Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7622)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.
Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.
Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.
Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.
Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.
Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?
Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.
Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…
Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.
Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411
Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.
Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.
Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;DTiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.
Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.
Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.
Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle. Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.
Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.
Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.
Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.
Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.
Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.
Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..
Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.
Ja tämä johtaa siihen että maalla asuvat luulevat olevansa varautuneita pelkästään sillä että asuvat maalla. Fakta. Tästä ei tosiaan tarvitse kinata, mutta minua kiinnostaa maalais vs. kaupunkilais kilpa-asetelman sijaan se miten ihmiset saataisiin varautumaan paremmin, ihan sama missä asuvat.
Kun minä kuulin ensimmäistä kertaa kotivarasta, luovutin alkuunsa juuri siksi että ihmiset loivat sellaisen kuvan että kerrostaloasujien on turha vaivautua koska ei ole mitään saumaa, kun pieneen asuntoon ei mahdu säilömään vettä, ei ole peltoa missä viljellä, talvella jäätyy kotiin jos tulee sähkökatko ja vielä Venäjäkin pommittaa ensimmäisenä. Vasta myöhemmin kiinnostuin uudestaan ja aloitin kotivaran rakentamisen huolimatta siitä että joku maalla asuva lällättää.
Ehkä olisi aika heittää koko kategorisointi romukoppaan ja puhua vain varautuneista ja ei-varautuneista ja varautumisen asteista.
Sitäkin on tutkittu että se kieli mitä käytämme/tapamme puhua luo todellisuutta enemmän kuin se miten todellisuus heijastuu kieleemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttamassa maalle ja etsin kotia varautumismielessä. Kun etsin sellaista missä olisi kamiina tai edes takka, ja puutarha tai edes kunnon pihaa, niin hakutulos on 0. Suurinosa taloista ei ole varautumisnäkökulmasta mitenkään erityisiä jos verrataan stereotyppiseen takattomaan kaupunkiasuntoon. Sekin huolettaa kun huoneet ovat niin saamarin isoja että olisi vaikea luoda ns. lämpökuplaa jos sähköt ja sitä myöten lämmitys menisi.
Mistähän päin Suomea olet etsimässä?
Etuovessa on max 100 000€ maksavia, vähintään 10 000 neliön tontilla olevia omakotitaloja myynnissä noin 150 kpl, ympäri Suomen - ja nimenomaan sellaisia, joiden hakukriteereissä on puu. Se ei tarkoita sitä, että niissä olisi kaikissa puulämmitysmahdollisuutta, mutta suurimmassa osassa näytti olevan.
Ja jos talo maksaa noin 75 000€, puulämmitysmahdollisuuden lisääminen (lattian vahvistaminen, hormin muuraaminen ja tarvittavat katon tiivistysremontit jne sekä itse tulisija) maksaa noin 5000 €. Ei luulisi tuollaisessa ostohinnassa olevan kovin suuri lisämeno?
Tietenkin, jos hakualue on suppea , esimerkiksi työssäkäyntialueen johdosta, niin vaihtoehtoja on vähemmän. Tontin koko taitaa olla ensimmäinen ongelma?
Keski-Suomesta yritän, mieluummin suht läheltä sisartani. (en kerro tarkemmin koska anonyymiteetti lol) Joo, en tosiaan ole mikään miljonääri, joten se vaikuttaa vaihtoehtoihini, mutta kaiken järjen mukaan moderni talo lähellä keskustaa tulisi olla halutumpi ja kalliimpi kuin sellainen mökinmörskä pöpeliköstä jota minä etsin. Jälkimmäistä en kuitenkaan löydä, sillä suurinosa taloista maalla ei selvästikään ole varautumismielessä sen kummoisempia kuin kaupunkiasunnot.
Jos elämäntilanteeni olisi toinen, niin tässä olisi minulle potentiaalia:
https://www.etuovi.com/kohde/v43963?haku=M2008987588
sukuakin olisi suhteellisen lähellä (100km)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.
Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.
Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.
Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.
Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.
Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?
Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.
Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…
Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.
Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411
Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.
Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.
Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;DTiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.
Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.
Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.
Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle. Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.
Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.
Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.
Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.
Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.
Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.
Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..
Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.
Ja tämä johtaa siihen että maalla asuvat luulevat olevansa varautuneita pelkästään sillä että asuvat maalla. Fakta. Tästä ei tosiaan tarvitse kinata, mutta minua kiinnostaa maalais vs. kaupunkilais kilpa-asetelman sijaan se miten ihmiset saataisiin varautumaan paremmin, ihan sama missä asuvat.
