Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
01.02.2020 |
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7592)
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunta sortuisi, niin ei mulla kyllä olisi mitään intoa ruveta leikkimään mitään survivalistijuttuja. En koe että sellainen olisi elämänlaadultaan hyvää elämää. Mun ei ole tarve pysyä elossa keinolla millä hyvänsä. Elämän pituus ei ole mikään itseisarvo, sen laadukkuus kyllä on. Todennäköisesti siis kuolisin pois ja kiittäisin niistä 40 vuodesta, jotka olen saanut elää.
Ota huomioon ettei se ”pois kuoleminen” ole niin helppoa, varsinkaan jos ei ole jo valmiiksi itsetuhoinen (mikä taas ei viittaa hyvään elämänlaatuun normaalitilanteessakaan). Ihmisellä on luontainen vietti selvitä vaikeassakin tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan uskomattoman lapsellinen. Vielä oikein survivalisteja muka.
Oletko itse ilman mitään kotivaraa....kädestä suuhun, ilman tietoa huomisesta , saati kk päähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunta sortuisi, niin ei mulla kyllä olisi mitään intoa ruveta leikkimään mitään survivalistijuttuja. En koe että sellainen olisi elämänlaadultaan hyvää elämää. Mun ei ole tarve pysyä elossa keinolla millä hyvänsä. Elämän pituus ei ole mikään itseisarvo, sen laadukkuus kyllä on. Todennäköisesti siis kuolisin pois ja kiittäisin niistä 40 vuodesta, jotka olen saanut elää.
Ota huomioon ettei se ”pois kuoleminen” ole niin helppoa, varsinkaan jos ei ole jo valmiiksi itsetuhoinen (mikä taas ei viittaa hyvään elämänlaatuun normaalitilanteessakaan). Ihmisellä on luontainen vietti selvitä vaikeassakin tilanteessa.
No, itse ollut lähellä kuolemaa useamman kerran ja siksi en enää pelkään kuolemaa millään tasolla, joten en usko että se olisi mulle minkäänlainen ongelma. Ehkä oon sittten itsetuhoinen. 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunta sortuisi, niin ei mulla kyllä olisi mitään intoa ruveta leikkimään mitään survivalistijuttuja. En koe että sellainen olisi elämänlaadultaan hyvää elämää. Mun ei ole tarve pysyä elossa keinolla millä hyvänsä. Elämän pituus ei ole mikään itseisarvo, sen laadukkuus kyllä on. Todennäköisesti siis kuolisin pois ja kiittäisin niistä 40 vuodesta, jotka olen saanut elää.
Ota huomioon ettei se ”pois kuoleminen” ole niin helppoa, varsinkaan jos ei ole jo valmiiksi itsetuhoinen (mikä taas ei viittaa hyvään elämänlaatuun normaalitilanteessakaan). Ihmisellä on luontainen vietti selvitä vaikeassakin tilanteessa.
No, itse ollut lähellä kuolemaa useamman kerran ja siksi en enää pelkään kuolemaa millään tasolla, joten en usko että se olisi mulle minkäänlainen ongelma. Ehkä oon sittten itsetuhoinen. 🤷♀️
On täällä moni muukin ollut lähellä kuolemaa, eikä preppaamisessa ole kyse kuolemanpelosta, vaan nimenomaan halusta pitää elämä hyvänä vaikeinakin aikoina. (Vaikka sitten ihan vaan pitkän sähkökatkon yli)
On helppo ajatella nälkään kuolemisen helppoutta, mutta se on ihan omanlaisensa todellisuus josta meillä yltäkylläisyydessä elävistä harvemmalla on hajuakaan, ja todellisuudessa ihminen vaistonvaraisesti yrittää kyllä ensin kaikkensa ennemmin kuin päättää päivänsä. Mt-ongelmat voivat ajaa tämän vietin häiriötilaan.
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset on jo laatineet meille kotivara-listan, ei tarvi keksiä atomikelloa uudelleen.
Mutta mitä muuhun tulee, varautuminen riippuu täysin siitä, millaisen katastrofin kuvittelee tulevaksi.
