti satuilla ja kerätä tukea ja sympatiaa keksityillä asioilla? En tarvitse muuta kuin puolueettoman mielipiteen tilanteelle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus ei ole syytellä vaan kertoa faktat. Mitäpä se hyödyttäisi täällä anonyymisti satuilla ja kerätä tukea ja sympatiaa keksityillä asioilla? En tarvitse muuta kuin puolueettoman mielipiteen tilanteelle. Ap
Ei aloitus ole mitenkään puolueeton tai faktaa. Se on sinun mielipiteesi. Lapsella on omansa ja tousella vanhemmalla omansa.
Minun puolueeton mielipiteeni on: lapsi ei halua tulla luoksesi ha siihen on syy. Se syy ei ole kuvaamadi "vapaus".
Ymmärrän tilanteesi ja huolesi.
Tiedän, että sinä et voi tehdä mitään. Lastenvalvojat eivät ole kiinnostuneet tällaisista. He vahvistavat vanhempien yhteisymmärryksessä tehtyjä sopimuksia. Kovin ovat tietämättömiä nämä aina lastenvalvojia ratkaistuksi ehdottavat.
Lastensuojelussa kääntyy koko homma yhä enemmän sinua vastaan. Lapsi ja toinen vanhemmista kertoo sinun olevan tiukka kasvattaja. Lapsi ahdistuu sinusta. He hyvin todennäköisesti kääntävät kaiken päälaelleen. Ole varovainen.
Tämä lienee vanhemmuuskilpailua ja epäkypsää, mutta ajalle tyypillistä kaverivanhemmuutta. Nämä ovat todella haitallisia lapselle. Rajattomuus kostautuu aivan varmasti. Kuitenkin jos toinen vanhempi haluaa olla se tykätympi eikä halua ottaa vastuuta kasvatuksesta, koska se on vaikeampaa kuin rajat, et voi tehdä mitään.
Yritä pysyä mukana taustalla. Viestittele, soita jos pystytte puhumaan.
Virallinen keino on hakea tapaamisten täytäntöönpanoa oikeudesta. Sitä voit kokeilla, mutta saattaa provosoida lastakin vihaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus ei ole syytellä vaan kertoa faktat. Mitäpä se hyödyttäisi täällä anonyymisti satuilla ja kerätä tukea ja sympatiaa keksityillä asioilla? En tarvitse muuta kuin puolueettoman mielipiteen tilanteelle. Ap
Ei aloitus ole mitenkään puolueeton tai faktaa. Se on sinun mielipiteesi. Lapsella on omansa ja tousella vanhemmalla omansa.
Minun puolueeton mielipiteeni on: lapsi ei halua tulla luoksesi ha siihen on syy. Se syy ei ole kuvaamadi "vapaus".
Asia selvä, kiitos mielipiteestä ja siitä että osallistuit keskusteluun. Olen samaa mieltä siitä että tilanteeseen on joku syy. Hyväksyn ja kunnioitan lapsen mielipidettä, mutta samalla pohdin että enkö siis oikeasti voi tehdä mitään. Minun standardeillani lapsi on osin heitteillä ja elää elämää, joka minusta sopisi ehkä 15-16-vuotiaalle. Hän on puoliksi minun vastuullani, mutta en voi kuin katsoa meininkiä vierestä. Ap
Voit myös jutella esim. kuraattorin kanssa. Jos lapsi suostuu juttelemaan, et sinä saa kuitenkaan tietää mitään, jos lapsi kieltää sen. Toimet koulun kanssa voisivat tukea lasta muuten, koska olit huolissasi hänen koulustaan ja elämässään. Tapaamisiin se ei vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olosuhteet vaikuttavat koulunkäyntiin, kannattaa jutella opettajan kanssa. Koulussa on ylipäänsä hyvä olla tieto lasten asumisjärjestelyistä, mutta lisäksi opettajilla on velvollisuus puuttua, jos jotkut seikat vaikuttavat liiaksi lapsen kehitykseen. Se ei välttämättä ole lasu, vaikka toisaalta velvollisuus on nimenomaan tehdä lastensuojelun tarpeen arviointi, jos huolta on. Sehän ei välttämättä taas tarkoita mitään asumisjärjestelyjen muutoksia tai huostaanottoja, vaan esimerkiksi perhetyötä siihen kotiin, jossa ongelmia on.
Yksi vaihtoehto toki on, että olet itse poikkeuksellisen tiukka ja kireä, vaikka ajattelenkin olevasi vain johdonmukainen kasvattaja. Että lapsella ei ihan oikeasti ole luonasi hyvä olla. Noin lähtökohtaisesti lapset mielellään tapaavat molempia vanhempiaan, vaikka toisessa kodissa saisikin pelata enemmän. Ehkä sinun ja lapsesi suhde ei ole ihan kunnossa muutenkaan. Myös sinä voit saada apua teidän kahden väliseen vuorovaikutukseen.
Eipä sille oikein mitään voi. Mieheni lapsi, nyt jo aikuinen, aikoinaan päätti ettei tapaa enää isäänsä. Asui sitä ennen meillä.
Äidin luona ei ollut kaikkea ikävää kuten kotiintuloaikoja, tavallista kotiruokaa, koulunkäynnin vahtimista jne.
No, me yritimme lastensuojelun kautta, lakimiehen avulla... Kun lapsi alkoi saada hylättyjä arvosanoja, poltti, joi alkoa, liikkui vähintäänkin kyseenalaisissa porukoissa... Mutta koska lapsi sanoi haluavansa olla äidillä, se oli ainoa mikä ratkaisi.