Kun minä kuulin ensimmäistä kertaa kotivarasta, luovutin alkuunsa juuri siksi että ihmiset loivat sellaisen kuvan että kerrostaloasujien on turha vaivautua koska ei ole mitään saumaa, kun pieneen asuntoon ei mahdu säilömään vettä, ei ole peltoa missä viljellä, talvella jäätyy kotiin jos tulee sähkökatko ja vielä Venäjäkin pommittaa ensimmäisenä. Vasta myöhemmin kiinnostuin uudestaan ja aloitin kotivaran rakentamisen huolimatta siitä että joku maalla asuva lällättää.
Ehkä olisi aika heittää koko kategorisointi romukoppaan ja puhua vain varautuneista ja ei-varautuneista ja varautumisen asteista.
Hyvä kun aloitit uudelleen! Ei varautuminen katso paikkaa kuin sen osalta miten missäkin kannattaa varautua. Siitähän siinä on kyse, että varautuu sen oman tarpeen mukaisesti. Yhtä huonossa jamassa on asukas omakotitalossa kuin kerrostalossakin jos ei ole lainkaan varautunut, vaikka omakotitalossa ja maaseudulla asuvalla onkin joitain etuja kaupunkikotiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.
Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.
Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.
Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.
Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.
Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?
Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.
Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…
Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.
Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411
Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.
Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.
Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;DTiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.
Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.
Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.
Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle. Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.
Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.
Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.
Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.
Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.
Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.
Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..
Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.
Ja tämä johtaa siihen että maalla asuvat luulevat olevansa varautuneita pelkästään sillä että asuvat maalla. Fakta. Tästä ei tosiaan tarvitse kinata, mutta minua kiinnostaa maalais vs. kaupunkilais kilpa-asetelman sijaan se miten ihmiset saataisiin varautumaan paremmin, ihan sama missä asuvat.
Kun minä kuulin ensimmäistä kertaa kotivarasta, luovutin alkuunsa juuri siksi että ihmiset loivat sellaisen kuvan että kerrostaloasujien on turha vaivautua koska ei ole mitään saumaa, kun pieneen asuntoon ei mahdu säilömään vettä, ei ole peltoa missä viljellä, talvella jäätyy kotiin jos tulee sähkökatko ja vielä Venäjäkin pommittaa ensimmäisenä. Vasta myöhemmin kiinnostuin uudestaan ja aloitin kotivaran rakentamisen huolimatta siitä että joku maalla asuva lällättää.
Ehkä olisi aika heittää koko kategorisointi romukoppaan ja puhua vain varautuneista ja ei-varautuneista ja varautumisen asteista.
Hyvä kun aloitit uudelleen! Ei varautuminen katso paikkaa kuin sen osalta miten missäkin kannattaa varautua. Siitähän siinä on kyse, että varautuu sen oman tarpeen mukaisesti. Yhtä huonossa jamassa on asukas omakotitalossa kuin kerrostalossakin jos ei ole lainkaan varautunut, vaikka omakotitalossa ja maaseudulla asuvalla onkin joitain etuja kaupunkikotiin verrattuna.
Huomioi myös se että kaupungissa - niin ok-talossa (kyllä, kaupungissakin voi asua niin) kuin kerrostalossakin - on omat etunsa verrattuna maaseutuun. Molemmissa on siis hyötynsä ja haittansa, joten ei pidä lannistua sen takia missä asuu. Eikä varsinkaan hädissään muuttaa toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.
Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.
Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.
Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.
Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.
Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?
Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.
Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…
Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.
Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411
Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.
Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.
Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;DTiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.
Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.
Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.
Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle. Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.
Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.
Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.
Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.
Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.
Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.
Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..
Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.
Ja tämä johtaa siihen että maalla asuvat luulevat olevansa varautuneita pelkästään sillä että asuvat maalla. Fakta. Tästä ei tosiaan tarvitse kinata, mutta minua kiinnostaa maalais vs. kaupunkilais kilpa-asetelman sijaan se miten ihmiset saataisiin varautumaan paremmin, ihan sama missä asuvat.