Onko se hyökkäys: tarvitaan aseita ja muureja. Onko se nälänhätä: tarvitaan kanala ja kasvimaa. Onko se sähkökatko: tarvitaan kaasuliesi ja kynttilöitä.
aika random-aihe, sanoisin.
Kun ruoka ja vesi alkaa oikeasti loppua ihmisiltä, he käyttävät mitä tahansa keinoja saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa ja vettä. Ryöstely on ihan ok keino siinä kohtaa. Tämä selviää helposti, kun seuraa uutisointia eri onnettomuuspaikoista. Se talo, missä on agregaatti ja valot, on ryöstävien massojen kohde, kun siellä on jotain mitä itsellä ei ole.
Ilman keinoa pitää omia varastoja itsellä, vaikka joku yrittäisi ne ryöstää, on turha varautua mihinkään pitempään aikaan omavaraisena.
Homo hominii lupus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset on jo laatineet meille kotivara-listan, ei tarvi keksiä atomikelloa uudelleen.
Mutta mitä muuhun tulee, varautuminen riippuu täysin siitä, millaisen katastrofin kuvittelee tulevaksi.
Onko se hyökkäys: tarvitaan aseita ja muureja. Onko se nälänhätä: tarvitaan kanala ja kasvimaa. Onko se sähkökatko: tarvitaan kaasuliesi ja kynttilöitä.
aika random-aihe, sanoisin.
Kun ruoka ja vesi alkaa oikeasti loppua ihmisiltä, he käyttävät mitä tahansa keinoja saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa ja vettä. Ryöstely on ihan ok keino siinä kohtaa. Tämä selviää helposti, kun seuraa uutisointia eri onnettomuuspaikoista. Se talo, missä on agregaatti ja valot, on ryöstävien massojen kohde, kun siellä on jotain mitä itsellä ei ole.
Ilman keinoa pitää omia varastoja itsellä, vaikka joku yrittäisi ne ryöstää, on turha varautua mihinkään pitempään aikaan omavaraisena.
Homo hominii lupus.
Esitteleekö preppaajat yleisesti ja avoimesti preppauksiaan? Vai olisiko niin että niiden piilottaminen on osa preppausta, ei vain asein puolustaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunta sortuisi, niin ei mulla kyllä olisi mitään intoa ruveta leikkimään mitään survivalistijuttuja. En koe että sellainen olisi elämänlaadultaan hyvää elämää. Mun ei ole tarve pysyä elossa keinolla millä hyvänsä. Elämän pituus ei ole mikään itseisarvo, sen laadukkuus kyllä on. Todennäköisesti siis kuolisin pois ja kiittäisin niistä 40 vuodesta, jotka olen saanut elää.
Ota huomioon ettei se ”pois kuoleminen” ole niin helppoa, varsinkaan jos ei ole jo valmiiksi itsetuhoinen (mikä taas ei viittaa hyvään elämänlaatuun normaalitilanteessakaan). Ihmisellä on luontainen vietti selvitä vaikeassakin tilanteessa.
No, itse ollut lähellä kuolemaa useamman kerran ja siksi en enää pelkään kuolemaa millään tasolla, joten en usko että se olisi mulle minkäänlainen ongelma. Ehkä oon sittten itsetuhoinen. 🤷♀️
On täällä moni muukin ollut lähellä kuolemaa, eikä preppaamisessa ole kyse kuolemanpelosta, vaan nimenomaan halusta pitää elämä hyvänä vaikeinakin aikoina. (Vaikka sitten ihan vaan pitkän sähkökatkon yli)
On helppo ajatella nälkään kuolemisen helppoutta, mutta se on ihan omanlaisensa todellisuus josta meillä yltäkylläisyydessä elävistä harvemmalla on hajuakaan, ja todellisuudessa ihminen vaistonvaraisesti yrittää kyllä ensin kaikkensa ennemmin kuin päättää päivänsä. Mt-ongelmat voivat ajaa tämän vietin häiriötilaan.
