Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Vierailija kirjoitti:

Oman ilmoituksen mukainen varautuneisuusaste on aika liibalaaba, näin omien havaintojen mukaan. Esim. moni kokee olevansa varautunut tulipaloon jos on ostanut palovaroittimen, mutta sitä ei testata säännöllisesti tai patteria ei vaihdeta koskaan, sammutusvälineitä ei ole ollenkaan tai ei tiedetä missä ne ovat tai miten niitä käytetään, ja vielä harvempi on käynyt mitään paloturvallisuus. Silti vastataan että ollaan varauduttu.

Sama sitten muiden osa-alueiden kanssa. Kaapissa on jotain ruokaa jne.

Tämä. Järkytyin sukulaisen mökillä. 3h ajo korpeen ja se ainoa ajotaitoinen hakkasi halkoja. Kysyin onko mökillä ensiapupakkausta varuiksi. On on. Laastareita löytyi. :D

Kuinka moni täällä olisi valmis avaamaan ovensa jollekulle, joka tekee tutkimusta varautumisesta: näyttämään riisipaketit ja passien päivämäärät, kaivamaan sängyn alta trangiat ja villahousut, mahdollisesti esittelemään jalkajousenkin ja ensiapupakkaukset lääkkeineen?

Veikkaanpa, että aika harva. Ja vielä harvempi sellainen, joka ei ole varautunut, suostuu tuohon. Siitä syntyy jo heti vinouma tuloksissa.

Joten tällä hetkellä luotettavin selvitys on kyselytutkimus. Ja kun puhutaan ihan tilastotieteen työkaluista, niin kyselytutkimuksen virhemarginaalit kyllä pystytään selvittämään.

Olen itse asunut koko elämäni maalla - tosin evakkojen asuttamassa kylässä, joten täällä ehkä vielä takaraivossa on se ajatus, että kerran/kaksi on jouduttu lähtemään, tuleeko sellainen tilanne vielä joskus eteen? Eli ehkä tämä kylä on poikkeus, ehkä Sisä-Suomessa tai Pohjanmaalla ei ole mitään ajatusta varautumistarpeesta?

Mutta en tunnista täällä olleen viestin tilannetta. Tai tavallaan tunnistan. 70-luvullahan taloihin ei rakennettu tulisijoja (kuntien rakennusvalvonta ei suosinut niitä, joten rakennusluvan sai helpommin pelkälle sähkölämmitykselle, ainakin meidän kunnassamme). Meillä oli vuonna-72 rakennettu paritalo, jossa ei ollut mitään muuta kuin sähkölämmitys. Samassa pihapiirissä oli kuitenkin isovanhempien rintamamiestalo, jossa sitten oltiin, kun oli ne 70-luvun sähkölakkojen sähkökatkot. Omassa talossa ei niihin voinut varautua, joten varasuunnitelma oli se, että mentiin pihan poikki lämpimään taloon. Jonne vedet nostettiin kaivosta vinssillä. Jossa oli ulkohuussi navetan takana.

Kun tässä männävuonna oli raju myrsky, joka kaatoi puita noin 30-40km matkalta, niin ensimmäisinä oli raivattu kulkukelpoisiksi maaseudun pienet tiet. Niissä raivaajina olivat tavalliset kyläläiset, silloin minullekin selvisi ensimmäistä kertaa konkreettisesti, että täkäläisillä nyt vaan on ihan vakikalusteena autoissa moottorisahat. Sähköjohdoista ei tarvinnut enää murehtia, kun ne oli viety maan alle, joten raivaaminen siltä osin oli turvallista ihan "maallikolle" eli tavalliselle maalaiselle, joka tuulenkaatoja ja konkeloita nyt muutenkin oli raivannut omilta mailtaan. Isommat puut siirrettiin sitten naapurin traktorilla.

Suuria teitä raivattiin yli vuorokausi, ei siksi, että ne olisivat olleet poikkeuksellisen tukossa tai puut hankalasti, vaan siksi, että kalustoa ja miehiä ei riittänyt, kun voimat keskitettiin pahimpiin paikkoihin (ambulanssireitit, vanhainkodit jne) TAI jouduttiin odottamaan sähköjen katkaisua, että päästiin tekemään raivausta. Kun taajama-alueella ei ole aina sähköjä maakaapeloitu...

Tuon jälkeen on tehty kyläturvallisuuskysely, ja todellakin, monessa vastauksessa mainittiin, että auton peräkontissa on moottorisaha, vesuri/kirves tai käsisaha siltä varalta, että joutuu tietä aukaisemaan. Myös lapio löytyi kontista talvisin. Ja hiekkaa. Ensiapulaukku löytyi harvemmin!

Olen miettinyt varautumista ja todennut, että yksi iso epävarmuus liittyy kohdallani siihen, että mistä tietäisin, milloin täytyy alkaa reagoida.

Olisin saattanut jäädä ihailemaan tsunamia rannalle, en minä silloin ollut sellaisista kuullutkaan, enkä tiennyt, mikä se on ja miten nopeasti etenee.

Aika moni suomalainen lomaili Rodoksella tyytyväisenä, osa jopa osti matkan sinne ja lähti lomalle, vaikka oli jo tiedossa palojen laajuus ja sähkökatkot ja kaaokset evakuoitujen sijoittelun suhteen.

Jos nyt yhtäkkiä soisi hätäsireeni, niin en ole varma, että ottaisin sitä todesta ollenkaan. Tai jos joku maa - mikä vaan - hyökkäisi Gotlantiin tai Ahvenanmaalle, niin en tiedä, miten reagoisin täällä mantereella, vai ajattelisinko, että se ei varsinaisesti koske minua.

Jos on matkalla töistä kotiin ja sähköt menevät yhtäkkiä ja ulkona on pimeää, niin mitä hyötyä on taskulampusta, joka on kotona kaapissa.