Kun minä kuulin ensimmäistä kertaa kotivarasta, luovutin alkuunsa juuri siksi että ihmiset loivat sellaisen kuvan että kerrostaloasujien on turha vaivautua koska ei ole mitään saumaa, kun pieneen asuntoon ei mahdu säilömään vettä, ei ole peltoa missä viljellä, talvella jäätyy kotiin jos tulee sähkökatko ja vielä Venäjäkin pommittaa ensimmäisenä. Vasta myöhemmin kiinnostuin uudestaan ja aloitin kotivaran rakentamisen huolimatta siitä että joku maalla asuva lällättää.
Ehkä olisi aika heittää koko kategorisointi romukoppaan ja puhua vain varautuneista ja ei-varautuneista ja varautumisen asteista.
Hyvä kun aloitit uudelleen! Ei varautuminen katso paikkaa kuin sen osalta miten missäkin kannattaa varautua. Siitähän siinä on kyse, että varautuu sen oman tarpeen mukaisesti. Yhtä huonossa jamassa on asukas omakotitalossa kuin kerrostalossakin jos ei ole lainkaan varautunut, vaikka omakotitalossa ja maaseudulla asuvalla onkin joitain etuja kaupunkikotiin verrattuna.
Huomioi myös se että kaupungissa - niin ok-talossa (kyllä, kaupungissakin voi asua niin) kuin kerrostalossakin - on omat etunsa verrattuna maaseutuun. Molemmissa on siis hyötynsä ja haittansa, joten ei pidä lannistua sen takia missä asuu. Eikä varsinkaan hädissään muuttaa toiseen.
Esim. kaupungissa sähköt katkeaa harvemmin ja lyhyemmäksi aikaa, ja vika korjataan nopeammin. Ei yhtä paljon puita jotka kaatuu tielle ja teiden avaaminen on korkealla prioriteettilistalla. Apu on lähempänä jne. jne. jne.. Onhan niitä paljon hyviä puolia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungissa on mm. paljon helpompi sulautua ihmisjoukkoon kuin maalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.
Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.
Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.
Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.
Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.
Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?
Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.
Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…
Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.
Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411
Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.
Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.
Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;DTiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.
Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.
Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.
Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle. Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.
Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.
Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.
Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.
Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.
Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.
Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..
Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.
Ja tämä johtaa siihen että maalla asuvat luulevat olevansa varautuneita pelkästään sillä että asuvat maalla. Fakta. Tästä ei tosiaan tarvitse kinata, mutta minua kiinnostaa maalais vs. kaupunkilais kilpa-asetelman sijaan se miten ihmiset saataisiin varautumaan paremmin, ihan sama missä asuvat.
Kun minä kuulin ensimmäistä kertaa kotivarasta, luovutin alkuunsa juuri siksi että ihmiset loivat sellaisen kuvan että kerrostaloasujien on turha vaivautua koska ei ole mitään saumaa, kun pieneen asuntoon ei mahdu säilömään vettä, ei ole peltoa missä viljellä, talvella jäätyy kotiin jos tulee sähkökatko ja vielä Venäjäkin pommittaa ensimmäisenä. Vasta myöhemmin kiinnostuin uudestaan ja aloitin kotivaran rakentamisen huolimatta siitä että joku maalla asuva lällättää.
Ehkä olisi aika heittää koko kategorisointi romukoppaan ja puhua vain varautuneista ja ei-varautuneista ja varautumisen asteista.
Hyvä kun aloitit uudelleen! Ei varautuminen katso paikkaa kuin sen osalta miten missäkin kannattaa varautua. Siitähän siinä on kyse, että varautuu sen oman tarpeen mukaisesti. Yhtä huonossa jamassa on asukas omakotitalossa kuin kerrostalossakin jos ei ole lainkaan varautunut, vaikka omakotitalossa ja maaseudulla asuvalla onkin joitain etuja kaupunkikotiin verrattuna.
Huomioi myös se että kaupungissa - niin ok-talossa (kyllä, kaupungissakin voi asua niin) kuin kerrostalossakin - on omat etunsa verrattuna maaseutuun. Molemmissa on siis hyötynsä ja haittansa, joten ei pidä lannistua sen takia missä asuu. Eikä varsinkaan hädissään muuttaa toiseen.
Esim. kaupungissa sähköt katkeaa harvemmin ja lyhyemmäksi aikaa, ja vika korjataan nopeammin. Ei yhtä paljon puita jotka kaatuu tielle ja teiden avaaminen on korkealla prioriteettilistalla. Apu on lähempänä jne. jne. jne.. Onhan niitä paljon hyviä puolia!