Tottakai olen varautunut sähkökatkoksiin ja muihin lyhyisiin ongelmatilanteisiin, mutta jos oikeasti yhteiskunta sortuisi, niin se ei ole tilanne jossa haluaisin elää, sillä en kokisi sitä mielekkääksi ja ei, kyse ei ole mt-ongelmasta. Sairastan fyysista sairautta, jonka aiheuttama kipu on yksi maailman kovimmista kivuista ellei kovin. Jos yhteiskunta olisi romahtanut, en voisi saada kohtauksiini mitään apua ja silloin kuolema olisi pienempi paha. Tämän olen kertonut myös hoitavalle lääkärilleni (puhuimme silloin siitä että jos hoito ei enää toimi, en jaksa elää kivun kanssa) ja hänen mukaansa kyse ei silloin ole mistään itsetuhoisuudesta. Kuten ei olekaan. Ja toisaalta jos ajettelee mt-potilaita, niin heidän elämänsä voi normitilanteessa esim. itsetuhoisuudesta huolimatta olla tarpeeksi hyvää, kunhan saavat lääkkeitä ja terapiaa. Yhteiskunnan sortuessa he eivät näitä saisi, joten en silloin yksinomaan syyttäisi heidän mahdollista elämänhaluttomuuttaan heidän sairaudestaan johtuvaksi. Terveenä on helppo hekumoida survivalismilla. Tiedän, sillä tein sitä ennen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunta sortuisi, niin ei mulla kyllä olisi mitään intoa ruveta leikkimään mitään survivalistijuttuja. En koe että sellainen olisi elämänlaadultaan hyvää elämää. Mun ei ole tarve pysyä elossa keinolla millä hyvänsä. Elämän pituus ei ole mikään itseisarvo, sen laadukkuus kyllä on. Todennäköisesti siis kuolisin pois ja kiittäisin niistä 40 vuodesta, jotka olen saanut elää.
Ota huomioon ettei se ”pois kuoleminen” ole niin helppoa, varsinkaan jos ei ole jo valmiiksi itsetuhoinen (mikä taas ei viittaa hyvään elämänlaatuun normaalitilanteessakaan). Ihmisellä on luontainen vietti selvitä vaikeassakin tilanteessa.
No, itse ollut lähellä kuolemaa useamman kerran ja siksi en enää pelkään kuolemaa millään tasolla, joten en usko että se olisi mulle minkäänlainen ongelma. Ehkä oon sittten itsetuhoinen. 🤷♀️
On täällä moni muukin ollut lähellä kuolemaa, eikä preppaamisessa ole kyse kuolemanpelosta, vaan nimenomaan halusta pitää elämä hyvänä vaikeinakin aikoina. (Vaikka sitten ihan vaan pitkän sähkökatkon yli)
On helppo ajatella nälkään kuolemisen helppoutta, mutta se on ihan omanlaisensa todellisuus josta meillä yltäkylläisyydessä elävistä harvemmalla on hajuakaan, ja todellisuudessa ihminen vaistonvaraisesti yrittää kyllä ensin kaikkensa ennemmin kuin päättää päivänsä. Mt-ongelmat voivat ajaa tämän vietin häiriötilaan.
Tottakai olen varautunut sähkökatkoksiin ja muihin lyhyisiin ongelmatilanteisiin, mutta jos oikeasti yhteiskunta sortuisi, niin se ei ole tilanne jossa haluaisin elää, sillä en kokisi sitä mielekkääksi ja ei, kyse ei ole mt-ongelmasta. Sairastan fyysista sairautta, jonka aiheuttama kipu on yksi maailman kovimmista kivuista ellei kovin. Jos yhteiskunta olisi romahtanut, en voisi saada kohtauksiini mitään apua ja silloin kuolema olisi pienempi paha. Tämän olen kertonut myös hoitavalle lääkärilleni (puhuimme silloin siitä että jos hoito ei enää toimi, en jaksa elää kivun kanssa) ja hänen mukaansa kyse ei silloin ole mistään itsetuhoisuudesta. Kuten ei olekaan. Ja toisaalta jos ajettelee mt-potilaita, niin heidän elämänsä voi normitilanteessa esim. itsetuhoisuudesta huolimatta olla tarpeeksi hyvää, kunhan saavat lääkkeitä ja terapiaa. Yhteiskunnan sortuessa he eivät näitä saisi, joten en silloin yksinomaan syyttäisi heidän mahdollista elämänhaluttomuuttaan heidän sairaudestaan johtuvaksi. Terveenä on helppo hekumoida survivalismilla. Tiedän, sillä tein sitä ennen itsekin.
