Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut on tosi tarkkoja musiikkimaun suhteen?
01.02.2020 |
Esim. rupeavat haukkumaan tai pahoittavat mielensä voimakkaasti, jos joku sanoo ystävällisesti, ettei kauheasti pidä samasta musiikista. He myös päättelevät tosi paljon ihmisen musiikkimausta sitä, että millainen ihminen on. Heille on tyypillistä tykätä vain jostain tietyntyylisestä musiikista eikä mistään muusta tyylilajista. Kyseessä ei enää teinit, vaan pari-kolmekymmpiset aikuiset.
Kommentit (51)
Minä kykenen kuuntelemaan kaikkea.
Silti koska olen kuunnellut kaikkea ja paljon ja enemmän kuin ihmiset ihmiskunnan historiassa ovat kuulleet, niin tykkään monimutkaisemmasta musiikista.
Esimerkiksi kappaleen kesto saisi olla enemmän kuin viitisen minuuttia.
En hirveästi tykkää kolmen minuutin renkutuksista tai lyhyemistä. Silloin kappaletta pitää kuunella toistolla ainakin kymmenen kertaa. Kaipaisin sekaan pitkiä sooloja ja jammailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen ap:n kuvailema ihminen. En voi ymmärtää joidenkin ihmisten musiikkimakua, mutta se on kyllä molemminpuolista.
Kai kyse on siitä, että musiikki on minulle niin tärkeää, että jos joku sanoo kuuntelevansa kaikkea, se kuulostaa kuin sanoisi, että ei oikeasti välitä musiikista.
Tajuan kyllä sen, ettei musiikkimaku kerro paljoa ihmisestä, mutta tutkimusten mukaan kertoo paljon ihmisen aivoista, joten ei se ole täysin tuulesta temmattu ajatus.
Mutta en huutele ympäriinsä vähätellen muiden makua, sillä eihän siinä ole järkeä. Ihmiset käyttää musiikkia eri tavoilla, eikä kaikki pidä musiikista ollenkaan.
Minusta sinä et ole ihan niin älykäs kuin minä olen.
Siis siinä mielessä että jos jäädään jumiin johonkin makuun, niin ei ymmärretä kokonaisuutta.
Vähän sama kuin että et ymmärrä renesanssi-ihmistä.
Renesanssi-ihminen kuitenkin ymmärtää että musiikki tai mikään muu alue (matematiikka vaikka), ei ole erillisiä asioita. Ne on erillisiä vain opiskelun helppouden vuoksi, mutta tosiasiassa mikään alue todellisuudessa ei ole matematiikalta vapaa.
Siksi musiikki on samaa. Siis kun menee ajattelussa pitkälle, niin musiikki onkin elämää ja kaikki, kuten kaikki muukin.
Lopulta metallia voisi kutsua jatsiksi tai toisinpäin.
Emmekä menkään ole mitenkään erillisiä asioita. Jos olisimme piirros paperilla, niin ehkä tuntisit kuvasta itsesi, mutta vauva saattaisi nähdä sen vain yhtenä klimppinä. Hänestä me ja kaikki paperilla olisi yksi möykky.
Minä itse kuuntelen kauntria. Olen eräänlainen kauntri-jykä.
Ihminen hahmottelee asioita paloiksi oppiakseen niistä asioita. Pian vauva alkaa löytää kuvasta yksityiskohtia. Lopulta kokonaisuus katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytöntä, miten tuollaiset ei ymmärrä, ettei makuasioista kannata kiistellä, kun jokainen tykkää mistä tykkää.
Mistä sitten kannattaa kiistellä? Faktoista?
Itse asiassa kyllä. Hämmentävän useat eivät usko moniin faktoihin ja tieteellisiin tosiasioihin. Järkevämpää niitä mielipiteitä on yrittää muuttaa kuin saada joku tajuamaan että hän kuuntelee huonompaa musiikkia tai että ananas kuuluu pitsaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen ap:n kuvailema ihminen. En voi ymmärtää joidenkin ihmisten musiikkimakua, mutta se on kyllä molemminpuolista.