Kaupungissa voi myös kasvattaa ruokaa. On pihat ja sisäpihat, parvekkeet ja katot, yhteisöpuutarhat, siirtolapuutarhat ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa on mm. paljon helpompi sulautua ihmisjoukkoon kuin maalla.
Millaista tilannetta varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa on mm. paljon helpompi sulautua ihmisjoukkoon kuin maalla.
Millaista tilannetta varten?
No esimerkiksi sotia paenneet ihmiset ovat antaneet kokemuksensa perusteella neuvoja, että kannattaa aina tähdätä paikkoihin, joissa on muita ihmisiä. Esim pakolaisleirit yms. Yksinään jossain syrjässä ihminen on paljon suojattomampi liikkuvia ryösteleviä ja väkivaltaisia porukoita vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa on mm. paljon helpompi sulautua ihmisjoukkoon kuin maalla.
Millaista tilannetta varten?
No esimerkiksi sotia paenneet ihmiset ovat antaneet kokemuksensa perusteella neuvoja, että kannattaa aina tähdätä paikkoihin, joissa on muita ihmisiä. Esim pakolaisleirit yms. Yksinään jossain syrjässä ihminen on paljon suojattomampi liikkuvia ryösteleviä ja väkivaltaisia porukoita vastaan.
No tavallaan joo. Itse välttelen ihmismassoja - köh köh - leviävien sairauksien, ja esim. suurtapahtumia potentiaalisen ter ro ristiuhan takia. Mutta tietyissä tilanteissa joukko tosiaan luo turvaa.
Kokemuksesta voin sanoa että ainakin joissain maalaiskylissä vallitsee ihmeellinen kyttäämisen kulttuuri. Kaikilla piti olla samanlainen muodikas kukkapuutarha, mutta sitten kun yksi pistikin perunoita kasvamaan niin siitä hirveä haloo että oli kuulemma myllännyt pihan piloille ja tosi outo kun kasvattaa perunaa. Tai kun itse menin teininä metsään samoomaan enkä ollut kyläkaupan takana kittaamassa kaljaa niin olin kumma. Pystyyköhän sellaisessa ympäristössä edes varautumaan ilman että naapurit tulee kyselemään tai tyyliin tunkeutuu roskikseesi tutkimaan mistä olet tilannut mitäkin. Kaikki tietää asiasi paremmin kuin sinä itse. 😆
Fiksuruoassa on tänään BBQ-naudan tai kanan makuiset nuudelit 10,90 kokonainen 24 annoksen laatikko. Eihän ne mitään kunnon ruokaa ole, mutta meillä varhaisteini tykkää niistä väliruokana koulun jälkeen, kun on yksin kotona ja on ne ihan hyviä kotivarassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos joku on preppaaja mutta ei ole tai halua olla survivalisti?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos joku on preppaaja mutta ei ole tai halua olla survivalisti?
Ei tarvitse ollakaan. Preppaus eli varautuminen on sateenvarjotermi monenlaiselle toiminnalle jotka kaikki tavoittelee samaa asiaa eri näkökannalta eli selviytymistä. Voi olla kotivaraa, omavaraisuutta - tai vaikka sitä survivalismia. Joku tuolla aiemmin tiivisti hyvin että survivalistit keskittyy enemmän erätaitoihin, luonnossa selviämiseen, ja keskittyvät tyypillisesti taitoihin enemmän kuin välineisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos joku on preppaaja mutta ei ole tai halua olla survivalisti?
Parasta aihe vapaassa (ja Suomessa) on se, että ei pakko jos ei haluu. Olla survivalisti, siis.
Minä olen lähinnä ja pääasiassa varautuja, kotivaran kerääjä. Kotivaran käsitän aika laajana, mutta en todellakaan suunnittele pärjääväni tulusrautojen ja jesarin kanssa lähimetsissä turkiksiin kääriytyen.
Pikkulapsiperheille ryhdytään jakamaan joditabletteja Kymenlaaksossa
Joditabletteja jaetaan neuvoloissa alle 3-vuotiaiden vanhemmille sekä raskaana oleville syntyvää lasta varten. Joditabletit ovat osa tavanomaista varautumista.
Pohjanmaalla taisivat ehtiä ennemmin. Uudet ohjeet tulleet, niin nyt hyvinvointialuekaaoksen jälkeen pystyvät hitaasti niitä toteuttamaan.