Noniin, eli päästiin itse asiaan. On hyvä ymmärtää omat realiteetit, esim. sen että varmasti kuolisi sairauteensa ilman lääkkeitä tai muuta elintärkeää jonka saaminen joko vaikeutuisi tai muuttuisi mahdottomaksi. Jotkut ihmettelee miksei esim. sodan runtelemissa maissa näy katukuvassa sairaita, vammaisia tai vaikkapa vanhuksia. Joillakin selviäminen riippuu kanssaihmisten avuliaisuudesta ja heidän selviytymistaidoista.
Vai että ihan hekumoida. Ps. en ole terve itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset on jo laatineet meille kotivara-listan, ei tarvi keksiä atomikelloa uudelleen.
Mutta mitä muuhun tulee, varautuminen riippuu täysin siitä, millaisen katastrofin kuvittelee tulevaksi.
Onko se hyökkäys: tarvitaan aseita ja muureja. Onko se nälänhätä: tarvitaan kanala ja kasvimaa. Onko se sähkökatko: tarvitaan kaasuliesi ja kynttilöitä.
aika random-aihe, sanoisin.
Kun ruoka ja vesi alkaa oikeasti loppua ihmisiltä, he käyttävät mitä tahansa keinoja saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa ja vettä. Ryöstely on ihan ok keino siinä kohtaa. Tämä selviää helposti, kun seuraa uutisointia eri onnettomuuspaikoista. Se talo, missä on agregaatti ja valot, on ryöstävien massojen kohde, kun siellä on jotain mitä itsellä ei ole.
Ilman keinoa pitää omia varastoja itsellä, vaikka joku yrittäisi ne ryöstää, on turha varautua mihinkään pitempään aikaan omavaraisena.
Homo hominii lupus.
Taas näitä "ryösteleviä massoja". On katsottu kyllä liikaa elokuvia, aivan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset on jo laatineet meille kotivara-listan, ei tarvi keksiä atomikelloa uudelleen.
Mutta mitä muuhun tulee, varautuminen riippuu täysin siitä, millaisen katastrofin kuvittelee tulevaksi.
Onko se hyökkäys: tarvitaan aseita ja muureja. Onko se nälänhätä: tarvitaan kanala ja kasvimaa. Onko se sähkökatko: tarvitaan kaasuliesi ja kynttilöitä.
aika random-aihe, sanoisin.
Kun ruoka ja vesi alkaa oikeasti loppua ihmisiltä, he käyttävät mitä tahansa keinoja saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa ja vettä. Ryöstely on ihan ok keino siinä kohtaa. Tämä selviää helposti, kun seuraa uutisointia eri onnettomuuspaikoista. Se talo, missä on agregaatti ja valot, on ryöstävien massojen kohde, kun siellä on jotain mitä itsellä ei ole.
Ilman keinoa pitää omia varastoja itsellä, vaikka joku yrittäisi ne ryöstää, on turha varautua mihinkään pitempään aikaan omavaraisena.
Homo hominii lupus.
Taas näitä "ryösteleviä massoja". On katsottu kyllä liikaa elokuvia, aivan liikaa.
Eiköhän ne ihan totuuteen perustu ne elokuvien tilanteet. Ei ole mitään syytä ajatella etteikö juuri noin kävisi. Jos ihmisillä on kova halu säilyä hengissä, he tekevät mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kivääri ja haulikko patruunoineen sekä paljon itse ammuttujen hirvien lihaa purkeissa. Marjoja ja perunaa yms. aina tarpeeksi seuraavaan satokauteen asti. Tarvittaessa puilla lämmitetään ja agrekaatilla saadaan sähköt esim. vesipumpulle. Pystytään pitämään oma talo ja pihapiiri hallussa jos muuten yhteiskunta ympäriltä sortuu.