Luulen että oikea reagointi oikealla hetkellä on iso ongelma paitsi minulle, niin monelle muullekin.

Olen muuttamassa maalle ja etsin kotia varautumismielessä. Kun etsin sellaista missä olisi kamiina tai edes takka, ja puutarha tai edes kunnon pihaa, niin hakutulos on 0. Suurinosa taloista ei ole varautumisnäkökulmasta mitenkään erityisiä jos verrataan stereotyppiseen takattomaan kaupunkiasuntoon. Sekin huolettaa kun huoneet ovat niin saamarin isoja että olisi vaikea luoda ns. lämpökuplaa jos sähköt ja sitä myöten lämmitys menisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä olisi valmis avaamaan ovensa jollekulle, joka tekee tutkimusta varautumisesta: näyttämään riisipaketit ja passien päivämäärät, kaivamaan sängyn alta trangiat ja villahousut, mahdollisesti esittelemään jalkajousenkin ja ensiapupakkaukset lääkkeineen?

Veikkaanpa, että aika harva. Ja vielä harvempi sellainen, joka ei ole varautunut, suostuu tuohon. Siitä syntyy jo heti vinouma tuloksissa.

Joten tällä hetkellä luotettavin selvitys on kyselytutkimus. Ja kun puhutaan ihan tilastotieteen työkaluista, niin kyselytutkimuksen virhemarginaalit kyllä pystytään selvittämään.

Olen itse asunut koko elämäni maalla - tosin evakkojen asuttamassa kylässä, joten täällä ehkä vielä takaraivossa on se ajatus, että kerran/kaksi on jouduttu lähtemään, tuleeko sellainen tilanne vielä joskus eteen? Eli ehkä tämä kylä on poikkeus, ehkä Sisä-Suomessa tai Pohjanmaalla ei ole mitään ajatusta varautumistarpeesta?

Mutta en tunnista täällä olleen viestin tilannetta. Tai tavallaan tunnistan. 70-luvullahan taloihin ei rakennettu tulisijoja (kuntien rakennusvalvonta ei suosinut niitä, joten rakennusluvan sai helpommin pelkälle sähkölämmitykselle, ainakin meidän kunnassamme). Meillä oli vuonna-72 rakennettu paritalo, jossa ei ollut mitään muuta kuin sähkölämmitys. Samassa pihapiirissä oli kuitenkin isovanhempien rintamamiestalo, jossa sitten oltiin, kun oli ne 70-luvun sähkölakkojen sähkökatkot. Omassa talossa ei niihin voinut varautua, joten varasuunnitelma oli se, että mentiin pihan poikki lämpimään taloon. Jonne vedet nostettiin kaivosta vinssillä. Jossa oli ulkohuussi navetan takana.

Kun tässä männävuonna oli raju myrsky, joka kaatoi puita noin 30-40km matkalta, niin ensimmäisinä oli raivattu kulkukelpoisiksi maaseudun pienet tiet. Niissä raivaajina olivat tavalliset kyläläiset, silloin minullekin selvisi ensimmäistä kertaa konkreettisesti, että täkäläisillä nyt vaan on ihan vakikalusteena autoissa moottorisahat. Sähköjohdoista ei tarvinnut enää murehtia, kun ne oli viety maan alle, joten raivaaminen siltä osin oli turvallista ihan "maallikolle" eli tavalliselle maalaiselle, joka tuulenkaatoja ja konkeloita nyt muutenkin oli raivannut omilta mailtaan. Isommat puut siirrettiin sitten naapurin traktorilla.

Suuria teitä raivattiin yli vuorokausi, ei siksi, että ne olisivat olleet poikkeuksellisen tukossa tai puut hankalasti, vaan siksi, että kalustoa ja miehiä ei riittänyt, kun voimat keskitettiin pahimpiin paikkoihin (ambulanssireitit, vanhainkodit jne) TAI jouduttiin odottamaan sähköjen katkaisua, että päästiin tekemään raivausta. Kun taajama-alueella ei ole aina sähköjä maakaapeloitu...

Tuon jälkeen on tehty kyläturvallisuuskysely, ja todellakin, monessa vastauksessa mainittiin, että auton peräkontissa on moottorisaha, vesuri/kirves tai käsisaha siltä varalta, että joutuu tietä aukaisemaan. Myös lapio löytyi kontista talvisin. Ja hiekkaa. Ensiapulaukku löytyi harvemmin!

Ei tarvitse kenenkään tulla kotiin kyyläämään preppauksia vaan ihan vaan se että kysymykset olisivat spesifimpeja. Se ei riitä että kysyy oletko omasta mielestäsi varautunut asiaan x. Pitäisi kysyä MITEN olet varautunut, ja sitten verrata vastauksia valmiiksi luotuun taulukkoon varautumisprosentista. Ehkä jopa pisteytysjärjestelmä Esim. palovaroittimesta saa 1 pisteen, toimintakunnossa olevasta sellaisesta 2, palopeitteestä sen lisäksi 3, palosammuttimesta 4.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt varautumista ja todennut, että yksi iso epävarmuus liittyy kohdallani siihen, että mistä tietäisin, milloin täytyy alkaa reagoida.

Olisin saattanut jäädä ihailemaan tsunamia rannalle, en minä silloin ollut sellaisista kuullutkaan, enkä tiennyt, mikä se on ja miten nopeasti etenee.

Aika moni suomalainen lomaili Rodoksella tyytyväisenä, osa jopa osti matkan sinne ja lähti lomalle, vaikka oli jo tiedossa palojen laajuus ja sähkökatkot ja kaaokset evakuoitujen sijoittelun suhteen.

Jos nyt yhtäkkiä soisi hätäsireeni, niin en ole varma, että ottaisin sitä todesta ollenkaan. Tai jos joku maa - mikä vaan - hyökkäisi Gotlantiin tai Ahvenanmaalle, niin en tiedä, miten reagoisin täällä mantereella, vai ajattelisinko, että se ei varsinaisesti koske minua.