Kai kyse on siitä, että musiikki on minulle niin tärkeää, että jos joku sanoo kuuntelevansa kaikkea, se kuulostaa kuin sanoisi, että ei oikeasti välitä musiikista.
Tajuan kyllä sen, ettei musiikkimaku kerro paljoa ihmisestä, mutta tutkimusten mukaan kertoo paljon ihmisen aivoista, joten ei se ole täysin tuulesta temmattu ajatus.
Mutta en huutele ympäriinsä vähätellen muiden makua, sillä eihän siinä ole järkeä. Ihmiset käyttää musiikkia eri tavoilla, eikä kaikki pidä musiikista ollenkaan.
Minusta sinä et ole ihan niin älykäs kuin minä olen.
Siis siinä mielessä että jos jäädään jumiin johonkin makuun, niin ei ymmärretä kokonaisuutta.
Vähän sama kuin että et ymmärrä renesanssi-ihmistä.
Renesanssi-ihminen kuitenkin ymmärtää että musiikki tai mikään muu alue (matematiikka vaikka), ei ole erillisiä asioita. Ne on erillisiä vain opiskelun helppouden vuoksi, mutta tosiasiassa mikään alue todellisuudessa ei ole matematiikalta vapaa.
Siksi musiikki on samaa. Siis kun menee ajattelussa pitkälle, niin musiikki onkin elämää ja kaikki, kuten kaikki muukin.
Lopulta metallia voisi kutsua jatsiksi tai toisinpäin.
Emmekä menkään ole mitenkään erillisiä asioita. Jos olisimme piirros paperilla, niin ehkä tuntisit kuvasta itsesi, mutta vauva saattaisi nähdä sen vain yhtenä klimppinä. Hänestä me ja kaikki paperilla olisi yksi möykky.
Minä itse kuuntelen kauntria. Olen eräänlainen kauntri-jykä.
Ihminen hahmottelee asioita paloiksi oppiakseen niistä asioita. Pian vauva alkaa löytää kuvasta yksityiskohtia. Lopulta kokonaisuus katoaa.
En sanonut kuuntelevani vain yhdenlaista musiikkia, joten et ole kuitenkaan niin kovin älykäs.
Kuuntelen sellaista musiikkia minkä korva sanoo hyväksi, olipa se sitten klassista, progea tai poppia.
Ei kannata korottaa itseään muiden yläpuolelle musiikkimaun perusteella, vaikka kiusaus onkin kova. Minä jos kuka sen tiedän.
Koska musiikki liikuttaa ja koskettaa syvästi mieltä ja ruumista.
En minäkään jaksa kauheasti keskustella hevinistien kanssa, kun ei ne yleensä ymmärrä musiikin dynamiikasta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ihmetellyt samaa. Tuntemani tällaiset henkilöt tykkäävät raskaanpuoleisesta rock-musiikista ja halveksivat ainakin poppia ja iskelmää. Kuka osaisi avata heidän ajatusmaailmaansa?
Kysyy henkilö joka julistaa ettei ymmärrä kuinka joku kuuntelee sitä örinää?
Olen ns. raskaamman musiikin ystävä. Höttömusiikissa ärsyttää usein aitojen soitinten puute ja ylipäätään se ettei osata soittaa mitään instrumenttia oikeasti vaan koneet soittaa ne instrumentit. Laulutaito jota mahdollisesti ei ole, eli autotunella paikataan olematonta ja heikkoa ääntä.
Arvostan ihmisiä jotka aidosti osaa soittaa ne levyn biisit myös livenä ilman koneita.
Tämä asia on vähän kuin vertaisi että oikeaa fyysistä urheilua vaikkapa E-urheilua toisiinsa.