Montako teitä on? Oletetaan, että on yksi perhe, jossa kaksi lasta. Aseita pursuaa lattiasta kattoon saakka. Sitten tulee tilanne, että on lähdettävä hakemaan lääkkeitä tai bensaa tai muuta apua parin kilometrin päästä. Lähteekö koko perhe vai jääkö toinen lasten kanssa? Jos toinen jää, niin hän miten aikoo käydä sitä loputunta sotaa ryöstelijoitä vastaan? Yksi ihminen lasten kanssa ei pysty puolustautumaan kahta röystelijää vastaan. Ja vaikka molemmat aikuiset olisi paikalla, niin miten selviydytään yöstä? Onko toinen vahdissa joka yö 6-8 tunnin ajan? Ja sitten onkin rättiväsynyt ja nukkuu päivällä. Joten taas on vain yksi aikuinen vahdissa. Jos toinen on koko ajan vahdissa ja toinen nukkuu niin kuka tekee työt?
Tahdon vain sanoa, että aseet ei ratkaise mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset on jo laatineet meille kotivara-listan, ei tarvi keksiä atomikelloa uudelleen.
Mutta mitä muuhun tulee, varautuminen riippuu täysin siitä, millaisen katastrofin kuvittelee tulevaksi.
Onko se hyökkäys: tarvitaan aseita ja muureja. Onko se nälänhätä: tarvitaan kanala ja kasvimaa. Onko se sähkökatko: tarvitaan kaasuliesi ja kynttilöitä.
aika random-aihe, sanoisin.
Kun ruoka ja vesi alkaa oikeasti loppua ihmisiltä, he käyttävät mitä tahansa keinoja saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa ja vettä. Ryöstely on ihan ok keino siinä kohtaa. Tämä selviää helposti, kun seuraa uutisointia eri onnettomuuspaikoista. Se talo, missä on agregaatti ja valot, on ryöstävien massojen kohde, kun siellä on jotain mitä itsellä ei ole.
Ilman keinoa pitää omia varastoja itsellä, vaikka joku yrittäisi ne ryöstää, on turha varautua mihinkään pitempään aikaan omavaraisena.
Homo hominii lupus.
Taas näitä "ryösteleviä massoja". On katsottu kyllä liikaa elokuvia, aivan liikaa.
Eiköhän ne ihan totuuteen perustu ne elokuvien tilanteet. Ei ole mitään syytä ajatella etteikö juuri noin kävisi. Jos ihmisillä on kova halu säilyä hengissä, he tekevät mitä tahansa.
Montako kirjaa tai elämänkertaa olet lukenut aiheesta?
Elokuvien totuudesta: Tiedätkö mitä tapahtuu, kun auton bensatankkiin ammutaan kiväärillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteiskunta sortuisi, niin ei mulla kyllä olisi mitään intoa ruveta leikkimään mitään survivalistijuttuja. En koe että sellainen olisi elämänlaadultaan hyvää elämää. Mun ei ole tarve pysyä elossa keinolla millä hyvänsä. Elämän pituus ei ole mikään itseisarvo, sen laadukkuus kyllä on. Todennäköisesti siis kuolisin pois ja kiittäisin niistä 40 vuodesta, jotka olen saanut elää.
Ota huomioon ettei se ”pois kuoleminen” ole niin helppoa, varsinkaan jos ei ole jo valmiiksi itsetuhoinen (mikä taas ei viittaa hyvään elämänlaatuun normaalitilanteessakaan). Ihmisellä on luontainen vietti selvitä vaikeassakin tilanteessa.