Jos on matkalla töistä kotiin ja sähköt menevät yhtäkkiä ja ulkona on pimeää, niin mitä hyötyä on taskulampusta, joka on kotona kaapissa.

Luulen että oikea reagointi oikealla hetkellä on iso ongelma paitsi minulle, niin monelle muullekin.

Tuo on totta. Mutta minun käsitykseni on se, että ihmiset, jotka muutenkin joutuvat setvimään asioitaan itse, joutuvat reagoimaan tilanteisiin itse, selviävät yllättävistä tilanteista ehkä helpommin. Kerrostalossa soitetaan isännöitsijälle, maalla omakotitalossa tönitään nukkuva puoliso hereille auttamaan. Maalla asuva odottaa, että lähteekö sähkön uudelleenreititys toimimaan vai onko tiedossa mahdollisesti pidempi sähkökatko ja sen mukaan sytytetään kynttilät tai käytetään vaan taskulamppua (pitkässä sähkökatkossa halutaan säästää paristoja). Kaupungissa omakotitalossa käydään kurkkaamassa, palaako naapurissakin valot (kuinka laaja sähkökatko on), kerrostalossa katsotaan, onko koko kaupungiosa pimeänä - toiminta muuttuu sen mukaan, mikä on toimintaympäristö.

Okei, minulla on työni puolesta ehkä pakotettunakin valmius toimia monenlaisissa tilanteissa, pelastusalalla työskenneelleet työkaverini ovat perehdyttäneet minua moniin sellaisiin pikkujuttuihin, joita varmana perusjamppa ei tule ajatelleeksi. Tiesittekö, että jos peurakolarin jälkeen se eläin on vielä lähtenyt karkuun, niin se poistumiskohta tiestä kannattaa merkitä jollain - jäljestävän koiran on helpompi löytää oikea jälki heti. Jos törmää villisikaan, niin EI todellakaan lähdetä katsomaan perään, että mitä sille villisialle kävi, vaan pysytään autossa. Jne...

Mutta ihmiset reagoivat järkyttäviin tilanteisiin eri tavoin (sama ihminenkin elämäntilanteesta riippuen voi reagoida eri tavalla kuinmitä joskus muulloin reagoisi). Itse putkiaivoisen insinöörinä lähden ratkaisemaan ongelmaa, se tulee selkärangasta. Sitten taas tippaleipäaivoinen puolisoni saattaa lamaantua aivan täysin tai toimia täysin epäloogisesti, jos hänellä ei ole valmista toimintasuunnitelmaa tilanteeseen.

Sitten jos eteen tuleekin koko kansakuntaa kohtaava tapahtuma, niin mitäs sitten tapahtuu? Miten koko yhteiskunta toimii siinä tilanteessa?

Omien voimavarojen (resurssien) kartoittaminen ja ylläpitäminen on aina hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä olisi valmis avaamaan ovensa jollekulle, joka tekee tutkimusta varautumisesta: näyttämään riisipaketit ja passien päivämäärät, kaivamaan sängyn alta trangiat ja villahousut, mahdollisesti esittelemään jalkajousenkin ja ensiapupakkaukset lääkkeineen?

Veikkaanpa, että aika harva. Ja vielä harvempi sellainen, joka ei ole varautunut, suostuu tuohon. Siitä syntyy jo heti vinouma tuloksissa.

Joten tällä hetkellä luotettavin selvitys on kyselytutkimus. Ja kun puhutaan ihan tilastotieteen työkaluista, niin kyselytutkimuksen virhemarginaalit kyllä pystytään selvittämään.

Olen itse asunut koko elämäni maalla - tosin evakkojen asuttamassa kylässä, joten täällä ehkä vielä takaraivossa on se ajatus, että kerran/kaksi on jouduttu lähtemään, tuleeko sellainen tilanne vielä joskus eteen? Eli ehkä tämä kylä on poikkeus, ehkä Sisä-Suomessa tai Pohjanmaalla ei ole mitään ajatusta varautumistarpeesta?

Mutta en tunnista täällä olleen viestin tilannetta. Tai tavallaan tunnistan. 70-luvullahan taloihin ei rakennettu tulisijoja (kuntien rakennusvalvonta ei suosinut niitä, joten rakennusluvan sai helpommin pelkälle sähkölämmitykselle, ainakin meidän kunnassamme). Meillä oli vuonna-72 rakennettu paritalo, jossa ei ollut mitään muuta kuin sähkölämmitys. Samassa pihapiirissä oli kuitenkin isovanhempien rintamamiestalo, jossa sitten oltiin, kun oli ne 70-luvun sähkölakkojen sähkökatkot. Omassa talossa ei niihin voinut varautua, joten varasuunnitelma oli se, että mentiin pihan poikki lämpimään taloon. Jonne vedet nostettiin kaivosta vinssillä. Jossa oli ulkohuussi navetan takana.

Kun tässä männävuonna oli raju myrsky, joka kaatoi puita noin 30-40km matkalta, niin ensimmäisinä oli raivattu kulkukelpoisiksi maaseudun pienet tiet. Niissä raivaajina olivat tavalliset kyläläiset, silloin minullekin selvisi ensimmäistä kertaa konkreettisesti, että täkäläisillä nyt vaan on ihan vakikalusteena autoissa moottorisahat. Sähköjohdoista ei tarvinnut enää murehtia, kun ne oli viety maan alle, joten raivaaminen siltä osin oli turvallista ihan "maallikolle" eli tavalliselle maalaiselle, joka tuulenkaatoja ja konkeloita nyt muutenkin oli raivannut omilta mailtaan. Isommat puut siirrettiin sitten naapurin traktorilla.