Jodin ottamisohjeet eivät ole sinänsä muuttuneet, vaan tekivät joditabletteja jotka annostukseltaan sopivat pikkuisille ja niitä nyt jakavat.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos joku on preppaaja mutta ei ole tai halua olla survivalisti?
Mitään ei ole pakko olla tai tehdä. Ainoastaan kotivara on virallinen suositus, ei sekään pakko. Kaikki muu siihen päälle on tietysti ekstraa.
Varautumista voisi verrata lentokoneen turvaohjeiden lukemiseen. Suositeltavaa ja jopa järkevää - siltä varalta että JOS jotain tapahtuu - mutta ei ketään pakoteta, ja siksi moni ei sitä teekään, ja jos sitten tapahtuu jotain niin lopputulos on mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa on täysin mahdollista, että Venäjå hyökkää Nato-maahankin. Senkin riskin varalle kannattaa varautua ja se oli juuri Naton Vilman huippukokouksessa kesällä yksi teema. Isoin huoli itselläni on Suomen huoltovarmuuskysymys.
Toinen mihin kannattaa mielestäni varautua on Remeksen Jäätyvä helvetti -tyyppinen tilanne, että energiantuotanto sakkaisi talviaikaan pakkasilla. Miten silloin lämmitetään koteja ja liikutaan paikasta toiseen, saadaan kaupasta syötävää jne.
Sitten joku tietoliikennekaapeleiden katkominen, katastrofi, jos täällä Suomessa ei yhtäkkiä netti enää toimisi. Ei toimisi kauppa, ei terveydenhuolto, ei ruokalogistiikka tms mikään.
Tai aurinkomyrsky, joka tuhoaisi kaiken elektroniikan.
Sitten on uusi pandemia, olen varastoinut ainakin kunnon hengityssuojia, sillä nykytiedon mukaan korona ja influenssa leviävät hengitysilmasta.
Entä isot hallitsemattomat pakolaisaallot rajojen yli?
Johonkin ufojen hyökkäykseen tai 3 maailmansotaan ja ydinaseisiin ei sitten oikein voi varautua mitenkään.
Hyvä ja selkeä esittely siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu 48 tunnin sisällä jos sähköt katkeavat. Täysi kaaos.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/19/pitka-sahkokatko-saisi-yhteisk…
Tämä oli hyvä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiinnostavampaa tuoda esille erot varautuneen ja ei-varautuneen välillä, niin kaupunkilaisen, maalaisen, kuin yleiskuvan silmin. Ei minun maalla asuvassa lapsuudenperheessä ollut mitään 20l vettäkään kotivarassa, ja on paljon ihmisiä joilta löytyy puitteet puulämmitykseen mutta niitä ei osata käyttää kun sähkö on (tai oli) niin halpaa. Poikkeusolojen iskiessä siitä ei ole iloa kun ei voi pikaopiskella netistä, eikä ole niitä klapejakaan.
Tossa jutussa on heti alussa linkki, jossa voi vertailla vaikutuksia kerrostalossa, omakotitalossa ja koko yhteiskunnassa. Se ei ole varautumisvertailu, mutta jos et huomannut sitä linkkiä jutussa, niin siinä on ainakin jonkinlaista vertailua olemassa. Se linkki on tässä https://yle.fi/aihe/a/20-10003411
Pointti olikin se että noissa vertailuissa oletettiin että kaupunkilainen ei ollut yhtään varautunut, ei edes ruokaa kotona, ja maalaisella taas oli vedet, kamiinat, kynttilät ja kaikki. Minusta olisi mielenkiintoisempaa tehdä realistinen vertailu keskiverto kaupunkilaisen ja maalaisen tilanteessa. Niin että ensin käydään läpi miten varautumaton kaupunkilainen ja maalainen pärjää, ja sitten varautuneet versiot. Näin tavis voisi myös oppia artikkelista mitä kannattaa tehdä toisin.
Ymmärsin sun pointin ja olen ihan samaa mieltä. Yritin vaan olla ystävällinen ja laittaa jakoon tuon linkin jos et sitä huomannut. Se ei ole mitä haetaan, mutta siinä on ainakin hieman vertailua esillä varautumattoman ja varautuneen välillä, kun muunlaista ei ole tarjolla.