Mutta en arvostele toisten musiikkimakua ääneen, jokainen kuunnelkoon mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, en siedä suomalaista musiikkia koska kukaan ei osaa oikeasti laulaa. Ja radiossa soi vaan tätä p*skaa.. Sanni, anna Puu, Jenni Vartiainen, cheek mitä näitä on, ihan kamalaa kaikki. Ja silti suurin osa näitä kuuntelee ja viikon kohokohta on vain elämää. Toki kukaan jonka tiedän olevan keskivertoa älykkäämpi, ei kuuntele tätä kuraa.
Mun kaveri on tuollainen. Mun lempimusiikki on paskaa hänen mielestä. Hän kuuntelee hyvää musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä särähtäisi pahasti jos mies, josta olisin kiinnostunut, kuuntelisi nykyiskelmää (Teräsniska, Juha Tapio, Tähkä, Neljän Suora, Yölintu jne). Heti tulisi mieleen, että olemme liian erilaisista maailmoista. Kliseitä, fraaseja, ennakkoluuloja kritisoidaan aina, mutta toisaalta niiden takana on kokemus siitä, että ne ovat usein totta. Niinpä esim. nykyiskelmän kuuntelijoihin liittää helposti adjektiiveja: konservatiivinen, oikeistolainen/keskusta, maaseutumainen, sovinnainen, perhekeskeinen, uskonnollinen jne. En ole noista mitään.
Toisaalta ärsytti aikoinaan jumalattomasti ns. rokkipoliisit (lähes poikkeuksetta konservatiivisia, oikeistolaisia, miespuolisia), jotka kyttäsivät ihmisten musiikkimakuja ja tuomitsivat helevettiin kaikki ei-oikeaoppiset eli siis lähes kaiken muun paitsi hard-rockin ja heavyn kaikkine alalajeineen. Nyt nämä rokkipollarit on jo vanhoja patuja ja huudattavat kännissä stereoitaan ja vanhoja vinyyleitään.
Itse kuuntelin nuorena indietä ja kuuntelen edelleen. Se on siinä mielessä veikeä 'genre' , että se loppujen lopuksi pitää sisällään kaikenlaista, tietynlainen ei-kaupallisuus ja kokeilevuus voisi olla yhteinen nimittäjä. Jotenkin ihmiset tuntuvat olettavan, että jokainen vanhempi tyyppi kuuntelee sitä oman nuoruutensa musiikkia. No moni ei kuuntele, en minäkään, kuuntelen nykypäivän juttuja Eilishista Arctic Monkeysiin. Kuuntelen kyllä vanhojakin juttuja, nykyään esim. 60-luvun jazzia ja sitten olen ihastunut suomalaiseen varhaiseen iskelmään 1910-1930 -luvuilta (tämä liittyy muutenkan ko. ajanjakson tutkimukseen). Ja toki on aina niitä esiintyjiä, joiden tuotanto on muiden yläpuolella ja joihin aina palaa säännöllisesti (Beatles, Janis Joplin, Joni Mitchell, Rauli Somerjoki, Kaseva, Smiths, Radiohead).
Ja sitten on tietysti klassinen, joka pitää sisällään niin eri maailmoja, että aina löytyy jotakin uutta.
Alue: Aihe vapaa
Olen juuri tuollainen ap:n kuvailema ihminen. En voi ymmärtää joidenkin ihmisten musiikkimakua, mutta se on kyllä molemminpuolista.
Kai kyse on siitä, että musiikki on minulle niin tärkeää, että jos joku sanoo kuuntelevansa kaikkea, se kuulostaa kuin sanoisi, että ei oikeasti välitä musiikista.
Tajuan kyllä sen, ettei musiikkimaku kerro paljoa ihmisestä, mutta tutkimusten mukaan kertoo paljon ihmisen aivoista, joten ei se ole täysin tuulesta temmattu ajatus.
Mutta en huutele ympäriinsä vähätellen muiden makua, sillä eihän siinä ole järkeä. Ihmiset käyttää musiikkia eri tavoilla, eikä kaikki pidä musiikista ollenkaan.