Suuria teitä raivattiin yli vuorokausi, ei siksi, että ne olisivat olleet poikkeuksellisen tukossa tai puut hankalasti, vaan siksi, että kalustoa ja miehiä ei riittänyt, kun voimat keskitettiin pahimpiin paikkoihin (ambulanssireitit, vanhainkodit jne) TAI jouduttiin odottamaan sähköjen katkaisua, että päästiin tekemään raivausta. Kun taajama-alueella ei ole aina sähköjä maakaapeloitu...

Tuon jälkeen on tehty kyläturvallisuuskysely, ja todellakin, monessa vastauksessa mainittiin, että auton peräkontissa on moottorisaha, vesuri/kirves tai käsisaha siltä varalta, että joutuu tietä aukaisemaan. Myös lapio löytyi kontista talvisin. Ja hiekkaa. Ensiapulaukku löytyi harvemmin!

Ei tarvitse kenenkään tulla kotiin kyyläämään preppauksia vaan ihan vaan se että kysymykset olisivat spesifimpeja. Se ei riitä että kysyy oletko omasta mielestäsi varautunut asiaan x. Pitäisi kysyä MITEN olet varautunut, ja sitten verrata vastauksia valmiiksi luotuun taulukkoon varautumisprosentista. Ehkä jopa pisteytysjärjestelmä Esim. palovaroittimesta saa 1 pisteen, toimintakunnossa olevasta sellaisesta 2, palopeitteestä sen lisäksi 3, palosammuttimesta 4.

Kyläturvallisuuskyselyssä (meidän kylällämme toteutetussa) nimenomaan kysyttiin yksityiskohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt varautumista ja todennut, että yksi iso epävarmuus liittyy kohdallani siihen, että mistä tietäisin, milloin täytyy alkaa reagoida.

Olisin saattanut jäädä ihailemaan tsunamia rannalle, en minä silloin ollut sellaisista kuullutkaan, enkä tiennyt, mikä se on ja miten nopeasti etenee.

Aika moni suomalainen lomaili Rodoksella tyytyväisenä, osa jopa osti matkan sinne ja lähti lomalle, vaikka oli jo tiedossa palojen laajuus ja sähkökatkot ja kaaokset evakuoitujen sijoittelun suhteen.

Jos nyt yhtäkkiä soisi hätäsireeni, niin en ole varma, että ottaisin sitä todesta ollenkaan. Tai jos joku maa - mikä vaan - hyökkäisi Gotlantiin tai Ahvenanmaalle, niin en tiedä, miten reagoisin täällä mantereella, vai ajattelisinko, että se ei varsinaisesti koske minua.

Jos on matkalla töistä kotiin ja sähköt menevät yhtäkkiä ja ulkona on pimeää, niin mitä hyötyä on taskulampusta, joka on kotona kaapissa.

Luulen että oikea reagointi oikealla hetkellä on iso ongelma paitsi minulle, niin monelle muullekin.

Uskon että tätäkin taitoa voi harjoittaa. Tieto, ymmärrys, varautuminen, harjoittelu.

En voi puhua omasta puolestani, koska olen itse taas ylivarovainen. Vartuin sellaisissa oloissa joissa täytyi olla koko ajan varpaillaan ja taistella selvitäkseen, ja se on johtanut siihen että yhä vieläkin näen joka päivä ympärilläni potentiaalisia riskeja ja vaaroja. Skannaan riskiarvioiden jokaisen ihmisen joka astuu samaan huoneeseen, katson alitajuisesti pakotiet valmiiksi jne.. Tämä on kuulemma yleistä ihmisillä jotka ovat varttuneet väkivaltaisissa sl umm eissa, sotien runtelemassa maassa tai muussa isossa kriisissä.

Kyllä, käyn asian tiimoilta ammattiavun luona. Olen tyytyväinen uskomattomaan reaktionopeuteeni ja järkkymättömään toimintakykyyni, mutta opitut selviytymismekanismit voivat olla todella raskaita henkisesti ja oireilla fyysisesti. 😬

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttamassa maalle ja etsin kotia varautumismielessä. Kun etsin sellaista missä olisi kamiina tai edes takka, ja puutarha tai edes kunnon pihaa, niin hakutulos on 0. Suurinosa taloista ei ole varautumisnäkökulmasta mitenkään erityisiä jos verrataan stereotyppiseen takattomaan kaupunkiasuntoon. Sekin huolettaa kun huoneet ovat niin saamarin isoja että olisi vaikea luoda ns. lämpökuplaa jos sähköt ja sitä myöten lämmitys menisi.

Mistähän päin Suomea olet etsimässä?

Etuovessa on max 100 000€ maksavia, vähintään 10 000 neliön tontilla olevia omakotitaloja myynnissä noin 150 kpl, ympäri Suomen - ja nimenomaan sellaisia, joiden hakukriteereissä on puu. Se ei tarkoita sitä, että niissä olisi kaikissa puulämmitysmahdollisuutta, mutta suurimmassa osassa näytti olevan.

Ja jos talo maksaa noin 75 000€, puulämmitysmahdollisuuden lisääminen (lattian vahvistaminen, hormin muuraaminen ja tarvittavat katon tiivistysremontit jne sekä itse tulisija) maksaa noin 5000 €. Ei luulisi tuollaisessa ostohinnassa olevan kovin suuri lisämeno?

Tietenkin, jos hakualue on suppea , esimerkiksi työssäkäyntialueen johdosta, niin vaihtoehtoja on vähemmän. Tontin koko taitaa olla ensimmäinen ongelma?