No, itse ollut lähellä kuolemaa useamman kerran ja siksi en enää pelkään kuolemaa millään tasolla, joten en usko että se olisi mulle minkäänlainen ongelma. Ehkä oon sittten itsetuhoinen. 🤷♀️
On täällä moni muukin ollut lähellä kuolemaa, eikä preppaamisessa ole kyse kuolemanpelosta, vaan nimenomaan halusta pitää elämä hyvänä vaikeinakin aikoina. (Vaikka sitten ihan vaan pitkän sähkökatkon yli)
Jep, kadulta katkesi vesijohto tms ja alaovelle ilmestyi hätäisesti kirjoitettu lappu, että vedet menee useaksi tunniksi, ehkä koko päiväksi kun korjataan vikaa. Onneksi huomasin sen ja täytin kaikki vesipullot, ämpärit ja muut. Esim. se et joutuu pitämään vessan vetämättömänä koko päivän ajan on kamalaa, erityisen kamalaa tällaisen vatsavaivaisen huushollissa. Nyt pystyi huuhtelemaan vedellä. Pystyi pesemään hampaat, juomaan vettä, keittämään kahvia ja teetä, tekemään ruokaa. Pelkästään juomavettä kun on sikspäkki varastossa niin elämä on huomattavasti kivempaa tämmöisissä pienissä "katastrofeissa". Joillekin se voi olla elintärkeää. Myös lemmikkieläimistä haluaa huolehtia. Kissa ei saa olla 1 vuorokautta pidempään ilman nestettä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset on jo laatineet meille kotivara-listan, ei tarvi keksiä atomikelloa uudelleen.
Mutta mitä muuhun tulee, varautuminen riippuu täysin siitä, millaisen katastrofin kuvittelee tulevaksi.
Onko se hyökkäys: tarvitaan aseita ja muureja. Onko se nälänhätä: tarvitaan kanala ja kasvimaa. Onko se sähkökatko: tarvitaan kaasuliesi ja kynttilöitä.
aika random-aihe, sanoisin.
Kun ruoka ja vesi alkaa oikeasti loppua ihmisiltä, he käyttävät mitä tahansa keinoja saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa ja vettä. Ryöstely on ihan ok keino siinä kohtaa. Tämä selviää helposti, kun seuraa uutisointia eri onnettomuuspaikoista. Se talo, missä on agregaatti ja valot, on ryöstävien massojen kohde, kun siellä on jotain mitä itsellä ei ole.
Ilman keinoa pitää omia varastoja itsellä, vaikka joku yrittäisi ne ryöstää, on turha varautua mihinkään pitempään aikaan omavaraisena.
Homo hominii lupus.
Homo hominii lupus on loukkaavaa susia kohtaan, jotka ovat hyvinkin laumaeläimiä..
Ajattelen, et ryöstelyyn lähteminen vaatii hieman isomman ja erityisesti pitkäkestoisemman katastrofin - tavalliselle ihmiselle. Siis sille et naapurin matti ja pirkko lähtisivät varastamaan ja jopa aseilla leikkimään elantonsa eteen. Mutta suurkaupungeissa ja pienemmissäkin pelkkä sähkökatko herättää kaikkien jo valmiiksi siellä laitapuolella olevien vaistot: nyt on tilaisuus, jota ei voi hukata. Jos hälytinlaitteet eivät toimi ja pelastuslaitos on muissa hommissa niin siinä on oivallinen aika-ikkuna lähteä ryöstöretkille. Jos tämä tulee minulle, rehdille kansalaiselle mieleen niin en yhtään epäile etteikö se tule rikollisillekin mieleen.
Yleensä suurkaupunkien katastrofeissa tulee näitä juttuja välittömästi esille. Jopa New Orleansin tulvissa, tilanteessa missä ihmisiä kuoli ja osa istui talon katolla odottamassa apua. Siellä lähtivät rikolliset omine tarvikkeineen ryöstämään välittömästi.
liikaa elokuvia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kivääri ja haulikko patruunoineen sekä paljon itse ammuttujen hirvien lihaa purkeissa. Marjoja ja perunaa yms. aina tarpeeksi seuraavaan satokauteen asti. Tarvittaessa puilla lämmitetään ja agrekaatilla saadaan sähköt esim. vesipumpulle. Pystytään pitämään oma talo ja pihapiiri hallussa jos muuten yhteiskunta ympäriltä sortuu.