Sinällään sillä ei ole kovinkaan suurta väliä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai maalla) jos ei ole varautunut. Melko samat ongelmat siinä kohtaa, mutta omakotitalossa asuvalla on ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan vielä silloinkin, kun tilanne on akuutti ja ylimalkaisesti omakotitalon asukkailla on ainakin jonkin verran enemmän luontaista varautumista kerrostaloasukkaaseen verrattuna, tuosta asumismuodosta johtuen. Omakotitalon asukas voi esimerkiksi käydä tarpeillaan pihalla, monella on grilli, jossa voi valmistaa ruokaa ja jos puu kaatuu ikkunasta sisälle, omakotitaloasukkaalla on usein kirves kotona, ettei tarvitse leipäveitsellä yrittää saada latvustoa pois olohuoneestaan ;DTiedän. Se alun linkki oli koko artikkelin idea ja näin sen.
Tuo on se oletus. Mutta kuten yllä kommentoitiin, ei oktalon asukkaat useinkaan ole sen enempää varautuneita. Suurimmalla osalla ei ole ulkohuussiakaan, joten se on ihan sama käydä pihalla tekemässä tarpeensa kuin jos asuisi kaupungissa. Pusikkoja löytyy sieltäkin. Saatat myös yllättyä kuinka monella Helsingin taloyhtiöllä on grilli sisäpihalla.
Kaupungissa ja maaseudulla on toki omanlaisensa haasteensa (esim. kaupungissa ihmismäärä, maalla etäisyydet), mutta perushaasteet ovat keskiverto ELI huonosti varautuneelle ihmiselle samat: vesi, ruoka, suoja/lämpö jne..Se oletus on kuitenkin tutkitusti ihan oikea, vaikkei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen okt:ssä olisi paremmin varautunut kuin yksikään kerrostaloasukas. Eroja on paljon niin asuinmuodon, sukupuolen, iän kuin aiempien kokemuksienkin perusteella. Tästä on tosiaan tehty useitakin tutkimuksia Suomessa, joista yhden suurimman postasin osittain tänne juuri.
Taloyhtiöillä on paljon grillejä, mutta sitä grilliä kohti olisi poikkeusolosuhteissa kovin monta käyttäjää, eikä sitä grillin lämmikettäkään taida poikkeusolosuhteissa olla kaikille riittävästi. Puskissa voi käydä, mutta sekin on hankalampaa ja epämukavampaa julkisella paikalla kuin omalla pihalla. Pakon edestä varmasti jokainen tekee tarpeensa vaikka porttikongissa, mutta aika moni olisi helpottunut jos tarpeensa voisi tehdä omalle pihalle. Asuinmuoto vaikuttaa jonkin verran siihen, miten varautumattomat selviävät poikkeusolosuhteissa. Paljolti sitä voidaan mitata epämukavuuksien kautta. Sekään ei ole vähäarvoinen seikka poikkeustilanteessa, sillä mitä epämukavammaksi ihminen kokee olonsa poikkeusolosuhteiden aikana, sen stressaavammaksi tilanne kehkeytyy. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun kyseessä on lapsiperhe.
Tutkimus on tehty oman ilmoituksen mukaan. Olen vakuuttunut siitä että tulos olisi eri jos selvitettäisiin mihin, miten ja kuinka hyvin on varauduttu. Suomessa vallitsee vähän sellainen asenne että jos omistaa talon kaukana kaupungista niin ei ole huolenhäivää. Jos käydään läpi erilaisia skenaarioita niin vastaukset ovat luokkaa No sitten pistän takan lämpiämään tai No sitten metsästän ruokaa lähimetsästä, mutta ei kuitenkaan olla ajateltu niitä taitoja ja välineitä joita tähän tarvitaan.
Mukavuus on minusta aika heikko kriteeri (ihmiskohtainen, ei asuinpaikka kohtainen), kun pitäisi puhua mahdollisuuksista jotka voi faktuaalisesti todentaa.
Se oma ilmoitus tarkoittaa sitä, että kun on kysytty, vastaaja on vastannut. Kyseessä oli mittava puhelin- ja onlinekysely.
Tossa asenneasiassa /näkemyksessä osuit naulan kantaan. Metsästämisen lisäksi kasvatetaan mökillä hurjat sadot vaikka marraskuussa ja kalastetaan se järvi tyhjäksi ahvenista, kuin muita ihmisiä ei samalla asialla olisi lainkaan.