Tässä rivariyhtiössä kun asuu, emme pysty mitenkään muutoin kuin peitoin varustautumaan kylmyyttä vastaan, jos sähköt menevät ja kaukolämpö katkeaa. Muuten uskoisin pärjääväni, ottaisin varavettä ilmoituksesta talteen ja vettä jaetaankin yleensä hätätilanteissa ja (hamstrattua) ruokaa voisi lämmittää kaasugrillillä pihassa. Aika monta suomalaista asuu asunnossa, jossa talvisaikaan ei hätätilanteessa olisi mahdollista asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttamassa maalle ja etsin kotia varautumismielessä. Kun etsin sellaista missä olisi kamiina tai edes takka, ja puutarha tai edes kunnon pihaa, niin hakutulos on 0. Suurinosa taloista ei ole varautumisnäkökulmasta mitenkään erityisiä jos verrataan stereotyppiseen takattomaan kaupunkiasuntoon. Sekin huolettaa kun huoneet ovat niin saamarin isoja että olisi vaikea luoda ns. lämpökuplaa jos sähköt ja sitä myöten lämmitys menisi.

Mistähän päin Suomea olet etsimässä?

Etuovessa on max 100 000€ maksavia, vähintään 10 000 neliön tontilla olevia omakotitaloja myynnissä noin 150 kpl, ympäri Suomen - ja nimenomaan sellaisia, joiden hakukriteereissä on puu. Se ei tarkoita sitä, että niissä olisi kaikissa puulämmitysmahdollisuutta, mutta suurimmassa osassa näytti olevan.

Ja jos talo maksaa noin 75 000€, puulämmitysmahdollisuuden lisääminen (lattian vahvistaminen, hormin muuraaminen ja tarvittavat katon tiivistysremontit jne sekä itse tulisija) maksaa noin 5000 €. Ei luulisi tuollaisessa ostohinnassa olevan kovin suuri lisämeno?

Tietenkin, jos hakualue on suppea , esimerkiksi työssäkäyntialueen johdosta, niin vaihtoehtoja on vähemmän. Tontin koko taitaa olla ensimmäinen ongelma?

Keski-Suomesta yritän, mieluummin suht läheltä sisartani. (en kerro tarkemmin koska anonyymiteetti lol) Joo, en tosiaan ole mikään miljonääri, joten se vaikuttaa vaihtoehtoihini, mutta kaiken järjen mukaan moderni talo lähellä keskustaa tulisi olla halutumpi ja kalliimpi kuin sellainen mökinmörskä pöpeliköstä jota minä etsin. Jälkimmäistä en kuitenkaan löydä, sillä suurinosa taloista maalla ei selvästikään ole varautumismielessä sen kummoisempia kuin kaupunkiasunnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt varautumista ja todennut, että yksi iso epävarmuus liittyy kohdallani siihen, että mistä tietäisin, milloin täytyy alkaa reagoida.

Olisin saattanut jäädä ihailemaan tsunamia rannalle, en minä silloin ollut sellaisista kuullutkaan, enkä tiennyt, mikä se on ja miten nopeasti etenee.

Aika moni suomalainen lomaili Rodoksella tyytyväisenä, osa jopa osti matkan sinne ja lähti lomalle, vaikka oli jo tiedossa palojen laajuus ja sähkökatkot ja kaaokset evakuoitujen sijoittelun suhteen.

Jos nyt yhtäkkiä soisi hätäsireeni, niin en ole varma, että ottaisin sitä todesta ollenkaan. Tai jos joku maa - mikä vaan - hyökkäisi Gotlantiin tai Ahvenanmaalle, niin en tiedä, miten reagoisin täällä mantereella, vai ajattelisinko, että se ei varsinaisesti koske minua.

Jos on matkalla töistä kotiin ja sähköt menevät yhtäkkiä ja ulkona on pimeää, niin mitä hyötyä on taskulampusta, joka on kotona kaapissa.

Luulen että oikea reagointi oikealla hetkellä on iso ongelma paitsi minulle, niin monelle muullekin.

Uskon että tätäkin taitoa voi harjoittaa. Tieto, ymmärrys, varautuminen, harjoittelu.

En voi puhua omasta puolestani, koska olen itse taas ylivarovainen. Vartuin sellaisissa oloissa joissa täytyi olla koko ajan varpaillaan ja taistella selvitäkseen, ja se on johtanut siihen että yhä vieläkin näen joka päivä ympärilläni potentiaalisia riskeja ja vaaroja. Skannaan riskiarvioiden jokaisen ihmisen joka astuu samaan huoneeseen, katson alitajuisesti pakotiet valmiiksi jne.. Tämä on kuulemma yleistä ihmisillä jotka ovat varttuneet väkivaltaisissa sl umm eissa, sotien runtelemassa maassa tai muussa isossa kriisissä.

Kyllä, käyn asian tiimoilta ammattiavun luona. Olen tyytyväinen uskomattomaan reaktionopeuteeni ja järkkymättömään toimintakykyyni, mutta opitut selviytymismekanismit voivat olla todella raskaita henkisesti ja oireilla fyysisesti. 😬

Koetko että tämä elämänkokemus on vaikuttanut valintaasi valmistautumisen suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt varautumista ja todennut, että yksi iso epävarmuus liittyy kohdallani siihen, että mistä tietäisin, milloin täytyy alkaa reagoida.

Olisin saattanut jäädä ihailemaan tsunamia rannalle, en minä silloin ollut sellaisista kuullutkaan, enkä tiennyt, mikä se on ja miten nopeasti etenee.

Aika moni suomalainen lomaili Rodoksella tyytyväisenä, osa jopa osti matkan sinne ja lähti lomalle, vaikka oli jo tiedossa palojen laajuus ja sähkökatkot ja kaaokset evakuoitujen sijoittelun suhteen.

Jos nyt yhtäkkiä soisi hätäsireeni, niin en ole varma, että ottaisin sitä todesta ollenkaan. Tai jos joku maa - mikä vaan - hyökkäisi Gotlantiin tai Ahvenanmaalle, niin en tiedä, miten reagoisin täällä mantereella, vai ajattelisinko, että se ei varsinaisesti koske minua.

Jos on matkalla töistä kotiin ja sähköt menevät yhtäkkiä ja ulkona on pimeää, niin mitä hyötyä on taskulampusta, joka on kotona kaapissa.