Jonkinlaisia yhteyksiä yritti mies pitää ja nyt aikuisena tyttöä aidosti harmittaa, että koulut tuli sössittyä ja tosiaan vaikka tupakointi jäi tavaksi. Nyt hän sai 23-vuotiaana mieluisan opiskelupaikan amiksessa, täytyy toivoa, että jaksaa sen nyt suorittaa loppuun. Muuten elämä on onneksi jokseenkin mallillaan, löytyy työpaikka ja on löytänyt mukavan miehen. Ehkä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus ei ole syytellä vaan kertoa faktat. Mitäpä se hyödyttäisi täällä anonyymisti satuilla ja kerätä tukea ja sympatiaa keksityillä asioilla? En tarvitse muuta kuin puolueettoman mielipiteen tilanteelle. Ap
Ei aloitus ole mitenkään puolueeton tai faktaa. Se on sinun mielipiteesi. Lapsella on omansa ja tousella vanhemmalla omansa.
Minun puolueeton mielipiteeni on: lapsi ei halua tulla luoksesi ha siihen on syy. Se syy ei ole kuvaamadi "vapaus".
Asia selvä, kiitos mielipiteestä ja siitä että osallistuit keskusteluun. Olen samaa mieltä siitä että tilanteeseen on joku syy. Hyväksyn ja kunnioitan lapsen mielipidettä, mutta samalla pohdin että enkö siis oikeasti voi tehdä mitään. Minun standardeillani lapsi on osin heitteillä ja elää elämää, joka minusta sopisi ehkä 15-16-vuotiaalle. Hän on puoliksi minun vastuullani, mutta en voi kuin katsoa meininkiä vierestä. Ap
Jos lapsi on mielestäsi heitteillä, on ehdottomasti järkevää tehdä lastensuojeluilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus ei ole syytellä vaan kertoa faktat. Mitäpä se hyödyttäisi täällä anonyymisti satuilla ja kerätä tukea ja sympatiaa keksityillä asioilla? En tarvitse muuta kuin puolueettoman mielipiteen tilanteelle. Ap
Ei aloitus ole mitenkään puolueeton tai faktaa. Se on sinun mielipiteesi. Lapsella on omansa ja tousella vanhemmalla omansa.
Minun puolueeton mielipiteeni on: lapsi ei halua tulla luoksesi ha siihen on syy. Se syy ei ole kuvaamadi "vapaus".
Asia selvä, kiitos mielipiteestä ja siitä että osallistuit keskusteluun. Olen samaa mieltä siitä että tilanteeseen on joku syy. Hyväksyn ja kunnioitan lapsen mielipidettä, mutta samalla pohdin että enkö siis oikeasti voi tehdä mitään. Minun standardeillani lapsi on osin heitteillä ja elää elämää, joka minusta sopisi ehkä 15-16-vuotiaalle. Hän on puoliksi minun vastuullani, mutta en voi kuin katsoa meininkiä vierestä. Ap
Tiedän kokemuksesta, että lastensuojelussa huolestutaan enemmän rajat asettavista vanhemmista näissä tapauksissa. Toinen vanhemmista usein myös laittaa lisää vettä myllyyn, koska haluaa 'voittaa ihmiset puolelleen'.
Koulussa saattaa olla mahdollista saada huoli kuuluviin kuraattorin, lyokanvalvojan tai psykologin kautta, jos huolia on herännyt myös koulussa. Tämä tuskin pitemmälle etenee, mutta kirjaavat ylös että toisella vanhemmalla oli huoli ajoissa ja ehkä pitävät silmällä lasta kun sinä et pysty.
Vierailija kirjoitti:
Eipä sille oikein mitään voi. Mieheni lapsi, nyt jo aikuinen, aikoinaan päätti ettei tapaa enää isäänsä. Asui sitä ennen meillä.
Äidin luona ei ollut kaikkea ikävää kuten kotiintuloaikoja, tavallista kotiruokaa, koulunkäynnin vahtimista jne.
No, me yritimme lastensuojelun kautta, lakimiehen avulla... Kun lapsi alkoi saada hylättyjä arvosanoja, poltti, joi alkoa, liikkui vähintäänkin kyseenalaisissa porukoissa... Mutta koska lapsi sanoi haluavansa olla äidillä, se oli ainoa mikä ratkaisi.
Jonkinlaisia yhteyksiä yritti mies pitää ja nyt aikuisena tyttöä aidosti harmittaa, että koulut tuli sössittyä ja tosiaan vaikka tupakointi jäi tavaksi. Nyt hän sai 23-vuotiaana mieluisan opiskelupaikan amiksessa, täytyy toivoa, että jaksaa sen nyt suorittaa loppuun. Muuten elämä on onneksi jokseenkin mallillaan, löytyy työpaikka ja on löytänyt mukavan miehen. Ehkä se siitä.
Näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasun voi jo tehdä, jos toinen vanhempi on noin välinpitämätön. Kyllä holtiton vanhempi ryhdistäytyy, kun älyää että pääsee maksamaan suurempia elatusmaksuja, kun saat yksinhuoltajuuden.
Sit sä heräsit ja huomasit et vituttaa, koska ei noilla lähtökohdilla yksinhuoltajuutta saa. Lapsikin on senverran vanha, että siltä jo kysytään missä haluaa asua. Sitäpaitsi nykyisillä tiedoilla lapsi ei ole heitteillä joten lasu ei auta mitään. Toivottavasti se lapsikin tajuaa, että turhia lasuja tekevän ja muutenkin elämää kiusaavan vanhemman luonahan ei ole pakko käydä ollenkaan.
Ei ole turha lasu, jos toinen vanhempi sen seurauksena parantaa otteitaan. Lapsen parhaaksi niitä lasuja tehdään.
Menkää lastenvalvojan luo keskustelemaan jos ette keskenänne pysty rajoja sopimaan.