Epämukavuusfaktoreita on tutkittu niin laajalti ympäri maailmaa likimain kaikissa eri mahdollisissa ja luoduissa tilanteissa sotatantereista luonnonmullistuksiin, että niiden päätelmät ovat aukottomia ja havinaisen yhdenmukaisia yksilön elinpaikasta riippumatta. Mitä epämukavampaa ihmisellä on, sen heikommin ihminen selviytyy kriisitilanteissa. Siten asuinmuoto muuten varautumisen kannalta samanarvoisissa vertailulähtökohdissa sisältää eroavaisuuksia, joista omakotitaloasukas hyötyy suhteessa kerrostaloasukkaaseen.
Ihan samalla tavalla voi sanoa kerrostaloasujan hyötyvän verrattuna omakotiasujaan. Vanha kivikerrostalo varaa lämpöä pidemmäksi aikaa kuin vanha puinen ok-talo joka on kaikkea muuta kuin suunniteltu energiatehokkaaksi. Jne..
Ja siitä huolimatta ihan kaikkialla tehdyt tutkimukset ja vertailut päätyvät siihen lopputulokseen, että omakotitalossa asuvat ovat keskimäärin varautuneempia kuin kerrostaloissa asuvat ja että se nimenomainen asumismuoto, jossa ei asuta kerrostalossa, on kriisitilanteissa asukkaan kannalta enemmän mahdollisuuksia suova elintilana jos mitään varautumista ei ole. Ei tästä tarvitse kinata. Fakta on faktaa. On sanomattakin selvää, että molemmissa on omat puolensa ja haasteensa.
Ja tämä johtaa siihen että maalla asuvat luulevat olevansa varautuneita pelkästään sillä että asuvat maalla. Fakta. Tästä ei tosiaan tarvitse kinata, mutta minua kiinnostaa maalais vs. kaupunkilais kilpa-asetelman sijaan se miten ihmiset saataisiin varautumaan paremmin, ihan sama missä asuvat.
Kun minä kuulin ensimmäistä kertaa kotivarasta, luovutin alkuunsa juuri siksi että ihmiset loivat sellaisen kuvan että kerrostaloasujien on turha vaivautua koska ei ole mitään saumaa, kun pieneen asuntoon ei mahdu säilömään vettä, ei ole peltoa missä viljellä, talvella jäätyy kotiin jos tulee sähkökatko ja vielä Venäjäkin pommittaa ensimmäisenä. Vasta myöhemmin kiinnostuin uudestaan ja aloitin kotivaran rakentamisen huolimatta siitä että joku maalla asuva lällättää.
Ehkä olisi aika heittää koko kategorisointi romukoppaan ja puhua vain varautuneista ja ei-varautuneista ja varautumisen asteista.
Hyvä kun aloitit uudelleen! Ei varautuminen katso paikkaa kuin sen osalta miten missäkin kannattaa varautua. Siitähän siinä on kyse, että varautuu sen oman tarpeen mukaisesti. Yhtä huonossa jamassa on asukas omakotitalossa kuin kerrostalossakin jos ei ole lainkaan varautunut, vaikka omakotitalossa ja maaseudulla asuvalla onkin joitain etuja kaupunkikotiin verrattuna.
Huomioi myös se että kaupungissa - niin ok-talossa (kyllä, kaupungissakin voi asua niin) kuin kerrostalossakin - on omat etunsa verrattuna maaseutuun. Molemmissa on siis hyötynsä ja haittansa, joten ei pidä lannistua sen takia missä asuu. Eikä varsinkaan hädissään muuttaa toiseen.
.
Oikotiellä aluehakuna Keski-Suomi löytyy 36 omakotitaloa, joissa on puulämmitysmahdollisuus. 9 näistä on pyyntihinnaltaan alle 50 000 euroa ja osassa hehtaari tai enemmän tonttia. Ihan vaan esimerkkinä nämä. Mut jos etsii tietyltä rajatulta alueelta, niin kaikki myyntipotentiaalithan ei ole julkisessa myynnissä. Me ostimme oman laittamalla pikallislehteen pienen ilmoituksen, eikä mennyt kuin pari tuntia lehden julkaisusta, kun eläkepariskunta jo soitti, että ovat ajatelleet jo pidemmän aikaa, että muuttaisivat pois rintsikastaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä jo vuosikymmeniä sitten, mutta eivät ole saaneet aikaiseksi käynnistää myyntiä. Me sitten ostettiin se talo ja säästettiin rahaa molemmat, kun ei tarvinnut ottaa välittäjää väliin.