Luulen että oikea reagointi oikealla hetkellä on iso ongelma paitsi minulle, niin monelle muullekin.

Uskon että tätäkin taitoa voi harjoittaa. Tieto, ymmärrys, varautuminen, harjoittelu.

En voi puhua omasta puolestani, koska olen itse taas ylivarovainen. Vartuin sellaisissa oloissa joissa täytyi olla koko ajan varpaillaan ja taistella selvitäkseen, ja se on johtanut siihen että yhä vieläkin näen joka päivä ympärilläni potentiaalisia riskeja ja vaaroja. Skannaan riskiarvioiden jokaisen ihmisen joka astuu samaan huoneeseen, katson alitajuisesti pakotiet valmiiksi jne.. Tämä on kuulemma yleistä ihmisillä jotka ovat varttuneet väkivaltaisissa sl umm eissa, sotien runtelemassa maassa tai muussa isossa kriisissä.

Kyllä, käyn asian tiimoilta ammattiavun luona. Olen tyytyväinen uskomattomaan reaktionopeuteeni ja järkkymättömään toimintakykyyni, mutta opitut selviytymismekanismit voivat olla todella raskaita henkisesti ja oireilla fyysisesti. 😬

Koetko että tämä elämänkokemus on vaikuttanut valintaasi valmistautumisen suhteen?

No siis, joo? Jos perusturvallisuuden tunne on viety jo lapsena, niin sitä ei kovin helposti enää korjata, mutta kyllä varautuminen harrastuksena on minulle keino rakentaa sitä luottoa (itseeni, omiin kykyihini, tulevaan) ja turvallisuudentunnetta. Pitää vain pitää huoli että se pysyy renkinä, eikä ryhdy isännäksi. Ei pidä antaa pelolle valtaa, vaan perustelee järjellä miksi tekee mitä tekee. Silloin se on mielestäni ihan tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä olisi valmis avaamaan ovensa jollekulle, joka tekee tutkimusta varautumisesta: näyttämään riisipaketit ja passien päivämäärät, kaivamaan sängyn alta trangiat ja villahousut, mahdollisesti esittelemään jalkajousenkin ja ensiapupakkaukset lääkkeineen?

Veikkaanpa, että aika harva. Ja vielä harvempi sellainen, joka ei ole varautunut, suostuu tuohon. Siitä syntyy jo heti vinouma tuloksissa.

Joten tällä hetkellä luotettavin selvitys on kyselytutkimus. Ja kun puhutaan ihan tilastotieteen työkaluista, niin kyselytutkimuksen virhemarginaalit kyllä pystytään selvittämään.

Olen itse asunut koko elämäni maalla - tosin evakkojen asuttamassa kylässä, joten täällä ehkä vielä takaraivossa on se ajatus, että kerran/kaksi on jouduttu lähtemään, tuleeko sellainen tilanne vielä joskus eteen? Eli ehkä tämä kylä on poikkeus, ehkä Sisä-Suomessa tai Pohjanmaalla ei ole mitään ajatusta varautumistarpeesta?

Mutta en tunnista täällä olleen viestin tilannetta. Tai tavallaan tunnistan. 70-luvullahan taloihin ei rakennettu tulisijoja (kuntien rakennusvalvonta ei suosinut niitä, joten rakennusluvan sai helpommin pelkälle sähkölämmitykselle, ainakin meidän kunnassamme). Meillä oli vuonna-72 rakennettu paritalo, jossa ei ollut mitään muuta kuin sähkölämmitys. Samassa pihapiirissä oli kuitenkin isovanhempien rintamamiestalo, jossa sitten oltiin, kun oli ne 70-luvun sähkölakkojen sähkökatkot. Omassa talossa ei niihin voinut varautua, joten varasuunnitelma oli se, että mentiin pihan poikki lämpimään taloon. Jonne vedet nostettiin kaivosta vinssillä. Jossa oli ulkohuussi navetan takana.

Kun tässä männävuonna oli raju myrsky, joka kaatoi puita noin 30-40km matkalta, niin ensimmäisinä oli raivattu kulkukelpoisiksi maaseudun pienet tiet. Niissä raivaajina olivat tavalliset kyläläiset, silloin minullekin selvisi ensimmäistä kertaa konkreettisesti, että täkäläisillä nyt vaan on ihan vakikalusteena autoissa moottorisahat. Sähköjohdoista ei tarvinnut enää murehtia, kun ne oli viety maan alle, joten raivaaminen siltä osin oli turvallista ihan "maallikolle" eli tavalliselle maalaiselle, joka tuulenkaatoja ja konkeloita nyt muutenkin oli raivannut omilta mailtaan. Isommat puut siirrettiin sitten naapurin traktorilla.

Suuria teitä raivattiin yli vuorokausi, ei siksi, että ne olisivat olleet poikkeuksellisen tukossa tai puut hankalasti, vaan siksi, että kalustoa ja miehiä ei riittänyt, kun voimat keskitettiin pahimpiin paikkoihin (ambulanssireitit, vanhainkodit jne) TAI jouduttiin odottamaan sähköjen katkaisua, että päästiin tekemään raivausta. Kun taajama-alueella ei ole aina sähköjä maakaapeloitu...

Tuon jälkeen on tehty kyläturvallisuuskysely, ja todellakin, monessa vastauksessa mainittiin, että auton peräkontissa on moottorisaha, vesuri/kirves tai käsisaha siltä varalta, että joutuu tietä aukaisemaan. Myös lapio löytyi kontista talvisin. Ja hiekkaa. Ensiapulaukku löytyi harvemmin!

Ei tarvitse kenenkään tulla kotiin kyyläämään preppauksia vaan ihan vaan se että kysymykset olisivat spesifimpeja. Se ei riitä että kysyy oletko omasta mielestäsi varautunut asiaan x. Pitäisi kysyä MITEN olet varautunut, ja sitten verrata vastauksia valmiiksi luotuun taulukkoon varautumisprosentista. Ehkä jopa pisteytysjärjestelmä Esim. palovaroittimesta saa 1 pisteen, toimintakunnossa olevasta sellaisesta 2, palopeitteestä sen lisäksi 3, palosammuttimesta 4.