Montako teitä on? Oletetaan, että on yksi perhe, jossa kaksi lasta. Aseita pursuaa lattiasta kattoon saakka. Sitten tulee tilanne, että on lähdettävä hakemaan lääkkeitä tai bensaa tai muuta apua parin kilometrin päästä. Lähteekö koko perhe vai jääkö toinen lasten kanssa? Jos toinen jää, niin hän miten aikoo käydä sitä loputunta sotaa ryöstelijoitä vastaan? Yksi ihminen lasten kanssa ei pysty puolustautumaan kahta röystelijää vastaan. Ja vaikka molemmat aikuiset olisi paikalla, niin miten selviydytään yöstä? Onko toinen vahdissa joka yö 6-8 tunnin ajan? Ja sitten onkin rättiväsynyt ja nukkuu päivällä. Joten taas on vain yksi aikuinen vahdissa. Jos toinen on koko ajan vahdissa ja toinen nukkuu niin kuka tekee työt?
Tahdon vain sanoa, että aseet ei ratkaise mitään.
Vaikka siellä olisi sukua enemmän ja lapsetkin rekrytoitu asejoukkoihin niin silti porukka on voitettavissa. Ihan vaan piirityksellä. Se oli se vanha kunnon keino ennen muinoin, miksi turhaan tuhlata aseita tai menettää miehiä, kun voi vain sulkea alueen ja odottaa.
Toinen hyvä tapa on aiheuttaa tulipalo, jonka seurauksena suurin osa ihmisistä juoksee minne vaan ja luovuttaa heti. Katapultin rakentaminen olisi tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa selata koko ketjua läpi mutta onko täällä pohdittu sellaista skenaariota, jos yhtäkkiä oikeasti alkaisi porukkaa kuolla massiivisesti, esim. jos tulisi jokin oikeasti tappava pandemia tai jos rokotetuille kävisi niin kuin jotkut ovat ennustaneet tai jostain vastaavasta syystä?
Siis jos vaikkapa puolet ihmisistä kuolisi suht lyhyen ajan sisällä ja iso osa hengissä olevista olisi jollain lailla sairaana ja kykenemättömiä huolehtimaan itsestään, lapsia jäisi orvoiksi ja itse kuuluisit niihin, jotka ovat hengissä, terveenä ja joutuisit huolehtimaan muista ja rakentamaan yhteiskuntaa uudelleen.
Mikä olisi roolisi siinä tilanteessa? Mitä sellaisia taitoja sinulla on, joista olisi hyötyä? Mitä resursseja sinulla olisi jaettavaksi asti ja mitä tarvisit muilta?
On täällä sellaistakin mietitty.
Ensimmäinen ongelma olisi ruumiiden hautaaminen - ne olisi pakko haudata, koska muuten ei vaan pystyisi täysjärkisenä oleilemaan. Tai minä en ainakaan..
Tai voisihan ne myös pakastaa/kuivata/suolata ja syödä. Jos joku muistaa sen lento-onnettomuuden 70-luvulta Andeilta, niin siellähän kävi niin. Ja muutama ihminen selvisi sitten hengissä. He pystyivät mahdottomaan, vaikka katolisina kärsivät jälkikäteen tunnontuskista.
Toivotaan kaikki, ettei niin pahaa paikkaa kuitenkaan tule kenelläkään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ak47, se riittää
Kunnes lipas on tyhjä.
Täällä puhutaan paljon jättimäisestä aurinkomyrskystä, joka saattaisi katkaista sähköt vähintään kuukausiksi. Onko jollain tietoa miten se vaikuttaisi ydinvoimaloihin? Pienellä googletuksella osalla voimaloista varasähkö riittäisi jäähdyttämään ytimen, mutta osalla ei.
Jos maailmassa on muutama sata reaktoria ja niistä vaikka sata possahtaa, niin eikö se ole aika lailla siinä?
Tämä on tietysti ääritapaus ja muitakin välimuotoja on. Hauska aihe sinänsä.
Ketju on lukittu.
Jos yhteiskunta sortuisi, niin ei mulla kyllä olisi mitään intoa ruveta leikkimään mitään survivalistijuttuja. En koe että sellainen olisi elämänlaadultaan hyvää elämää. Mun ei ole tarve pysyä elossa keinolla millä hyvänsä. Elämän pituus ei ole mikään itseisarvo, sen laadukkuus kyllä on. Todennäköisesti siis kuolisin pois ja kiittäisin niistä 40 vuodesta, jotka olen saanut elää.