Oletko kuullut ne kysymykset, joita haastateltaville esitettiin? Tuo tänne postattu esittelee tutkimuksen lopputulokset, joihin on päädytty kyselyn vastausten perusteella. Ei niin, että kysytään oletko varautunut, ai olet omasta mielestäsi, mutta emme tiedä miten, emmekä kysy yhtään mitään, ihan juu tai ei vaan, kiitos. Ok, laitetaan tähän, että olet varautunut. 

Haastetteluissa käytiin läpi monenlaisia skenaarioita ja valmiuksia mahdollisista alkusammutuskoulutuksesta alkaen kotitalouden omaan tukiverkostoon ja kaikkea niiden väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä olisi valmis avaamaan ovensa jollekulle, joka tekee tutkimusta varautumisesta: näyttämään riisipaketit ja passien päivämäärät, kaivamaan sängyn alta trangiat ja villahousut, mahdollisesti esittelemään jalkajousenkin ja ensiapupakkaukset lääkkeineen?

Veikkaanpa, että aika harva. Ja vielä harvempi sellainen, joka ei ole varautunut, suostuu tuohon. Siitä syntyy jo heti vinouma tuloksissa.

Joten tällä hetkellä luotettavin selvitys on kyselytutkimus. Ja kun puhutaan ihan tilastotieteen työkaluista, niin kyselytutkimuksen virhemarginaalit kyllä pystytään selvittämään.

Olen itse asunut koko elämäni maalla - tosin evakkojen asuttamassa kylässä, joten täällä ehkä vielä takaraivossa on se ajatus, että kerran/kaksi on jouduttu lähtemään, tuleeko sellainen tilanne vielä joskus eteen? Eli ehkä tämä kylä on poikkeus, ehkä Sisä-Suomessa tai Pohjanmaalla ei ole mitään ajatusta varautumistarpeesta?

Mutta en tunnista täällä olleen viestin tilannetta. Tai tavallaan tunnistan. 70-luvullahan taloihin ei rakennettu tulisijoja (kuntien rakennusvalvonta ei suosinut niitä, joten rakennusluvan sai helpommin pelkälle sähkölämmitykselle, ainakin meidän kunnassamme). Meillä oli vuonna-72 rakennettu paritalo, jossa ei ollut mitään muuta kuin sähkölämmitys. Samassa pihapiirissä oli kuitenkin isovanhempien rintamamiestalo, jossa sitten oltiin, kun oli ne 70-luvun sähkölakkojen sähkökatkot. Omassa talossa ei niihin voinut varautua, joten varasuunnitelma oli se, että mentiin pihan poikki lämpimään taloon. Jonne vedet nostettiin kaivosta vinssillä. Jossa oli ulkohuussi navetan takana.

Kun tässä männävuonna oli raju myrsky, joka kaatoi puita noin 30-40km matkalta, niin ensimmäisinä oli raivattu kulkukelpoisiksi maaseudun pienet tiet. Niissä raivaajina olivat tavalliset kyläläiset, silloin minullekin selvisi ensimmäistä kertaa konkreettisesti, että täkäläisillä nyt vaan on ihan vakikalusteena autoissa moottorisahat. Sähköjohdoista ei tarvinnut enää murehtia, kun ne oli viety maan alle, joten raivaaminen siltä osin oli turvallista ihan "maallikolle" eli tavalliselle maalaiselle, joka tuulenkaatoja ja konkeloita nyt muutenkin oli raivannut omilta mailtaan. Isommat puut siirrettiin sitten naapurin traktorilla.

Suuria teitä raivattiin yli vuorokausi, ei siksi, että ne olisivat olleet poikkeuksellisen tukossa tai puut hankalasti, vaan siksi, että kalustoa ja miehiä ei riittänyt, kun voimat keskitettiin pahimpiin paikkoihin (ambulanssireitit, vanhainkodit jne) TAI jouduttiin odottamaan sähköjen katkaisua, että päästiin tekemään raivausta. Kun taajama-alueella ei ole aina sähköjä maakaapeloitu...

Tuon jälkeen on tehty kyläturvallisuuskysely, ja todellakin, monessa vastauksessa mainittiin, että auton peräkontissa on moottorisaha, vesuri/kirves tai käsisaha siltä varalta, että joutuu tietä aukaisemaan. Myös lapio löytyi kontista talvisin. Ja hiekkaa. Ensiapulaukku löytyi harvemmin!

Ei tarvitse kenenkään tulla kotiin kyyläämään preppauksia vaan ihan vaan se että kysymykset olisivat spesifimpeja. Se ei riitä että kysyy oletko omasta mielestäsi varautunut asiaan x. Pitäisi kysyä MITEN olet varautunut, ja sitten verrata vastauksia valmiiksi luotuun taulukkoon varautumisprosentista. Ehkä jopa pisteytysjärjestelmä Esim. palovaroittimesta saa 1 pisteen, toimintakunnossa olevasta sellaisesta 2, palopeitteestä sen lisäksi 3, palosammuttimesta 4.

Oletko kuullut ne kysymykset, joita haastateltaville esitettiin? Tuo tänne postattu esittelee tutkimuksen lopputulokset, joihin on päädytty kyselyn vastausten perusteella. Ei niin, että kysytään oletko varautunut, ai olet omasta mielestäsi, mutta emme tiedä miten, emmekä kysy yhtään mitään, ihan juu tai ei vaan, kiitos. Ok, laitetaan tähän, että olet varautunut. 

Haastetteluissa käytiin läpi monenlaisia skenaarioita ja valmiuksia mahdollisista alkusammutuskoulutuksesta alkaen kotitalouden omaan tukiverkostoon ja kaikkea niiden väliltä.

No onko ne kysymykset ja vastaukset jossain nähtävillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.

Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.

Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.

Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.

Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.

Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?

Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.

Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…

Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.

Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411

Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.

Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.

Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;D

Tiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.

Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.

Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..

Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.

Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle.  Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.

Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.

Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.

Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.

 

Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.

Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.

Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..

Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä rivariyhtiössä kun asuu, emme pysty mitenkään muutoin kuin peitoin varustautumaan kylmyyttä vastaan, jos sähköt menevät ja kaukolämpö katkeaa. Muuten uskoisin pärjääväni, ottaisin varavettä ilmoituksesta talteen ja vettä jaetaankin yleensä hätätilanteissa ja (hamstrattua) ruokaa voisi lämmittää kaasugrillillä pihassa. Aika monta suomalaista asuu asunnossa, jossa talvisaikaan ei hätätilanteessa olisi mahdollista asua.

Omatoimisesti voi! Ostakaa pieni kaasukamiina. Se ei vaadi hormia, se sammuu jos happitaso laskee ja kaasuvaroitin ilmaisee jos kamiinaan tulisi sellainen häiriö, että kaasun määrä hengitysilmassa lähestyisi liian korkeaa eikä laite sammuttaisi itse itseään. Pieni kaasulämmitin mahtuu pieneen tilaan, lämmittää nopeasti eikä ole tosi kalliskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.

Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.

Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.

Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.

Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.

Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?

Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.

Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…

Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.

Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411

Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.

Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.

Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;D

Tiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.

Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.

Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..

Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.

Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle.  Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.

Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.

Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.

Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.

 

Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.

Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.

Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..

Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.

Ja tämä johtaa siihen että maalla asuvat luulevat olevansa varautuneita pelkästään sillä että asuvat maalla. Fakta. Tästä ei tosiaan tarvitse kinata, mutta minua kiinnostaa maalais vs. kaupunkilais kilpa-asetelman sijaan se miten ihmiset saataisiin varautumaan paremmin, ihan sama missä asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttamassa maalle ja etsin kotia varautumismielessä. Kun etsin sellaista missä olisi kamiina tai edes takka, ja puutarha tai edes kunnon pihaa, niin hakutulos on 0. Suurinosa taloista ei ole varautumisnäkökulmasta mitenkään erityisiä jos verrataan stereotyppiseen takattomaan kaupunkiasuntoon. Sekin huolettaa kun huoneet ovat niin saamarin isoja että olisi vaikea luoda ns. lämpökuplaa jos sähköt ja sitä myöten lämmitys menisi.

Mistähän päin Suomea olet etsimässä?

Etuovessa on max 100 000€ maksavia, vähintään 10 000 neliön tontilla olevia omakotitaloja myynnissä noin 150 kpl, ympäri Suomen - ja nimenomaan sellaisia, joiden hakukriteereissä on puu. Se ei tarkoita sitä, että niissä olisi kaikissa puulämmitysmahdollisuutta, mutta suurimmassa osassa näytti olevan.

Ja jos talo maksaa noin 75 000€, puulämmitysmahdollisuuden lisääminen (lattian vahvistaminen, hormin muuraaminen ja tarvittavat katon tiivistysremontit jne sekä itse tulisija) maksaa noin 5000 €. Ei luulisi tuollaisessa ostohinnassa olevan kovin suuri lisämeno?

Tietenkin, jos hakualue on suppea , esimerkiksi työssäkäyntialueen johdosta, niin vaihtoehtoja on vähemmän. Tontin koko taitaa olla ensimmäinen ongelma?

Keski-Suomesta yritän, mieluummin suht läheltä sisartani. (en kerro tarkemmin koska anonyymiteetti lol) Joo, en tosiaan ole mikään miljonääri, joten se vaikuttaa vaihtoehtoihini, mutta kaiken järjen mukaan moderni talo lähellä keskustaa tulisi olla halutumpi ja kalliimpi kuin sellainen mökinmörskä pöpeliköstä jota minä etsin. Jälkimmäistä en kuitenkaan löydä, sillä suurinosa taloista maalla ei selvästikään ole varautumismielessä sen kummoisempia kuin kaupunkiasunnot.

Joo.

Moneen taloon on mahdollista jälkikäteen tehdä tulisija, eli älä ihan kokonaan luovu toivosta. Suuri tontti on kyllä haastava, koska maatiloistakin lohkotaan ensin pellot ja metsät pois ja sitten myydään sitä tilakeskusta alle puolen hehtaarin tontilla ja ihmetellään, kun ei mene kaupaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.

Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.

Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.

Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.

Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.

Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?

Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.

Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…

Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.

Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411

Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.

Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.

Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;D

Tiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.

Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.

Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..

Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.

Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle.  Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.

Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.

Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.

Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.

 

Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.

Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.

Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..

Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.

Ja tämä johtaa siihen että maalla asuvat luulevat olevansa varautuneita pelkästään sillä että asuvat maalla. Fakta. Tästä ei tosiaan tarvitse kinata, mutta minua kiinnostaa maalais vs. kaupunkilais kilpa-asetelman sijaan se miten ihmiset saataisiin varautumaan paremmin, ihan sama missä asuvat.

Kun minä kuulin ensimmäistä kertaa kotivarasta, luovutin alkuunsa juuri siksi että ihmiset loivat sellaisen kuvan että kerrostaloasujien on turha vaivautua koska ei ole mitään saumaa, kun pieneen asuntoon ei mahdu säilömään vettä, ei ole peltoa missä viljellä, talvella jäätyy kotiin jos tulee sähkökatko ja vielä Venäjäkin pommittaa ensimmäisenä. Vasta myöhemmin kiinnostuin uudestaan ja aloitin kotivaran rakentamisen huolimatta siitä että joku maalla asuva lällättää.

Ehkä olisi aika heittää koko kategorisointi romukoppaan ja puhua vain varautuneista ja ei-varautuneista ja varautumisen asteista.